Kaarle XV

Kaarle XV (Kaarle IV)
Ruotsin ja Norjan kuningas
Valtakausi	8. heinäkuuta 1859 – 18. syyskuuta 1872
Kruunajaiset	Ruotsi: 3. toukokuuta 1860 Norja: 5. elokuuta 1860
Edeltäjä	Oskar I
Seuraaja	Oskar II
Syntynyt	3. toukokuuta 1826 Tukholma, Ruotsi
Kuollut	18. syyskuuta 1872 (46 vuotta) Malmö, Ruotsi
Hautapaikka	Riddarholmskyrkan, Tukholma
Puoliso	Lovisa
Lapset	Tanskan kuningatar Louise Carl Oscar
Koko nimi	Carl Ludvig Eugen
Suku	Bernadotte
Isä	Oskar I
Äiti	Josefina
Uskonto	luterilainen

Kaarle XV (Carl Ludvig Eugén, 3. toukokuuta 1826 – 18. syyskuuta 1872) oli Ruotsin ja Norjan kuningas (Norjan kuninkaana Kaarle IV).

Kaarle XV oli Ruotsin ja Norjan kuninkaan Oskar I:n (hallitsi 1844–1859) ja Leuchtenbergin prinsessa, kuningatar Josefinan (1807–1876) vanhin poika. Syntyessään hänestä tehtiin Skånen herttua. Kruununprinssinä hän toimi Norjan pääministerinä lyhyen aikaa vuonna 1856 ja 1857.

Sisarustensa Gustavin, Oscarin, Eugénien ja Augustin tavoin Karl kasvoi kreivitär, hovinainen Christina Ulrika Tauben valvonnassa. Hänet kouluttivat muun muassa professorit Christopher Jacob Boström ja Fredrik Ferdinand Carlson ja hän suoritti yksityisen ylioppilastutkinnon joulukuussa 1843. Vuonna 1845 hän ilmoittautui Uppsalan yliopistoon ja keväällä 1844 hän opiskeli Kristianiassa (Oslo). Taideakatemian Agrén ja genremaalari Lundqvist, toimivat prinssin taideopettajana ja kapteeni Johan Christian Berger opetti hänelle akvarellimaalausta. Kruununprinssi osoitti nauttivansa taiteesta ja kirjallisuudesta, ja hän oli erityisen kiinnostunut isänmaallisista teoksista, kuten Pehr Henrik Lingin "Asarne", eeppinen runo, joka julkaistiin kolmessa vaiheessa.

Juhannusaattona 1841 hän sai ensimmäisen upseeritoimeksiantonsa isoisältään, kuningas Kaarle XIV Juhanalta. Isänsä Oskar I:n noustua valtaistuimelle vuonna 1844 hänet valittiin 1700-luvun perinteen mukaisesti saman vuoden huhtikuussa Lundin ja Uppsalan yliopistojen kansleriksi ja vuonna 1853 myös Kuninkaallisen taideakatemian kansleriksi. Vasta syksyllä 1844 hän aloitti opinnot Uppsalassa. 11. helmikuuta 1846 hänestä tuli Kuninkaallisen tiedeakatemian ensimmäinen kunniajäsen. Ruotsin armeijassa hän oli Svean henkikaartissa, Svean tykistörykmentissä ja Kruununprinssin husaarirykmentissä miehistössä , mutta lopulta hänestä tuli eversti molemmissa yksiköissä. 21. huhtikuuta 1847 hänet nimitettiin kenraalimajuriksi ja henkikaartin prikaatin komentajaksi. Vuonna 1849 hänestä tuli kenttätykistön kenraali, ja 19. huhtikuuta 1853 hänet nimitettiin kenraaliluutnantiksi. Samanlaisia ​​ylennyksiä hän sai samaan aikaan myös Norjan armeijassa.

Hän avioitui 19. kesäkuuta 1851 prinsessa Louisen, Alankomaiden kuningas Vilhelm I:n (1815–1840) tyttärentyttären kanssa. Ruotsin kuningattareksi tultuaan Louise käytti nimeä Lovisa.

Heille syntyi kaksi lasta:

• prinsessa Lovisa (1851–1926), Tanskan kuningatar Louise avioiduttuaan Tanskan tulevan kuninkaan Fredrik VIII:n kanssa.
• prinssi Carl Oscar (1852–1854) kuoli 2-vuotiaana.

