Susannan työhuone - Tee se itse -elämää: suihku/wc

Näytetään tekstit, joissa on tunniste suihku/wc. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Sateenkaaren värit

eli Neljän viikon sisustuskuvahaaste, värikartta. (sisältää tuotesijoittelua)

Lempivärini ovat ne, jotka löytyvät sateenkaaresta. Rakastan värejä, ja mitä enemmän niitä on, sen parempi. Tehän tiedätte kyllä. Mustasta ja valkoisesta en tykkää. Mutta eipä niitä ole sateenkaaressakaan.

Kotimme ainoa valkoseinäinen huone on kylpyhuone, eli siis vessa, jossa on suihkukoppi. Yritin valokuvata sitä, mutta en vieläkään osaa kuvata loisteputkien valossa. Siihen ongelmaan ei edes parempi kamera auttanut lainkaan.

Niinpä nappasin vessan hyllyllä olevat esineet ja kuvasin ne työhuoneen luonnonvalossa. Tiedätkö sinä, mitä kuvassa on?

Ne ovat Vihreän Variksen kestositeitä. Ihastuttavia, eikö totta? Pidän ne esillä vessan hyllyllä, koska ne ovat niin kauniin värisiä ja siinä hyllyllä helposti käyttövalmiina, kun tarvetta ilmenee. Iloisen ulkomuotonsa lisäksi nämä siteet ovat käyttöominaisuuksiltaan ihan omaa luokkaansa. Suosittelen kokeilemaan. Paluuta kertakäyttösiteisiin ei enää ole. Ja nämä voittavat muut testaamani kestositeet ihan mennen tullen. Kannattaa käydä shoppaamassa. Rouva Varis on äitiyslomalla, mutta verkkokaupassa näkyi olevan vielä joitain siteitä jäljellä.

Tämän viikon haasteeseen kuuluisi vielä yksi sana, nimittäin rakkain esine. Olen ihmeissäni pyörinyt pitkin kotia, ja näen ympärilläni niin paljon rakkaita esineitä, että meinaan pakahtua. Miten niistä voisi valita yhden kaikkein rakkaimmaksi? Ei mitenkään. Pystyisitkö sinä valitsemaan? Olisi kiva kuulla, mikä on sinun rakkain esineesi.

Yritin toisenlaista lähestymistapaa. Mikä esine olisi korvaamaton? Nukkekoti ja iMac sisältöineen. Mutta silti... rakkaus... ei.

Voiko talo olla esine?

maanantai 24. lokakuuta 2011

Sateenkaaren suojassa

Käynti vessassa tekee minut nykyisin kovin iloiseksi. Siellä kun on niin nättiä. Vaikka ihan pieniä viilauksia pitääkin vielä tehdä (paklata listojen saumoja, rakentaa näkösuoja vesimittarille...), on vessa kuitenkin juuri sellainen, kuin sen pitääkin olla.

Tässä vaiheessa on enää vaikea muistaakaan, miten rasittavaa oli elää keskeneräisen vessan kanssa monta viikkoa, kerryttää pyykkivuorta ja kipittää keskellä yötä pihalle nurkan taakse. Nyt voin todeta, että se kaikki oli tämän arvoista.

Yksi asia minua silti häiritsee. Nimittäin peilin kehykset.

Maalasin kehykset sinisellä, joka ei jostain syystä asetu ollenkaan sateenkaarenkirjavaan värimaailmaan. Se vaan tuntuu vääränlaiselta siniseltä. Koska kehyksen todellinen väri häiritsee minua, näen sen mielessäni sateenkaariraidallisena. Aion toteuttaa näkyni vielä jonain päivänä. Kunhan saan aikaiseksi.

(Ja ei, en vieläkään osaa kuvata loisteputken valossa.)

perjantai 16. syyskuuta 2011

Ohi on!

Vessa on nyt valmis! Sieltä puuttuu enää listat ja vähän sähkötöitä, mutta sehän ei haittaa mitään. Kylppärimme on kuitenkin nyt käyttö- ja sisustusvalmiudessa. Siitä on yli neljä viikkoa aikaa, kun minä riipaisin ensimmäisen palan seinää auki ja remontti pääsi alkuun. Ilman pönttöä ja pesukonetta olemme olleet kaksi viikkoa. Nämä viikot ovat tuntuneet aika pitkiltä. On ihanaa, kun kaikki on lopultakin paikoillaan.

Suurimman työn koko projektissa teki minun isäni, jolle olemme ikikiitollisia. Meille hän delegoi vain pieniä juttuja, kuten maalaamisia ja silikonien laittamista, joten tässä savotassa me pääsimme tosi helpolla.

Vessa on ihana. Se on puhdas, raikas, pirteä ja viihtyisä.

Suihkukoppikin saatiin loppujen lopuksi kasaan. Annan teille hyvän neuvon, jos olette etsimässä suihkukaappia: älkää ostako tätä, ellei teillä ole hyvät hermot! On se hienon näköinen, ja se mahtuu sille varattuun tilaan juuri täsmälleen hyvin, ja kauniit uudet paneliseinät näkyvät sievästi sen läpi, mutta siihen ne plussat sitten jäävätkin.

Suihkun kasaamiseen tärvääntyi kokonainen päivä, ja homma oli ihan suoraan sanottuna perseestä. (Pahoittelen rumaa sanaa, mutta kun oli.) Halvalla ei saa hyvää. Huomaan nyt, että kaapin hinta on noussut satasella, mutta en usko laadun parantuneen sen myötä yhtään.

Kokoaminen oli tehty erityisen hankalaksi, osat olivat epätarkkoja eivätkä osuneet kaikista paikoista kohdilleen. Kopissa oli selkeitä suunnitteluvirheitä ja sitä jouduttiin matkan varrella hiukan modifioimaankin. Muoviosat olivat mahdottoman heppoisia ja tuntuivat lähinnä leluilta. Nappulat eivät toimi kunnolla, vaan niitä täytyy napsutella monta kertaa, ennenkuin valo syttyy tai tuuletin lähtee pyörimään. Lienee sanomattakin selvää, että kokoamisohjeet olivat varsin ylimalkaiset.

Tänään koppi liitettiin vesijohtoon ja pääsimme testaamaan, mistä ruiskii, vai ruiskiiko mistään. No ruiskihan se sieltä, mistä pitikin, mutta ei tietenkään silloin, kun piti. Jos säätimen käänsi kattosuihkuasentoon, vettä tuli käsisuihkusta. Ja niin edelleen.

Mutta onpahan suihkukoppi! Ja onpahan kosteusturvallinen kaakelilattia. Ja kauniit paneliseinät. Ja hieno lavuaari! Upouudet vesijohdot! Ja putsattu ja jynssätty pesukone. Voi että minä nautin niistä kaikista!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Lisää pieniä väritäpliä

Voi minua! Sorruin taas shoppailemaan uutta kylppäriimme! Nimittäin vohvelikankaisia käsipyyhkeitä sateenkaaren väreissä! Vohvelikangas on ihanan nostalgista materiaalia, joten miten muka olisin voinut vastustaa niitä? ja kun olivat vielä niin huiman hienon värisiäkin.

Eikä siinä vielä kaikki...

Lasten muovisia hiekkaleluja saa edullisesti. Ostin viisi ämpäriä! Ovat vieläpä kotimaisia, ja hinta euron kappale. Niihin voi mukavasti jemmailla korvapuikot ja vanutupot, kynsileikkurit ja partahöylät.

Edellisen postauksen kommenteissa todettiin, että kaakelilattiamme on "hassun asiallinen" meidän taloomme, mutta luulenpa, että se asiallisuus kylppäristä on jo näillä kamoilla kumottu.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Pieniä väritäpliä

Vaikka vessaa ei vielä pääsekään sisustamaan, mikäänhän ei estä minua askartelemasta sisustusesineitä jo ennalta valmiiksi.

Pyykkipulveripurkit saivat uudet etiketit. Ostin myös heräteostoksena uudet hammasmukit, mutta en oikein tykkääkään niistä. Ne varmaankin päätyvät nyt retkeilyastioihin ja vanhat valkoiset Teema-kupit saavat sittenkin jäädä hammasmukeiksi.

