Kronstadt

 

 

Kronstadt perustettiin vuonna 1703 Venäjän linnoitukseksi suuren Pohjan sodan aikana. Linnoituksen nimenä oli aluksi Kronslot (ven. Кроншлот, Kronšlot, Kruununlinna). ^[1][9] Kronstadtin laivasto perustettiin 18. toukokuuta 1704. Kaupungin perustamishetkeksi katsotaan 18. lokakuuta 1723, jolloin Pietari I Suuri antoi julistuksen linnoituskaupungista. Suunnittelutöihin osallistui tsaarin Hollannista palkkaama vara-amiraali Cornelius Cruys. Vuonna 1723 käyttöön otettu nimi Kronstadt tarkoittaa Kruununkaupunkia. Stadt on saksaa ja tarkoittaa kaupunkia, ja Kron(e) tarkoittaa kruunua.^[1]

Linnoituksen vanha osa koostui kolmesta bastionista ja niitä yhdistävästä muurista. Saarelle rakennettiin myös oma telakka ja kanavia. Venäjän sodat Ranskan, Britannian ja Ruotsin kanssa edistivät linnoituksen kehittämistä edelleen Pietarin suojaksi Itämereltä.

Marraskuussa 1824 myrsky nosti vedenpintaa neljä metriä Pietarissa ja Kronstadtissa kolme ja puoli metriä. Kronstadtissa oli tuolloin noin 17 500 sotilasta ja 7 300 muuta asukasta. Asuinoloista johtuen sairastavien sotilaiden jatkuva rivivahvuus oli vain 90 % kirjavahvuudesta, 10 % sairasti jatkuvasti. Tulvatuhojen jälkeen Kronstadtia alettiin rakentaa kivestä kestävämmäksi.

Oolannin sodassa Kronstadt ei kohdannut merkittävää uhkaa kauppasaartoa valvovan brittiläisen tai ranskalaisen laivaston taholta niin kuin Suomen Pohjanlahden ja Suomenlahden satamat sekä Ahvenanmaan ja Suomenlahden merilinnoitukset, minkä vuoksi se jäi koskemattomaksi.

Vuosina 1890–1917 alettiin Kronstadtin varustamisessa käyttää betonia. Uudet linnakkeet Obrytsev ja Totleben rakennettiin kilometrin mittaisille keinotekoisille saarille ja niiden betoniosat nousivat kymmenen metrin korkeuteen meren pinnasta. Yhteensä viisitoista linnoitusta rakennettiin 17 keinotekoiselle saarelle.

Pääartikkeli: Venäjän sisällissota

Kun brittilaivasto tuki Baltian itsenäisyystaistelua, se sai tukikohdan Suomelta Karjalankannakselta Koivistolta. Seitsemän brittiläistä moottoritorpedovenettä hyökkäsi elokuussa 1919 Kronstadtin sisäsatamaan upottaen Pamjat Azovan, taistelulaiva Petropavlovskin sekä panssarilaiva Andrei Petro-Pervozvannyin. Britit menettivät kolme moottoritorpedovenettä, 15 kaatunutta ja yhdeksän sotavankia.

Kronstadtin merilinnoitus oli kuitenkin riittävän vahva estämään suurhyökkäykset sitä itseään ja Pietarin kaupunkia vastaan.

Kronstadtissa oli yhteiskunnallista liikehdintää 1905–1907 Venäjän–Japanin sodan pettymyksen takia, ja siitä seurasi demokratiavaatimuksia autokraattisella Venäjällä sekä 1921 Kronstadtin kapina.

Laivastotukikohdan matruusit, jotka olivat vuonna 1917 tukeneet Venäjän Lokakuun vallankumousta, nousivat kapinaan Leninin johtamaa bolševikkihallitusta vastaan; kapinan kukistuttua monet kapinalliset pakenivat saarelta Suomeen.

Toisessa maailmansodassa Leningradin piirityksen aikana 1941–1944 Kronstadt pysyi Neuvostoliiton hallussa koko ajan ja linnoitus esti Saksan pääsyn Leningradiin. Saksalaiset upottivat taistelulaiva Marat’n syöksypommittamalla sitä Junkers Ju 87:llä.

Kronstadtiin on alkanut muodostua myös kaupallista toimintaa. Mm. Islantilais-suomalainen Containerships Group perusti 50 hehtaarin alueelle Moby Dick -nimisen tavaraterminaalin Kotlinin saarelle. Terminaalin suunniteltu enimmäiskäsittelykapasiteetti on 500 000 TEU:a vuodessa. Vuodesta 1997 on alueella ollut kaksi linjaa, joiden kapasiteetti on 180 000 konttia vuodessa. Alueen hallinnasta on käyty kiistoja Venäjän federaation rakennusvalvontaviraston Luoteis-Venäjän piirin ja Moby Dick -yhtiön (ven. OOO Моби дик, OOO Mobi Dik) välillä. Pietarin kaupungin omaisuuskomitean Kronstadtin piiri päätti ottaa osan alueesta takaisin kaupungin haltuun padonrakentamisen edistämiseksi.

• Ankkuritori
• Kronstadtin pato
• Kronstadtin linnoitus
• Kronstadtin ranta
• Petrovskin puisto
• Johanneksen talo
• Popovin talo

Kronstadtin sotilasalueluonteen vuoksi sinne alkoi vapaa pääsy vasta marraskuussa 1996, jolloin aluetta alettiin ajatella myös turistikohteena. Osa Kronstadtin linnoituksesta on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon. ^[10]

Nykyisin Kronstadtia on avattu myös matkailulle. Pietarin tulvapadon yhteyteen rakennetun maantien myötä saarelle pääsee nyttemmin myös ajoneuvoilla.

Retusaaren seurakunta, ”Kronstatti”, oli virolais-suomalais-ruotsalainen ja se perustettiin 1836. Kirkkona toimi Nikolain kirkko. Väkiluku oli 540 suomalaista, 1 400 virolaista ja 90 ruotsalaista vuonna 1913. Seurakunta oli olemassa 1920-luvulle asti, mutta Kronstadtin kapinan tukahduttamisen jälkeen luterilaista asutusta ei juuri jäänyt Retusaarelle.

•  
  Laivaston katedraalin kattokupolin kuvitusta.
•  
  Vladimirin Jumalanäidille omistettu kirkko.
•  
  Laivaston kirjasto.
•  
  Nuorisotalo.
•  
  Kronstadtin historian museo.
•  
  Gostinyj dvor.
•  
  Kaupungin uimarantaa.
•  
  Makarovin silta.
•  
  Pietari Suuren patsas.
•  
  Italialainen palatsi.
•  
  Italialainen allas.
•  
  Kronstadtin satamaa.
•  
  Näkymä satama-alueelta.
•  
  Huonokuntoiset Aleksanterin (etualalla) ja Pietari Suuren linnakkeet Kronstadin edustalla.
•  
  Tolbuhinin majakka.
•  
  Laivaston katedraali.
•  
  Laivaston katedraalin sisätiloja.
•  
  Italialainen allas.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kronstadt Wikimedia Commonsissa

• Kronstadt ekskursija (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (kronshtadt.info)
• Matkakuvia rajan takaa, Kronstadt (Arkistoitu – Internet Archive) (v. 2005)
• За Невский Летописеч, Кронштадт (venäjäksi)
• Малые Города России, Кронштадт (venäjäksi)