Kanadan maantiede

Kanadan maantiede
kartta
Maanosa	Pohjois-Amerikka
Naapurimaat	Yhdysvallat
Koordinaatit	60°00'N 95°00'W
Tilastot
Pinta-ala	9 984 670 km²
– Sisävesi	891 163 km² (8,92 %)
Ennätykset
Korkein kohta	Mount Logan, 5 959 m
Matalin kohta	Atlantin valtameri, 0 m
Pisin joki	Mackenzie, 4 241 km
Suurin järvi	Iso Karhujärvi, 31 153 km²
Ilmasto
Ilmasto	lauhkeasta arktiseen
Luonnonvarat
Luonnonvarat	rautamalmi, nikkeli, sinkki, kupari, kulta, lyijy, molybdeeni, potaska, hopea, kala, tukkipuu, kivihiili, öljy, maakaasu, vesivoima
Ympäristöongelmat
Ympäristöongelmat	ilman ja veden saastuminen, happosateet
Infobox OK

Kanada on maantieteellisesti hyvin laaja ja monimuotoinen kokonaisuus. Kanada käsittää Grönlantia ja Alaskaa lukuun ottamatta koko Pohjois-Amerikan pohjoisosan (41 % koko mantereesta) ja on Venäjän jälkeen pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio.

Kanada sijaitsee Tyynenmeren ja Atlantin välissä, mistä tulee maan motto A Mari Usque Ad Mare ("Mereltä merelle"). Maan ainoa rajanaapurimaa on Yhdysvallat etelässä ja luoteessa (Alaska). Pohjoisessa Kanada rajoittuu Pohjoiseen jäämereen, ja aivan Kanadan koillispuolella sijaitsee Grönlanti. Itäosassa sijaitsevan Newfoundlandin saaren etelärannikon edustalla sijaitsee Ranskalle kuuluva merentakainen saariryhmä Saint-Pierre ja Miquelon. Vuodesta 1925 lähtien Kanada on pitänyt pohjoisnapa-aluetta välillä 60°W–141°W omanaan, mutta tätä väitettä ei ole tunnustettu kansainvälisesti. Magneettinen pohjoisnapa sijaitsee tällä alueella, mutta mittausten mukaan se on hiljalleen siirtymässä kohti Siperiaa.

Kanadan pinta-ala on 9 984 670 km², josta maata on 9 093 507 km² ja vettä 891 163 km². Maan pinta-ala on hieman alle kolme viidesosaa Venäjän pinta-alasta, alle 1,3 kertaa suurempi kuin Australian pinta-ala, ja hieman pienempi kuin koko Euroopan pinta-ala.

Kanadan ja samalla koko maailman pohjoisin asutus on Kanadan armeijan asema Ellesmerensaarella Nunavutin territoriossa hieman pohjoiseen Alertin kylästä, joka on puolestaan maailman pohjoisin vakituisesti asuttu paikka (koordinaatit 82°28'N 62°30'W). Matkaa pohjoisnavalle on hieman päälle 800 kilometriä.

Kanada käsittää useita erilaisia maantieteellisiä alueita. Se käsittää myös paljon rannikkoalueita, ja Kanadan rantaviiva (202 080 km) onkin maailman pisin.

Pääartikkeli: Appalakit

Jokilaaksojen uurtamat Appalakit ulottuvat Yhdysvaltojen eteläosien Alabamasta Gaspén niemimaalle ja Atlantin rannikkoprovinsseihin, sekä osittain eteläiseen Québeciin.

Appalakit ovat vanha ja kulunut vuoristo, jopa noin 380 miljoonaa vuotta vanha. Merkittäviä vuoria Appalakeilla ovat esimerkiksi Mount Jacques-Cartier (Québec, 1 268 m) ja Mount Carleton (New Brunswick, 817 m). Joissakin Appalakkien osissa elää kotoperäisiä eläimiä ja kasveja. Näiden alueiden epäillään olleen nunatakeja eli jäähän peittymättöneitä^selvennä vuorenhuippuja viime jäätiköitymiskaudella. Appalakkeja peittävät monin paikoin lehtimetsät.