Näiden iloisten asioiden lomassa haluan hiukan kiukutellakin. Kiukun aiheuttaja on paikallinen vesilaitos, jonka mukavat miehet kävivät siirtämässä vesimittarimme ja lyhentämässä sisääntulevan veden putkea. Hommat hoituivat sujuvasti, mutta kun lasku saapui, minä aloin nähdä punaista. Mittaritelineen hinta oli nimittäin naurettava. Se on tuollainen metallinen seinään ruuvattava pala, jonka olen tässä kuvassa photoshopannut pinkiksi. Hintaa mokomalla kapistuksella on 66 euroa! Haloo! Eihän se toki vessan remontin kokonaiskustannuksiin verrattuna ole hinta eikä mikään, mutta silti.... en ymmärrä. Enkä oikein pysty olemaan kiehumatta, kun sitä ajattelen.

Siirrytään takaisin miellyttävämpiin asioihin. Tässä näette Versace-lattiamme kaikessa komeudessaan. Minusta asettelumme onnistui tosi hyvin. Ei tuosta voi kenellekään tulla mieleen, että lattia on kasattu erilaisista jämistä ja silpuista.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Asioiden edelle

En malttanut olla viemättä mattoa koeajoon vessaan, vaikka remontti on vielä ihan kesken. Sateenkaarenvärinen matto on ostettu Ikeasta aikoja sitten keittiön matoksi. Vaikka se on kaunis, se on hirmuisen ohut ja lirpakka, ja onnistuu muuttumaan tosi likaisen näköiseksi ihan hetkessä. Siksi se ei ole ollut hyvä keittiön lattialla. Mutta kas! Uuteen sateenkaarivessaamme se sopii ihan mainiosti! Täsmälleen oikean kokoinenkin se on.

Vaikka kuvasta ei nyt näekään, niin lattian Versace-laatoitus näyttää oikein hyvältä!

Vessanpönttö tuotiin paikalleen eilen, ja tänä iltana siihen jo saa istuakin. Ulkohuussissa käyminen ei ole ollut ongelma, mutta pakko minun on myöntää, että sisävessaan palaaminen on aika ihana asia. Vielä ihanampaa on se, kun jossain vaiheessa voimme tuoda taas pesukoneen takaisin. Minusta ei ole nyrkkipyykkiä pesemään.

Uusi lavuaari odottelee myös paikalleen pääsyä. Ostimme sen Kuopion Terrasta kesällä, kun se sattui olemaan edullisin, mitä olimme siihen mennessä löytäneet. Tuollainen seinälle kiinnitettävä loota on erinomaisen hyvä sen puoleen, että ensinnäkin kaapin alus ei kerää pölyä ja möhnää ja toiseksi leveä sateenkaarimatto mahtuu lattialle.

Laatikossa ei ole vetimiä ollenkaan, mutta minä aion siihen kyllä sellaiset laittaa käyttöä helpottamaan. Aion askarrella helmistä samanlaiset kuin meillä oli entisen kodin keittiön kaapistossa. Helmivetimien alkuperäinen idea ei ole omani, vaan ystäväni Heidin.

Olen myös keksinyt jo, millaiset pyyhenaulakot vessaan tulee. Erään miljoonalaatikkomme pohjalta löysin talteenotettuja rumia kaapinvetimiä. Ne minä meinaan maalata riemukkailla väreillä ja ruuvata seinään.

Nämä kaikki sisusteluhommat tulevat olemaan niitä parhaita hetkiä koko vessarempassa, enkä minä millään meinaa malttaa odottaa, että pääsen toteuttamaan ajatuksiani. Mutta siihen on vielä matkaa.

Ensin meidän on nimittäin sudittava kosteussulkua seiniin, laatoitettava lattianraja ja maalattava hirmuinen määrä panelia. Vasta, kun olemme ne hommat saaneet tehtyä, voimme kutsua taas isäni jatkamaan töitään, eli paneloimaan seinät ja katon, asentamaan lavuaarin ja suihkukaapin. Ja sähkömiestäkin tässä vielä tarvitaan.

