Dawn of the Dead

Dawn of the Dead
Ohjaaja	George A. Romero
Käsikirjoittaja	George A. Romero
Tuottaja	Dario Argento Richard P. Rubinstein
Säveltäjä	Dario Argento Goblin
Kuvaaja	Michael Gornick
Leikkaaja	George A. Romero
Pääosat	David Emge Ken Foree Scott H. Reiniger Gaylen Ross
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat  Italia
Tuotantoyhtiö	United Film Distribution Company
Ensi-ilta	2. syyskuuta 1978 24. toukokuuta 1979
Kesto	126 min (teatteriversio) 139 min (ohjaajan versio) 119 min (Italia)
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	1 500 000 dollaria[1]
Tuotto	55 000 000 dollaria[1]
Edeltäjä	Elävien kuolleiden yö
Seuraaja	Elävien kuolleiden päivä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Dawn of the Dead (tunnetaan myös suomennoksella Kuolleiden aamunkoitto) on George A. Romeron ohjaama, vuonna 1978 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva. Elokuva on jatkoa vuonna 1968 ilmestyneelle Elävien kuolleiden yölle. Vuonna 2004 elokuvasta tehtiin Zack Snyderin ohjaama uusintaversio.^[2] Vaikka Snyderin versio eroaakin alkuperäisestä elokuvasta melkoisesti, elokuvia yhdistävät jotkut teemat, kuten tapahtumien sijoittuminen hylätyn kauppakeskuksen ympärille.

Edeltäjänsä tavoin Dawn of the Dead on erittäin yhteiskuntakriittinen elokuva. Länsimaisen kuluttajayhteiskunnan materialistinen maailmankuva, tieteen ja uskonnon väliset ristiriidat sekä ihmisten kyvyttömyys selviytyä kriisitilanteista yhteistyön avulla ovat elokuvan keskeisiä teemoja. Elokuvaa on myös maustettu hieman huumorilla, joskin se on huomattavasti väkivaltaisempi kuin edeltäjänsä.

Monet kriitikot ja ihailijat pitävät elokuvaa Romeron parhaana saavutuksena, joskin hänen henkilökohtainen suosikkinsa on vuonna 1985 ilmestynyt jatko-osa Elävien kuolleiden päivä.^[3]

^[4]

Elokuva alkaa siitä, mihin Elävien kuolleiden yö jäi: Yhdysvallat, ja mahdollisesti koko maailma, on ankaran epidemian kourissa, jossa kuolleet ihmiset heräävät henkiin ainoana tarkoituksenaan syödä elävien toveriensa lihaa. Lupaavasti alkaneet toimet zombie-epidemian kuriin saamiseksi kuitenkin epäonnistuivat, sillä ihmiset eivät kyenneet tappamaan tartunnan saaneita läheisiään, ja sivilisaatio on tuhoutumisen partaalla.

Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa nähdään, miten philadelphialaisella TV-asemalla työskentelevät Stephen (David Emge) ja Francine (Gaylen Ross) yrittävät muiden työntekijöiden kanssa epätoivoisesti pitää viimeisiä TV-lähetyksiä yllä. Stephen ehdottaa Francinelle pakenemista helikopterilla. Samaan aikaan Stephenin ystävä Roger (Scott Reiniger) osallistuu poliisin iskujoukkojen mukana rikollisten majapaikan ratsiaan, joka päätyy verilöylyksi. Sekasorron keskellä moni poliisi ja rikollinen menettää henkensä, niin toistensa aseisiin kuin zombien hyökkäysten takia. Roger juoksee talon kellariin, jossa yrittää saada ajatuksiaan kasaan. Hänen rauhansa järkkyy, kun yhtäkkiä suuri, naamioitu hahmo ilmaantuu varjoista. Tulija on nimeltään Peter (Ken Foree), joka toimii niin ikään poliisin iskujoukkojen mukana. Nuoret poliisit tulevat keskustellessaan siihen lopputulokseen, ettei kaupungissa ole juurikaan enää mitään pelastettavaa, ja Roger kertookin Peterille ystävänsä Stephenin kanssa laaditusta suunnitelmasta. Peter päättää lähteä Rogerin, Stephenin ja Francinen mukaan.

