Ilo
Ilo on myönteinen tunne.
Ilo voi olla passiivista tai aktiivista. Passiivinen ilo tarkoittaa rauhallista oloa ja tyytyväisyyttä asioiden nykytilaan. Aktiiviseen iloon liittyy halu jakaa oma ilo muiden kanssa.[1]
Ilon voimakkuuden tasoja tai lähikäsitteitä ovat lievimmästä vahvimpaan esimerkiksi tyytyväisyys, nautinto ja ekstaasi.[1]
Iloinen ihminen ilmaisee iloaan usein hymyilemällä tai nauramalla. Hymy voi kertoa muustakin kuin ilosta, mutta vauvan hymy on aina luonnollinen ilon ilmaus, sillä vauva ei osaa teeskennellä hymyä.[1]
Iloisuus kiihdyttää sykettä ja verenkiertoa, ja joidenkin tutkimusten mukaan se parantaa myös ongelmanratkaisukykyä. Iloon liittyy itseluottamuksen ja itsetunnon voimistuminen sekä energisyys. Ilon on arveltu jouduttavan ihmisen toipumista sairauksista, stressistä tai kielteisistä tunteista, lisäävän ihmisen hyvinvointia sekä suojelevan vastoinkäymisten vaikutuksilta. Ilo voimistaa myös kiintymyksen tunteita, ja ihmiset ovat iloisina ystävällisempiä ja lämpimämpiä toisia kohtaan.[1]
Ilon ilmaukset viestittävät iloisuutta ja ystävällisyyttä sekä halukkuutta miellyttävään viestintään ja vuorovaikutukseen. Ilon tunteet ovat luonteenomaisia etenkin ulospäinsuuntautuneille ihmisille. Iloisuus saa ihmisen haluamaan jakaa tunteensa toisten ihmisten kanssa. Myös ujot ihmiset rohkaistuvat vuorovaikutukseen muiden kanssa ollessaan iloisia.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ilo Wikimedia Commonsissa