----

Ps. On taas se aika vuodesta, kun huomaan, että kameran jalusta on ihan pakollinen hankinta. Pahoittelen ällöttävän epätarkkoja kuvia.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kylppärin värimaailma

Huomenna saamme laatat kylppärin lattialle. Ihanaa, kun hommat edistyvät kaiken aikaa. Ei varmaan mene enää kovin monta päivää, ennenkuin pääsen sisustuspuuhiin.

Seinistä tulee valkoiset, kuten ne ovat olleet tähänkin asti. Kun vessa purkuvaiheessa oli hirsiseinäinen, se oli todella pimeä. Ero valkoisiin seiniin oli huima. Pienessä ikkunattomassa tilassa valkoinen tosiaan puolustaa paikkaansa tehokkasti.

Mutta jotta valkoisuus ei pääsisi liiaksi hallitsemaan, aion ripotella vessaan iloisenvärisiä pieniä esineitä. Kun sallittuja värejä on koko sateenkaaren kirjo, ei tarvitse enää ahdistua siitä, että meillä on liian monivärisiä pyyhkeitä. Aiempi vaaleanpuna-ruskea värimaailma oli rasittavan rajoittava.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Huolellisesti pilattu talo

Olo on surullinen ja voimaton. Tämä talo, jota niin kovasti rakastan, ei olekaan niin täydellinen kuin sen luulin olevan.

Jatkoin tänä aamuna reippaasti ja hyvillä mielin vessan lattian kaivelua. Hiirenkakkaa oli kamalat määrät, ja hiirenpesiä siellä täällä lasivillan seassa. Puistatuksia tuntien tungin käteni aina yhä syvemmälle ja vedin esiin toinen toistaan saastaisempia lasivillariekaleita. Niistä ei tullut loppua, vaan ne jatkuivat myös eteisen puolelle.

Näytti siltä, että koko eteisen lattian alla olisikin lasivillaa eikä turvetta, niinkuin siellä kuuluisi olla. Mites ne villat sinne on saatu ujutettua? Aloin katsella lattialautoja uusin silmin. Maalipintahan olikin rikki jokaisen lankun väliltä. Kaikki lattialaudat on siis joskus irroitettu huolellisesti, turpeet eteisen lattiasta poistettu ja korvattu lasivillalla. Ja sitten laudat on aseteltu tiukasti takaisin paikoilleen. Osa niistä on irrottaessa kai hajonnut niin pahasti, että ne on pitänyt korvata uusilla. Sitten on laitettu päälle kovalevy ja ruma muovimatto.

Tätä pohtiessani kauhea totuus alkoi valjeta minulle. Jos niin on tehty eteisen kohdalla, eikö sama kohtalo sitten olekin koittanut kaikille muillekin huoneille?! Meillähän on tuo samainen kirottu muovimatto myös keittiön, vierashuoneen ja olohuoneen lattioissa.

Enhän minä voinut muuta kuin käydä tekemässä koekairauksen olohuoneessa. Otin pienen palan muovimattoa irti pönttöuunin nurkasta ja rikoin inhottavaksi laikuttuneen kovalevyn sen alla. Ja sitten tein poralla reijän lattiaan.

Pinsettien avulla tutustuin lattian sisuksiin, enkä saanut kyyneleitä pysymään poissa vetäessäni esiin vastenmielisiä lasivillan hahtuvia.

Aseman puolta ei kukaan ole onneksi raiskannut, mutta koko asunnon puoli on pilattu. Ja niin suurella huolellisuudella. Näissä huoneissa on tarkasti irrotettu lattia- ja kattolistat, ja vieläpä koko lattiakin, ihan vain siksi, että on päästy pilaamaan hieno rakennus lasivillaeristekerroksella. Lasivillaa on siis sekä lattioissa että seinissä.

Sitten lattia on laitettu huolellisesti takaisin ja päällystetty karmealla muovikerroksella. Seiniin on tehty koolaukset ja ne on levytetty lastulevyllä. Sitten vanhat listat on sievästi pantu takaisin ja pakkeloitu raot. Kaikki on tehty niin viimeisen päälle kauniisti. Minusta se on hirveää.

