Full download text book at textbookfull.

com

Advances in Complex Societal

Environmental and Engineered Systems 1st
Edition Mohamed Nemiche
DOWLOAD HERE

https://textbookfull.com/product/advances-in-
complex-societal-environmental-and-engineered-
systems-1st-edition-mohamed-nemiche/

DOWLOAD NOW

Download more textbook from textbookfull.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Advances in Complex Societal Environmental and

Engineered Systems 1st Edition Mohamed Nemiche

https://textbookfull.com/product/advances-in-complex-societal-
environmental-and-engineered-systems-1st-edition-mohamed-
nemiche-2/

Mathematical Advances Towards Sustainable Environmental

Systems 1st Edition James N. Furze

https://textbookfull.com/product/mathematical-advances-towards-
sustainable-environmental-systems-1st-edition-james-n-furze/

An Introduction to Agent Based Modeling Modeling

Natural Social and Engineered Complex Systems with
NetLogo The MIT Press Uri Wilensky William Rand

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-agent-based-
modeling-modeling-natural-social-and-engineered-complex-systems-
with-netlogo-the-mit-press-uri-wilensky-william-rand/

Bioethanol and Natural Resources: Substrates, Chemistry

and Engineered Systems 1st Edition Ruben Michael
Ceballos

https://textbookfull.com/product/bioethanol-and-natural-
resources-substrates-chemistry-and-engineered-systems-1st-
edition-ruben-michael-ceballos/
Deep Learning for Vision Systems 1st Edition Mohamed
Elgendy

https://textbookfull.com/product/deep-learning-for-vision-
systems-1st-edition-mohamed-elgendy/

Deep Learning for Vision Systems 1st Edition Mohamed

Elgendy

https://textbookfull.com/product/deep-learning-for-vision-
systems-1st-edition-mohamed-elgendy-2/

Deep Learning for Vision Systems 1st Edition Mohamed

Elgendy

https://textbookfull.com/product/deep-learning-for-vision-
systems-1st-edition-mohamed-elgendy-3/

Advances in Energy and Environmental Materials Yafang

Han

https://textbookfull.com/product/advances-in-energy-and-
environmental-materials-yafang-han/

The Crisis of the 14th Century Teleconnections between

Environmental and Societal Change Bauch

https://textbookfull.com/product/the-crisis-of-the-14th-century-
teleconnections-between-environmental-and-societal-change-bauch/
Nonlinear Systems and Complexity
Series Editor: Albert C. J. Luo

Mohamed Nemiche
Mohammad Essaaidi Editors

Advances in
Complex Societal,
Environmental
and Engineered
Systems
Nonlinear Systems and Complexity

Volume 18

Series Editor
Albert C. J. Luo
Southern Illinois University
Edwardsville, IL, USA

More information about this series at http://www.springer.com/series/11433

Mohamed Nemiche • Mohammad Essaaidi
Editors

Advances in Complex
Societal, Environmental
and Engineered Systems

123
Editors
Mohamed Nemiche Mohammad Essaaidi
Ibn Zohr University ENSIAS College of Engineering
Agadir, Morocco Mohamed V University of Rabat
Rabat, Morocco

ISSN 2195-9994 ISSN 2196-0003 (electronic)

Nonlinear Systems and Complexity
ISBN 978-3-319-46163-2 ISBN 978-3-319-46164-9 (eBook)
DOI 10.1007/978-3-319-46164-9

Library of Congress Control Number: 2016962275

© Springer International Publishing Switzerland 2017

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

This book addresses recent technological progress that has led to an increased
complexity in societal, ecological, and engineered systems. This complexity is
characterized by the emergence of new proprieties and structures resulting from
nonlinear interactions among system elements and between system and its envi-
ronment. This volume provides researchers and managers with qualitative and
quantitative methods, bottom-up and holistic approaches for handling many features
of the complex contemporary reality. This book is composed of three parts with
a total of 13 chapters: Part I (Chaps. 1–6) focuses on societal and ecological
systems, Part II (Chaps. 7–12) deals with approaches for understanding, modeling,
forecasting, and mastering complex systems, and Part III (Chap. 13) includes real-
life examples. Each chapter of this book has its own special features; it is a
self-contained contribution of researchers working in different fields of science
and technology relevant to the study of complex systems including Agent-Based
Modeling, General Systems Theory, and Mathematical Modeling.
In the chapter “ProtestLab: A Computational Laboratory for Studying Street
Protests,” Lemos, Coelho, and Lopes present an Agent-Based model for the
simulation of street protests, with multiple types of agents (protesters, police, and
“media”) and scenario features (attraction points, obstacles, and entrances/exits). In
this model agents can have multiple “personalities,” goals, and possible states. The
model includes quantitative measures of emergent crowd patterns, protest intensity,
police effectiveness, and potential “news impact,” which can be used to compare
simulation outputs with estimates from videos of real protests for parameterization
and validation. ProtestLab was applied to a scenario of policemen defending a
government building from protesters and reproduced many features observed in real
events, such as clustering of “active” and “violent” protesters, formation of moving
confrontation lines, occasional fights and arrests, “media” agents wiggling around
“hot spots,” and policemen with defensive or offensive behavior.
In the chapter “A Generic Agent Based Model of Historical Social Behavior
Change,” Ahmed M’hamdi et al. describe and discuss how human societies change
over time. The main objective of this work is to build a generic agent-based model

v
vi Preface

of artificial social evolution in order to explore the East–West and North–South

divides, the migration process, and some possible evolution ways.
In the chapter “Understanding Social Systems Research,” Klein embarks on the
challenge of social complexity. He illustrates how decomposing our notion of the
social into political and cultural aspects improves our possibilities to understand
social systems. The praxeological departure point of the chapter is the reception
of the volatile, uncertain, complex, and ambiguous (VUCA) world in project
management. Referring to the works of Niklas Luhmann the importance of meaning
creation and sensemaking for social systems comes into sight. Leading from
Systemic Inquiry to Systems Analytics, Klein describes the state of the art of social
systems research and the implications for problem structuring and research design.
Klein ends on a reflection on the necessity of systems literacy and social design
impact evaluation as a way forward for the twenty-first century to become systems
savvy.
In the chapter “ForestSim: An Agent-Based Simulation for Bioenergy Sustain-
ability Assessment,” Mark Rouleau proposes the use of Agent-Based Modeling
(ABM) for bioenergy sustainability assessment. His study focuses on the assessment
of second generation bioenergy from woody biomass as a potential renewable
energy alternative to fossil fuels. He uses ForestSim, an ABM simulation to assess
the sustainability of bioenergy development in the heavily forested region of the
Upper Peninsula of Michigan, USA. He explains how ABM makes it possible to
investigate bioenergy sustainability as a complex phenomenon that emerges within
a coupled human and natural system. He compares the ABM simulation approach
to conventional Life Cycle Assessment and explains why ABM is necessary to
understand the complex dynamics of a bioenergy system. Finally, he compares his
approach to an existing sustainability study in the UP with the goal of estimating
biomass availability within the context of economic viability, ecological balance,
and the social acceptance of bioenergy. He believes that his approach offers
valuable insight into bioenergy sustainability and provides an important alternative
assessment method.
In the chapter “Toward a Complex Concept of Sustainability,” Humberto Mariotti
examines the relationships between complexity theory and some situations not
usually approached in the pertinent literature. One of the studied aspects is the
need to insert human nature among the variables of the sustainability/complexity
relationships as a way to “complexify” them, as well as to provide a kind of realism
that is badly needed to work on complex issues. The complexity of human nature
is studied from several perspectives. The chapter is closed with the presentation of
what the author calls a complex concept of complexity.
In the chapter “Effects of Policy Decision-Making on Riparian Corridors in a
Semi-Arid Desert: A Modeling Approach,” Pope and Gimblett project the impact
of an urban community on vegetation along the Upper San Pedro River. The
riparian corridor is highly valued as important habitat in the American Southwest;
nearly 57,000 acres of public land in the watershed are protected by Congress as a
Riparian National Conservation Area. However, the corridor is at risk from extensive
groundwater pumping to satiate growing urban demand. This work was designed
Preface vii

to produce the potential effects of policy decision-making on riparian vegetation,

including how much, where, and the likelihood of change occurring. A model was
developed that combined both agent-based and Bayesian modeling techniques with
three submodels: social, hydrological, and ecological. Using a variety of policy
scenarios, the agent-based model predicted the percent change in vegetation area
as well as the area the change is likely to occur while the Bayesian model produced
likelihoods of change. The models were developed to be stakeholder-friendly, so
that local decision-makers could use them to help make better decisions.
In the chapter “Dialectical Systems Theory as a Way to Handle Complex Sys-
tems,” Matjaz Mulej et al. explain that complexity in natural, social, organizational,
and technological phenomenon is hardly to be handled by the specialist vision
unless one applies one or more of the versions of systems theory, which support
interdisciplinary creative cooperation, such as the Dialectical Systems Theory. They
also demonstrate that the related applied methodologies and methods are also very
useful, because they can be used without too much complexity of theories, such as
“Corporate Social Responsibility” (ISO 26000), “USOMID,” “Six Thinking Hats”
and their synergetic applications.
In the chapter “Reducing Complexity of Nonlinear Dynamic Systems,” Nagy-
Kiss et al. present a systematic procedure to transform a nonlinear system into
a polytopic one without causing any information loss, contrarily to most existing
studies in the field. They also present a robust observer synthesis with respect
to internal/external perturbations, modeling parameterization errors, and unknown
inputs for the estimation of the state variables. The above-mentioned points are
applied to an activated sludge wastewater treatment plant, which is a complex
chemical and biological process.
In his chapter “A Few Reflections on the Quality of Emergence in Complex
Collective Systems,” Vincenzo De Florio discusses the major factors that play a role
in the persistence of emergence in collective systems. By means of those factors,
a “general systems theory” of emergent systems is proposed. Several classes of
emergent systems are then exemplified, ranging from simple aggregations of simple
parts up to complex organizations of complex collective systems. The chapter also
discusses the relationship between quality of emergence and resilience, namely the
persistence of system identity. As suggested already by G. W. Leibniz, De Florio
argues here that emergence and its quality may be better assessed by considering
the interplay between intrinsic, extrinsic, and “social” aspects.
In the chapter “Link Structure Analysis of Urban Street Networks for Delineating
Traffic Impact Areas,” Wen et al. propose an innovative analytical procedure of
ranking algorithm, the Flow-based PageRank (FBPR), for investigating the traffic
flow concentration, complexity of street network structure, and traffic impact areas.
A network modularity algorithm is used for delineating the traffic impact areas
that will be affected by traffic congestion. The results indicate, by overlapping
the topological structure of street network and flow concentration, street segments
prone to traffic congestion are identified, including the Central Business Districts
(CBD), and the areas proximate to the stations of the combination of MRT and
viii Preface

train railway systems. Meanwhile, the delineation of traffic impact areas could be
spatially targeted at priorities of traffic improvement for city planners.
In the chapter “Logic, Mathematics and Consistency in Literature: Searching for
Don Quixote’s Place,” Montero et al. combine fuzzy logic with other techniques
to analyze the consistency of the linguistic discourse about the village Miguel de
Cervantes (1547–1616) decided not to reveal in his classical Don Quixote’s novel.
In particular, the authors consider Cervantes linguistic description of Don Quixote’s
trips from and to that place in order to check if such information is consistent with
the map of La Mancha, and allowing a more or less constant walking speed march
per day. From this complex system of information, it is then concluded that there
is in fact a small region in the center of Campo de Montiel that meets all estimated
walking times per day, showing that Cervantes linguistic description of the trips
involving the hidden place is in this sense consistent.
In the chapter “Energy-Efficient Buildings as Socio-Technical Complex Systems:
Approaches and Challenges,” Lachhab et al. present important metrics that assess
performance and occupants’ comfort in energy-efficient buildings and study their
relationships with building physical properties, equipment control, outdoor envi-
ronment, and occupants’ behavior and activities. The authors analyze occupants’
actions and behaviors in context taking into account the complex interlinked entities,
situations, processes, and their dynamics. Lachhab et al. then review existing control
approaches and solutions for energy efficiency in complex buildings. They highlight
simulation tools that aim to study and analyze approaches for energy consumption,
occupants’ comfort, and CO2 emissions. They also introduce their ongoing work
related to modeling and control of these complex systems by highlighting the
necessity of the development of intelligent building management systems that could
include run-time processing techniques of large amount of data for deploying
context-aware event-triggered control techniques.
In the chapter “Modeling Space-Time-Action Modularity and Evolution of
Living Systems,” Pierre Bricage develops a new paradigm of “the gauge invariance
of living systems” which allows him to define functionally and dynamically the
hierarchical fractal organization of all living systems, from the quantum of Planck to
the whole universe. The ontogeny of interactions and the interaction of ontogenies
are topologically related through a power law of exponent 3/2, which is basically
related to the Brownian motion. His work was motivated by the need to understand
why all living systems are emerging through juxtaposition and embedment of
previous ones in a new blueprint that is always an Association for the Reciprocal
and Mutual Sharing of Advantages and Disadvantages: “interaction is construction
and construction is interaction” both for the spaces and times, which are juxtaposed
and embedded simultaneously into limited spatial and temporal networks, within
an “independent of mass-entropy relationship inter-active optimal surface flow of
flows” organizing control.
Preface ix

The editors would like to thank all the authors who contributed to this book.
Special thanks also go to Mr. Christopher Coughlin and Mr. Abdeljalil Haib for
their collaboration in this book project.

Agadir, Morocco Mohamed Nemiche

Rabat, Morocco Mohammad Essaaidi
Contents

Part I Societal and Ecological Systems

ProtestLab: A Computational Laboratory for Studying Street Protests . . 3
Carlos M. Lemos, Helder Coelho, and Rui J. Lopes
A Generic Agent-Based Model of Historical Social Behaviors Change . . . . 31
Ahmed M’hamdi, Mohamed Nemiche, Rafael Pla Lopez,
Fatima Ezzahra SFA, Khabid Sidati, and Omar Baz
Understanding Social Systems Research . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
Louis Klein
ForestSim: An Agent-Based Simulation for Bioenergy
Sustainability Assessment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
Mark Rouleau
Toward a Complex Concept of Sustainability . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
Humberto Mariotti
Effects of Policy Decision-Making on Riparian Corridors
in a Semi-arid Desert: A Modeling Approach . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
Aloah Pope and Randy Gimblett

Part II Approaches for Understanding, Modeling,

Forecasting and Mastering Complex Systems
Dialectical Systems Theory as a Way to Handle Complex Systems . . . . . . . . 145
Matjaz Mulej, Zdenka Ženko, and Nastja Mulej
Reducing Complexity of Nonlinear Dynamical Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
Anca Maria Nagy-Kiss, Georges Schutz, Benoît Marx,
Gilles Mourot, and José Ragot

xi
xii Contents

A Few Reflections on the Quality of Emergence in Complex

Collective Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
Vincenzo De Florio
Link Structure Analysis of Urban Street Networks for
Delineating Traffic Impact Areas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203
Tzai-Hung Wen, Wei-Chien-Benny Chin, and Pei-Chun Lai
Logic, Mathematics and Consistency in Literature: Searching
for Don Quixote’s Place . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221
Javier Montero, Gracia Rodríguez-Caderot, and Pilar Romero
Energy-Efficient Buildings as Complex Socio-technical
Systems: Approaches and Challenges. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 247
F. Lachhab, M. Bakhouya, R. Ouladsine, and M. Essaaidi

Part III Real-Life Examples

Modelling Space-Time-Action Modularity and Evolution
of Living Systems. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269
Pierre Bricage
List of Editors and Contributors

Editors

Mohamed Nemiche is an Assistant Professor at Ibn

Zohr University, Morocco. He received his Ph.D. from
the University of Valencia, Spain, in 2002 and his Habil-
itation in Computer Science from Ibn Zohr University,
Morocco, in 2012. His research interests are related to
the study of complex systems with agent-based social
simulation and mathematical modeling. Dr. Nemiche is
the founder and the current president of the Moroccan
Society of Complex Systems and the founder and cochair
of the World Conference on Complex Systems. He is the
winner of the Kybernetes Research Award (Pittsburg, USA) in 2002. Dr. Nemiche
is the guest Editor of the special issue Advances in Complex Intelligent Systems
in International Journal of Intelligent Systems and of the special issue Conceptual
Models of Complex Systems in Systems Research and Behavioral Science.

Mohamed Essaaidi is an IEEE Senior Member

and the current Director of National College of IT
(ENSIAS) of Mohammed VI Souissi University, Rabat,
Morocco. He was a Professor of Electrical and Com-
puter Engineering at Abdelmalek Essaadi University,
Morocco, from 1993 till 2011. He is the founder and
Chairman of the IEEE Morocco Section, the founder
of IEEE Computer and Communication Societies Joint
Morocco Chapter, the founder and Chair of IEEE
Antennas and Propagation Society and Microwave Theory and Techniques Society
Morocco Joint Chapter, and the founder of IEEE Education Society Morocco
Chapter. Prof. Essaaidi has authored and coauthored 5 books and more than 120
papers in international refereed journals and conferences in the field of Electrical,

xiii
xiv List of Editors and Contributors

Information and Communication Technologies. He has been the Editor-in-Chief

of International Journal on Information and Communication Technologies, Serial
Publications, India, since 2007. Prof. Essaaidi also founded and has been the
General Chair of the Mediterranean Microwave Symposium since the year 2000,
Information and Communication Technologies International Symposium in 2005
and 2007, the International Conference on Multimedia Systems and Computing in
2009, 2011, and 2012, and the International Conference on Complex Systems in
2012. Prof. Essaaidi holds four patents on antennas for very high data rate UWB and
multiband wireless communication systems and high resolution medical imaging
systems.

Contributors

M. Bakhouya International University of Rabat, Sala el Jadida, Morocco

Omar Baz Ibn Zohr University, Agadir, Morocco
Pierre Bricage AFSCET The French Association for Systems and Cybernetic
Sciences, Paris, France
IASCYS The International Academy for Systems and Cybernetic Sciences, Vienna,
Austria
Helder Coelho BioISI and Faculdade de Ciências da Universidade de Lisboa,
Lisbon, Portugal
Wei-Chien-Benny Chin Department of Geography, National Taiwan University,
Taipei City, Taiwan
Vincenzo De Florio Vlaamse Instelling voor Technologisch Onderzoek, Remote
Sensing Department, Boeretang, Mol, Belgium
Vrije Universiteit Brussel, Global Brain Institute & Evolution, Complexity and
COgnition group, Pleinlaan, Brussels, Belgium
M. Essaaidi Ecole Nationale Supérieure d’Informatique et d’Analyse des Sys-
tèmes, Rabat, Morocco
Randy Gimblett School of Natural Resources and the Environment,
The University of Arizona, Tucson, AZ, USA
Louis Klein The Systemic Excellence Group, Berlin, Germany
Pei-Chun Lai Department of Geography, National Taiwan University, Taipei City,
Taiwan
List of Editors and Contributors xv