Pääartikkelit: Isotjärvet ja St. Lawrence

Québecin ja Ontarion eteläosat, joissa sijaitsevat muun muassa Isotjärvet ja pieni Saint Lawrencen jokilaakso, ovat erityisen rikasta, kerrostunutta tasankoa, jonka hedelmällinen maaperä syntyi alueen ollessa merenpohjaa. Ennen länsimaista asuttamista ja kaupungistumista intiaanit harjoittivat alueella viljelyä, ja alueella oli suuria sekametsiä, jotka kattoivat pääosin tasaisen Appalakkien ja Kanadan kilven väliin jäävän alueen. Suurin osa tästä metsästä on nykyään jo hakattu maanviljely- ja puunhakkuukäytössä, mutta jäljellä olevat metsät ovat pääosin tarkasti suojeltuja. Alueella sijaitsevat useimmat Kanadan tärkeimmistä kaupungeista, suurin osa teollisuudesta, sekä osa tuottavimmista viljelymaista.

Pääartikkeli: Kanadan kilpi

Saskatchewanin, Manitoban, Ontarion ja Québecin pohjoisosat, suurin osa Labradoria, sekä Newfoundland ja Labradorin provinssin manneralueet sijaitsevat laajalla kiviperustalla, niin sanotulla Kanadan kilvellä. Kilpi koostuu pääosin kuluneesta, mäkisestä maastosta, ja käsittää useita tärkeitä vesivoimaan tuottamiseen käytettäviä jokia, erityisesti pohjoisessa Québecissä ja Ontariossa. Se myös ympäröi suurta vesialuetta, Hudsoninlahden alankoa.

Kanadan kilpi on ollut eräitä maailman vanhimpia vuoristoja, mutta jäätiköt ovat kuluttaneet graniittiset vuoret mataliksi kukkuloiksi. Jääkaudesta on merkkinä jäljellä tuhannet järvet ja valtavat kivet.

Ohuen maakerroksen vuoksi kilvellä ei voi harjoittaa pienialaista eli intensiivistä maataloutta, vaikka alueella onkin toimeentulevaa maataloutta ja pieniä maitotiloja monissa jokilaaksoissa ja lukuisten järvien ympärillä, erityisesti eteläosissa. Havumetsät peittävät suuria osia kilvestä, ja ne tarjoavat paljon tukkipuuta.

Alue tunnetaan mittavista mineraalivaroista. 1880-luvulla Yläjärven pohjoispuolelta löydettiin malmia, ja siitä lähtien kilvellä on hyödynnetty suuria rautamalmi-, kupari-, nikkeli- ja kobolttiesiintymiä.

Pääartikkeli: Preeria

Kanadan preeria-alueet ovat osa laajaa, kerrostunutta tasankoa, joka kattaa suuren osan Albertaa, eteläistä Saskatchewania ja lounaista Manitobaa, kuten myös suuren osan Kalliovuorten sekä Ison Orjajärven ja Ison Karhujärven välisestä alueesta Luoteisterritorioissa. Preeria-alueet käsittävät laajoja ja hieman kumpuilevia, viljelykäytössä olevia maatalousalueita. Alueet sopivat viljanviljelyyn hedelmällisen mustamultansa vuoksi, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa kertyneistä sedimenteistä. Siellä kuitenkin sataa hyvin vähän, sillä suurin osa Tyyneltämereltä tulevista sateista jää Kordillieereille. Preerialta on myös löydetty suuria öljy- ja kaasuesiintymiä.