Kaarle nimitettiin 7. helmikuuta 1856 Norjan varakuninkaaksi. Norjassa vieraillessaan hän vietti paljon aikaa luonnossa, jossa hän piirsi luonnoksia, jotka hän myöhemmin muotoili maalauksiksi. Hän kiinnostui politiikasta ja kirjoitti proosatarinan Fosterbröderne, joka painettiin vuonna 1848. Se ja toinen kirja Heidi, Gylfen tytär (1855) julkaistiin vain ystäville. Vuonna 1852 hän kilpaili tuloksetta Ruotsin Kuninkaallisen akatemian skaldi-taiteen palkinnosta.

Skandinavian maiden hyvät suhteet merkitsivät 1850-luvun lopulla, että kruununprinssi Karl ja Tanskan kuningas Fredrik VII, jotka olivat tunteneet toisensa vuodesta 1846 lähtien, ystävystyivät Kööpenhaminan vierailun jälkeen. Tällä oli myönteinen vaikutus myös Skandinavian politiikkaan. Kuningas Oskar aloitti myöhemmin Skandinavian sopimuksen valmistelun, jonka tavoitteena oli vahvistaa maiden välistä yhteistyötä ja muodostaa yhteinen kanta eri kysymyksissä.

Oskar I:tä olivat pitkään vaivanneet poissaolokohtaukset, ja kesällä 1857 oli selvää, että hänellä oli parantumaton aivokasvain. Koska puolen vuoden ajan oli ollut epävarmaa, pystyisikö 10 ruotsalaisen ja 10 norjalaisen ministerin muodostama lakiasäätävä neuvosto saavuttamaan tavoitteensa, Riksdag ja Storting päättivät Oskar I:n syyskuussa 1857 tekemän lakiesityksen perusteella, että kruununprinssi sai johtaa neuvostoa. Ruotsin ja Norjan kansallisen hallinnon estämiseksi vuoden mittaisen väliaikaishallituksen muodostumisen. Ehdotus oli kiistanalainen perustuslaillisen puheenjohtajan Louis De Geerin mukaan, koska hän uskoi, että se voisi mahdollisesti olla ristiriidassa hallitusmuodon sanamuodon kanssa. Kuitenkin kaikki säädyr sekä Norjan Storting hyväksyivät esityksen. 8. heinäkuuta 1859 kuningas Oskar kuoli ja kruununprinssi Kaarlesta tuli kuningas Kaarle XV.

Kaarlesta tuli valtionhoitaja 25. syyskuuta 1857 ja kuningas isänsä kuollessa 8. heinäkuuta 1859. Kruununprinssinä Kaarlen tylyys sai monet suhtautumaan epäillen hänen valtaannousuunsa, mutta hänestä tuli lopulta suosittu ja perustuslaillinen hallitsija. Motokseen hän otti "Land skall med lag byggas". Hänen valtakautensa aikana toteutettiin monia uudistuksia, Ruotsin kunnallislaki, kirkollislaki ja rikoslaki uudistettiin. Kaarle XV avusti myös rahallisesti Louis Gerhard De Geeria Riksdagin uudistuksessa 1866.

Kaarle XV kannatti skandinavismia ja solidaarisuutta kolmen Pohjolan kuningaskunnan kesken. Hän antoi lupauksia Tanskan Fredrik VII:lle sotilasavusta vuonna 1864, mutta Ruotsin armeijan valmistautumattomuus pakotti Kaarle XV:n tiukkaan puolueettomuuteen.

Kaarle XV oli monin tavoin lahjakas hallitsija. Hän saavutti mainetta taidemaalarina ja hänen teoksensa "Dikter" osoitti hänellä olevan runoilijankin lahjoja.

Kaarle XV kuoli tuberkuloosiin Malmössä 18. syyskuuta 1872 maaherran virka-asunnossa paluumatkallaan Aachenin terveyskylpylöistä. Ruotsin silloisen kruununperimyslain mukaan prinsessa Lovisa ei naisena voinut periä kruunua, joten Kaarlen kuoltua valtaan nousi hänen veljensä Oskar.

• 
  Kaarle XV:n kuninkaallinen monogrammi.

