Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

American Graphic: Disgust and Data in

Contemporary Literature 1st Edition Rebecca B.
Clark

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/american-graphic-disgust-and-
data-in-contemporary-literature-1st-edition-rebecca-b-clark/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

American Graphic 1st Edition Rebecca B. Clark

https://ebookmeta.com/product/american-graphic-1st-edition-
rebecca-b-clark/

Neoliberalism and Contemporary American Literature 1st

Edition Stephen Shapiro

https://ebookmeta.com/product/neoliberalism-and-contemporary-
american-literature-1st-edition-stephen-shapiro/

Black Feminism and Traumatic Legacies in Contemporary

African American Literature 1st Edition Apryl Lewis

https://ebookmeta.com/product/black-feminism-and-traumatic-
legacies-in-contemporary-african-american-literature-1st-edition-
apryl-lewis/

Maximalism in Contemporary American Literature The Uses

of Detail 1st Edition Nick Levey

https://ebookmeta.com/product/maximalism-in-contemporary-
american-literature-the-uses-of-detail-1st-edition-nick-levey/
Neoliberalism and Contemporary American Literature 1st
Edition Liam Kennedy Stephen A Shapiro

https://ebookmeta.com/product/neoliberalism-and-contemporary-
american-literature-1st-edition-liam-kennedy-stephen-a-shapiro/

Ecstatic Consumption The Spectacle of Global Dystopia

in Contemporary American Literature 1st Edition Pavlina
Radia

https://ebookmeta.com/product/ecstatic-consumption-the-spectacle-
of-global-dystopia-in-contemporary-american-literature-1st-
edition-pavlina-radia/

Hope Isn t Stupid Utopian Affects in Contemporary

American Literature 1st Edition Sean Austin Grattan

https://ebookmeta.com/product/hope-isn-t-stupid-utopian-affects-
in-contemporary-american-literature-1st-edition-sean-austin-
grattan/

Trauma and Motherhood in Contemporary Literature and

Culture

https://ebookmeta.com/product/trauma-and-motherhood-in-
contemporary-literature-and-culture/

Literature and Race in the Democracy of Goods Reading

Contemporary Black and Asian North American Poetry 1st
Edition Christopher Chen

https://ebookmeta.com/product/literature-and-race-in-the-
democracy-of-goods-reading-contemporary-black-and-asian-north-
american-poetry-1st-edition-christopher-chen/
American Graphic
Loren Glass and Kate Marshall, Editors
Post•45 Group, Editorial Committee
American Graphic
Disgust and Data
in Contemporary Literature

Rebecca B. Clark

Stanford University Press

Stanford, California
Stanford University Press
Stanford, California

©2023 by Rebecca B. Clark. All rights reserved.

No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, elec-
tronic or mechanical, including photocopying and recording, or in any information storage or
retrieval system without the prior written permission of Stanford University Press.

Printed in the United States of America on acid-­f ree, archival-­quality paper

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Clark, Rebecca (Rebecca Bennett), author.

Title: American graphic / Rebecca Clark.
Other titles: Post 45.
Description: Stanford, California : Stanford University Press, 2022. | Series: Post*45 | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2022011836 (print) | LCCN 2022011837 (ebook) | ISBN 9781503630970
(cloth) | ISBN 9781503634237 (paperback) | ISBN 9781503634244 (ebook)
Subjects: LCSH: American fiction—History and criticism. | Grotesque in literature. | Affect
(Psychology) in literature. | Aesthetics, American.
Classification: LCC PS374.G78 C55 2022 (print) | LCC PS374.G78 (ebook) | DDC
813.009/15—dc23/eng/20220425
LC record available at https://lccn.loc.gov/2022011836
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2022011837

Cover photographs: Shutterstock

Cover design: David Drummond
Typeset by Elliott Beard in Minion Pro 10/15
Contents

Acknowledgments vii

Introduction: The Graphic and the Graph-­ick 1

1 The American Grotesque: A Graphic Digest 23

2 The Ethnographic 55

3 The Pornographic 111

4 The Infographic 171

Conclusion: Identification and Its Discontents 213

Notes 231

Bibliography 271

Index 285
This page intentionally left blank
Acknowledgments

to Namwali Serpell, my advisor at UC Berkeley,

I O W E T H E M O S T T H A N KS
who, as this project unfolded, joined me on (or saved me from) all manner of
questionable pun-­laden tangents, inspired me with her scholarly and creative
work, and pushed me to grow as a thinker and a writer. Thanks to Mark Goble
for being a thoughtful reader of drafts and ever-­delightful font of media mis-
cellany. And Donna Jones, you had me at Zardoz.
These people made grad school, and me, better: Jane Hu, Lise Gaston, Ariel
Baker-­Gibbs, Diana “small round things” Wise, Katie Bondy, Evan Wilson,
Jeehyun Choi, Brandon Callender, Mary Wilson, Hannah Ehrlinspiel, and
Jason Treviño. Special tam-­tips to my comrades in regalia, Jen Lorden and
Erin Greer. Once a grad student, now a sailor, thank you Kristen “Skipper”
Johannes. Thanks, too, to the orthopedic trauma surgeon and anonymous
bone chip donor without whom I would not be the ambulatory zombie/cyborg
writing this acknowledgments section today.
Dartmouth Society of Fellows gave me time and space to take a break from
and then return to this book. Hanover is cold place, but some dogs and people
made it warmer: the incomparable Naga, Lakshmi Padmanabhan, Aaron Kov-
alchik, Summer Kim Lee, Golnar Nikpour, Yumi Lee, Emily Raymundo, Min-
viii Acknowledgments

gwei Huang, Yui Hashimoto, Yana Stainova, Laura McTighe, Derek Woods,
and Whitney Barlow Robles. I’m also grateful for the equally incomparable
Dolly, Anna Childs, who knows more vocationally about the graphic than I
ever will, Madi Gamble, and Brandon Smith.
Thank you to Post*45 series editors Kate Marshall and Loren Glass and to
Erica Wetter and Caroline McKusick at Stanford University Press for being
so refreshingly efficient, enthusiastic, and fun to work with. I am also exceed-
ingly grateful to the manuscript’s anonymous reviewers, who were fast, thor-
ough, generous, and kind enough to say they laughed at some of my jokes.
Thanks, too, to Jennifer Gordon, copyeditor extraordinaire.
Finally, most importantly, thank you to my parents, Laurie Bennett and
Rachel Clark, and to my Aunt Susan. I also acknowledge Sam Clark, my
brother dearest.
American Graphic
This page intentionally left blank
I N TRO D U C T I O N
The Graphic and the Graph-­ick

graphic, adj.
1. a. of or relating to the pictorial arts
c. of or relating to the art of printing
2. formed by writing, drawing, or engraving
3. a. vividly or plainly shown or described // a graphic sex scene
b. using offensive or obscene words: including swear words
c. marked by clear lifelike or vividly realistic description
4. of, relating to, or represented by a graph

graphic, n.
2. a. a graphic representation (such as a picture, map, or graph) used
especially for illustration
b. a pictorial image displayed on a computer screen
c. graphics plural in form but singular or plural in construction: the art or
science of drawing a representation of an object on a two-­dimensional
surface according to mathematical rules of projection
4. a printed message superimposed on a television picture1

W E L I V E I N A G R A P H I C W O R L D. Heedless of warning labels on discs,

pics, and screens, we increasingly see, read, feel, and render ourselves and each
other through, in, and as the “graphic.” Recombinant iterations of this pro-
miscuous word seem to pop up everywhere in post-­45 art, literature, and life:
graphic design, infographics, graphic novels, graphic user interfaces, graphic
sex, graphic violence, in graphic detail. As contemporary culture becomes a
warren of the graphic, how can we make sense of its contradictory and rapidly
accumulating meanings?
Branching upward and outward from the Greek graphikos, the graphic
family tree is a vivid, knotted, obscenely organic body; it is also a flatly inor-

1
2 Introduction

ganic diagram, helping us visualize probability structures, mathematical sets,

programming codes, and syntactical schema. At the end of each of its limbs,
skin is pulled taut across or peeled painstakingly away from the tasty and/
or tortured bodies of strange fruit; but at the same time, these are apples of a
different stripe, pixelated icons, flesh not fermenting into rot but abstracted
into near immateriality.
This book presents a theory of this increasingly ubiquitous, yet critically
underexamined word. “Graphic” can be both an aesthetic and an affective
description. It can be a noun or an adjective—­a thing or a set of sensations,
feelings, or formal attributes that modify it. It can be a suffix, a linguistic ap-
pendage that refers back to a body of knowledge production. It can signal an
uncensored account of things done with and to appendages of flesh and blood
bodies. While the graphic has its roots, etymologically, in form (a product of
drawing or writing), it yields its ripest contemporary colloquial harvest in
feeling (productive of disgust, recoil, arousal). Except when it doesn’t.
The graphic is about both epistemology and display. But it is also a term
that is, itself, splayed—­drawn (if you will, and quartered, if you must) in seem-
ingly contradictory directions. “Graphic” as a word is tellingly at odds with
itself. On one hand, it seems to evoke the grotesque. It warns us away from
the upsetting excesses of texts and images that inadequately temper their
taboo-­v iolating content. It guards content creators against liability from the
easily offended and litigiously inclined. This graphic is about innards, in all
of their three-­dimensionality. It is gross, sticky, shocking. On the other hand,
“graphic” seems to revoke all of that. Instead of oversharing, this graphic is
about paring. It promises the geometrically streamlined—­graphs, diagrams,
computer screens, user interfaces. This graphic is about two-­dimensional sur-
faces. It is calculated, detached, clinical. It is the look and feel of data, abstrac-
tion, and management: the way in which we make sense of information-­age
overload.
American Graphic explores moments in twentieth-­century American lit-
erature when these two senses of the graphic—­what I call the grotesque and
the geometric graphics—­come into contact: when affectively and aestheti-
cally disparate branches of the graphic tree are grafted onto each other. What
happens when the same moment in a piece of media—­be it literary, visual,
or performance art—­is somehow graphic in both ways at once? When it vi-
brates with both excess and exactitude? When the pulsatingly gross meets
 The Graphic and the Graph-­ick 3