Pääartikkelit: Kalliovuoret ja Rannikkovuoret

Kanadan Kordillieerit, jotka ovat osa Amerikan Kordillieereja, ulottuvat Tyyneltämereltä idemmäksi Kalliovuorille. Kordillieerit koostuvat useista samansuuntaisista vuorijonoista, joita erottavat ylätasangot, jokilaaksot ja syvät rotkot. Niiden keskikorkeus on 3 000–4 000 metriä, ja korkein huippu on Yukonissa sijaitseva, Saint Eliasin vuoriin kuuluva Mount Logan, joka kohoaa 5 959 metriin. Mount Logan on samalla Kanadan korkein ja Pohjois-Amerikan toiseksi korkein vuori.

Kanadan Kalliovuoret ovat osa suurta mantereenlaajuista vedenjakajaa, joka ulottuu pohjois–etelä-suunnassa Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsiosien kautta. Columbia- ja Fraser-joet saavat alkunsa Kanadan Kalliovuorilla ja ovat toiseksi ja kolmanneksi suurimmat Pohjois-Amerikan länsirannikolle laskevat joet. Aivan vuorten länsipuolella on ylätasanko. Peace-joen laakso koillisessa Brittiläisessä Kolumbiassa on Kanadan pohjoisin maatalousalue, vaikka se on osa preeriaa. Eteläisen Brittiläisen Kolumbian Okanagan-laakson kuiva ja lauhkea ilmasto tarjoaa sopivat olosuhteet hedelmien viljelyyn ja rehevään viinituotantoon. Okanaganin eteläosassa sijaitsee Kanadan ainoa aavikko. Tämä karu ruohoaro on jatke Meksikon pohjoisosista alkavalle ja Yhdysvaltain läpi etenevälle vuortenväliselle aavikolle. Ylätasangon ja rannikon välissä on toinen vuorijono, Rannikkovuoret.

Etelärannikon läheisyydessä sijaitsee Vancouverinsaari, jonka useat salmet, kuten Juan de Fucan salmi, erottavat mantereesta. Näissä salmissa sijaitsee useita saaria. Pohjoisessa, lähellä Alaskan rajaa, sijaitsevat Kuningatar Charlotten saaret. Suurin osa Brittiläisestä Kolumbiasta on ylätasankoja ja jokilaaksoja lukuun ottamatta havumetsän peitossa.

Vaikka suurin osa arktisesta Kanadasta on nähtävästi pysyvää jäätä ja tundraa puurajan pohjoispuolella, se käsittää vaihtelevia geologisia alueita, muun muassa maailman pohjoisimman vuoriston. Arktiset alangot ja Hudsoninlahti käsittävät huomattavan osan Kanadan kilvestä. Arktisen alueen maaperä muodostuu pääosin ohuen pintamaan alla olevasta ikiroudasta, mikä tekee rakentamisesta vaikeaa ja usein riskialtista, sekä maanviljelyä käytännössä mahdotonta. Alueelta on löydetty öljyä ja kaasua, mutta niiden hyödyntäminen on ollut vaikeaa suurien kustannuksien takia.

Suurin osa Nunavutista, sekä Luoteisterritorioiden, Yukonin, Manitoban, Ontarion, Québecin ja Labradorin pohjoisosat sijaitsevat puurajan pohjoispuolella.

Kanada sisältää suuria vesivarantoja: sillä on noin 7 % koko maailman järvivesistä, neljännes kosteikkomaista ja kolmanneksi eniten jäätiköitä Etelämantereen ja Grönlannin jälkeen. Laajan jäätiköitymisen vuoksi Kanadassa on yli kaksi miljoonaa järveä. Täysin Kanadan rajojen sisällä olevista järvistä 31 000 on pinta-alaltaan 3–100 km², ja 563 järveä on pinta-alaltaan yli 100 km².

Kanadassa on viisi suurta vedenjakajaa: pohjoinen vedenjakaja, Atlantin vedenjakaja, Tyynenmeren vedenjakaja, Hudsoninlahden vedenjakaja ja Meksikonlahden vedenjakaja.