F. Lachhab International University of Rabat, Sala el Jadida, Morocco

Ecole Nationale Supérieure d’Informatique et d’Analyse des Systèmes, Rabat,
Morocco
Carlos M. Lemos CISDI and Instituto de Estudos Superiores Militares, Lisbon,
Portugal
BioISI and Faculdade de Ciências da Universidade de Lisboa, Lisbon, Portugal
ISCTE-Instituto Universitário de Lisboa, Lisbon, Portugal
Rui J. Lopes ISCTE-Instituto Universitário de Lisboa, Lisbon, Portugal
Instituto de telecomunicações, Lisbon, Portugal
Humberto Mariotti Center for Workplace Diversity Research (CWDR), School
of Advanced Studies, University of Phoenix, Phoenix, AZ, USA
Benoît Marx Université de Lorraine, CRAN, UMR 7039, Cedex, Vandoeuvre-les-
Nancy, France
CNRS, CRAN, UMR 7039, Vandoeuvre-les-Nancy, France
Ahmed M’hamdi Ibn Zohr University, Agadir, Morocco
Javier Montero Faculty of Mathematics, Complutense University, Madrid, Spain
Gilles Mourot Université de Lorraine, CRAN, UMR 7039, Cedex, Vandoeuvre-
les-Nancy, France
CNRS, CRAN, UMR 7039, Vandoeuvre-les-Nancy, France
Matjaz Mulej Faculty of Economics and Business, University of Maribor,
Maribor, Slovenia
Nastja Mulej Nastja Mulej s.p., Ljubljana, Slovenia
Anca Maria Nagy-Kiss Environmental Research & Innovation Department, Lux-
embourg Institute of Science and Technology, Esch/Alzette, Luxembourg
Mohamed Nemiche Ibn Zohr University, Agadir, Morocco
R. Ouladsine International University of Rabat, Sala el Jadida, Morocco
Rafael Pla Lopez University of Valencia, Valencia, Spain
Aloah Pope School of Natural Resources and the Environment, The University of
Arizona, Tucson, AZ, USA
José Ragot Université de Lorraine, CRAN, UMR 7039, Cedex, Vandoeuvre-les-
Nancy, France
CNRS, CRAN, UMR 7039, Vandoeuvre-les-Nancy, France
xvi List of Editors and Contributors

Gracia Rodríguez-Caderot Faculty of Mathematics, Complutense University,

Madrid, Spain
Pilar Romero Faculty of Mathematics, Complutense University, Madrid, Spain
Mark Rouleau Social Sciences Department, Environmental and Energy Policy
Program, Michigan Technological University, Houghton, MI, USA
Georges Schutz Environmental Research & Innovation Department, Luxembourg
Institute of Science and Technology, Esch/Alzette, Luxembourg
Fatima Ezzahra SFA Ibn Zohr University, Agadir, Morocco
Khabid Sidati Ibn Zohr University, Agadir, Morocco
Tzai-Hung Wen Department of Geography, National Taiwan University, Taipei
City, Taiwan
Zdenka Ženko Faculty of Economics and Business, University of Maribor,
Maribor, Slovenia
 Part I
Societal and Ecological Systems
ProtestLab: A Computational Laboratory
for Studying Street Protests

Carlos M. Lemos, Helder Coelho, and Rui J. Lopes

Abstract We present an Agent-Based model called ProtestLab for the simulation

of street protests, with multiple types of agents (protesters, police and ‘media’) and
scenario features (attraction points, obstacles and entrances/exits). In ProtestLab
agents can have multiple “personalities” (implemented via agent subtypes), goals
and possible states, including violent confrontation. The model includes quantitative
measures of emergent crowd patterns, protest intensity, police effectiveness and
potential ‘news impact’, which can be used to compare simulation outputs with
estimates from videos of real protests for parametrization and validation. ProtestLab
was applied to a scenario of policemen defending a government building from
protesters (typical of anti-austerity protests in front of the Parliament in Lisbon,
Portugal) and reproduced many features observed in real events, such as clustering
of ‘active’ and ‘violent’ protesters, formation of moving confrontation lines, occa-
sional fights and arrests, ‘media’ agents wiggling around ‘hot spots’ and policemen
with defensive or offensive behaviour.

1 Introduction

Street protests and riots are manifestations of social conflict, which results from
feelings of frustration due to relative deprivation (RD) and cleavages within the
society (Gurr 1968). They may be large or small, peaceful of violent, organized or

C.M. Lemos ()

CISDI and Instituto de Estudos Superiores Militares, Lisbon, Portugal
BioISI and Faculdade de Ciências da Universidade de Lisboa, Lisbon, Portugal
ISCTE - Instituto Universitário de Lisboa, Lisbon, Portugal
e-mail: cmrso@iscte-iul.pt
H. Coelho
BioISI and Faculdade de Ciências da Universidade de Lisboa, Lisbon, Portugal
R.J. Lopes
ISCTE - Instituto Universitário de Lisboa, Lisbon, Portugal
Instituto de Telecomunicações, Lisbon, Portugal

© Springer International Publishing Switzerland 2017 3

M. Nemiche, M. Essaaidi (eds.), Advances in Complex Societal, Environmental
and Engineered Systems, Nonlinear Systems and Complexity 18,
DOI 10.1007/978-3-319-46164-9_1
4 C.M. Lemos et al.

spontaneous, isolated or recurrent, and are an instrument by which citizens try to

challenge authorities and influence the public opinion (Klandermans et al. 2014).
History provides examples of large protests playing a decisive role in overthrowing
regimes, as in the October Revolution in Russia in 1917 and the Iran Revolution
of 1979 (Kuran 1989). Recently, widespread access to Social Networks (SN) and
Information and Communication Technologies (ICT) allowed activists to convoke,
coordinate and show protest events to a worldwide audience (Comninos 2011).
The relationship between protests and the political and social context can be
viewed as a complex and path-dependent process. It involves multiple scales
(ranging from social context to microscopic motivations and behaviours), factors
(social, situational and individual), actors and interactions. Macroscopic context
factors (political, social and economic) lead to conflict manifestations such as
boycotts, strikes or protests, which in turn change the social context (e.g. the
perceived grievance or the legitimacy of the government or central authority). These
direct and feedback links may lead to stabilization or growth of the social unrest.
Understanding, predicting and if possible controlling this process is an important
topic in sociology, social psychology, political science, military and security studies,
and more recently social simulation (Lemos et al. 2013).
Social conflict phenomena have been studied using Agent-Based models (ABM)
(Gilbert and Troitzsch 2005; Lemos et al. 2013). Existing ABM of social conflict
and violence are focused on specific scales and types of phenomena, and can
be broadly classified as ‘abstract’, ‘middle-range’ and ‘facsimile’ (Gilbert 2007).
‘Abstract’ ABM have been proposed for explaining the dynamics and characteristic
patterns of large-scale civil and ethnic violence (Epstein 2002; Epstein et al. 2001),
revolution (Makowsky and Rubin 2011), worker protest (Goh et al. 2006), or even
urban crime (Fonoberova et al. 2012), using a minimum number of agent types with
very simple behaviour and interactions. ‘Middle range’ models are used to describe
phenomena at definite space and time scales with context-specific information
(Davies et al. 2013; Parunak et al. 2014). ‘Facsimile’ models attempt to describe the
system’s dynamics with as much realism as possible, by considering the multiplicity
of relevant actors, behaviours, interactions and scenario features. Models of this
latter type have been proposed for studying crowd dynamics such as pedestrian flow
in open or closed spaces (Pelechano et al. 2007; Still 2000), panic evacuation and
crowd control (see TSO 2010a,b for a review), and for modelling riotous crowds
which involve (possibly violent) interactions between protesters and police forces
(Durupınar 2010; Lacko et al. 2013; Torrens and McDaniel 2013).
In this paper we describe a new ABM called ProtestLab of ‘facsimile’ type
for modelling street protests, which is part of an ongoing work on social conflict
simulation (Lemos et al. 2013). The purpose of ProtestLab is to simulate the emer-
gent patterns in street protests, such as clustering of violent and active protesters,
the formation of confrontation lines between violent protesters and police cordons,
fights and arrests, and ‘media’ agents wiggling near fights, using a relatively simple
reactive agent architecture common to all agent types. The research questions for
the present work are:
A Computational Laboratory for Studying Street Protests 5

– How do the features of the protest space and the crowd size, composition and
initial placement affect the crowd formation patterns (wandering, clustering and
fighting) and protest intensity?
– How does violent confrontation arise? Once initiated, does it spread to the bulk
of the crowd or remains confined to specific types and clusters of protesters?
– How can different police actions influence the intensity of violent confrontation
and the ability for defending a perimeter?
The novel features of ProtestLab with respect to other ABM are: (i) multiple
types of agents (‘protesters’, ‘cops’ and ‘media’), with multiple behaviours repre-
sented by agent subtypes; (ii) several types of scenario features (attraction points,
obstacles, entrances and exits); (iii) a simple but efficient reactive agent architecture
which allows all agents to have multiple goals and spatially oriented interactions;
and (iv) quantitative measures of emergent crowd patterns, protest intensity, police
vs protesters effectiveness and potential “media” coverage.
Three subtypes of ‘protester’ agents were considered, ‘hardcore’, ‘hanger-
on’ and ‘bystander’, which broadly correspond to typical protester behaviours
well characterized in micro-situational theories of violence (Collins 2008, 2009;
Wikström and Treiber 2009), ABM of clustering and fighting (Jager et al. 2001), and
also easily identified in many videos of real protests. Four subtypes of ‘cop’ agents
were included, namely ‘command’, ‘offensive’, ‘defensive’ and ‘multi role’, which
correspond to different mission profiles and assigned tasks in a police force. All
agents can be one of four states, ‘quiet’, ‘active’ (waving, shouting, etc.), ‘violent’
(ripe for confrontation) or ‘fighting’. Fights only occur when ‘violent’ protesters
and cops are in contact, such as in body fighting (fights with weapons such as stones
and tear gas are not considered in the present version of the model).
The advantage of ProtestLab with respect to existing ABM of crowd dynamics
and violent confrontation is the capability of running realistic simulations of street
protests with several hundred agents using small computers. The present version of
ProtestLab is not intended for modelling fights between two groups (e.g. supporters
of rival parties or football teams) mediated by a police force or events of collective
violence that are not politically motivated, although the model can be extended to
treat these cases. Consequently, the theories and models related to pedestrian flow,
panic evacuation, ethnic violence or violence in two-party crowds (e.g. in football
stadiums) will be mentioned only in the aspects relevant for the issues considered in
ProtestLab.
The remainder of this paper is organized as follows. In Sect. 2 we present the
theoretical background for ProtestLab. In Sect. 3 we describe the model entities,
design concepts, quantitative measures of the emergent properties and issues
related to parametrization and validation. In Sect. 4 we present the results of a
set of simulations for a scenario of a police force defending the entrance of a
government building from protesters, for different crowd densities and compositions
(proportions of subtypes of ‘protester’ agents), average aggressiveness, and police
‘personality’ or mission profile and the action of a police “command” agent.
Section 5 contains the discussion of the model results with emphasis on the model’s
6 C.M. Lemos et al.

capabilities, limitations and potential for a realistic description of the dynamics of

street protests. Finally, Sect. 6 contains a summary of conclusions and a reference
to intended further developments.

