Sarajevon laukaukset

Sarajevon laukaukset
Taiteilijan näkemys Sarajevon laukauksista.
Paikka	Sarajevo, Itävalta-Unkari
Ajankohta	28. kesäkuuta 1914
Iskutyyppi	murha
Kuolleita	Itävallan arkkiherttua Frans Ferdinand Sophie von Chotek
Epäilty/epäillyt	Gavrilo Princip (lisäksi 15 muuta tuomittiin murhaan liittyen)
Tekoväline	FN Browning M1910 -pistooli
Infobox OK

Sarajevon laukaukset oli kesäkuussa 1914 tehty poliittinen salamurha, josta käynnistynyt tapahtumaketju johti kuukautta myöhemmin ensimmäisen maailmansodan syttymiseen.

Serbien tukema separatisti Gavrilo Princip ampui Itävallan miehittämässä, slaavien asuttamassa Bosniassa Itävallan kruununprinssin Frans Ferdinandin 28. kesäkuuta 1914. Sarajevon laukaukset käynnistivät Itävallan ja Serbian välille niin sanotun heinäkuun kriisin, koska Princip kuului Nuori Bosnia -nimiseen serbien tukemaan salaseuraan.^[1]

Serbian salainen palvelu oli vuonna 1911 perustanut ”Musta käsi” -terroristijärjestön (serb. Црна рука, kroatiaksi Crna ruka). Järjestön virallinen nimi oli Yhdistyminen tai kuolema. Vuoteen 1914 mennessä siihen oli liittynyt satoja jäseniä, kenties jopa 2 500, joukossa monia serbialaisia upseereita. Serbian salainen palvelu koulutti järjestön sissejä ja järjesti poliittisia murhia. Järjestö organisoitui pieniksi soluiksi, joissa jokainen tunsi vain lähimmät miehensä. Sitä johti kymmenen jäsenen komitea, jonka puheenjohtaja oli eversti Dragutin Dimitrijević.^[2]

Nuori Bosnia (serb. Млада Босна, kroatiaksi Mlada Bosna) oli bosnialainen radikaali järjestö, jonka tavoitteena oli vapauttaa Bosnia Itävalta-Unkarin vallasta. Gavrilo Princip liittyi siihen vuonna 1908, kun Bosnia liitettiin Itävalta-Unkariin. Hän pyrki Serbian armeijaan, mutta ei päässyt. Sen sijaan hänet värvättiin Mustaan käteen vuonna 1912.^[3]

arkkiherttua Frans Ferdinand

herttuatar Sophie

Gavrilo Princip ampui arkkiherttua Frans Ferdinandin ja tämän vaimon Sophien 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa.^[4]

Kun Musta käsi sai tietää kruununprinssin vierailevan Sarajevossa, se alkoi suunnitella salamurhaa. Kolme nuorta bosnialaista koulutettiin ja varustettiin suorittamaan murha.^[2] Heillä oli tuberkuloosi, johon he tiesivät kuolevansa joka tapauksessa. Jokainen sai pistoolin, kaksi pommia ja syanidikapselin, jolla heidän piti tehdä itsemurha iskun jälkeen. Serbian pääministeri Nikola Pašić sai kuulla suunnitelmasta ja määräsi miehet pidätettäviksi heidän yrittäessään mennä rajan yli Serbiasta Bosniaan, mutta hänen määräystään ei noudatettu, ja salaliittolaiset pääsivät helposti livahtamaan Sarajevoon.^[3]

Yksi kolmesta, Nedeljko Čabrinović, yritti heittää pommin arkkiherttuan avoautoon, mutta se kimposi autosta ja tuhosi toisen auton, jonka matkustajat haavoittuivat vakavasti. Čabrinović pidätettiin. Jäljelle jäänyt autosaattue jatkoi ajoa eteenpäin kaupungintalolle viralliseen vastaanottotilaisuuteen, jossa vihainen Ferdinand keskeyttäen vastaanottotilaisuuden puheen totesi: ”Me tulemme tänne ja ihmiset heittelevät pommeja päällemme.”^[3]

Ferdinand päätti vierailla pommin uhrien luona sairaalassa. Princip näki kahviossa ollessaan hämmästyksekseen arkkiherttuan ja tämän puolison autossa. Kuljettaja oli ajanut harhaan, ja alkoi hitaasti peruuttaa korjatakseen kääntymisensä väärälle kadulle.^[3]

Princip ampui molempia FN Browning M1910 -pistoolillaan kymmenen askeleen päästä.^[4] Ensimmäinen luoti osui Sophieta vatsaan, toinen Ferdinandia niskaan.^[3]

Ferdinandin viimeiset sanat puolisolleen olivat ”Sophie kulta, älä kuole! Elä lastemme vuoksi!”. Princip yritti ensin tappaa itsensä syanidilla, sitten aseella, jonka lähellä seisoneet ihmiset repivät hänen käsistään ennen laukausta.^[3]

• 
  Salamurhan tapahtumapaikka.
• 
  Risteys, jossa Ferdinand ja Sophie ammuttiin (kuva elokuulta 2017).
• 
  Principin pidätys Sarajevossa salamurhan aikana.
• 
  Ferdinandin murhan aikana pitämä veren tahrima univormu esillä Wienin sotahistoriallisessa museossa.
• 
  Arkkiherttuan vuosimallia 1911 oleva Gräf & Stift Bois de Boulogne -merkkinen auto Wienin sotahistoriallisessa museossa.

• Danilo Ilić (27. heinäkuuta 1890 – 3. helmikuuta 1915)
• Veljko Čubrilović (1. heinäkuuta 1886 – 3. helmikuuta 1915)
• Miško Jovanović (15. kesäkuuta 1878 – 3. helmikuuta 1915)
• Nedeljko Čabrinović (2. helmikuuta 1895 – 20. tammikuuta 1916)
• Vladimir Gaćinović (25. toukokuuta 1890 – 11. elokuuta 1917)
• Trifko Grabež (28. kesäkuuta 1895 – helmikuuta 1916)
• Gavrilo Princip (25. heinäkuuta 1894 – 28. huhtikuuta 1918)
• Muhamed Mehmedbašić (1886 – 29. toukokuuta 1943)
• Cvjetko Popović (1896 – 9. kesäkuuta 1980)
• Vaso Čubrilović (14. tammikuuta 1897 – 11. kesäkuuta 1990)

Itävalta-Unkari vaati Principin ja muiden hankkeeseen osallistuneiden luovuttamista. Serbia kieltäytyi, ja Itävalta julisti sille sodan.^[3] Serbiaa tukenut Venäjä aloitti täyden liikekannallepanon, jonka seurauksena Saksa julisti sodan Venäjälle. Kahden rintaman sotaa pelännyt Saksa hyökkäsi Belgian kautta Ranskaan, jolloin Belgiaa tukenut Iso-Britannia vuorostaan julisti sodan Saksalle. Maailmansota oli puhjennut.^[5]

Princip tuomittiin 20 vuodeksi vankilaan. Hän kuoli tuberkuloosiin vuonna 1918.^[3] Mustan käden johtaja Dimitrijevic teloitettiin yhdessä kolmen toverinsa kanssa vuonna 1917.^[2]

• Hannula J. O.: Maailmansodan historia I, Helsinki: Otava 1938.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sarajevon laukaukset Wikimedia Commonsissa

• Sarajevon laukaukset Ylen Elävässä arkistossa
• Armas J. Pulla : Sarajewo 28. VI. 1914, Hakkapeliitta, 19.06.1934, nro 25-26, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• J. J. Mikkola : Vielä kerran Sarajevon laukaus. Hieman mitalin toisestakin puolesta, Hakkapeliitta, 11.09.1934, nro 37, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Sarajevossa 25 vuotta sitten, Kuva, 19.07.1939, nro 15, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot