Konjunktio (kielitiede)
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Konjunktiot, eli sidesanat, ovat partikkelien sanaluokkaan kuuluvia sanoja, joilla yhdistetään virkkeen eri lauseita toisiinsa. Niillä yhdistetään myös samanlaisia lauseenjäseniä[1].
Suomen kielen konjunktiot jaetaan neljään ryhmään niiden lauseopillisen funktion mukaan:[2]
- adverbiaali- eli alistuskonjunktiot
- että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kunnes, mikäli
- rinnastuskonjunktiot
- eli; ja; joko – tai; kuin – myös; mutta; niin – kuin (aikaisemmin niinkuin); -kin; myös; sekä; sekä – että; sun; tai; vaan; vai; ynnä; saati.
- Lisäksi suomen rinnastuskonjunktioihin kuuluu liitepartikkeli -kä, joka esiintyy kieltosanoihin liittyneenä (eikä, äläkä)
- eli; ja; joko – tai; kuin – myös; mutta; niin – kuin (aikaisemmin niinkuin); -kin; myös; sekä; sekä – että; sun; tai; vaan; vai; ynnä; saati.
- yleiskonjunktio
- että (merkityksestä riippuen voi olla myös adverbiaalikonjunktio)
- vertailukonjunktio
- kuin (vertailukäytössä, esimerkiksi suurempi kuin)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ E. N. Setälä, K. Nieminen, A. Ojajärvi: ”45”, Suomen kielen oppikirja, s. 37. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Iso suomen kielioppi kaino.kotus.fi. 2005. Viitattu 19.1.2014. suomeksi