the diagrammatically abstract? When flesh meets data? These literary, visual,
and performance works are at once viscerally gross and coolly clinical. In
them, readers are forced into the affective bind of a mode of engagement
that is simultaneously empathic and classificatory, demanding identification
and, at the same time, denying it. I posit that we see a marked turn in con-
temporary American literature away from the well-­t heorized gross aesthetic
of the grotesque towards the ambivalent feeling of this “double graphic”—­
simultaneously disgusting and disinterested. I argue that this graphic turn in-
dexes a newly prominent way of approaching the desire to know other people.
It reveals the unseemliness of a lust, in our contemporary culture of informa-
tion, for cool epistemological mastery over the bodies, and feelings, of others.
Toggling between emotional saturation and affective evacuation, the
double graphic creates a crisis within the politics of affect and identification.
As the sentimental tradition weeps and keens and flays its way into the era
of database aesthetics and information overload, the double graphic reworks
how sympathy operates in texts that do upsetting things with bodies. It forces
us to face how closely and discomfitingly yoked together disgust and data—­
identification with and identification of the other—­have become in our in-
creasingly graph-­ick world.

Graphic Affect
“Affect” has been a tasty term du jour in literary studies for more than a few
days now. There are now not only theories of affect, but theories of theories of
affect. Affect, emotion, feeling, and sensation, as they swap or share places,
have now been defined in a panoply of ways, with more or less precision, often
wafting ever atmospherically higher on gusts of increasingly mixed metaphor,
by esteemed thinkers across multiple fields.
One of the contributions to the field of affect studies that is the most
useful for this book is Sianne Ngai’s expansion, begun in her germinal work
Ugly Feelings, of the category of “aesthetic emotions . . . or feelings unique to
our encounters with artworks.”2 Anchoring affect in artworks, too, Eugenie
Brinkema argues in The Forms of the Affects that

it is only because one must read for it that affect has any force at all. The inten-
sity of that force derives from the textual specificity and particularity made
available uniquely through reading, the vitality of all that is not known in
4 Introduction

advance of close reading, the surprising enchantments of the new that are
not uncovered by interpretation but produced and brought into being as its
activity.3

The feelings associated with and complicated by the double graphic are
summoned by the specifics of the texts I closely read in the chapters that
follow. While one of the most generative and frustrating aspects of the double
graphic is the way in which it forces the question of how it is we (can) read
(for) affect at all, I follow Ngai and Brinkema in averring that actively read for
it must be.
In literary studies, the turn to affect is generally considered an effort to
recenter the corporeal in discussions of literary texts and their effects, while at
the same time decentering the private individual as the privileged site of feel-
ing and emotion. The affective turn has often dismissed the word “emotion”
itself as inadequate for reorienting discussions of feeling away from some
mythic self-­contained subject out of whom feelings exclusively spring and in
whom they proprietarily reside.4
Central, then, to theories of affect (and theories about those theories) is
the question of the relationship between affect, the body, and particular indi-
viduated bodies. For many, affect is of and about the body, but it neither lives
within nor emerges sui generis from it. Affect is about “impersonal intensi-
ties,”5 potentiality, and what bodies can or might do—­“a body’s capacity to
affect and to be affected.”6 For a rarer few, affect not only fully sheds the sub-
ject but completely dissociates from the body or bodies altogether. Brinkema
regards “any individual affect as a self-­folding exteriority that manifests in, as,
and with textual form.”7 I don’t quite go as far as her on that count. It is to the
question of the body and bodies, rather than debates about the separation be-
tween affect and emotion,8 that my concept of the double graphic might have
the most to contribute. In many ways, the crux of the affective discomfort of
doubly graphic moments is that they explicitly and invasively display vulner-
able characters as both the abstracted body—­often through the figures of the
silhouette, the sex doll, and the data point—­and as intimately particular fleshy
bodies at the same time.
This book enters into this conversation with the affect theorists Eve Sedg-
wick, Sara Ahmed, and Eugenie Brinkema. That these scholars aren’t always
Another random document with
no related content on Scribd:
 Pyysin pojan odottamaan ja ryhdyin pukemaan vaatteita päälleni,
sillä housuja ei oltu vielä lainkaan koetettu. Sitä tehdessäni
huomasin vasta, että kangas oli selvästi toista kuin mistä olin puvun
tilannut. Katsoin kuitenkin olevani siksi allakynsin, että jätin
välikysymyksen siitä seikasta tekemättä ja jatkoin ääneti
pukeutumista. Housut tuntuivat heti jalkaan vetäessä lonkilta
ihmeellisen ahtailta. Saatuani ne napitetuksi kykenin niissä tuskin
liikkumaan ja käsiä ei piukkuuden vuoksi ollut taskuihin
yrittäminenkään. Kun istuuduin tuolille, kuului sieltä missä
molemmat lahkeet yhtyvät, arveluttavaa ritinää: sauma oli noin
puolen korttelin pituudelta ratkennut!

