Kristian III

Kristian III
Tanskan ja Norjan kuningas
Kristian III., Jakob Binck 1550
Tanskan ja Norjan kuningas
Valtakausi	4. heinäkuuta 1534 – 1. tammikuuta 1559
Kruunajaiset	12. elokuuta 1537
Edeltäjä	Fredrik I
Seuraaja	Fredrik II
Syntynyt	12. elokuuta 1503 Gottorp, lähellä Schleswigiä
Kuollut	1. tammikuuta 1559 (55 vuotta) Kolding, Tanskan kuningaskunta
Hautapaikka	Roskilden tuomiokirkko
Puoliso	Dorothea
Lapset	Anna Fredrik II Magnus Johann Dorothea
Suku	Oldenburg
Isä	Fredrik I
Äiti	Anna Brandenburgilainen
Uskonto	luterilainen
Nimikirjoitus

Kristian III (12. elokuuta 1503 Gottorpin linna, Gottorp, lähellä Schleswigiä – 1. tammikuuta 1559 Koldingshusin linna, Kolding, Tanskan kuningaskunta) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuodesta 1534 aina kuolemaansa saakka.^{[1] [2]}

Kristian oli kuningas Fredrik I:n ja tämän ensimmäisen puolison, rajakreivitär Anna Brandenburgilaisen (1487–1514) vanhin poika. Hänellä oli nuorempi sisar Dorothea (1504–1547), joka avioitui Preussin herttua Albrekt Brandenburgilaisen kanssa.^[3]

Kruununprinssi Christian oli koulutettu luterilaiseksi ja osoitti protestanttista intoa käskynhaltijana Tanskan Schleswigin ja Holsteinin maakunnissa vuonna 1526. Pääosin katolinen Rigsråd (valtaneuvosto) hylkäsi siksi hänen nousemisensa valtaistuimelle Fredrikin kuoltua vuonna 1533 pitäen parempana Christianin nuorempaa veljeä Hansia. Samaan aikaan Kööpenhaminan ja Malmön porvarit liittoutuivat Lyypekin kaupungin kanssa palauttaakseen vangitun, entisen kuninkaan Kristian II:n ja provosoivat sisällissodan, kreivisota 1533–1536, kun Lyypekin joukot hyökkäsivät Holsteiniin.^[2]

Kuningas Kristian III perusti luterilaisen valtionkirkon Tanskaan vuonna 1536 ja loi tiiviit siteet kirkon ja kruunun välille perustan 1600-luvun absolutistiselle Tanskan monarkialle.^[2]

Kristian oli uskonpuhdistuksen vankka kannattaja.^[1] Hän oli läsnä Wormsin valtiopäivillä vuonna 1521 ja vakuuttui Lutherin puheista niin, että aloitti uskonpuhdistuksen omassa herttuakunnassaan Schleswigissä jo ennen kuninkaaksi tuloaan.^[4] Kristian ei peitellyt luterilaisia ajatuksiaan. Fredrik I:n kuoleman ja Kristianin kruunajaisten jälkeen tämä johti kreivisotaan, jossa katolilaismielinen osapuoli vaati kruunua Tanskan entiselle kuninkaalle Kristian II:lle.

Saavutettuaan johtavien Jyllannin aatelisten ja piispojen tuen vuonna 1534, Kristian tuki onnistuneita sotaretkiä Jyllannin, Fynin ja Seelannin maakunnissa, ja Kööpenhaminan antautuessa vuonna 1536 hän otti valtakunnan hallintaansa. Pian hän pidätytti katoliset piispat ja järjesti Kööpenhaminan valtiopäivät lokakuussa 1536, joka takavarikoi piispan omaisuutta ja perusti luterilaisen valtionkirkon. Valtiopäivillä vahvistettiin myös aatelisten Rigsrådin jäsenten perustuslailliset oikeudet, joka sen jälkeen hallitsi liittoutuneena kuninkaan kanssa. Norjan taantuman jatkumista osoitti Norjan valtaneuvoston lakkauttaminen.^[2]

Vuonna 1537 Tanskan kirkko organisoitiin uudelleen Kristianin neuvonantajan Johann Bugenhagenin johdolla. Uusia piispoja nimitettiin, kaikki porvarillista syntyperää, ja kirkon johtajia kutsuttiin nyt yli-intendenteiksi. Kristianin kansleri Johan Friis piti yllä hyviä suhteita kruunun ja johtavien aatelisten välillä ja auttoi uudistamaan paikallis- ja keskushallintoa.^[2]

Ulkopolitiikassa Kristian liittoutui protestanttisten saksalaisten hallitsijoiden kanssa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V Habsburgia vastaan, joka halusi asettaa Kristian II:n tyttäret prinsessa Dorothean ja Kristiina Tanskalaisen Skandinavian valtaistuimille. Selvitettyään velkansa Holsteinille vuonna 1542, Kristian julisti sodan keisari Kaarle V:tä vastaan ​​ja sulki Juutinrauman (Øresund) salmen laivaliikenteeltä Alankomaista, mikä oli vakava taloudellinen isku keisarille. Hän teki rauhan keisari Kaarlen kanssa Speyerissä vuonna 1544 ja vältti sen jälkeen sekaantumista ulkomaisiin sotiin. Hän sai keisarin suosion erityisesti puuttumattomuudestaan ​​Schmalkaldenin liiton sotaan vuosina 1546–1547, kiistassa ​​Kaarlen ja tämän valtakunnan protestanttisten säätyjen välillä.^[2]