Paha haju kodissamme ei siis mahtanutkaan johtua pienestä homeesta vessan seinässä, vaan pelkästään tunkkaisuudesta. Ja kun ensin nukuimme vierashuoneessa, jossa aamuisin olo oli oudon kuumeinen, pelkäsin seinissä olevan hometta. Ehkä ei olekaan. Ehkä syyksi riittää vain paskat muovimateriaalit, joilla talo on vuorattu.

Mitäs nyt? Ei yhtään mitään. Ei meillä ole mitään mahdollisuuksia purkaa jokaista huonetta alkutekijöihinsä palauttaaksemme talon terveen rakenteen. Sulo lohdutti minua toteamalla, että lasivilloitettuja mökkejä on maailma täynnänsä, eivätkä ne silti lahoa paikoilleen eivätkä ihmiset niissä taloissa kuole samantien.

lauantai 20. elokuuta 2011

Helppo nakki

Nukketalo Pilvilinnan wc on kauniimmassa kunnossa kuin omamme.

Vessan lattian irrottaminen onkin huomattavasti helpompaa kuin kuvittelin. En tarvinnutkaan edes apua Sulolta, joka pääsi sitten keskittymään loputtomiin polttopuuhommiimme.

Maailman paras työkalu purkuhommassa on pistosaha, jonka terä on pantu poikki. Tämän vinkin sain isältäni, ja kylläpä alkoivat hommat luistaa sen jälkeen. Kun terä on lyhyt, se mahtuu kulkemaan koolausten välissä. Ei tarvitse enää hampaat irvessä vääntää levyjä irti, kun ne voikin nyt helposti sahailla palasiksi ja nostella pois.

Lattialla oleva muovimatto oli liimattu kiinni paksuun vaneriin. Vaneri oli ruuvattu kiinni alkuperäiseen lautalattiaan ja välissä oli ohuenohuet lastut kaatoa varten. Eipä ihme, ettei suihkussa vesi meinannut koskaan kovin hyvin ohjautua viemäriin, vaan pyrki usein matkustamaan lattian poikki vastapäiseen nurkkaan.

Lautalattia on tietysti sahailtu palasiksi silloin, kun vesijohtoja on pantu paikoilleen. Niitä pätkiä minä olen tänään irrotellut ja kaivellut inhottavia lasivilloja inhottavien hiirenpapanoiden seasta. Inhottavuuksien alta onneksi on paljastunut pelkästään hyviä asioita: aivan kuivaa turvetta ja tervettä hirttä.

Hämmästyttävä löytö oli se, että puolessa välissä lattiaa vanhat lattiapontit vaihtuivatkin uusiksi, käsittelemättömiksi ponttilaudoiksi. Ne jatkuvat seinän alta eteisen puolelle. Miksi!? Mitä on tapahtunut silloin, kun eteinen oli vielä eteinen? Miksi lattialaudat on poistettu ja korvattu uusilla? Tämän on täytynyt tapahtua jo silloin, kun asunto on joutunu muovimattojen uhriksi.

perjantai 19. elokuuta 2011

Täydellinen aamu

Tämän parempaa alkua päivään ei voi saada. Koska väsytin itseni niin loppuun eilisen päivän aikana vessaa purkaessani, nukahdin illalla jo yhdeksän jälkeen. Ja kun menee nukkumaan aikaisin, myös herää aikaisin seuraavana aamuna.

Tällainen rytmi sopii minulle kaikkein parhaiten. On ihanaa herätä kuuden jälkeen, kun aamuaurinko säteilee matalalta ja maailma kimaltelee eilisen sateen jäljiltä. Olen muutenkin aina aamuisin tehokkaimmillani, ja jos aamu vielä sattuu olemaan korkeapaineinen, riittää minulla energiaa vaikka mihin.

Koska Sulo nukkuu toivottavasti vielä monta tuntia, enkä minä voi alkaa paukutella vessan lattian kimpussa, otan kerrankin tämän aamuhetkeni mahdollisimman rennosti. Istun tässä tietokoneella rooiboskuppi edessäni ja odotan että kello tulee yhdeksän, jotta pääsisin käymään asioilla.