Taloudellisesti tärkeä Saint Lawrencen joki ja sen sivujoet – kuten Ottawa, Saguenay ja Manicouagan – virtaavat läpi Atlantin vedenjakajan, joka valuttaa vedet kaikista Atlantin rannikon provinsseista, suurimmasta osasta asutettua Québeciä ja suuresta osasta eteläistä Ontariota. Isotjärvet, Nipigonjärvi, Churchilljoki ja Saint Johnin joki ovat muita tärkeitä Atlantin vedenjakajan järviä ja jokia.

Hudsoninlahden vedenjakaja valuttaa yli kolmanneksen Kanadasta. Se kattaa pohjoisen Ontarion ja Québecin, Manitoban, suurimman osan Saskatchewania ja eteläisen Albertan, lounaisen Nunavutin ja Baffininsaaren eteläpuoliskon. Tämä jokialue on tärkein vesivoiman tuottamisessa, erityisesti Manitobassa, pohjoisessa Ontariossa ja Québecissa, sekä taistelussa preeria-alueiden kuivuutta vastaan. Vedenjakajan suurimpia jokia ja järviä ovat Winnipegjärvi, Nelsonjoki, Pohjois- ja Etelä-Saskatchewan -joet, Assiniboinejoki ja Nettillingjärvi.

Mannermaajakaja Kalliovuorilla erottaa Tyynenmeren vedenjakajan Brittiläisessä Kolumbiassa ja Yukonissa pohjoisesta vedenjakajasta ja Hudsoninlahden vedenjakajasta. Tyynenmeren vedenjakaja on tärkeä Brittiläisen Kolumbian hedelmällisten viljelmien kastelijana ja vesivoiman tuottajana. Vedenjakajan tärkeimpiä jokia ovat Yukon, Columbia ja Fraser.

Pohjoinen vedenjakaja valuttaa Albertan, Manitoban ja Brittiläisen Kolumbian pohjoisosien, joidenkin Yukonin osien, sekä pääosan Luoteisterritorioiden ja Nunavutin vedestä. Kanadan pisintä jokea, Mackenzietä, lukuun ottamatta se ei ole paljon vesivoimakäytössä. Vedenjakajan muita suurimpia jokia ja järviä ovat Peacejoki, Athabascajoki, Iso Karhujärvi ja Iso Orjajärvi – jotka ovat kaksi suurinta järveä, jotka ovat täysin Kanadan rajojen sisällä. Kaikki nämä joet ja järvet ovat yhteydessä Mackenzieen, joten sitä pitkin virtaa suurin osa pohjoisen vedenjakajan vedestä.

Kanada jakautuu kymmeneen provinssiin ja kolmeen territorioon. Maan tilastokeskuksen mukaan 72,0 % Kanadan väestöstä asuu 150 kilometrin säteellä Yhdysvaltain vastaiselta maarajalta, ja 60 % Isojenjärvien ja St. Lawrence -joen läheisyydessä Ontariossa sijaitsevan Windsorin ja Québecin kaupungin välillä. Näin ollen suurin osa Kanadan maapinta-alasta on hyvin harvaan asuttua erämaata, ja maan väestötiheys onkin yksi maailman alhaisimpia, 3,5 as./km². Tästä huolimatta 79,7 % Kanadan väestöstä asuu kaupunkialueilla, joissa väestötiheydet ovat kasvussa.

Kanadan ja Yhdysvaltain välinen 8 893 kilometrin pituinen maaraja on maailman pisin puolustamaton raja. Lisäksi Kanadalla ja Yhdysvalloille kuuluvan Alaskan välinen raja on 2 477 kilometriä pitkä. Tanskalle kuuluva autonominen Grönlanti sijaitsee Kanadan koillispuolella, ja sen erottavat Kanadan arktisista saarista Baffininlahti ja Davisinsalmi. Ranskalle kuuluva Saint-Pierre ja Miquelonin saariryhmä sijaitsee aivan Newfoundlandin etelärannikon läheisyydessä St. Lawrencen lahdella, ja sille kuuluu Kanadan talousvyöhykkeessä oma merellinen erillisalueensa.

