Busulfaani
| |
| |
Busulfaani
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-metyylisulfonyloksibutyylimetaanisulfonaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C6H14O6S2 |
| Moolimassa | 246,312 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | Hyvä |
| Proteiinisitoutuminen | 32,4 %[1] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 2–3 h[2] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, injektio |
Busulfaani (C6H14O6S2) on sulfonaatteihin kuuluva alkyloiva lääkeaine. Yhdistettä käytetään eräiden syöpätyyppien hoidossa. Lääkeaineen tuotenimi lääkemarkkinoilla on ollut Myleran.[3]
Vaikutusmekanismi, käyttö ja sivuvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Busulfaani on alkyloiva yhdiste, joka alkyloi DNA:ta. Erityisesti se alkyloi guaniinia ja muodostaa sidoksia DNA:n kaksoiskierteen juosteiden välille. Tämä estää DNA:n kaksoiskierteen avautumisen ja siten DNA:n replikaation ja RNA:n transkription. Tuloksena solun kasvu estyy. Pieninä annoksina se vaikuttaa erityisesti granulosyytteihin, mutta suurempina annoksina kaikkiin soluihin. Ihmiselimistössä lääkeaine metaboloituu metaanisulfonihapoksi ja busulfaani muodostaa myös konjugaatteja glutationin kanssa glutationi-S-transferaasin katalysoimana.[2][1][4]
Busulfaania käytetään tabletteina tai injektiona kroonisen myelooisen leukemian, punasolujen liiallisen muodostumisen eli polycythaemia veran sekä essentiaalisen trombosytemian hoidossa, Essentiaalisessa trombosytemiassa verihiutaleiden tuotanto on liiallista. Yhdistettä voidaan käyttää myös ennen luuytimen kantasoluhoitoa luuytimen tuhoamiseen. Usein busulfaania käytetään yhdessä syklofosfamidin kanssa.[2][4]
Busulfaanin aiheuttamia sivuvaikutuksia ovat muun muassa päänsärky, väsymys ja huonovointisuus. Muita sivuvaikutuksia ovat luuydinsupressio, ihon pigmentin muutokset ja keuhkofibroosi. Busulfaani voi aiheuttaa epilepsian kaltaisia kohtauksia, mutta niitä vähentää huomattavasti samanaikainen fenytoiini- tai bentsodiatsepiinilääkitys. Silmiin aine voi aiheuttaa harmaakaihin kehittymistä tai niin kutsutun Sjögrenin oireyhtymän eli sicca-syndroman.[2][4][5][6]
Synteesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Busulfaania valmistetaan 1,4-butaanidiolin ja metaanisulfonyylikloridin välisellä reaktiolla. Katalyyttinä reaktiossa toimivat pyridiini tai eräät muut emäkset.[7] Busulfaani on typpisinappikaasun johdos.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Busulfan DrugBank. Viitattu 03.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Erkki Elonen: 61. Kasvainten kemoterapia Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 16.10.2023.
- ↑ a b Vartiainen, Ilmari: Lääkeaineoppi - Farmakologia (7. uusittu painos), SHKS-WSOY, Helsinki-Porvoo, 1960 (s. 181) -ei isbn-nroa-
- ↑ a b c Marie Bakitas Whedon,Debra Wujcik: Blood and Marrow Stem Cell Transplantation, s. 105. Jones & Bartlett Learning, 1997. ISBN 978-0763703561 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 03.12.2012). (englanniksi)
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Drugs in Cancer and Immunology. Elsevier, 2010. ISBN 9780080932880 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 03.12.2012). (englanniksi)
- ↑ Kaija Tuppurainen, Tapio Nousiainen & Reino Lahtinen: Busulfaani ja silmäoireet. Duodecim, 1985, 101. vsk, s. 2420–2422. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.12.2012.
- ↑ Axel Kleemann: Antineoplastic Agents, 1. Nonhormonal, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 03.12.2012