Kristian IX (8. huhtikuuta1818 – 29. tammikuuta1906[1]) oli Tanskan kuningas vuosina 1863–1906. Hän oli vanhempiensa ja avioliiton kautta sukua monille Euroopan monarkeille, ennen kaikkea Tanskan Fredrik V:lle, jonka lapsenlapsenlapsi hän oli, mutta hänellä ei ollut luonnollista asemaa kruununperimysjärjestyksessä. Edellinen kuningas Fredrik VII ei saanut lapsia, ja Kristian valittiin kruununperijäksi jo vuonna 1852.[2]
Kun Kristian nousi Tanskan valtaistuimelle vuonna 1863, Schleswigin ja Holsteinin eteläiset maakunnat, jotka eivät olleet muodollisesti osa Tanskaa, protestoivat. Tästä syttyi sota, jossa Tanska menetti ne Preussille.[2] Vuonna 1866 Kristian vahvisti Tanskan uuden perustuslain.[3]
Kristian ja hänen vaimonsa Louise saivat kuusi lasta, joista neljä päätyi Euroopan mahtavimmille valtaistuimille. Dagmar nai Venäjän keisari Aleksanteri III:n, Alexandra taas Britannian Edvard VII:n. Vanhin poika Fredrik VIII sai Tanskan kruunun, kun taas nuorempi Vilhelm valittiin Kreikan kuninkaaksi nimellä Yrjö I.[4] Fredrik VIII:n poika oli Norjan kuninkaaksi vuonna 1905 tullut Haakon VII.[3]
Lähteet
↑Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 77. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristian IX Wikimedia Commonsissa