Stephen ja Francine pysähtyvät tankkaamaan helikopterinsa joen varrella sijaitsevalla poliisin vartioasemalla. Vartioasemalla päivystämässä olleet miehet ovat kuolleita, mutta paikalle saapuu kuitenkin aseistautuneita poliiseja. Nämä ovat myös aikeissa paeta moottoriveneellä jokea pitkin, eivätkä he pidä poliisilaitoksen polttoaineen varastamisesta. Yhteiskuntajärjestelmän spontaani romahtaminen on kuitenkin johtanut pisteeseen, jossa kaikkien selviytyjien on ajateltava oman etunsa mukaisesti, ja poliisit päättävät lopulta jättää polttoainevarkaat sikseen. Myös Roger ja Peter saapuvat sovitulle kohtauspaikalle partioautolla, ja uhkaava tilanne päättyy rauhanomaisesti. Ryhmät toivottavat toisillensa onnea matkaan ja jatkavat seikkailuaan kohti tuntematonta. Stephen lennättää joukkiota kopterilla läpi yön Pennsylvanian maaseudun yllä. Aamun valjettua henkilöt näkevät ikkunoista, miten laajalle kuoleman epidemia on levinnyt. Vaikka armeija ja siviilit onnistuvatkin maaseudulla taistelemaan yhteistyössä hirviöitä vastaan varsin menestyksekkäästi, ovat tiheämmin asutut kaupunkialueet surmanloukkuja.

Ennen pitkää he saapuvat suuren kauppakeskuksen katolle Pittsburghin lähellä, ja päättävät pysähtyä lepäämään. Ostoskeskuksen pysäköintialue ja käytävät suorastaan vilisevät epäkuolleita, mutta ne eivät pääse katolle, jossa ryhmä on turvassa. Ryhmä löytää katon kautta kulkureitin ostoskeskuksen sisälle, ja löytävät sitä kautta jonkinlaisen varastoalueen, joka on suojassa zombieiden täyttämistä käytävistä. Roger ja Peter tekevät iskuhyökkäyksen ostoskeskuksen myymälöihin ja hakevat ruokaa sekä muita tarpeellisia välineitä, kuten television ja radion. Hetken levättyään he saavat huomata, että TV-lähetykset ovat loppuneet kokonaan, ja hallituksen järjestämät hätälähetykset ovat aloittaneet toimintansa. Radiolähetyksistä ilmenee että tietoliikenneyhteydet ovat poikki eri puolilla Yhdysvaltoja, ja tilanne alkaa näyttää kaikin puolin varsin huonolta. Sankarit päättävät jäädä joksikin aikaa ostoskeskuksen suojiin, jossa heillä on ruokaa ja muita tarvikkeita yllin kyllin. Asekaupasta he löytävät aseita ja ammuksia. Raskaana oleva Francine on lähellä joutua zombien uhriksi, ja kokemuksesta karaistuen päättää opetella käyttämään aseita Stephenin vastalauseista huolimatta.

Vahvasti aseistautunut ryhmä onnistuu tappamaan sisällä olevat zombiet ja lukitsemaan ulko-ovet huoltohuoneesta löytämillään avaimilla. Roger ja Peter päättävät lisäksi tukkia ostoskeskuksen sisäänkäynnit varmistaakseen ettei zombieita pääse enempää sisään. Roger onnistuu käynnistämään lähistöllä sijaitsevan tehdasalueen pihalta löytyvät rekat Stephenin turvatessa reitin helikopterilla ja Francinen antaessa tulitukea ostoskeskuksen katolta. Roger on lähellä joutua zombien puremaksi käynnistäessään rekkaa johtojen avulla, ja on lähellä hermoromahdusta. Myöhemmin Roger joutuukin zombien puremaksi unohdettuaan hermostuneena työkalunsa toiseen rekkaan. Stephen ja Francine yrittävät auttaa Rogeria, mutta Peter toteaa tämän olevan turhaa: tämä kertoo kokemuksesta, että kaikki pureman saaneet ihmiset kuolevat hoidosta huolimatta mystisesti muutaman vuorokauden sisällä. Ainoa asia, mitä he voivat Rogerin hyväksi enää tehdä, on lievittää hänen tuskaansa kipulääkkeillä. Peter joutuu ampumaan Rogerin huomatessaan hänen nousevan takaisin henkiin zombiena. Tämän jälkeen elokuvassa siirrytään jonkin aikaa eteenpäin.

