Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Emergency Remote Learning Teaching and Leading

Global Perspectives

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/emergency-remote-learning-
teaching-and-leading-global-perspectives/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Global Perspectives on Project Based Language Learning

Teaching and Assessment Key Approaches Technology Tools
and Frameworks 1st Edition Gulbahar Beckett

https://ebookmeta.com/product/global-perspectives-on-project-
based-language-learning-teaching-and-assessment-key-approaches-
technology-tools-and-frameworks-1st-edition-gulbahar-beckett/

Digital Teaching and Learning Perspectives for English

Language Education Christiane Lütge

https://ebookmeta.com/product/digital-teaching-and-learning-
perspectives-for-english-language-education-christiane-lutge/

Computer Science Education: Perspectives on Teaching

and Learning in School 2nd Edition Sue Sentance

https://ebookmeta.com/product/computer-science-education-
perspectives-on-teaching-and-learning-in-school-2nd-edition-sue-
sentance/

Transnational Perspectives on Innovation in Teaching

and Learning Technologies 1st Edition Emmanuel Jean-
Francois

https://ebookmeta.com/product/transnational-perspectives-on-
innovation-in-teaching-and-learning-technologies-1st-edition-
emmanuel-jean-francois/
Discourses of Identity: Language Learning, Teaching,
and Reclamation Perspectives in Japan 1st Edition
Martin Mielick

https://ebookmeta.com/product/discourses-of-identity-language-
learning-teaching-and-reclamation-perspectives-in-japan-1st-
edition-martin-mielick-2/

Discourses of Identity: Language Learning, Teaching,

and Reclamation Perspectives in Japan 1st Edition
Martin Mielick

https://ebookmeta.com/product/discourses-of-identity-language-
learning-teaching-and-reclamation-perspectives-in-japan-1st-
edition-martin-mielick/

Abnormal Psychology: Leading Research Perspectives 4th

Edition Elizabeth Rieger

https://ebookmeta.com/product/abnormal-psychology-leading-
research-perspectives-4th-edition-elizabeth-rieger/

Mathematics Coaching and Collaboration in a PLC at Work

tm Leading Collaborative Learning and Teaching Teams in
Math Education 1st Edition Timothy D. Kanold

https://ebookmeta.com/product/mathematics-coaching-and-
collaboration-in-a-plc-at-work-tm-leading-collaborative-learning-
and-teaching-teams-in-math-education-1st-edition-timothy-d-
kanold/

English Language Teacher Education in Changing Times:

Perspectives, Strategies, and New Ways of Teaching and
Learning 1st Edition Liz England

https://ebookmeta.com/product/english-language-teacher-education-
in-changing-times-perspectives-strategies-and-new-ways-of-
teaching-and-learning-1st-edition-liz-england/
Charmaine Bissessar Editor

Emergency
Remote Learning,
Teaching and
Leading: Global
Perspectives
Emergency Remote Learning, Teaching
and Leading: Global Perspectives
Charmaine Bissessar
Editors

Emergency Remote
Learning, Teaching
and Leading: Global
Perspectives
Editor
Charmaine Bissessar
University of Guyana
Turkeyen, Georgetown, Guyana

ISBN 978-3-030-76590-3    ISBN 978-3-030-76591-0 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-76591-0

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

My interest in online education has been ongoing. This volume contains empirical
data and literature on issues that surround emergency remote learning, teaching, and
leading. The current educational landscape and the fact that we are on the cusp of a
new way of engaging learning, teaching, and leading make this inquiry critical.
How do we handle the limitations of the virtual world? How have we been coping
with a volatile, uncertain, complex, and ambiguous environment (Bennis & Nanus,
1987)? How are teachers and leaders transforming volatility into vision, uncertainty
into understanding, complexity into clarity, and ambiguity into adaptability and
agility (Ghabour, 2020)? Such concerns are foremost in every educator’s mind as
we attempt a harmonious and seamless transition to the required emergency remote
conditions. Since the full effects of the pandemic will not be felt for a very long
time, there is a need to research, record, discuss, articulate, and ruminate on what is
currently happening. It is also necessary to capture the nuances of the new and dif-
ferent responsibilities of students, teachers, and leaders in emergency remote teach-
ing and learning. Teaching, leading, and learning are now being conducted via a
keyboard and screen with the human touch absent.
This volume, therefore, encompasses a spectrum of empirical and anecdotal
experiences from Trinidad, Grenada, Ghana, USA, Greece, Jamaica, and Ukraine
with literature reviews conducted by professors in the UK. Each author is involved
in teaching at the tertiary level and brings to bear a wealth of experience, expertise,
and knowledge to his/her chapter. Each chapter gives the reader a glimpse of quotid-
ian learning, teaching, and leading in a specific context.
The chapters in the first part relate to the challenges confronting students as per-
ceived by teachers. Chap. 1 discusses research on Trinidadian and Grenadian teach-
ers’ perceptions of the attendance, motivation, and engagement of students during
emergency remote learning. The author discusses issues of connectivity, Internet
access, the evident disparity between the haves and the have-nots, and the digital
divide. In Chap. 2, Sedofia and Ampadu deconstruct University of Ghana students’
approach to emergency remote learning tools as they try to adjust to this new way
of learning. The glaring issue of the digital divide is prominent in their discussion.
Samioti, in Chap. 3, examines the challenges that secondary education teachers

v
vi Preface

encountered during the first wave of the COVID-19 pandemic in Greece. She con-
cludes that one of the main challenges was the disruption of personal communica-
tion between teachers and students. In Chap. 4, Slater and Cojanu undertake a
narrative literature review and reveal that learning definitions across primary and
secondary schools have not provided alternatives where synchronous and asynchro-
nous educational techniques could compete with the pandemic.
In Chap. 5, McCauley considers the feasibility of teaching Bachelor of Arts (BA)
dance, drama, or performance degrees through online learning. She examines the
standards necessary for a robust and comprehensive BA dance, drama, or perfor-
mance education as espoused by the QAA and then questions whether they can be
attained remotely. In Chap. 6, which concludes the first part, Ampadu and Sedofia
investigate the challenges University of Ghana’s students faced in emergency
remote learning when schools closed because of the COVID-19 pandemic. They
recommend ways in which the challenges might be addressed.
Part II contains two chapters. In Chap. 7, McFadzean and Mohabir-McKinley
present a literature review exploring the competencies that online faculty need in
order to develop and teach virtual classes. These include foundational competen-
cies – cognitive, creative, moral, emotional, and social intelligences – and virtual
ones such as didactic, technological, cultural, interactive, political, and time-­
management competencies. In Chap. 8, Stukalo discusses the extent to which the
staff and students were prepared to teach and learn in pandemic conditions and
examines their first reactions and actions.
In Part III, Chap. 9, Onyefulu examines Jamaican teachers’ perceptions of their
principals’ leadership effectiveness in emergency remote learning during the pan-
demic. In Chap. 10, Hamid examines the literature on leading remotely and how
faculty’s activities and teamwork have been affected. She proposes a range of spe-
cific teaching and learning strategies to enhance the emergency remote work experi-
ence. In Chap. 11, Roofe examines instructional leadership practices of Jamaican
principals and vice principals during a period of crisis and notes their responses to
issues related to their followers’ digital skills and competencies. Stukalo, in the final
chapter, investigates the higher education quality assurance practices in emerging
remote learning, teaching, and leading.
This volume is intended for researchers, students, educators, administrators, and
policy makers who need contemporary, empirical knowledge and extant literature
on learning, teaching, and leading during the present emergency. Its sole purpose is
to create a space for researchers and key stakeholders involved in all aspects of
education to share, discuss, and think about the prevailing challenges and opportu-
nities that have resulted from the suspension of face-to-face education. It adds to the
limited extant research on emergency remote education.
Docendo discimus
While teaching we learn

Turkeyen, Georgetown, Guyana Charmaine Bissessar

COVID-19

COVID-19 sneaked up upon us like a thief in the night

Shattering everything we thought education, socialization, and communica-
tion were.
We were forced to embrace this shift in paradigm and were galvanized into action
Most of us were unprepared.
Those who had some experience suddenly became experts, lending support, vision,
and know-how to allow for a seamless transition from a face-to-face to emer-
gency, remote leading, teaching, and learning.
Teachers had to learn to navigate the online environment in order to succeed and
meet students’ needs. Their accessibility or lack thereof was never taken into
consideration.
Parents were suddenly given added the responsibilities of teaching their children as
well as monitoring, supervising, and motivating them.
Under these onerous and concomitant responsibilities, parents feel overburdened,
and lack the patience and understanding to fill the obvious silo in their children’s
education.
Teachers are burnt out and feel disconnected from their peers, students, and parents.
They feel left behind.
Socialization as we know it seems to be lost.
The disconnect continues with leaders.
Leaders are learning how to lead via a screen.
They now have to learn how to influence, motivate, and show empathy via a key-
board….replacing the human touch.
COVID-19 continues unabated, unaware of the turmoil it has brought to our on
society and how our culture is being redefined.

vii
Acknowledgments

As the editor, I would like to thank the contributors for making this volume possible.
I would like to acknowledge their hard work, diligence, willingness to peer review,
and make changes based on suggestions made. I would also like to thank the partici-
pants who devoted their time to participate in the studies. I would also like to thank
the administrators who gave permission for the studies to be conducted. I would
especially like to acknowledge Mr. Alim Hosein, Dr. Tamirand De. Lisser, and Dr.
Paulette Henry from the University of Guyana who gave of their time to peer review
chapters. Your efforts are appreciated.
In particular, Panagiota Samioti would like to thank all the teacher-participants
in this research. She would also like to thank her colleague, Charmaine Bissessar,
for her constructive comments that greatly improved the manuscript.
Lori Slater and Kevin Cojanu would like to thank the educators, students, and
business professionals who continue to strive for innovative solutions during the
pandemic.
Shahnaz Hamid is deeply grateful for the unconditional support of her husband,
Mirza Khader, whom she loves and admires. She dedicates this work to her parents,
Dr. Syed Hamid and Dr. Afsari Hamid; her husband, Mirza Khader; and beautiful
kids, Ayesha and Junaid. Her deepest gratitude to Dr. Charmaine Bissessar and col-
leagues in academia for their enthusiastic support that kept her going. Thank you to
the authors who have contributed towards this book. It is wonderful to be a member
of this distinguished team!
Elspeth McFadzean and Sandra Mohabir-Mckinley would like to thank the edi-
tor and the anonymous reviewers who provided constructive feedback that enabled
them to develop their chapter further. In addition, they are grateful to their online
colleagues who inspired them to undertake this work.

ix
Contents

Part I Emergency Remote Learning


Trinidadian and Grenadian Teachers’ Perceptions of Students’
Attendance, Motivation, and Engagement During Emergency
Remote Teaching����������������������������������������������������������������������������������������������    3
Charmaine Bissessar

COVID-19 and Emergency Education Strategies in University
of Ghana: Students’ Knowledge of Emergency Remote Learning��������������   21
John Sedofia and Ernest Ampadu

Emergency Remote Educational Challenges During COVID-19:
The Case of Secondary Education Teachers in Greece��������������������������������   37
Panagiota Samioti

Student Internships: COVID-19 Implications and
Recommendations for Higher Education������������������������������������������������������   55
Lori A. Slater and Kevin A. Cojanu

Higher Education Dance, Drama and Performance Through
Distance Learning Beyond Times of Crisis����������������������������������������������������   81
Kate McCauley

Covid-19 and Emergency Education Strategies in University
of Ghana: Students’ Challenges with Emergency Remote Learning���������� 103
Ernest Ampadu and John Sedofia

Part II Emergency Remote Teaching

 a Matter of Intelligence: Faculty Competencies for Virtual
All
Learning������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 123
Elspeth McFadzean and Sandra Mohabir-McKinley

xi
xii Contents


How Prepared Are We for Emergency Remote Education?
Case of Ukraine������������������������������������������������������������������������������������������������ 159
Nataliia Stukalo

Part III Emergency Remote Leadership


Perceived Effectiveness of School Leadership in Emergency
Remote Learning During the Coronavirus Pandemic���������������������������������� 179
Cynthia Onyefulu

Leading Remotely During the COVID-19 Pandemic: Implications
for Faculty Activities and Teamwork ������������������������������������������������������������ 199
Shahnaz Hamid

Instructional Leadership During Crisis: Jamaican School Leaders’
Response������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 217
Carmel Roofe

Higher Education Quality Assurance in Pandemic Times �������������������������� 235
Nataliia Stukalo

Index������������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 251
Contributors

Ernest Ampadu Department of Learning, Royal Institute of Technology,

Stockholm, NA, Sweden
Charmaine Bissessar University of Guyana, Turkeyen, Georgetown, Guyana
Kevin A. Cojanu Pole Star, Port Lucie, Florida, USA
Georgia Military College, Milledgeville, GA, USA
Columbia Southern University, Orange Beach, AL, USA
Shahnaz Hamid London School of Business and Finance, London, UK
University of Roehampton (Online), London, UK
Kate McCauley University of Roehampton London Online, London, UK
Goldsmith’s University, London, UK
Elspeth McFadzean Laureate Online Education, University of Liverpool,
Liverpool, UK
Sandra Mohabir-McKinley Laureate Online Education, University of Liverpool,
Liverpool, UK
Cynthia Onyefulu University of Technology, Kingston, Jamaica
Carmel Roofe School of Education, The University of the West Indies,
Mona, Jamaica
Panagiota Samioti University of Crete, Chania, Greece
John Sedofia University of Ghana, Legon, Accra, Ghana
Lori A. Slater Business School, University of Roehampton London Online,
Waller, TX, USA
Georgia Military College, Milledgeville, GA, USA
Columbia Southern University, Orange Beach, AL, USA

xiii
xiv Contributors

Nataliia Stukalo University of Roehampton/Liverpool (Online), London, UK

London School of Business and Finance, London, UK
National Agency for Higher Education Quality Assurance, Kyiv, Ukraine
 Part I
Emergency Remote Learning
Trinidadian and Grenadian Teachers’
Perceptions of Students’ Attendance,
Motivation, and Engagement During
Emergency Remote Teaching

Charmaine Bissessar

Introduction

The COVID-19 pandemic brought with it the need for 1.38 billion students to
transition swiftly from face-to-face to emergency remote teaching and learning
(UNESCO, 2020 as cited by Li & Lalani, 2020). As this occurred, students and
teachers had to make paradigm shifts in their concepts as to what teaching and
learning look like and what pertains within the context of the new normal. As emer-
gency remote teaching (ERT) became more prevalent, the chinks in the proverbial
armor began to show as issues in accessibility, attendance, motivation, and student
engagement took center stage. Insightfully, according to Fore (as cited by
Thompson, 2020), the “lack of internet access is costing the next generation their
futures” (para. 5). In fact, Thompson (2020) reported, “Two thirds of the world’s
school-age children – or 1.3 billion children ages 3 to 17 years old - do not have
internet connection in their homes, according to a new joint report from UNICEF
and the International Telecommunication Union (ITU)” (para. 2). She furthered
that it is no longer a “digital gap but a digital canyon” (para. 3).
Predictably, the digital divide is promoting and sustaining inequalities even
more than before (Thompson, 2020). In a study conducted in the United States,
Stelitano et al. (2020) found that students in more affluent areas of the United
States had more and better access to technology than students in rural areas with
lower-poverty schools reporting lack of access to technology. Similarly, in
California, teachers are concerned about the digital divide and the “COVID slide”
as the lacuna between the haves and have-nots amplify exponentially (Ceres, 2021,
para. 8).

C. Bissessar (*)
University of Guyana, Turkeyen, Georgetown, Guyana

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 3

Switzerland AG 2021
C. Bissessar (ed.), Emergency Remote Learning, Teaching and Leading:
Global Perspectives, https://doi.org/10.1007/978-3-030-76591-0_1
4 C. Bissessar

According to Jaramillo (2020), Internet access is less than 50% in the Caribbean
and Latin America. Jaramillo moved the discussion from digital gap/canyon to
“digital poor” where there is not only limited access to Internet broadband but the
repercussions of the pandemic can be felt in the loss of jobs inter alia. However,
Internet access and lack of devices go hand-in-hand. Chaitram (2021), in describ-
ing the issues of access to devices and online classes in Trinidad, indicated that
there are 30,000 students without devices to attend synchronous and asynchronous
sessions. Furthermore, an updated report on Trinidadian students indicated that
46,770 students have never logged on to an online portal (McKenzie, 2021). The
most “at risk” students are primary school students since 39,861 have been unable
to access online resources. Additionally, 6309 secondary school students and 2195
early childhood education students have been unable to access online resources
(McKenzie). This phenomenon is not just typical of Trinidad but is a global issue
that has been in existence since the inception of technology in the classroom. With
the issue of digital divide and digital gap, this study poses the following research
questions:
1. What is students’ attendance in Grenada and Trinidad during the early stages of
the pandemic?
2. What are teachers’ views on students’ access to Internet broadband and devices
in Trinidad and Grenada?
3. What are teachers’ views of students’ motivation and engagement?

Literature Review

Emergency Remote Teaching and Pandemic Learning Modes

Hodges et al. (2020) coined emergency remote teaching (ERT) as “a temporary

shift of instructional delivery to an alternate delivery mode due to crisis circum-
stances” (para. 10). They see this as teaching, which takes place synchronously and
asynchronously and replaces face-to-face teaching due to extenuating circum-
stances. Nagpal (2020) termed learning during COVID-19 as pandemic learning
modes, which encompass all aspects of remote/online learning. This was termed
pandemic pedagogy (Hodges et al., 2020; Milman, 2020) and emergency remote
learning (Rahiem, 2020).

Students’ Attendance and Emergency Remote Teaching (ERT)

Earlier studies on students’ attendance and achievement found that school atten-
dance determined whether high school students graduated. Attendance at school
could obliterate prior academic achievement (Heppen & Therriault, 2008, as cited
Another random document with
no related content on Scribd:
voisivat saavuttaa suuren maineen suorasanaisen kirjallisuuden
alalla, yhtä suuren kuin ovat säkeitten käyttäjinä saavuttaneet
kreikkalaisen ja latinalaisen runouden molemmat ruhtinaat.

— Minä tunnustan — virkkoi tuomioherra — tunteneeni eräänlaista

houkutusta ritariromaanin kirjoittamiseen ottaen siinä huomioon
kaikki mainitsemani seikat, ja totta puhuen olen sitä jo kirjoittanutkin
toista sataa sivua. Saadakseni selville, vastaako se omaa arviointiani,
olen näyttänyt sen eräille henkilöille, jotka intohimoisesti harrastavat
sellaista kirjallisuutta, oppineille ja älykkäille, mutta myös
tietämättömille, jotka mielivät ainoastaan kuulla hullutuksia, ja he
kaikki ovat arvostelleet sitä suopeasti; mutta siitä huolimatta en ole
työtäni jatkanut, sillä ensinnäkin on minusta näyttänyt, että toimin
siinä alalla, joka on ammatilleni vieras, ja toiseksi huomaan hyvin,
että yksinkertaisia on paljon enemmän kuin viisaita; ja vaikka onkin
parempi saada kiitosta muutamilta ymmärtäväisiltä kuin joutua
monien typeräin ivailtavaksi, en sittenkään halua alistua
tyhmänkopean suuren joukon sekavan arvostelun alaiseksi; he näet
muodostavat suurimman osan sellaisten kirjojen lukijakuntaa. Mutta
suurimpana syynä siihen, että lakkasin sitä kirjoittamasta enkä enää
ole ajatellutkaan saattaa työtäni päätökseen, oli eräs omassa
mielessäni tapahtunut harkinta, joka koski nykyisin esitettyjä
näytelmiä. Minä ajattelin näin: »Jos ne näytelmät, joita nyt
esitetään, sekä ne, joiden aihe on kuviteltu, että historialliset, ovat
kaikki tai kaikkein useimmat selvästi mielettömiä, sommitelmia,
joissa ei ole päätä eikä pasmalankaa, ja jos kaikesta huolimatta
ihmisten suuri joukko niitä mielellään kuuntelee ja hyväksyy ja kiittää
niitä, vaikka ne ovat kaikkea muuta kuin hyviä, ja jos niiden
sepittäjät ja niitä esittävät näyttelijät väittävät, että niiden tulee olla
sellaisia, koska ihmisten suuri joukko tahtoo niiden olevan sellaisia
eikä toisenlaisia, että ne, joissa on suunnitelmaa ja joiden toiminnan
kehittely noudattaa taiteen vaatimuksia, kelpaavat vain muutamille
niitä ymmärtäville älykkäille henkilöille, kun sen sijaan muut eivät
ollenkaan tajua niiden taiteellisuutta, ja että niinmuodoin heidän on
parempi ansaita elatuksensa tyydyttämällä suurta joukkoa, kuin
hankkia itselleen suosio muutamilta harvoilta, niin minunkin kirjani
käy samoin, vaikka olen ajatellut pääni puhki yrittäessäni noudattaa
mainittuja sääntöjä, ja minä tulen olemaan kuin entinen räätäli, joka
neuloi ihmisille ilmaiseksi pannen vielä langan omastaan.» Olen tosin
toisinaan yrittänyt saada näyttelijöitä uskomaan, että he erehtyvät
ollessaan sitä mieltä kuin ovat ja että he houkuttelisivat katsojikseen
enemmän väkeä ja saavuttaisivat suurempaa mainetta, jos
esittäisivät näytelmiä, jotka noudattavat taiteen sääntöjä, kuin
esittämällä noita mielettömiä sepustuksia; mutta he ovat niin lujasti
piintyneet omaan käsitykseensä, etteivät mitkään perustelut ja
todistukset voi saada heitä siitä luopumaan. Muistan sanoneeni
kerran eräälle sellaiselle itsepintaiselle: »Kuulkaahan, ettekö muista,
että täällä Espanjassa muutamia vuosia sitten esitettiin kolme
tragediaa,[44] jotka oli kirjoittanut eräs maamme mainio runoilija ja
jotka olivat niin oivallisia, että kaikki kuulijat, sekä yksinkertaiset että
älykkäät, sekä ihmisten suuri joukko että harvat valitut, joutuivat
ihmetyksen, ihastuksen ja hämmästyksen valtaan ja että näytelmäin
esittäjät saivat näistä kolmesta kappaleesta enemmän tuloja kuin
kolmestakymmenestä myöhemmin sepitetystä parhaasta
näytelmästä?» — »Epäilemättä», vastasi mainitsemani näyttelijä,
»teidän armonne tarkoittaa näytelmiä Isabela, Phyllis ja
Aleksandra.» — »Juuri niitä minä tarkoitan», sanoin minä, »ja
sanokaa nyt, eivätkö ne tarkoin noudattaneet taiteen sääntöjä ja
eivätkö ne miellyttäneet kaikkia ihmisiä siitä huolimatta, että olivat
niiden sääntöjen mukaisia. Vika siis ei ole ihmisten suuren joukon,
joka pyytää typeriä näytelmiä, vaan niiden, jotka eivät osaa tarjota
mitään parempaa. Niin, Kostettu kiittämättömyys[45] ei ollut mikään
typerä kappale, eikä mielettömyyttä ollut myöskään Numanciassa, ei
näytelmässä Kauppias rakastajana, ei siinä, jonka nimi oli Suopea
vihaajatar eikä muutamissa muissa, jotka ovat tuottaneet älykkäille
tekijöilleen kunniaa ja mainetta ja aineellista hyötyä niille, jotka ovat
niitä näyttämöltä esittäneet.» Minä lisäsin näihin perusteluihin vielä
toisia, ja nähdäkseni sain hänet hieman hämilleen, mutta en niin
täydellisesti vakuutetuksi, että hän olisi luopunut harhaluulostaan.