2 Theoretical Background and Previous Models

Several ABM have been proposed for the simulation of conflict phenomena of
different types and scales. Epstein et al. (2001) introduced an ‘abstract’ ABM of
large-scale rebellion against a central authority (Model I) or ethnic violence between
two rival groups (Model II) with two types of agents, population and cops in a
torus space environment. Population agents can be in three states (‘quiet’, ‘active’
or ‘jailed’). Both types of agents have one movement rule M (move to a random
empty cell within the agent’s vision radius) and one action rule. Population agents
that are not ‘jailed’ become ‘active’ according to the following threshold (action)
rule:

GN >T (1)

where G D H  .1  L/, G  U .0; 1/ is the (heterogeneous) grievance, L 2 Œ0; 1

is the (homogeneous) perceived legitimacy, N D R  P is the net risk perception,
R  U .0; 1/ is the (heterogeneous) risk aversion,

P D 1  exp.k.C=A/v / (2)

is the estimated arrest probability, and T is a threshold. In Eq. (2), k is a constant

with adopted value 2.3 (see Epstein et al. 2001 or Epstein 2002) and Cv and Av
are the numbers of ‘cops’ and ‘active’ citizens within the citizen’s vision radius,
respectively. Cops arrest a random ‘active’ agent within their vision radius (action
rule) and arrested agents are removed from the model space for J  U .0; Jmax /
cycles (jail term). This model successfully explained many important features
of large scale civil violence or rebellion, such as intermittent bursts of violence
(punctuated equilibrium), or the effects of gradual or sudden variations of the
legitimacy and security apparatus (number of cops). The ABM of Epstein et al.
(2001) has been extended by other authors and applied to other conflict phenomena
such as worker protest (Kim and Hanneman 2011) or even urban crime (Fonoberova
et al. 2012). However, ‘abstract’ ABM are unsuitable for modelling smaller scale
phenomena like street protests, because they do not describe multiple actors,
interactions and environmental (scenario) features.
Davies et al. (2013) presented a model of the London riots of 6th–10th August
2011, with rioters and policemen, which can be classified as ‘middle-range’. This
model considers definite space and time scales (streets and sites of London affected
by the riots) and considers three processes: the decision to riot, the choice of the site
for rioting and the interaction with the police forces. The decision to riot is modelled
Another random document with
no related content on Scribd:
he jatkamaan taistelua porvareita vastaan yksin ja omilla keinoillaan,
ja sosialidemokraatit saavat pitää hyvänään ne kalikat, jotka heidän
kinttuihinsa tässä kahakassa kommunistien käsistä lentelevät.
Samalla ovat kommunistit tehneet tiettäväksi, että

»Tässä taistelussa tulee Suomen Sosialistinen Työväenpuolue

osoittamaan Sos.-dem. Puoluetoimikunnan avoimessa vastauksessa
esitetyt syytökset ja väitteet, jotka koskevat suhtautumista Tarton
rauhansopimuksen noudattamiseen ja 'Karjalan kansannousuun' y.m.
ja jotka nyt ovat hedelmällisen yhteistyön esteenä, vääriksi,
valheellisiksi ja proletariaatin etujen vastaisiksi».

Että taistelua ainakin Sääksmäellä tullaan jatkamaan

tepsivämmilläkin aseilla kuin pelkällä kielenpieksämisellä, siitä antaa
aavistuksen eilisessä lehdessämme ollut uutinen, jossa kerrottiin,
että Sääksmäen kunnanvaltuuston kommunistinen jäsen, kirvesmies
Edvard Nieminen on iskenyt puukkonsa saman valtuuston
sosialistisen jäsenen, työmies Kalle Lehtosen olkavarteen.

Katsoen siihen, missä merkeissä kunnallinen toiminta Sääksmäellä

tänä vuonna on alkanut, ehdottaisimme läänin maaherralle, että hän
velvoittaisi Sääksmäen kunnan rakennuttamaan kunnantalon
yhteyteen sellaisen asehuoneen, joka keskiajalla oli kirkoissa.
Kunnanvaltuutettujen olisi tähän asehuoneeseen ennen kokouksen
alkua jätettävä ne puukot, kirveet ja heinähangot, jotka he
mahdollisesti ovat kokoukseen lähtiessään varustaneet mukaansa,
antaakseen kokouksessa enemmän pontta sanoilleen. Vain
puheenjohtajalla olisi oikeus käyttää mitään kättäpitempää, nimittäin
puheenjohtajan nuijaa. Varmuuden vuoksi, koska tavallinen
visakoivuinen sokerivasara keskustelun vilkastuessa ehkä saattaisi
osoittautua liian tehottomaksi järjestyksen ylläpidossa, voitaisiin
puheenjohtaja oikeuttaa vasaranaan käyttämään rautapuntaria.

Mutta Toholammilla saarnaava entinen kommunistien piirisihteeri

Janne Kaara antaa pitkät ja kylmät vihellykset sekä kommunisteille
että sosialidemokraateille. Hän on paljastanut onnellisille
toholampilaisille koko humpuugin ja avannut toholampilaiset silmät
näkemään, »ettei Suomessa vielä tällä kertaa ole yhtään todellista
vallankumouksellista puoluetta». Kommunisteillakin kuuluu vain
olevan »kitalaki täynnä suuria sanoja, joita oikein vaahtopäisenä
maailmaan laskettelevat, mutta ei ole niin paljon miehuutta, että
uskaltaisivat kutsua edes puoluettaan oikealla nimellään, vaan
ohranaa peläten pitävät sillä väärän nimen».

Ja on Toholammin uusi apostoli luvannut, että jos hän saa

tarpeelliset varat, niin perustaa hän sanomalehden ja puolueen,
»johon jäseniksi pääsee ainoastaan rasvanahkaisia talonpoikia ja
työmiehiä».

Vaaditaanko tulevassa rasvanahkaisten puolueessa, että rasva on

oleva nahkan ulkopinnalla, vai saako sitä ja minkä verran olla nahkan
sisäpuolellakin, sen saanemme kuulla sitten, kun Janne Kaara on
saanut kokoon välttämättömän kapitaalin.

(1922.)
MINKÄTÄHDEN KORPISELÄN
IIVANA KÄSKETTIIN POIS PÖYDÄN
TAKAA

Korpiselän kunnan Iivanat ja muut herrat valtuutetut kokoutuivat

Korpiselän kunnallisessa elämässä tärkeään tilaisuuteen,
kunnanvaltuuston ensimmäiseen kokoukseen, jossa piti taas
järjesteltämän kunnallista huushollia ensi vuodeksi, ja jossa oli
valittava ensiksikin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja pöytäkirjuri.

Ja kun ukot olivat asettuneet paikoilleen, niin astui pöydän taakse

viimevuotinen puheenjohtaja, katsahtaen läsnäolevaan Korpiselän
kansan pienoiskuvaan surunvoittoisella silmäyksellä, ja sanoi sitten,
ettei hän halua enää tulla koroitetuksi siihen kunniaan, missä hän
Korpiselän kunnanvaltuuston puheenjohtajana on ollut, niin että
kiitos nyt sitten vain luottamuksesta ja hauskasta seurasta.

Valtuusmiehet kumarsivat vähän ja murahtivat, että kiitos vuan

itellesj, ja sitten tuli kysymys, että kukas nyt koroitetaan Korpiselän
valtaistuimelle.

Melkein kaikki puhujat kannattivat O. Huovista kykenevimpänä

miehenä puheenjohtajaksi. Maalaisliittolaiset myöskin. Eräs sosialisti
vain yhden toverinsa kannattamana pyysi arvoisien läsnäolijoiden
suosiolliseen huomioon soveliaana puheenjohtajakandidaattina
sulkea erään läsnäolevan Iivanan.

Mutta kun äänestys oli toimitettu, havaittiin Huovisen saaneen vain

6 ääntä, kun Iivana sai 7, joten Iivana tuli valituksi
maalaisliittolaisten ja sosialistien kaikessa hiljaisuudessa tekemän
salaisen lehmäkaupan avulla.

Mutta mikä oli tullut se oli tullut, ja entinen puheenjohtaja kiitti

vielä kerran Korpiselän ukkoja kaikesta suopeudesta ja siirtyi pois
pöydän takaa, ojentaen Iivanalle Korpiselän kunnanvaltuuston
puheenjohtajan ulkonaisen arvomerkin. Aapisen nimittäin, jonka eräs
tuntematon, mutta jalomielinen lahjoittaja oli viime talvena
lahjoittanut puheenjohtajalle, arvokkaana ja hyödyllisenä perintönä
luovutettavaksi puheenjohtajalta puheenjohtajalle Korpiselän
kunnanvaltuustossa.