Kolme jäljelle jäänyttä toveria yrittävät kuluttaa aikaansa ostoskeskuksen sisällä, samalla kun ulkopuolinen sivilisaatio jatkaa rappeutumistaan elävien kuolleiden alati kasvavan armeijan alla. Francinen raskaus on edennyt jo melko pitkälle, mikä antaa olettaa, että joukkio on selviytynyt ostoskeskuksen suojissa jo kuukausia. Ostoskeskuksen ajanviettomahdollisuuksien ja runsaiden ruokavarastojen alkuvaiheessa luoma materialistinen utopia alkaa hälvetä joukkion silmistä, ja sankareiden suojapaikasta on muodostunut samalla heidän vankilansa. TV-lähetykset harvenevat harvenemistaan, kunnes loppuvat kokonaan, ja sankarimme alkavatkin pelätä lopun jo koittaneen.

Eräänä yönä heidän radiovastaanottimestaan alkaa kuulua ihmisten ääniä. Kolmikko ei kuitenkaan vastaa kadulla kuukausia selvinneiden maantierosvojen kysymyksiin, jonka seurauksena ryöstelevä moottoripyöräjengi murtautuu sisään ostoskeskukseen päästäen samalla lukemattomia zombieita sisään. Peter ja Stephen tuntevat alueen jo hyvin, ja onnistuvat pysyttelemään piilossa. Stephen alkaa kuitenkin ajattelemattomasti ammuskella jengiläisiä, koska hänen mielestä ostoskeskus sisältöineen kuuluu vain ja ainoastaan kolmikolle, ja tulitaistelussa hän saa itsekin osuman käteensä. Myös Peter avaa tulen ryöstelijöitä kohti. Eloonjääneet jengiläiset pakenevat, ja moni heistä joutuu hirviöiden uhreiksi. Myös Stephen saa puremia yrittäessään paeta hissin kautta ilmastointikanaviin. Viimeinen ääni, jonka Peter kuulee Stephenin radiopuhelimesta, on revolverin laukaus, ja Peter päättää mennä Francinen luo suojapaikkaan odottamaan Stephenin paluuta. Stephen kuitenkin kuolee hississä lukuisten haavojensa aiheuttamaan verenhukkaan ja muuttuu itsekin zombieksi. Puhtaan mekaanisen vaiston varassa Stephen johdattaa suuren joukon epäkuolleita Peterin ja Franin piilopaikkaan. Peter ampuu Stephenin ja kehottaa Frania lentämään helikopterilla pois. Peter asettaa pistoolin ohimolleen, valmiina ampumaan itsensä. Viime hetkellä hän kuitenkin muuttaa mielensä, raivaa tiensä zombijoukon läpi ja Franin luo helikopterille, jolla he lentävät pois.

Vaihtoehtoisessa lopussa Fran ja Peter surmaavat itsensä; Peter toteuttaa itsemurha-aikeensa ampumalla itseään pistoolilla päähän ja Francine hyppää silmät kyynelehtien, totaalisen epätoivon valtaamana helikopterin pyöriviä lapoja päin silpoen itsensä. Lopputekstien ajan oli tarkoitus kuvata helikopterin pyöriviä, Francinen veren tahrimia lapoja. Viimeisten tekstien ilmaantuessa näytölle olisivat roottorit pysähtyneet, mikä tarkoittaa ettei heillä olisi ollut tarpeeksi polttoainettakaan paetakseen pitkälle. Tätä kohtausta ei koskaan kuvattu, mutta se löytyy elokuvan alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Kohtausta muutettiin, jotta katsojille olisi välittynyt kuva edes jonkinlaisesta toivosta päähenkilöiden kohtalon suhteen.

^[5][6]

