Jack Bruce

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jack Bruce
Jack Bruce vuonna 2006.
Jack Bruce vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt14. toukokuuta 1943
Kuollut25. lokakuuta 2014 (71 vuotta)
Muusikko
Aktiivisena 1962–2014
Tyylilajit blues rock, psykedeelinen rock, fuusiojazz, hard rock
Soittimet basso, piano, huuliharppu, kitara, Hammond-urut, sello
Yhtyeet mm. Cream, John Mayall & the Bluesbreakers, The Graham Bond Organization, Manfred Mann
Levy-yhtiöt EMI
Aiheesta muualla
www.jackbruce.com

John Symon Asher ”Jack” Bruce (14. toukokuuta 1943 Bishopbriggs, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta – 25. lokakuuta 2014 Suffolk, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta[1]) oli skotlantilainen rock- ja jazzmuusikko, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä bassokitaran soittajista. Bruce oli myös laulaja ja sellisti.

Ura yhtyeissä ja nousu maailmanmaineeseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruce nousi maineeseen Graham Bond Organization -nimisen yhtyeen jäsenenä 1960-luvun puolivälissä. Riitaannuttuaan yhtyeen rumpalin Ginger Bakerin kanssa hän Bruce soitti lyhyen aikaa John Mayall's Bluesbreakers - kokoonpanossa[2], josta hän siirtyi Manfred Mann -yhtyeeseen, jossa hän soitti singlellä "Pretty Flamingo"lähde?.

Baker ja Bruce sopivat riitansa 1966 perustaakseen Creamin yhdessä kitaristi Eric Claptonin kanssa, johon Bruce tutustui Mayallin yhtyeessä. Yhtyeen nimi viittasi näiden kolmen virtuoosimaisen soittajan asemaan brittimuusikoiden ”kermana”.lähde?

Bruce toimi yhtyeen ensisijaisena laulajana ja sävelsi sen tärkeimpiä kappaleita, kuten ”I Feel Free”, ”White Room”, ”SWLABR” ja Claptonin kanssa ”Sunshine of Your Love”. Kappaleiden sanoitukset tehtiin yhdessä runoilija Peter Brownin kanssa.lähde?

Cream saavutti sekä arvostelumenestystä että suuren yleisönsuosion. Brucen ja Ginger Bakerin välit kuitenkin kiristyivät pian uudestaan, ja yhtye lopetti toimintansa jo vuonna 1968.

Sooloura ja myöhempiä kokoonpanoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Bruce jatkoi uraansa julkaisten sooloalbumin Songs for a Tailor (1969). Levy menestyi, ja sen kappaleesta ”Theme for an Imaginary Western” tuli rock-klassikko varsinkin Mountain-yhtyeen versiona. Sooloalbumin jälkeen Bruce lähti kiertueelle rumpali Mitch Mitchellin (The Jimi Hendrix Experiencen jäsen) ja kitaristi Larry Coryellin kanssa. Tämän jälkeen Bruce soitti kaksi albumia julkaisseessa Lifetime-fuusioyhtyeessä, johon kuului myös kitaristi John McLaughlin.

Mountainin kitaristi Leslie West ja rumpali Corky Laing työskentelivät 1970-luvun alussa yhdessä Brucen kanssa kokoonpanossa West, Bruce and Laing, joka julkaisi kaksi studioalbumia ja yhden konserttitaltioinnin. Bruce julkaisi myös useita uusia sooloalbumeita, minkä lisäksi hän soitti Lou Reedin klassikkoalbumilla Berlin (1973).

1980-luvun alussa Bruce teki kitaristi Robin Trowerin kanssa kohtalaisesti menestyneet albumit BLT (1981) ja Truce (1981). Tämän jälkeen hän julkaisi myönteiset arvostelut saaneet sooloalbumit Automatic (1983) ja A Question of Time (1989). Vuonna 1993 Bruce esiintyi Cream-rumpali Ginger Bakerin ja kitaristi Gary Mooren kanssa 50-vuotisjuhlakonsertissaan, joka julkaistiin nimellä Cities of the Heart. Tämän jälkeen Bruce, Baker ja Moore muodostivat Bruce-Baker-Moore-yhtyeen, jonka ainoaksi jäänyt albumi Around the Next Dream (1994) nousi Britannian albumilistalla 9. sijalle. Tämän jälkeen Bruce palasi soolouralle.

Brucen maine yhtenä bassokitaran suurista mestareista säilyi vielä 2000-luvulla. Bruce kävi lähellä kuolemaa saatuaan ensin maksasyöpädiagnoosin ja sitten vuonna 2003 maksansiirron vuoksi, jota elimistö aluksi hylki.[3] Brucen pitkäaikainen toive Creamin paluusta toteutui hetkellisesti keväällä 2005, jolloin yhtye esitti sarjan reunion-konsertteja. Vuonna 2008 Bruce palasi yhteistyöhön Robin Trowerin kanssa, ja he julkaisivat albumin Several Moons.

Bruce kuoli kotonaan Suffolkissa 71-vuotiaana 25. lokakuuta 2014.[1]

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Songs for a Tailor (syyskuu 1969)
  2. Things We Like (äänitetty elokuussa 1968, julkaistu joulukuussa 1970)
  3. Harmony Row (syyskuu 1971)
  4. Out of the Storm (marraskuu 1974)
  5. Live at Manchester Free Trade Hall 75 (julkaistu 2003)
  6. How’s Tricks (maaliskuu 1977)
  7. Jet Set Jewel (äänitetty 1978, julkaistu 2003)
  8. I’ve Always Wanted to Do This (joulukuu 1980)
  9. Automatic (tammikuu 1983)
  10. A Question of Time (joulukuu 1989)
  11. Something Els (äänitetty 1987, julkaistu maaliskuussa 1993)
  12. Cities of the Heart (1993)
  13. Monkjack (syyskuu 1995)
  14. Shadows in the Air (heinäkuu 2001)
  15. More Jack Than God (syyskuu 2003

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Cream bassist Jack Bruce dies, aged 71 BBC News. 25.10.2014. Viitattu 25.10.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Heavyrock, toim. Jorma-Veikko Sappinen; Lehtijussi, 1978 ISBN 951-99188-3-3 s. 28 Sarja: Soundi-kirjat 5
  3. ↑ Former Cream bassist/singer receives liver transplant: Jack Bruce: Rolling Stone
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jack Bruce.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jack_Bruce&oldid=22621138”