Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Computer Vision ECCV 2020 16th European

Conference Glasgow UK August 23 28 2020
Proceedings Part XXX Andrea Vedaldi

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-
eccv-2020-16th-european-conference-glasgow-uk-
august-23-28-2020-proceedings-part-xxx-andrea-vedaldi/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Computer Vision ECCV 2020 16th European Conference

Glasgow UK August 23 28 2020 Proceedings Part XXVII
Andrea Vedaldi

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-eccv-2020-16th-
european-conference-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-xxvii-andrea-vedaldi/

Computer Vision ECCV 2020 16th European Conference

Glasgow UK August 23 28 2020 Proceedings Part VI Andrea
Vedaldi

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-eccv-2020-16th-
european-conference-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-vi-andrea-vedaldi/

Computer Vision ECCV 2020 16th European Conference

Glasgow UK August 23 28 2020 Proceedings Part XIII
Andrea Vedaldi

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-eccv-2020-16th-
european-conference-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-xiii-andrea-vedaldi/

Computer Vision ECCV 2020 16th European Conference

Glasgow UK August 23 28 2020 Proceedings Part XXIX
Andrea Vedaldi

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-eccv-2020-16th-
european-conference-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-xxix-andrea-vedaldi/
Computer Vision ECCV 2020 16th European Conference
Glasgow UK August 23 28 2020 Proceedings Part IV Andrea
Vedaldi

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-eccv-2020-16th-
european-conference-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-iv-andrea-vedaldi/

Computer Vision ECCV 2020 16th European Conference

Glasgow UK August 23 28 2020 Proceedings Part VIII
Andrea Vedaldi

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-eccv-2020-16th-
european-conference-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-viii-andrea-vedaldi/

Computer Vision ECCV 2020 16th European Conference

Glasgow UK August 23 28 2020 Proceedings Part I Andrea
Vedaldi

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-eccv-2020-16th-
european-conference-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-i-andrea-vedaldi/

Computer Vision ECCV 2020 16th European Conference

Glasgow UK August 23 28 2020 Proceedings Part XXVI
Andrea Vedaldi

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-eccv-2020-16th-
european-conference-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-xxvi-andrea-vedaldi/

Computer Vision ECCV 2020 Workshops Glasgow UK August

23 28 2020 Proceedings Part II Lecture Notes in
Computer Science Adrien Bartoli (Editor)

https://ebookmeta.com/product/computer-vision-
eccv-2020-workshops-glasgow-uk-august-23-28-2020-proceedings-
part-ii-lecture-notes-in-computer-science-adrien-bartoli-editor/
 Andrea Vedaldi
Horst Bischof
Thomas Brox
Jan-Michael Frahm (Eds.)
LNCS 12375

Computer Vision –
ECCV 2020
16th European Conference
Glasgow, UK, August 23–28, 2020
Proceedings, Part XXX
Lecture Notes in Computer Science 12375

Founding Editors
Gerhard Goos
Karlsruhe Institute of Technology, Karlsruhe, Germany
Juris Hartmanis
Cornell University, Ithaca, NY, USA

Editorial Board Members

Elisa Bertino
Purdue University, West Lafayette, IN, USA
Wen Gao
Peking University, Beijing, China
Bernhard Steffen
TU Dortmund University, Dortmund, Germany
Gerhard Woeginger
RWTH Aachen, Aachen, Germany
Moti Yung
Columbia University, New York, NY, USA
More information about this series at http://www.springer.com/series/7412
Andrea Vedaldi Horst Bischof
• •

Thomas Brox Jan-Michael Frahm (Eds.)

•

Computer Vision –
ECCV 2020
16th European Conference
Glasgow, UK, August 23–28, 2020
Proceedings, Part XXX

123
Editors
Andrea Vedaldi Horst Bischof
University of Oxford Graz University of Technology
Oxford, UK Graz, Austria
Thomas Brox Jan-Michael Frahm
University of Freiburg University of North Carolina at Chapel Hill
Freiburg im Breisgau, Germany Chapel Hill, NC, USA

ISSN 0302-9743 ISSN 1611-3349 (electronic)

Lecture Notes in Computer Science
ISBN 978-3-030-58576-1 ISBN 978-3-030-58577-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-58577-8
LNCS Sublibrary: SL6 – Image Processing, Computer Vision, Pattern Recognition, and Graphics

© Springer Nature Switzerland AG 2020

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the
material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are
believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors
give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or
omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in
published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Foreword

Hosting the European Conference on Computer Vision (ECCV 2020) was certainly an
exciting journey. From the 2016 plan to hold it at the Edinburgh International
Conference Centre (hosting 1,800 delegates) to the 2018 plan to hold it at Glasgow’s
Scottish Exhibition Centre (up to 6,000 delegates), we finally ended with moving
online because of the COVID-19 outbreak. While possibly having fewer delegates than
expected because of the online format, ECCV 2020 still had over 3,100 registered
participants.
Although online, the conference delivered most of the activities expected at a
face-to-face conference: peer-reviewed papers, industrial exhibitors, demonstrations,
and messaging between delegates. In addition to the main technical sessions, the
conference included a strong program of satellite events with 16 tutorials and 44
workshops.
Furthermore, the online conference format enabled new conference features. Every
paper had an associated teaser video and a longer full presentation video. Along with
the papers and slides from the videos, all these materials were available the week before
the conference. This allowed delegates to become familiar with the paper content and
be ready for the live interaction with the authors during the conference week. The live
event consisted of brief presentations by the oral and spotlight authors and industrial
sponsors. Question and answer sessions for all papers were timed to occur twice so
delegates from around the world had convenient access to the authors.
As with ECCV 2018, authors’ draft versions of the papers appeared online with
open access, now on both the Computer Vision Foundation (CVF) and the European
Computer Vision Association (ECVA) websites. An archival publication arrangement
was put in place with the cooperation of Springer. SpringerLink hosts the final version
of the papers with further improvements, such as activating reference links and sup-
plementary materials. These two approaches benefit all potential readers: a version
available freely for all researchers, and an authoritative and citable version with
additional benefits for SpringerLink subscribers. We thank Alfred Hofmann and Ali-
aksandr Birukou from Springer for helping to negotiate this agreement, which we
expect will continue for future versions of ECCV.

August 2020 Vittorio Ferrari

Bob Fisher
Cordelia Schmid
Emanuele Trucco
 Preface

Welcome to the proceedings of the European Conference on Computer Vision (ECCV

2020). This is a unique edition of ECCV in many ways. Due to the COVID-19
pandemic, this is the first time the conference was held online, in a virtual format. This
was also the first time the conference relied exclusively on the Open Review platform
to manage the review process. Despite these challenges ECCV is thriving. The con-
ference received 5,150 valid paper submissions, of which 1,360 were accepted for
publication (27%) and, of those, 160 were presented as spotlights (3%) and 104 as orals
(2%). This amounts to more than twice the number of submissions to ECCV 2018
(2,439). Furthermore, CVPR, the largest conference on computer vision, received
5,850 submissions this year, meaning that ECCV is now 87% the size of CVPR in
terms of submissions. By comparison, in 2018 the size of ECCV was only 73% of
CVPR.
The review model was similar to previous editions of ECCV; in particular, it was
double blind in the sense that the authors did not know the name of the reviewers and
vice versa. Furthermore, each conference submission was held confidentially, and was
only publicly revealed if and once accepted for publication. Each paper received at least
three reviews, totalling more than 15,000 reviews. Handling the review process at this
scale was a significant challenge. In order to ensure that each submission received as
fair and high-quality reviews as possible, we recruited 2,830 reviewers (a 130%
increase with reference to 2018) and 207 area chairs (a 60% increase). The area chairs
were selected based on their technical expertise and reputation, largely among people
that served as area chair in previous top computer vision and machine learning con-
ferences (ECCV, ICCV, CVPR, NeurIPS, etc.). Reviewers were similarly invited from
previous conferences. We also encouraged experienced area chairs to suggest addi-
tional chairs and reviewers in the initial phase of recruiting.
Despite doubling the number of submissions, the reviewer load was slightly reduced
from 2018, from a maximum of 8 papers down to 7 (with some reviewers offering to
handle 6 papers plus an emergency review). The area chair load increased slightly,
from 18 papers on average to 22 papers on average.
Conflicts of interest between authors, area chairs, and reviewers were handled lar-
gely automatically by the Open Review platform via their curated list of user profiles.
Many authors submitting to ECCV already had a profile in Open Review. We set a
paper registration deadline one week before the paper submission deadline in order to
encourage all missing authors to register and create their Open Review profiles well on
time (in practice, we allowed authors to create/change papers arbitrarily until the
submission deadline). Except for minor issues with users creating duplicate profiles,
this allowed us to easily and quickly identify institutional conflicts, and avoid them,
while matching papers to area chairs and reviewers.
Papers were matched to area chairs based on: an affinity score computed by the
Open Review platform, which is based on paper titles and abstracts, and an affinity
viii Preface

score computed by the Toronto Paper Matching System (TPMS), which is based on the
paper’s full text, the area chair bids for individual papers, load balancing, and conflict
avoidance. Open Review provides the program chairs a convenient web interface to
experiment with different configurations of the matching algorithm. The chosen con-
figuration resulted in about 50% of the assigned papers to be highly ranked by the area
chair bids, and 50% to be ranked in the middle, with very few low bids assigned.
Assignments to reviewers were similar, with two differences. First, there was a
maximum of 7 papers assigned to each reviewer. Second, area chairs recommended up
to seven reviewers per paper, providing another highly-weighed term to the affinity
scores used for matching.
The assignment of papers to area chairs was smooth. However, it was more difficult
to find suitable reviewers for all papers. Having a ratio of 5.6 papers per reviewer with a
maximum load of 7 (due to emergency reviewer commitment), which did not allow for
much wiggle room in order to also satisfy conflict and expertise constraints. We
received some complaints from reviewers who did not feel qualified to review specific
papers and we reassigned them wherever possible. However, the large scale of the
conference, the many constraints, and the fact that a large fraction of such complaints
arrived very late in the review process made this process very difficult and not all
complaints could be addressed.
Reviewers had six weeks to complete their assignments. Possibly due to COVID-19
or the fact that the NeurIPS deadline was moved closer to the review deadline, a record
30% of the reviews were still missing after the deadline. By comparison, ECCV 2018
experienced only 10% missing reviews at this stage of the process. In the subsequent
week, area chairs chased the missing reviews intensely, found replacement reviewers in
their own team, and managed to reach 10% missing reviews. Eventually, we could
provide almost all reviews (more than 99.9%) with a delay of only a couple of days on
the initial schedule by a significant use of emergency reviews. If this trend is confirmed,
it might be a major challenge to run a smooth review process in future editions of
ECCV. The community must reconsider prioritization of the time spent on paper
writing (the number of submissions increased a lot despite COVID-19) and time spent
on paper reviewing (the number of reviews delivered in time decreased a lot pre-
sumably due to COVID-19 or NeurIPS deadline). With this imbalance the peer-review
system that ensures the quality of our top conferences may break soon.
Reviewers submitted their reviews independently. In the reviews, they had the
opportunity to ask questions to the authors to be addressed in the rebuttal. However,
reviewers were told not to request any significant new experiment. Using the Open
Review interface, authors could provide an answer to each individual review, but were
also allowed to cross-reference reviews and responses in their answers. Rather than
PDF files, we allowed the use of formatted text for the rebuttal. The rebuttal and initial
reviews were then made visible to all reviewers and the primary area chair for a given
paper. The area chair encouraged and moderated the reviewer discussion. During the
discussions, reviewers were invited to reach a consensus and possibly adjust their
ratings as a result of the discussion and of the evidence in the rebuttal.
After the discussion period ended, most reviewers entered a final rating and rec-
ommendation, although in many cases this did not differ from their initial recom-
mendation. Based on the updated reviews and discussion, the primary area chair then
 Preface ix

