DKW

DKW-autoja valmistettiin vuosina 1928–1966. Niissä oli aina venttiilitön kaksitahtimoottori ja vuodesta 1931 alkaen yhtiö oli edelläkävijä etuvetoisissa autoissa joissa oli poikittain asennettu moottori. Tunnetuimmat autonsa, mallinimiltään F1–F8, DKW teki toisen maailmansodan jälkeen; näissä oli etuveto ja poikittain asennettu kaksisylinterinen moottori. Näissä malleissa oli myös epätavallinen järjestely jossa tasavirtalaturi toimi myös starttimoottorina ja oli kytketty suoraan kampiakseliin; järjestelmää kutsuttiin nimellä Dynastart. DKW valmisti myös vähemmän tunnetun sarjan takavetoisia autoja (Schwebeklasse ja Sonderklasse) joissa oli V4-kaksitahtimoottori. Näissä moottoreissa oli kaksi ylimääräistä sylinteriä jotka toimivat huuhtelupumppuna, joten moottorit muistuttivat ulkoisesti V6-moottoria ilman sytytystulppia etumaisessa sylinteriparissa.

Vuonna 1939 DKW teki prototyypin ensimmäisestä kolmisylinterisestä moottorista. Tämä moottori pääsi tuotantoon vasta sodan jälkeen, ensin IFA F9:n (myöhemmin Wartburgin) moottorina, ja sitten DKW:n omassa tuotannossa 3=6- tai F91-autoissa.

Ruotsalainen Saab käytti DKW:n moottoria esikuvana omissa kaksitahtimoottorimalleissaan aloitellessaan autonvalmistusta vuonna 1947.

Auto Union sijaitsi alun perin Saksin osavaltiossa, josta sodan jälkeen tuli osa Saksan demokraattista tasavaltaa. Tämän vuoksi kesti jonkin aikaa ennen kuin sen muodostaneet yhtiöt palasivat yhteen sodan jälkeen. Yhtiö rekisteröitiin uudelleen Länsi-Saksassa Auto Union GmbH:na vuonna 1949. Se toimi ensiksi varaosatoimittajana, mutta alkoi pian valmistaa RT 125 -moottoripyörää ja vastakehitettyä Schnellaster F800 -pakettiautoa. Ensimmäinen tuotantolinja sijaitsi Düsseldorfissa.

Pakettiautossa käytettiin samaa moottoria kuin ennen sotaa tehdyssä F8:ssa. Ensimmäinen henkilöauto oli F89, jossa käytettiin ennen sotaa tehdyn F9-prototyypin koria ja kaksisylinteristä kaksitahtimoottoria viimeisestä F8:sta. Myöhemmin sen korvasi isommalla kolmisylinterisellä moottorilla varustettu F91, joka oli tuotannossa vuosina 1953–1955. Sen syrjäytti vähän isompi F93 vuonna 1956. Kaikissa F91- ja F93-malleissa oli 900 cm³ kolmisylinterinen kaksitahtimoottori, ensimmäisten tuottaessa 34 ja viimeisten 38 hevosvoimaa. Moottoreiden sytytysjärjestelmään kuului kolme kärkiparia ja kolmea sytytyspuolaa, yksi kullekin sylinterille. Kärjet oli ryhmitelty kampiakselin etupäähän asennetun avaajanokan ympärille. Jäähdytysjärjestelmä oli vapaakiertoinen ja siihen kuului kampiakselin etupäähän asennetun hihnapyörän välityksellä pyörivä tuuletin.

F93:a valmistettiin vuoteen 1959 asti, jolloin se korvattiin Auto Union 1000:lla. Nämä oli varustettu 1000 cm³ kaksitahtimoottorilla, ja vuoteen 1963 asti oli valittavana 44- tai 50-hevosvoimainen S-malli. Tässä yhteydessä valmistus siirrettiin Düsseldorfista Ingolstadtiin, missä Audia vieläkin valmistetaan. Vuodesta 1957 näihin autoihin oli, ainoana pikkuautona tuohon aikaan, saatavana lisävarusteena automaattinen Saxomat-kytkin. Viimeisissä AU1000S-malleissa oli lisävarusteena myös levyjarrut, jotka tuolloin edustivat uutta teknologiaa. Myös urheilullinen 2+2 -paikkainen versio AU1000Sp oli saatavana vuosina 1957–1964, aluksi ainoastaan coupena ja vuodesta 1962 lähtien myös avoautona.