Yhdysvaltain läheisyys on sitonut Yhdysvallat ja Kanadat toisiinsa myös poliittisesti. Kanadan sijainti Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä oli strategisesti tärkeä reittinä pohjoisnavan yli kylmän sodan aikaan, ja Kanada oli nopein ilmareitti maiden välillä, sekä suorin reitti mannertenvälisille ohjuksille. Kylmän sodan jälkeen on epäilty, että Kanadan arktisten merialueiden omistusvaatimukset ovat merkittäviä, jos ilmastonmuutos avaa Luoteisväylän sulattamalla jäätä.

Myös Naresinsalmessa Ellesmerensaaren ja pohjoisen Grönlannin välissä sijaitseva Hansinsaari, jota sekä Kanada että Tanska väittävät omakseen, voi olla haaste Kanadan yksinvaltiudelle pohjoisessa.

Ilmasto on vaihtelevaa Kanadan eri osissa. Talvet voivat olla erittäin ankaria maan monilla alueilla, erityisesti preeria-alueen provinsseissa, joissa talvikuukausien päivien keskilämpötila on noin −15 °C. Brittiläisen Kolumbian rannikko, jossa ilmasto on lauhkeaa ja talvet ovat lauhoja ja sateisia, on poikkeus. Aivan pohjoisimmissa osissa voi talvella olla pakkasta jopa –50 °C, vaikkakin niin kylmät lämpötilat ovat melko harvinaisia.

Rannikkoalueiden keskilämpötila on kesäisin noin 20 °C paikkeilla, kun taas keskisessä Kanadassa kesän keskilämpötila on yleensä noin 25–30 °C. Arktisten alueiden kesäkuukausien keskilämpötila on korkeintaan 15 °C asteen paikkeilla.

Rannikkoalueilla sataa paljon, länsirannikolla erityisesti talvikuukausina. Lännen sateet jäävät Kordillieereille, minkä vuoksi preeria-alueilla sataa vähän. Erityisen vähän sataa kuitenkin arktisilla alueilla, joissa sadetta saadaan ainoastaan kesäkuukausina hyvin pienissä määrin.

Kuukausien keskilämpötila ja sademäärä eri puolilla Kanadaa (keskiarvot vuosilta 1971–2000) ^[1]