Ja sen jälkeen ryhdymmekin yhdessä avaamaan vessan lattiaa. Edellisen postauksen kuvista huomasittekin jo, että seinät ovat siellä aivan hyvässä kunnossa. Silmillä nähtävä home rajoittui pienelle alueelle vanhan vessan muoviseinässä.

Homekoirat tosin osoittivat ihan eri paikkaa, nimittäin nurkkaa. Se nurkka oli ihan hyvässä jamassa, paitsi että seinän sisällä olleet lasivillat olivat siltä kohtaa tummuneet.

Toinen koirien osoittama paikka oli lattiakaivon seutuvilla. Kaivoa kurkistellessani en ole kyennyt näkemään, että se olisi mistään voinut päästää vettä rakenteisiin, mutta sehän selviää toivottavasti tämän päivän aikana.

Kullanarvoinen isäni kävi täällä eilen katsastamassa tilanteen ja totesi, että helpointa on tehdä nytkin alaslaskettu katto, jotta se katon sisältä paljastunut sähköhässäkkä saadaan piiloon. Kelpaa meille - eipä tarvitse sähkömiehiä ruveta metsästämään.

torstai 18. elokuuta 2011

Liian väsynyt jaarittelemaan

Purkajan paras apulainen.

Syy alaslaskettuun kattoon.

Meillä on remontti menossa, älkää antako sen häiritä.

Elämän kerrostumia.

Laskutoimituksia vuosikymmenten takaa.

Hommikaveri.

Kahden päivän työn tulos. Huomenna avataan lattia.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

En tykkää. En yhtään.

Ensimmäinen reikä suihkun seinässä paljasti näin kauniin näyn. Musta kasvusto odotti minua tunnistamattomaksi jääneen levymateriaalin alla.

Olisi kiva tietää, mikä firma tämän suihkun rakensi silloin vuonna -97, jotta osaisimme kiertää heidät aina kaukaa. Kuka järjen jättiläinen rakentaa uudet seinät 70-luvulla laitettujen lastulevyjen ja muovien päälle? Tässä paikalla on nimittäin ollut pieni vessa aiemmin.

Ei siis riitä, että puran yhdet seinät. On purettava toisetkin siellä alla. Ja jotta saisin purettua sen sisemmänkin seinän...

... minun pitää purkaa myös katto! Ja miksi tuossa edes on tuo katto? En näe sen uumeniin, mutta voin työntää sinne käteni. Siellä on tyhjää tilaa ja sitten on se oikea, alkuperäinen paneloitu katto, joka jatkuu eteisen puolelle.

tiistai 16. elokuuta 2011

Huomenna se alkaa

Nimittäin suihkun repiminen, pilkkominen, hakkaaminen, sahaaminen, lyöminen, kirvestäminen, raastaminen, jyrsiminen, raapiminen, riipiminen ja arvattavasti myös karmea kiroilu ja hikoaminen. Niillä kokemuksilla, jotka sain edellisen kotimme vessan purkamisesta voin ihan hyvin sanoa jo nyt, että ei se kivaa hommaa tule olemaan. Siitä tulee raskas ja veemäinen urakka.

Lattialaattasuunnitelmankin me olemme saaneet aikaan. Minä siirtelin laattoja eestaas ja yritin tehdä kokonaisuuksia, mutta en saanut niitä mitenkään riittämään järkeviksi alueiksi. Sitten Sulo kömpi ylös päiväuniltaan, ja totesi, että eri laatat pitää sekoittaa keskenään, eikä laittaa isoiksi, yhtenäisiksi alueiksi. Se oli loistoidea. Meinasin ihan kiukustua, kun en itse ollut sitä älynnyt. Nyt meillä on luonnos, johon olemme perin tyytyväisiä.

Pidän teidät ajan tasalla remontin etenemisessä, mutta sitä ennen joudutte taas lukemaan lempisitä ja lempitätä -listan, tai vaikka jättämään lukemattakin, jos ei kiinnosta.

Eli kiitos, Pirjo, blogitunnustuksesta! Tämän tunnustuksen saajan on kerrottava itsestään seuraavat asiat:

1. Suosikkiväri. Taisin vastata samaan kysymykseen jo viime kiertopalkinnon yhteydessä. Kaikki värit, ja niiden iloiset yhdistelmät.

2. Suosikkieläin. Yleisesti ottaen merihevonen tai tiikeri. Yksilöllisesti ottaen entisen heilani pitbull-rouva Sepru.

3. Suosikkinumero. Onko jollakin sellainen? Minulla ei.

4. Alkoholiton suosikkijuoma. Lidlin vihreään muovipulloon pakattu hiilihappovesi.

5. Facebook vai Twitter. Facebook. Roikun siellä aivan liikaa. Onneksi en edes oikein tiedä, mikä se Twitter on.

6. Intohimo. Vuohenjuusto. Huonekalushakki.

7. Saada vai antaa? Auts. Tähän pitäisi vastata "antaa", jotta olisi parempi ihminen, mutta vastaan silti "saada", koska se vastaus tekee minusta joskin itsekkään, myös rehellisen ja näin ollen vähän kompensoi asiaa.

8. Suosikkikuvio. En ole koskaan ajatellut asiaa, mutta sellainen peruskukkanen ehkä, piparin muotoinen. Ovaalia inhoan, sen olen tiennyt jo kauan.

9. Suosikkiviikonpäivä. Minulla onneksi ei ole sellaista, kun elämääni ei enää rytmitä toisten sanelemat vapaat tai työpäivät. Työssäkäyvänä oli lauantai. Työttömänä maanantai.

10. Suosikkikukka. Auringonkukka.

Tämä pitäisi antaa eteenpäin kymmenelle tyypille. Minusta tämä on tullut vastaan jo niin monessa blogissa, etten taida jaksaa lähettää enää pidemmälle. Jos joku teistä tunsi halua vastata näihin kysymyksiin, ottakoon mielellään palkinnon mukaansa. Tai vielä parempaa: joku voisi keksiä innostavamman kysymyssarjan ja jalostaa tunnustusta kiinnostavammaksi!

torstai 11. elokuuta 2011

Versace tuli taloon

Suihkun remontti lähestyy. Minä kävin taas ratsaamassa isän rakennustarvikevuoret, josko sieltä löytyisi meille lattialaatat vessaan. Löytyipä tietysti, ja vieläpä Versacen naurettavan kalliita laattoja. Ne ovat ylijäämää hulppeasta hirsihuvilasta, jonka isäni rakensi taannoin venäläisille asiakkailleen.

Ei meille tokikaan riitä yhdenlaisia laattoja kokonaiseen lattiaan, mutta mikäs sen hauskempaa kuin päästä kokoamaan palapeliä kolmenlaisista laatoista. Ja jos nekään eivät aivan riitä, niin lisäksi on vielä vähän tummanharmaita laattoja, joita voidaan piilottaa suihkukaapin tai lämminvesivaraajan alle. Näistä kellertävistä kootaan sitten lattian näkyviin jäävät osat.

Oli sitten Versacea tai ei, tai olin minä sitten moukka tai en, niin eivät nämä laatat minusta kyllä niin hienoja ole, että niistä kannattaisi maksaa satasia neliöltä. Tai rahdata niitä Italiasta asti.

Jos me menisimme kauppaan vartavasten valitsemaan vessan lattiaa, meille ei varmastikaan tulisi tällaisia laattoja. Minä valitsisin tietysti jotakin räiskyvää, iloisia, vahvoja värejä ja sileätä pintaa. Mutta nämä ovat kovin arvokkaat ja hienostuneet... vai ovatko? Mitäpä minä sellaisesta tietäisin! Venäläiset varmasti tietävät, ja osaavat vaatia parasta. Minä en ole nähnyt luonnossa tätä huvilaa, jonka ylijäämistä meille on ollut jo paljon iloa ja hyötyä, mutta lehden sivuilta katseltuna se on kyllä todella komea.

Minusta on erittäin huvittavaa, että meidän huvikummussamme on kohta huippusuunnittelijan nimeä kantavat laatat. Kaikki on vinksin vonksin, paitsi vessan lattia.

Sivut