Full download ebook at ebookmass.

com

Capital and Ressentiment : A Short Theory of the

Present 1st Edition Joseph Vogl

For dowload this book click link below

https://ebookmass.com/product/capital-and-
ressentiment-a-short-theory-of-the-present-1st-
edition-joseph-vogl/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more ebook from https://ebookmass.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Financial Capital in the 21st Century: A New Theory of

Speculative Capital (Marx, Engels, and Marxisms) 1st
ed. 2022 Edition Achim Szepanski

https://ebookmass.com/product/financial-capital-in-the-21st-
century-a-new-theory-of-speculative-capital-marx-engels-and-
marxisms-1st-ed-2022-edition-achim-szepanski/

Short Selling for the Long Term: How a Combination of

Short and Long Positions Leads to Investing Success 1st
Edition Joseph Parnes

https://ebookmass.com/product/short-selling-for-the-long-term-
how-a-combination-of-short-and-long-positions-leads-to-investing-
success-1st-edition-joseph-parnes/

Making Christ Present in China: Actor-Network Theory

and the Anthropology of Christianity 1st Edition Michel
Chambon

https://ebookmass.com/product/making-christ-present-in-china-
actor-network-theory-and-the-anthropology-of-christianity-1st-
edition-michel-chambon/

The Digital Revolution: A Short History of an Ideology

Balbi

https://ebookmass.com/product/the-digital-revolution-a-short-
history-of-an-ideology-balbi/
Marx, Capital, and the Madness of Economic Reason 1st
Edition David Harvey

https://ebookmass.com/product/marx-capital-and-the-madness-of-
economic-reason-1st-edition-david-harvey/

Marx’s Theory of Value in Chapter 1 of Capital. A

Critique of Heinrich’s Value-Form Interpretation Fred
Moseley

https://ebookmass.com/product/marxs-theory-of-value-in-
chapter-1-of-capital-a-critique-of-heinrichs-value-form-
interpretation-fred-moseley/

A Theory of Practical Reason Julian Nida-Rümelin

https://ebookmass.com/product/a-theory-of-practical-reason-
julian-nida-rumelin/

Beer: A Global Journey Through The Past And Present 1st

Edition John W. Arthur

https://ebookmass.com/product/beer-a-global-journey-through-the-
past-and-present-1st-edition-john-w-arthur/

The Spartans: a Very Short Introduction Andrew J.

Bayliss

https://ebookmass.com/product/the-spartans-a-very-short-
introduction-andrew-j-bayliss/
Capital and Ressentiment
 Capital and
Ressentiment
A Brief Theory of the Present

Joseph Vogl
Translated by Neil Solomon

polity
Originally published as Kapital und Ressentiment © Verlag C.H.Beck oHG,
München 2021

This English edition © Polity Press, 2022

The translation of this work was funded by Geisteswissenschaften International

– Translation Funding for Work in the Humanities and Social Sciences from
Germany, a joint initiative of the Fritz Thyssen Foundation, the German Federal
Foreign Office, the collecting society VG WORT, and the Börsenverein des
Deutschen Buchhandels (German Publishers & Booksellers Association).

Polity Press
65 Bridge Street
Cambridge CB2 1UR, UK

Polity Press
111 River Street
Hoboken, NJ 07030, USA

All rights reserved. Except for the quotation of short passages for the purpose
of criticism and review, no part of this publication may be reproduced, stored
in a retrieval system or transmitted, in any form or by any means, electronic,
mechanical, photocopying, recording or otherwise, without the prior permission
of the publisher.

ISBN-13: 978-1-5095-5181-1 (hardback)

ISBN-13: 978-1-5095-5182-8 (paperback)

A catalogue record for this book is available from the British Library.

Library of Congress Control Number: 2022935477

Typeset in 10.5 on 12 pt Sabon

by Fakenham Prepress Solutions, Fakenham, Norfolk NR21 8NL
Printed and bound in Great Britain by TJ Books Ltd, Padstow, Cornwall

The publisher has used its best endeavors to ensure that the URLs for external
websites referred to in this book are correct and active at the time of going to
press. However, the publisher has no responsibility for the websites and can make
no guarantee that a site will remain live or that the content is or will remain
appropriate.

Every effort has been made to trace all copyright holders, but if any have been
overlooked the publisher will be pleased to include any necessary credits in any
subsequent reprint or edition.

For further information on Polity, visit our website: politybooks.com

 Contents

Preliminary remark vi

1 Monetative Power 1

2 The Information Standard: On the Episteme of the

Finance Economy 20

3 Platforms 40

4 Control Power 60

5 Truth Games 84

Excursus: Fable and Finance 103

6 The Cunning of Ressentiment-Driven Reason 114

Notes 135
Bibliography 174
Index 201
 Preliminary remark

In the title of Capital and Ressentiment, the conjunction “and”

is subjected to critical strain. It refers to the question of how the
construction of new entrepreneurial forms of power in digital
capitalism combines with the erosion of democratic procedures
and institutions. Here, a trail is followed that leads from the
domination of the financial industry to the emergence of the
platform economy and finally to the dynamics and storms on
the current markets of opinion.
Several central theses determine the trajectory of the following
chapters. Thus, the current Internet industry is initially under-
stood as a renewal of a financial regime that has been taking
shape since the 1970s and, over the course of various crises,
has opened up a new source of value creation: the management
of information of all kinds. Information has become the most
important resource in contemporary capitalism. The associated
business models are also the result of the close elective affinity
between finance and communication technologies. What is now
called digitalization is much more than just the transformation
of analog values into digital formats and the spread of such
technologies into all possible social, political, and economic
spheres. Electronic networks have, in fact, enabled an effective
fusion of the economies of finance and information, bringing
about a rapid expansion of the financial sector and the hegemony
of finance capitalism. On the one hand, this has created
an economic power that intervenes in the decision-making
 Preliminary remark vii

processes of governments, societies, and economies across

national borders. On the other hand, the privatization of the
Internet, legal privileges, and the commercialization of infor-
mation since the 1990s have also spawned new kinds of media
corporations whose business is the appropriation of public
infrastructures, the expansion of private control mechanisms,
and the creation and provision of information markets. In
the context of network architectures, platform industries, and
digital companies, the control of societies and public spaces has
itself become a corporate project. Finally, the resulting debates
about fragmented public spheres and political polarization,
about the erosion of democracy and the current trend toward
mendacious behavior in public life are taken as an opportunity
to trace the interrelationship between economic processes,
individuals’ relations to the world, and economies of affect. In
this context, the social affect of ressentiment occupies a privi-
leged position: in the current economic system, it functions as
both a product and a productive force, and precisely with its
politically and socially erosive forces contributes to the stabiliz­
ation of finance and information capitalism. The aim of these
theses is not to pursue a hermeneutics of epochs or embellish
general diagnoses of the times. They do, however, support a
concise theory of the present situation in that they relate to
those circumstances and conditions that first make possible an
understanding of this present period and how it is produced.
 1

Monetative Power

In economic history, major upheavals are marked less by

resounding events than by imperceptible twists in long-term
trends. While the recent financial crisis put a resounding end to
a belle époque of finance capitalism, a rather pedantic census
has recorded several hundred banking and currency crises since
the 1970s, ranging from the Herstatt bankruptcy in 1974 to the
collapse of the dot-com market in 2000.1 Such series provide
ample material for attesting to a structural instability in the
more recent financial system, in which turbulence and crashes
have become routine and the concept of financial crisis itself
has lost its power to reference the character of extraordinary
market events: the “crises” have become stationary or steady-
state in character. Above all, however, they reflect the gradual
making of an economic regime in which, over the past four
decades, the interaction of adverse circumstances, quandaries,
new business ideas, rabid political interventions, and ideological
upswings has led to finance capital breaking out of its welfare
state containment to dictate the fate of nation-states, societies,
and economies.
Against this backdrop, the quarter century after the end of
the Second World War could always appear as an exceptional
period, a golden but now vanished economic idyll in which,
under the impression of the economic, social, and political
disasters of the 1920s and 1930s, an attempt was made to save
capitalism on the basis of moderate versions of the same. For,
2 Monetative Power