Mittauspiste	T	H	M	H	T	K	H	E	S	L	M	J	Vuosi
Alert (Nunavut)	-32,4 °C 0 mm	-33,4 °C 0 mm	-32,4 °C 0 mm	-24,4 °C 0 mm	-11,8 °C 0 mm	-0,8 °C 0,8 mm	3,3 °C 11,1 mm	0,8 °C 4,0 mm	-9,2 °C 0,1 mm	-19,4 °C 0 mm	-26,4 °C 0 mm	-30,1 °C 0 mm	-18,0 °C 16,1 mm
Yellowknife (Luoteisterritoriot)	-26,8 °C 0 mm	-23,4 °C 0 mm	-17,3 °C 0,2 mm	-5,3 °C 2,4 mm	5,6 °C 14,5 mm	13,5 °C 26,9 mm	16,8 °C 35,0 mm	14,2 °C 40,9 mm	7,1 °C 29,5 mm	-1,7 °C 14,7 mm	-13,8 °C 0,2 mm	-23,7 °C 0,2 mm	-4,6 °C 164,5 mm
Vancouver (Brittiläinen Kolumbia)	3,3 °C 139,1 mm	4,8 °C 113,8 mm	6,6 °C 111,8 mm	9,2 °C 83,5 mm	12,5 °C 67,9 mm	15,2 °C 54,8 mm	17,5 °C 39,6 mm	17,6 °C 39,1 mm	14,6 °C 53,5 mm	10,1 °C 112,5 mm	6,0 °C 178,5 mm	3,5 °C 160,6 mm	10,1 °C 1154,7 mm
Saskatoon (Saskatchewan)	-17,0 °C 0,6 mm	-13,0 °C 0,5 mm	-5,8 °C 2,3 mm	4,4 °C 14,4 mm	11,5 °C 46,8 mm	16,0 °C 61,1 mm	18,2 °C 60,1 mm	17,3 °C 38,8 mm	11,2 °C 29,0 mm	4,5 °C 8,6 mm	-6,2 °C 2,0 mm	-14,3 °C 0,9 mm	2,2 °C 265,2 mm
Toronto (Ontario)	-4,2 °C 29,1 mm	-3,2 °C 26,2 mm	1,3 °C 42,0 mm	7,6 °C 63,2 mm	14,2 °C 73,3 mm	19,2 °C 71,5 mm	22,2 °C 67,5 mm	21,3 °C 79,6 mm	17,0 °C 83,4 mm	10,6 °C 64,7 mm	4,8 °C 67,3 mm	-0,9 °C 41,9 mm	9,2 °C 709,8 mm
St. John's (Newfoundland ja Labrador)	-4,8 °C 73,7 mm	-5,4 °C 60,5 mm	-2,5 °C 76,7 mm	1,6 °C 93,7 mm	6,2 °C 93,9 mm	10,9 °C 100,5 mm	15,4 °C 89,4 mm	15,5 °C 108,1 mm	11,8 °C 130,9 mm	6,9 °C 158,9 mm	2,6 °C 116,3 mm	-2,2 °C 88,4 mm	4,7 °C 1191 mm

Pohjoinen puuraja kulkee Labradorin itärannalta Ungavan niemimaan yli etelään Hudsoninlahden itärantaa pitkin, ja jatkuu sitten mutkitellen luoteeseen Mackenzie-joen alajuoksulle saakka ja siitä edelleen Alaskaan. Puurajan pohjoispuolella on hyvin vähän tai ei ollenkaan hedelmällistä maaperää, tundraa. Eteläisimpien tundra-alueiden kasvillisuus koostuu matalasta pensaikosta, ruohikosta ja saraheinästä. Pohjoisimmat osat ovat matalampia, sillä kymmenesosa niistä on arktisille erämaille tyypillisen sammalen peitossa.

Puurajan eteläpuolella, Alaskasta Kanadan pohjoisten territorioiden yli Newfoundlandiin, sijaitsee yksi maailman suurimmista havupuualueista. Idässä, Isoiltajärviltä Atlantin rannikolle, kasvaa pääasiallisesti sekametsiä, joissa esiintyy muun muassa sokerivaahteroita, pyökkejä, mäntyjä ja kanadanhemlokkeja. Etelärajan alangot ovat lehtimetsien peitossa. Siellä kukkii pähkinäpuiden, tammien ja jalavien lisäksi kastanjoita, metsävaahteroita sekä saksanpähkinäpuita.^lähde?

Lännen vuoristoalueella ovat metsäkuuset, douglaskuuset ja kontortamännyt laajimmin levinneitä. Ylängöillä kasvaa lisäksi haapoja ja keltamäntyjä. Sateisen Tyynenmeren rannikon kasvillisuutta hallitsevat paksut ja korkeat douglaskuuset, punasetrit ja hemlokit.^lähde?

Preeria-alueet ovat liian kuivia muuten kuin yksittäisten metsikköjen kasvattamiseen. Alkuperäisistä, laajoista, mäkisistä niittymaista on nykyään vain vähän jäljellä, sillä ne ovat kadonneet lähes kokonaan nykyään tunnettujen vehnävyöhykkeiden alta.