Uusi puheenjohtaja otti tyytyväisyydestä loistaen aapisen

haltuunsa ja astui sitten pöydän taakse puhetta johtamaan.

Sitten istui puheenjohtaja Iivana ääneti pöydän takana ja katseli

aapinen kourassa lempeästi johdettaviaan, ja Korpiselän ukot
tuijottivat häneen takaisin uskollisesti ja rauhallisesti, kunnes eräs
valtuutetuista, joka kai alkoi arvella, että puheenjohtaja ja muu
valtuusto tuntevat jo tarpeeksi toisensa, keskeytti tämän hiljaisen
hartauden ja esitti, että eiköhän nyt voitaisi ruveta
varapuheenjohtajaa valitsemaan.

Puheenjohtaja nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi ja näytti

sitten vaipuvan ankaraan ajatustyöhön. Katsojat saattoivat melkein
nähdä, miten voimallisesti hänen kehittyneet aivonsa työskentelivät.
 Sitten kohotti uusi puheenjohtaja päätään, tuijotti kiinteästi
aapisensa kanteen ja kääntyi vihdoin valtuuston puoleen seuraavalla
esityksellä: jos valtuusto olisi hyvä ja neuvoisi häntä, miten sellainen
vaali on toimitettava.

Korpiselän kunnan pitkäpartaiset luottamusmiehet sipaisivat

hieman ällistyneen näköisinä kasvojensa miehekkäitä kaunistuksia ja
vilkaisivat sitten omituisesti toisiinsa ja alkoivat tuijottaa lattiaan.

Vihdoin eräs sosialisti lopetti tämän tukalan hiljaisuuden, selittäen

puheenjohtajalle lyhyesti ja kansantajuisesti, kuinka vaali
lainmukaisesti on toimitettava. Ja samalla vaivalla pyysi puhuja
saada arvoisille läsnäolijoille huomauttaa, että tämä puheenjohtaja
on siis todellakin, niinkuin puhuja ennen vaalia oli ennustanut,
toimeensa jokseenkin yhtä pätevä kuin jos puheenjohtajaksi olisi
valittu esimerkiksi vanha saapas. Niin että puhuja antoi
puheenjohtajalle sen kansanomaisen ja suorasukaisen, mutta
hyväätarkoittavan neuvon, että tämä irroittaisi asianomaisen
puheenjohtajan paikalta ja luovuttaisi vapaaehtoisesti ja hyvän sään
aikana virkansa Huoviselle.

Sitten valtuusto äänesti omin päinsä, ilman puheenjohtajan

arvokasta myötävaikutusta, varapuheenjohtajan.

Puheenjohtajasta tuntui tämä mukavalta, joten hän esitti, että

valtuusto samaa vauhtia valitsisi puheenjohtajalleen pöytäkirjurinkin,
ja olisi valtuusto vielä senkin tehnyt, mutta ehdotetut henkilöt
kieltäytyivät mitä jyrkimmin ja pontevimmin.

Sitten istuttiin ja haukoteltiin ja mentiin välillä tupakallekin ja

arveltiin, että puheenjohtaja pitäköön nyt sitten itse pöytäkirjankin.
 Vihdoin se sosialisteista, joka oli saanut kohtalokkaan
päähänpiston esittää Iivanaa puheenjohtajaksi, nousi tekemään
synnintunnustusta ja myönsi äärettömästi erehtyneensä
puheenjohtajakykyihin nähden, joten hän ehdotti, että Iivana itse
valittaisi vaalista maaherralle ja selittäisi kykenemättömyytensä sekä
pyytäisi maaherraa vapauttamaan Iivanan hänen hartioilleen
lasketusta liian raskaasta taakasta.

Korpiselän ukkojen silmät kiintyivät silloin toivon välkkeellä

puheenjohtajaan.

Mutta Iivana hypisteli aapista ja hymyili leveästi ja ilmoitti, että

kun hänet on kerran puheenjohtajaksi valittu, niin kyllä hän nyt aikoo
siinä virassa pysyäkin.

Silloin puhkesi kunnanukkojen välillä kiivas ja äänekäs ynnä

äärettömän monisanainen keskustelu siitä, että mitäs nyt tehdään, ja
pitääkö valtuuston valittaa omasta vaalistaan maaherralle, vai
valitako Huovinen ilman muuta puheenjohtajaksi.

Iivana istui vain pöydän takana.

Hän ei kuitenkaan enää hymyillyt, huomattuaan epämiellyttäväksi

hämmästyksekseen, että valtuusto todellakin aikoi ottaa häneltä
aapisen ja alentaa hänet tavalliseksi valtuusmieheksi.

Mutta valtuuston kokoushuoneen nurkassa oli syrjäisenä

kuuntelijana istunut eräs vanha ja arvokas, harmaapartainen
korpiselkäläinen patriarkka.

Tämä kunnianarvoisa ukko nousi nyt loukostaan ja kysyi

valtuustolta — ei siis puheenjohtajalta — saisiko hän sivullisena
lausua muutaman sanan.

— Puhu sie vuan! lupasi valtuusto yksimielisesti.

Silloin vanha patriarkka ojentautui täyteen pituuteensa, astui

askeleen puheenjohtajaan päin ja lausui äänellä, joka oli tottunut
tulemaan sekä kuulluksi että noudatetuksi, seuraavat ratkaisevat
sanansa:

— Sie Iivana astu nyt heti pois sieltä pöydän takaa ja mäne sinne,
missä äsken olit!

Ja vanhus osoitti varmemmaksi vakuudeksi sormellaan sitä penkin

päätä, jolla Iivana oli istunut ennen puheenjohtajaksi tuloaan.

Ja silloin Iivana erosi ja palasi takaisin penkin päähän.

Mutta aapisen hän sai pitää muistoksi lyhyestä

puheenjohtajakaudestaan, joka oli kestänyt noin kaksi tuntia.

(1922.)
KUVIA PORVARILLISESTA
YHTEISKUNNASTA

Ottakaamme ensin sakset ja leikatkaamme kyynel silmäkulmassa

Vaasan kommunistilehdestä seuraava tunteellinen ja liikuttava:

»Tervehdys vankilassa viruvalle Arvo-sedälle.

Vaasan järjestönuoret kokoutuneena kokoukseensa viime

sunnuntaina tunsivat syvän kaipauksen keskuudestamme vankilaan
raahatun ohjaajamme Arvo-sedän poissaolosta, sedän, joka vapaana
ollessaan oli valmis uhraamaan kaikki vapaahetkensä meidän
pienokaisten kasvattamiseksi ja oikealle tielle ohjaamiseksi.
Muistelemme ilolla niitä hetkiä, jolloin setä oli tilaisuudessa
keskuudessamme työskentelemään. Väsymättömällä tarmolla
tulemme jatkamaan jo aloitettua työtä voidaksemme täyttää Arvo-
sedän toivomuksen ja ilahduttaa häntä sillä, että hänen meihin
istuttamansa siemen on versonut ja kantanut hänen tarkoitusperiään
vastaavan hedelmän. Aina tulemme setää muistelemaan meidän
parastamme ajavana ohjaajana. Sentähden lähetämme Arvo-sedälle
sydämelliset terveisemme ja toivomme pian näkevämme sedän
keskuudessamme jatkamassa häneltä keskeneräiseksi jäänyttä työtä.
 Vaasan järjestönuoret».

Emme tiedä, mistä syystä kunnon »Arvo-setä» on joutunut

toistaiseksi lukkojen taakse. Mutta varmaankin tuottaa sedälle
virkistystä tiilenpäitten lukemisen verrattain yksitoikkoisessa
hommassa tieto siitä, että hänen »istuttamansa siemen on versonut
ja kantanut hänen tarkoitusperiään vastaavan hedelmän». Tietäen
Arvo-sedän kovaksi kommunistiksi voinemme kai osapuilleen arvata
sekä sedän tarkoitusperät »meidän pienokaisten» ylösrakentamiseksi
että myöskin hedelmän laadun.

Porvarillinen postijuna on, siirtyäksemme asiasta toiseen, ollut

vähällä tehdä hallaa Oulun lähellä.

Viime sunnuntaiaamuna oli Ouluun järjestetty Työväen

Urheiluliiton Oulun piirin toimesta liittolaisten välinen
mestaruushiihtokilpailu 30 km:n matkalla. Eräässä paikassa piti
hiihtäjien kulkea radan poikki. Kun kolme ensimmäistä, toisista
hieman edellä olevaa hiihtäjää meni radan poikki, oli juna enää vain
100 metrin päässä. Veturi huusi ja kiljui ja piti pahaa meteliä, mutta
luokkatietoisella välinpitämättömyydellä kulki hiihtäjien häntäpääkin
radan poikki. Viimeinen hiihtäjistä olisi kuitenkin jäänyt junan alle,
ellei junan vauhtia olisi jarruttamalla saatu hiljennetyksi. Niin likeltä
sentään piti, että veturin etuhäkki hipaisi suksen kantoja.

Ja päälletulevaan veturiin vilkaisten kuuluu hiihtomies äkäisesti

ähkäisseen: »… kelehen porrrvari!»

Kuolema, joka jo oli aukaissut kitansa luokkatietoisesti

valveutuneelle urheilijalle, loksautti tyhjään leukoiaau.
 Kuinka työlästä hengestään pääseminen toisinaan voipi olla
porvarillisessa yhteiskunnassa, sen on tullut kokemaan eräs
amerikkalainen kokki, James L. Smith nimeltään.

