de Havilland Vampire

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkelissa runsaasti toistoa muun muassa Koskue osuus ainakin kolmesti

de Havilland Vampire
Entisöity Vampire T.11 Cotswoldin ilmailunäytöksessä
Entisöity Vampire T.11 Cotswoldin ilmailunäytöksessä
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja de Havilland
English Electric
Ensilento 20. syyskuuta 1943
Esitelty 1945
Poistettu käytöstä 1979 (Rhodesian ilmavoimat)
Pääkäyttäjät RAF
FAA
Valmistusmäärä 3 268
Muunnelmat de Havilland Venom

De Havilland Vampire oli brittiläinen yksimoottorinen suihkuhävittäjä, josta tuli toinen Britannian kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) käyttöön ottama suihkulentokone. Vampiren koelennot alkoivat toisen maailmansodan aikana, mutta tyyppi ei ehtinyt taistelukäyttöön. RAF käytti koneita hävittäjinä, vuodesta 1946[1] vuoteen 1955 asti ja koulukoneena vuoteen 1966 asti. Koneita valmistettiin 3 268 kappaletta.[2] Suuri osa koneista oli muiden maiden ilmavoimien käytössä, neljännes koneista valmistettiin lisenssillä muualla kuin Englannissa.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vampire T11, rakennettu 1952, RAF:lle 1953, vuonna 2004 siviilikäytössä.

Vampiren suunnittelu alkoi kokeellisena hankkeena toisin kuin Gloster Meteor -lentokoneen suunnittelu, jonka tavoite oli alun perin hävittäjäkone toiseen maailmansotaan vastineeksi Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjälle. Vampiren ensimmäinen spesifikaatio oli E6/41 vuonna 1941. Koneen suunnittelu alkoi DH-100-numerolla vuoden 1942 puolivälissä eli kaksi vuotta Gloster Meteorin suunnittelun alun jälkeen.

Alussa projektinimi oli "Spider Crab".[4] De Havilland hyödynsi koneen rakenteissa Mosquito-hävittäjäkoneesta kertynyttä vaneriosaamistaan. Yksimoottorisesta Vampiresta tuli viimeinen hävittäjäkone, jossa rakenne oli puu-metalli-komposiittirakenne. Koneen runko oli valmistettu kahdesta koivuvanerikerroksesta, joiden välissä oli balsatäyte. Painon säästämiseksi runkorakenteeksi valittiin kaksoispuomirunko, rakenteellisen yksinkertaisuus oli syynä siihen, että koneen siipi oli suora.

Koelentäjä Geoffrey de Havilland lensi ensimmäisen prototyypin LZ548/G 30. syyskuuta 1943 Hatfieldissä eli vain kuusi kuukautta Meteorin koelentojen jälkeen.[5] Tuotantoon versio Mark I ehti huhtikuussa 1945. Useimmat koneet rakennettiin English Electric Aircraft-tehtaalla, koska De Havillandin oma tehdas oli vielä sotatuotannon takia ylikuormitettu.

Vampire muistuttaa huomattavan paljon samaan aikaan suunnittelun alla ollutta Focke-Wulf Flitzer -konetta. Focke-Wulfin suunnittelutoimistossa hämmästyttiin koneiden samankaltaisuuksia, vaikka syynä tähän oli sattuma: kumpikin suunnittelutoimisto oli toisistaan tietämättä kohdannut samanlaisia ongelmia ja keksinyt samanlaisia ratkaisuja.

Vampire Trainer VT-8 Luonetjärvellä

Vampire saavutti aikanaan monia ennätyksiä. Se oli muun muassa RAF:n ensimmäinen kone, joka ylitti 500 mph nopeuden. Se oli myös ensimmäinen lentotukialukselta noussut ja laskeutunut suihkukone. Modifioitu RAF:in Vampire teki 3. joulukuuta 1945 laskun HMS Ocean -lentotukialukselle.[6] Vuonna 1948 John Cunningham saavutti koneella silloisen korkeusennätyksen, 59 446 jalkaa (18 119 m).[7]

Tyypin ensimmäinen moottori oli Halford H1 (myöhemmin nimellä Goblin), joka tuotti 2 100 lb (9,3 kN) työntövoiman. Frank Halfordin suunnittelemaa moottoria de Havilland valmisti itse.[8] Myöhemmät MkI-versiot käyttivät Goblin 2- ja Mk3 versio Goblin III-moottoreita. Ensimmäiset tuotantokoneet lensivät lokakuussa 1948 ja viimeiset toimitettiin kesäkuussa 1949.