beyond all controversial assessments of this postwar period, it

had to be conceded that strong unions and banking regulation,
capital and currency controls, a defensive business cycle, tax
and social policy, long-term investment and mass production,
low interest rates and modest profit margins had led, at
least temporarily, to industrial growth, wage increases, and a
moderation in the distribution of wealth and income. As once
envisioned by Max Weber, Joseph Schumpeter, John Maynard
Keynes, or Karl Polanyi, the times of the unleashed markets
of an extremist capitalism seemed to have finally found their
end. Indeed, as late as 1968, there was hope that the existing
economic institutions and instruments of Western industrialized
countries could prevent uncontrolled inflation and depression,
perpetuate economic growth, and optimize “processes in society
as a whole.” In short, this was an era characterized by hopes
for peace and plenty, for “prosperity for all,” and the prospect
of defusing distributional struggles through expected growth
dynamics.2
The erosion of these social and political compromise formulas
then proceeded through a number of stages in which a dislo-
cation in economic forces combined with a shift in political
decision-making power. Both the reversal of the trend and its
culmination were marked by two amply discussed dates. On the
one hand, we have the end of the Bretton Woods Agreement in
1971 and 1973. This agreement represented the postwar order
adopted in 1944, which, by pegging important currencies to the
dollar and the dollar to gold, was supposed to guarantee stable
exchange rates and thus provide safeguards for international
transactions involving commodities, capital, and payments.
Whatever may have triggered the demise of this financial,
monetary, and economic epoch – increasing mobility in inter­
national capital movements and an expansive US monetary
policy, the transformation of the US from an international
creditor to a global debtor, the accumulation of foreign dollar
assets, the growing US deficit due to the Vietnam War and
increasing inflationary pressure, a search for higher returns
on capital due to falling profit rates in American companies,
export surpluses (especially in Germany and Japan), or the
mismatch between US obligations and gold reserves – in any
case, it marked a failure of complex constructs in fiscal policy
as well as a slow but final transition from commodity money
 Monetative Power 3

to credit money, to unbacked currency systems with fluctuating

exchange rates.
This not only created new markets for new financial
products, such as currency derivatives, but also initiated an
almost exponential growth of the money supply in circulation.3
Today, five trillion dollars are traded on foreign-exchange
markets worldwide on a daily basis. On the other hand,
rising inflation rates, stagnation, and declining productivity
in the United States motivated drastic interest rate increases
by the Federal Reserve under Paul Volcker between 1979 and
1981. They accomplished the feat of turning the trade deficits
and foreign debt of the US to its advantage and steering
international surplus capital to Wall Street with high-interest
investments. Even though Volcker’s decision was probably
improvised and intuitive, the success of such inflation-fighting
measures not only led to a strengthening of the dollar exchange
rate but also to a momentous redistribution of wealth and
income. While profit rates for banks and financial institutions,
for securities, bonds, stocks, and large capital assets rose, and
70% of the profits from European trade surpluses flowed back
onto the New York financial markets, debts became more
expensive, wage increases were curbed, and the income of the
manufacturing industry, small businesses, and agriculture was
reduced. The growth of the financial sector and the returns on
finance capital were accompanied by recession, Third World
debt crises, and rising unemployment. With an invisible hand,
income shares of the 55% of those households that had no
financial assets or only negative ones were distributed to the
top 45%.4
Expanding financial markets and debt economics thus
secured the hegemony of US capitalism under changed auspices
in the 1970s. In so doing, they provided the framework for the
enactment of those liberalist programs first tested under Chile’s
military dictatorship from 1973 onwards and pushed through
in various sequences, time spans, and versions after the political
arrival of Thatcher and Reagan in the 1980s. The measures
ranged from the fight against unions and labor market reforms,
via the privatization of social welfare and public functions
and services, to the comprehensive revision of corporate,
property, and income taxes, the targeted promotion of credit
and financial markets, and capital gains relief. In the process,
4 Monetative Power

this mixture of heterogeneous developments and concerted

actions has acquired a systemic or systematic context by being
flanked by prominent institutional structures. Let’s take the
International Monetary Fund (IMF), to name just one such
organization alongside the World Bank, GATT, or WTO. It
was founded in 1945 and initially had the task of coordinating
international monetary policy and moderating possible tensions
in the system of fixed exchange rates by means of compensatory
payments. The IMF was, however, temporarily deprived of its
function following the collapse of the world monetary system
and the abrogation of the Bretton Woods Agreement. Its remit
was then reinvented in the 1970s, and a new authority was
created to monitor compliance with stability criteria in the
face of floating exchange rates and also to act as lender of last
resort for central banks and governments on the international
financial markets.5
This marked the beginning of the great era of “structural
adjustment programs” with which the World Bank and the
IMF, with the help of the OECD, reacted to the debt crises in
Latin America and Asia, linked the granting of loans to devel-
oping and emerging countries to reform conditions, generalized
the corresponding socioeconomic development perspectives,
and ultimately established the orientation of international
economic and financial policy. The main points of the program
were summarized in the Washington Consensus of 1989 and,
in addition to demands for budgetary discipline, reductions in
government spending, tax reforms, and privatization of state-
owned enterprises, these also included market-oriented interest
rates and exchange rates, investor protection, deregulation of
markets, and liberalization of capital movements including
the easing of constraints on foreign investment. With these
guidelines for financial and economic global governance, the
international financial institutions not only sought to change
state structures and economic policy conditions, but also
to provide targeted support for specific interest groups and
agencies.6 Even if this policy has repeatedly been declared a
failure,7 it can be seen as the blueprint for recent government
experiments in which the spectrum of austerity programs tested
in developing and emerging countries – stability and fiscal pact,
debt brakes, budgetary discipline, privatizations – was once
again executed within the eurozone.
 Monetative Power 5

Finally, such conditioning of political decision-making

processes was also forced by a change in the function of central
banks in the twentieth century. While national banks emerged
from the notorious indebtedness of early modern territorial
states and their management by private creditors and, like the
Bank of England in 1694, were founded for the purpose of
permanent state financing, that is, for the management of state
deficits, these institutions gradually acquired a broader range
of tasks. These tasks arose from specific historical situations
and included, for example, the monopoly of note issuance
and money creation, the safeguarding of the banking system,
concerns about the value of the currency, the regulation of
the money supply in circulation, and issues of price stability,
interest rate policy, and inflation control. It was above all
the banking, financial, and monetary crises since the end of
the nineteenth century that determined the orientation of
exemplary institutions – from the Federal Reserve System in
the US (1913) to the Deutsche Bundesbank (1957) and the
European Central Bank (ECB, 1992 and again in 2007) – and
resulted in three main trends. They were conceived as safety
nets for the financial and monetary system (1) and, at the same
time, as bankers’ banks, as service providers for banks and
financial markets that were tasked with ensuring the provision
of capital reserves in times of need and distress (2). This is also
linked to the special legal status of these banks, which is charac-
terized by a formal sealing off or immunization against other
government organs (3). Based on the close coupling between
central banks, credit institutions, and the financial system,
the dogma of the “independence” of central banks prevailed
over the course of the twentieth century, and especially by the
1990s, and perhaps most radically for the ECB: according to
Article 107 of the Maastricht Treaty (1992), in exercising “the
powers and carrying out the tasks and duties conferred” upon
it, the ECB may not “seek or take instructions from [European]
Community institutions or bodies, from any government of a
Member State or from any other body.”8
Thus, we are dealing with the creation of governmental
enclaves that are independent of all other governmental bodies
and, in particular, escape any control by legislative powers.
This had far-reaching consequences and brought about a strict
and at times constitutional separation of sovereign tasks such
6 Monetative Power

as money and monetary policy from the economic and fiscal

policy of national governments. Invoking the liberal doctrine
of monetarism, which assumes a more or less mechanical link
between the money supply and economic development, this
paved the way for a technocratic handling of political decisions
and placed monetary policy under the idol of “governance
without government.” Not least, this approach programmed
a radical one-sidedness, a one-sided responsibility of central
banks. On the one hand, any accountability to elected govern-
ments, to a democratic electorate, was annulled. It was a matter
of protecting the financial-economic market order against
“the tyranny of accidental parliamentary majorities” (Knut
Wicksell), and especially with regard to the euro and the
ECB, no secret was made of the fact that it was a matter of
removing the “bothersome democracy … from the economic
system.”9 On the other hand, their deference does extend to the
moods of the financial public; and to safeguard currency and
monetary value they are above all beholden to those investors
and actors who dictate the dynamics of financial markets.
Thus, as government institutions, central banks provide a
kind of minority protection for the representatives of finance
against fickle democratic majorities; by means of central
banks, financial markets and their agencies have become an
integral part of government practice, where they manifest their
parademocratic nature.
It was only with the multiplicity and interplay of such political,
institutional, and doctrinal interventions that the preconditions
were created for promoting what has recently become finance
(or financial-market) capitalism. And it was here that the
foundations were laid for that global mass experiment which,
for four decades now, has focused on a “financialization” of
national economies and of economic and social infrastructures
as a whole. Emerging from the efforts, particularly in the US
since the late 1960s, to free itself from economic and political
constraints, new spheres of action were opened up for the
financial sector in the exercise of political decision-making
power. This was initially reflected in a two-fold expansion of
financial transactions, in both growth and scope. For example,
the global volume of financial operations increased more than
seventeen-fold between 1980 and 2007. The volume of trading
on the New York Stock Exchange multiplied from $19 million
 Monetative Power 7

a day in 1975 to $109 million a day in 1985; trading in deriva-

tives and securitizations increased nearly ten-fold from 1998 to
2008; financial assets reached 355% of world gross domestic
product in 2007; and transactions in so-called shadow banks,
that is, transactions that take place outside of regulatory
requirements such as equity guidelines and minimum reserves,
assumed a size of 140% of global economic output in 2008,
and 150% in 2015. This was accompanied by a multiplication
of debt in the public sector but, above all, in the private sector:
taking the United States as an example, debt rose from 155%
of gross domestic product in 1980 to 353% of GDP in 2008.
In addition, and again in the US, the share of the finance,
insurance, and real estate (FIRE) industries in domestic product
relative to goods production grew from about 30% in the early
1960s to over 90% by around 2010.
These developments were connected with a process in which
the share of industrial profits in overall corporate returns
steadily declined. It fell from 24% to 14%–15% in the US
in the 1970s and was overtaken by the profit share of the
FIRE-related businesses in the 1990s. This was also due to a
reorganization of corporate structures that manifested itself not
only in mergers and concentrations, in the outsourcing of labor,
and in the privileging of shareholder interests, of short-term
payouts to shareholders over long-term investments, but also
in the diversion of profits to financial markets and in the trans-
formation of large corporations into financing companies: the
largest share of profits of companies such as General Electric
or Ford Motor Company came not from sales of industrial
products but from financial services; and if, for example, Nike
was able to increase its revenues by 470% between 2002 and
2005, this was not due to sales of sneakers and jerseys but
to earnings from interest and dividends. In the US, half of all
investment by nonfinancial firms went into the financial sector
in 2000, and in 2001, more than 40% of all corporate profits
were in the financial industry.10
Financialization has thus become structural. It enjoyed
academic endorsement as exemplified by the Efficient Market
Hypothesis, which attested to the perfect competition, ideal
pricing mechanisms, rational modes of action, and optimal
information distribution specific to financial markets. And it is
characterized by the growing importance of financial-economic
8 Monetative Power

motives, actors, instruments, and institutions for the conditions

of material production as well as for the dynamics of domestic
and international markets. It shapes the way in which the
accumulation of financial capital has become a dominant force
in the structuring of the social and political realm.
On the one hand, the strengthening of pension funds and the
financially defined provision of public services, the moleculari-
zation of competition and the promotion of precarious forms of
employment, and the increase of debt risks through consumer
credit, credit card systems, education costs, and mortgages have
guaranteed an increasing inclusion of populations in the value
creation process of financial markets. The functioning of the
capital market requires a constant tapping into new resources
and leads to a claim that is sometimes explicitly stated: “The
world needs our leadership”;11 this is how Larry Fink, the
CEO of the world’s largest asset manager, Black Rock, put it,
summarizing the financial industry’s vision of the future.
On the other hand, the systematic strengthening of financial
markets and their institutions has proven to be a program of
income and wealth redistribution that has now been sufficiently
documented. The figures and dynamics are widely known
and resemble each other in most contemporary industrialized
countries. Thus, the expansion of capital markets has led to
a release of divergent forces. It has also led to the fact that,
in Europe, for example, since the turn of the millennium, the
volume of private wealth has been four to six times the total
annual national income and that the return on capital has
significantly exceeded the long-term growth rate of economic
output. This was reflected in the disparity between low and high
incomes, between wages and capital gains.12 Between 1988 and
2008, 44% of income growth was generated by the richest 5%,
and almost 20% by just 1% of the world’s adult population.
From 1999 to 2009, the incomes of the bottom 10% of house-
holds in Germany shrank by 9.6%, while those of the top
10% grew by 16.6%; real incomes of wage earners declined by
about 3% between 2005 and 2015. In 2007, 10% of the richest
households in Germany owned two-thirds of total private net
wealth, 1% owned more than one-third of it, and the top 0.1%
held a 22.5% share. By contrast, the entire bottom half only
accounted for 1.4% of total private net wealth. The situation
was even more pronounced in the US, where 43% of total
 Monetative Power 9

household net wealth was concentrated in the richest 1% of

the population and 83% in the richest 10%. The share of total
income held by the poorest 50% of the population fell from
20% in 1980 to 12% in 2018, accompanied by a reduction in
real minimum wages since the 1980s. Moreover, countries with
particularly dominant financial industries, such as the UK and
the US, are now among those Western societies with the lowest
levels of upward mobility.13
Even after the last financial and economic crisis, this trend
has continued. According to a study by the International Labor
Organization (ILO), in 2019 10% of those with the highest
incomes commanded 49% of the sum of global wages, with
the bottom half sharing only 6.4% and the bottom fifth less
than 1%. This also relates to the stagnation or decline of low
incomes in the years after 2008. In Germany in particular,
10% of the richest households have benefited almost exclu-
sively from the swelling export surpluses of recent years, and
more than half of the increase of three trillion euros in private
wealth resulting from the real estate boom in the same period
benefited the richest 10%, while almost 40% of the population
has no assets or only debts. In 2020, the German Institute for
Economic Research (DIW) determined that the richest 1% of
the population owns around 35% of individual net wealth,
while the richest tenth owns over 67% and the bottom half
only 1%. Moreover, the 45 richest households have as much
wealth as the weaker 50% combined.14 Apart from the fact
that financial crises are always accompanied by a redistribution
from the bottom to the top, a development can be observed,
both in general and at the latest since the beginning of the
1980s, in which the growth of the gross domestic product
(GDP) in Western industrialized countries, and especially in
the US, has become decoupled from the growth of the incomes
of 90% of the population. This ultimately raised doubts
about whether the calculation of GDPs could in any sense still
provide meaningful economic and wealth indicators without
first taking into account concrete wealth and income distri-
butions.15 Such a hyperconcentration of income and wealth
is not only an indicator of the economic transformations of
recent decades. The connection between overaccumulation
and inequality also indicates a subordination of social and
economic reproduction to the reproductive cycles of finance
10 Monetative Power

capital. In this, a gradual change in the organization of

techniques of governance can be discerned, which has led to
the status quo of a reign of finance, with at least five basic
features. First, the term “finance economy” today cannot be
taken to refer either to a purely economic state of affairs or to
a specific market system. The protracted process of establishing
the current financial regime cannot be grasped in terms of a
dogmatic opposition between state and market or politics and
economics. Moreover, the so-called liberalization of markets,
and especially of financial markets, since the 1970s cannot be
understood simply as a withdrawal of regulatory authority.
On the contrary, it has been demonstrated that the demand
for regulations, for regulatory practices, instruments, and
agencies has increased in proportion to the privatization of
state functions and enterprises.16 It is precisely the vehement
assertion, reinforcement, securing, and legitimization of market
mechanisms that has brought to the fore a plethora of public,
semi-public, and private institutions that are evidence of a
multiplication and dispersion of governance functions and are
embodied in international committees, associations, treaties,
and lobby groups. They operate, as it were, pluralistically and
on different levels; and as elements and forms of a finance-
economic global governance, they characterize more than just
a regime that could be brought about, starting from North
America and Europe, on the initiative of the leading economic
powers. Much more, the mutual interpenetration of nation-
state bodies, international organizations and networks, private
agencies, corporations, and market processes has resulted in
a multilayered web of regulatory regimes of varying density
and scope. Market forces are pushed through a proliferation
of regulatory instances, while, conversely, market dynamics
and actors call for a consolidation of regulatory systems.
Governance functions and market-based modes of action
have entered into a bipolar internal relationship, defining
an economic and financial system that deserves the title of
regulatory capitalism.17 The liberal fiction of “free,” “efficient,”
or “unregulated” markets that are supposed to be able to
evolve happily and autonomously apart from government
intervention loses any analytical value here. It is precisely the
liberalization of markets and financial markets that has given
rise to a global program of regulation and re-regulation. As a
 Monetative Power 11

form of power of its own variety, the financial regime has thus
taken on a diagrammatic character: it structures an immanent
space in which sovereign prerogatives, governing actions,
business transactions, and market operations are intertwined.
The supporting or static structures of political architectures,
such as those of the nation-state, are honeycombed by the
dynamic axiomatics of finance capital, which breaks free of
territorial ties and manifests itself as “a cosmopolitan, universal
energy which breaks through every limitation and bond”18 by
generating its own rules and dependencies.
Thus, with the processes of financialization, the transition
from a geopolitical to a geoeconomic order has been completed.
In this process, the financial regime has installed itself as a power
operating inter- or transgovernmentally, of ill-defined legal
and institutional location, which supplements or replaces the
formal authority of governments, undermines the distinctions
between public and private, and intervenes directly in national
economies, in the governmental policies of old nation-states.
As a special technology in the exercise of governmental power,
the financial regime can thus secondly claim the character of
a fourth power, asserting itself as a monetative power19 (with
special escalation potential) that joins the trinity of legislative,
executive, and judicial governmental powers.
The crisis management since 2007 has demonstrated just
how the formation of reserves of transnational sovereignty has
combined with the agencies of monetative power. Eurozone
policies, in particular, have been distinguished in their operations
by their bracketing of legal considerations and parliamentary
participation, as well as by their suspension of formal proce-
dural channels and democratic conventions. Various bodies
such as the “Troika,” the “Quadriga,” the “Institutions,” or
the “Eurogroup” have not only imposed the usual packages of
measures on European debtor states, which a good-humored
financial world has given the suggestive acronyms of PIIGS or
GIPSI (i.e., Portugal, Italy, Ireland, Greece, and Spain). These
measures include privatizations, savings, staff cuts, streamlining
of the healthcare system, labor market reforms, cuts in social
benefits, wages and pensions, or the restriction of trade union
rights. On the contrary, to satisfy the interests of bondholders,
sovereign powers were also exercised by means of direct
interventions in national budget, tax, and labor legislation,
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Tanssitaan, reputetaan… antaa heinien kuivaa.

Tanssiraivo tarttuu toisiin, ja ladon edustalla hypitään, reutoillaan,

viinapiimän hulluuttamina. Jooseppi suu selällään rallattaa ja lyö
kepillä tahtia maitohinkin kylkeen.

Ukkonen on jyrähdellyt, mutta kukapa sitä jouti kuulemaan.

Tulee sade, vettä ropisee kuin kaatamalla.

Heinäväki latoon, suinpäin heinien sekaan, henkihieverissä

huohotellen.

Kastui kolmen talon heinät, minkäpä sille… Kuivaavathan ne

haasioilla.

*****

Hörödiin on pitänyt lähteä tuomaan rämekorpelaisille

uhkavaatimusta käräjiin, jotka nyt on määrätty yksinomaan
rämekorpelaisia varten.

Katselee todistajineen salaa pensaan takaa niittyväen tanssia.

Haistettuaan pulloja ja piimäastioita ilmestyy Hörödii ladon ovelle,

kun ollaan siinä asettumassa lepäämään ja sadetta pitämään.

Kun huomaa Joosepin, sanoo kiireesti sanottavansa ja lisää siihen

omistaan iskevää höystettä:

— Tasavallan ja resitentin nimessä käsken viikon perästä

pidettäviin käräjiin, ryyppäämisestä, maistamisesta ja
keitättämisestä. Raudoissa haetaan, jos ei muuten tulla.
 — No, ala sitten painella, sanoo Jooseppi niskaharjakset pystyssä
ja heittää piimätuopilla poliisia.

— Kyllä, mutta sakon saat piimätuopilla heittämisestäkin, uhkaa

Hörödii ja menee menojaan.

Istutaan ja mietitään, sen kuin päätä viipottavalta humalalta

jaksetaan.

— Taitaa olla nyt kova paikka, helvetin tuli ja leimaus, arvelee

Käkkä-Antti.

— Taisipa, tuota… kun resitentin jo veti, heh, tämä Hörökki.

— Ja tasavallan… se tuota… tiukka pykälä… on tästä lupsuteltava

sinne syötinkilöihin, irvistelee Asari. — No, kun tästä heinät… ei
kiirettä, hätää mitään. Maksetaan… rahalla… hii..

Painosti se asia, vai ilmako lienee. Kohta kuitenkin alkoi kuulua

mahtava kuorsahtelu ladosta.

*****

Päivän laskettua palattiin niityltä.

— Heinien kanssa siellä häärättiin näin myöhäiseen, lekersi Asari

Tiina
Lovisalle tosissaan.

— Heh, olithan tuota nyt kerran sinäkin työssä, sanoi Tiina Lovisa
hyvillään.
KYMMENES LUKU.

Bertil on ohikulkiessaan nähnyt sen rähjäämisen ladon edessä.

Katsonut, mutta ei mennyt joukkoon.

Se yhtämittainen turaaminen on käynyt hänelle jo

vastenmieliseksi. Vaikka siitä löytää aiheita, on siinä väliin kuin
näkymättömän käden tuomio korven huumorin häviöstä hulluuteen.

Bertil istuu rantakivellä auringonlaskua katsellen ja koettaa tutkia

syytä vastenmielisyyteensä, jota poskipäissä näkyvä ainainen viinan
punerrus synnytti.

Hiertiäinen, korven ilmetty piru, ja Käkkä-Antti, ne nyt, mutta

kaikki muut. Ne kaksi, Aatami kolmantena, olisivat menneet mukiin,
mutta Joosepinkin, jättiläisen, silmissä kiilsi jo hulluus.

Hän on pari päivää sitten tehnyt muutamien päivien pyörämatkan

pitäjälle, etsiäkseen uutta ja nähdäkseen, ovatko ihmiset siellä
niinkuin täällä Rämekorvessa kuin hyviä jumalia.

Käynyt taloissa ja torpissa ja palannut pettyneenä. Harvapuheisia,

ilottomia, vain muutamilla pila silmäkulmassa.
 Korvessa melkein yhtämittaa tippuva viinako antoi näille,
rämekorpelaisille, iloisuuden, loppumattoman hyvyyden, mutta
samalla jälkiseurauksen: hulluuden?

Rämekorpi? Mikä se oli ihmisineen? Arvoitus, jota hän ei pystynyt

selvittämään.

Eikä tahtonutkaan.

On aikansa ja nauttii, menee ja tulee takaisin silloin kun tahtoo,

jos haluttaa. Täältä löytää ainakin yhden, Kyllin, korven kukan,
huumaavan yöhuilun, jota ei voi pian unohtaa, tuskin milloinkaan.

Hänkö rakastunut? Tuskin. Nykyaikaiseen naiseen ei kannattanut,

eikä voinutkaan, hän ainakaan, rakastua. Siten kuin hän sen sanan
käsitti.

Kylliin kuitenkin kaikista eniten.

Tyttö ei koskaan kysellyt hänen entisyyttään, ei edes

vanhempiaan, eikä viitannutkaan mihinkään vastaisiin. »Menet ja
unohdat pian», sanoi, ja siinä oli surua, mutta ei valitusta.

*****

Aurinko laskee. Vesillä ja mailla palaa illan punerrus. Tyyntyy.

Ruohikko vain vähän vielä nuokkuu.

Siinä rantakivellä, äsken menneitten päivien tuntemuksia ja

kuvasarjoja muistaen, voisi istua määräämättömät ajat, unohtaen,
missä on syntynyt, kasvanut ja elänyt.
 Hänen suonissaan on nyt korven voimaa, olemuksensa Kyllin
nuoren veren huumaa tulvillaan. Ja kuitenkin täytyy hänen jättää
tyttö ja tämä korpi, ehkä jo piankin.

Vain sellaisten naurettavan vähäpätöisten seikkojen vuoksi, että

sai polkea väsyneenä suurkaupungin katukäytäviä, istua jaarittele
vien toverien kanssa kapakoissa ja nähdä inhoittavia
kinttutaiteilijoita, kuulla muka mieltäylentävää musiikkia ja huomata
päiviensä kuluvan hukkaan.

Mökki, työpaja tuolla lahden rannalla, maan ja metsän tuoksut

ympärillä.

Niin oli sitä aurinkoisina päivinä ja hämyisinä iltoina suunniteltu.

Kylli siihen ei luottanut, eikä hänkään.

Hän pelkäsi eroa, mutta ei voinut sitä välttää. Kirottu, raajarikko

ihminen!

*****

Kylä asettuu lepoon. Pihoista kuuluu ääniä, joku soutaa järvellä.

Saunotaan, turistaan, mennään makuulle. Onnellisia ihmisiä, jotka
eivät tiedä mistään muusta.

Pilviä ja illan punaa kuvasteleva vesi kohahtaa. Kylli ui siellä

mitään tietämättä hänestä, Bertilistä.

Huomaa ja huudahtaa:

— Sielläkö sinä, ja minä kun etsin sinua! Menetkö saunaan,

odottavat?
 — En.

— Tule sitten tänne. Vesi on lämmintä, uidaan unholaan.

— Minä tulen!

Rinnan uivat Bertil ja Kylli taivaan sineä ja pilvien kultaa

kuvastelevalla pinnalla.

— Uidaanko yli selän?

— Miten vain.

— Pois jokapäiväisyyksien maailmasta.

— Yhtämittainen sunnuntaihan meillä on ollutkin, sanoo Bertil,

heittäytyen lepäämään. — Pian taitaa kuitenkin tulla arki…

— Miten niin? Tai kyllä minä sen jo arvaankin. Sinä lähdet?

— Tiedäthän että täytyy.

— Niin, niin. Olisit kuitenkin jättänyt sen sanomatta tänä iltana.

Iloinen Kylli muuttuu surulliseksi, pysyy tuskin veden pinnalla.

Käännytään rannalle. Bertil aloittaa vesisodan, ja kisaten mennään

maihin. Luonto auttaa heitä, ihmislapsia, unohtamaan.

*****

Ukkoja istuu saunan jälkeen aittojen portailla, hurstisissaan,

huolettomina jaaritellen, kaskuja, joille yhdessä nauretaan.
 Hiertiäinen on taas tullut Kenkkulaan saunomaan ja
valehtelemaan.

Puhuu linnustamisestaan:

— … se lintuasia vetää, näätsen, ja kun on oikea metsämies, niin

ei tarvitse pyssyä. Minäkin kerran reuhasin tetrilöitä makuuksesta…
poikamiehenä kun oltiin… ei muuta kun seipäällä peppuun tökkilöin.
Lentävät ja kotkottavat, no, eihän siinä muuta kuin konttiin.

— Tais olla tetrilöitä.

— Piikoja ne olivat, mutt’ei Asari muista.

Hohotetaan Hiertiäisen linnuille, vaikka yö jo alkaa olla puolessa.

YHDESTOISTA LUKU.

Koko Rämekylän väki on oikeudessa.

Hörödii on hyvillään, että on saanut heidät tulemaan,

Hiertiäisenkin, ja Käkkä-Antin, jotka hänen mielestään ovat niitä
pahimpia.

Aatami istuu pöydän päässä niinkuin iso isäntä ainakin. Pohahtaa

väliin ja polttelee sikariaan, naamassa viinan punerrus, niistäpä
eväsviinoista, joita on kirkonkylään tullessa maisteltu.

Käkkä-Antti ja Hiertiäinen istuvat vierekkäin penkillä, ja

Hiertiäisellä on kourassaan iso piippunsa, jota sytyttelee ja rassailee.

Ja löyhkää niin vietävästi. Ihan pitää jo Antin siitä huomauttaa:

— Minkä tähden sinä… niin… hitosti… pölyät?

Asari hymähtää. Hiisiäkö se Anttia liikuttaa … tässä omaksi

ilokseen, tuhnailee… Höröläisen nokkaan, joka siinä permannolla
paseerailee ja räpistelee kuin kukko tunkiolla.

Antin kolmikulmaiset silmäkolot ovat kovin punaiset, ja sääriäkin

kolottaa.
 Taitaa se pelko — Antin silmäräpylät lupsahtelevat avuttomasti —
noihin sääriin…

Asari ei sano pelkäävänsä tyhjiä, mutta kyllä häntä peloittaa, ne

syötingit, vallesmannit ja — kirkkokin. Oli kovin uhkaavan näköinen,
kun tultiin.

Vaikka mitäpähän tuosta… eivät kai ne linnaan vie maistamisesta.

Ja kun ei sano maistaneensa, muuta kuin voidelleensa reumattia.

Sanottava kai se on, että Turakalta on saanut. No, minkä sille…

Turakka on taas missä lienee. Eivät saaneet taaskaan käsiinsä.

Eivät
Patrakkata sen paremmin.

Hiertiäinen ei piittaa niin mitään koko käräjistä, ei sano

piittaavansa, vaikka vähän tuntuu oudolta… nämä vieraat paikat,
kirkot ja tapulit. Ei ole niissä käynyt kun nuorna miesnä, pappiloissa
ja muissa Herran huoneissa. Ei hautuumaallakaan. Se hänen
luontonsa kun aina vain sinne korpiin.

Kun siellä on kuitenkin parasta… lekettää, talvella pirtin sängyssä,

kesällä saunan lavoilla, luodolla ja muissa mukavissa, kotoisissa. Nyt
nämä lakinsa, ettei saa olla rauhassa, piru, vaikka omistaan elää ja
tinkimättä veronsa maksaa.

— Käy jo vähän nurkan takana tuulettamassa, sanoo Antti Asarille.

Kun siinä… iii… että ihan nenä halkeaa, hänenkin… vaikka ei
vähistä…

— Piruako se siinä… kyllähän tähän… mahtuu.

 Sivupenkillä istuu renkilöitä ja muita, akkaväkeä, Syllykkä ja
Hameniemen piiat, kirkkotamineissaan, nauraa virskutellen
Hiertiäiselle, joka siinä iskee silmää heille, piioilleen.

Odotetaan tuomaria, sitä syötinkiä, joka näitä käräjöitä,

oikeuksiloita kuuluu istuvan.

Rengit pitkästyvät jo siihen vuottamiseen ja käyvät nurkan

takana… maistamassa, salaa, ettei Hörödii näe. Palataan
röyhtäytellen tupaan, neilikkapurua jauhaen, ettei henki haise
väkeville.

Pistetään piippuun ja Hörödiin kiusaksi sysätään joku

suuruspommi, hihitetään.

Sillä mitäpä väliä heille, renkilöille, vaikka linnassakin, niistä

pommiloista ja muusta, ryyppäämisistä.

Jooseppi istuu ikkunanpielessä, ukko- ja akkaväen vaiheella,

kuparinvärinen naama hiessä ja silmät muljahdellen.

Hänetkin tänne, vaikka töitä olisi pitänyt puskea. Häntäkin

neuvottu, miten sanoa, mutta hänpä sanoo niinkuin on, että
omastaan on ryypännyt eikä toisen omaan koskenut, ja jos on rikos
omaansa ottaa, niin viekää vaikka helvettiin, mutta laittakaa
Kenkkulaan neljä miestä hänen tilalleen töihin ja varatkaa semmoiset
raudat kynkkiin, että kestävät.

… kele! Tässä pitää istua ja noljottaa, herrojen silmätikkuna.

Jopa tulee vallesmannikin ja hymähtää nähdessään Rämekorven

järeät ukot penkkilöillä. Käy siitä kamariin Hörödiin kanssa, ja Nuutti,
joka istuu kuin vaivainen peltovaris kamarin oven pielessä, kuulee
keskustelun.

— Tiedä pitää kitasi kiinni siitä keväällisestä Rämekorvessa

käynnistä, sanoo nimismies Hörödiille.

— Mutta jos asia vaatii… eihän siitä nimismiehelle sakkoja…

— Vai ei, sinä hölmö, kun akka, Pyllykkä, todistaa, että olen
ostanut. Jos vaan nokkasi avaat, niin minä varmasti nujerran niskasi.
Jätän koko viran — elän minä muutenkin — ja sitten katkasen vaikka
kaulasi.

— Helvetti… on siinä…

— Mikä? Pidä nyt jo turpasi, tahi kun minä loksautan tuolla

nyrkillä… et jumaliste minua paina. Täytyyhän tässä ajaa sitä asiaa,
mutta menköön miten tahansa, se on sama.

— Niinhän se… silläpä ne taisivat viinakuninkaatkin päästä

livistämään ja aina pääsevät.

— Haista sinä… ja herkeä loksuttamasta suutasi, tahi sylkäsen

sinne.

Keskustelu loppuu, kun tuomari tulee, ja istunto aloitetaan.

— Kaikki asialliset sisään, huutaa Hörödii tuvan ovelta, ja ukot

lähtevät valumaan käräjäsaliin.

Mällit poskessa seistään ja kuunnellaan nimismiehen

kannevaatimusta.
 Keitättäneet viinoja… heh… kuka sen on nähnyt… luuli tässä
pahemmastakin, miettii Asari.

Aatami seisoo rinta pystyssä, niinkuin syytön ainakin, silmäillen

musertavasti tuomaria ja lautakuntaa.

Todistajat käsketään ulos ja asiallisten kuulustelu alkaa. Asari ja

Käkkä-Antti saavat jäädä ensiksi tiliä tekemään maistamisistaan.

Tuomari:

— Kumpi teistä on Asari Hiertiäinen?

— Tämähän se…, viittaa Käkkä-Antti.

— No Hiertiäinen on sitten keitättänyt viljoistaan viinaa ja

tarjonnut sitä muillekin, aloittaa tuomari.

— Eikös… valepuheita…, virkkaa Asari ja sylkeä tirskauttaa. — Ja

jos sitä sattuisi saamaankin, viinoja, ryypättäviä, niin voiteena toki
sitä… vai tarjoamaan. Eipä ne herratkaan nykyisin… latkivat omaan
suuhunsa… tuota… en minä nyt tässä syötinkiä…

— Jo toki voiteena, niinkuin minäkin, sanoo Antti ja kekkerehtii

paininpuillaan.

— Mutta siellä on kuitenkin keitetty viinaa, Turakka ja se toinen,

sanoo nimismies.

— Jos lienevät, mikä heidän puuhiaan… sitä kun on

Hameniemessäkin työtä… heijän puuhiaan syynäämään ja henkiä
haistamaan, kun se tämä Hörödii sitä varten…
 — Haisteleeko Benjaami Hörödii henkeä? kysyy tuomari, ja
poskilihaksia vähän nykii.

— Jo toki se haistelee, vaikka mitä, todistaa Asari. — Ja penkoo ja

puurtaa, vaikka eihän siellä mitään Rämekorvessa, taloissa
ainakaan…

— Mutta kun tämä Hörödii on semmoinen nuuskija,

häntäkärpänen, eikä anna rauhaa, teristyy Antti, mutta
keskeytetään.

Hörödii siitä kertomaan mitä on nähnyt. Sanoo viimeksi

rämekorpelaisten juoneen viinojaan piimänkin kanssa, kun ei kai
enää muuten kurkkusesta valunut.

— Vai piimän, naurahtaa Hiertiäinen. — Kun oli talvellista piimää ja

haisi väkevältä, niin tämä luulee, että viinoja…

Hörödii sanoo olevan todistajat.

— No mitä tämä Antti Tanula tietää? On kai keitättänyt niinkuin

muutkin isännät viinoja?

— Vai minä… köyhä mies… ei riitä penikoillekaan leipä.

Peukalonpiäkön verran sai tässä… siitä on nyt jo toista vuotta…
taitaa… kinttujen voiteeksi, kun ovat tämmöiset.

Ja Antti näyttää paininpuitaan.

— Kun reumatti, piru, väänteli ja koukisteli.

Hörödii todistaa Antinkin olleen niityllä hutikassa ja muulloinkin.

— Ei pitäisi puhua konstaapelin… kun ei tiijjä… vissisti…

 — No Antti samoin kuin Asarikin ovat nähneet Turakan ja Patrakan
korvessa viinaa keittävän?

— … häntä niin muista… taisi tuo tässä keväällä, mutta ottakaa

kiinni, ilkkuu Hiertiäinen. — Minkäpä me niille, jos missä keittävät…
hii… kun tässä pitäisi poliisiksi.

— Niin, ihan vahtimaan jos kuka missä keittäisi, vahvistaa Anttikin.

Ukot seisovat hikisinä, mälliä suussaan ahkerasti kääntäen. Asari

jo tarttuu piippuunsa ja massiinsa, mutta muistaa missä ollaan ja
työntää ne housujensa taskuun.

Tuomari tuhistaa nenäänsä ja avaa ikkunan. Lautakunta

naurahtaa. Ilma olikin käynyt jo kovin vahvaksi.

Tulee toisten vuoro, ja Aatami pohahtelee kuin tuuliaispää.

Syytetään Aatamia siitä, mistä toisiakin. Aatami sanoo saaneensa

toisilta repijäisen voiteeksi.

Kun näissä jaloissa on semmoinen tauti, rimputtaja… leini vai

reumattiko lienee… sitä voidellut… muuta ei… tämä Hörödii on
pakana… tulee hänen kamariinsa ja istuu lakki päässä, kun hän
veisaa… uskostaan ja Herran armo töistä… häntä näin kuljetellaan ja
ahdistellaan.

— Mutta… Herra varjelee minua ja antaa ne häpiään tulla, jotka

tahtovat minun niellä, sanoo Aatami ja sulkee sitten visusti suunsa.

Ei muuta kuin tohahtelee raskaasti, näittenpä vainoojiansa

jumalattomuutta, eikä enää vastaa tuomarin tekemiin kysymyksiin.
 Käsketään ulos.

Jooseppi tulee sisään vanhimman veljensä kanssa hirveästi

mulkoillen. Joosepin pää hipoo käräjäsalin kattoa,- ja tuomari sanoo
melkein nöyrästi:

— Nuutti ja Jooseppi Kenkkula?

— Niin.

— Mitä tietää Jooseppi, onko viinoja keitetty, ostettu ja…

— On keitetty ja juotu, että nyrkit kankaassa. Muihen asioihin en

tiedä, mutta omastani puhun, että olen keitättänyt välistä omistani ja
väliin ostanut, mutta omilla hankkeillani, ja maksan rikkeen rahalla
tai istun linnassa, jos miehiä laitetaan yhden miehen töitä
vastaamaan.

— No teissä on miehuutta, kun tunnustatte, sanoo tuomari. —

Mitä Nuutti sanoo?

Nuutti räpistelee kuin uitettu koira, niistää nenänsä ja vilkuilee

pelokkaasti ympärilleen.

— Onhan sitä, Herra paratkoon, tullut rähjätyksi, kun se syntinen

liha vetää ja viekottelee. En kiellä, vaan kadun katkerasti, kun on
tullut tässä vielä esivaltaa vastaan rikotuksi.

Nuutilta kysytään, kuka on keittänyt, mutta Jooseppi karjasee:

— Et puhu siitä mitään, kun tässä kerran ei kenelläkään syytettä

keittämisestä, muuta kuin juomisesta.

— Siellä Rämekorvessa on siis joka mies nauttinut?

 — Kysykää itseltään, joka on ryypännyt, kivahtaa Jooseppi.

No minkä sille… näiltä juupeleilta ota selvää.

Kuulustellaan vielä kerran todistajia ja Hiertiäistäkin.

— Mistä te olette kotoisin? kysyy tuomari Asarilta.

— Heh… eikö tuota tuomari tienne… mistä tämmöinen oikea

Hiertiäinen… ne olinpaikat tiietään…

Jauhetaan juttua iltamyöhäiseen ja sakotetaan vain Nuuttia ja

Jooseppia.

Nämä toiset hyväkkäät osaavat nahkansa suojella. Aatamillakin

Uusi testamentti taskussa ja Hiertiäisellä se viisautensa.

Lähdetään ajelemaan kotinurkille, viisastellen ja maistellen,

harjakaisia, kun siitä niin selvittiin.

Hämyiseen heinäkuun yöhön haihtuu maantiellä ajavien

rämekorpelaisten loilotus.

Kotiin päästyä jysketään aamun koittoon, auringon nousuun.

Saunotaan ja syödään.

Ryypätäänkin, käräjäin kunniaksi.

Haetaan Perttelikin mukaan ilonpitoon, hohotetaan ja nautitaan

olosta, ja heinäkuun yöstä.

Kun ei tämän ihmeempää, tässä jutussa. Päivä vain meni niihen

herrojen, syötinkilöihen kanssa.
Mutta onpa päiviä, kun heinäkuu on vasta puolitiessä menossa.
KAHDESTOISTA LUKU.

Bertilin, helsinkiläisherran, läksiäisiä vietetään.

Perttelin lähtö on tullut yhtäkkiä ja odottamatta rämekorpelaisille.

Kun ihan jo ystäviä näätsen, tälle maalarille, rikkaalle herralle, joka

sanoi niin heistä tykkäävänsä, rämekyläläisistä.

Hiertiäistä se varsinkin surettaa.

Kun jo niin monet kerrat turistiin… kaikista asioista… kalat

keitettiin ja tytöt halattiin… hänkin, vaikka tällainen länttähousu,
puruturpa… narrattiin ahvenia ja paistatettiin päivää rantakivikolla.

— Kyllä Perttelin pitäisi jäädä vielä elotalkoisiin, sanoo. — Silloin

sitä jysketään, piru, kun uutisen mehu kiertää suonissa,…
uutisviinatkin maistettu, ja tanssitettu tyttöjä, lupsuteltu.

— Täytyy nyt tällä kertaa jättää.

Bertil järjestelee maalauksiaan, joita on karttunut kesän kuluessa.

— Näitä kuvasia vissiin sinne kaupuntloihin … heh… herroille. No,

tulet sitten kun saat nämä kaupatuksi, näytellyksi.
 Bertil kuuntelee sitä lökertämistä ja hymyilee surullisesti. Miks'ei,
piru vie, hän voi jättää kaikkea, tauluja ja kuvasia, ja jäädä iäksi
korpeen! Miks'ei hän voisi jäädä tänne mökkiläiseksi, maamieheksi,
opetella kylvämään ja kyntämään, niinkuin Aatami on jo hänelle
esitellyt.

Ottaisi Kyllin vaimokseen ja jättäisi humisevat kaupungit.

Tuvassa tanssitaan ja jysketään. Ikkuna on auki, ja

surunvoittoinen sävel tulvehtii sieltä pihamaalle, hedelmällisyyttään
raskaana nuokkuvan ruispellon yli rantaan, jossa hän odottaa Kylliä,
sanoakseen tytölle jäähyväiset.

Kylli tulee hiljaisena ja alistuvana, kyynel silmäkulmassa.

Laskeutuu Bertilin jalkojen juureen ja painaa kultakiharaisen

päänsä hänen syliinsä.

Ei kuulu valitusta tytön huulilta. Koettaa tukahduttaa

huokauksensakin, ettei toinen niitä kuulisi.

Bertil lupaa kirjoittaa, tulla katsomaan, lähettää kuvansa, jos Kylli

haluaa.

Lupaa, ja samalla häpeää, että tällaisilla koettaa hyvittää ja

lohduttaa tyttöä, joka on kaikkensa hänelle antanut eikä mitään
pyydä.

Illan punerrus mailla ja vesillä on sammunut. On vain hämyinen

yö.
Värit ovat sulautuneet toisiinsa, ne tuntee, mutta ei erota.
 Kuivuvan heinän ja kypsyvän rukiin tuoksua. Ruisrääkkä vain
ääntää pellon laidassa.

Kaikki tämä ja Kylli tuossa, ja pihasta kuuluva hanurin mollisävel

viiltää haikeasti…

Monet kylätanssit käyty Kyllin kanssa, tällaisina öinä, metsäpolkuja

taivaltaen, onnellisena, kaikki unohtaen.

Valoisina iltoina ja öinä Kylli vain hänen polveensa nojaten

istumassa tyvenien vesien partaalla, vakavana ja hiljaisena,
paljastaen kauniita ajatuksiaan hänelle.

— Jospa minä vielä tulenkin tänne kokonaan. Laitetaan pieni

mökki tuonne lehtoon järven rannalle.

— Voi, älä puhu siitä… et sinä tule… se suuri maailma vetää

sinua… tuskinpa näen enää milloinkaan.

Niin, se vetää häntä, se siellä ja tämä täällä. Jos hän väsyy siellä
ja kyllästyy niinkuin jo kerran ennen, palaa varmasti tänne,
terveeseen maaperään, Kyllin luokse, joka häntä varmasti odottaa,
vaikk'ei sitä sano.

Ei, totisesti hän ei voi nyt lähteä, jollei koeta vapautua tytön ja
tämän yön lumoista.

— Tyttö, lähtään vielä kerran tanssimaan, pyytää Bertil.

— Mennään. Siellä on minunkin helpompi ollakseni.

Syntyy riemu, kun he menevät pirttiin. Bertil kuulee heidän

ohimennessään portailla kuiskuteltavan:
 — Komea pari.

— Ovat varmaankin salakihloissa.

Kyllikin kuulee sen ja punastuu.

He aloittavat, ja toiset parit väistyvät syrjään. Tyttö painautuu

häneen, ja he lentävät melkein, kaiken katkeran unohtaen, eronkin.

Kun he lopettavat, juoksee Kylli ulos, jonnekin aittaansa tahi

kamariin, kun ei jaksa olla siinä… jokaisen katseltavana.

Bertil jää.

Ukot alkavat lökertää. Anttikin toikkaroi hutikassa ja sanoo tulevan

julman ikävän… tätä Pertteliä… kun herroista ihan mukavin… vaikkei
enää maistakaan, mutta muuten olossaan eläväinen ja… piru vie,
häntä ihan itkettää.

— Mitä sinä Käkkä… annahan kun minä…

Hiertiäinen työntää Antin syrjään.

— Se on niin, että ensi kesänä, jos eletään… niin reistataan, piru,

luodolla ja muualla… haukia ja kuhia semmoisia kuin sikoja…
paistetaan.

Tänne jouluksi… jos passaisi. Laitettaisiin oikeat oluet, jos ei enää

näistä viinoista… kynttilät ja kuuset, perr-setti!

— Niin, jouluksi! Tulkaa jouluja tänne viettämään, pyytää jokainen.

Bertil saa riemastuttavan ajatuksen. Hänpä tuleekin talvella tänne

korpeen. Jouluksi todellakin, syömään maalaisten jouluruokia,
maalaamaan.

— Ne joulusaunat… ja muut… maalataan … kähnitään…

— Minä tulen, lupaa Bertil.

— Ihanko varmasti?

— No ihan varmasti… tuohon käteen.

Paiskataan kättä ja remutaan.

Bertil lähtee etsimään Kylliä, sanoakseen hänelle päätöksestään.

Kylli on mennyt aittaansa ja pielukseen nojaten siellä nyyhkyttää.

— Pyytävät tulemaan tänne jouluksi. Lupaan tulla, jos sinäkin

pyydät.

Tyttö kavahtaa hänen kaulaansa, suutelee, loppumattomiin.

Bertilin yhtäkkiä leimahtanut ilo sammuu, omaansa ja tytön

haikeaan ikävään.

Niin, nehän olivat vain lupauksia, mutta tämä, nykyhetki oli

todellisuutta. Tuolla nurkissa oli vielä juhannusyön kukkia,
keskikesän henkeä, pitkä, kiihkeä satu ja kuitenkin lyhyt kuin kesäyö.

Ulkona jo vaikenee. Tuvan räystäällä visertelee pääsky.

Bertil avaa aitan oven. Molemmin jäävät siihen vielä hetkiseksi,

aamun sarastukseen.
 — Kuule, Bertil, yhden asian minä lupaan sinulle, vaikka et
tahdokaan.
Tämän jälkeen ei… saa enää kukaan toinen koskea minuun.

Bertil on kuullut jo ennenkin tällaisia vakuutuksia, mutta ei ole

uskonut. Tätä hän ei saata epäillä, siksi hän jo tuntee tytön.

— Kylli, sinun on tultava iloiseksi jälleen. Tule saattamaan minua.

Onhan meillä vapaus, minullakin, tulla tänne milloin haluan, ja tulen
ehkä piankin.

Bertilin tavarat ovat jo rattailla, ja Salomo odottaa pihaportilla.

Läksiäisväki hajoaa kyläteille, ja Perttelille toivotellaan onnea
matkalle ja kärtetään pian tulemaan.

Aatami seisoo hajasäärin tuvan kuistilla ja räpyttelee silmiään.

Ovat kosteat, mistä lienevät. Bertilin kapea käsi ihan hukkuu hänen
isoon kouraansa.

— Tule vain pian tänne… pidän kuin omaa poikaa, parempanakin.

Ostetaan talo, jäät asumaan. On rahaa ja tavaraa, olla miten vain.

— Tottahan tuota edes kirjeen laittanet, sanoo emäntäkin.

Kylli on ottanut ylleen raitaisen pukunsa, joka hänellä oli

juhannusyönä ensikerran. Sanoo lähtevänsä laivarantaan, ehkä
siitäkin edelleen.

— Vie tytön matkassaan, hii… tämä Perttuli, nauraa Hiertiäinen.

— Eipä tiedä, jos jäänkin tälle tielleni, naurahtaa Kylli jo

vapautuneena.
 — Eikö hiisilöissä, toimittaa Käkkä-Antti, joka uskollisena vieraalle
on jäänyt lähtöä katsomaan. — Pitäähän toki… vaikka kihlajaiset
täällä… ja muut kemut… Kyllä vuotellaan.

Bertil nostaa tyttönsä rattaille, istuu viereen ja viittoo vielä kerran

niille heikkouksistaan huolimatta hyville ihmisille, joiden veroisia ei
ole ennen löytänyt.

Huiskutetaan ja viitotaan. Hiertiäinen huitoo naulan painavalla

piipullaan ja kohottelee housujaan.

Kyllin nauru kuuluu iloisena rattailta.

KOLMASTOISTA LUKU.

Hameniemen saunasta tuprahtelee sankka savu kuulakasta elokuun

iltataivasta vasten. Turakka heittää sylyksen vielä halkoja uuniin ja
puuskuttaen tutkii kiukaan kuumuutta. Tänään on rämekorpelaisilla
uutisen juhla, ja ukot aikovat sitä viettää Hiertiäisen saunassa,
erillään muista, viinoineen ja viisauksineen.

Hiertiäinen istuu alassuin käännetyllä pytyllä ja syljeksii Tanulan

Antin paljaille varpaille. Aatami on sijoittanut ruhonsa vanhaan
korvoon tukkimilleen heinille ja nousuhumalassa laulahtelee: »…
tuolla puolen Jordanin». Patrakka, mustaparta, vilauttelee silmää
Asarille, vatsallaan loikoen tuoksuvassa saunakukkarykelmässä,
käden ulottuvilla puteli, josta maistaa ja tarjoaa toisille.

Turistaan kaikesta joutavasta. Hiertiäinen katselee metsän takaa

nousevaa kuuta ja viisastelee:

— On se tuokin… toisen kerran kutistuu ja sitten taas kasvaa…

ihan kuin… heh, heh, mikä lie pahulaisen pallo… kiekuttaja siellä
taivaalla … kun se Pertteli kerran valehteli olevan sillä satumaisella
näitäpä kiekuttajia kokonaista kaksitoista… hii… soma poika…
 — Jumalan luoma se on kuukin, sanoo Aatami ja nikottelee
Patrakan vahvasta uutisviinasta. — Mutta se on vale, että niitä
muuta on kuin tuo yksi.

— Joo… hiton pitkä vale se on, että… hii… tämäkin maa on

ymmyrkäinen, pannukakku, pallo tahi muu semmoinen piru. Kyllä
Hiertiäinen tietää sen asian.