— Herra tuomioherra, — lausui nyt kirkkoherra — teidän tässä

mainitsemanne seikka nostaa mieleeni vanhaa kaunaa, jota tunnen
nykyisin suosittuja näytelmiä kohtaan aivan samassa määrässä kuin
ritariromaaneja kohtaan, sillä sen sijaan, että näytelmän tulisi, kuten
Cicero sanoo, olla inhimillisen elämän peili, tapojen esikuva ja
totuuden kuvastaja, nykyaikana esitetyt näytelmät ovat
mielettömyyden peilejä, typeryyksien esikuvia ja irstauden
kuvastelijoita. Mitä suurempaa järjettömyyttä näet voisikaan esiintyä
alalla, jota nyt käsittelemme, kuin se, että ensimmäisen näytöksen
ensimmäisessä kohtauksessa tuodaan näyttämölle kapalolapsi, joka
toisessa kohtauksessa astuu näkyviin parrakkaana miehenä? Ja onko
mitään typerämpää kuin se, että meille esitetään urhoollinen
ukkorahjus ja pelkurimainen nuori mies, kaunopuheinen lakeija,
hovipoika valtioneuvoksena, kuningas päiväpalkkalaisena ja
prinsessa kyökkipiikana? Ja mitä sanonkaan siitä, miten otetaan
huomioon aika, jona esitetyt tapahtumat voivat tai voisivat tulla
suoritetuiksi? Olen nähnyt näytelmän, jonka ensimmäinen näytös
alkaa Euroopassa, toinen Aasiassa ja kolmas päättyy Afrikassa, ja
jonka neljäs näytös, jos siinä niitä olisi niin monta ollut, olisi varmaan
päättynyt Amerikassa, joten sen tapahtumien näyttämönä olisivat
olleet kaikki neljä maanosaa. Ja jos kerran on totta, että
todellisuuden jäljitteleminen on näytelmässä kaikkein tärkeintä, niin
kuinka on mahdollista niinkään keskinkertaisenkaan älyn tyytyä
siihen, että kuvitellussa toiminnassa, joka tapahtuu kuningas Pipinin
ja Kaarle Suuren aikoina, sen henkilön, joka näyttelee pääosaa,
väitetään olevan keisari Heraklius, joka ristiä kantaen marssi
Jerusalemiin ja valloitti pyhän haudan aivan samoin kuin Gottfried
Bouillonilainen, vaikka näitä molempia erottavat toisistaan
lukemattomat vuodet, ja kuinka on mahdollista, jos näytelmä
perustuu pelkkään kuvitteluun, liittää siihen historiallisia
tositapauksia ja sekoittaa mukaan kappaleita mitä erilaisimmille
henkilöille eri aikoina sattuneista seikoista, eikä suinkaan siten, että
ne vaikuttavat todennäköisiltä, vaan niin, että ne heti huomaa
erehdyksiksi, joita ei mitenkään käy puolustaminen? Ja pahinta on,
että on olemassa tietämättömiä ihmisiä, jotka väittävät, että
sellainen on moitteetonta ja kaikki muu turhaa herkutteluhalua. Entä
mitä sanomme, jos otamme käsiteltäviksi hengelliset näytelmät?
Kuinka paljon vääriä ihmeitä niissä sepitetäänkään, kuinka paljon
apokryfisiä ja väärinymmärrettyjä seikkoja, esittämällä toisen
pyhimyksen ihmetöitä toisen tekeminä! Ja maallisissakin näytelmissä
uskalletaan tehdä ihmeitä ollenkaan häikäilemättä tai harkitsematta,
kun vain näyttää siltä, että jokin ihme tai ilmestys, kuten niitä
nimitetään, näyttämölle hyvin sopii, niin että tietämätön väki voi
ällistellä ja juosta näytelmää katsomaan. Mutta kaikki tämä on
haitaksi totuudelle ja vahingoksi historialle sekä vielä häpeäksi
espanjalaisille taiteilijoille, sillä ulkomaalaiset, jotka noudattavat
erittäin tarkasti näytelmän lakeja, pitävät meitä barbaareina ja
tietämättöminä huomatessaan kaikki meikäläisten tuotteitten
typeryydet ja järjettömyydet. Ja tämän seikan puolustukseksi ei
suinkaan riitä, jos sanotaan, että hyvin järjestettyjen yhteiskuntien
tärkeimpänä tarkoituksena niiden salliessa näytelmiä julkisesti
esitettävän on hankkia kansalle jotakin soveliasta huvia ja toisinaan
johdattaa sen ajatuksia pois niistä huonoista haluista, joita
joutilaisuus yleensä siittää, ja että, jos tämä tarkoitus kerran
saavutetaan millaisilla näytelmillä tahansa, hyvillä tai huonoilla, ei ole
mitään syytä säännöillä ja rajoittavilla määräyksillä pakottaa niiden
sepittäjiä ja esittäjiä tekemään niistä sellaisia kuin niiden tulisi olla,
koska, kuten sanottu, niiden tavoittelema päämäärä saavutetaan
millaisella näytelmällä tahansa. Siihen minä vastaisin, että tuo
tarkoitus saavutettaisiin aivan verrattomasti paremmin hyvillä
näytelmillä kuin sellaisilla, jotka eivät vaatimuksia täytä, sillä
taiteellisen ja hyvin sommitellun näytelmän kuuntelijalle ja
katselijalle koituu iloa leikinlaskusta, oppia todellisuuden
kuvauksesta, ihmettelyä tapahtumien sarjasta, uutta älyä järkevistä
keskusteluista, varovaisuutta juonista, viisautta esimerkeistä, ja hän
oppii vihaamaan pahetta ja rakastamaan hyvettä; kaikkia näitä
mielenliikutuksia näet tulee hyvän näytelmän herättää kuulijan
mieleen, olipa se kuinka sivistymätön ja turta tahansa, ja kerrassaan
mahdotonta on, ettei näytelmä, johon sisältyvät kaikki nämä
ominaisuudet, ilahduta ja huvita, tyydytä ja hyödytä paljoa
enemmän kuin sellainen, josta ne puuttuvat, niinkuin ne
enimmäkseen puuttuvat niistä, joita nyt tavallisesti esitetään. Mutta
tämä ei ole näytelmiä sepittävien runoilijoiden syy, sillä muutamat
heistä tietävät varsin hyvin, missä kohden erehtyvät, ja ovat
erinomaisen hyvin selvillä siitä, mitä heidän tulee tehdä; mutta
näytelmät ovat tulleet kauppatavaraksi, ja senvuoksi sanotaan ja
sanotaan aivan oikein, etteivät näyttelijät niitä ostaisi, elleivät ne olisi
mainittua laatua, ja niin runoilija kokee mukautua siihen, mitä
häneltä vaatii näyttelijä, jonka tulee maksaa hänen työnsä. Tämän
väitteen todenperäisyys käy ilmi niistä monista, melkein
lukemattomista näytelmistä, joita on sepittänyt eräs meidän kaikkein
nerokkaimpia kirjailijoitamme[46] ja jotka ovat niin miellyttäviä, niin
hupaisia, runomuodoltaan niin hienoja, täynnä niin sujuvaa
keskustelua, niin ytimekkäitä lauseita ja sanalla sanoen kieleltään
niin erinomaisen kauniita ja tyyliltään niin jaloja, että maailma on
tulvillaan hänen mainettansa; mutta hänkin on tahtonut mukautua
näyttelijöiden makuun, ja senvuoksi eivät muutamat niistä ole
saavuttaneet, niinkuin eräät, sitä täydellisyyttä, jota ne edellyttävät.
Toiset sepittävät näytelmiään niin ajattelematta, mitä tekevät, että
niiden tultua esitetyiksi näyttelijäin täytyy paeta pois peläten
joutuvansa rangaistukseen, kuten ovat monta kertaa joutuneetkin,
koska ovat esittäneet seikkoja, jotka ovat solvanneet hallitsevia ja
häpäisseet joitakin ylhäisiä sukuja. Mutta kaikista näistä epäkohdista
päästäisiin ja lisäksi useista muista, jotka jätän tässä mainitsematta,
jos hovissa olisi joku älykäs ja hienoaistinen henkilö, joka tarkastaisi
kaikki näytelmät, ennenkuin niitä esitetään, ei ainoastaan niitä, joita
näytellään pääkaupungissa, vaan kaikkia, joita haluttaisiin esittää
koko Espanjassa, ja minkään paikkakunnan viranomaiset eivät saisi
sallia mitään näytelmää esitettävän, ellei olisi sellaista sinetöityä ja
allekirjoitettua hyväksymiskirjaa. Jos asia olisi niin järjestetty,
pitäisivät näyttelijät huolen näytelmien lähettämisestä pääkaupunkiin
ja voisivat sitten kaikessa rauhassa niitä esittää, ja näytelmien
sepittäjät tekisivät työnsä huolellisemmin ja tarkemmin, koska
tietäisivät teostensa joutuvan asiantuntijan ankaran tarkastuksen
alaiseksi; silloin kirjoitettaisiin hyviä näytelmiä ja saavutettaisiin mitä
varmimmin niiden tarkoitusperä: ne huvittaisivat yleisöä, saisivat
osakseen Espanjan etevimpien henkilöiden hyväksymisen,
näyttelijöillä olisi siitä etua ja suojaa, eikä tarvitsisi nähdä vaivaa
heitä rankaisemalla; ja jos jollekin toiselle tai samalle henkilölle
annettaisiin tehtäväksi tarkastaa uusia ritariromaaneja, niin varmaan
voisi ilmestyä joitakin niin täydellisiä kuin teidän armonne mainitsi,
sellaisia, jotka rikastuttaisivat kieltämme kaunopuheisuuden
miellyttävillä ja kallisarvoisilla aarteilla ja saisivat aikaan, että
vanhojen kirjojen maineen himmentäisivät loistavat uudet teokset,
jotka ilmestyisivät ihmisten soveliaaksi ajanvietteeksi, eikä
ainoastaan joutilaita, vaan myös sellaisia varten, joilla ei ole kovin
paljon vapaata aikaa, sillä jousta ei voi pitää aina jännitettynä, eikä
ihmisen heikko luonnollinen olemus pysy voimassa, ellei se saa
jotakin soveliasta virkistystä.