made a preliminary decision to accept or reject the paper and wrote a justification for it
(meta-review). Except for cases where the outcome of this process was absolutely clear
(as indicated by the three reviewers and primary area chairs all recommending clear
rejection), the decision was then examined and potentially challenged by a secondary
area chair. This led to further discussion and overturning a small number of preliminary
decisions. Needless to say, there was no in-person area chair meeting, which would
have been impossible due to COVID-19.
Area chairs were invited to observe the consensus of the reviewers whenever
possible and use extreme caution in overturning a clear consensus to accept or reject a
paper. If an area chair still decided to do so, she/he was asked to clearly justify it in the
meta-review and to explicitly obtain the agreement of the secondary area chair. In
practice, very few papers were rejected after being confidently accepted by the
reviewers.
This was the first time Open Review was used as the main platform to run ECCV. In
2018, the program chairs used CMT3 for the user-facing interface and Open Review
internally, for matching and conflict resolution. Since it is clearly preferable to only use
a single platform, this year we switched to using Open Review in full. The experience
was largely positive. The platform is highly-configurable, scalable, and open source.
Being written in Python, it is easy to write scripts to extract data programmatically. The
paper matching and conflict resolution algorithms and interfaces are top-notch, also due
to the excellent author profiles in the platform. Naturally, there were a few kinks along
the way due to the fact that the ECCV Open Review configuration was created from
scratch for this event and it differs in substantial ways from many other Open Review
conferences. However, the Open Review development and support team did a fantastic
job in helping us to get the configuration right and to address issues in a timely manner
as they unavoidably occurred. We cannot thank them enough for the tremendous effort
they put into this project.
Finally, we would like to thank everyone involved in making ECCV 2020 possible
in these very strange and difficult times. This starts with our authors, followed by the
area chairs and reviewers, who ran the review process at an unprecedented scale. The
whole Open Review team (and in particular Melisa Bok, Mohit Unyal, Carlos
Mondragon Chapa, and Celeste Martinez Gomez) worked incredibly hard for the entire
duration of the process. We would also like to thank René Vidal for contributing to the
adoption of Open Review. Our thanks also go to Laurent Charling for TPMS and to the
program chairs of ICML, ICLR, and NeurIPS for cross checking double submissions.
We thank the website chair, Giovanni Farinella, and the CPI team (in particular Ashley
Cook, Miriam Verdon, Nicola McGrane, and Sharon Kerr) for promptly adding
material to the website as needed in the various phases of the process. Finally, we thank
the publication chairs, Albert Ali Salah, Hamdi Dibeklioglu, Metehan Doyran, Henry
Howard-Jenkins, Victor Prisacariu, Siyu Tang, and Gul Varol, who managed to
compile these substantial proceedings in an exceedingly compressed schedule. We
express our thanks to the ECVA team, in particular Kristina Scherbaum for allowing
open access of the proceedings. We thank Alfred Hofmann from Springer who again
x Preface

serve as the publisher. Finally, we thank the other chairs of ECCV 2020, including in
particular the general chairs for very useful feedback with the handling of the program.

August 2020 Andrea Vedaldi

Horst Bischof
Thomas Brox
Jan-Michael Frahm
 Organization

General Chairs
Vittorio Ferrari Google Research, Switzerland
Bob Fisher University of Edinburgh, UK
Cordelia Schmid Google and Inria, France
Emanuele Trucco University of Dundee, UK

Program Chairs
Andrea Vedaldi University of Oxford, UK
Horst Bischof Graz University of Technology, Austria
Thomas Brox University of Freiburg, Germany
Jan-Michael Frahm University of North Carolina, USA

Industrial Liaison Chairs

Jim Ashe University of Edinburgh, UK
Helmut Grabner Zurich University of Applied Sciences, Switzerland
Diane Larlus NAVER LABS Europe, France
Cristian Novotny University of Edinburgh, UK

Local Arrangement Chairs

Yvan Petillot Heriot-Watt University, UK
Paul Siebert University of Glasgow, UK

Academic Demonstration Chair

Thomas Mensink Google Research and University of Amsterdam,
The Netherlands

Poster Chair
Stephen Mckenna University of Dundee, UK

Technology Chair
Gerardo Aragon Camarasa University of Glasgow, UK
xii Organization

Tutorial Chairs
Carlo Colombo University of Florence, Italy
Sotirios Tsaftaris University of Edinburgh, UK

Publication Chairs
Albert Ali Salah Utrecht University, The Netherlands
Hamdi Dibeklioglu Bilkent University, Turkey
Metehan Doyran Utrecht University, The Netherlands
Henry Howard-Jenkins University of Oxford, UK
Victor Adrian Prisacariu University of Oxford, UK
Siyu Tang ETH Zurich, Switzerland
Gul Varol University of Oxford, UK

Website Chair
Giovanni Maria Farinella University of Catania, Italy

Workshops Chairs
Adrien Bartoli University of Clermont Auvergne, France
Andrea Fusiello University of Udine, Italy

Area Chairs
Lourdes Agapito University College London, UK
Zeynep Akata University of Tübingen, Germany
Karteek Alahari Inria, France
Antonis Argyros University of Crete, Greece
Hossein Azizpour KTH Royal Institute of Technology, Sweden
Joao P. Barreto Universidade de Coimbra, Portugal
Alexander C. Berg University of North Carolina at Chapel Hill, USA
Matthew B. Blaschko KU Leuven, Belgium
Lubomir D. Bourdev WaveOne, Inc., USA
Edmond Boyer Inria, France
Yuri Boykov University of Waterloo, Canada
Gabriel Brostow University College London, UK
Michael S. Brown National University of Singapore, Singapore
Jianfei Cai Monash University, Australia
Barbara Caputo Politecnico di Torino, Italy
Ayan Chakrabarti Washington University, St. Louis, USA
Tat-Jen Cham Nanyang Technological University, Singapore
Manmohan Chandraker University of California, San Diego, USA
Rama Chellappa Johns Hopkins University, USA
Liang-Chieh Chen Google, USA
 Organization xiii

Yung-Yu Chuang National Taiwan University, Taiwan

Ondrej Chum Czech Technical University in Prague, Czech Republic
Brian Clipp Kitware, USA
John Collomosse University of Surrey and Adobe Research, UK
Jason J. Corso University of Michigan, USA
David J. Crandall Indiana University, USA
Daniel Cremers University of California, Los Angeles, USA
Fabio Cuzzolin Oxford Brookes University, UK
Jifeng Dai SenseTime, SAR China
Kostas Daniilidis University of Pennsylvania, USA
Andrew Davison Imperial College London, UK
Alessio Del Bue Fondazione Istituto Italiano di Tecnologia, Italy
Jia Deng Princeton University, USA
Alexey Dosovitskiy Google, Germany
Matthijs Douze Facebook, France
Enrique Dunn Stevens Institute of Technology, USA
Irfan Essa Georgia Institute of Technology and Google, USA
Giovanni Maria Farinella University of Catania, Italy
Ryan Farrell Brigham Young University, USA
Paolo Favaro University of Bern, Switzerland
Rogerio Feris International Business Machines, USA
Cornelia Fermuller University of Maryland, College Park, USA
David J. Fleet Vector Institute, Canada
Friedrich Fraundorfer DLR, Austria
Mario Fritz CISPA Helmholtz Center for Information Security,
Germany
Pascal Fua EPFL (Swiss Federal Institute of Technology
Lausanne), Switzerland
Yasutaka Furukawa Simon Fraser University, Canada
Li Fuxin Oregon State University, USA
Efstratios Gavves University of Amsterdam, The Netherlands
Peter Vincent Gehler Amazon, USA
Theo Gevers University of Amsterdam, The Netherlands
Ross Girshick Facebook AI Research, USA
Boqing Gong Google, USA
Stephen Gould Australian National University, Australia
Jinwei Gu SenseTime Research, USA
Abhinav Gupta Facebook, USA
Bohyung Han Seoul National University, South Korea
Bharath Hariharan Cornell University, USA
Tal Hassner Facebook AI Research, USA
Xuming He Australian National University, Australia
Joao F. Henriques University of Oxford, UK
Adrian Hilton University of Surrey, UK
Minh Hoai Stony Brooks, State University of New York, USA
Derek Hoiem University of Illinois Urbana-Champaign, USA
xiv Organization

Timothy Hospedales University of Edinburgh and Samsung, UK

Gang Hua Wormpex AI Research, USA
Slobodan Ilic Siemens AG, Germany
Hiroshi Ishikawa Waseda University, Japan
Jiaya Jia The Chinese University of Hong Kong, SAR China
Hailin Jin Adobe Research, USA
Justin Johnson University of Michigan, USA
Frederic Jurie University of Caen Normandie, France
Fredrik Kahl Chalmers University, Sweden
Sing Bing Kang Zillow, USA
Gunhee Kim Seoul National University, South Korea
Junmo Kim Korea Advanced Institute of Science and Technology,
South Korea
Tae-Kyun Kim Imperial College London, UK
Ron Kimmel Technion-Israel Institute of Technology, Israel
Alexander Kirillov Facebook AI Research, USA
Kris Kitani Carnegie Mellon University, USA
Iasonas Kokkinos Ariel AI, UK
Vladlen Koltun Intel Labs, USA
Nikos Komodakis Ecole des Ponts ParisTech, France
Piotr Koniusz Australian National University, Australia
M. Pawan Kumar University of Oxford, UK
Kyros Kutulakos University of Toronto, Canada
Christoph Lampert IST Austria, Austria
Ivan Laptev Inria, France
Diane Larlus NAVER LABS Europe, France
Laura Leal-Taixe Technical University Munich, Germany
Honglak Lee Google and University of Michigan, USA
Joon-Young Lee Adobe Research, USA
Kyoung Mu Lee Seoul National University, South Korea
Seungyong Lee POSTECH, South Korea
Yong Jae Lee University of California, Davis, USA
Bastian Leibe RWTH Aachen University, Germany
Victor Lempitsky Samsung, Russia
Ales Leonardis University of Birmingham, UK
Marius Leordeanu Institute of Mathematics of the Romanian Academy,
Romania
Vincent Lepetit ENPC ParisTech, France
Hongdong Li The Australian National University, Australia
Xi Li Zhejiang University, China
Yin Li University of Wisconsin-Madison, USA
Zicheng Liao Zhejiang University, China
Jongwoo Lim Hanyang University, South Korea
Stephen Lin Microsoft Research Asia, China
Yen-Yu Lin National Chiao Tung University, Taiwan, China
Zhe Lin Adobe Research, USA
 Organization xv