Turakka istuu synkkänä ja kuuntelee ukkojen jaarituksia. Syysilta

painaa käsittämättömästi häntä, korven huuhkainta, jota lain koura
haparoi, saamatta kynsiinsä, turmanlintua, paikasta paikkaan
lentävää.

Patrakka kynii partaansa eikä sure tämän matoisen maailman

kierouksia eikä kehnouksia. Juo silloin kun janottaa ja on taas pitkät
ajat maistamatta. Keittää vain isännille ja käärii rahaa liiviinsä. Jättää
kohta koko puuhan ja ottaa sen tytön sieltä eräästä kylästä ja laittaa
mökin. Suonien kiivas sykintä on alkanut jo asettua, ja kulkurielämä
ei enää viehätä. No, se onkin sen tytön, pellavahiuksisen ja
punaposkisen ansio.

Saunasta on lakannut savu tuprahtelemasta, ja valtava hiilos

hehkuu ja lämmittää avonaisesta ovesta nurmella istuvia miehiä,
jotka siinä jaarittelevat ihmeitään, viinan punerrus naamassa.

— … minultakin kerran käytyä siellä Helsingissä, helevetissä, —

valehtelee Hiertiäinen silmät kiiluen, — ja sielläkös vasta… hii
herratkin kuin harakoita, pyrstönutuissa ja muissa hepenissä. Heh,
ryötöillä niin rento kaula, että semmoisten valkoisten lastojen
varassa. Ja akat niinkuin riikinkukot… hyvältä haisevia, piiatkin,
pyntätyitä ja rasvatulta… hii… minä heitä tunnustelemaan tällä
suonisella kouralla, että ovatko lihavia, niin suututaan ja säkätetään.
Minä en kuin nauran niille ja sanon, että on tässä ennenkin jo
akkojen kanssa lupsuteltu… osataan tanssittaakin… hii… poliisi
hätyyttelemään, häikäle, ja komentamaan… minä ryypyt sille tästä
litteästä matista, tätä ryytiviinaa, niin paikalla kuin lammas… neuvoo
ja viittilöi… ei muka keskikatua kävellä, kun ne sähköt ja säkyttimet…
heh… herroja ja hempukoita siellä niinkuin itikoita, pythyi! Parempi
täällä omassa saunassa, enkä tätä heijän helesinkilöihinsä vaihtaisi.

Sauna alkaa joutua. Maistetaan. Nostetaan kokonainen

viinatynnyri saunan eteen ja istutaan vielä ympärille. Kerkiääpä sinne
saunaan vielä. On elokuista iltaa, kun kerran kuukin paistaa.
Puhutaan näistä maaliman asioista, viisaillaan.

Hiertiäinen suu mareessa miettii. Sanoo:

— On nekin rautatiet… sätkyttimet…juoksutettu seernoja kuin

vasikan suolia pitkin teitä, ja sitten nämä herrat ajaa… suurilla
rahoillaan… heh… ja sitten kaupuntloita laitetaan, pesiä .. hii.. jossa
hempukoihen kanssa heiskataan… eipäs ollut ryötöillä ryytiviinaa…
kuuluvat nekin lakiherrat pulituuria juovan… ii… Annahhan, Antti, se
puteli tänne, kun lekkeristä lirutetaan.

Aatamikin nikottelee:

— Ne sähköt ja vaunut… hik… niitä viimeisen lopun merkkejä…

tämän maaliman ruhtinas… hik… perkele… niitä laitattaa ja ajattaa…
lapsillaan, luoduilla ja lunastetuilla. Mutta kun näitä… hurskaita… niin
säästetään … jos tekisivät parannuksen… armon ajassa.

Aatami on nauttinut jumalanviljaa niin, että silmät alkavat painua

kiinni ja ääni marittaa ja naukuu kuin keväisen kissan. Hiertiäinen,
korven piru, ei tietääkseenkään. Nauraa Kenkkulaiselle, joka aina sitä
uskoaan ja vanhurskauttaan, näinkin uutisviinojen juhlassa. Törisee
Aatamille, toisten jo saunaan riisuutuessa:

— Elä sinä Aatu aina sitä samaa… armosta ja muusta… tuntuu

pahalta… ii… kun kerran meillä kummallakin näissä piioissa ja
puteliloissa ne armot ja muut… hii… yhtä hupsu kuin herratkin… sinä
Aatami… puhut paskia.

— Saunaan siitä!

Turakka karjasee, niin että Antti lysähtää takasilleen ja konttaa

nelijalkaisena saunaan.

Joutuvat siitä jo toisetkin, ja Patrakka valelee viinaa kiukaalle.

— Annetaan saunan haltialle uhrinsa ja nostakaa te muut se

viinalekkeri tuohon keskelle lattiaa, kun nyt kerran uutisen juhla, ja
juokaa, juokaa niin, että huomisen päivän vielä mehiläisiä
kuuntelette, ja sittenpä sinäkin Aatami osaat oikein sitä
vanhurskauttasi taas, kun on päästy uutiseen ja saatu tätä rukiisen
nestettä suoniin, ja sinä Antti anna sille reumatille ja kintun kiskojalle
niin, että tulet yhtä nuoreksi kuin viinan jumala, ja sinä Hiertiäinen,
korven punanaamainen piru, ota niin, että suonesi pullottaa kuin
lehmän suolet ja että jaksat vielä sata vuotta lekertää Tiinasi ja
piikojesi kanssa, ja sinä Turakka, uskon veli ja ystävä, vedä henkeesi
yrttiviinan lemua ja lennä taas kuin kulo pitkin kyliä, kunnes oikaiset
sääresi korpikuusen juurelle ja kuuntelet sitä iankaikkista itikkain
laulua. Ja jos nyt sitten laulettaisiin.

Patrakka aloittaa jätkien junttalaulun:

 »Iitin Tiltu kun kahvia keitti, niin kasakka kantoi vettä vaan,
hei jei jekkakkaa, kasakka kantoi vettä vaan.»

Muut kaikki, paitsi Aatami, yhtyvät lauluun, ja saunan seiniä

tärisyttää neljän miehen voimalla:

»On sitä oltuna saunassa sekä saunan takana, hei jei

jekkakkaa, sekä saunan takana.»

Hiertiäisellä on piru mielessä. Hän kähnii lavoilta alas, kaataa

lekkeristä viinaa kippoon ja heittää sen kiukaalle, kaataa toisen ja
tyhjentää senkin pihiseville ja paukkaville kiville.

— Elä perkuloita!

— Nyt tuli helvetti!

— Polttaa kuin tuli… ää… vettä…

Saunassa kiertää viinan väkevä, tukahduttava löyly, ja Hiertiäinen

hekottaa alhaalla. Miehet köntistyvät ja putoilevat alas, ensin Aatami
ja sitten Antti, muutaman kerran kolmikulmaisia silmäkolojaan
lupsauttaen ja vetäen viimeisen henkäisyn, Aatami puuskuttaen kuin
uupunut eläin ja viinakuninkaat tajuttomina, lavojen alla rähmällään.

Hiertiäinen hätääntyy, hoippuu ulos ja kantaa kylmää vettä

sangollisen rannasta, syytää sitä vuorotellen jokaisen päähän ja
punoittavalle ruumiille. Viinakuninkaat näyttävät virkoavan, mutta
Aatamin ja Antin vaellus on lopussa.

*****
 Hörödii on saanut taaskin nimismiehen lähtemään korpeen, ja
nytpä heillä on varma saalis saunassa, josta viinakuninkaat eivät
jaksa eivätkä arvaa lähteä pakoon.

Hörödii on hyvillään, ja kun kipeäjalkaisen, korpiteillä äkäilevän

nimismiehen kanssa ovat päässeet Asarin saunalle, sanoo hän:

— Jopahan viimeinkin veti kuin naulan päähän. Pitää varoa,

etteivät pääse karkaamaan.

Hörödii jää ase kourassa saunan ovelle, ja nimismies työntyy

ovirenkkanasta sisään.

— Ää… onpa täällä hajua…

Hiertiäinen huomaa ruununmiehet, ottaa vaatteensa ja mitään

puhumatta kähnii ulos. Hörödii estelee, mutta Asari teristyy:

— Mitä sinä… tässä… selvää miestä…

Asari katoaa pihaan, sieltä heinäluuvaan ja tirkistelee katon

kolosta saunalle. On hyvillään, että on päässyt karkuun, no, piru,
selvä mies kuin… minkä ne hänelle…

Nimismies kantaa ensiksi saunasta viinalekkerin varmaan talteen

ja antaa poliisin tehtäväksi kovistella miehiä mukaansa,
viinakuninkaita, joita ei enää käyne laskeminen vapaalle jalalle.

— Ei niissä taida olla enää henkeä jälellä, sanoo Hörödii

nimismiehelle.

— No minkä minä sille… kuuntele korvasta … tai mistä tahansa…

— Tulkaa auttamaan, että saadaan vaatteet päälle.