Kristian III:ta pidetään hyvänä hallitsijana. Hänen aloittaessaan kuninkaana Tanska oli valtakuntana heikko, mutta hänen jälkeensä se oli vahvempi ja vauraampi kuin milloinkaan aikaisemmin. Kristian III:n hallituskausi oli harmoninen ja yhteistyötä korostava. Oikeusvaltio vahvistui ja Hansaliiton taloudellinen valta murtui. Kristian solmi liittouman Ruotsin kanssa ja onnistui hallituskautensa aikana muuttamaan valtionkassan 500 000 taalarin alijäämän 100 000 taalarin reserviksi. Kristianin hallituskautta voidaan kuvata maltilliseksi ja erittäin onnistuneeksi. Hän jätti pojalleen Fredrik II:lle maan, josta oli tullut Itämeren vaikutusvaltaisin valtio.^[6]

Hän kuoli 55-vuotiaana uudenvuodenpäivänä 1559 Koldingshusin linnassa. Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon, joka on siitä lähtien toiminut Tanskan hallitsijoiden hautapaikkana.^[3][7]

Vuonna 1525 Kristian avioitui herttuatar Dorothea von Sachsen-Lauenburg-Ratzeburgin (1511–1571)^[8] kanssa. Hän oli Katarina von Sachsen-Laueburgin, Kustaa I Vaasan ensimmäisen puolison sisar.^[3]

Heille syntyi viisi lasta:

• Anna (11. marraskuuta 1532 – 1. lokakuuta 1585) avioitui Saksin vaaliruhtinas Augustin kanssa
• Fredrik II (1. heinäkuuta 1534 – 4. huhtikuuta 1588) Tanskan kuningas
• Magnus (14. elokuuta 1540 – 18. maaliskuuta 1583) Holsteinin herttua, Liivinmaan kuningas ja Ösel-Wieckin sekä Kuurinmaan piispa
• Johann, Hans (25. maaliskuuta 1545 – 9. lokakuuta 1622) Schleswig-Holstein-Sonderburgin herttua
• Dorothea (29. kesäkuuta 1546 – 6. tammikuuta 1617) avioitui Lüneburgin ruhtinas Wilhelmin kanssa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristian III Wikimedia Commonsissa

n k m Tanskan hallitsijat ja valtionpäämiehet Muinaiset (ennen 916) Olof den bryske Gnupa Sigtrygg Gnupasson Knytlingat (n. 916–1042) Hardeknud (916–948) Gorm Vanha (936–958 tai 964) Harald Sinihammas (958 tai 964 – 985) Sven Haaraparta (986–1014) Harald II (1014–1018) Knuut II Suuri (1018–1035) Knuut III Hardeknut (1035–1042) Kaunotukat (1047–1375) Maunu Hyvä (1042–1047) Estridsenit (1047–1375) Sven Estridinpoika (1047–1076) Harald Hein (1076–1080) Knuut Pyhä (1080–1086) Olavi Hunger (1086–1095) Eerik I Ejegod (1095–1103) Niilo Sveninpoika (1104–1134) Eerik II Emune (1134–1137) Eerik III Lam (1137–1146) Sven Grathe (1146–1157) Knuut Maununpoika (1146–1157) Valdemar I Suuri (1154–1182) Knuut VI (1182–1202) Valdemar II Sejr (1202–1241) Eerik IV Plovpenning (1241–1250) Abel (1250–1252) Kristoffer I (1252–1259) Eerik V Klipping (1259–1286) Eerik VI Menved (1286–1319) Kristofer II (1320–1326) Valdemar III (1326–1329) Kristofer II (1329–1332) Gerhard III Holsteinilainen (1332—1340) Johan III Holsteinilainen (1323—1340) Valdemar IV Atterdag (1340–1375) Folkungat (1376–1387) Oluf II (1376–1387) Estridsenit (1387–1439) Margareeta I (1387–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1389–1439) Pfalz-Neumarktit (1440–1448) Kristoffer Baijerilainen Oldenburgit Vanhempi haara (1440–1448) Kristian I (1448–1481) Hannu I (1481–1513) Kristian II (1513–1523) Fredrik I (1523–1533) Kristian III (1534–1559) Fredrik II (1559–1588) Kristian IV (1588–1648) Fredrik III (1648–1670) Kristian V (1670-1699) Fredrik IV (1699–1730) Kristian VI (1730-1746) Fredrik V (1746-1766) Kristian VII (1766–1808) Fredrik VI (1808–1839) Kristian VIII (1839–1848) Fredrik VII (1848–1863) Glücksburgit (1863–) Kristian IX (1863–1906) Fredrik VIII (1906–1912) Kristian X (1918–1944) Fredrik IX (1947–1972) Margareeta II (1972–2023) Frederik X (2023–)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Alankomaat Puola Vatikaani Taiteenala KulturNav Henkilöt Deutsche Biographie DDB Muut RISM IdRef