Haibin Ling Stony Brooks, State University of New York, USA

Jiaying Liu Peking University, China
Ming-Yu Liu NVIDIA, USA
Si Liu Beihang University, China
Xiaoming Liu Michigan State University, USA
Huchuan Lu Dalian University of Technology, China
Simon Lucey Carnegie Mellon University, USA
Jiebo Luo University of Rochester, USA
Julien Mairal Inria, France
Michael Maire University of Chicago, USA
Subhransu Maji University of Massachusetts, Amherst, USA
Yasushi Makihara Osaka University, Japan
Jiri Matas Czech Technical University in Prague, Czech Republic
Yasuyuki Matsushita Osaka University, Japan
Philippos Mordohai Stevens Institute of Technology, USA
Vittorio Murino University of Verona, Italy
Naila Murray NAVER LABS Europe, France
Hajime Nagahara Osaka University, Japan
P. J. Narayanan International Institute of Information Technology
(IIIT), Hyderabad, India
Nassir Navab Technical University of Munich, Germany
Natalia Neverova Facebook AI Research, France
Matthias Niessner Technical University of Munich, Germany
Jean-Marc Odobez Idiap Research Institute and Swiss Federal Institute
of Technology Lausanne, Switzerland
Francesca Odone Universita di Genova, Italy
Takeshi Oishi The University of Tokyo, Tokyo Institute
of Technology, Japan
Vicente Ordonez University of Virginia, USA
Manohar Paluri Facebook AI Research, USA
Maja Pantic Imperial College London, UK
In Kyu Park Inha University, South Korea
Ioannis Patras Queen Mary University of London, UK
Patrick Perez Valeo, France
Bryan A. Plummer Boston University, USA
Thomas Pock Graz University of Technology, Austria
Marc Pollefeys ETH Zurich and Microsoft MR & AI Zurich Lab,
Switzerland
Jean Ponce Inria, France
Gerard Pons-Moll MPII, Saarland Informatics Campus, Germany
Jordi Pont-Tuset Google, Switzerland
James Matthew Rehg Georgia Institute of Technology, USA
Ian Reid University of Adelaide, Australia
Olaf Ronneberger DeepMind London, UK
Stefan Roth TU Darmstadt, Germany
Bryan Russell Adobe Research, USA
Another random document with
no related content on Scribd:
 Seuraavana päivänä me kutsuimme aamiaiselle Sacherhotelliin ne
ulkoasiainministeriön edustajat, jotka olivat ottaneet osaa
neuvotteluihin. Burian itse ei voinut saapua. Vieraamme olivat
hyvällä tuulella ja antoivat seurustelutaitonsa päästä täysiin
oikeuksiinsa. Olimme kutsuneet myöskin h. ylh. vapaaherra von
Flotow'n, joka oli hoitanut ulkoasiainministerin tointa tammikuussa,
siihen aikaan kun olimme Suomen itsenäisyyttä notifioimassa. Hän
kertoili seurueelle juttuja diplomaattisesta maailmasta sekä Itävallan
ja Saksan ylhäisemmistä yhteiskuntapiireistä, joiden
perhekronikkoihin hän tuntui hyvin perehtyneen.

Wienissä oleskellessamme olimme saaneet osaksemme paljon

herttaista huomaavaisuutta. Kahteen kertaan oli tarjottu oopperassa
aitio käytettäväksemme. Ulkoasiainministeriön puolesta oli meitä
varten järjestetty retki Semmeringiin. Päivä oli ihastuttavan kaunis ja
oli erittäin mieluisaa ja virkistävää pitkästä ajasta saada jälleen olla
alppiluonnon vaikutuksen alaisena. Wienissä oleskellessamme kävi
meitä tapaamassa professori Paasonen, joka oli tammikuusta lähtien
oleskellut Budapestissä hallituksen tehtävissä. Hän valitti jääneensä
melkein kokonaan vaille kotimaasta saapuvia tietoja ja ohjeita. 30
päivänä illalla lähdimme takaisin Berliiniin.

Itävallan, Bulgarian ja Turkin kanssa tehtyjen sopimusten

ratifikatsioni tapahtui Suomessa heinäkuulla, jolloin asiakirjat
lähetettiin Berliiniin. Bulgarian edustajain ja meidän kesken tapahtui
asiakirjain vaihto heti. Itävalta odotutti itseänsä kauan. Vasta
lokakuun alussa sain kutsun saapua Wieniin. Lähdin matkaan
attashea Strömin seurassa 8 päivän iltana. Mukanamme matkusti
myöskin herra J. Palmgren, joka oli nimitetty konsuliksi Wieniin ja oli
jo kaksi kuukautta Berliinissä odottanut lupaa saada matkustaa
Itävaltaan. Wieniin saapuminen oli hieman surkea. Satoi, ja
ajoneuvoja ei ollut saatavissa. Tavaroitamme varten me
vuokrasimme kuormarattaat, joita ajoi vaimoihminen, ja itse me
lähdimme etenemään raitiovaunulla. Kaikki näytti olevan vieläkin
likaisempaa ja kehnommassa kunnossa kuin viimeksi Wienissä
käydessäni. Ulkoasiainministeriössä tapasin ainoastaan harvoja
aikaisempia tuttaviani. Heitä vaivasi kaikkia espanjantauti. Kävin
tapaamassa v.t. jaostopäällikköä von Callenbergia, ja
ratifikatsioniasiakirjojen vaihto määrättiin tapahtuvaksi lokakuun 11
päivänä klo 12 päivällä. Me saavuimme mainittuun aikaan
ulkoasiainministeriöön. Meidän salongissa odotellessamme kulki
huoneen läpi hitain askelin Unkarin ministeripresidentti Wekerle, joka
oli käynyt Burianin puheilla. Hän näytti kovin vakavalta. Meidät
kutsuttiin ensinnä yksityisesti Burianin puheille. Tällöin minä jätin
hänelle Suomen vapaudenristin suurristin selittäen sen merkitystä.
Hän lausui olevansa iloinen kunnianosoituksesta ja ilmaisi Suomen
kansaan kohdistuvan myötätuntonsa. Sitten menimme siihen
pienempään konferenssihuoneeseen, jossa sopimukset oli
allekirjoitettu, asiakirjat vaihdettiin, ja tätä koskevan pöytäkirjan
allekirjoitimme Burian ja minä. Burian esitti onnittelunsa sen
johdosta, että sopimukset nyt olivat lopulliset, ja minä lausuin julki
hallituksemme kiitollisuuden. — Ne olivat raskaita päiviä Itävallalle.
Saumat jo naksahtelivat. Burian näyttikin kovin rasittuneelta. Illalla
lähdimme takaisin Berliiniin. Kaksi viikkoa myöhemmin
kaksoismonarkia särkyi.

Turkin kanssa tehtyjä sopimuksia ei ehditty vaihtaa ennen suurta

katastrofia. Suomalainen kappale on yhä edelleen Suomen
lähetystössä Berliinissä.

Berliini, marraskuussa 1918.

 P.E. Svinhufvud Berliinissä.

Eräänä päivänä maaliskuun alussa, viidentenä tai kuudentena, sain

sähkösanoman, jossa oli allekirjoituksena "Svuehufoud" ja joka
kuului näin: "Sunnuntaina saapunut Tarmolla Tallinnaan. Pyydän
ilmoittamaan Helsinkiin Gripenbergin kautta." Ymmärsin, että
sähkösanoman oli lähettänyt Svinhufvud ja että hänen oli onnistunut
jollakin ihmeellisellä tavalla paeta Helsingistä. Tiedonanto oli
luonnollisesti erittäin ilahduttava, ja minä riensin ilmoittamaan sen
von Hülsenille, jonka välityksellä lähetettiin Tallinnaan sähkösanoma,
missä Svinhufvudia kehoitettiin saapumaan Berliiniin. Kului muutamia
päiviä eikä kuulunut mitään, ja minä aloin jo epäillä, että
kysymyksessä oli petkutus. Sunnuntaina 10 päivänä menin
tavalliseen aikaan syömään päivällistä. Hotellin porraskäytävässä
tapasin muutamia herroja, jotka näyttivät tutuilta, mutta kului
hetkinen, ennenkuin heidän joukostaan tunsin arvoisan
valtioministerimme, hän kun oli puettu suomalaiseen
maalaismalliseen karvalakkiin ja lammasnahkaturkkeihin. Hänen
seurassaan saapui senaattori J. Castrén sekä muutamia suomalaisia
liikemiehiä, joiden oli onnistunut päästä yli Tallinnaan.

Svinhufvud ja Castrén söivät kanssani päivällistä, jonka aikana

molemmat senaattorit kuvailivat Helsingissä kokemiaan ja pakoansa,
joka oli kokonainen todenperäinen seikkailuromaani, sekä kertoivat
kotimaassa punaisena aikana vallinneista oloista. Minä puolestani
tein selkoa siitä, mitä täällä oli suoritettu, varsinkin saksalaisesta
apuretkikunnasta ja sen aikaansaamisesta. Svinhufvud oli nähnyt
Tallinnassa sanomalehtiuutisen, jonka mukaan saksalaiset olivat
laskeneet joukkoja maihin Ahvenanmaalla. Hän luuli erään
helmikuun 15 päivänä minulle kirjoittamansa kirjeen saaneen minut
pyytämään aseellista apua. Kirje ei kumminkaan ollut tullut perille.
Se saapui vasta maaliskuun 15 päivänä Svinhufvudin ollessa
Berliinissä. Kirje, joka oli lähtenyt erään ruotsalaisen kuriirin mukana,
oli nähtävästi jäänyt pariksi viikoksi Ruotsiin, epähuomiossa tai
jostakin muusta syystä. Se sisälsi, kuten jo aikaisemmin toisessa
yhteydessä mainitsin, Helsingissä vallitsevaa olotilaa koskevan
kuvauksen ja suoranaisen vetoomuksen Saksan sotilaalliseen
avunantoon. Svinhufvud antoi nyt suoranaisen hyväksymisensä
saksalaisen apuretkikunnan aikaansaamista tarkoittaville
toimenpiteille, mikä oli minulle suuri kevennys, kun minun oli ollut
pakko toimia omalla vastuullani. Päivällisen jälkeen pidimme pitkän
konferenssin huoneessani Hotel Esplanadeissa, jonne von Hülsenkin
saapui täydessä univormussa kunniatervehdykselle Suomen
valtionpäämiehen luo. Senaattorit asuivat Continental-hotellissa.
Kuuluisan miehen Berliinissä-olo tuli pian tunnetuksi, ja lähinnä
seuraavina päivinä sanomalehdet sisälsivät hänen ja Castrénin
haastatteluja sekä heidän merkillisen pakonsa kuvauksia.
Valokuvaajat muistivat myöskin ottaa hänestä kuvia ja julkaista niitä
kuvalehdissä. — "Tanakka, jykevä vartalo, liikkeet karhumaiset",
kirjoitti Adolf Paul Svinhufvudia haastateltuaan, "pelkkää koottua
voimaa — teräväpiirteinen pää, josta uhoo lannistumaton tarmo sekä
siihen liittyvä älykkyys ja hupaisa huumori — olemus
kokonaisuudessaan terveyttä ja rohkeutta uhkuva — kaikin puolin
ilmeinen merikarhutyyppi, joka on tottunut voimakkaalla kourallaan
pitelemään peräsintä ja kuljettamaan aluksensa kaikkien myrskyjen
läpi varmasti määräpaikkaan. Suomalaiset ovat tietäneet, kenen
valitsivat johtajakseen."

Svinhufvud oli lähtenyt matkaan siinä asussa, mikä hänellä oli

yllään, ilman mitään vaatevarastoja, joten hänen pukunsa ei ollut
oikein salonkikelpoinen. Kesti muutamia päiviä, ennenkuin hän —
asianmukaisesti hankitun Bezugsscheinin avulla — sai
vaatevarastoonsa tarpeellisimmat lisäykset. Välttämättömiä
puolivirallisia luonakäyntejä varten hän sai lainaksi vapaaherra von
Bonsdorffin lievetakin. Iso tuppipuukko riippui joka tapauksessa
uskollisesti kupeella.