Pohjoisen vesistöt tarjoavat ravintoa valaille, mursuille, hylkeille ja osittain vedessä eläville jääkarhuille. Tundralla elää myskihärkiä, karibuja, susia, naaleja ja sopuleja. Myös monet muuttolinnut, kuten sorsat, lokit, tiirat ja monet muut merilinnut, viettävät kesän tundralla. Pohjoisen metsät ovat sopiva asuinpaikka karibuille, hirville, ilveksille sekä musta- ja ruskeakarhuille. Majavat, näätäeläimet, piisamit ja minkit ovat myös vielä nykyäänkin laajalti turkiskaupan perusta. Etelässä on paljon saksanhirviä, kun taas tiheämmin asutuilla alueilla on ennen kaikkea pienempiä nisäkkäitä, kuten oravia, kärppiä ja saukkoja. Lajirikkaaseen lintumaailmaan lukeutuvat muun muassa kerttulit, kuhankeittäjät ja rastaat. Preeria-alueilla elää pienempiä eläimiä, kuten taskurottia, sekä viimeiset biisonit ja hanka-antiloopit. Lännen vuoristoissa elää oloihin hyvin sopeutuneita eläinlajeja, kuten vuorivuohia.

Alkuperäistä eläin- ja kasvimaailmaa voi tavata vielä suojeltuna lukuisissa kansallispuistoissa ja reservaateissa. Suurin suojeluealue on 45 000 neliökilometrin suuruinen Albertassa ja Luoteisterritorioissa sijaitseva Wood Buffalon kansallispuisto, jossa esiintyy useita uhanalaisia eläinlajeja. Kansallispuiston 6 000 yksilön biisonikanta on erityisen huomattava.

Kanadan luonnonvarojen runsaus näkyy Kanadan taloudessa. Suurimpia luonnonvaroihin pohjautuvia teollisuudenhaaroja ovat kalastus, metsätalous, maatalous, raakaöljyvalmisteet sekä kaivostoiminta.

Kalastusteollisuus on ollut historian saatossa yksi Kanadan vahvimpia. Newfoundlandin läheisyydessä sijaitsevien merenalaisten ylänköjen suuret turskamäärät aloittivat tämän teollisuudenhaaran 1500-luvulla. Nykyään alue on kalastettu lähes loppuun ja kalojen suojelu on huolenaihe rannikkoprovinsseissa. Länsirannikolla tonnikalavarantoja on rajoitettu. Lohikantaa ei ole kalastettu niin paljon, mutta myös se on pienentymässä pikkuhiljaa.

Metsätalous on pitkään ollut Kanadan suurin teollisuudenhaara. Metsätuotteet muodostavat viidenneksen maan viennistä. Tärkeimpiä metsäteollisuuden provinsseja ovat Brittiläinen Kolumbia, Ontario ja Québec. 54 % Kanadan maa-alueesta on metsän peitossa, josta neljä viidesosaa on havumetsää.

Viisi prosenttia Kanadan maa-alueista on viljelyskelpoista, mutta ne eivät sovellu jatkuvaan vuodentuloon. Pysyviä laitumia on kolme prosenttia koko Kanadan maapinta-alasta. Vuonna 1993 tehdyn arvion mukaan Kanadassa on 7 200 neliökilometriä kasteltua maata. Maan maatalousalueita ovat muun muassa preeria-alueet, Vancouverin ympäristö, Brittiläisen Kolumbian sisätasangot, St. Lawrencen jokialue ja Atlantin rannikon provinssit. Tärkeimpiä viljoja ovat muun muassa pellava, kaura ja maissi läntisessä Ontariossa, ja kaura ja perunat Atlantin rannikolla. Hedelmiä ja vihanneksia kasvatetaan pääasiassa Nova Scotian Annapolis-laaksossa, lounaisessa ja kaakkoisessa Ontariossa, Huronjärven Georgianlahden etelärannalla ja Okanagan-laaksossa Brittiläisessä Kolumbiassa. Brittiläisen Kolumbian laaksoissa laidunnetaan nautakarjaa ja lampaita, preeria-alueilla nautakarjaa, lampaita ja sikoja, läntisessä Ontariossa ja Québecissä nautakarjaa ja sikoja, sekä Atlantin rannikon provinsseissa lampaita. Keskisessä Nova Scotiassa, eteläisessä New Brunswickissa, St. Lawrencen laaksossa, koillisessa Ontariossa, lounaisessa Ontariossa, Manitoban Red River -laaksossa, itäisen Brittiläisen Kolumbian laaksoissa, Vancouverinsaarella ja Vancouverin ympäristössä on merkittäviä maitotila-alueita.

