J. O. Aromaa
| J. O. Aromaa | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
5.9.1922–30.4.1924
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. marraskuuta 1878 Ahlainen |
| Kuollut | 7. huhtikuuta 1956 (77 vuotta) Pori |
| Ammatti | posteljooni |
Juho Oskar (J. O.) Aromaa (vuoteen 1901 Norrbacka, 27. marraskuuta 1878 Ahlainen − 7. huhtikuuta 1956 Pori) oli suomalainen posteljooni, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1922–1924.[1] Sisällissodan aikana hän oli punaisten hallinnoiman postilaitoksen toiminnasta vastanneen Suomen Postineuvoston jäsen.[2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahlaisten Ylikylässä syntyneen Aromaan vanhemmat olivat torppari Fredrik Erland Norrbacka ja Kaisa Johanna Henrikintytär.lähde? Kansakoulua käynyt Aromaa työskenteli Porissa postinkantajana vuodesta 1901 lähtien, saaden vakinaisen posteljoonin viran 1906. Vuonna 1905 Aromaa liittyi Porin työväenyhdistyksen jäseneksi ja vuotta myöhemmin Suomen Postiljooniyhdistykseen, jonka johtotehtävissä hän oli myöhemmin 1910-luvulla.[3][4] Aromaa oli myös yhdistyksen julkaiseman Postimies-lehden monivuotinen avustaja.[5]
Sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 Aromaa kuului Porin työväenneuvostoon ja oli myös marraskuun yleislakon aikana muodostetun vallankumousneuvoston jäsen. Ennen tammikuussa 1918 käynnistynyttä sisällissotaa hän työskenteli esimiehenä Porin postikonttorissa. Helmikuun alussa Aromaa kutsuttiin Helsinkiin kansanvaltuuskunnan perustaman Suomen Postineuvoston jäseneksi. Hän toimi postineuvoston raha-asiain valvojana hoitaen postilaitoksen kassaa Helsingin pääpostissa. Aromaa ei kertomansa mukaan ollut halukas tehtävään, mutta taipui lopulta kansanvaltuuskunnan postiasiainvaltuutetun Emil Elon suostutteluihin. Hänet nimitettiin sodan aikana myös Työväen pääneuvoston varajäseneksi.[3]
Huhtikuun alussa punaisten hallinto evakuoitiin Viipuriin, jossa postineuvosto toimi 6. huhtikuuta lähtien. Viipurin taistelun aikana 29. huhtikuuta valkoiset teloittivat Viipurin postitalon sisäpihalla kuusi postineuvoston jäsentä. Ainoastaan Aronen ja neuvoston sihteerinä toiminut Viljo Paasivirta selvisivät hengissä.[6] He olivat edellisenä iltana poistuneet ruokatauolle, mutteivat katutaisteluiden kiihdyttyä uskaltaneet enää palata takaisin. Aamulla Aromaa ja Paasivirta olivat jälleen matkalla postitalolle, mutta törmäsivät valkoisiin kuuluneeseen jääkäriin Vilho Hariseen, joka siviiliammatiltaan oli posteljooni. Harisen kerrottua muiden postineuvoston jäsenten kohtalosta, miehet erosivat ja jäivät piileskelemään tahoilleen. Viimein 4. toukokuuta Aromaa ilmoittautui Viipurin poliisimestarille ja hänet pidätettiin.[3]
Aromaa oli Viipurin lääninvankilassa 40 vuorokauden ajan, kunnes hänet vapautettiin ja annettiin matkustuslupa Poriin.[3] Kotiin palatessaan Aromaa pidätettiin uudelleen Porin rautatieasemalla 14. kesäkuuta.[7] Alustavien kuulustelujen jälkeen hänet toimitettiin Suomenlinnan vankileirille Helsinkiin ja sijoitettiin jatkokuulustelujen jälkeen Katajanokan vankilaan. Syyskuussa 1918 Aromaa sai kahdeksan vuoden vankeustuomion valtiopetoksesta ja hän menetti myös posteljoonin virkansa.[3] Aromaa päästettiin kuitenkin ehdonalaiseen vapauteen ja armahdettiin vielä saman vuoden aikana.[8]
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapauduttuaan Aromaa työskenteli Osuusliike Kansan varastonhoitajana Porissa, kunnes hänet valittiin kansanedustajaksi vuoden 1922 eduskuntavaaleissa.[1] Aromaa oli myös Porin kaupunginvaltuuston jäsen, mutta erosi marraskuussa 1922 eduskuntatyön aiheuttamien kiireiden vuoksi.[9] Vuosina 1921–1923 hän oli Satakunnan sosialidemokraattisen piirijärjestön puheenjohtaja.[10] Kansanedustajakautensa jälkeen Aromaa toimi Porin maalaiskunnassa Kyläsaaren osuuskaupan johtajana 1924–1927. Tämän jälkeen hän piti lyhyen aikaa sekatavarakauppaa Porin keskustassa ja työskenteli jälleen posteljoonina 1928–1946.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aromaan puoliso oli Emilia Katarina Juhola, jonka kanssa hän avioitui 1901. Pariskunnalla oli kaksi lasta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c J. O. Aromaa Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 13.9.2008.
- ↑ Hanski, Jari: Elo, Emil (1879–1953) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 20.4.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ a b c d e f Valtiorikosylioikeuden akti (19721) – Aromaa, Juho Oskari Valtiorikosylioikeus. 1.10.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 10.6.2020. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Suomen Postiljooniyhdistyksen vuosikokous. Uusi Suometar, 5.4.1917, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Postimiehen uutterimmat avustajat. Postimies, 1916, nro 3–4, s. 13. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Vallankumouksellinen postineuvosto, joka melkein kokonaisuudessaan telotettiin. Itä ja länsi, 1928, nro 17–18, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Vangittuja punaisia. Uusi Päivä, 19.6.1918, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Postineuvoston jäsenten kohtalo Viipurissa huhtik. 29 p:nä 1918. Työväen joulualbumi 1919, 1919, s. 75–78. Helsinki: Työväen Sanomalehti Oy. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Eroava kaupunginvaltuutettu. Maaseudun Sanomat, 3.11.1922, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Rajala, Pertti: Punaista on aate : Satakunnan Sosialidemokraatit ry 100 vuotta, s. 123. Pori: Satakunnan Sosialidemokraatit, 2005. ISBN 952-91969-3-8
|
