Joroisten Kerisalossa syntyneen Erosen vanhemmat olivat Hoviniemen kartanon torppari Antti Eronen (1835−1916) ja Rantasalmelta kotoisin ollut Ulla Maria Hämäläinen (1842−1907).[2] Kiertokoulua käynyt Eronen teki nuorena kotitorppansa päivätöitä ja harjoitti sivutoimenaan kirvesmiehen ammattia. Hän oli myös parin vuoden ajan työnjohtajana Hoviniemen kartanossa, kunnes torppa siirtyi 1904 Erosen ja hänen veljensä Oskarin (1883−1959) haltuun. Vuonna 1906 Eronen oli perustamassa Kerisalon työväenyhdistystä, jonka sihteerinä hän toimi vuoteen 1917 saakka.[3][4] Eronen valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa vuonna 1907.[1] Kansanedustajana hän keskittyi torpparikysymykseen ja pienviljelijöiden asioihin.[3]
Sisällissodan aikana Eronen työskenteli Säätytalossa toimineen punaisten ruokalan hoitajana Helsingin taistelun päättymiseen saakka. Punaisten antauduttua Eronen matkusti viikoksi kotiinsa Joroisiin. 13. toukokuuta Eronen oli palaamassa Helsinkiin osallistuakseen eduskunnan istuntoon, mutta Joroisten suojeluskunta vangitsi hänen Kerisalon asemalla. Myöhemmin kesällä Eronen siirrettiin muiden vangittujen kansanedustajien tavoin Sörnäisten kuritushuoneeseen ja lokakuussa hän sai kahdeksan vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksesta. Sodanaikaisen toimintansa ohella Erosen syyksi katsottiin hänen syksyllä 1917 allekirjoittamansa Sorron yöstä nouskaa! -vaalijulistus sekä Me vaadimme -ohjelma.[4]
Eronen vapautui valtionhoitaja C. G. E. Mannerheimin armahtamana yhdentoista muun kansanedustajan tavoin kesäkuussa 1919.[5] Eronen nousi eduskuntaan vielä yhdeksi kaudeksi vuonna 1922. Hän oli myös Joroisten kunnanvaltuuston jäsen ja toimi presidentin valitsijamiehenä 1925. Eduskunnan jätettyään Eronen jatkoi kotitilansa viljelyä, jonka ohella hän toimi Kerisalon työväentalon vahtimestarina sekä kyläkauppiaana.[1][3]
Erosen puoliso oli palvelijatar Henrika Ruotsalainen (1867−1894), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1892. Pariskunnalla oli yksi tytär. Puolisonsa kuoltua varhain Eronen ei enää mennyt uudelleen naimisiin.[4]