Fossiiliset polttoaineet ovat vastikään muodostunut luonnonvara Kanadassa. Kanadan raakaöljyesiintymät ovat vähäisiä, mutta viime vuosikymmenien teknologinen kehitys on mahdollistanut öljytuotannon Albertan öljyhiekoilla niin laajasti, että Kanadalla on nykyään yksi maailman suurimmista öljyvaroista. Maalla on myös suuria kivihiili- ja maakaasuvaroja.

Kanadan mineraalivarat ovat monimuotoisia ja laajoja. Kanadan kilvellä ja pohjoisessa on suuria rauta-, nikkeli-, sinkki-, kupari-, kulta-, lyijy-, molybdeeni- ja uraaniesiintymiä. Suuria timanttirikastuksia on äskettäin kehitetty pohjoisessa, mikä on tehnyt Kanadasta yhden maailman suurimmista timanttien tuottajista.

Kanadan monet joet ovat mahdollistaneet laajan vesivoiman kehityksen. Monet padot Brittiläisessä Kolumbiassa, Ontariossa, Québecissä ja Labradorissa ovat olleet puhdas ja luotettava energianlähde.

Pohjoisen ikirouta on vakava este kehitykselle. Pohjoisen, Tyynenmeren alueen ja Pohjois-Amerikan sisäosien ilmamassojen sekoittumisen seurauksena Kalliovuorten itäpuolella syntyy syklonisia myrskyjä, joista muodostuu suurin osa maan vesi- ja lumisateista.

Ilman saastuminen ja siitä johtuvat happosateet vahingoittavat pahoin Kanadan järviä ja metsiä. Metallin sulattaminen, hiilen polttaminen ja ajoneuvojen päästöt ovat vaikuttaneet maa- ja metsäviljelyksen tuottavuuteen. Merivedet ovat saastuneet maanviljelyn, teollisuuden, kaivostoiminnan ja metsätalouden toimintojen vuoksi.

• Pohjoisin kohta
  • maa: Cape Columbia, Ellesmerensaari, Nunavut – 83°06'N, 69°57'W
  • vesi: Pohjoisnapa – 90°N
  • manner: Murchison Promontory, Boothianniemi, Nunavut – 71°58'N
• Eteläisen kohta: Middle Island, Ontario – 41°41'N, 82°40'W
  • manner: Point Peleen kansallispuisto, Ontario – 41°58'N
• Itäisin kohta: Cape Spear, Newfoundland – 47°31'N, 52°37'W
  • manner: Cape St. Charles, Labrador – 52°13'N, 55°37'W
• Läntisin kohta: Yukonin ja Alaskan välinen raja – 141°00'W
• Matalin kohta: merenpinnan taso – 0 m
• Korkein kohta: Mount Logan, Yukon – 5 959 m

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• Mitchell Beazley Ltd., Bertelsmann Lexikon Verlag GmbH: Maailma nyt: Pohjois- ja Keski-Amerikka sekä Isot-Antillit. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4919-4
• Haggett, Peter (päätoimittaja): Maailma tänään: Kanada ja Arktis. Bonniers Specialmagasiner A/S, 1997. ISBN 87-427-0793-5

• The Canadian Atlas Online / L'Atlas du Canada en ligne (englanniksi)(ranskaksi)