Qilakitsoq

Qilakitsoq
Parhaiten on säilynyt 6 kuukauden ikäisen poikavauvan muumio.
Sijainti
Qilakitsoq
Koordinaatit	70°36′31.0″N, 52°10′55.0″W
Valtio	Tanska  Grönlanti
Paikkakunta	Avannaata
Historia
Tyyppi	hautalöytö
Ajanjakso	noin 1475
Kulttuuri	Thulen kulttuuri
Aiheesta muualla
Qilakitsoq Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Qilakitsoq on grönlantilainen hautalöydös, joka sijaitsee Uummannaqia vastapäätä vuonon toisella puolella Nuussuaqin niemimaalla. Sieltä on löydetty Thulen kulttuurin aikaisia inuitien muumioituneita ruumiita vuonna 1972. Muumiot ovat 1400-luvun lopulta ja siten noin 500 vuotta vanhoja.^[1][2]

Muumiot löysivät Hans ja Jokum Grønvold ollessaan metsästämässä vuonna 1972. He löysivät muumiot luolamaisesta kallionmuodostelmasta, jossa oli kaksi hautaa.^[1][2] Löytäjät epäilivät ensin löytämiään muumioita vain hieman aiemmin sinne haudatuiksi ja tekivät ilmoituksen poliisille. Ne kuitenkin osoittautuivat kuuden aikuisen ja kahden lapsen ruumiista suotuisissa olosuhteissa syntyneiksi hyvin säilyneiksi muumioiksi. Tanskan kansallismuseon arkeologien tutkimuksissa selvisi, että ne olivat muumioita Thulen kulttuurin ajalta.^[2] Niiden tutkimiseen ei ollut kuitenkaan mahdollisuuksia ennen vuotta 1977.^[3] Paikka pidettiin salassa vuosia ennen tutkimusten aloittamista.^[4]

Muumiot vietiin aluksi Grönlannista Tanskaan Kööpenhaminaan tutkittavaksi vuonna 1978. Ne kuljetettiin Kööpenhaminaan kahdessa erässä. Muumiot oli tarkoitus laittaa esille näyttelyyn, mutta grönlantilaiset eivät pitäneet ajatuksesta, ja lopulta kiivaiden väittelyiden jälkeen muumiot palautettiin takaisin Grönlantiin.^[4] Nykyisin ne ovat Grönlannin kansallismuseossa Nuukissa.^[2]

Ruumiita ei tarkoituksellisesti muumioitu, vaan ne olivat muumioituneet itsestään. Ne ovat säilyneet hyvin, koska kalliomuodostelma piti ne suojassa sateelta ja auringonpaisteelta. Grönlannin kuiva ja kylmä ilma kuivatti ne niiden suojapaikassa muumioiksi. Muumiot on ajoitettu noin vuoteen 1475.^[3] Haudassa numero 1. oli haudattuna kolme naista, 4-vuotias poika ja kuusi kuukautta vanha poikavauva. Kuolleiden iät on voitu määritellä hampaista, ja naisten iäksi arvioidaan 20–30 vuotta, 25–35 vuotta ja 40–50 vuotta.^[5] Pieni poikavauva on säilynyt parhaiten, koska hänen arvellaan pienikokoisena kuivuneen muita nopeimmin. Tutkijat arvelevat, että hänet on joko tukehdutettu tai haudattu elävänä, koska hänen äitinsä oli kuollut ja hänelle ei ollut imettäjää.^[2][5] Inuitit kyllä arvostivat ja rakastivat lapsiaan – hehän olivat vanhempiensa tulevia elättäjiä. He saattoivat kuitenkin olosuhteiden pakosta joutumaan turvautumaan tällaisiin tekoihin.^[6][7] Haudassa numero 2. oli kolmen naisen muumiot, joista yksi oli ollut 18–21-vuotias kuollessaan, ja toiset kaksi noin 50-vuotiaita kuollessaan.^[5]

Ruumiit oli pinottu haudoissa päällekkäin, ja niiden väliin oli aseteltu eläinten nahkoja. Naisten kasvoissa oli inuitien perinteisiä tatuointeja. Heistä osan tatuoinnit olivat erilaisia, ja voi olla että he olivat eri heimoissa kasvaneita. Kaikki olivat hyvin syöneitä ennen kuolemaansa. Ihon kollageenianalyysillä on saatu selville, että heidän ravintonsa on koostunut kasviksista, joita on ollut 25 % ravinnosta, ja loput ovat eläinperäisiä aineksia.^[5]

Kaikkien terveys ei ollut kuitenkaan eläessään hyvä, vaikka he eivät olleet kuolleet nälkään. 4-vuotiaalla pojalla oli Perthesin tauti, jonka aiheuttama verenkiertohäiriö reisiluun päässä johtaa reisiluun pään vaurioon, joka aiheuttaa kipuja ja liikkumisen vaikeutta.^[5] Hänellä oli ilmeisesti ollut myös Downin oireyhtymä.^[2] Yhdellä vanhemmista naisista oli epätäydellisesti parantunut solisluun murtuma, joka on saattanut haitata häntä vasemman käden käytössä. Lisäksi hänellä oli nenässä syöpä, joka oli levinnyt silmiin ja korviin. Hän oli syönyt hyvin ennen kuolemaansa, mutta kärsinyt aliravitsemuksesta aiemmin elämässään.^[5] Naisilla oli myös muita sairauksia, kuten munuaiskiviä, ummetusta sekä yleisesti huono terveys.^[2]

Kuolleiden tarkat kuolisyyt eivät ole selvillä. Vanhemman lapsen ja yhden vanhemman naisen sairaudet ovar saattaneet aiheuttaa heidän kuolemansa, mutta muiden kuolinsyistä ei ole tietoa. Yksi teoria on, että vainajat olisivat hukkuneet vesillä, koska heidät oli haudattu samaan paikkaan.^[5] Puolivuotiaan lapsen muumiota on tutkittu vähiten, koska sitä ei haluttu vaurioittaa. Kun Nuukn sairalaan hankittiin tietokonetomografia laitteisto vuonna 2001, siitä tehtiin 3D-mallinus.^[2]

Mitokondriaalisen DNA-tutkimusten mukaan kaikki paitsi naisista vanhin olivat sukua keskenään. Kaksi vanhempaa naista haudassa numero 2 olivat ilmeisesti siskoksia, ja toinen heistä oli melko varmasti haudan numero 1 nuoremman naisen äiti. Tämä taas oli hänen kanssaan haudatun neljävuotiaan lapsen äiti. Kahdesta nuoremmasta hautaan numero 1 haudatusta naisesta jompikumpi on ollut puolivuotiaan vauvan äiti. ^[5]

Kahdesta haudasta löydettiin yhteensä 78 vaatekappaletta, joiden avulla on saatu arvokasta tietoa tuon ajan vaatetuksesta.^[3] Koska kaikki haudatut ovat joko naisia tai lapsia, ei miesten vaatteista saatu tietoa. Muumioiden yllä olleet vaatteet ovat vanhimpia säilyneitä arktisen alueen vaatteita. Vaatteet olivat samantapaisia, kuin mitä inuitit käyttävät vielä nykyisinkin, mikä taas kertoo niiden käytännöllisyydestä arktisissa oloissa.^[7]

Vaatteet oli valmistettu nahasta, turkiksista ja höyhenistä. Turkis- ja nahkavaatteet olivat joustavia ja niitä oli helppo säätää. Jos oli liian lämmin, niistä pystyi laskemaan lämpöä helposti pois.^[7] Anorakit oli valmistettu kaksikerroksisiksi lämmön pitävyyden varmistamiseksi.^[2] Niiden sisäpuolelle oli ommeltu useiden eri lintulajien höyheniä. Anorakin eri osissa käytettiin eri lajien höyheniä, joita saattoi olla viidestäkin eri lintulajista. Ne reunustettiin poron nahalla. Anorakin ulkopuoli valmistettiin hylkeen nahasta, joka piti hyvin tuulta ja vettä. Naisten anorakeissa oli selässä pussi lapselle. Lapsen päälle pystyi vetämään suuren hupun, joka alla lapsi oli lämpimässä.^[7]

Housut valmistettiin poron tai hylkeen nahasta, eikä niitä koristeltu mitenkään. Kamikit eli inuitien saappaat olivat pitkillä varsilla varustettuja saappaita, jotka valmistettiin nahasta. Sisällä olivat sukat, joissa karvat oli käännetty sisäpuolelle, ja sisällä saattoi olla vielä heinää. Vaatteita oli koristeltu helmillä, jotka oli valmistettu villakuoreen ruodoista ja värjätty verellä.^[7]

• Burch, Ernest S. Jr. & Esipuhe: Kankaanpää, Jarmo: Eskimot. Suomentanut Jansson, Eva. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-725-4
• Forsberg, Fredrik, et al.: Kalaallit Nunaat – matkakohteena Grönlanti, s. 24. Helsinki: Uppik – Ystävyysseura Suomi-Grönlanti, 2011. ISBN 978-952-92-9161-8
• Kinnunen Bruun, Sinikka: Grönlanti, inuitien maa – johdatus Grönlannin historiaan ja nykypäivän kulttuurivaikuttajien pariin, s. 62–66. Espoo: Frederika, 1989. ISBN 951-9417-08-7

• Hart Hansen, Jens Peder: Qilakitsoq: De grønlandske mumier fra 1400-tallet. Nuuk: Grønlands landsmuseum, 1985. ISBN 87-00-96872-2 (tanskaksi)
• Hart Henson, Jens Peder (Editor) & Medlgaard, Jørgen & Nordqvist, Jørgen: The Greenland Mummies. Copenhagen: Christian Ejlers' Forlag, 1991. ISBN 87-7241-499-5 (englanniksi)

• Qilakitsoq Mummies Atlas Obscura. Viitattu 11.11.2019. (englanniksi)
• Holloway, April: The mummies of Qilakitsoq and the Inuit baby that captured hearts around the world Ancient Origins. 10.10.2014. Viitattu 11.11.2019. (englanniksi)
• Qilakitsoq-mumier viser liv og død Visit Greenland. Viitattu 11.11.2019. (englanniksi)