tuikkia
Ulkoasu
Suomi
Verbi
tuikkia (61-A) (taivutus[luo])
- (valonlähteestä) vaihdella kirkkauttaan, vilkkua, välkkyä
- (kuvaannollisesti, lähinnä silmistä) loistaa ihastuttavasti
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪ui̯kːiɑˣ/
- tavutus: tuik‧ki‧a
Etymologia
mahdollisesti samaa alkuperää kuin verbi2[1]
Käännökset
1. vilkkua, välkkyä
|
2. loistaa ihastuttavasti
|
Liittyvät sanat
tuikahdella, tuikata, tuikku, tuikuttaa
Johdokset
- adjektiivit: tuikkiva
- substantiivit: tuikinta, tuikkiminen
Aiheesta muualla
- tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
tuikkia (61-A) (taivutus[luo])
- tuikata toistuvasti tai jatkuvasti
Etymologia
frekventatiivinen johdos verbistä tuikata ( johdin -i- )
Liittyvät sanat
Synonyymit
Johdokset
- adjektiivit: tuikkiva
- adverbit: tuikkivasti
Aiheesta muualla
- tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa