Megawati Sukarnoputri

Megawati syntyi Sukarnon toisena lapsena ja vanhimpana tyttärenä. Hänen äitinsä oli yksi Sukarnon yhdeksästä vaimosta. Megawati kasvoi isänsä palatsissa Merdekassa. Hän opiskeli Padjadjaranin yliopistossa Bandungissa maataloutta, mutta lopetti opintonsa vuonna 1967, kun hänen isänsä syrjätettiin vallasta. Suharton johtama sotilashallitus jätti Sukarnon rauhaan, kun tämä pysyi poissa politiikasta.

Vuonna 1970, kun Sukarno kuoli, Megawati alkoi opiskella Indonesian yliopistossa psykologiaa, mutta keskeytti toisen vuoden jälkeen jälleen opintonsa.

Megawatin ensimmäinen aviomies, luutnantti Surindo Supjarso, kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1970. Vuonna 1972 hän avioitui egyptiläisen diplomaatin Hassan Gamal Ahmad Hasanin kanssa. Avioliitto kuitenkin mitätöitiin pian. Nykyisen aviomiehensä Taufik Kiemasin kanssa hän avioitui vuonna 1973. Tästä avioliitosta hänellä on kolme lasta.

Koska Megawati on syntyperältään jaavalainen, häntä kutsutaan asiatyylisissä yhteyksissä etunimellään. Hänen jälkimmäinen nimensä Sukarnoputri (suom. Sukarnon tytär) ei ole sukunimi vaan jaavalaiseen tapaan isännimi. Hänen etunimensä Megawati taas on johdettu sanskritin sanasta meghavatī (suom. Hän, jolla on pilvi). Nimi viittaa pellot kastelevaan sateeseen, sillä hänen syntyessään satoi.

 

Megawati vältti politiikkaa kaksikymmentä vuotta, vaikka hänen isänsä seuraajat pitävät häntä tämän poliittisena perillisenä. Vuonna 1987 Megawati kuitenkin liittyi Indonesian demokraattiseen puolueeseen (PDI), joka toimi hallituksen hyväksymänä demokraattisena fasadina Suharton hallinnolle. Palkinnoksi hallitukselle osoittamastaan hyväksynnästä hänet valittiin parlamenttiin.

Vuonna 1993 hänet valittiin puolueensa johtoon, ja hänestä tuli suosittu vastakohta Suhartolle. Megawatin kerättyä kansansuosiota korruptoitumattomana poliitikkona ja Sukarnon tyttärenä hallitus huomasi tehneensä virheen ja syrjäytti hänet asemastaan vuonna 1996. Tämä johti mellakoihin Jakartassa.

Megawatia kiellettiin osallistumasta toukokuun 1997 vaaleihin. Tämä vain lisäsi hänen suosiotaan. Hän perusti vuonna 1998 uuden keskustavasemmistolaisen Partai Demokrasi Indonesia Perjuangan (suom. "Indonesian demokraattinen puolue Kamppailu") (lyhennettynä PDI Perjuangan, PDI-P) -puolueen.

Suharto joutui lopulta eromaan toukokuussa 1998 Aasian talouskriisin ja korruptiosyytösten takia. Hänen seuraajansa B. J. Habibie lupasi vapaat vaalit vuonna 1999. PDI-P:stä tuli suurin puolue vuoden 1999 parlamenttivaaleissa. Se ei kuitenkaan saavuttanut määräenemmistöä. Uuden perustuslain mukaan parlamentti valitsi presidentin. Muut puolueet estivät Megawatin presidenttiyden osaksi, koska hän on nainen ja osaksi, koska hän on muslimi. Hänen liittolaisensa ja ystävänsä Abdurrahman Wahid valittiin hänen sijastaan. Megawatista tuli varapresidentti.

Presidenttinä ollessaan Wahid kärsi useita sairauskohtauksia. Häntä syytettiin korruption katsomisesta läpi sormien. Heinäkuussa 2001 hänet pakotettiin eroamaan. 23. heinäkuuta 2001 Megawati nousi Indonesian presidentiksi.

Megawatin alaisuudessa demokratiauudistukset jatkuivat, vaikkakin hitaasti. Hänet nähtiin pääasiassa kansallisen yhtenäisyyden symbolina, ja hän osallistui harvoin hallituksen työskentelyyn. Armeija sai jälleen vaikutusvaltaa, jonka se oli menettänyt Suharton kukistuessa. Korruptio oli edelleen laajaa, mistä tosin Megawatia ei ole syytetty.

Vuonna 2004 maan talous oli osittain selvinnyt vuoden 1997 talouskriisistä, mutta työttömyys ja köyhyys olivat edelleen mittavia. Perustuslakiin tehtiin lisäys presidentin valitsemiseksi suoralla kansanvaalilla. Megawati oli ehdokkaana toiselle kaudelleen. Mielipidetiedustelut ennustivat hänelle tappiota. Hän pääsi vaalissa toiselle kierrokselle, jolla Yudhoyono voitti hänet.

Megawati ei vahvistanut tappiotaan, onnitellut seuraajaansa eikä osallistunut tämän virkaanastujaisiin. Hän lähti presidentinpalatsista ja palasi normaaliin elämäänsä lausuntoja antamatta.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Megawati Sukarnoputri Wikimedia Commonsissa

 

Indonesian presidentit

Sukarno (1945–1967) | Suharto (1967–1998) | Jusuf Habibie (1998–1999) | Abdurrahman Wahid (1999–2001) | Megawati Sukarnoputri (2001–2004) | Susilo Bambang Yudhoyono (2004–2014) | Joko Widodo (2014–)