Mr Smith oli kyllästynyt päiviinsä ja koko hoitoon ja ryhtyi

laajasuuntaisiin varusteluihin, päästäkseen varmasti hengestään.

Antakaamme Amerikan lehden kertoa:

»Hän meni Elk-joen yli vievälle sillalle mukanaan joukko

kuolettavia aseita. Hän valeli vaatteensa öljyllä ja sitoi nuoran sillan
kaiteeseen. Nuoran toisen pään sitoi hän kaulaansa. Hän asetti
paperin jalkainsa juureen ja sytytti sen tuleen. Hän nielasi
annoksen myrkkyä ja ampui revolverilla tähdäten päähänsä. Mutta
sensijaan, että kuula olisi lävistänyt hänen päänsä, katkaisi se
hänen kaulassaan olevan nuoran. Sillä välin olivat vaatteet alkaneet
palaa. Hän kadotti tasapainonsa ja putosi jokeen kuten palava
soihtu. Vedessä sammui tuli vaatteista. Kun Smith nousi
vedenpinnalle, sai hän ankaria oksennuskohtauksia, ja myrkky tuli
ulos vatsasta. Kun hän oli hyvä uimari, onnistui hänen päästä
rantaan. Palohaavoista ja myrkystä ei ollut sen haitallisempia
seurauksia. Viikon kuluttua päästettiin hänet ulos sairaalasta».

Tämän yhtä lyhykäisen kuin uskottavankin kertomuksen antama

opetus siis on, että uimataito on hyvä olla olemassa. Niitä lukijoita,
jotka eivät vielä osaa uida — uimataidottomia on muuten paljon
enemmän kuin uskoisikaan — kehoitetaan senvuoksi opettelemaan
uimaan ensi kesänä.

Kokki Smithinkin henki olisi varmaan ollut vakavassa vaarassa, ellei

hän olisi osannut uida.
 Vaikka kyllä kai hän olisi siinäkin tapauksessa pelastunut jollain
ihmeellisellä tavalla.

Sillä Amerikassa tapahtuu paljon merkillistä.

(1922.)
IHASTUTTAVA YKSIMIELISYYS

Katsokaa meitä!

Näettekö, kuinka poskemme hehkuvat ja silmämme loistavat?

Huomaatteko, kuinka viehättävä olemme kainossa ja
vaatimattomassa kauneudessamme?

Kaikki tämä henkinen ja ruumiillinen kukkeutemme johtuu

yksinomaan siitä, että me katsomme ihastuksella ja luottamuksella
tulevaisuuteen — sekä omaan tulevaisuuteemme, että koko
maailman tulevaisuuteen.

Välistä, havaitessamme kansakuntien ja diplomaattien välillä

melkoisia mielipiteiden eroavaisuuksia, jotka ovat maksaneet,
muiden kustannusten ohella, eräitä miljoonia ihmishenkiä, olemme
me olleet taipuvainen raapimaan oikeaa korvantaustaamme ja
lausumaan mielipiteenämme, että kaikki menee hornan tuuttiin… ja
menköön, senpuolesta, mitäs se meitä liikuttaa!

Mutta nyt me aavistamme, etteivät ne russelilaiset ja hartevalaiset

ja mitä ne lienevät — joita me olemme pitäneet enemmän kuin
luvallisen löylynlyöminä tässäkin löylynlyötyjen maailmassa —
etteivät nämä enemmän tai vähemmän pitkäpartaiset
maailmanlopun prohveetat, jotka näkevät maailmanlopun merkin
siinäkin, jos räystäällä päivänpaisteessa nukkuva kissa sattuu
putoamaan, etteivät ne sentään taidakaan olla niin aivan väärässä
ennustaessaan, että tuhatvuotinen valtakunta on alkamassa, ellei jo
alkanutkin. Me näemme jo julman jalopeuran ja tyhmän lampaan, tai
pässin, kävelevän kaulakkain viheriäisellä kedolla.

Katsokaamme esimerkiksi sitä suurta, omituisen juhlallista ja

huomattavaa yksimielisyyttä, jolla maailman kansat suhtautuvat
meihin. Avatkaa näköttimenne ja suvaitkaa nähdä se
sydäntälämmittävä osanotto, jolla valtakunnat äkkiä ovat alkaneet
harrastaa meitä, kylmän ja pakkasen punanenäisiä lapsia. Mutta
ennen kaikkea se yksimielisyys. Kerrankin on koko maailma, tai
ainakin huomattava osa siitä, yksimielinen edes yhdestä asiasta.

Katsokaamme:

Ruotsin lehdet ovat käsitelleet kysymystä Suomen ja Puolan

liittoutumisesta.

Ruotsin lehdet ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi

edullisempaa liittyä Skandinaviaan.

Jahah.

Suomen ruotsalaiset ovat äskeisillä puoluepäivillään käsitelleet

kysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.

Ruotsalaisemme ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi

lähestyttävä Skandinaviaa.

Jahah.
 Saksalaiset lehdet ovat käsitelleet kysymystä Suomen ja Puolan
liittoutumisesta.

Saksalaiset lehdet ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi

edullisempaa liittyä Skandinaviaan.

Jahah.

Mutta entäs nyt… lukija on ystävällinen ja istuu, ettei putoaisi:

Trotski on käsitellyt kysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.

Ja myöskin Trotski on sitä mieltä, että Suomen olisi edullisempaa

liittyä Skandinaviaan.

Rengas on ummessa.

Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluepäiviltä on pitkä huippaus

Trotskiin, mutta sittenkin on rengas ummessa, icke desto mindre.

Trotski rakastaa meitä niin lämpimästi, että kai maar tässä on

meidänkin, edes »juutalaisten pelvon tähden», opeteltava
rakastamaan Trotskia. Kunhan hänellä ei olisi niin hirveän pitkä ja
pörröinen tukka. Se tuntuu meistä epäilyttävältä. Tarttis olla
parturikone tai Delila.

Mutta muuten miellyttävä mies, ja hyvin herttainen.

Kuulkaa, mitä hän, hellyydestä värähtelevällä äänellä, on

Moskovan neuvoston juhlakokouksessa puhunut.

Näin on hän puhunut:

 »Tervehdimme ilolla sitä tosiasiaa, että Suomi suuntaisi
politiikkansa
Skandinaviaan sen sijaan, että se suunnattaisiin Puolaan ja
Ranskaan.
Se olisi edullista sekä Suomelle että meille ja myöskin koko
kulttuurin kehitykselle Luoteis-Europassa».

Trotski hellii Suomen tulevaisuutta ja kulttuurin kehitystä

Luoteis-Europassa.

Totisesti on tämä tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Julma

jalopeura ja laupias lammas kuhertelevat apilapellossa.
Toivokaamme, ettei laupias lammas osoittautuisi tyhmäksi pässiksi.

Emme sentään juuri ihan vielä lankea uuden ystävämme Trotskin

kaulaan.

Kunhan hän nyt ensin käy parturissakin.

(1922.)
»HARHAANJOHDETTU
TALONPOIKA»

Sallikaa meidän pyyhkiä silmiämme.

Meitä taas itkettää.

Meitä hävettää, että meitä itkettää, isoa miestä, mutta meillä on

niin hellä luonnonlaatu.

Kun me kuulemme tai näemme tai luemme jotain oikein

liikuttavaa, niin itku tahtoo päästä, väkisinkin. Olemme silloin
nauravinamme, salataksemme liikutustamme, mutta kyllä
tarkkasilmäinen henkilö sentään huomaa, mistä todellisuudessa on
kysymys.

Ja juuri nyt, tällä hetkellä, olemme me sydämellisesti liikutettu.

Me olemme lukeneet Kuopion kommunistilehdestä artikkelin

»Harhaanjohdettu talonpoika».

Me ajattelimme ensin, että kommunisti, niinkuin tavallisesti,

kirjoittaa pimeistä talonjusseista, pitkätukkaisista tunkioneuvoksista,
rasvaisista rusthollareista, ihramahaisista isäntämiehistä,
tyhmänpöyhkeistä manttaalipösöistä, leveänaamaisista
lehmäjehuista, työväkeään nylkevistä talokkaista j.n.e. Mutta se oli
erehdys.

Nyt tuli aivan toista.

Esimerkiksi tähän tapaan:

»Jos talonpoika kestää, niin kaikki kestää».

»Talonpoika on niin tärkeä tekijä taloudellisessa elämässä, että

ilman sitä ei yhteiskunnallinen taloutemme pysy pystyssä, talonpoika
on yksi tärkeimpiä perus- ja kulmakiviä
yhteiskuntarakennuksessamme. Tästä jo seuraa itsestään, että
talonpoika on työntekijä».

Talolliset kuuntelevat silmät pystyssä ja korvat hörössä tällaista

puhetta sellaiselta taholta. Se olisi jotain ennenkuulumatonta, ellei
samanlaista kieltä olisi käyttänyt — sittenkun punakaartin asiat
alkoivat arveluttavasti kääntyä päin mäntymetsää — kapinanaikainen
»Työmies»-lehti. Silloin sekin heltyi yhteen otteeseen ja selitti, että
sosialistit ovat aina hellästi rakastaneet juuri talonpoikaa, vaikka
joitakin väärinkäsityksiä aikaisemmin lieneekin tapahtunut. Mutta nyt
ne ovat selvinneet. Lyökäämme siis kädet käsihin…

Suomalainen talonpoika ei silloin ottanut tätä tarjousta vastaan.

Saamme nähdä, onko se nyt alkavassa vaalitaistelussa siihen
halukkaampi.

Mutta kuunnelkaamme edelleenkin, kyynel silmäkulmassa, niitä

hellyttäviä sointuja, jotka hiljalleen kajahtelevat kommunistisesta
kantelosta: »Mitäpä muuta talonpojan elämä onkaan kuin alituista
raatamista. Aamusta varhain iltaan myöhään täytyy hänen tehdä
raskasta työtä pysyäkseen leipä suussa. Kadehdittavaa ei suinkaan
talonpojan elämä ole».

Ja niin edespäin palstamääriä. Tuleepa kirjoittaja lopuksi jo

siihenkin tulokseen että kun kaikki ympäri käy, niin on talonpojan
elämä vaivaloisempaa ja työläämpää kuin palkkatyöläisen.
Vähintäänkin on talonpoikien elämä »yhtä kurjaa ja sorrettua kuin
palkkaustyöläistenkin. Molemmat ovat kohtalotovereita».

Näin ollen olisi aivan luonnollista, että talonpojat olisivat

kommunisteja ja liittyisivät »yhteiseen taistelurintamaan». Ettei niin
ole tapahtunut, johtuu siitä, että »talonpoika, korvenraataja, on
jäänyt henkisessä kehityksessään takapajulle» kommunisteista, ja
eksynyt väärille poluille. Sillä porvalit, perhanat, »ovat viekkaudella
ja kavaluudella onnistuneet talonpoijan eksyttämään harhateille
poliittisessa elämässä».

Kommunismin leveä ja lämmin syli on kuitenkin nyt, vaalien

lähestyessä, avoin myöskin talonpojille. Heidän ei tarvitse muuta
kuin äänestää polsuja eduskuntaan, kyllä nämä sitten vuorostaan
pitävät lopusta huolen.

Niinkuin sanottu, olemme me syvästi liikutettu. Näin kaunista

puhetta emme ole pitkiin aikoihin lukeneet talonpojasta.

Me vain hieman epäilemme, mahtaneeko maataviljelevä

väestömme sulaa yhtä helposti kyyneleihin. Se on luullaksemme
vähän paksunahkaisempaa. Sitä nahkaa ovat kommunistit itse
ankarasti peitonneet ja parkinneet, ja »korvenraatajalla» on hyvä
muisti, vaikkapa hän, kommunistisella kyynärkepillä mitattuna,
olisikin »jäänyt henkisessä kehityksessään takapajulle».
 Siihen tarvittaisiin nyt paljon pehmikettä.

Epäiltävää on, tokko siihen bolshevikkien rahoilla kustannettujen

lehtien palstat ja sanavarasto riittävät.

(1922.)
KYLLÄ TOVERI LENIN…

Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, j.n.e.

Suomalaisesta on sanottu, ettei hän usko ennenkuin koettelee,

eikä aina sittenkään. Vaan se on nyt sekin kuinka sen ottaa.

Suomalaista on hiukan vaikea saada uskomaan sellaista, mitä hän

syystä tai toisesta ei halua uskoa. Taikka oikeammin sanoen on se
kerrassaan ylivoimainen tehtävä. »Mutta enpä saa päähäni, ettei
minun oman käteni painamaa puumerkkiä tarvittaisi tässä kirjassa».
Taikka: »enkeli taivaasta ei tee parempaa saapasta kuin minä!» Siinä
ei auta silloin koetteleminenkaan. Vähän yli neljä vuotta takaperin
koeteltiin tässä maassa oikein olan takaa, mutta vaikuttiko se
erääseen uskoon? Eipä paljon. Lukekaapa kommunistilehtiä! Ne
olisivat erittäin suositeltavaa lukemista juuri tähän aikaan kaikille
laiskansitkoille porvareille, jotka eivät pidä niin erikoista väliä sillä,
tuleeko heidän käytyä äänestämässä vai ei. Koska hekin ovat näitä
meitä yksiä samoja suomalaisia kuin sosialistit ja kommunistitkin,
niin ovat hekin vahvat ja rauhalliset uskossaan, että kyllä ne asiat
taas jotenkuten itsestäänkin pysyvät oikealla tolallaan, kun ne kerran
on saatu sille kääntymään. Joutavat toiset äänestää ja rehkiä
puolueasioissa.
 Tämä on juuri sitä kaikkein harmittavinta joukkoa. Jota on
valitettavasti paljon. Typerintä ja itsekkäintä ainesta koko
luomakunnassa, ja vielä typerämpää kuin itsekästä. Sillä jos
itsekkyys veisi voiton typeryydestä, niin juuri se itsekkäisyys panisi
ajattelemaan, että tässä alkaa olla oma raha ja paha maha vaarassa.

Kommunistit ovat nekin sekä typeriä että itsekkäitä, mutta aivan

toisella tavalla. Ne eivät lepää n.s. laakereillaan. Ne ovat
semmoisessa puuhassa, että liepeet liehuvat. Lakkoliike laajenee
laajenemistaan, mitä lähemmäksi vaalit lähenevät, ja uhka on
olemassa semmoinen, että ajetaan asiat yhtä kyytiä suurlakkoon
asti. Kun sitten on joutilasta sakkia tarpeeksi, niin… mitä sitten
tapahtuu, sitä ei aivan selvästi sanota semmoisissa paikoissa, joissa
se voi tulla porvarinkin kuuluville. Mutta arvaahan sen sanomattakin.
Iskekäämme vain ovelasti silmää ja nyökäyttäkäämme päätä. Kyllä
me ymmärrämme toinen toisemme tarkoitukset, vaikka välistä
haastelemmekin esikuvien ja tunnustähtien kautta. Emme ole niin
tyhmiä.

Varkaudessa, niinkuin tiedämme, on ollut käynnissä suuret

lakkomeiningit. Niihin liittyy seuraava eräästä Kuopion lehdestä
lipsauttamamme pikku-uutinen:

»Varkaudessa ovat poliisiviranomaiset kuulustelleet erästä

henkilöä, joka oli ollut lakkokokouksessa, jossa muuan
lakkokiihoittaja esiintyi. Tämä henkilö on kertonut, että kiihoittaja,
jota hän ei tunne ja joka tuskin lienee mitään nimeä käyttänytkään,
oli kehoittanut työläisiä vankasti pysymään lakossa, sillä, oli
kiihoittaja kehunut, kyllä rahaa saadaan, toveri Lenin sitä lähettää
ja on jo lähettänyt 25 milj. mk, lisää tulee, niin että voitte huoletta
olla lakossa. Kautta maan, niin oli agitaattori edelleen ilmoittanut,
pannaan pyörät seisomaan».

Tämä on sitä kommunistista uskoa, joka kyllä menee erääseen

osaan työväkeä kuin häkä huonoon päähän. Ja meistä se ei ole
niinkään perusteetonta kuin se tylsä porvarillinen usko, josta edellä
huomautimme.

Tosin ei tunnu uskottavalta, että toveri Leniniltä enää kovinkaan

paljon riittää miljoonia kaiken maailman lakkolaislaumojen
elättämiseksi. Toveri Leninillä on peijakkaan paljon murhetta
omienkin laumojensa elättämisestä, ja kirkkojen tultua ryöstetyiksi
alkaa Venäjä olla kutakuinkin kaput kullasta ja muusta sopivasta
maksuvastineesta. Sitäpaitsi on toveri Leninin terveys tätä nykyä
arveluttavasti rempallaan, niin että Moskovassakin on mahdollisesti
jotakin muuta ajattelemista kuin savolaisten kommunistijätkien
onnellistuttamista uusilla suurlahjoituksilla.

Mutta varmaankin ovat tämänkaltaiset »pyörien seisottajat»

aikaisemmin saaneet suurelta toveriltaan tuntuviakin avustuksia, niin
ettei ole ihme, jos he kukaties vieläkin ovat siinä luulossa, että toveri
Leninillä on Aladdinin taikalamppu, jonka henget kantavat hänelle
vaunulastittain uutta kultaa, kun entinen loppuu.

Mutta olipa kuinka tahansa: typerintä ja itsekkäintä ainesta koko

luomakunnassa ovat ne porvarit, jotka tällaisena aikana eivät ota
äänellään osaa isänmaansa tukemiseen. Sellainen joukko olisi
ainakin joka kolmas vuosi kylmässä vedessä pieksettävä.

(1922.)
KURKI EI HALUA KUOLLA

Välistä kuuluu tapahtuvan niin, että kurkiparka ennättää kuolla

kutkahtaa ennenkuin suo sulaa.

Se on tietysti kova koettelemus kurjelle, sillä oma suu hänelläkin

on lähempänä kuin kontin suu, mistä viimeksimainitusta kurjella
sitäpaitsi lienee hämärä käsitys.

Kurki seisoo pitkänä ja kylmänä keväänä vuoroin toisella, vuoroin

toisella jalallaan jään ja roudan peittämällä suolla, ja ajattelee pää
kallellaan ja silmissä uneksiva ilme kaikkia niitä herkullisia aarteita,
joita suo, kerran sulaksi päästyään, on sille tarjoava, pitkiä, liukkaita
madonloikareita, jotka niin suloisesti luistavat alas pitkästä kurkusta,
ja ennenkaikkea lihavia, mulkosilmäisiä sammakoita, ihania
sammakoita, hurmaavia sammakoita, taivaallisia sammakoita. Mutta
kevät on pitkä ja kylmä. Suo ei jaksa sulaa. Ja eräänä aamuna
aurinko ylösnoustessaan näkee kurkiraukan kuukahtaneen sen
jäätyneen mättään juurelle, jonka päällä se on uneksinut viimeiset
sammakkounelmansa. Se kurki ei enää koskaan tarvitse sammakoita.
Meillä tässä suuressa Suomaassa on myöskin eräs kurki, jolle on
alkanut tulla uskon puutos.
 Mutta se ei halua enää odottaa suon sulamista. Se on saanut siitä
odottamisesta enemmän kuin kyllikseen.

Ja henki on sillekin rakas.

Se kurki on meidän viehättävä ja eräiltä näkökulmilta katsottuna ei

ainoastaan mielenkiintoinen, vaan tavallaan huvittavakin
kommunistinen puolueemme.

Jos kaikki tämän puolueen toilaukset, meiningit ja edesottamiset

kirjaan kirjoitettaisiin, niin tulisi siitä paksu romaani.

Mutta niitä ei ole tarpeellista kirjoihin kirjoittaa. Ne ovat

enimmäkseen sitä laatua tavaraa, jota siistissä pakinatyylissä
sanotaan tuomaskuonaksi, mikä tosin on suuri ja ansaitsematon
loukkaus tuomaskuonaa kohtaan. Sillä tuomaskuona on hyödyllistä
ja tarpeellista ainetta, jota ei suinkaan voi sanoa kommunismin
tuotteista.

Kommunistien aatokset ovat sinkoilleet tässä maassa niinkuin

niinsanotut sittapörriäiset pörräävät ilmassa, matalalla lentäen,
poutaa ennustavana kesäiltana. Sattuu sitten sellaista, että
lentolinjaan osuu aidanseiväs. Sittapörriäiselle ominaisella
suoraviivaisella yksitoikkoisuudella lentää pörriäinen päänsä
aidanseipääseen ja makaa seuraavassa silmänräpäyksessä maassa
selällään, sääriään sätkytellen ja odotellen onnenpotkausta, joka
kääntäisi sen jälleen luonnolliseen asentoonsa, jotta se pääsisi taas
lentoon ja seuraavaa aidanseivästä etsimään. (Siitä on syntynyt
aatepitoinen sananlasku: »Käypä yhtyy johonkin, sanoi sittapörri,
kun päänsä seipääseen lensi».)
 Enemmän kuin neljä vuotta ovat tämän maan oikeauskoiset
kommunistit, jonka ydinjoukon muodostavat ne punakaartilaiset,
jotka eivät osaa ottaa terveellistä oppia yhdestä eikä
useammastakaan vakavahenkisestä elämäntapahtumasta,
odottaneet silmä kovana vallankumousta. Sekä paikallista että
yleismaailmallista.

Ryssät, jotka maailman sivu ovat pitäneet tyhmempiään

narreinaan ja kyntäneet hulluilla, ovat elättäneet ja ruokkineet
Suomen kommunistipuoluetta henkisesti ja aineellisesti tällä
maailmanvallankumoustoivollaan. Bolshevikkiryssät, jotka eivät ole
pitkään aikaan enää itse uskoneet tuohon heidän heleillä
punaväreillä maalailemaansa yleismaailmalliseen kumoukseen — jos
ovat tosissaan uskoneet milloinkaan — ovat olleet onnellisia
voidessaan löytää aivan Rajajoen takana taajalukuisen lauman
sellaisia pässinpäitä, jotka jaksavat uskoa mainittuun uneen,
sittenkun kaikki muut kokomaailman pöllötkin ovat lakanneet siihen
uskomasta. Nämä jalot, mutta kokolailla naurettavat uskonsankarit
ovat suomalaisia kommunisteja. Niistä ei karise usko muuten kuin
jos he joutuvat sinne Ryssän paratiisiin. Mutta sitten se kariseekin
niistä vähän jumalattoman nopeasti.

Näyttää kuitenkin siltä, että meidänkin sitkeä kurkemme alkaa

pitkistyä odotukseen. Tietysti ei se vieläkään epäile näkevänsä sitä
autuasta päivää, jolloin nirri on otettu pois viimeiseltä porvarilta, ja
eloonjätetyt nosket raastavat kahle kintussa kommunistien orjina,
jotka viimeksimainitut luonnollisesti ovat kaikki komissaareja.

Mutta viidettä vuotta odotettuaan päivästä päivään tuota uutta

yleistä hulinaa, luvattuaan joukoille sen tuloa ihan just-justiinsa
siinäpaikassa ja hohotettuaan kylmää kommunistinaurua kaikille
noskeille ja heidän parlamenttaarisuudelleen, ovat kommunistit,
olojen Venäjällä kehittyessä yhä kepulimmiksi, oikealla
kommunistisella ympäripyörähdyksellä kääntyneet itsekin
parlamenttarismin poluille.

Ja ottavat he nyt omana puolueena osaa eduskuntavaaleihin.

Väärinkäsitysten välttämiseksi he tosin suhkavat joukkojensa

korviin, että tarkoitus on vain kenkkuilla myöskin eduskunnassa ja
siunatun »vallankumouksen» hyväksi. Mutta tosiasia on, että
kommunistiagitaattoreille tulee näistäpuolin pitkä nälkä ja hoitajansa
laiminlyömän kilin ajatukset, elleivät he mitä pikimmin pääse
eduskunnan leipiin.

Se on aivan samantekevää, mitä he vaalikiihoituksessaan

sohlaavat vallankumouksesta, sotaväestä, suojeluskunnista ja
»ohranasta». Se on pantu vain palstan täytteeksi, pääasia on, että
joukko jäätyneelle suolle jääneitä nälkäkurkia pääsisi taas vähän
varmemmalle ja aivan porvarilliselle taloudelliselle pohjalle.

Mutta voi vaivaisia niitä yksinkertaisia harjastukkaisia

proletäärijoukkoja, jotka haaskaavat kalliin äänioikeutensa moisen
sakin hyväksi!

Pimitetyn kansan silmät aukenevat kyllä lopuksi.

Vähän hitaasti ne tosin aukenevat niinkuin sokeana syntyneen

kissanpoikasen silmät. Mutta aukenevat kumminkin.

Se on ainakin vankka toivomme.

(1922.)
TRI PERETTIN KÄSILAUKKU

Tohtori Perettin käsilaukusta ei vieläkään kuulu sen enempää.

Ei ainakaan allekirjoittanut ole mistään huomannut, että se olisi

löytynytkään.

Ja bolshevikit, ollen kaikkien rosvojen ja varkaiden ystäviä ja

hengenheimolaisia, ovat nyt jo useampia viikkoja olleet kovasti
huolissaan ei tri Perettin vaan varkaan vuoksi.

Emme tiedä, onko Peretti itse bolshevikki, mutta ainakin kuuluu

hän ryssien terveydenhoitokomissariaattiin. Hän oli ollut matkoilla
nälkäalueella, ja oli matkalla takaisin Moskovaan.

Hänellä oli muassaan käsilaukku, jota hän säilytti kuin

silmäteräänsä, mutta Jaroslavin asemalla jätti hän sen hetkeksi
kädestään, ja silloin se varastettiin. Tietysti.

Tri Peretti nosti heti helun ja meni valittamaan ensimmäiselle

komissariolle, jonka käsiinsä sai.

— Mikä on hätänä, hospodin tavaristsh? kysyi komissario.

— Varastivat, ryökäleet, minun käsilaukkuni!

 — Ikävä asia, toveri, sanoi komissario, sivellen punertavaa
partaansa.
— Mutta semmoista sattuu. Ihmeellistä kyllä, sattuu semmoista
täällä
Neuvosto-Venäjälläkin. Mutta minkäs sille tekee?

— Varas on otettava kiinni! huusi tri Peretti kiihtyneenä.

— Aa! toveri! nauroi komissario. — Helposti sanottu: ota kiinni!

Mutta
Venäjänmaa on suuri ja avara… kuin rannaton meri. Kuljet, kuljet,
a ei tule laitaa vastaan. Ja väkeä on paljon, sata miljoonaa sielua.
Kuinka otat kiinni? Näytä meille varas, ka kohta otamme kiinni.

— Minä valitan tästä Moskovassa! sanoi hra Peretti vihaisesti.

— Mistä?

— Varkaudesta!

— Käsilaukun varkaudesta?

— Niin juuri!

Komissario nauroi. Kädellään huiskautti:

— Vot valita, veikkonen! Valita varkaudesta Moskovassa! Ha ha ha!

Tri Peretti saapui Moskovaan.

Kiiruhti korkeimpaan paikkaan mihin pääsi.

Valituksen teki: semmoinen ja semmoinen oli asia. Käsilaukun

varastivat!
 Bolshevikit nauroivat:

— Olisit pitänyt paremmin silmällä! Yksilö laukku meillä on

varastettu! Meikäläiset varastivat koko Venäjän, eikä tullut sen
kummempaa, sinä, veikkonen, semmoisen metelin siitä
käsilaukustasi… juokse suolle!

— Tiedättekö, mitä siinä käsilaukussa oli? kysyi tri Peretti.

— Kuinkas sen voisimme tietää, veliseni? Kukaties kultaa,

jalokiviä… kukaties vain yöpaita ja hammasharja.

— Ei, sanoi tri Peretti. — Siinä oli viljeltyjä lavantaudin basilleja

tieteellisiä tutkimuksia varten. Miljardeja basilleja. Elinvoimaisia,
parhaassa kunnossa olevia basilleja. Jos ne pääsevät irti, niin saattaa
tapahtua, että puolet Neuvosto-Venäjän väestöstä saadaan haudata.

Silloin muuttui ääni bolshevikkien kellossa.

Syntyi suuri hälinä.

Bolshevikkien sähkösanomatoimisto sai tehtäväkseen määrätä

kaikki lehdet varoittamaan varasta.

Sillä kannalla ovat asiat.

Eikä tri Perettin käsilaukusta ole mitään kuulunut.

Bolshevikeilla on nyt n.s. kylmä rengas:

Onko varas tietämättömyydessään jo päästänyt tri Perettin basillit

liikkeelle?

Ja jos ei vielä ole, niin osaako hän lukea?

Lukutaito ei nimittäin ole yleensä ryssän vahvimpia puolia.

Nyt enempää kuin ennenkään.

(1922.)