• Elgklou, Lars: Bernadotte-suvun tarina. Suomentanut Salmenoja, Margit. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1981. ISBN 951-23-1749-4

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Kaarle XV

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle XV Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Oskar I

Ruotsin kuningas 1859–1872

Seuraaja: Oskar II

Edeltäjä: Oskar I

Norjan kuningas 1859–1872

Seuraaja: Oskar II

n k m Ruotsin hallitsijat ja valtionpäämiehet Munsöt (970–1060) Eerik Voittoisa ~(970–995) Olavi Sylikuningas ~(995–1022) Anund Jakob ~(1022-1050) Emund Vanha ~(1050–1060) Stenkilit (1060–1130) Stenkil ~(1060–1066) Eerik Stenkilinpoika ja Eerik Pakana ~(1066–1067) Halsten Stenkilinpoika ~(1067–1070) Anund Gardarikilainen ~(1070) Haakon I Punainen ~(1070–1079) Inge I Stenkilinpoika ~(1079–1083) Uhri-Sven ~(1083–1085) Inge I Stenkilinpoika ~(1085–1110) Filip Halsteninpoika ~(1110–1118) Inge II Halsteninpoika ~(1110–1125) Ragvald Tuittupää ~(1125–1126) Maunu I Niilonpoika Vahva ~(1125–1130) Sverkerit ja Eerikit (1130–1250) Sverker vanhempi (~1130–1156) Eerik pyhä (~1156–1160) Maunu II Henrikinpoika (1160–1161) Kaarle Sverkerinpoika (~1161–1167) Burislev (~1167–1169) Kol (~1167–1173) Knuut Eerikinpoika (~1167–1195) Sverker II Kaarlenpoika (~1195–1208) Eerik X Knuutinpoika (1208–1216) Juhana Sverkerinpoika (~1216–1222) Eerik XI Eerikinpoika (~1222–1229) Knuut Pitkä (1229–1234) Eerik XI Eerikinpoika (1234–1250) Folkungat (1250–1363) Birger-jaarli (1250–1266) Valdemar Birgerinpoika (1250–1275) Maunu Ladonlukko (1275–1290) Birger Maununpoika (1290–1318) Matias Kettilmundinpoika (1318–1319) Maunu Eerikinpoika (1319–1364) Eerik Maununpoika (1356–1359) Haakon II Maununpoika (1362–1364) Mecklenburgit (1364–1389) Albrekt Mecklenburgilainen (1364–1389) Unionikuninkaat (1389–1523) Estridsenit Margareeta I (1389–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1396–1439) Pfalz-Neumarktit Kristoffer Baijerilainen (1441–1448) Bondet Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (1448-1457, 1464–1465, 1467–1470) Oxenstjernat Pentti Jönsinpoika Oxenstierna (1448) Niilo Jönsinpoika Oxenstierna (1448) Jöns Pentinpoika Oxenstierna (1457) Jöns Pentinpoika Oxenstierna (1465–1466) Oldenburgit Kristian I Oldenburgilainen (1457–1464) Hannu I (1497–1501) Kristian II (1520–1521) Muut Engelbrekt Engelbrektinpoika (1435–1436) Eerik Akselinpoika Tott (1457, 1466–1467) Kettil Kaarlenpoika Vaasa (1464–1465) Sten Sture vanhempi (1470–1497, 1501–1503) Svante Niilonpoika (1504–1512) Eerik Trolle (1512) Sten Sture nuorempi (1512–1520) Vaasat (1521–1654) Kustaa Vaasa (1521–1560) Eerik XIV (1560–1568) Juhana III (1568–1592) Sigismund (1592–1599) Kaarle IX (1599–1611) Kustaa II Aadolf (1611–1632) Kristiina (1632–1654) Pfalz-Saarbrückenit (1654–1720) Kaarle X Kustaa (1654–1660) Kaarle XI (1660–1697) Kaarle XII (1697–1718) Ulriika Eleonoora (1719–1720) Hessenit (1720–1751) Fredrik I (1720–1751) Holstein-Gottorpit (1751–1818) Aadolf Fredrik (1751–1771) Kustaa III (1771–1792) Kustaa IV Aadolf (1792–1809) Kaarle XIII (1809) Bernadottet (1818–) Kaarle XIV Juhana (1818–1844) Oskar I (1818–1844) Kaarle XV (1859–1872) Oskar II (1872–1907) Kustaa V (1907–1950) Kustaa VI Aadolf (1950–1973) Kaarle XVI Kustaa (1973–)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Alankomaat Taiteenala KulturNav 2 Musée d'Orsay RKD Artists ULAN Henkilöt Deutsche Biographie DDB Muut RISM IdRef Te Papa (New Zealand)