Britannian kuninkaallisen laivaston ensimmäiseksi suihkukonemalliksi tuli Vampiren tukialusversio F20. Sea Vampiren moottorin tehottomuus teki kuitenkin lentotukialusnousuista vaikeita, joten koneet palvelivat pääasiassa T22-koulutuskoneina 1950-luvulle. Laivaston käyttämä de Havilland Venom -pommikone oli kehitelmä Vampiresta.

Useita Vampireja muunnettiin malliksi F21, joissa oli vahvistettu alaosa. Niillä tehtiin niin sanottuja "flexi-deck" laskeutumiskokeiluja HMS Warriorilla. Koneista poistettiin laskutelineet ja ne laskeutuivat mahalleen kumiselle lentokannelle. Vaikka kokeet sinänsä onnistuivatkin, ideaa ei otettu käyttöön.

Viimeinen Vampiren muunnos oli Mk11, kaksipaikkainen koulukone. Sen ensilento tapahtui vuonna 1950. Koulukoneet perustuivat yöhävittäjän koulukoneversioon. Koulukoneita rakennettiin noin 800 kappaletta.

D.H.100 Vampire Mk.52

Konetta myytiin ainakin seuraaviin maihin: Australia, Kanada, Suomi, Ranska, Intia, Uusi-Seelanti, Norja, Ruotsi, Sveitsi. Lisäksi käytettyjä yksilöitä myytiin edelleen maihin, jotka eivät olleet ostaneet niitä suoraan, esimerkiksi ruotsalaisia Vampire-koneita myytiin Etelä-Amerikkaan. Vampirea rakennettiin lähes 4 400 (?) kappaletta, joista neljäsosa lisenssillä ostajamaissa. Vampiren tullessa Suomeen 1953 niitä oli käytössä 17 maassa. Ruotsin ilmavoimilla oli vuosina 1946–1968 käytössä kaikkiaan 380 Vampire-hävittäjää ja 57 kaksipaikkaista Vampirea. Viimeisin käyttäjä oli Sveitsi, jossa tyyppi oli koulutuskäytössä vielä 1990-luvulla.


de Havilland Vampiret
tyyppi valmistusmäärä moottori käyttö muuta
DH100, alun perin Spider Crab 3 prototyyppiä 2,700 lbst DH Goblin 1 prototyyppi
DDH Vampire F.1 40 2,700 lbst DH Goblin 1
DDH Vampire F.1 134 3,100 lbst Goblin 2
DDH Vampire F.1, Ruotsissa J28A 70 3,100 lbst Goblin 2 Ruotsin ilmavoimat
DH Vampire Mk 2 2 4,500 lb Rolls-Royce Nene prototyyppejä Australian ilmavoimien Vampire FB.30:n prototyyppejä [9]
DH Vampire F.3 2 prototyyppejä lentoonlähtömassa korotettu 11,970 lb:een. [9]
DH Vampire F.3 96 lentoonlähtömassa korotettu 11,970 lb:een. [9]
DH Vampire F.3 86 Kanadan ilmavoimat lentoonlähtömassa korotettu 11,970 lb:een. [9]
DH Vampire F.3 20 Norjan ilmavoimat lentoonlähtömassa korotettu 11,970 lb:een. [9]
DH Vampire FB.5 521 3,100 lbst Goblin 2 Ranskan ilmavoimat hävittäjäpommittaja [9]
DH Vampire FB.5 67 3,100 lbst Goblin 2 Ranskan ilmavoimat 67 esikoottu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, hävittäjäpommittaja [9]
DH Vampire FB.5 183 3,100 lbst Goblin 2 Ranskan ilmavoimat koottu Ranskassa, hävittäjäpommittaja [9]
DH Vampire FB.5 SNCASE SE535 Mistral , FB.52 247 5,000 lbst Hispano-built RR Nene 102 Ranskan ilmavoimat koottu Ranskassa, hävittäjäpommittaja [9]

Käyttö Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
de Havilland D.H.100 Vampire FB Mk.50 "VA-7":n nokka Koskue

Suomen ilmavoimat siirtyi suihkukonekauteen 22. tammikuuta 1953, jolloin ensimmäiset kolme D.H.100 Vampire Mk.52[10] -suihkuhävittäjää laskeutuivat de Havilland -tehtaan koelentäjä George Thorntonin johtamina Porin lentokentälle. Kesällä 1953 saapui kolme "Vamppia", mikä oli koneen lempinimi ilmavoimissa. Koneiden tunnukset olivat VA-1...VA-6.[5] Varaosina käytetty Koskuella näytteillä oleva yksipaikkainen Vampire on merkitty "VA-7":ksi, vaikka se ei ollutkaan lentokäytössä Suomessa. Koskuen kone on Suomen ainut de Havilland D.H.100 Vampire FB Mk.50. Se ostettiin Ruotsin ilmavoimilta Kauhavalle lentosotakoulun opetusvälineeksi, mistä Suomen ilmavoimat myi sen Jalasjärven kunnalle valtatie 3:lle kiinnittämään huomion Jalasjärven Koskuen kansakoulun lähellä olevaan Jalasjärven leirintäalueeseen. Jalasjärven kunta myi koneen yksityiselle Vilho Riskulle. [11]

Suihkulentokoulutus tehostui vuonna 1955, kun Ilmavoimat sai yhdeksän kaksipaikkaista D.H. 115 Vampire Trainer T.Mk.55 -konetta[10]. Koneiden tunnukset olivat VT-1...VT-9.[5] Vampire Trainer oli ensimmäinen Suomessa käytetty lentokone, jossa oli heittoistuin.[12] Viimeisen lennon Suomen ilmavoimissa Vampire Trainerillä (VT-8) teki eversti Aimo Huhtala Luonetjärvellä 15. heinäkuuta 1965.

Ensiksi Vampireilla lensi 2. lennosto (vuodesta 1957 Satakunnan lennosto) Porissa. 1950-luvun lopulla koneet siirrettiin 1. eli Hämeen lennostolle Tikkakoskelle. 3. Lennoston (vuodesta 1957 Karjalan Lennoston), päätukikohtana oli 1950-luvulla sorakiitoteinen Utti, jolloin suihkukoneet pystyivät operoimaan siellä vain talvella. Vampire-hävittäjät palvelivat Suomen ilmavoimissa vuoteen 1965.[4]

Suomen ilmavoimien de Havilland Vampiret
tunnus tyyppi Suomeen palvelukseen poistettu poiston syy yksikkö sijoituspaikka
VA-1 hävittäjä de Havilland 100 Vampire Mk.52 1953-01-22 3.12.1955 syöksykierre Porin lentokentän lähellä HävLv 11
VA-2 hävittäjä de Havilland 100 Vampire Mk.52 1953-01-22 1965 Suomen ilmailumuseo, Aviapolis, Vantaa
VA-3 hävittäjä de Havilland 100 Vampire Mk.52 [13] 1953-01-22 1965 Päijät-Hämeen ilmailumuseo
VA-4 hävittäjä 1965 HävLv 11
VA-5 hävittäjä 1965
VA-6 hävittäjä 1965 2. lennosto varastoituna Suomen Ilmavoimamuseoon, Tikkakoski, Jyväskylä
VA-7 hävittäjä de Havilland D.H.100 Vampire FB Mk.50, J28B (Ruotsissa 1949-1965)[11] ei koskaan Suomessa lentosotakoulun havaintoväline
Jalasjärven kunta		 Koskuen entinen Esso, Vilho Risku
VT-1 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 1965
VT-2 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 1965
VT-3 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 1965
VT-4 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 29.7.1958 Lentäjä pelastautui heittoistuimella
VT-5 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 1965
VT-6 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 1965 2. lennosto
VT-7 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 1965
VT-8 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 1965-07-15 Suomen Ilmavoimamuseo [14], Tikkakoski, Jyväskylä
VT-9 harjoitushävittäjä de Havilland D.H.115 Vampire Mk.55 1965 Suomen ilmailumuseo, Aviapolis, Vantaa

Suomeen opetusvälineeksi Ruotsin ilmavoimilta hankittu de Havilland D.H.100 Vampire FB Mk.50 ei ole koskaan ollut lentokäytössä Suomessa. Se hankittiin 1960-luvulla Koskuen kansakoulun ja sen urheilukentän väliin valtatie-3n nykyään entisen linjauksen kohdalle kiinnittämään huomio maamerkkinä Jalasjärven leirintäalueeseen, mikä oli lähellä Koskuen kansakoulua. Vampire tuli Kauhavalta lentosotakoululta Suomen ilmavoimien luovuttua koneesta. Nyt de Havilland D.H.100 Vampire FB Mk.50 on alkuperäistä Koskuen sijoituspaikkaa pohjoisempana entisen Koskuen Esson lähellä. [15] Ruotsissa de Havilland D.H.100 Vampire FB Mk.50 tunnettiin J28B:nä, joita oli hankittu 310 kappaletta ja jotka olivat palveluskäytössä 1949-1965 Ruotsin ilmavoimien laivueissa F 4, F 8, F 9, F 10, F 11, F 14, F 15, F 18 ja F 21. [16]

Tekniset erittelyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
de Havilland Goblin 35

De Havilland D.H.100 Vampire MK.52 suihkuhävittäjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen hankittua de Havilland D.H.100 Vampire MK.52:a, mikä oli vientiversio, käyttivät Suomen ilmavoimien lisäksi myös Egyptin, Intian, Irakin ja Venezuelan ilmavoimat, minkä lisäksi 36 de Havilland D.H.100 Vampire MK.52:a ostettiin Norjan ilmavoimille. [9]

De Havilland D.H.115 Vampire Trainer Mk.55 suihkuharjoituskone

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kärkiväli 11,58 m
  • Pituus 10,49 m
  • Korkeus 2 m
  • Massa noin 3 297 kg (tyhjä) 6 113 kg (suurin lentoonlähtöpaino)
  • Moottori de Havilland Goblin 35, 1 588 kilopondin eli 15 kN työntövoima
  • Miehistö 2 (heittoistuimet)

Suoritusarvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hävittäjä

  • Huippunopeus 825 km/h 7 500 m:n korkeudessa
  • Lakikorkeus 12 200 m
  • Lentomatka 1 755 km

Koulukone

  • Huippunopeus 825 km/h
  • Lakikorkeus 12 000 m
  • Lentomatka 1 880 km

Aseistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen eturungossa on neljä (koulukoneessa kaksi tai neljä) 20 mm Hispano-Suiza Mk.5 -tykkejä. Siipien alle voitiin ripustaa kaksi 455 kg pommia tai kaseteissa kahdeksan kolmen tuuman Hispano HSS-R 80 -rakettia.

Museokappaleet Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vampire Trainer Keski-Suomen ilmailumuseossa

Suomen ilmailumuseossa ovat esillä sekä Vampiren hävittäjä- että koulutusversio (VA-2 ja VT-9). Keski-Suomen ilmailumuseossa on esillä Vampire-koulukone (VT-8). Siellä on myös varastoituna on Vampire -hävittäjä (VA-6). Päijät-Hämeen ilmailumuseossa Vesivehmaalla on nähtävillä ulkona rikkinäisen Vampire-hävittäjän runko (VA-3) ja hallissa kaksipaikkaisen koulutuskoneen (VT-6) ohjaamo.

Jalasjärvellä on pylvään nokassa, aikanaan Koskuella kansakoulun urheilukentällä ollut, sittemmin entisen Esson huoltoaseman ja leirintäalueen lähellä oleva palveluksensa loppuaikoinaan Ilmavoimien käytössä varaosina käytetty Vampire-hävittäjä, de Havilland D.H.100 Vampire FB Mk.50, alkujaan ruotsalainen J28B, ("VA-7"), Suomen ainut. Se ei koskaan lentänyt Suomessa, vaan oli lentosotakoulun sotilasopetuksen havaintoväline.

Vampire aloitti suihkulentokauden Suomessa – muistomerkki Porin lentoasemalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen suihkulentokauden alkamisen muistomerkki Porin lentoasemalla. Ensimmäiset Vampire-suihkuhävittäjät laskeutuivat Poriin 22. tammikuuta 1953.

Suomen Ilmavoimien kolmen ensimmäisen Vampire –suihkuhävittäjän laskeutuminen Porin lentokentälle 22. tammikuuta 1953 aloitti suihkulentokauden Suomessa. Satakunnan Lennoston kilta on pystyttänyt Porin lentoasemarakennuksen edessä olevalle viheralueelle taiteilija Marko Tienhaaran suunnitteleman muistomerkin. Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen paljasti muistomerkin 22. tammikuuta 2013, jolloin suomalaisen suihkulentokauden alkamisesta tuli kuluneeksi 60 vuotta. Paljastuspuheen piti eversti Jukka Uhari, ja muistomerkin vihki kenttärovasti Sauli Keskinen. Juhlallisen tilaisuuden musiikista vastasi Ilmavoimien soittokunta. Kurun harmaasta graniitista veistetty lähes kolmemetrinen muistomerkki muistuttaa etäältä katsottuna suihkumoottorin ahtimen siipeä. Muistomerkissä on Vampiren siluetti ja päivämäärä Poriin 22. tammikuuta 1953. Paljastushetkellä Eskilstuna Flygmuseumin Vampire Trainer SE-DXT ja Suomen Ilmavoimien Hornet suorittivat suihkuhävittäjien kehityskaarta symboloivat ylilennot. Hornet näyttäytyi vielä esittelylennolla, ja sitten molemmat koneet olivat tilaisuutta seuranneen runsaan yleisön tarkasteltavina asematasolla.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keskinen, Kalevi: Suomen Ilmavoimien lentokoneet vuosina 1939–72, Tietoteos, Forssa, 1977 ISBN 951-9035-21-4 (s. 8, 96–98)
  • Partonen, Kyösti: Suomen Ilmavoimien lentokoneet 5 – De Havilland Vampire in Finnish Air Force, Apali/Satakunnan Lennoston Kilta, 2013, Tampere. ISBN 978-952-5877-25-0

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.neam.co.uk/vampire.html
  2. ↑ * Gunston, Bill. Fighters of the Fifties. Cambridge, England. Patrick Stephens Limited, 1981. ISBN 0-85059-463-4.
  3. ↑ http://plane-crazy.purplecloud.net/Aircraft/Jets/Vampire/de_havilland_vampire.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b http://www.netti.fi/halle/planes/eng/vampire.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b c Keskinen: s. 8
  6. ↑ Norman Polmar: Aircraft Carriers: A History of Carrier Aviation and Its Influence on World Events: 1946-2006 v. 2 (Kappale: Jets and whirlybirds sivu, 21,22 ; isbn: 9781574886658) books.google.fi. 2007. Google Books. Viitattu 17.7.2015.
  7. ↑ History about the de Havilland Vampire 21.1.2014. Norwegian Airforce Historical Squadron. Arkistoitu 20.7.2015. Viitattu 17.7.2015.
  8. ↑ http://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=223
  9. ↑ a b c d e f g h i j https://www.baesystems.com/en/heritage/de-havilland-vampire
  10. ↑ a b http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/c52be78047615395bcf9bef9f59cc682/1950-luku_kuvineen_SF.pdf?MOD=AJPERES (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ a b https://www.ilmailumuseot.fi/tuotteet.html?id=20825/253261
  12. ↑ http://www.ilmailumuseo.fi/index.php?page=DH-Vampire-Trainer-T-55 (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000578182.html
  14. ↑ https://www.ilmailumuseot.fi/tuotteet.html?id=20170/253640
  15. ↑ https://yle.fi/uutiset/3-9624869
  16. ↑ The first jet aircraft to take off and land from an aircraft carrier BAe Systems PLC. Viitattu 12.10.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta De Havilland Vampire.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=De_Havilland_Vampire&oldid=21609075”