Niillä käynneillä virallisten henkilöiden luona, jotka

kohteliaisuussyistä olivat välttämättömät ja asiallisista syistä
toivottavat, oli luonnollisesti minun asiani olla mukana
valtionpäämiestämme esittelemässä. Toisilla käynneillä oli Castrén
mukana, toisilla olimme Svinhufvud ja minä kahden, kuten
valtakunnankanslerin, kreivi von Hertlingin ja Hindenburgin luona.
Pääministerimme tanakka vartalo ja raskaat liikkeet herättivät
huomiota ja vaikuttivat lähinnä yllättävästi, mutta hänen
olemuksessaan ilmenevä tyyni rauhallisuus, voima ja hyvänsävyisyys
aiheuttivat epäilemättä kumminkin myötätuntoa ja syvää
kunnioitusta. Saksalaisten mielestä hänen hahmossaan ja
esiintymisessään varmaan oli jotakin, joka muistutti buuritasavallan
presidenttiä "Ohm Krügeriä". Hänen saksalaisystävällisyytensä ilmeni
sekin niin rehellisesti ja teeskentelemättä, että sen täytyi vaikuttaa.
Kun valtakunnankanslerin luona käydessämme istuuduimme
salonkiin pyöreän pöydän ääreen ja keskustelu alkoi, näytti tuo pieni,
hento valtiomies aivan hämmästyneeltä, melkeinpä säikähtäneeltä.
Huomasin katseen, joka ilmaisi jonkinlaista levottomuutta ja
avuttomuutta. Svinhufvudin hahmon ja äänen tekemä ensimmäinen
yllättävä vaikutus kuitenkin varmaan häipyi, kun valtakunnankansleri
pääsi selvemmin tajuamaan suomalaisen vieraansa omalaatuisuutta.
Läsnäolevan, hienoksi hioutuneen ja siron alivaltiosihteerin von
Radowitzin kasvoilla sitävastoin säilyi koko vierailun ajan jonkinlainen
kysyvä ilme. Keskustelu, joka pääasiallisesti koski maamme asemaa
ja vapaustaisteluamme, ei varmaankaan ollut jokapäiväisimpiä
entisessä Bismarckin salongissa tapahtuneista.

Olin ajatellut, että Svinhufvud kävisi päämajassa henkilökohtaisesti

lausumassa Suomen hallituksen kiitollisuuden Saksan avunannon
johdosta. Mutta Hindenburg saapuikin juuri niinä päivinä Berliiniin, ja
kohtaaminen määrättiin tapahtuvaksi hänen
vastaanottohuoneessaan yleisesikunnan rakennuksessa. Läsnä
olimme myöskin kenraali Bartenwerffer, von Hülsen ja minä. Mitään
pitempää, yleisiä kysymyksiä koskettelevaa keskustelua ei
sukeutunut. Heti alussa Hindenburg sanoi Svinhufvudin rohkean
paon ja sen onnistumisen erikoisesti miellyttäneen itseänsä, ja tästä
S. sai aihetta kuvailla eräitä tuon seikkailumaisen yrityksen
yksityiskohtia. Siihen kuluivatkin ne muutamat minuutit, jotka
ylisotamarski voi antaa käytettäväksemme. Svinhufvudilla oli
kuitenkin tilaisuutta lausua syvä kiitollisuutemme korkeimmalle
sotilasjohdolle sen päätöksestä tukea lainkuuliaista Suomea sen
itsenäisyystaistelussa.

Valtiosihteeri von Kühlmann ei ollut Berliinissä, jonka vuoksi me

sensijaan kävimme alivaltiosihteerin, vapaaherra von dem Busschen
luona. Hän kutsui ystävällisesti suomalaiset valtiomiehet Adlon-
hotelliin päivällisille, joihin ottivat osaa myöskin Suomen ja Ruotsin
lähetystöjen edustajat ja eräät Suomen kysymykseen perehtyneet
ulkoasiainministeriön henkilöt. Keskusteluissa kosketeltiin erinäisiä
poliittisia kysymyksiä, erikoisesti muistaakseni myöskin
Ahvenanmaan kysymystä, johon v. d. Busschen mielenkiinto
erityisesti kohdistui. Mieliala oli sydämellinen ja pääministerimme
hyvällä tuulella.
 Senaattorit viipyivät Berliinissä noin 12 päivää. Saksalaisen
apuretkikunnan aikaansaamisessa ei Svinhufvudilla ollut suoranaista
osuutta, mutta, kuten jo huomautin, hän hyväksyi ja kannatti sitä
kaikin puolin. Mikäli myöhemmin sain kuulla, oli Helsingissä,
saksalaisten saapumista odoteltaessa, levinnyt huhu, että Svinhufvud
oli yrittänyt vastustaa saksalaisen apuretkikunnan lähettämistä.
Tämä huhu oli luonnollisesti täysin perätön. Eräässä kreivi von der
Goltzin kanssa pidetyssä konferenssissa, jossa olin mukana, osoitti
Svinhufvud mitä vilkkainta harrastusta retken nopeaan
toimeenpanoon ja antoi kreiville hyviä neuvoja. Kreivin pyynnöstä
hän kirjoitti Suomen kansalle osoitetun kehoituksen, jota oli tarkoitus
levittää saksalaisten noustua maihin. Eräässä haastattelussa hän
lausui: "Tilanteen ollessa sellainen kuin se on, täytyy meidän luottaa
Saksan avunantoon. Se on ehdottomasti välttämätön, sillä yhä
enemmän venäläisiä punakaartilaisia tulvii Suomeen päin." Tähän
suuntaan käyvät Svinhufvudin lausunnot varmaan osaltaan
vaikuttivat, että Suomen auttamiseen Saksassa yleensä suhtauduttiin
suopeasti.

Svinhufvudin Berliinissä ollessa tulivat maaliskuun 7 päivänä

allekirjoitetut saksalais-suomalaiset sopimukset valtiopäiväin
käsiteltäviksi. Odotettiin sosiaalidemokraattien ja liberaalien taholta
tapahtuvaa hyökkäystä hallitusta vastaan sen aktiivisen Suomi-
politiikan vuoksi, ja jotakin sentapaista todella sattuikin. Molemmat
Suomen hallituksen jäsenet koettivat saada valtiopäivämiespiireissä
Suomen asioita oikeaan valoon, olivatpa he maaliskuun 16 päivänä
läsnä Suomen kysymykselle omistetussa istunnossa valtiopäivien
päävaliokunnassa. Svinhufvud joutui tällöin kiistaan
sosiaalidemokraatin, tohtori Davidin kanssa, joka myöhemmin
keväällä eräässä valtiopäivillä pitämässään puheessa ja
"Vorwärtsissä" hyökkäsi Svinhufvudin kimppuun väittäen hänen
Berliinissä ollessaan uskotelleen olevansa vakaumuksiltaan
tasavaltalainen, mutta sittemmin tukeneen monarkistisia pyrintöjä
Suomessa. David tahtoi tässä ajatustavan muutoksessa nähdä
heilahduksen, jonka hän otaksui johtuvan itsekkäästi harkituista
vaikuttimista.
 Maaliskuun 11 päivänä pitivät Berliinissä olevat suomalaiset
Svinhufvudille ja Castrénille Esplanade-hotellissa päivälliset, joilla
ilmeni ilo paon onnistumisen johdosta ja lausuttiin valoisia ajatuksia
Suomen tulevaisuudesta. Kun senaattorit lähtivät Tukholmaan,
seurasivat heitä Stettiner Bahnhofille suomalaiset maanmiehet, jotka
toivottivat heille onnellista matkaa ja menestyksellistä toimintaa
maan hyväksi.

Berliinissä syyskuulla 1918.

Käynti Saksan päämajassa heinäkuulla 1918.

Vapaussodan aikana perustetun Suomen vapaudenristin suurristi

oli erään lähetystön jätettävä keisari Wilhelmille,
valtakunnankanslerille kreivi Hertlingille sekä molemmille
sotapäälliköille von Hindenburgille ja Ludendorffille. Kaikki mainitut
henkilöt sattuivat olemaan Saksan päämajassa. Siihen lähetystöön,
joka oli saanut tehtäväkseen jättää kunniamerkit, kuuluivat
seuraavat henkilöt: minä Berliinissä olevana Suomen ministerinä,
kenraali H. Ignatius Suomen armeijan edustajana ja lähetystöneuvos
vapaaherra A. von Bonsdorff. Sitäpaitsi matkusti mukanamme majuri
M. Gripenberg tullakseen Berliinissä olevan lähetystön sotilasasiain
attasheana esitellyksi keisarille. Attashean kreivi Rexin oli
ulkoasiainministeriö määrännyt meitä saattamaan.

Toivomuksemme päästä keisarin puheille ja käymään

sotilaallisessa päämajassa oli ilmoitettu sekä ulkoasiainministeriölle
että yleisesikunnan poliittiselle jaostolle. Vastaanotto oli määrätty
tapahtuvaksi heinäkuun 30 päivänä. Muutamia päiviä aikaisemmin
jätettiin, vallitsevan tavan mukaan, se puhe, joka minun oli määrä
audienssissa pitää keisarille. 29 päivänä illalla lähdimme matkaan
pikajunalla Kölnin ja Aachenin kautta Spahan Belgiaan, jonne
päämaja oli muutettu Kreuznachista uuden hyökkäyksen alkaessa
maaliskuussa. Me saavuimme tuohon rauhanaikana hyvinkin
muodissa olleeseen belgialaiseen kylpypaikkaan klo 1/2 1 päivällä, ja
meidät otti asemalla vastaan lähetystöneuvos parooni von Grünau,
ulkoasiainministeriön edustaja päämajassa, sekä meille
aikaisemmilta ajoilta tuttu majuri Crantz, joka oli palannut Suomesta
ja oli jälleen päämajassa. Keisarillisissa automobiileissa meidät vietiin
komeaan linnamaiseen, laajan englantilaismallisen puiston
ympäröimään huvilaan, jossa kreivi von Platen toivotti meidät
tervetulleiksi ja jonne meidät majoitettiin keisarin vieraina. Huvilan
omistaja oli eräs varakas belgialainen teollisuudenharjoittaja, joka oli
sota-ajaksi asettunut asumaan Verviers'hen. Siinä oli aikaisemmin
asunut keisari, joka kumminkin oli nyttemmin muuttanut erääseen
toiseen lähellä olevaan, vieläkin avarampaan huvilaan. Automobiilit,
jotka muuten olivat pitkin päivää käytettävinämme, jäivät
odottamaan ja veivät meidät muutamia minuutteja myöhemmin
keisarin asunnolle, missä kunniavahti teki kunniaa ja hovimarsalkka,
vapaaherra Marchall lausui meidät tervetulleiksi. Meidät vietiin kohta
audienssihuoneeseen, jossa paitsi keisaria olivat valtakunnankansleri
ja seurue, noin 20 henkilöä. Kunnioittavasti kumarrettuamme minä
astuin esiin ja lausuin keisarille seuraavat, tässä käännöksenä
esiintyvät sanat:

"Teidän majesteettinne on suvainnut myöntyä ottamaan vastaan

äskettäin perustetun Suomen-vapaudenristin suurristin jalokivineen.
Suomen valtionhoitaja on uskonut kunniakkaaksi tehtäväksemme
jättää tämän korkean ritarimerkin Teidän Majesteetillenne.
Tahtoessaan antaa tämän korkeimman suomalaisen kunniamerkin
Teidän Majesteetillenne aikaisemmin kuin kenellekään muulle on
valtionhoitaja siten halunnut osoittaa, kuinka erinomaisen,
verrattoman arvokas ja ratkaiseva on ollut Teidän Majesteettinne
suoma tuki ja Saksan avunanto itsenäisyyden ja vapauden
voittamiseksi maallemme ja kansallemme. Tämän ulkonaisena
ilmauksena tuo vapaudenristi T. M:llenne Suomen hallituksen ja
Suomen kansan ihailun ja syvimmän kiitollisuuden tunteet T. M:nne,
Saksan kansaa ja Saksan voitokasta armeijaa kohtaan. Me
toivomme, että siitä on tuleva niiden lujien ystävyyssiteiden
vertauskuva, jotka liittävät pientä kansaamme mahtavaan Saksan
valtakuntaan."

Keisarin minulle aikaisemmin ilmoitetun toivomuksen mukaisesti

minä pyysin kohta tämän jälkeen saada hänelle jättää
vakuutuskirjani Suomen lähettiläänä H. Majesteettinsa hovissa.
Huomautin tällöin saaneeni hallitukseltani tehtäväksi suunnata kaikki
pyrintöni Suomen ja Saksan valtakunnan välisten läheisten ja
luottamuksellisten suhteiden säilyttämiseen ja lujittamiseen, ja että
tahdoin omistaa käytettävissäni olevat voimat tähän suureen
tehtävään.

Senjälkeen minä jätin kirjeen, joka oli sinetöidyssä kuoressa, ja

kenraali Ignatius ojensi kunniamerkkikotelon, jonka keisari otti
omakätisesti vastaan ojentaen sen ajutantilleen. Otettuaan
viimeksimainitulta vastaan paperin, johon oli merkitty hänen
puheensa, hän esitti sen meille kaikuvalla äänellä. Puhe kuuluu
käännettynä näin:

"Herra ministeri. Hyvät herrat.

 Minulle tuottaa suurta iloa ja tyydytystä saada ottaa teiltä
vastaan Suomen vapaudenristi ja minä kiitän teitä siitä
sydämellisesti. Minä pidän ristin myöntämistä minulle niiden
tunteiden vertauskuvallisena ilmauksena, jotka liittävät Suomen ja
Saksan kansoja toisiinsa. Nämä sympatiantunteet, joita vanhastaan
on ollut molempain kansojen kesken vallitsemassa, ovat lujittuneet
siinä yhteisessä taistelussa, jota Saksa ja Suomi ovat rinnan
käyneet Suomen kentillä. Yhdessä vuodatettu veri liittää yhteen
varsinkin silloin, kun veri on vuodatettu niin korkeiden ja jalojen
tarkoitusperäin vuoksi; kuin Suomen vapaustaistelussa. On ihana
rinnakkaisilmiö siinä suuressa taistelussa olemisen, oman vapauden
ja itsenäisyyden puolesta, jota Saksan kansa Jumalan avulla käy
kestäen suunnattomia ponnistuksia ja kärsimyksiä, mutta lujan
tahdon milloinkaan väsähtämättä ja voimakkain teoin, että
voittomme on samalla voinut johtaa useita taistellen vapauttansa
tavoittelevaa kansaa kansallisen perintönsä omistukseen ja
kahleista vapautumiseen. Me olemme sanoja tuhlaamatta
teoissamme toteuttaneet sen, mitä vastustajamme ovat väsymättä
toistelleet voimatta tai tahtomattakaan sitä toteuttaa: pienten,
vapautensa puolesta taistelevien kansakuntien suojelemisen.

Suotakoon Suomen pitkinä rauhanvuosina kehitellä sitä, minkä se

nyt on taistellen ja kärsien saavuttanut: vapauttansa ja
itsenäisyyttänsä. Ja olkoon se, mitä siten on voitettu, pitkiksi ajoiksi
eteenpäin siemenenä, josta kasvaa onnellinen, luottavainen ja
sydämellinen suhde molempain eteenpäinpyrkiväin, vapautensa
puolesta taistelevain kansojen välille. Teidät, herra ministeri,
tervehdin sydämellisesti tervetulleeksi hoviini Suomen edustajaksi.
Mikäli minä ja hallitukseni voimme helpottaa tehtäväänne, teemme
sen mielellämme."
 Keisari astui nyt eteenpäin, puristi meidän edustajain kättä ja
ojensi meille kullekin kotelon, jossa oli hänen meille suomansa
kunniamerkki. Sen seikan, että kunniamerkit olivat verraten korkeata
astetta, täytynee katsoa todistavan sitä hyväntahtoisuutta, jota
keisari tahtoi osoittaa ottaessaan ensimmäisen kerran vastaan
Suomen miehiä ja sitä tyydytystä, jota hän tunsi hänelle annetun
suomalaisen kunniamerkin johdosta. Keisari antoi heti kiinnittää
krashaanin univormuunsa, ja meidänkin täytyi ripustaa rintaamme
uudet kunniamerkkimme, vaikka me siviilimiehet olimmekin
puettuina lievetakkeihin. Sitten minä esittelin H. Majesteetilleen
majuri Gripenbergin, jolle suotiin toisen luokan rautaristi.

Keisari keskusteli kanssamme vielä hetkisen, ennenkuin astuimme

viereiseen ruokasaliin. Ateriaan otti osaa noin 20 henkeä. Keisarin
paikka oli keskellä pöydän toista pitkääsivua; hänen oikealla
puolellaan istuin minä, vasemmalla Ignatius. Oikeanpuolisena
pöytänaapurinani oli keisarin lippuamiraali von Müller. Ruokalista oli
yksinkertainen mutta erinomaisen hyvä ja viinit olivat luonnollisesti
mainioita.

Päivällisen aikana keisari jutteli melkein yksinomaan

pöytätoveriensa kanssa. Hän puhui vilkkaasti ja välittömästi, hyvin ja
sydämellisesti. Koko hänen esiintymis- ja puhetavassaan oli jotakin
luottavaista, niin että voi helposti unohtaa istuvansa hallitsijan
vieressä, joka siihen aikaan oli maailman mahtavin. Mutta hänen
harmaansinisten silmiensä katseessa oli kumminkin piirre, joka
osoitti rasittuneisuutta tai huonoa terveyttä. Hänen ja Ignatiuksen
välinen keskustelu koski, mikäli sitä voin seurata, etupäässä
suursotaa ja Suomen pikku sotaa sekä sotahistoriaa, jolla alalla
keisari sanoi kuulleensa Ignatiuksen olevan erikoistuntijan.
Mannerheimistä keisari lausui myötätuntoisia sanoja ja huomautti,
että M. oli ollut hänen joukkojaan vastaan taistelleista henkilöistä
ensimmäinen, jolle hän oli antanut rautaristin. Minun kanssani keisari
keskusteli etupäässä yleisistä poliittisista ja taloudellisista
kysymyksistä. Erityisellä mielenkiinnolla hän kosketteli Belgiaa, sen
väestöä ja niitä toimenpiteitä, joihin hänen aloitteestaan oli ryhdytty
belgialaisen työväen aseman parantamiseksi. Hänen mielestään eivät
kapitalistit olleet missään maassa käytelleet työväenluokkaa siinä
määrin omaksi hyödykseen kuin juuri Belgiassa. Nyt oli pantu
toimeen sairaus- ja vanhuusvakuutus, jonka hän uskoi jäävän
voimaan, miten Belgian muuten tulisikin käymään. Keisari puhui
lämpimästi ja innostuneesti näistä sosiaalishumanitäärisistä
kysymyksistä. Uskottomasta, tekopyhästä Albionista hän lausui
monta ankaraa sanaa. Oikeastaan, arveli hän, olisi kaikkien
Euroopan mantereen maiden tunnettava keskinäistä solidaarista
vastatuntoa Englannin röyhkeyttä ja sen harjoittamaa politiikkaa
kohtaan. Napoleonin mannermaansulkemusjärjestelmä ei keisarin
mielestä sinänsä ollut mikään tyhmä aate, mutta se oli huonosti
suunniteltu. Keskustelu johtui koskettamaan myöskin onnettoman
tsaari Nikolain kohtaloa. Venäläiset, sanoi keisari, olisivat voineet
antaa hänen elää rauhassa. Hän oli liian mitätön voidakseen enää
olla vaarallinen edes bolshevikeille.

Keisarilliset päivälliset eivät ainoastaan harvinaisuutensa vuoksi

meitä viehättäneet, vaan olivat samalla todellakin miellyttävät,
varsinkin keisarin osoittaman persoonallisen herttaisuuden vuoksi.
Vielä hyvän aikaa päivällisen jälkeen, kun oli ehditty kahviin ja
sikareihin ja kaikki jo olivat lähtöä tekemässä, keskusteli keisari
huomattavan kauan vieraittensa kanssa. Hallituskysymykseen, joka
siihen aikaan oli huomionalainen, ei keisarin ja minun välisessä
keskustelussa ollut ollenkaan kajottu. Olin siitä iloinen, sillä minun
tätä kysymystä koskevat mielipiteeni ja hallituksemme mielipiteet
eivät tähän kysymykseen nähden pitäneet joka kohdassa yhtä. Mutta
heti aterian jälkeen tuli luokseni keisarin siviilikabinetin päällikkö von
Berg, joka aivan kesken kaiken lausui, että Suomen valtaistuinta
varten oli olemassa uusi ehdokas, nimittäin Preussin prinssi Friedrich
Wilhelm. Samalla hän painokkaasti huomautti, että H. Majesteettinsa
suhtautui myötätuntoisesti hänen ehdokkuuteensa. Tarkoitus
ilmeisesti oli saattaa tietooni, että asiaa sopisi kosketella keisarin
kanssa jutellessa. Kun keisari kohta senjälkeen tuli luokseni, viittasin
minä pian tapahtuvaan, Suomen valtiomuotoa koskevaan tärkeään
ratkaisuun. Keisari lausui hartaasti toivovansa, että Suomesta tulisi
monarkia. Huomautettuani, että meillä Suomessa olisi mielellään
nähty siihen suuntaan käyvä, Saksan taholta annettu selvä
positiivinen lausunto, keisari vastasi poliittisesti arkaluontoisuudesta
tahtoneensa antaa Suomen ratkaista tämän tärkeän sisäpoliittisen
kysymyksen ilman ulkoapäin tulevaa painostusta. Katsoin silloin
velvollisuudekseni huomauttaa, että hallituksemme olisi mieluimmin
tahtonut saada jonkin H. Majesteettinsa huoneen jäsenen Suomen
valtaistuimelle. Tähän keisari vastasi, että erikoisten syiden vuoksi ei
kukaan hänen pojistaan voinut tulla kysymykseen, mutta jos Suomi
haluaisi preussilaisen prinssin, olisi prinssi Friedrich Wilhelm sovelias.
Keisari sanoi hänen olevan lujaluonteisen sekä hyvän ja kokeneen
hallintomiehen. Hän oli keskustellut kysymyksestä prinssin kanssa,
mutta hän oli pyytänyt mietintä-aikaa. Prinssin puoliso tosin oli
katolilainen, mutta keisari ei uskonut sen seikan tulevan paljoakaan
ilmenemään. Kun tämän johdosta tuli puheeksi, että kansamme oli
läpikotaisin evankelista, ja minä huomautin sillä olevan hyvin
hämärän käsityksen katolisuudesta, jota pidettiin melkein puolittain
pakanuutena, lausui keisari: "siinä se ei olekaan aivan väärässä" ja
viittasi romaanisiin kansoihin. Kun huomautin siihen, että Saksan
katolilaisten ja protestanttien suhde näytti sodan aikana olleen mitä
parhain, vahvisti keisari huomion oikeaksi ja mainitsi tässä suhteessa
vallinnutta suurta suvaitsevaisuutta kuvaavia esimerkkejä.
Molempain tunnustusten papit olivat veljellisessä sovussa
seurustelleet toistensa kanssa. Keskustelu liukui jälleen Suomeen, ja
keisari, joka oli aikaisemmin käynyt Suomen vesillä, sanoi
havainneensa Suomen saariston hyvin kauniiksi. Hän lausui
toivomuksen saada pian käydä maassamme, ja minä vastasin, että
kansamme tulisi olemaan erittäin iloinen saadessaan siellä nähdä ja
tervehtiä H. Majesteettiansa. Hän hyvästeli meitä sydämellisesti
puristaen voimakkaasti kättämme, teki jäähyväiskierron seurueessa
ja lähti yksityishuoneeseensa. Keisari oli, kuten sanottu, vierailumme
aikana erinomaisella tuulella. Pari tuntia myöhemmin saapui tieto
sotamarsalkka von Eichhornia vastaan Kievissä tehdystä
murhayrityksestä, joka lienee koskenut häneen syvästi. Siitä
päättäen, mitä hän oli lausunut majuri von Redernille[10], joka
seurasi häntä iltapäiväkävelyllä, oli suomalainen lähetystö tehnyt
häneen hyvän vaikutuksen. Meillä puolestamme oli täysi syy iloita
siitä hyväntahtoisuudesta ja kunnioituksesta, joka tuli uuden
valtiomme edustajain osaksi tämän virallisen vierailun aikana, ja
henkilökohtaisesti jäi meille pysyvä, sympaattinen muisto
kohtauksestamme Saksan hallitsijan kanssa.

Me palasimme kauniiseen asuntoomme, nautimme ihanasta

näköalasta, joka ulottui yli puiston aina kaukaisiin metsäisiin
kukkuloihin saakka, ja kun olimme juoneet iltapäiväteemme veivät
automobiilit meidät valtiokanslerin huvilaan, joka sijaitsi eräällä
harjanteella vastapäätä keisarin asumusta. Kreivi von Hertling, jonka
olin aikaisemmin kohdannut useita kertoja, otti meidät sydämellisen
ystävällisesti vastaan. Minä osoitin lyhyessä puheessani, mikä
merkitys oli Saksan hallituksen toiminnalla ja sen suomalla
kannatuksella sekä valtakunnankanslerin persoonallisella osuudella
itsenäisyydellemme ja ojensin hänelle suurristin. Kreivi kiitti ja
korosti vastauksessaan Saksan ja Suomen kesken vallitsevaa etujen
yhteisyyttä. Kun oli hetkinen keskusteltu, oli audienssi lopussa.
Raskasta, ehkäpä liiankin raskasta taakkaa kantaa tuo vanha mies
raihnailla hartioillaan, ja mahdotonta on olla tuntematta myötätuntoa
häntä kohtaan. Päämajassa-olo tuntui hänestä jonkinlaiselta levolta
Berliinin rauhattomaan elämään verraten.

Illalliseen oli vielä pari tuntia, ja me käytimme ajan siten, että

teimme automobiiliretken lähiseutuihin. Matka ulotettiin Saksan
alueella sijaitsevaan pieneen Malmedy'hin,[11] jonka asujamisto
puhuu enimmältä osalta ranskaa. Seutu on erittäin kaunista korkeine
kumpuineen ja metsäisten ylänköjen välisine laaksoineen. Maiseman
yllä lepäsi sädehtivä kesäinen tunnelma. Tässä Belgian kulmassa ei
sodan aikaansaamasta hävityksestä näkynyt jälkeäkään. Spa oli
sekin aivan vahingoittumaton. Edetessään tänne eivät saksalaiset
olleet kohdanneet minkäänlaista vastustusta. Span ja lähiseudun
väestö eli rauhallista arkielämäänsä kuten ennenkin. Kauppa ja
teollisuus olivat käynnissä. Siellä täällä näkyi belgialaisia poliiseja
ulkonaista järjestystä valvomassa. Kylpyvieraita ei ollut. Saksalaiset
univormut olivat vallalla, mutta ei ainakaan läpimatkalla oleva
muukalainen voinut havaita sotaväen kohtelevan väestöä mitenkään
tylysti.

Illalliselle meidät oli kutsuttu sotilaskasinoon, jossa aterioi osa

tänne sijoitettuja korkeampia upseereja, niiden joukossa
ulkomaalaiset sotilasvaltuusmiehet. Esimiehenä oli Baijerin
sotilasvaltuusmies kenraali Köberle. Minä istuin hänen ja turkkilaisen
kenraalin Zeki Pashan välissä. Viimeksimainittu oli rattoisa, vanhahko
mies ja lienee kunnostautunut turkkilais-bulgarialaisessa sodassa.
Hän oli kuullut suomalaisten ja turkkilaisten olevan sukua toisilleen ja
havaitsi minut turkkilaisen näköiseksi! Vastapäätä Ignatiusta istui
Bulgarian valtuusmies kenraali Tontshew, ja minä sain kuulleeksi
katkelmia heidän keskustelustaan, joka kävi venäjäksi. Myöskin
sotaministeri von Stein, vaitelias, rasittuneen ja väsähtäneen
näköinen mies, oli läsnä. Seurassa oli useita sellaisia korkeasti
sivistyneitä, velvollisuudentuntoisia ja moitteettomia saksalaisia
upseerityyppejä, joita tapaa varsinkin yleisesikuntapiireissä ja joita
kohtaan ehdottomasti tuntee syvää kunnioitusta ja myötätuntoa.

Aterian jälkeen me istuimme vielä kauan yhdessä hauskasti

seurustellen, kunnes automobiilit veivät meidät rautatieasemalle,
josta lähdimme matkaan klo 1/2 12 illalla. Meidän näet oli määrä
mennä lähempänä rintamaa sijaitsevaan johtopaikkaan, jossa olivat
Hindenburg ja Ludendorff sekä osa esikunnan operatiivisia ja
poliittisia osastoja.

Paikkakunta, johon matkustimme, oli nimeltään Avesnes. Se

sijaitsee Ranskassa lähellä Belgian rajaa, Namurista länteen,
Cambrain suunnalla. Kun matka tapahtui yöllä, emme valitettavasti
saaneet ollenkaan nähdä niitä seutuja, joiden ohi kuljimme. Juna
eteni hitaasti, ainoastaan 30 kilometriä tunnissa. Samaa
kulkunopeutta noudattivat kaikki Belgiassa ja Ranskalta vallatuilla
alueilla liikkuvat junat, jottei syntyisi mitään liikennehäiriöitä sen
vuoksi, että junan täytyisi odottaa toista päästäkseen lähtemään
eteenpäin. Klo 8:n tienoissa aamulla saavuimme Avesneen,
pienoiseen kaupunkiin, jossa ulkoapäin katsoen ei ollut mitään
merkittävää. Huoneet osoitettiin meille eräästä yksityisestä
ranskalaisesta talosta, jonka sotilashallinto oli vuokrannut
satunnaisten vieraitten varalle. Se oli yksinkertainen porvarillinen
asumus, sisustettu perinnäiseen ranskalaiseen tapaan, ei niin
viihtyisästi ja siististi kuin vastaavat saksalaiset kodit yleensä.
Husaariluutnantti von Oettinger, muhkea nuori mies oli määrätty
olemaan käytettävissämme. Käynti Hindenburgin luona oli määrätty
tapahtuvaksi klo 11, ja me saavuimme juuri lyönnilleen hänen
rauhallisesti sijaitsevaan asuntoonsa, jota erotti ulkomaailmasta
melkoinen puutarha-alue. Kauniin inhimillisenä, ylisotamarskia
luonnehtivana piirteenä sopii mainita, että hän oli antanut huvilan
omistajan, vanhan ranskalaisen miehen 90 vuoden ikäisine äiteineen
jäädä asumaan huvilan yläkertaan asuen itse alakerrassa. Esikunta
oli tahtonut, että he muuttaisivat pois, mutta Hindenburgilla ei ollut,
kuten hän minulle kertoi, sydäntä pakottaa vanhuksia lähtemään
kodistaan.

Meidät otti portailla vastaan Hindenburgin ajutantti, ja me

astuimme ylisotamarskin vastaanottohuoneeseen. Vanha, kookas
kenraali tervehti minua kuten vanhaa tuttavaa, minä esittelin muut
lähetystön jäsenet ja lausuin muutamia tervehdyssanoja. Armeijan
edustajana piti kenraali Ignatius puheen Hindenburgille kosketellen
vapaustaisteluamme ja Saksan sotilaallisen avunannon merkitystä
taistelun nopealle ja onnelliselle suorittamiselle, erittäinkin Etelä-
Suomeen ja Helsinkiin nähden. Valtionhoitajamme ja hallituksemme,
lausui hän, tuntevat vilpitöntä iloa voidessaan tarjota Suomen
vapaudenristin nykyajan suurimmalle sotapäällikölle. Hindenburg
vastasi voimakkain lausein, korostaen yhdessä vuodatetun
saksalaisen ja suomalaisen veren yhdistävää voimaa. Istuimme sitten
hetken aikaa ylisotamarskin työhuoneessa, jonka keskellä olevaa
pöytää peittivät länsirintaman kartat. Hindenburg oli täynnä
luottamusta, vaikka viime päivät eivät olleetkaan olleet Saksan
aseille onnekkaita. Suoritettu peräytyminen ei hänen mielestään ollut
omansa herättämään levottomuutta. Aluevoitoilla, suuremmilla tai
pienemmillä oli tässä toisarvoinen merkitys. Tärkeintä oli "saada
vihollinen möyheäksi". Ranska oli jo nääntymässä. Hindenburg
arveli, ettei se voi enää milloinkaan kohota suurvalta-asemaansa,
vaan tulee painumaan Espanjan tasolle. Lähtiessämme ylisotamarski
kutsui meidät päivälliselle klo 1:ksi.

Seuraavana tehtävänämme oli käydä tapaamassa kenraali

Ludendorffia, joka asui eräässä toisessa lähellä olevassa huvilassa.
Asunnon edustalla oli keisarillinen automobiili, ja me saimme tietää
kruununprinssin olevan kenraalin luona käymässä. Hän oli tullut
suoraan jäämajastaan Sedanin luota. Me jäimme ulkopuolelle
odottamaan. Kruununprinssi oli nähnyt meidät ikkunasta ja
nähtävästi saanut kuulla, keitä me olimme. Tullessaan ulos hän
suuntasi askeleensa ryhmäämme kohti, jonka vuoksi minä astuin
esiin ja tervehdin häntä. Hän alkoi jutella tiedustellen m.m. millä
kannalla monarkian voimaansaattaminen oli ja lausui toivovansa,
että valtiomuotokysymys tulisi onnellisesti ratkaistuksi. Hän tahtoi
toivottaa maallemme kaikkea hyvää. Kruununprinssi teki raikkaan ja
reippaan vaikutuksen, mutta ei ehdottoman sympaattista. Minä
esittelin hänelle muut suomalaiset, hän vaihtoi joitakin sanoja
kenraali Ignatiuksen kanssa, nousi sitten automobiiliinsa ja lähti.
Astuimme sitten Ludendorffin asuntoon ja meidät vietiin heti hänen
puheillensa. Täällä toistui jokseenkin sama toimitus kuin
Hindenburgin luona. Ludendorffkin kiitti kunnianosoituksesta,
palautti mieleensä aikaisempia kohtauksiaan Suomen kysymystä
ajavien suomalaisten kanssa ja toivoi olosuhteitten maassamme
kehittyvän onnellisesti. Sitten me keskustelimme Andreen kartaston
ääressä hetken aikaa Karjalan kysymyksestä ja englantilaisten
toiminnasta Muurmanilla, joka hänen mielestään oli ehkäistävä.
Lähdimme pois sangen pian, sillä emme tahtoneet viedä h.
ylhäisyydeltään enempää hänen kallista aikaansa.
 Klo 1 saavuimme jälleen ylisotamarskin luo, joka otti meidät
vastaan tilavassa lasikuistikossa ja esitteli meidät toisille vierailleen,
m.m. kenraali von Winterfeldille, joka oli aikaisemmin toiminut
sotilasattasheana Pariisissa. Ennen ateriaa me menimme
puutarhaan, jossa meidät valokuvattiin molempain sotapäällikköjen
seurassa. Kumpaisellakin oli rinnassaan Suomen suurristin krashaani.
Aterialla istuimme Ignatius ja minä Hindenburgin vieressä ja
vastapäätä istui Ludendorff naapureinaan von Bonsdorff ja
Gripenberg. Oikeanpuolinen naapurini oli kenraali v. Bartenwerffer,
päämajan poliittisen jaoston päällikkö. Hänellekin olimme ennen
päivällistä jättäneet ensimmäisen luokan vapaudenristin. Kun
sektilasit oli täytetty, nousi Hindenburg seisomaan koko
pöytäseurueen noudattaessa hänen esimerkkiään ja esitti Suomen ja
sen armeijan maljan seuraavin sanoin:

"Toivotan Teidän Ylhäisyytenne ja muut suomalaisen lähetystön

arvoisat jäsenet tervetulleiksi luoksemme. Tuntiessamme —
kenraali Ludendorff ja minä — kiitollisuutta siitä suuresta
kunnianosoituksesta, joka on tullut osaksemme, kun meille on
annettu Suomen vapaudenristi, pidämme samalla suurena
kunniana ja ilahduttavana asiana, että voimme toivottaa herrat
tervetulleiksi piiriimme.