Niin kauas tuomioherra ja kirkkoherra olivat ehtineet

keskustelussaan, kun parturi lähestyi heitä, saavutti heidät ja sanoi
kirkkoherralle:

— Tässä, herra lisensiaatti, on se paikka, jonka minä sanoin

sopivan levähdyspaikaksemme, koska härät voivat sillävälin syödä
tuoretta ja vehmasta ruohoa.

— Siltä se minustakin näyttää — vastasi kirkkoherra.

Hänen ilmoitettuaan tuomioherralle, mitä aikoi tehdä, tämäkin

päätti näkyvissä olevan kauniin laaksomaiseman houkuttelemana
jäädä heidän seuraansa nauttiakseen viehättävästä paikasta ja
keskustelusta kirkkoherran kanssa, johon hän oli jo ehtinyt kiintyä,
sekä saadakseen yksityiskohtaisemmin kuulla Don Quijoten
urotöistä. Niin hän käski muutamia palvelijoistaan lähtemään
majataloon, joka ei sijainnut pitkän matkan päässä, ja noutamaan
sieltä, mitä siellä saattoi olla syötävää, heitä kaikkia varten, koska
aikoi viettää tässä koko iltapuolen. Siihen vastasi eräs hänen
palvelijoistaan, että heidän muonamuulinsa, joka varmaan oli jo
ehtinyt majataloon, kuljetti niin paljon ruokavaroja, ettei majatalosta
tarvinnut hankkia muuta kuin kauroja muuleja varten.
 — Koska on niin laita, — sanoi tuomioherra — viekää sinne kaikki
juhdat ja lähettäkää muonamuuli tänne.

Tällävälin Sancho huomasi voivansa puhua isäntänsä kanssa

epäilyttäviltä tuntuvien matkakumppaneitten, kirkkoherran ja
parturin, keskustelua kuulematta. Hän siis lähestyi häkkiä, missä
hänen isäntäänsä kuljetettiin, ja sanoi hänelle:

— Armollinen herra, keventääkseni omaatuntoani tahdon teille

sanoa, kuinka teidän noitumisen laita oikeastaan on; seikka näet on
se, että ne, jotka tässä liikkuvat kasvot peitettyinä, ovat oman
paikkakuntamme kirkkoherra ja parturi, ja minä ajattelen, että he
ovat keksineet tämän juonen ja kuljettavat teitä tällä tavalla pelkästä
kateudesta, joka heitä vaivaa, koska teidän armonne on niin paljon
etevämpi kuin he suurten mainetöiden suorittajana. Jos kerran
lähdetään tästä tosiasiasta, niin siitä seuraa, ettei teitä ole noiduttu,
vaan petetty ja puijattu. Tämän asian todistukseksi tahdon kysyä
teiltä erästä seikkaa, ja jos te minulle vastaatte niinkuin uskon teidän
välttämättä vastaavan, niin petos tulee aivan kouraantuntuvaksi ja
saatte nähdä, ettei teitä ole noiduttu, vaan että teidän järkenne on
hämmentynyt.

‒ Kysy mitä mielesi tekee, parahin Sancho; ‒ vastasi Don Quijote

— minä kyllä tyydytän sinut ja annan tietoa kaikesta, mitä haluat.
Mutta mitä tulee siihen väitteeseesi, että nuo, jotka meidän
ympärillämme liikkuvat, ovat paikkakuntalaisiamme ja tuttaviamme,
kirkkoherra ja parturi, niin saattaa kyllä näyttää siltä kuin he itse
tässä olisivat, mutta ei sinun silti pidä suinkaan uskoa, että he ovat
tässä luonamme aivan todellisina ja ilmielävinä. Sinun tulee vain
uskoa ja ymmärtää, että heidän näyttäessään niiltä henkilöiltä, jotka
mainitsit, täytyy olla niin laita, että ne, jotka ovat minut noituneet,
ovat paneutuneet heidän hahmoihinsa ja näköisikseen; noitien näet
on aivan helppo omaksua mikä hahmo tahansa, ja he ovat
paneutuneet mainitsemiksesi ystäviksemme antaakseen sinulle
aihetta luulla, mitä luulet, ja houkutellakseen sinut harhaluulojen
sokkeloihin, joista et voi selviytyä, vaikka sinulla olisi Theseun lanka.
Luultavasti he ovat menetelleet niin myös siitä syystä, että saisivat
päätökseni horjumaan ja etten minä oikein oivaltaisi, miltä taholta
tämä onnettomuus osakseni tulee; kun näet toiselta puolen sinä
sanot minulle, että minua saattelevat oman paikkakuntamme parturi
ja kirkkoherra, ja toiselta puolen huomaan olevani häkissä ja tiedän,
etteivät mitkään inhimilliset voimat, elleivät ne ole yliluonnollisia, olisi
voineet minua häkkiin sulkea, niin mitä tahdot minun sanovan tai
ajattelevan muuta kuin että minua kohdannut noituus käy yli
kaikkien niiden, joista olen lukenut noiduttuja vaeltavia ritareita
käsittelevissä historioissa. Voit siis aivan huoletta luopua siitä
luulosta, että he ovat niitä henkilöitä, joiksi heitä väität, sillä he ovat
niitä yhtä vähän kuin minä olen turkkilainen. Mutta mitä siihen tulee,
että haluat minulta jotakin kysyä, niin kysy, ja minä vastaan sinulle,
vaikka kyselisit minulta tästä hamaan huomiseen saakka.

— Pyhä Jumalan äiti! — kirkaisi Sancho. — Onko mahdollista, että

teidän armonne on niin kovapäinen ja niin heikkoajuinen, ettei
huomaa, että se, mitä sanon, on silkkaa totta ja että tähän teidän
vangitsemiseenne ja onnettomuuteenne on suurempana syynä ilkeys
kuin noituus? Jos kumminkin on niin laita, niin tahdon teille selvästi
todistaa, ettei tässä ole kysymyksessä mikään noituus. Sanokaa siis
minulle, niin totta kuin toivotte Jumalan pelastavan teidät tästä
surkeudesta ja niin totta kuin haluatte päästä armollisen neidin
Dulcinean syliin, kun kaikkein vähimmin sitä aavistatte…
 — Lakkaa minua vannottamasta — sanoi Don Quijote — ja kysy
minulta, mitä haluat; sanoinhan sinulle jo, että vastaan sinulle aivan
täsmällisesti.

— Sitähän minä juuri haluan, — vastasi Sancho — ja pyydän teitä

nyt minulle sanomaan, mitään lisäämättä tai pois ottamatta, aivan
totuuden mukaisesti, niinkuin voi odottaa sanovan ja niinkuin
sanovat kaikki ne, jotka harjoittavat asetointa, niinkuin teidän
armonne sitä harjoittaa, vaeltavan ritarin nimellä…

— Minä sanon, etten valehtele vähääkään — vastasi Don Quijote.

— Kysy nyt vihdoinkin, sillä minua totisesti jo väsyttävät kaikki nuo
sinun selityksesi, anomuksesi ja esipuheesi, Sancho.

— Minä olen siis aivan varma isäntäni rehellisyydestä ja

totuudenrakkaudesta, ja niinmuodoin, koska tämä seikka on meille
tärkeä, kysyn, luvalla sanoen, onko teidän armonne, sinä aikana,
jonka olette viettänyt häkissä ja oman luulonne mukaan noiduttuna,
tuntenut halua ja kutsumusta tehdä suurempaa tai pienempää,
kuten on tapana sanoa.

— Minä en ymmärrä, mitä tarkoitat puhuessasi suuremman ja

pienemmän tekemisestä, Sancho; sano asia selvemmin, jos toivot
minun siihen selvästi vastaavan.

— Onko mahdollista, ettei teidän armonne ymmärrä, mitä

merkitsee pienemmän ja suuremman tekeminen? Sehän opetetaan
lapsille jo heitä rinnoista vieroitettaessa. Tietäkää siis, että tarkoitan,
oletteko tuntenut tarvetta tehdä, mitä ei voi jättää kenenkään toisen
tehtäväksi.
 — Ahaa, nyt minä ymmärrän, Sancho! Olen toki jo monta kertaa,
ja nytkin on sellainen vaiva. Päästä minut tästä pulasta, sillä tässä ei
ole enää kaikki oikein hyvässä siivossa!

Yhdeksäsviidettä luku,

missä kerrotaan siitä älykkäästä keskustelusta, joka Sancho

Panzalla oli isäntänsä Don Quijoten kanssa.

— Kas niin! — sanoi Sancho. — Nyt olette kiikissä juuri tätä minä
tahdoin saada tietää, halusin sitä täydestä sydämestäni. Kuulkaahan,
armollinen herra: voitteko kieltää, mitä yleensä sanotaan ihmisestä,
joka on huonovointinen: »En tiedä mikä häntä vaivaa, hän ei syö, ei
juo, ei nuku eikä vastaa kunnollisesti hänelle tehtyihin kysymyksiin,
vaan näyttää ihan kuin noidutulta»? Tästä voimme päätellä, että ne,
jotka eivät syö, juo ja nuku ja tee luonnollisia tarpeitaan, kuten
sanoin, ne ovat noidutuita, mutta eivät ne, joilla on sellaisia haluja
kuin teidän armollanne, joka juo, kun hänelle juotavaa tarjotaan,
syö, kun sattuu syötävää olemaan, ja vastaa kaikkiin hänelle
tehtyihin kysymyksiin.

— Sinä puhut totta, Sancho; — vastasi Don Quijote — mutta

olenhan jo sinulle sanonut, että on monenlaista noituutta, ja voisihan
olla niinkin, että toinen laji ajan pitkään muuttuu toiseksi ja että
noidutut henkilöt nykyisin yleisesti tekevät kaikkea, mitä minä teen,
vaikka eivät ole ennen niin tehneet. Eri aikojen erilaista käytäntöä
vastaan ei niinmuodoin sovi väitellä eikä siitä voi tehdä mitään
johtopäätöksiä. Minä tiedän ja olen aivan selvillä siitä, että olen
noiduttu, ja se riittää omantuntoni rauhoittamiseksi; tunnonvaivani
näet olisivat ylen suuret, jos ajattelisin, etten ole noiduttu, mutta
siitä huolimatta suostuisin jäämään tähän häkkiin laiskana ja
pelkurimaisena, laiminlyöden mahdollisen avunannon monille
hädänalaisille ja onnettomille, jotka varmaan tälläkin hetkellä kipeästi
kaipaavat minun apuani ja suojaani.

— Kaikesta huolimatta — virkkoi Sancho — väitän, että

suuremmaksi vakuudeksi ja varmuudeksi olisi hyvä, jos teidän
armonne kokisi päästä tästä vankeudesta (ja minä lupaan kaikin
voimin teitä auttaa, vieläpä teidät siitä vapauttaakin), yrittäisitte
jälleen nousta kelpo Rocinantenne selkään, joka astelee niin allapäin
ja surullisena, että sitäkin voisi luulla noidutuksi, ja me sitten vielä
kerran koettaisimme onneamme lähtemällä etsimään uusia
seikkailuja. Ellei meidän kävisikään niissä hyvin, niin onhan meillä
aikaa palata häkkiin, ja minä lupaan teille rehellisenä ja uskollisena
aseenkantajana astua siihen teidän armonne kanssa, jos teidän
armonne sattuisi olemaan niin onneton tai minä niin yksinkertainen,
etten saa suoritetuksi, mitä lupaan.

— Minä teen mielelläni niinkuin sanot, Sancho veikko, — virkkoi

Don Quijote — kun keksit sopivan tilaisuuden minun
vapauttamiseksi, niin minä tottelen sinua kaikin puolin; mutta sinä,
Sancho, tulet varmaan huomaamaan, kuinka erehdyt minun
onnettomuuteeni nähden.

Näin keskustelivat vaeltava ritari ja hänen poloinen

aseenkantajansa, kunnes saapuivat sinne, missä kirkkoherra,
tuomioherra ja parturi jo maahan astuneina heitä odottivat. Ajomies
riisui heti härät valjaista ja päästi ne vapaasti liikkumaan vihannassa
ja miellyttävässä paikassa, jonka raikkaus houkutteli siitä
nauttimaan, ei kumminkaan Don Quijoten laisia noiduttuja
henkilöitä, vaan ainoastaan hänen aseenkantajansa laisia älykkäitä ja
ymmärtäväisiä. Sancho pyysi kirkkoherralta herralleen lupaa päästä
hetkeksi ulos häkistä, koska oli vaara tarjona, ettei tämä vankila, jos
häneltä evättäisiin ulospääsy, säilyisi niin siistinä kuin hänen
isäntänsä kaltaisen ritarin arvo vaati. Kirkkoherra ymmärsi, mitä hän
tarkoitti, ja sanoi mielellään suostuvansa hänen pyyntöönsä, ellei
tarvinnut pelätä, että Sanchon herra, huomattuaan päässeensä
vapauteen, tekisi tavallisia kolttosiaan ja lähtisi niin kauas, ettei
kukaan häntä enää näkisi.

— Minä takaan, ettei hän pakene — vastasi Sancho.

— Samoin minä, — sanoi tuomioherra — varsinkin, jos hän lupaa

minulle ritarisanallaan, ettei poistu meidän luotamme, ennenkuin me
siihen suostumme.

— Sen lupaan; — vastasi Don Quijote — joka oli kuullut koko

keskustelun — sitä mieluummin, kun se, joka on noiduttu, niinkuin
minä, ei voi hallita persoonaansa miten itse haluaa, koska noita voi
saada aikaan, ettei noiduttu kykene liikahtamaan paikaltaan
kolmeensataan vuoteen, ja voi palauttaa paenneen takaisin ilmojen
tietä.

Koska niin oli laita, voivat he hänen mielestään hyvinkin päästää

hänet ulos, varsinkin, kun siitä oli etua kaikille; jos näet eivät häntä
päästäisi, niin hänen vakuutuksensa mukaan tulisi inha haju
välttämättä heitä kiusaamaan, elleivät väistyisi loitommaksi.

Tuomioherra tarttui hänen käteensä, vaikka ne olivat molemmat

sidotut, ja hänet päästettiin hänen sanansa ja lujan lupauksensa
nojalla häkistä ulos, mikä häntä sanomattomasti ilahdutti. Ensiksi
hän ojenteli jäseniään meni sitten Rocinanten luo, taputti sitä pari
kertaa lautasille ja sanoi:

— Jumalan ja hänen siunatun äitinsä nimessä toivon vielä, sinä

kaikkien hevosten kukka ja kuvastin, että me molemmat aivan kohta
saamme tehdä, mitä haluamme, sinä kantaa herraasi selässäsi ja
minä sinulla ratsastaa harjoittaen sitä tointa, jota varten Jumala on
minut maailmaan lähettänyt.

Niin sanottuaan Don Quijote meni Sanchon kanssa johonkin

syrjäiseen paikkaan ja palasi sieltä sitten varsin keventyneenä ja
entistä enemmän haluten toteuttaa, mitä hänen aseenkantajansa
suunnitteli.

Tuomioherra katseli häntä ja ihmetteli hänen suuren hulluutensa

omituista laatua sekä sitä, että hän kaikissa puheissaan ja
vastauksissaan osoitti olevansa erittäin ymmärtäväinen, horjahtaen
hulluuteen, kuten jo aikaisemmin on mainittu, ainoastaan silloin, kun
tulivat puheeksi ritariseikat. Kun siis kaikki olivat istuutuneet
nurmikolle odottamaan tuomioherran muonavaroja, lausui tämä,
sääliä tuntien:

— Onko mahdollista, herra hidalgo, että noiden mehuttomien ja

joutavien ritariromaanien lukeminen on voinut järkyttää teidän
ymmärrystänne siinä määrässä, että luulette olevanne noiduttu ja
muuta samanlaista, mikä on niin kaukana asiain todellisesta tilasta
kuin valhe totuudesta? Ja kuinka voi kukaan järkevä ihminen uskoa,
että maailmassa on ollut niin lukemattoman monta Amadista ja niin
paljon muita kuuluisia ritareita, niin monta Trapezuntin keisaria, niin
monta Hyrkanian Felixmartea, niin paljon oivallisia tasa-astujia, niin
monta vaeltavaa neitoa, niin paljon matelijoita ja louhikäärmeitä, niin
paljon jättiläisiä, niin paljon suunnattomia seikkailuja, niin
monenlaista noituutta, niin paljon taisteluita, niin paljon hurjia
kahakoita, niin upeita pukuja, niin paljon rakastuneita prinsessoja,
niin paljon aseenkantajia, jotka ovat päässeet kreiveiksi, niin paljon
sukkelia kääpiöitä, niin paljon lemmenkirjeitä, niin paljon kuhertelua,
niin paljon sankarillisia naisia ja sanalla sanoen niin paljon
kaikenlaisia järjettömiä seikkoja kuin ritariromaanit sisältävät?
Omasta puolestani voin sanoa, että ne, kun niitä luen, minua hiukan
huvittavat niin kauan kuin voin olla ajattelematta, että kaikki on
valhetta ja joutavaa lorua, mutta muistaessani sitten, mitä ne
oikeastaan ovat, minä heitän parhaankin niistä seinään ja heittäisin
tuleenkin, jos sattuisi olemaan siihen tilaisuutta, sillä ne ansaitsevat
hyvin sellaisen rangaistuksen, koska ovat valheellisia ja petollisia ja
esittävät asioita tavalla, joka sotii luonnon yleistä järjestystä vastaan,
perustamalla uusia oppeja ja uusia elämäntapoja ja saaden ihmisten
tietämättömän joukon uskomaan ja pitämään tosina kaikkia
typeryyksiä, joita niihin sisältyy. Ovatpa ne niinkin julkeita, että
uskaltavat hämmentää älykkäitten miesten ja jalosukuisten
hidalgojen ymmärryksen, kuten hyvin nähdään siitä, mitä ne ovat
tehneet teidän armollenne saattaessaan teidät niin pitkälle, että on
täytynyt sulkea teidät häkkiin ja lähteä kuljettamaan teitä
härkärattailla niinkuin kuljetetaan jotakin leijonaa tai tiikeriä paikasta
toiseen sitä näytellen ja sen näyttelemisestä ansaiten. Jalo herra Don
Quijote, armahtakaa itseänne, palatkaa järjen helmaan, oppikaa
oikein käyttämään hyvää ymmärrystä, jonka taivas on suvainnut
teille lahjoittaa, ja viljelkää erinomaisia neronlahjojanne lukemalla
toisenlaista kirjallisuutta, joka saattaa hyödyttää henkeänne ja lisätä
mainettanne! Jos sittenkin haluatte luonnollisen taipumuksenne
yllyttämänä lukea kirjoja, joissa kerrotaan sankaritöistä ja
ritariseikoista, niin lukekaa Pyhästä Raamatusta Tuomarien kirja; siitä
löydätte suurenmoisia todellisia tapauksia ja yhtä todenmukaisia kuin
urhoollisiakin sankaritekoja. Lusitaniassa oli Viriatus, Roomassa
Caesar, Kartagossa Hannibal, Kreikassa Aleksanteri, Kastiliassa kreivi
Fernán Gonzalez, Valenciassa Cid, Andalusiassa Gonzalo Fernandez,
Extremadurassa Diego Garcia de Paredes, Jerezissä Garci Pérez de
Vargas, Toledossa Garcilaso, Sevillassa Don Manuel de León, ja
heidän urotöihinsä tutustuminen voi huvittaa, opettaa ja ihastuttaa
kaikkein hienoälyisintäkin, joka niistä lukee. Sellainen lukeminen on
varmaan teidän armonne hyvän ymmärryksen arvoista, parahin
herra Don Quijote, ja sen lukemisen päätettyänne olette perehtynyt
historiaan, ihastunut kuntoon, harjaantunut hyveisiin, teidän tapanne
ovat jalostuneet, te olette urhoollinen olematta uhkarohkea ja
varovainen olematta pelkuri, ja kaikki tämä tapahtuu Jumalan
kunniaksi, eduksi itsellenne ja maineeksi Manchalle, mistä teidän
armonne, kuten olen kuullut, juontaa sukujuurensa ja alkuperänsä.

Don Quijote kuunteli erittäin tarkasti tuomioherran puhetta ja

huomattuaan hänen lopettaneen katseli hänt kauan aikaa lausuen
sitten:

— Teidän armonne, herra hidalgo, näyttää tahtovan puheessaan

tehdä minulle tiettäväksi, ettei maailma ole milloinkaan ollut
vaeltavia ritareita, että ai ritariromaanit ovat vääriä, valheellisia sekä
yhteiskunnalle hyödyttömiä ja vahingollisia ja että minä olen tehnyt
väärin niitä lukiessani, vielä enemmän väärin niitä uskoessani ja
kaikkein enimmin väärin toimiessani niitten mukaan antautumalla
harjoittamaan vaeltavan ritarin erinomaisen vaikeata tointa, jota
niissä kuvaillaan; tehän näet väitätte, ettei maailmassa ole ollut
Amadis-nimistä ritaria, ei Amadis Gallialaista, ei Amadis Kreikkalaista
eikä niitä lukemattomia muita ritareita, joista mainitut teokset
kertovat.
 — Kaikki on kirjaimellisesti niinkuin teidän armonne selittää —
sanoi tuomioherra.

Siihen vastasi Don Quijote:

— Teidän armonne sanoi vielä enemmänkin väittäessään, että

mainitut kirjat ovat tehneet minulle suurta vahinkoa, koska ovat
hämmentäneet järkeni ja saattaneet minut häkkiin ja että minun olisi
syytä tehdä parannus ja vaihtaa luettavaa alkaen lukea
todenperäisempiä kirjoja, joista on suurempaa huvia ja hyötyä.

— Aivan oikein — sanoi tuomioherra.

— Siinä tapauksessa — virkkoi Don Quijote — minä puolestani

olen sitä mieltä, että järjetön ja noiduttu on teidän armonne, koska
olette rohjennut lausua niin suuria herjauksia sellaista seikkaa
vastaan, joka maailmassa niin hyväksytään ja pidetään niin totena,
että se, joka aikoo sitä kieltää, niinkuin teidän armonne sen kieltää,
ansaitsisi saman rangaistuksen, jonka teidän armonne sanoo
määräävänsä kirjoille, kun niitä luette ja ne teitä ikävystyttävät. Jos
näet tahtoo väittää, ettei Amadista ole milloinkaan ollut, enempää
kuin muitakaan seikkailevia ritareita, joita historioissa vilisemällä
vilisee, niin se merkitsee samaa kuin tahtoa saada joku uskomaan,
ettei aurinko valaise, pakkanen palella tai maa meitä kannata; voiko
näet maailmassa olla ketään järkevää ihmistä, joka voisi saada
toisen uskomaan, ettei ole totta kaikki, mitä kerrotaan prinsessa
Floripesistä ja Guido Burgundilaisesta, Fierabrasista sekä Mantiblen
sillasta, mikä kaikki tapahtui Kaarle Suuren ajalla? Piru minut
periköön, ellei tuo ole yhtä totta kuin että nyt on päivä. Ja jos se on
valhetta, niin silloin täytyy myös olla valhetta, että on ollut Hektor,
Akhilleus, Troian sota, Ranskan kaksitoista pääriä ja Englannin Artus-
kuningas, joka elää vieläkin korpiksi muuttuneena ja jota odotetaan
palaavaksi takaisin valtakuntaansa minä hetkenä tahansa. Silloin
luultavasti myös uskalletaan väittää valheeksi Guarino Mezquinon
historia sekä pyhän Graalin etsintä ja tekaistuiksi Don Tristanin ja
kuningatar Isolden sekä Ginevran ja Lancelotin lemmenseikat, vaikka
on olemassa henkilöitä, jotka melkein muistavat nähneensä
hovinaisen Quintanonan, joka oli paras naispuolinen viininlaskija
koko Isossa Britanniassa. Tämä on niin varmaa, että itse muistan,
kuinka isoäitini, isäni äiti, tapasi minulle sanoa, nähdessään jonkun
vanhan naisen kunnianarvoisine päähineineen: »Tuo tuossa, rakas
pojanpoikani, on hovinaisen Quintañonan näköinen.» Siitä minä
päättelen, että isoäidin täytyi hänet tuntea tai että hän ainakin oli
saanut nähdä jonkin hänen muotokuvansa. Ja kuka voikaan kieltää,
että kertomus Pietarista ja kauniista Magelonasta on todenperäinen,
kun kerran vielä tänäkin päivänä voi kuninkaallisessa
varushuoneessa nähdä palikan, jolla urhoollinen Pietari ohjasi
puuhevosta ratsastaessaan sillä ilmojen halki, joka palikka on hiukan
isompi kuin vaunujenaisa? Palikan vieressä on Babiecan satula, ja
Roncesvalissa on Rolandin torvi, paksun hirren kokoinen. Tästä
seuraa, että on ollut kaksitoista pääriä, että on ollut Pietari, että on
ollut Cid ja muita hänenlaisiaan ritareita, niitä, joiden sanotaan
liikkuvan seikkailemassa. Ellei tätä myönnetä, voidaan yhtä hyvin
väittää valheeksi, että urhoollinen lusitanialainen[47] Juan de Merlo
oli vaeltava ritari, joka lähti Burgundiin ja taisteli Arrasin kaupungissa
Charnyn kuuluisaa herraa vastaan, jota mainittiin herra Pietarin
nimellä, ja myöhemmin Baselin kaupungissa herra Heinrich von
Rabensteinia vastaan suoriutuen kummastakin taistelusta voittajana
ja saaden niistä erinomaista kunniaa, ja samoin olisivat silloin
perättömiä ne seikkailut ja taistelut, joita Burgundissa suorittivat
urhoolliset espanjalaiset Pedro Barba ja Gutierre Quijada (jonka
viimeksimainitun jälkeläinen minä olen suoraan alenevassa polvessa
miespuolelta) voittaen kreivi Saint-Paulin pojat. Silloin voidaan yhtä
hyvin väittää, ettei Don Fernando de Guevara lähtenyt seikkailuja
etsimään Saksaan, missä hän taisteli nuorta junkkaria Georgia
vastaan, joka oli ritari Itävallan herttuan hovissa; silloin voidaan
sanoa, että Suero de Quiñonesin ottelu kuuluisassa aseleikissä on
pelkkä keksitty juttu, samoin herra Luis de Falcesin taistelu
kastilialaista aatelismiestä Don Gonzalo de Guzmánia vastaan, ja
samaa voitaisiin sanoa monista muista urotöistä, joita ovat
suorittaneet kristityt ritarit sekä täällä Espanjassa että vieraissa
maissa ja jotka ovat niin uskottavia ja tosia, että vielä kerran sanon
niiden todenperäisyyden kieltäjän olevan vailla kaikkea järkeä ja
hyvää ymmärrystä.

Tuomioherra joutui ihmeisiinsä kuullessaan Don Quijoten siten

sekoittavan totta ja valhetta ja huomatessaan, kuinka hyvin hän
tunsi kaikki seikat, jotka koskivat hänen vaeltavan ritarikuntansa
tekoja. Hän vastasi:

‒ En voi kieltää, herra Don Quijote, että siinä, mitä teidän

armonne sanoi, on jotakin totta, varsinkin, mikäli tulevat
kysymykseen Espanjan vaeltavat ritarit ja samoin myönnän
mielelläni, että Ranskan kaksitoista pääriä ovat eläneet maailmassa,
mutta sitävastoin en voi uskoa, että he ovat suorittaneet kaikki ne
teot, jotka arkkipiispa Turpin[48] mainitsee heidän suorittamikseen.
Seikka näet oli todellisuudessa se, että he olivat ritareita, jotka valitsi
Ranskan kuningas ja joita mainittiin päärien eli samanarvoisten
nimellä, koska he kaikki olivat miehuudeltaan, arvoltaan ja
urhoollisuudeltaan toistensa veroisia, tai elleivät olleetkaan, oli
ainakin tarkoitus, että olisivat. He siis muodostivat eräänlaisen
ritarikunnan, jota voisi verrata nykyiseen Santiago- tai Calatrava-
ritaristoon, jotka edellyttävät, että niihin liittyvät henkilöt ovat tai
että heidän tulee olla urhoollisia, rohkeita ja jalosukuisia ritareita, ja
samoinkuin nykyjään puhutaan Johanniittien tai Alcantaran
ritarikunnan ritareista, puhuttiin silloin kahdestatoista pääristä, koska
tähän ritarikuntaan valittiin kaksitoista mainitussa suhteessa
tasavertaista. On myös aivan varmaa, että Cid ja Bernardo del Carpio
ovat eläneet, mutta luulen olevan sangen epävarmaa, ovatko he
suorittaneet niitä urotöitä, joita heidän väitetään suorittaneen. Mitä
tulee siihen puikkoon, jonka teidän armonne sanoo kuuluneen kreivi
Pietarille ja olevan Babiecan satulan vieressä kuninkaallisessa
varushuoneessa, tunnustan olevani vikapää tietämättömyyden tai
lyhytnäköisyyden syntiin, sillä en ole sitä puikkoa nähnyt, vaikka olen
nähnyt satulan ja vaikka puikko teidän armonne sanojen mukaan on
niin suuri.

— Siellä se kuitenkin on, aivan varmasti; — vastasi Don Quijote —

ja kaiken lisäksi sanotaan vielä, että se on pistetty nahkakoteloon,
jottei se homehtuisi.

— Sangen mahdollista, — vastasi tuomioherra — mutta minä en

muista sitä nähneeni, niin totta kuin minut, on virkaani vihitty.
Siinäkään tapauksessa, että myönnän sen siellä olevan, en
kuitenkaan sitoudu uskomaan tosiksi kaikkien noiden Amadis-
ritareiden historioita ja kertomuksia koko tuosta ritarijoukkiosta, eikä
ole mitään järkeä siinä, että teidän armonne lainen erittäin
kunniallinen, oivallinen ja ymmärtäväinen mies luulottelee
todenperäisiksi kaikki ne mahdottomat hulluudet, joita on kirjoitettu
mielettömiin ritariromaaneihin.

Viideskymmenes luku,
 jossa kerrotaan Don Quijoten ja tuomioherran älykkäästä
väittelystä sekä muista tapahtumista.

