Nikomakhos Thebalainen
| Nikomakhos Thebalainen | |
|---|---|
| Νικόμαχος ὁ Θηβαῖος | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 300-luku eaa. Theba |
| Ammatti | taidemaalari |
Nikomakhos Thebalainen (m.kreik. Νικόμαχος ὁ Θηβαῖος, Nikomakhos ho Thēbaios, lat. Nicomachus Thebanus; 300-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen taidemaalari, joka oli kotoisin Thebasta.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nikomakhos oli kotoisin Boiotian Thebasta. Plinius vanhemman mukaan hän oli taidemaalari Aristodemoksen poika ja oppilas, taidemaalari Aristeideen vanhempi veli ja opettaja, ja Aristokleen isä ja opettaja.[2][3] Eräässä käsikirjoituksessa nimet ovat kuitenkin toisenlaiset: siinä Nikomakhoksen isän nimeksi sanotaan Aristiakos, veljen nimeksi Ariston, ja pojan nimeksi Aristeides.[2]
Nikomakhos eli Aristratos Sikyonlaisen ja Filippos II:n aikana. Näin hänen toimintansa voidaan ajoittaa klassisen kauden loppupuolelle vuoteen 360 eaa. ja siitä eteenpäin. Hän oli Apelleen ja Protogeneen vanhempi aikalainen. Antiikin lähteissä Nikomakhos mainitaan usein tavalla, joka osoittaa hänen olleen arvostettu alallaan. Cicero katsoi, että hänen, samoin kuin Ekhionin, Protogeneen ja Apelleen, teoksissa maalaustaide on jo täydellistyneessä muodossaan.[2][4] Plutarkhos katsoi, että hänen maalauksensa, samoin kuin Homeroksen runot, olivat paitsi voimallisia ja sulokkaita, myös antoivat sellaisen vaikutelman kuin ne olisivat syntyneet ilman erityisiä ponnisteluja.[2][5] Vitruvius sanoo, ettei Nikomakhos jäänyt ilman kaikkein suurinta kuuluisuutta taitojen puutteen vuoksi vaan pelkästään satunnaisten olosuhteiden takia.[1][2][6]
Nikomakhoksen oppilaisiin kuului hänen veljensä ja poikansa lisäksi myös Filoksenes Eretrialainen.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pliniuksen mukaan Nikomakhos olisi ollut yksi taiteilijoista, joka käytti vain neljää väriä, ja että hän käytti Parrhasioksen tavoin varjostuksissaan eretrialaista okraa. Nikomakhoksen kerrotaan olleen myös hyvin nopea. Plinius kertoo, että kerran Aristratos antoi hänen tehtäväkseen maalata muistomerkki, jonka hän pystytti runoilija Telesteen kunniaksi. Nikomakhos viivytti työn aloitusta niin kauan, että tyranni suuttui, ja aloitti työnsä vasta muutamia päiviä ennen valmistumisen määräaikaa. Hän kuitenkin sai työnsä valmiiksi nopeasti ja laadusta tinkimättä.[1][2][3]
Nikomakhoksen teoksiksi Plinius mainitsee seuraavat: Persefonen (Pliniuksella Proserpina) ryöstöä esittänyt maalaus, joka oli myöhemmin Juventaksen pyhäkön yläpuolella Minervan temppelissä Rooman Capitolilla; nelivaljakossa ollutta Nikeä esittänyt maalaus, joka oli myöhemmin myös Capitolilla, johon sen sijoitti Plancus; Apollon ja Artemis; leijonalla ratsastava Kybele; naispuoliset mainadit (Pliniuksella bakkhantit), jotka satyyrit yllättävät; sekä Skyllaa esittänyt maalaus, joka oli myöhemmin Rooman Rauhan temppelissä. Nikomakhos oli ensimmäinen, joka maalasi Odysseukselle piloksen. Plinius mainitsee myös hänen tekemänsä keskeneräisen dioskuureja (Pliniuksella tyndaridit, Tyndaridae) esittäneen maalauksen, esimerkkinä suurten mestareiden keskeneräisistä teoksista, joita ihailtiin jopa enemmän kuin heidän valmiita teoksiaan.[1][2][3]
Johannes Stobaios on säilyttänyt Nikomakhokselta mielenkiintoisen lausuman. Eräs harrastelija huomautti hänelle, ettei kyennyt näkemään kauneutta Zeuksiin maalaamassa Helenassa. Taidemaalari vastasi: ”Ota minun silmäni, niin jumalatar näyttäytyy sinulle”. Aelianus laittaa kyseisen vastauksen jonkun ”Nikostratoksen” nimiin, ja koska tätä ei tunneta muualta, oikeana muotona pidetään Nikomakhosta.[2][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Nicomachus of Thebes Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Smith, William: ”Nicomachus (10)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Plinius vanhempi: Naturalis historia 35.6 s. 21, 35.7 s. 32, 35.10 s. 36.22, 35.11 s. 40.41.
- ↑ Cicero: Brutus 18.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Timoleon 36.
- ↑ Vitruvius: De architectura III, praefatio 2 (engl. käännös).
- ↑ Johannes Stobaios: Sermones 61; Aelianus: Varia historia 14.47.