	Henkilö	Tausta
	Stephen Andrews (David Emge)	Työskentelee philadelphialaisella TV-asemalla tyttöystävänsä Francinen kanssa. Hänen toimenkuvaansa kuuluu liikenneraporttien tekeminen helikopterilla lentäen. Muista miespäähenkilöistä poiketen Stephenillä ei ole minkäänlaista kokemusta aseiden käytöstä, ja tämä johtaakin useisiin vaaratilanteisiin. Hänen materialistinen maailmankuvansa johtaa siihen, että hän avaa tulen ostoskeskukseen tunkeutuvia ryöstelijöitä vastaan ja saa lopulta surmansa.
	Peter Washington (Ken Foree)	Philadelphian SWAT-ryhmän poliisi, joka joutuu muita suojellakseen ampumaan Rogerin joukkueeseen kuuluvan seonneen poliisin. Tapaa Rogerin ratsian kohteena olleen talon kellarissa ja päättää paeta tämän kanssa. Peter on ryhmän selvästi kylmähermoisin ja laskelmoivin henkilö, ja älynsä puolesta hänen onnistuukin pysytellä hengissä.
	Roger DeMarco (Scott Reiniger)	Peterin tavoin Philadelphian SWAT-ryhmän poliisi, vaikkei kuulukaan samaan ryhmään. Stephenin ja Francinen ystävä. Roger on käyttäytymiseltään melko uhmakas eikä juurikaan välitä itsesuojeluvaistonsa saneluista, ja hänen varomattomuutensa johtaakin hänen kuolemaansa.
	Francine Parker (Gaylen Ross)	Stephenin tyttöystävä, niin ikään töissä Philadelphian TV-asemalla. Raskaana oleva Francine on aluksi melko arka eikä juurikaan osallistu ryhmän päätöksentekoon. Hän ei myöskään haluaisi ryhmän jäävän ostoskeskuksen suojiin, vaan jatkavan matkaa helikopterilla kohti Kanadan erämaita. Francinesta kasvaa elokuvan myötä kuitenkin koko ajan vahvempi, ja oppii myös Stephenin avustuksella lentämään helikopteria, jolla hän ja Peter pääsevät lopulta pakoon.

David Crawford	…	Tri. Foster
David Early	…	Mr. Berman
Richard France	…	Tri. Millard Rausch
Howard K. Smith[7]	…	TV-selostaja
Tom Savini	…	Blade

Elävien kuolleiden yö, jota monet kutsuivat jopa kauhuelokuvagenren mullistajaksi, oli Romeron ensimmäinen elokuva ja teki hänestä välittömästi kuuluisan. Vaikka hän olikin tämän jälkeen ohjannut useita elokuvia, ei yksikään niistä ollut päässyt suosioltaan Elävien kuolleiden yön tasolle^[8]. Tämä sai hänet virittelemään ajatusta jatko-osasta. Edellisessä elokuvassa miljöönä olleen pienen maalaistalon sijaan Romero halusi kokeilla urbaanimpaa tapahtumaympäristöä.

Vuonna 1974 Romeron ystävä Mark Mason, joka oli töissä Oxford Development Companyssa, kutsui hänet käymään yrityksensä vastikään valmiiksi saamaan ostoskeskukseen. Pennsylvanian Monroevillessä sijaitseva ostoskeskus oli lajityypissään Yhdysvaltain ensimmäisiä, ja tuohon aikaan myös yksi suurimpia.^[9][10] Lisäksi se sijaitsi lähellä Elävien kuolleiden yön kuvauspaikkaa, Evans Cityä. Mason vitsaili valtavaa laitosta ihastelleelle Romerolle, että hätätilanteessa "tänne loukkuun jäävät ihmiset voisivat selviytyä vuosikausia", mistä Romero sai idean seuraavan elokuvansa toimintaympäristöksi.^[11]

Romero sai yhteistyökumppanikseen tuottaja Richard P. Rubinsteinin, mutta he eivät onnistuneet löytämään ideasta kiinnostunutta rahoittajaa Yhdysvalloista. Yllättävä käänne tapahtui, kun italialainen ohjaaja Dario Argento tarjoutui auttamaan projektissa. Itsekin kauhuelokuvia ohjannut Argento oli Romeron suuri ihailija ja kutsui Romeron kotiinsa Roomaan työstääkseen tämän kanssa elokuvan juonta ja käsikirjoitusta.^[12] Kuten useimpiin elokuviinsa, Romero valitsi myös Dawn of the Deadiin vielä suhteellisen tuntemattomia näyttelijöitä. Tätä hän on perustellut sillä, että yleisön olisi hankalaa samaistua elokuvan tunnelmaan täydellisesti, mikäli pääosiin olisi valittu liian tunnettuja henkilöitä.^[13] Tämän lisäksi valtavia zombijoukkoja esittämään koottiin suuri ryhmä statisteja, jotka olivat lähinnä tuotantotiimin ystäviä ja sukulaisia. He saivat kukin työstään palkkioksi 20 dollaria, ruokaa sekä elokuvan teemalla varustetun T-paidan.^[14]

Kuvaukset aloitettiin Monroevillen kauppakeskuksessa 13. marraskuuta 1977 työnimellä Dawn of the Living Dead, ja elokuvaa kuvattiin pääosin öisin kauppakeskuksen ollessa kiinni. Document of the Dead -dokumentissa Romero kertoo kuvausten olleen tauolla joulun ajan, jolloin hän saattoi paneutua jo valmiiksi kuvattujen kohtausten editoimiseen. Taukoa pidettiin siksi, että ympäri ostoskeskusta olleiden jouluaiheisten koristeiden siirtäminen illalla pois ja takaisin paikoilleen ennen aamua olisi vienyt liikaa aikaa.^[15]