Tuntien sydämissämme lämmintä osanottoa olemme,

ajatuksissamme seuranneet Suomea sillä kärsimyksen tiellä, jota
sen on ollut kuljettava, ja suuri oli riemu, kun vihdoinkin voimme
esiintyä auttajina sen rinnalla ja vieri vieressä sen urhoollisten
poikien kanssa taistella sen vapauttamiseksi. Yhdistäköön veri
Suomea ja Saksaa uskollisen ystävyyden sitein! Käyköön tuhansien
järvien kaunis maa kohti runsaasti siunattua tulevaisuutta, niin että
se itsenäisenä, lujasti yhteytyneenä eurooppalaisena valtiona
suunnitelmallisesti johdetun rauhallisen työn avulla pääsee
kukoistukseen ja vaurauteen. Tämä on meidän kaikkien vilpitön
toivomuksemme, jonka me vahvistamme huutamalla Suomelle ja
sen urhealle armeijalle hurraa!"

Maljapuhe tuli aivan odottamatta. Emme luulleet maljoja juotavan

ylisotamarskin pöydässä. Hetkisen kuluttua minä nousin, kiitin
puolestamme ja esitin maljan Hindenburgille, korkeimmalle
sotilaalliselle johdolle ja voitokkaalle Saksan armeijalle.

Hindenburg ei ole mikään vilkas juttelija, hän on mielellään vaiti,

kuten suurten strateegien laita yleensäkin lienee, ja milloin hän
puhuu, tapahtuu se hitaasti ja harvasanaisesti. Hänen puheensa
huokuu vakuutta ja tekee ehdottomasti luotettavan vaikutuksen. Jos
hän puhuu itsestään, tekee hän sen koruttomasti ja vaatimattomasti.
Keskustelumme koski etupäässä sotaa ja pohjoismaiden oloja.
Hallitsijakysymykseemmekin kajottiin. Hindenburg kiitti mitä
parhaimmin prinssi Friedrich Wilhelmiä, jonka hän uskoi hyvin
soveltuvan meille. Hän kosketteli myöskin herttua Adolf Friedrichin
ehdokkuutta. Kun kysyin, mitä kenraali hänestä arvelee, lausui hän,
että herttua on kelpo mies, joka oli aina hyvin suorittanut hänelle
uskotut tehtävät sekä siviili- että sotilasalalla. Ludendorffin kanssa
keskustellessani palautin hänen mieleensä ensimmäisen
kohtaamisemme marraskuun 26 päivänä, jolloin hän oli m.m.
lausunut, että Suomi voi saavuttaa vapautensa ainoastaan
keräytymällä voimanponnistukseen ja ajamalla venäläiset maasta.
Vasta sen jälkeen voi Saksan avunanto saada todellista merkitystä.
Asiat olivat kehittyneet hänen ohjelmansa mukaisesti, ja Ludendorff
tehosti vieläkin ajatustansa, että tämä tie oli ainoa, joka voi viedä
pysyvään vapauteen.
 Iltapäivällä tarjottiin meille tilaisuus tehdä automobiiliretki
kauemmaksi rintamaa kohti. Hindenburgin ehdotuksesta päätettiin,
että ajaisimme kappaleen matkaa Ranskan sisämaahan päin,
päämääränämme St. Quentin. Mainittu kaupunki sijaitsee noin 80
kilometriä Avesnes'istä etelään. Mukaamme lähti luutnantti Neubauer
erikoisoppaaksi. Tultuamme hiukan etelämpään alkoi jo näkyä sodan
hävityksen jälkiä. Yksityisiä taloja ja paikoitellen kokonaisia kyliäkin
oli ammuttu hajalle. Ainoa suurempi paikkakunta, jonka ohi
kuljimme, oli Guise, jossa kumminkin vain vanhan linnoituksen
lähellä olevat talot olivat hävitetyt. Vainioilla työskenteli
talonpoikaisväki aivan rauhallisesti elonkorjuussa. Suuret alueet
tuota viljavaa maata olivat kuitenkin viljelemättöminä — työväen
puutteen vuoksi — ja rikkaruohon peitossa. Suunnilleen kaksi tuntia
kuljettuamme saavuimme St. Quentiniin, joka sijaitsee
aaltomaisessa, kumpuisessa ja metsättömässä seudussa. Seutu oli
täydellisen hävityksen kuva, suuri kaupunki raunioina. Kaupunki
joutui jo aikaisin saksalaisten valtaan, jotka rakensivat sen
eteläpuolelle varustuksia. N.s. "Hindenburgin peräytymisen" jälkeen
vetäytyivät saksalaiset takaisin sinne. Väestö, noin 300,000 henkeä,
oli suurimmalta osalta jäänyt paikoilleen, ja kaupungin elämä jatkui
jokseenkin häiriintymättä. Mutta toukokuussa 1917 alkoivat varsinkin
englantilaiset pommittaa kaupunkia ja pommitusta jatkui aina
talveen 1918 asti. Tämä pommitus oli suoritettu niin
järjestelmällisesti, ettei kaupungissa ollut ainoatakaan vioittumatonta
taloa, mikäli voimme havaita kulkiessamme kaupungin läpi. Toiset
rakennukset olivat vioittuneet vain osittain, toisista oli jäljellä
ainoastaan raunioita tai soraläjiä. Kaunis ja kuuluisa suuri
tuomiokirkko oli ammuttu aivan rikki. Katto oli pudonnut ja seinät
olivat granaatinreikiä täynnä. Kirkon sisusta oli täynnä soraa ja
säpäleitä. Me vaeltelimme tuomiokirkon raunioissa poimien sen
lattialta kaikenlaisia esineitä, jotka otimme mukaamme käynnin
muistoiksi. Osan arvokkaita tauluja olivat saksalaiset barbaarit
ehtineet pelastaa hävitykseltä ja viedä Maubeuge'iin, jossa niitä
muiden taide-esineiden ohella säilytetään jätettäviksi sodan loputtua
takaisin Ranskaan. Kaupungissa avoimilla paikoilla olevat
veistokuvatkin olivat tärveltyneet. Ainoastaan erään maanviljelykselle
omistetun marmorisen monumentin näin eräässä suurehkossa
puistikossa eheänä paikallaan. Tuskin ainoatakaan siviilihenkilöä
näkyi kaupungissa. Se oli kuollut ja hävitetty. Ei ollut rakennuksia
eikä muitakaan olemassaolon edellytyksiä. Jos se on rakennettava
uudelleen, täytyy se tehdä alusta alkaen. Eräs oppaistamme lausui,
että ranskalaiset luonnollisesti tulevat väittämään, että tämänkin
kaupungin ja sen kauniin tuomiokirkon ovat hävittäneet "les boches".
Ludendorff kertoi minulle antaneensa laskea talojen arvon eräässä
St. Quentinin kokoisessa Saksan kaupungissa (Posen), ja tuloksena
oli ollut 920 miljoonaa markkaa. Ja se vain yhdestä ainoasta monien
Ranskan hävitettyjen kaupunkien joukossa! Hävitys oli sitäpaitsi ollut
jokseenkin merkityksetön saksalaisiin nähden. Heillä oli maanalaiset
suojapaikkansa, jonne granaatit eivät päässeet, ja sitäpaitsi
"Unterstände" kaupungin ulkopuolella, jonne suurin osa joukkoja
vietiin.

Kaupungista kuljimme kappaleen matkaa etelään, missä oli käyty

asemataisteluita. Siellä oli ollut huviloita, lehtoja ja puutarhamaita.
Jälkeäkään ei niistä enää näkynyt, eipä edes yhtään tasaista viheriää
täplää. Vain syviä granaatinkuoppia, joissa hiekka paistoi punaisena
ja mättäitä lepäsi sinne tänne siroteltuina. Näytti siltä kuin olisi
valtava tulivuorenpurkaus kohdannut seutua. St. Quentin oli yksi
niitä kohtia, joista käsin Saksan keväthyökkäys maaliskuun 21
päivänä 1918 alkoi. Nyt oli rintama jo niin kaukana, että tykin jyske
kuului ainoastaan suotuisan sään vallitessa.[12] Meitä oli kehoitettu
varomaan lentäjiä. Etelästäpäin lensi eräs, mutta se oli onneksi
saksalainen. Unohtumattoman, mutta kaamean vaikutuksen teki
meihin tämä käynti seudussa, jossa sota oli väkivaltaisena riehunut.
Paluumatkalla kuljettiin huimaa vauhtia. Tunnissa ja neljänneksessä
me siirryimme 80 kilometrin päässä sijaitsevaan Avesnes'iin.

Vielä oli jäljellä ilta, ja siitäkin tuli elinkautinen muisto. Se vietettiin

taaskin Hindenburgin vieraanvaraisessa kodissa. Aterian jälkeen
siirtyi koko seurue tilavalle kuistikolle järjestyen ryhmiin. Meille
suomalaisille tarjottiin taasen kunniapaikat. Hindenburg sijoitti minut
itsensä ja Ludendorffin väliin. Vanhus oli mitä parhaalla tuulella.
Kysyin häneltä, eikö hän ala tuntea itseänsä väsyneeksi. "Ei juolahda
mieleenikään", vastasi hän. "Toisinaan olen surrut sitä, etten saanut
elää kolmikymmenvuotisen sodan aikana." Tuota ei kumminkaan
ollut käsitettävä niin, että hän olisi halunnut sodan jatkuvan
kauemmin kuin oli välttämätöntä. Koruttomalla, vaatimattomalla
tavallaan hän kertoi kuuntelevalle piirille Tannenbergin taistelusta —
vihollinen oli silloin lähenemässä hänen omia Itä-Preussissa
sijaitsevia tiluksiaan — Lodzin luona käydystä taistelusta ja
itärintaman sotatoimista yleensä sinä aikana, jolloin hän oli siellä
ylipäällikkönä. Vastustajistaan, venäläisistä kenraaleista, hän puhui
suopeasti ja hyväntahtoisen armahtavasti. Kun Ludendorff
säännöllisen tapansa mukaan poistui klo 1/2 10 työskennelläkseen
vielä pari tuntia, lausui Hindenburg, että Ludendorff on oivallinen,
korvaamaton mies, jolla on lannistumaton työkyky. Hän kertoi sitten,
kuinka he olivat toisiinsa tutustuneet tavatessaan toisensa
Hannoverissa, mistä Hindenburg keisarin kutsumana oli äkkiä
lähtenyt Itä-Preussiin venäläistä karkoittamaan. Sittemmin nuo kaksi
miestä ovat aina seuranneet toisiaan. "Ludendorff on sotarouvani",
sanoi Hindenburg, ja tätä "sota-avioliittoa" ei ollut vielä koskaan
mikään eripuraisuus häirinnyt. Sill’aikaa kun seurustelimme
kuistikolla tuli aivan pimeä. Hindenburg pyysi anteeksi, että meidän
täytyi istua pimeässä, mutta hän sanoi olevan parasta olla
sytyttämättä tulia, koska lentäjiä toisinaan leijaili öiseen aikaan
seudun yläpuolella heittelemässä räjähtäviä terveisiänsä. Klo 11 me
sanoimme hyvästi ja aloimme lähteä asemalle. Hindenburg hyvästeli
meitä sydämellisesti, tulipa hän vielä automobiilin luo, jossa Ignatius
ja minä istuimme, ja puristi kättämme.

