Mihail Prohorov

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. joulukuuta 2011 kello 23.18 käyttäjän Kotlas (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mihail Prohorov vuonna 2007

Mihail Dmitrijevitš Prohorov (ven. Михаил Дмитриевич Прохоров, s. 3. toukokuuta 1965 Moskova) on venäläinen suurliikemies.

Venäläisen Finans-lehden mukaan Prohorov oli Venäjän rikkain ihminen talvella 2009. Hänen omaisuutensa oli 14,1 miljardin dollarin arvoinen.[1] Liike-elämän aikakauslehti Forbes listasi maaliskuussa 2007 hänet maailman 38. rikkaimmaksi henkilöksi.

Prohorov on omistanut yhdessä Vladimir Potaninin kanssa osuudet Norilski nikel -konsernista ja Polyus Gold -kaivosyhtiöstä. Prokhorov kuitenkin myi Norilskin osakkeensa ennen 2010-luvun lopun taantumaa.[1]

Oligarkki Prohorovilla on loppututkinto Moskovan finanssi-instituutista. Hän on naimaton.

RSPP:n työmarkkinakomitean puheenjohtajana Prohorov ehdotti talouslehti Kommersantin loppuvuodesta 2010 julkaisemassa dokumentissa Venäjän työlakien radikaalia liberalisointia ja viikoittaisen työajan nostoa 60 tuntiin, tai 12 tuntiin päivässä.[2]

Prohorov valittiin kesäkuussa vuonna 2011 Pravoje delo-puolueen johtoon. Prohorov lähti puolueesta syyskuusta poliittisten kiistojen takia. Prohorov ilmoitti 12. joulukuuta 2011 lähtevänsä ehdokkaaksi vuoden 2012 Venäjän presidentinvaaleihin.[3].

Henkilöhistoria

Vuonna 1992 sukutaustaltaan aškenasijuutalaiset Mihail Prohorov ja Vladimir Potanin saivat haltuunsa kahden suuren neuvostoajan pankin yritysasiakkaat. Tarkoitusta varten perustettiin Interros (Интеррос). Konsernilla oli toimintaa metalleissa, teknisessä rakentamisessa, maataloudessa ja medioissa.

Vuoden 2007 alussa Mihail Prohorov ja Vladimir Potanin ilmoittivat teiden eroamisesta. Prohorov saisi omistukseensa Polyus Gold -konsernin, joka Venäjän suurin kullan tuottaja.[4] Ehdokkuuden taustavoimiksi on julkisuudessa esimerkiksi talouslehti Vedomostissa arveltu Kremliä, joka siten haluaa heikentää ja hillitä protestihenkeä. Eri medioiden lähteet ovat esittäneet samansuuntaisia näkemyksiä.[5]

Lähteet

Aiheesta muualla