— Jopa nyt jotakin! — virkkoi Don Quijote. — Kirjat, jotka on

painettu kuninkaan luvalla ja niiden hyväksyminä, joiden
tarkastettaviksi ne on jätetty, ja joita ovat mielellään lukeneet ja
luettuaan kiittäneet sekä ylhäiset että alhaiset, köyhät ja rikkaat,
oppineet ja oppimattomat, rahvas ja ritarit, sanalla sanoen
kaikenlaiset ihmiset, olipa heidän säätynsä ja ammattinsa mikä
tahansa, nämä kirjat olisivat siis pelkkää valhetta, vaikka niissä on
ilmeinen totuuden leima, koska ne mainitsevat meille puheenaolevan
ritarin tai puheenaolevien ritarien isän, äidin, synnyinseudun,
sukulaiset, iän, heidän urotyönsä sekä paikat, joissa ne suoritettiin,
kohta kohdalta ja päivä päivältä! Älköön teidän armonne huoliko
lausua sellaisia solvauksia, vaan uskokaa minua, kun tässä neuvon
teitä menettelemään niinkuin viisaan miehen sopii menetellä:
lukekaa ne, niin saatte nähdä, millaista huvia niiden lukemisesta
teille koituu. Ellette usko, niin sanokaa minulle: onko olemassa
suurempaa nautintoa kuin saada nähdä esimerkiksi, kuinka eteemme
ilmestyy äkkiä suuri piki järvi, joka kiehuu ja poreilee, kuinka siinä ui
ja risteilee suuri määrä matelijoita, käärmeitä, sisiliskoja ja paljon
muita julmia ja kauheita eläimiä ja kuinka keskeltä järveä kuuluu
ylen valittava ääni sanovan: »Sinä ritari, olitpa kuka tahansa, joka
seisot siinä katsellen tätä hirmuista järveä, jos tahdot voittaa
omaksesi aarteen, joka piilee näitten muistien vetten alla, niin osoita
rohkean sydämesi urheutta ja heittäydy keskelle tätä mustaa ja
kiehuvaa järveä; ellet niin tee, et ole kyllin arvokas näkemään niitä
suuria ihmeitä, joita sisältävät ja sulkevat piiriinsä tämän mustan
syvyyden alla sijaitsevat seitsemän haltiattaren seitsemän linnaa», ja
kuinka ritari peloittavan äänen kuultuaan heti enempää
harkitsematta ja ryhtymättä ajattelemaan vaaraa, johon syöksyy,
vieläpä riisumatta yltään raskaita varuksiaan, sulkeutuu Jumalan ja
valtiattarensa suojelukseen, heittäytyy keskelle kiehuvaa järveä ja
ennenkuin arvaakaan tai aavistaakaan, minne oikeastaan joutuu,
huomaa olevansa kukkaniityillä, joille Elysionin kentät eivät suinkaan
vedä vertoja. Siellä hänestä näyttää taivas läpikuultoisemmalta ja
auringonpaiste kirkkaammalta kuin koskaan ennen, siellä hän näkee
edessään lempeän lehdon, jonka muodostavat niin vehmaat ja
lehväiset puut, että niiden näkeminen ilahduttaa silmiä, ja korville
tuottavat nautintoa suloisella ja luontevalla laulullaan lukemattomat
pienet kirjavat linnut, jotka puikkivat taajojen oksien lomitse. Tässä
hän huomaa pienen puron, jonka raikas vesi virtaa kuin juokseva
kristalli yli kultajyväsinä kiiltelevän hienon hiekan ja aitohelminä
hohtelevien valkoisten kivien. Tuossa hän näkee suihkulähteen, joka
on taitavasti rakennettu monivärisestä jaspiskivestä ja häikäisevästä
marmorista; tuolla hän havaitsee omituisesti suunnitellun toisen
suihkulähteen, missä pienet simpukankuoret ja valkoiset ja keltaiset
näkinkengät miellyttävässä epäjärjestyksessä luovat kiiltävien
kristallinpalasten ja keinotekoisten smaragdien kanssa niin
monivivahteisen kokonaisuuden, että taide näyttää tässä luontoa
jäljitellen voittavan luonnon tuotteet. Sitten hän yhtäkkiä huomaa
hiukan kauempana lujan linnan tai komean palatsin, jonka seinät
ovat puhdasta kultaa, huiput timantteja, portit hyasintteja,[49] ja
joka on rakenteeltaan niin ihmeellinen, että siinä suoritettu työ on
vielä ihastuttavampi kuin siihen käytetyt ainekset, vaikka se on tehty
pelkistä timanteista, kiiltokivistä, rubiineista, helmistä, kullasta ja
smaragdeista. Eikä siinä kyllin; tuon nähtyään hän näkee
linnanportista tulevan joukon nuoria neitoja, joiden puvut ovat niin
upeat ja loistavat, etten pääsisi milloinkaan kertomukseni päähän,
jos ryhtyisin niitä nyt kuvailemaan, niinkuin historiat niistä kertovat.
Sitten se neito, joka näyttää heistä kaikkein ylhäisimmältä, ottaa
kädestä pelotonta ritaria, joka oli heittäytynyt kiehuvaan järveen, ja
taluttaa hänet mitään virkkamatta komeaan linnaan tai palatsiin,
antaa riisua hänet niin alastomaksi kuin hän oli silloin, kun hänen
äitinsä hänet synnytti, kylvettää hänet haaleassa vedessä ja antaa
sitten voidella hänen koko ruumiinsa hyvänhajuisilla voiteilla ja
pukea hänen ylleen mitä hienoimman silkkipaidan, joka tuoksuu
kaikkein ihanimmilta hajuaineilta, ja sitten rientää luo eräs toinen
nuori nainen ja heittää hänen hartioilleen viitan, jonka sanotaan
maksavan vähintään kokonaisen kaupungin hinnan, vieläpä
enemmänkin. Ja mitä saammekaan vielä nähdä, kun meille
kerrotaan, että hänet tämä kaiken jälkeen viedään toiseen saliin,
jossa hän näkee niin kauniisti katettuja ruokapöytiä, että joutuu
hämmästyksen valtaan? Entä sitten, kun hänen käsilleen kaadetaan
vettä, joka on tislattu pelkästä ambrasta ja tuoksuvista kukkasista?
Entä sitten, kun hänet sijoitetaan istumaan norsunluiselle tuolille?
Entä sitten, kun näemme kaikkien neitojen häntä palvelevan
ihmeellisen hiljaisuuden vallitessa? Entä sitten, kun hänelle tuodaan
niin paljon erilaisia ja niin maukkaasti laitettuja ruokalajeja, ettei hän
tiedä, mitä kohti kätensä ojentaa? Ja kuinka ihmeellistä onkaan
kuunnella musiikkia, joka soi hänen aterioidessaan, hänen
tietämättään, kuka laulaa tai mistä soitto kuuluu? Ja aterian vihdoin
loputtua, kun ruoka-astiat on korjattu pois, kuinka ritari silloin
istuukaan nojatuolissa taaksepäin nojaten ja kenties kaivelee
hampaitaan, kuten nykyisin on tapana, ja kuinka silloin arvaamatta
astuu salin ovesta sisään toinen nuori nainen, vielä kauniimpi kuin
yksikään edellisistä, istuutuu ritarin viereen ja alkaa hänelle kertoa,
mikä linna tämä on ja että hän elää siellä noiduttuna sekä muita
seikkoja, jotka hämmästyttävät ritaria ja ihastuttavat niitä, jotka
hänen historiaansa lukevat! En tahdo puhua tästä laajemmin, sillä jo
siitä, mitä olen kertonut, voi huomata, että minkä hyvänsä
vaeltavasta ritarista kertovan historian jokainen kohta välttämättä
huvittaa ja ihmetyttää ketä lukijaa tahansa. Teidän armonne voi
huoletta uskoa, mitä sanon, ja minä kehoitan teitä vieläkin lukemaan
näitä kirjoja, jotta saatte nähdä, kuinka ne karkoittavat mieltänne
kenties rasittavan alakuloisuuden ja parantavat oloanne, jos se
sattuu tuntumaan huonolta. Omasta puolestani voin sanoa, että siitä
lähtien, kun olen vaeltava ritari, olen urhoollinen, kohtelias, aulis,
sievä käytökseltään, jalomielinen, hieno, pelkäämätön, lempeä,
kärsivällinen, siedän nurkumatta vaivoja, vankeutta ja noituutta, ja
vaikka vielä äsken olin häkkiin suljettuna kuin mielenvikainen, toivon
kuitenkin, jos taivas minua auttaa eikä onneni ole aivan nurja,
pääseväni käsivarteni voimalla muutamassa päivässä kuninkaaksi
johonkin valtakuntaan, niissä voin osoittaa povessani asuvaa
kiitollisuutta ja vieraanvaraisuutta. Totta totisesti, hyvä herra, köyhän
on mahdoton harjoittaa anteliaisuuden hyvettä ketään kohtaan,
vaikka hänessä olisikin se hyve mitä suurimmassa määrässä, ja
kiitollisuus, joka jää pelkäksi toivomukseksi, on kuollut, niinkuin usko
on kuollut ilman töitä. Siitä syystä toivoisin onnen suovan minulle
pian tilaisuutta päästä keisariksi, jotta voisin osoittaa mielenlaatuani
tekemällä hyvää ystävilleni, varsinkin tälle Sancho Panza rukalle,
aseenkantajalleni, joka on maailman paras mies; ja mielisinpä
lahjoittaa hänelle kreivikunnan, jonka olen jo aikoja sitten hänelle
luvannut, ellen pelkäisi, ettei hän ole oikein kykenevä aluettansa
hallitsemaan.

Sancho sattui kuulemaan isäntänsä viimeiset sanat ja virkkoi

hänelle:

— Pitäkää te, herra Don Quijote, vain huoli siitä, että toimitatte
minulle sen kreivikunnan, jonka teidän armonne on minulle luvannut
niin totta kuin itse toivon sen saavani; minä kyllä lupaan, ettei
minulta pidä puuttua kykyä sen hallitsemiseen, ja jos puuttuisikin,
niin olenhan kuullut kerrottavan, että maailmassa on ihmisiä, jotka
ottavat ylhäisten herrojen tiluksia arennille maksaen heille vuosittain
määrätyn summan, ja nämä pitävät sitten huolen tilan
hallitsemisesta ja herra saa istua sääret suorina nauttien hänelle
tulevaa vuokraa, mistään muusta välittämättä. Niin teen minäkin
enkä huoli siitä enempää kuin tästäkään, vaan luovun heti koko
hoidosta ja nautin tulojani kuin herttua, ja hoitakoot muut omat
asiansa.

— Hyvä Sancho, — virkkoi tuomioherra — tuo saattaa kyllä olla

oikein vuokratulojen nauttimiseen nähden, mutta vallanpitäjän tulee
hoitaa lainkäyttöä, ja siihen vaaditaan taitoa ja hyvää arvostelukykyä
ja ennen kaikkea rehellistä tahtoa toimia oikein; jos näet periaatteet
ovat puutteelliset, niin keinot ja tarkoituksetkin osoittautuvat aina
kelvottomiksi, ja Jumala varmaan auttaa yksinkertaisen ihmisen
hyvää tarkoitusta samoinkuin hän saattaa häpeään älykkään ihmisen
huonot aikeet.

