tuikkia
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tuikkia (61-A) (taivutus[luo])
- (valonlähteestä) vaihdella kirkkauttaan, vilkkua, välkkyä
- (kuvaannollisesti, lähinnä silmistä) loistaa ihastuttavasti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ui̯kːiɑˣ/
- tavutus: tuik‧ki‧a
Etymologia
[muokkaa]mahdollisesti samaa alkuperää kuin verbi2[1]
Käännökset
[muokkaa]1. vilkkua, välkkyä
|
2. loistaa ihastuttavasti
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]tuikahdella, tuikata, tuikku, tuikuttaa
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: tuikkiva
- substantiivit: tuikinta, tuikkiminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]tuikkia (61-A) (taivutus[luo])
- tuikata toistuvasti tai jatkuvasti
Etymologia
[muokkaa]frekventatiivinen johdos verbistä tuikata (johdin -i-)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: tuikkiva
- adverbit: tuikkivasti
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa