Intohimo
Intohimo on pysyvä, voimakas ja hallitsematon halu tai motivaatio, joka voi ottaa ihmisen valtaansa.[1] Intohimo voi kohdistua rakkauden kohteena olevaan ihmiseen, mutta myös esimerkiksi syömiseen tai pelaamiseen.[2]
Rakkaudessa intohimo on sellaista voimakasta kaipuuta olla yhdessä rakastettunsa kanssa, johon liittyy vahva fyysinen kiihottuminen. Intohimoinen rakkaus on intensiivisempää kuin toverillinen rakkaus, mutta samalla epävakaampaa ja lyhytaikaisempaa, ja se usein muuttuu toverilliseksi rakkaudeksi suhteen jatkuessa pidempään.[1]
Intohimoiseen rakkauteen kuuluu sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. Myönteisiä tunteita ovat esimerkiksi seksuaalinen kiihottuminen ja tyydytys sekä jännitys ja ilo. Kielteisiä intohimotunteita ovat esimerkiksi levottomuus, mustasukkaisuus ja turhautuminen. Molemminpuolisessa intohimossa korostuvat intohimon myönteiset tunteet, mutta yksipuolisessa korostuvat kielteiset tunteet.[1]
Intohimo syntyy tahtomatta, ja sitä on vaikea hallita. Intohimoa kokeva ihminen kokee tungettelevia ajatuksia ja päähänpinttymiä. Hän idealisoi kumppaniaan tai suhdettaan tähän, ja haluaa tuntea kohteensa ja tämän tuntevan hänet. Intohimoon kuuluu myös seksuaalinen kiinnostus, myönteiset tunteet rakastettua kohtaan, kielteisiä tunteita suhdetta kohtaan (kuten tunteiden epävakaisuus, mustasukkaisuus ja pelko suhteen loppumisesta), sekä monenlaisia fyysisiä kiihottumisen tunteita esimerkiksi rakastetun kosketuksesta. Intohimoinen ihminen haluaa ymmärtää kumppaninsa tunteita, tarkastella hänen käyttäytymistään ja ulkonäköään, sekä auttaa häntä. Intohimoinen ihminen ei ole tunteessaan riippuvainen kohteeltaan saamista palkinnoista ja vuorovaikutuksesta, kuten muut suhteeseen liittyvät kokemukset, vaan hänen intohimoaan ruokkivat kuvitellut palkinnot ja vuorovaikutukset.[1]
Robert Sternbergin kehittämässä rakkauden kolmioteoriassa intohimo on yksi rakkauden kolmesta osatekijästä intiimiyden ja sitoutumisen ohella. Näistä intohimo on se tekijä, joka johtaa rakkaussuhteeseen, fyysiseen kiinnostukseen ja seksiin. Suhteita, joissa ei ole intohimoa, ovat esimerkiksi tykkäyssuhteet, toverilliset rakkaussuhteet, järjestetyn avioliiton alkuvaiheet sekä hiipuneiden avioliittojen loppuvaiheet.[1]