Vuonna 1956 aloitettiin harvinaisen DKW Monzan valmistus pienenä sarjana. Se oli urheilullinen 2-paikkainen auto, jossa oli lasikuituinen kori asennettuna tavallisen F93:n rungolle. Auton nimi oli aluksi Solitude, mutta se sai uuden nimen Monzan kilparadalla marraskuussa 1956 saavuttamiensa pitkänmatkan nopeusennätysten johdosta. Auto saavutti FIA:n G-luokassa useita ennätyksiä, muun muassa 48 tuntia keskinopeudella 140,961 km/h, 10000 km keskinopeudella 139,453 km/h ja 72 tuntia keskinopeudella 139,459 km/h. Autoa valmisti ensimmäisenä Dannenhauer & Stauss Stuttgartissa, sitten Massholder Heidelbergissa ja lopuksi Robert Schenk Stuttgartissa. Yhteensä autoja lienee valmistettu noin 230 kappaletta ja valmistus päättyi vuoden 1958 loppuun mennessä.

Vuonna 1959 tuli markkinoille menestyksekäs henkilöautomallisto, Junior/F12-sarja, joka perustui 1950-luvulla moderniin konseptiin. Mallisto käsitti Junior-perusmallin vuosina 1959–1961, hieman parannellun Junior de Luxen vuosina 1961–1963, hieman isomman F11:n, isokorisemman ja isomoottorisemman F12:n vuosina 1963–1965 ja F12 Roadsterin vuosina 1964–1965. Junior/F12-sarjasta tuli varsin suosittu ja autoja valmistettiin paljon.

Kaikissa sodanjälkeisissä kolmisylinterisissä kaksitahtimoottoriautoissa oli jonkin verran potentiaalia autourheiluun, ja ne muodostivat pohjan monille rallivoitoille 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Tämä teki DKW:stä moniksi vuosiksi voittoisimman automerkin Euroopan rallisarjassa 1950-luvulla.

Vuonna 1960 DKW yhdisti kaksi kolmisylinteristä kaksitahtimoottoria, jolloin saatiin V6-moottori kooltaan 1000 cm³. Ajan saatossa tilavuus kasvoi ja viimeinen V6 vuodella 1966 oli kooltaan 1300 cm³. 1300 cm³ versio tuotti tavallisessa kahden kaasuttimen versiossaan 83 hv kierrosluvulla 5000 kierrosta minuutissa. Neljän kaasuttimen versio tuotti 100 hevosvoimaa ja kuuden kaasuttimen versio 130 hevosvoimaa. Moottori oli erittäin kevyt ja painoi ainoastaan 84 kg. V6-moottoria oli suunniteltu käytettävän Mungassa ja F102:ssa. Noin 100 V6-moottoria valmistettiin testikäyttöön ja 13 DKW F102:a kuin myös osa Mungoista varustettiin V6-moottorilla 1960-luvulla.

Viimeinen DKW oli F102 joka tuli tuotantoon vuonna 1964 korvaamaan vanhahtavan AU1000:n. Tämä malli oli suora edeltäjä ensimmäiselle sodanjälkeiselle Audi 60:lle; suurin ero oli, että Audi käytti perinteistä nelitahtimoottoria.

Suomessa DKW:n maahantuojana toimi Sisu-autoja valmistanut Oy Suomen Autoteollisuus Ab vuodesta 1956. Merkkiä markkinoitiin nimellä Donau, koska oikeus DKW-merkin käyttöön oli edelleen tämän merkkisiä moottoripyöriä ja autoja ennen sotia maahantuoneella, vaikkakin liiketoimintansa lopettaneella yrittäjällä. Merkin myyntiä jarrutti vuoteen 1962 voimassa ollut henkilöautojen tuontisäännöstely. DKW- ja Donau-autoja oli Suomen ajoneuvorekisterissä vuoden 1959 lopussa hieman alle tuhat kappaletta.^[1]