Elokuvan alkupuolella nähtävät lentokenttäkohtaukset kuvattiin noin 15 kilometrin päässä kauppakeskuksesta sijaitsevalla Harold W. Brown Memorial -lentoasemalla. Asemaa käyttävät yhä aktiivisesti lähinnä siviili-ilmailua harrastavat yksityishenkilöt.^[16] Kohtaukset, jotka tapahtuvat hississä ja päähenkilöiden piilopaikassa, kuvattiin Romeron silloisen tuotantoyhtiön Latent Imagen toimitiloissa varsinaisen kauppakeskuksen lähistöllä, sillä kohtauksiin sopivia paikkoja ei kauppakeskuksesta löytynyt. Myös asekauppakohtaus on kuvattu kauppakeskuksen sijaan Pittsburghissa, sillä sellaista ei kauppakeskuksessa tuohon aikaan ollut.^[17]

Kuvaukset saatiin päätökseen helmikuussa 1978, minkä jälkeen Romero ryhtyi välittömästi muokkaamaan vielä editoimatta jääneitä kohtauksia. Kuvauksissa Romero oli käyttänyt tekniikkaa, jossa samasta kohtauksesta kuvataan useampia ottoja eri kuvakulmista, ja tämä salli hänen editoida runsasta raakamateriaaliaan siten, että monista toimintakohtauksista syntyi varsin dynaamisia kokonaisuuksia.^[18] Romero kuitenkin säästi lähes kaikki käyttämättäkin jäänet taltioinnit: tästä syystä elokuvan eri maissa ilmestyneistä versioista voidaan havaita eroja tiettyjen kuvakulmien ja yksityiskohtien suhteen, riippuen siitä, mistä aineistosta kukin versio on pääosin koottu.^[19]

Suurin osa kauppakeskuksessa sijaitsevien liikkeiden omistajista antoi liikkeensä tuotantoryhmän vapaaseen käyttöön; ainoastaan pankki sekä kultasepänliikkeet edellyttivät jatkuvaa kameravalvontaa. Ainoa onnettomuus, joka kuvausten aikana sattui, johtui humaltuneista statisteista: yöllisiä kuvauksia odottavat statistit viettivät aikaa kauppakeskuksen baarissa ja ajoivat tämän jälkeen golfkärryllä rakennuksen tukipilaria päin aiheuttaen noin 7 000 dollarin vahingot.^[14]

Francinen oli aluksi tarkoitus olla stereotyyppinen kauhuelokuvien naishahmo, joka kirkuu miehiä apuun hätätilanteissa taistelematta itse lainkaan. Francineä näytellyt Gaylen Ross sai suostuteltua Romeron muuttamaan käsikirjoitusta, ja Francinen hahmosta tehtiin paljon itsenäisempi ja rohkeampi. Osaltaan tähän vaikutti myös se, että Elävien kuolleiden yön suurimmaksi osaksi avuttomat ja ilman minkäänlaista sananvaltaa olevat naishahmot saivat jotkut katsojat pitämään elokuvaa sovinistisena.^[20]

Rajallisen kuvausajan vuoksi George Romero joutui usein improvisoimaan ja muuttamaan suunniteltuja kohtauksia viime hetkellä. Myös maskeerauksesta ja erikoistehosteista vastanneen Tom Savinin erikoistehosteet ovat suurimmaksi osaksi ilman erityisiä valmisteluja, erikseen jokaista kohtausta varten kyhättyjä. Toisaalta tämä salli miesten soveltaa kohtausten suunnittelussa sellaista luovuutta, jonka tarkalleen ennalta määrätty kuvaussuunnitelma olisi saattanut estää toteuttamasta. Savinin oli itse asiassa tarkoitus tehdä Romeron kanssa työtä jo Elävien kuolleiden yön parissa, mutta hän lähti tuolloin taisteluvalokuvaajaksi Vietnamin sotaan.^[21]

Savinilla oli mukanaan kahdeksan hengen ryhmä apulaisia, jotka hoitivat zombieita näytelleiden statistien maskeerauksen. Kymmenien ja jopa satojen statistien muodostamien joukkokohtausten valmisteluihin ei ollut useinkaan ylimääräistä aikaa, joten useimmilta näyttelijöiltä maalattiin ainoastaan kasvot sinertävänharmaiksi. Lähikuvissa Savinin taidot sen sijaan pääsivät oikeuksiinsa: jotkut zombi-statistit saivat ehostukseksi ilkeän näköisiä haavoja ja arpia, aseita, erilaisia pukuja ja muita yksityiskohtia. Monet raajansa menettäneitä zombeja näytelleistä statisteista olivat aitoja amputaatiopotilaita.^[22] Yksi Savinin maskeerausapulaisista oli Elävien kuolleiden päivässä kapteeni Rhodesia esittänyt Joseph Pilato. Pilato esiintyy myös tässä elokuvassa; hän on yksi poliiseista, jotka Stephen ja Francine tapaavat vartioasemalla elokuvan alussa.^[23]

Alkuperäiskäsikirjoituksesta löytyvä kohta, jossa Francinen oli tarkoitus surmata itsensä hyppäämällä helikopterin pyöriviä lapoja päin, jäi kuvaamatta, sillä Romero päätti muuttaa elokuvan loppua hieman onnellisemmaksi. Kohtausta varten tehty, Gaylen Rossin kasvonpiirteitä muistuttava savivalos kuitenkin säästettiin. Myöhemmin Savini muokkasi valosta afroamerikkalaisen miehen kasvonpiirteitä vastaavaksi, ja sitä käytettiin eräässä elokuvan varhaisemmassa kohtauksessa, jossa seonnut poliisi ampuu miestä haulikolla päähän.^[21]

Yksi mielenkiintoisimmista yksityiskohdista on elokuvassa käytetty miltei räikeänpunainen tekoveri. Tom Savini oli aluksi minnesotalaisen 3M-yhtiön tuottaman halvan tekoveren käyttöä vastaan, mutta suostui kustannussyistä käyttämään sitä tehosteissaan.^[24]

Elokuvan musiikin esittää suurimmaksi osaksi italialainen progressiivista rock-musiikkia soittava yhtye Goblin, tosin musiikki vaihtelee elokuvan eri versioissa. Romeron alkuperäisessä versiossa käytettiin erityisen paljon myös DeWolfen musiikkikirjaston raitoja, kun taas Dario Argenton Euroopan levitystä varten leikkaamassa versiossa kuullaan Goblin-yhtyeen elokuvaa varten äänittämä albumi lähes kokonaisuudessaan.^[25] Argento oli tehnyt yhtyeen kanssa yhteistyötä jo vuonna 1977 ohjaamassaan Suspiria-elokuvassa, ja jatkoi yhtyeen kanssa solmimaansa musiikkilisenssiä myös muutamissa muissa elokuvissaan.^[26]

Myös ostoskeskuksen omaa taustamusiikkia kuullaan joissain kohtauksissa: taustamusiikki alkoi soida kaiuttimista automaattisesti aina aamuvarhaisella ennen ostoskeskuksen avaamista ja kuvausajan päättymistä, eikä kukaan tuotantoryhmän jäsenistä saanut sitä vaimennettua (kohtaus, jossa Roger ja Peter käynnistävät musiikkilaitteet, toteutettiin lavasteiden avulla). Tästä syystä Romero säilytti ostoskeskuksen taustamusiikin sopivaksi katsomissaan kohtauksissa, muun muassa elokuvan lopputekstien kohdalla.^[27]

Kohtauksessa, jossa sotilaista ja siviileistä koostuva ryhmä pitää taukoa ulkosalla, soi Pretty Things -yhtyeen kappale "Cause I'm a Man".^[28]

Erityisen paljon elokuvaa on kiitelty sen kauhuelokuville poikkeuksellisen yksityiskohtaisesta tavasta selittää outojen tapahtumien synty ja seuraukset.^[29] Jo Elävien kuolleiden yössä yritettiin antaa ilmiöille tieteellisesti pätevä selitys: siinä tuhoutuneen avaruusaseman aiheuttama mystinen säteily saapui maan ilmakehään, joka aktivoi kuolleiden ihmisten aivot uudelleen ja saa nämä heräämään eloon zombeina. Dawn of the Dead taas tutkii ilmiötä virustartunnan näkökulmasta, ja Elävien kuolleiden päivässä spekuloidaan jo, voisiko zombeja kenties kesyttää ja alistaa toimimaan ihmisten tahdon mukaisesti. Eräässä elokuvan kohtauksessa Peter tosin mainitsee isoisänsä kertoman tarinan, joka nojaa pitkälti alkuperäisten zombikertomusten voodoo-taustaan. Mitään yksiselitteistä selitystä zombi-invaasiolle ei Romeron elokuvissa siis anneta, mikä saattoi olla ohjaajan tarkoituskin. Kerran henkiin heränneiden zombien aivokapasiteetti on rappeutumisen vuoksi melko rajallinen: ainoastaan eteenpäin hoippuminen ja primitiivinen, joiltakin eläinlajeiltakin sujuva yksinkertaisten apuvälineiden käyttö sujuvat heiltä.^[4]

