varma

Katso myös: Varma, värma

varma (9) (komparatiivi varmempi, superlatiivi varmin) (taivutus[luo])

1. jonka tapahtuminen tai toteutuminen on hyvin todennäköistä, ennalta arvattua

   Juhlien järjestäminen ei ole vielä varmaa.

   Se on aina ollut varma tie tuhoon. (Björn Wahlroos sosialismista)

2. joka on vakuuttunut jnk todenmukaisuudesta

   Olen varma, että hän puhuu totta.

• IPA: /ˈʋɑrmɑ/
• tavutus: var‧ma

• epävarma

• adjektiivit: epävarma
• adverbit: varmasti
• substantiivit: varmuus
• verbit: varmentaa, varmentua, varmeta, varmistaa

epävarma, idioottivarma, itsevarma, käyttövarma, pomminvarma, toimintavarma, voitonvarma, vuorenvarma

• varma Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 63, 84, 3865 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

varma (yks. akk. varman, mon. varmaj, mon. akk. varmajn)

1. lämmin

• IPA: /ˈvar.ma/

• varmega, varmeta, varmo, malvarma

varma

1. lämmin

varma (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta varm
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta varm
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta varm