Vuoden 1961 alussa edustus siirtyi Oy Veho Ab:lle, joka myi autoja jälleen DKW-nimellä. Muotoilultaan jo vanhahtava DKW 1000 maksoi tuolloin 822 000 markkaa (vuoden 2005 rahassa 15 620 euroa). Auto oli hieman kallis, sillä miltei vastaavankokoisen Volkswagen Kuplan hinta oli samana vuonna 610 000 markkaa (11 590 €)^[2] Suomessa DKW-autoja käytettiin menestyksellisesti ralleissa ja jäärata-ajoissa, ja tämän ansiosta merkkiä rekisteröitiin vuosina 1964–1965 liki 2 000 kappaletta. Vuoden 1969 lopussa DKW-autoja oli Suomessa rekisterissä runsaat 3 500 kappaletta ja se oli tilaston 25. sijalla. DKW-merkin poistuttua markkinoilta vuoden 1966 alussa Veho jatkoi sen tilalle tulleen Audin maahantuojana vuoden 1974 loppuun saakka.^[3]

Mehrzweck UNiversal Geländewagen mit Allradantrieb eli "MUNGA" tarkoittaa suomeksi monikäyttöistä, yleistä maastoajoneuvoa nelivedolla. DKW Mungaa valmisti Auto Union Ingolstadtissa. Tuotanto alkoi lokakuussa 1956 ja päättyi joulukuussa 1968, minä aikana valmistettiin yhteensä 46 750 autoa.

Frankfurtissa syksyllä 1957 pidetty 38. kansainvälinen autonäyttely oli suuri menestys Auto Union GmbH:lle. Poikkeuksellisen sitkeä auto ei ollut hyväksytty vain Länsi-Saksan Bundeswehrille ainoana ajoneuvona luokassaan, vaan sitä myytiin paljon myös Saksan rajavartiostolle ja joillekin ulkomaalaisille armeijoille, myös Natoon.

Siviilimallia DKW:n maastoajoneuvosta pidettiin Länsi-Saksassa yleisesti maatalous- ja metsätöihin erinomaisesti sopivana. Se sai suosiota myös ulkomailla, varsinkin maissa, joissa maastoajoneuvoja tarvittiin huonojen teiden vuoksi, esimerkiksi suuressa osassa Etelä-Amerikkaa ja Etelä-Afrikkaa. Noin 2000 autoa toimitettiin Hollannin armeijalle. Useita toimitettiin myös Isoon-Britanniaan 1970-luvun lopulla.

1960-luvulla DKW valmisti pakettiauton, jossa oli monivarsituentatakajousitus erillisillä jousilla. Koska auto oli etuvetoinen, se mahdollisti matalalattiakokoonpanon: lastauskorkeus oli noin 40 cm maasta. Autoon oli myös tehty iso takaovi aukeamaan auton oikealle puolelle. Pakettiauto osoittautui suosituksi.

Ennen toista maailmansotaa yhtiö menestyi ahdetuilla kilpapyörillä ja 1920- ja 1930-luvuilla DKW oli maailman suurin moottoripyörävalmistaja. Sodan jälkeen yhtiö teki RT 125-, 175-, 250- ja 350-malleja.

Ennen ja jälkeen toisen maailmansodan DKW valmisti hyvin suosittuja malleja kuten erityisesti RT 125. Sodan jälkeen RT 125:n piirustukset annettiin sotakorvauksena Harley-Davidsonille Yhdysvaltoihin ja BSA:lle Isoon-Britanniaan. HD:n versio oli nimeltään Hummer, kun taas BSA:n oli Bantam. IFA- ja myöhemmin MZ-mallit pysyivät tuotannossa 1990-luvulle asti, jolloin kaksitahtisten tuotanto viimein hiipui niiden epätaloudellisuuden johdosta. Muut valmistajat kopioivat DKW:n muotoilua enemmän tai vähemmän virallisesti. Tämän voi nähdä monien 1950-luvun pienten kaksitahtimoottoripyörien yhdennäköisyydessä, mukaan lukien Yamahan, Voskhodin ja puolalaisen WSK:n tuotteet.

• DKW 3=6 (F93)
• DKW F1 (1931-1939)
• DKW F7 (1936-1937)
• DKW F8 (1938)
• DKW F9 (1949-1956)
• DKW F10 (1950)
• DKW F89
• DKW F91
• DKW F93
• DKW F102 (1963–1966)
• DKW Junior

• Audi
• Auto Union
• Horch
• Wanderer

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta DKW.

http://www.arjenhistoria.fi/?q=dkw