— En minä ymmärrä tuota filosofiaa; — vastasi Sancho Panza —

tiedän vain, että kreivikunnan saatuani varmaan osaisin sitä heti
hallita, sillä onhan minussa ymmärrystä yhtä paljon kuin jossakin
toisessa, ja ruhoa minussa on saman verran kuin kaikkein
pyylevimmässä, ja yhtä hyvä kuningas minä olisin omassa
valtakunnassani kuin kuka muu tahansa omassaan, ja kun kerran se
olisin, tekisin mitä tahtoisin, ja kun kerran tekisin, mitä tahtoisin, niin
tekisin sellaista, mikä minua miellyttää, ja kun tekisin sellaista, mikä
minua miellyttää, olisin tyytyväinen, ja kun ihminen kerran on
tyytyväinen, ei hän pyydä enää mitään, ja kun hän ei enää mitään
pyydä, niin leikki on lopussa, ja tuokaa tänne vain se kreivikunta ja
sitten Jumalan haltuun ja näkemiin asti, kuten sokea sanoi toiselle
sokealle.

— Ei tuo filosofia niin kehnoa ole kuin sinä väität, Sancho; mutta
paljonhan sitä voi sanoa tästä kreivikunta-asiasta.

Siihen vastasi Don Quijote:

— Minä en tiedä, mitä tässä olisi vielä sanottavaa. Minä noudatan

niitä lukuisia ja erilaisia esimerkkejä, joita voisin mainita tässä
yhteydessä, esimerkkejä, saatuja oman ritarikuntani ritareilta, jotka
aseenkantajiensa uskollisia ja mainioita palveluksia palkiten osoittivat
heille erinomaista armoa tekemällä heidät kaupunkien ja saarien
riippumattomiksi herroiksi; ja saattoivatpa jonkun ansiot olla niinkin
suuret, että hän aikoi, itsestään liian hyvää luullen, päästä
kuninkaaksi. Mutta miksi tuhlaankaan tähän näin paljon aikaa, kun
minulle tarjoo loistavan esikuvan suuri ja aina ansaitsemaansa
kiitosta vaille jäävä Amadis Gallialainen, joka teki aseenkantajastaan
Mannersaaren kreivin! Minäkin voin niinmuodoin ilman minkäänlaisia
tunnonvaivoja tehdä kreivin Sancho Panzasta, joka on kaikkein
parhaita aseenkantajia, mitä kenelläkään vaeltavalla ritarilla on
milloinkaan ollut.

Tuomioherraa ihmetytti Don Quijoten lausumien hullutusten

järjestelmällisyys, se tapa, jolla hän oli kuvaillut Järven ritarin
seikkailuja, se vaikutus, jonka häneen olivat tehneet hänen
lukemiensa kirjojen tuulestatemmatut valheet, ja sitäpaitsi hän vielä
ihmetteli Sanchon typeryyttä, kun tämä niin innokkaasti halusi saada
omakseen isäntänsä hänelle lupaaman kreivikunnan. Samassa tulivat
takaisin tuomioherran palvelijat, ne, jotka olivat menneet majataloon
hakemaan muonamuulia. Nyt katettiin pöytä viheriälle nurmelle
levitetyn peitteen päälle ja istuttiin aterioimaan siihen puitten
varjoon, jottei häränajajalta menisi hukkaan tämän paikan hänelle
tarjoama etu, kuten aikaisemmin jo huomautettiin. Heidän siinä
aterioidessaan kuului yhtäkkiä siinä lähellä kasvavista
orjantappurapensaista kovaa ryskettä ja kellonkilinää, ja samassa he
na näkivät viidakosta sukeltavan esiin korean mustan-, valkoisen- ja
harmaankirjavan vuohen. Sen jäljessä tuli vuohipaimen huutaen ja
houkutellen sitä niinkuin paimenten tapa on, jotta se pysähtyisi tai
palaisi laumaan. Pakeneva vuohi juoksi säikähtyneenä ja peloissaan
ihmisten luo, ikäänkuin heiltä suojaa pyytäen, ja pysähtyi siihen.
Vuohipaimen tuli, tarttui sen sarviin ja sanoi sille, aivan kuin sillä olisi
ollut järki ja ymmärrys:

‒ Voi sinä rasavilli, rasavilli, kirjo, kirjo, mitä sinä nyt tällä tavalla
juosta nilkutat! Mitkä sudet sinua nyt peloittavat, tyttöseni? Sanohan
minulle, mitä tämä merkitsee, kullannuppu? Mutta mitä se voikaan
merkitä muuta kuin että sinä olet nainen etkä voi pysyä alallasi; piru
sen periköön, tuon teidän rauhattoman luonnonlaatunne ja samoin
kaikkien niiden, joiden kaltaisia te olette! Lähde takaisin, lähde
takaisin, rakas ystävä; vaikka tarhassa ei olekaan niin hauskaa, olet
siellä kumppaniesi kanssa sentään paremmassa turvassa. Jos sinä,
jonka tulee toisia vartioida ja johtaa, juoksentelet tällä tavalla omin
päin ja harhateillä, niin miten niiden toisten sitten käy?

Vuohipaimenen sanat huvittivat kuulijoita, varsinkin tuomioherraa,

joka sanoi hänelle:

— Kuulkaahan, hyvä ystävä, tyyntykää nyt hiukan ja älkää huoliko

pitää niin kiirettä korjatessanne tätä vuohta laumaan takaisin; se on
nainen, kuten sanoitte, ja sen täytyy noudattaa luonnollista
vaistoansa, vaikka kuinka yrittäisitte sitä estää. Maistakaa nyt hiukan
ruokaa ja ottakaa kulaus viiniä, niin vihanne siitä lauhtuu ja vuohi
saa sillävälin levätä.

Niin sanoessaan hän samalla ojensi miehelle veitsenkärjellä

kappaleen kylmää kaniininpaistia. Vuohipaimen otti sen ja kiitti, joi
viiniä, tyyntyi ja sanoi sitten:

— Olisin pahoillani, jos armolliset herrat pitäisivät minua hölmönä,

kun puhuin tämän eläimen kanssa ikäänkuin se olisi järjellinen
olento; lausumissani sanoissa näet on todella salaista tarkoitusta.
Minä olen sivistymätön, mutta en siinä määrässä, etten tietäisi,
kuinka on seurusteltava ihmisten ja kuinka eläinten kanssa.

— Sen uskon mielelläni, — sanoi kirkkoherra — sillä tiedän

kokemuksesta, että metsissäkin kasvaa oppineita miehiä ja että
paimenten majoissa asuu ajattelijoita.

— Ainakin siellä asuu sellaisia, jotka ovat tulleet vahingosta

viisaiksi, hyvä herra; — vastasi vuohipaimen — ja jotta tämän
uskoisitte ja asia tulisi teille ilmiselväksi, ja vaikka näyttäisi siltä, että
minä tulen kuin kuokkavieraaksi kenenkään minua kutsumatta, —
ellei se teitä ikävystytä ja jos haluatte, hyvät herrat, kuunnella minua
tarkkaavasti vähän aikaa — kerron teille tositapauksen, joka
vakuuttaa oikeaksi sekä tämän herran (hän osoitti kirkkoherraa) että
minun oman väitteeni.

Siihen vastasi Don Quijote:

‒ Koska huomaan tässä asiassa olevan eräänlaista

ritariseikkailujen leimaa, niin minä puolestani kuuntelen teitä, hyvä
ystävä, erittäin mielelläni, ja samoin tekevät kaikki nämä herrat, sillä
he ovat erittäin älykkäitä ja pitävät merkillisistä tarinoista, jotka
jännittävät, ilahduttavat ja huvittavat mieltä, niinkuin varmaan uskon
teidän kertomuksenne tekevän. Aloittakaa siis, hyvä ystävä; me
kaikki kuuntelemme.

— Minä otan pois, mitä minulle kuuluu; — sanoi Sancho — menen

tuonne puron partaalle, vien tämän pasteijan mukanani ja syön
itseni siellä kylläiseksi kolmen päivän verosta; olen näet kuullut
herrani Don Quijoten sanovan, että vaeltavan ritarin aseenkantajan
tulee syödä, kun hänellä on siihen tilaisuus, niin paljon kuin suinkin
jaksaa, koska voi hyvinkin joutua niin sankkaan metsään, ettei pääse
sieltä pois kuuteen päivään, ja ellei ihminen ole oikein kylläinen tai
kuljeta mukanaan hyvin varustettua haarapussia, hän voi jäädä
sinne, niinkuin usein jääkin, kunnes on pelkkää luuta ja nahkaa.

— Sinä olet oikeassa, Sancho; — virkkoi Don Quijote — mene,

minne mielit, ja syö niin paljon kuin jaksat; minä puolestani en
kaipaa enää mitään muuta kuin sielun virkistystä, jota saan
kuunnellessani tämän kelpo miehen kertomusta.

— Sellaista virkistystä me saamme kaikki siitä — virkkoi

tuomioherra.

Sitten hän pyysi vuohipaimenta aloittamaan, mitä oli luvannut.

Vuohipaimen taputti pari kertaa vuohensa kuvetta pidellen sitä
sarvesta ja sanoi sille:

— Pane nyt maata tähän viereeni, kirjo; me ennätämme kyllä vielä

kotiinkin palata.

Vuohi näytti ymmärtävän hänen sanansa, sillä paimenen

istuutuessa se paneutui aivan rauhallisesti makuulle miehen viereen
ja katsoi häntä silmiin, siten osoittaen kuuntelevansa, mitä paimen
sanoi; ja paimen aloitti tarinansa näin.

Yhdeskuudetta luku,

jossa mainitaan, mitä vuohipaimen kertoi kaikille niille, jotka

kuljettivat Don Quijotea.

—- Kolmen penikulman päässä tästä laaksosta sijaitsee kylä, joka

pienuudestaan huolimatta on kaikkein varakkaimpia näillä tienoilla.
Siinä asui eräs suuressa arvossa pidetty talonpoika, ja arvonanto,
joka yleensä johtuu henkilön varallisuudesta, tuli hänen osakseen
pikemmin hänen kuntonsa kuin hankkimiensa rikkauksien vuoksi.
Hän itse sanoi olevansa onnellinen varsinkin senvuoksi, että hänellä
oli niin erinomaisen kaunis, harvinaisen älykäs, miellyttävä ja siveä
tytär, että kaikki, jotka hänet tunsivat ja häntä katselivat, ihailivat ja
ihmettelivät niitä erinomaisia lahjoja, jotka taivas ja Luonto olivat
hänelle suoneet. Hän oli kaunis jo pienenä tyttönä, ja hänen
ihanuutensa lisääntyi yhä, niin että hän kuudentoista vuoden
ikäisenä oli oikea kaunotar. Hänen kauneutensa maine alkoi levitä
naapurikyliin, mitä sanonkaan, ei ainoastaan naapurikyliin, vaan
myös kaukaisiin kaupunkeihin, vieläpä ruhtinastenkin palatseihin ja
kaikenlaisten ihmisten kuuluviin, jotka saapuivat joka taholta
näkemään häntä kuin jotakin harvinaista olentoa tai jotakin
ihmeitätekevää pyhää kuvaa. Hänen isänsä vartioi häntä ja hän
vartioi itse itseänsä, sillä ei ole mitään lukkoa, suojaa tai salpaa, joka
voisi varjella nuorta tyttöä paremmin kuin hänen oma siveytensä.