Nova Scotia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nova Scotia
Nouvelle-Écosse
Alba Nuadh
lippu vaakuna
Motto: Munit Haec et Altera Vincit (Toinen puolustaa, toinen valloittaa)

Viralliset kielet englanti ja micmac

Pääkaupunki Halifax

Suurin kaupunki Halifax

Varakuvernööri Arthur Joseph LeBlanc

Pääministeri Tim Houston (PC)

Edustus parlamentissa
– alahuone 11
– senaatti 10

Pinta-ala sijalla 12.
– yhteensä 55 284 km²
– maapinta-ala 52 942[1] km²
– vesipinta-ala 1 946 km² (3,5 %)

Väkiluku sijalla 7.
– yhteensä (2016) 923 598
– väestötiheys 17,45 /km²

Osaksi liittovaltiota
– päivämäärä 1. heinäkuuta 1867
– järjestyksessä 1.

Aikavyöhyke • Normaaliaika: UTC−4 (AST)[2]
• Kesäaika: UTC−3 (ADT)[2]

Lyhenteet
– postitunnus NS
aluetunnus CA-NS
– postiosoitteen etuliite B

www.gov.ns.ca

Nova Scotia (/'noʊvə 'skoʊʃə/, ransk. Nouvelle-Écosse, gaeliksi Alba Nuadh) on Kanadan toiseksi pienin provinssi, joka sijaitsee Atlantin valtameren rannalla. Nimi on latinaa ja tarkoittaa ”Uutta Skotlantia”. Suunnilleen samaa tarkoittava Uusi-Kaledonia on Ranskan territorio Oseaniassa. Nova Scotia on myös kapealla kannaksella Amerikan mantereeseen New Brunswickin provinssiin liittyvä niemimaa. Provinssiin kuuluu myös viereinen suurehko Cape Bretonin saari ja Atlantin puolella pieni karikkoinen Sable Island. Provinssin maapinta-ala on noin 55 200 neliökilometriä. Pohjoispuolella lähistöllä on suurehko Prinssi Edwardin saari, joka on oma hallinnollinen provinssinsa.

Alueeseen vaikuttaa kylmä merivirta ja sen rannikkovedet ovat vaarallisia. Lähistöllä on valas- ja kala-apajia.

Nova Scotian pääkaupungin nimi on Halifax, jossa on 372 858 asukasta. Koko provinssin asukasluku oli 923 598 asukasta vuoden 2016 väestönlaskennassa.[1]

Provinssin paikallista lainsäädäntövaltaa käyttää parlamentti, jonka suurin puolue on vuoden 2017 vaalien jälkeen liberaalit.

Nova Scotian alueella on asunut intiaaniheimoja arviolta 11 000 vuoden ajan[3]. 1000-luvulla viikingit mahdollisesti vierailivat Nova Scotian alueella.[4]

John Cabotin johdolla englantilainen retkikunta julisti Nova Scotian Englannin omaisuudeksi vuonna 1497. Ensimmäinen asutuskeskus alueella perustettiin vuonna 1605, jolloin Samuel de Champlain perusti Port Royalin siirtokunnan. Myös skotlantilaiset yrittivät useita kertoja asuttaa aluetta. Englannin ja Skotlannin kuningas Jaakko I ja VI antoi vuonna 1621 William Alexanderille luvan Nova Scotia -nimisen siirtokunnan perustamiseen[4], mutta Alexanderin vuosina 1622 ja 1629–1632 järjestämät yritykset epäonnistuivat.[5]

1600-luvun mittaan Nova Scotian omistajuus vaihteli Englannin ja Ranskan välillä.[4] Vuonna 1713 Utrechtin rauhassa alueesta tuli Ison-Britannian kuningaskunnan omaisuutta, lukuun ottamatta Ranskalla säilynyttä Cape Bretonin saarta. Cape Bretonin saaren ranskalaiset kannustivat brittien alaisuuteen siirtyneitä ranskalaisia säilyttämään oman identiteettinsä. Britit tekivät voittoisan mutta lopulta tuloksettoman sotaretken Cape Bretonilla sijainnutta Louisbourgin linnoitusta vastaan vuonna 1745. Seitsenvuotisen sodan alettua vuonna 1755 ranskalaisia karkotettiin mailtaan laajalti.[6]

Yhdysvaltain vapaussodan aikana Nova Scotia oli puolueeton. Napoleonin sotien ja vuoden 1812 sodan aikana puolestaan Nova Scotia vaurastui, sillä siellä alettiin harjoittaa aiempaa enemmän laivanrakennusta ja puuteollisuutta. Vuonna 1820 Nova Scotiaan liitettiin uudelleen Cape Bretonin siirtomaa, joka siitä oli aiemmin erotettu.[6]

1800-luvun puoliväliin mennessä Nova Scotian asukasluku oli yli neljännesmiljoonan. Julkaisija ja journalisti Joseph Howe voitti tukijoineen vuoden 1847 vaalit lupaamalla edistää Nova Scotian itsehallintoa, ja seuraavana vuonna Nova Scotiasta tuli ensimmäinen itsehallinnollinen siirtomaa koko brittiläisessä imperiumissa.[6]

Brittiläiset Atlantin valtameren rannikkosiirtomaat Kanadassa kokoontuivat vuonna 1864 keskustelemaan keskinäisen liiton muodostamisesta. Liittosuunnitelmia laajennettiin myöhemmin myös muun Kanadan käsittäviksi.[6] Nova Scotiasta tuli 1. heinäkuuta 1867 New Brunswickin, Quebecin ja Ontarion ohella yksi Kanadan dominion neljästä alkuperäisestä siirtomaasta, vaikka Joseph Howe vastustikin tätä.[7]

Uudisasutus tuli siirtokunnan nimen mukaisesti erityisesti Skotlannista. Tämä näkyy edelleen etnisessä väestörakenteessa. Vuoden 2006 Kanadan väestönlaskennan[8] mukaan suurin etninen ryhmä Nova Scotiassa olivat skotit (31,9 %), joiden jälkeen tulivat englantilaiset (31,8 %), irlantilaiset (21,6 %), ranskalaiset (17,9 %), saksalaiset (11,3 %), intiaanit (5,3 %), hollantilaiset (4,1 %), mustat (2,8 %), walesilaiset (1,9 %), italialaiset (1,5 %) ja skandinaavit (1,4 %). Vastaajista 40,9 % identifioi itsensä yksinkertaisesti kanadalaisiksi.

Vuoden 2011 Kanadan väestönlaskennan mukaan provinssissa oli asukkaita 921 727. Äidinkielensä ilmoitti 904 285 kansalaista, jotka jakautuivat seuraavasti:[9]

Sija Kieli Lukumäärä %-osuus
1. englanti 836 085 92,46 %
2. ranska 31 105 3,44 %
3. arabia 5 965 0,66 %
4. algonkin 4 685 0,52 %
micmac 4 620 0,51 %
5. saksa 3 275 0,36 %
6. kiina 2 750 0.30 %
mandariinikiina  905 0,10 %
kantoninkiina  590 0,06 %
7. hollanti 1 725 0,19 %
8. espanja 1 545 0,17 %
9. tagalog 1 185 0,13 %
10. persia 1 185 0,13 %
Peggys Cove -satama.

Sen lisäksi, että provinssi on voimakkaasti englanninkielinen, on Nova Scotiassa suurin Skotlannin ulkopuolinen gaelinkielinen yhteisö, joka asuttaa Pictoun ja Antigonishin piirikuntia sekä Cape Bretonin saarta. Gaelin kieltä opetetaan useissa lukiossa eri puolilla provinssia.

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nova Scotia on jaettu 54 kuntaan. Kuntatyyppejä on kolme: kaupungit (town), maalaiskunnat (municipal district) ja kunnat joilla on kaupunginoikeudet (regional municipality). Jotkut kunnat käyttävät historiallista nimitystä county.[10]

Historiallisesti Nova Scotia on jaettu 12 piirikuntaan. Nykyinen kunnallishallinto on perua vuoden 1999 kuntalaista. Jo vuonna 1996 kaupungit lakkautettiin ja muutettiin kunniksi. Kuntien tukijärjestö on vuonna 1906 perustettu Union of Nova Scotia Municipalities, johon provinssin jokainen kunta kuuluu.[11]

Nova Scotian kartta
  • Olson, James Stuart & Shadle, Robert: Historical Dictionary of the British Empire. Greenwood Publishing Group, 1996. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Griffiths, N. E. S. & Reid, John G.: New Evidence on New Scotland, 1629. The William and Mary Quarterly, 1992, 49. vsk, nro 3. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  1. a b Population and dwelling counts, for Canada, provinces and territories, 2016 and 2011 censuses Statistics Canada. 8.2.2017. Viitattu 26.7.2018.
  2. a b https://www.timeanddate.com/time/zone/canada/nova-scotia
  3. Jonathan C. Lothrop, Darrin L. Lowery, Arthur E. Spiess, Christopher J. Ellis: Early Human Settlement of Northeastern North America. PaleoAmerica, 2.7.2016, 2. vsk, nro 3, s. 192–251. doi:10.1080/20555563.2016.1212178 ISSN 2055-5563 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  4. a b c Olson & Shadle 1996, s. 828
  5. Griffiths & Reid 1992, s. 493, 496
  6. a b c d Olson & Shadle 1996, s. 829
  7. Olson & Shadle 1996, s. 830
  8. Statistics Canada: Population by selected ethnic origins, by province and territory (2006 Census) (Nova Scotia) statcan.gc.ca. January 2005. Viitattu July 9, 2015.
  9. Detailed Mother Tongue (186), Knowledge of Official Languages (5), Age Groups (17A) and Sex (3) (2011 Census)
  10. Membership Directory Union of Nova Scotia Municipalities. Viitattu 21.6.2014. (englanniksi)
  11. Municipal History Highlights Nova Scotian provinssi. Viitattu 21.6.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]