Romeron elokuvissa zombit kuvataan hitaina, jähmeäliikkeisinä olioina, joiden ainoana tarkoituksena on etsiä eläviä ihmisiä ja syödä näiden lihaa ravinnokseen. Koska zombien ruoansulatusjärjestelmä ei toimi, oletetaan, ettei ihmisten syöminen olisikaan nälän vaan jonkin pimeän, alkukantaisen vaiston sanelemaa.^[30] On myös mahdollista, että zombeilla olisi alitajunnassaan jonkinlainen muistikuva paikoista, joissa he elävinä ihmisinä olivat ja asioista joita siellä tekivät. Tämä selittäisi zombien taipumuksen kerääntyä julkisille paikoille, kuten kaduille ja kauppakeskuksiin.^[4]

Zombin uhriksi joutunut ihminen on syytä saattaa pikaisesti hoitoon, ja purema-alue on amputoitava mahdollisimman nopeasti, ettei "zombivirus" ehdi levitä muualle elimistöön. Pureman uhriksi joutunut ihminen kuolee ilman asianmukaista hoitoa muutaman vuorokauden sisällä, ja tämän jälkeen hän liittyy epäkuolleiden alati kasvavaan armeijaan. Romeron elokuvissa tosin muustakin syystä kuollut ihminen herää henkiin, elleivät tämän aivot ole kärsineet pahoja vaurioita. Luonnollisiinkin syihin kuolleet ihmiset siis kasvattavat zombijoukkoja hyvin nopeasti.^[4]

Romeron elokuvissa ainoa varma keino tuhota zombi on ampua tai lyödä sitä päähän niin voimakkaasti, että sen aivot tuhoutuvat. Muihin ruumiinosiin kohdistetut, normaalisti kuolettavatkin haavat eivät pysäytä zombeja kuin hetkellisesti tai korkeintaan hidastavat niiden kulkua.^[31]

Romero, joka ohjaamisen ohella myös leikkasi elokuvan, kasasi tiukan aikataulun puitteissa noin 139 minuuttia materiaalia elokuvan promoesitystä varten, ja tämä nykyään Director's Cut -nimellä kulkeva versio nähtiin ensimmäisen kerran vuoden 1978 Cannesin filmifestivaaleilla.^[19] Pohjois-Amerikan elokuvateatterilevitystä varten Romero leikkasi elokuvan myöhemmin 126-minuuttiseksi.^[19] Yhdysvaltain elokuvajärjestö aikoi aluksi antaa elokuvalle ikärajamerkinnän "X" sen sisältämän väkivaltaisuuden vuoksi – tämä vastaa suurin piirtein suomalaista K18-merkintää. Yleensä pornoelokuvissa käytetty ikärajamerkintä ei kuitenkaan innostanut Romeroa ja elokuvan tuotantoryhmää, ja he saivat suostuteltua elokuvajärjestön muuttamaan mieltään. Uudeksi ikärajaksi annettiin "määrittelemätön" eli "Unrated".^[32] United Artists -yhtiö suostui ottamaan elokuvan levitykseen Yhdysvalloissa, ja sen ensi-ilta oli New Yorkissa 20. huhtikuuta 1979.^[33]

Romeron työtoveri Dario Argento teki elokuvasta myös Euroopan levitystä varten oman versionsa, joka tunnetaan yleisesti nimellä Zombi. Alkuperäisestä elokuvasta poiketen Argenton versio on huomattavasti toimintapainotteisempi, ja henkilökuvien kehittäminen ja tieteellinen spekulointi jäävät vähemmälle huomiolle.^[34] Tämä 118-minuuttinen versio julkaistiin ensimmäiseksi Argenton kotimaassa Italiassa jo syyskuussa 1978.^[33] Argenton versiossa kuullaan myös huomattavasti enemmän Goblin-yhtyeen musiikkia.^[35] Italialainen ohjaaja Lucio Fulci teki samaan aikaan omaa elokuvaansa Zombie Flesh Eaters, joka tunnetaan myös Dawn of the Deadin eurooppalaisen versioon viittaavalla nimellä Zombi 2. Nimestään huolimatta elokuva ei ole jatko-osa Romeron eikä Argenton elokuvalle, vaan kyseessä oli Fulcin yritys lisätä oman elokuvansa suosiota nimeämällä sen Italiassa myyntimenestykseksi osoittautuneen Argenton elokuvan mukaan.^[36]