Yötä myöten me matkustimme takaisin Spahan. Siellä meidät

majoitettiin pieneen mutta erittäin hyvässä kunnossa olevaan
hotelliin, ja meillä oli vapaus käyttää aikamme miten mielimme.
Mitään virallisia tehtäviä ei ollut enää suoritettavana. Me
kuljeskelimme, tarkastelimme lähemmin paikkakuntaa, katselimme
katuelämää ja teimme ostoksia. Siellä oli saatavissa yhtä ja toista,
mitä Berliinissä ei ollut. 60 markkaa maksava paahdettu kahvikilo oli
tervetullut tuliaislahja. Päivälliselle meidät oli kutsuttu yleisesikunnan
kasinoon Grand Hotel Britannique'iin, erääseen kylpypaikan
hienoimpia hotelleja,[13] jossa me vietimme hupaisen hetken
upseerien seurassa. Oikeanpuolisena naapurinani oli Saksan
tukholmalainen sotilasattashea, eversti von Giese, johon olin
tutustunut oleskellessani Tukholmassa edellisenä syksynä. Hän oli
tullut Spahan samana päivänä. Klo 5 nousimme junaan, jossa meillä
oli melkein yksin käytettävänämme upea makuuvaunu ja jonne
ystävälliset yleisesikunnan isännät olivat salaa kuljettaneet runsaat
eväät. Seuraavana aamuna, elokuun 2 päivänä, olimme jälleen
Berliinissä. Muistorikas retki oli suoritettu.

Berliini, elokuussa 1918.

 Hallitsijakysymys ensimmäisessä vaiheessaan.

Jo sodan ensimmäisenä vuotena kiinnittivät ne piirit, jotka

uskalsivat toivoa Suomen vapautumista, huomionsa myöskin
Suomen tulevaa hallitsijaa koskevaan kysymykseen. Näissä piireissä
näet kallistuttiin ehdottomasti monarkisen valtiomuodon kannalle
edellyttäen, että Suomi pääsee itsenäiseksi. Se saksalainen ruhtinas,
jota tällöin lähinnä ajateltiin, oli Mecklenburgin herttua Adolf
Friedrich. Tiedettiin, että Suomi oli herättänyt hänessä suurta
mielenkiintoa ja että hän oli kelpo mies. Tieteellisissä piireissä hän
nautti kunnioitusta Afrikaan tekemiensä tutkimusmatkojen ja niihin
perustuvien maantieteellisten teostensa nojalla. Sen miehen, joka
ensimmäisinä sotavuosina edusti Saksassa — silloin Berliinissä
oleskelevien suomalaisten valtuuttamana — Suomen etuja, nimittäin
Wetterhoffin, oli onnistunut päästä herttuan tuttavuuteen ja saada
hänet harrastamaan Suomen ja varsinkin suomalaisen
jääkäripataljoonan asiaa. Epäilemättä herttuassa jo silloin heräsi
Suomen kruunun saavuttamista koskeva ajatus. Myöskin Badenin
prinssi Max oli maininnut Mecklenburgin herttuan sinä Saksan
ruhtinaana, jota vapaan Suomen olisi lähinnä ajateltava valitessaan
itselleen hallitsijaa. Kun syksyllä 1917 kohtasin Tukholmassa Sven
Hedinin, puolsi hän lämpimästi herttua Adolf Friedrichiä pitäen häntä
erittäin sopivana Suomen tulevaksi kuninkaaksi.

Kun Suomi sitten oli julistautunut itsenäiseksi ja muut vallat olivat

tunnustaneet sen suvereenisuuden, ei monarkiaa ja tasavaltaa
koskeva kysymys ollut enää erikoisesti huomionalainen. Itsenäisen
Suomen tasavallan aate oli jossakin määrin syrjäyttänyt monarkista
ajatusta. Punainen valta teki kumminkin lopun tasavaltaisesta
unelmasta, ja vapaustaistelun aikana monarkinen ajatus jälleen
kasvoi voimakkaaksi kansassamme. Professori Mikkolan käydessä
Sofiassa hankkimassa Bulgarian tunnustusta Suomen itsenäisyydelle
oli kuningas Ferdinand antanut herttuasta ja hänen
sopivaisuudestaan Suomen valtaistuimelle hyvin edullisen lausunnon,
siltä varalta, että maassa päätettäisiin valita monarkia. Kuninkaan
välityksellä kohtasivat herttua ja professori Mikkola toisensa
Berliinissä helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa, ja pian
senjälkeen kävi herttuan puheilla professori Erich. Luonakäynnit
uudistuivat muutamia viikkoja myöhemmin. Molemmat
maanmiehemme saivat herttuasta mitä parhaimman käsityksen ja
käyntiensä jälkeen he lausuivat tyytyväisyytensä siitä, että ruhtinas
näytti olevan sekä halukas että hyvin sovelias ryhtymään
kysymyksessäolevaan vaikeaan toimeen, olemaan Suomen
kuninkaana. Hänen ja Erichin välisessä keskustelussa ei hänen
ehdokkuuttansa koskevaan kysymykseen oltu suoranaisesti kajottu,
mutta luonnollisesti se oli edellytetty tietyksi. Virallisen asemani
vuoksi minä jonkin verran arkailin ryhtyä keskustelemaan herttuan
kanssa, sitäkin enemmän, kun valtiomuotoa koskeva kysymys vielä
oli aivan epäselvä ja vielä vähemmän oli olemassa mitään yleistä
mielipidettä tulevan hallitsijan persoonaan nähden. Tapasin herttuan
ensimmäisen kerran vasta hiukan myöhemmin, huhtikuun 5 päivänä
1918. Minut ja Erichin oli kutsunut päivällisille parooni von
Brandenstein, herttuan luottamusmies, ja vieraiden joukossa oli
myöskin herttua puolisoineen. Me keskustelimme pitkän aikaa, osalta
kahden kesken, Suomessa vallitsevista olosuhteista ja
mahdollisuuksista, että siellä päätettäisiin valita monarkia. Herttuan
mieltä näytti kiinnittävän mahdollisesti tarjoutuva tehtävä ryhtyä
Suomen hallitsijaksi, ja hän näytti käsittävän oikein sen kannan, jolle
kuninkaan olisi asetuttava demokraattisessa maassamme. Hän teki
minuunkin hyvän, sympaattisen vaikutuksen ja tuntui olevan viisas ja
luja persoonallisuus. Herttuatar, jonka pöytänaapurina olin, oli
ulkonäöltään miellyttävä ja luottamusta herättävä ja hän puhui ja
esiintyi koruttomasti ja vaatimattomasti. Tutustuttamisemme
tarkoituksena oli ilmeisesti se, että minä saisin henkilökohtaisen
vaikutelman herttuasta ja hänen puolisostaan siltä varalta, että
herttuan ehdokkuus tulisi kysymykseen. Siihen nähden en sitoutunut
mihinkään, en silloin enkä myöhemmin, vaan pysyttelin varovaisena,
vaikka herttua luonnollisesti tiesi, että minä omasta puolestani
suhtauduin siihen myötätuntoisesti. Me kohtasimme toisemme sitten
kevään kuluessa muutaman kerran, koska hän tahtoi seurata
hallitsijakysymyksen kehittymistä. Hänen omasta ehdokkuudestaan
ei paljoa puhuttu. Kerran hän oli kutsunut minut, Sven Hedinin ja
ruotsalaisen kreivi Douglasin sekä pari muuta henkilöä päivällisille
Kaiserhofiin. Keskusteltiin m.m. siitä, millaisia ominaisuuksia
hallitsijalla tulee olla ja miten hänen tulee esiintyä saavuttaakseen
pohjoismaissa kansan myötätunnon. Herttua lausui silloin varsin
järkeviä ajatuksia. Kerran hän kävi luonani asunnossani ja minä
kävin pari kertaa tapaamassa häntä Continental-hotellissa, jossa hän
Berliinissä ollessaan asui. Se vaikutelma, että hän oli sovelias
"meidän kuninkaaksemme" lujittui minussa yhä enemmän.

En tiennyt ketään muuta ehdokasta vakavasti ajateltavankaan.

Tosin olin kuullut prinssi Oskarin nimen mainittavan ja olin von
Hülsenln avulla saanut hänestä lähempiä tietojakin, jotka olin
lähettänyt hallitukselle, mutta en aavistanutkaan, että kotimaassa
toimittiin ponnekkaasti prinssin ehdokkuuden hyväksi. Itseäni
arvelutti kovin se ajatus, että Hohenzollernin prinssi astuisi Suomen
valtaistuimelle. Tästä kysymyksestä minä olin usein keskustellut
erään Berliinissä olevan virkatoverini kanssa, joka oli prinssi Oskarin
ehdokkuuden suosija, mutta sitä en tiennyt, että hän harjoitti asiassa
omaa politiikkaansa, jolle hän oli saanut hallituksen kallistamaan
korvansa sekä otti toimeliaasti osaa aloitettuun taisteluun, joka ei
tarkoittanut ainoastaan prinssi Oskarin puoltamista vaan suuntautui
suoranaisesti herttuaa vastaan. Sitävastoin tiesin kyllä, että
ensinmainitun ehdokkuudella oli kannattajia Suomessa olevan
saksalaisen sotaväen keskuudessa.

Saksan ulkoasiainministeriö oli osoittautunut sangen passiiviseksi

hallitsijakysymykseen nähden; en ainakaan minä ollut voinut havaita
sitä siellä mitenkään erikoisesti harrastettavan. Suomen ja Ruotsin
poliittiseen lähenemiseen pani saksalainen diplomatia näinä aikoina
paljon painoa ja katsoi asiaa voitavan edistää valitsemalla
ruotsalainen prinssi Suomen kuninkaaksi. Kesäkuun 3 päivänä kävi
puheillani kreivi Douglas, joka oli vast'ikään palannut Ruotsista. Hän
oli käynyt kuninkaan luona keskustelemassa hallitsijakysymyksestä ja
voi nyt ilmoittaa ulkoasiainministeriölle, ettei mikään ruotsalainen
prinssi voinut tulla kysymykseen Suomeen hallitsijaa valittaessa ja
että kuningas oli selvästi lausunut myötätuntonsa herttuan
ehdokkuutta kohtaan. Siten oli poistettu arveluttavin seikka, joka
saksalaisella taholla oli estänyt asettumasta varmalle kannalle
hallitsijakysymyksessä. Kreivi Douglas kävi jälleen luonani pari
päivää myöhemmin. Hän oli ollut puhuttelemassa
ulkoasiainministeriä von Kühlmannia, joka oli selittänyt, ettei Saksan
hallituksella ole mitään sitä vastaan, että Adolf Friedrich kutsutaan
Suomen kuninkaaksi. Mitään mielipiteiden eroavaisuutta ei v.
Kühlmannin tiedonannon mukaan ollut tähän asiaan nähden
olemassa valtakunnan hallituksen ja korkeimman sotilaallisen johdon
välillä. Jos sotilaalliselta taholta toimittiin prinssi Oskarin hyväksi,
johtui se puhtaasti persoonallisista aloitteista. Kühlmann halusi
keskustella minun kanssani kysymyksestä. Nyt vedottiin minuun ensi
kerran tässä asiassa virallisena henkilönä ja siitä syystä katsoin
olevani velvollinen sähköteitse pyytämään toimintaohjeita