Elokuvan tekoa varten saatiin kerättyä kokoon noin 500 000 dollaria, joka nykyrahassa vastaa noin 650 000 dollaria. Suhteellisen alhaisesta budjetistaan huolimatta elokuva on tuottanut maailmalla arviolta 55 miljoonaa dollaria, näistä avausviikonloppunaan 900 000 dollaria.^[37]

Dawn of the Dead on yksi arvostetuimpia kauhuelokuvia. Esimerkiksi elokuvasivusto rottentomatoes.com on antanut sille 97-prosenttiset pisteet: sivuston kaikkiaan 36:sta elokuvaan liittyvästä arvostelusta kaikki paitsi yksi ovat sävyltään positiivisia.^[38] Monet kriitikot ylistivät elokuvan tunnelmaa, Tom Savinin erikoisefektejä, juonen kulkua ja elokuvan sisältämää edelleenkin ajankohtaista yhteiskunnallista kritiikkiä.^{[39][40][41][42]} Elokuva on päässyt myös Internet Movie Databasen parhaiden kauhuelokuvien listalle.^[43] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.^[44]

Elokuvan runsas ja verinen väkivalta ei kuitenkaan sopinut kaikille. Esimerkiksi New York Timesin elokuva-arvostelija Janet Maslin ei pystynyt katsomaan elokuvaa kokonaisuudessaan sen väkivaltaisuuden vuoksi.^[45]

Elokuvalle myönnettiin Länsi-Saksassa vuonna 1980 Golden Screen -palkinto noin kolmen miljoonan katsojan nähtyä elokuvan siellä.^[46] Yhdysvalloissa vuonna 1982 julkaistua elokuvan VHS-versiota myytiin noin 750 000 kappaletta.^[18]

Kolme elokuvassa esiintynyttä näyttelijää teki cameoroolin vuoden 2004 uusintaversiossa: Scott Reiniger esittää armeijan kenraalia, Tom Savini paikallista sheriffiä ja Ken Foree TV-evankelistaa.^[47]

Edeltäjänsä tapaan elokuvasta on julkaistu eri maissa vuosien varrella lukuisia versioita, jotka saattavat miksauksensa sekä kuvan- ja äänenlaatunsa kannalta erota toisistaan suurestikin. Kattavin julkaisu lienee vuonna 2004 Anchor Bay Entertainmentin julkaisema Ultimate Edition, jossa kolme eri versiota elokuvasta bonusmateriaaleineen on koottu neljän DVD:n pakettiin.^[48] Muun lisämateriaalin ohella kokoelmalta löytyy Roy Frumkesin ohjaama Document of the Dead -osio, jossa käsitellään elokuvan tekoa sekä George Romeron uran siihenastisia vaiheita. Dawn of the Dead - Ultimate Edition sai Saturn-palkinnon parhaasta klassikkoelokuvan uudelleenjulkaisusta.^[49]

Elokuva julkaistiin teräväpiirtoversiona Blu-ray -levyllä 7. lokakuuta 2007.^[50]

New Amsterdam Entertainment -yhtiö ja elokuva tuottaja Richard Rubinstein ilmoittivat 19. toukokuuta 2008 tekevänsä 3D-version elokuvasta.^[51] Rubinsteinilla on myös suunnitteilla julkaista elokuvalle uusi jatko-osa.^[52]

• Romero, George A. & Sparrow, Susanna: Dawn of the Dead. (Romaani elokuvien tarinasta) New York: St. Martin's Press, 1978. ISBN 978-031-2-18393-6
• Niles, Steve Niles: George A. Romero's Dawn of the Dead. (Elokuvan inspiroima sarjakuva) San Diego: IDW Publishing, 2004. ISBN 978-193-2-38232-7

• Homepage of the Dead
• Elokuvan kuvauspaikat (Filming Locations Detectives)
• Saksalainen fanisivusto (englanniksi)
• Dawn of the Dead - The Ultimate Reference Page