Nyt loppui kärsivällisyyteni ja unhottaen proletääri-asemani

viskasin minä housut takaisin pojalle ja käskin ne kiiruimmiten
korjata. Tapaus oli oikeastaan tervetullut, sillä siten sain tilaisuuden
ennen tilintekoon ryhtymistä käydä Silanderin kimppuun.

Löysinkin hänet suuremmitta vaikeuksitta kotoaan, missä hän

sohvalla vatsallaan maaten ja kasvot tyynyyn painettuina vaikeroitsi
kovissa hammastaudin tuskissa. Hänen leukapielensä olivat pahoin
ajettuneet, jotapaitsi hän viimeisen juomingin jäleltä oli puolittain
rampana.

Kun olin esittänyt hänelle tilanteeni, mietti hän hetkisen ja nostaen

sitten päänsä tyynystä vastasi:

— Räätäli Leinolla on Riennossa vuosi-ilmotus, josta hän ei vielä

ole maksanut penniäkään. Kuitataan se sinun pukusi siihen.

No, olihan siinä minulle toki jotakin selkänojaa ja rohkeampana

ryhdyin nyt odottamaan räätälipoikaa. Verraten pian hän toikin
housut korjauksilta, esittäen samalla laskun. Käskin hänen viedä
mestarilleen terveiset, että puvun hinta kuitataan Riennon
ilmotuspalkkioon ja niine hyvineen lähti poika tiehensä.

Yksin jäätyäni tutkin housuja tarkoin ja ne näyttivät ani vähän

korjautuneen. Miettiessäni, vetäisinkö housut heti jalkaani vai
lykkäisinkö sen mahdollisesti syntyvine pettymyksineen
tuonnemmaksi, kuului oven takaa kiivas koputus ja sisään astui
räätälimestari Leino omassa persoonassaan.

Hänen hahmonsa oli pahaa ennustava, mikä ehdottomasti pani

kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni.

— Tuota, kuulkaapas, herra Räisänen, eihän se ollut puhekaan,

että se puku sillä tavalla maksetaan, — alkoi hän harmista
vapisevalla äänellä ja sitten syyti hän suustaan kymmenisen
minuuttia yhtä ja toista vähemmän hauskaa kuunneltavaa.

Kun hän vihdoin soi minulle sananvuoron, koetin minä selittää,

että tarkotukseni oli ollut maksaa puku rehellisesti käteisellä, mutta
kun en toivomukseni mukaan saanut palkkaani ulos, käytti herra
Silander tätä keinoa. Sanani eivät suurestikaan rauhottaneet
tasapainostaan joutunutta räätälimestaria, vaan alkoi hän nyt
vimmatusti soimata Silanderia, joka "kuului yhtä menoa
juopottelevan ja olevan ihan vararikon partaalla". Lopuksi otti hän
surkeasti nöyrän sävyn ja pyyteli, että minä tunnustaisin velan
omakseni ja pitäisin siitä huolen. Mitä ilmotusmaksuun tuli, niin se
hänen oli muka suoritettava vasta vuoden lopulla — vaikka tosin
aloinkin epäillä hänen koettavan luikerrella siitä kokonaan vapaaksi,
kaiketikin tuota toivomaansa vararikkoa odotellessa.

Päästäkseni hänestä erilleni suostuin ottamaan velan omakseni. Se

sai hänet hiukan tyyntymään ja poistumaan.
 Tämä kohtaus oli saattanut minut siksi kuohuksiin, että yksin
jäätyäni vedin kursailematta uudet housut jalkaani ja heittäydyin
rennosti tuolille istumaan. Ne eivät ratkenneet. Mutta ahtailta ne yhä
tuntuivat ja konkariaskeleita niillä ei ollut yrittäminenkään. Eikä niitä
kaiken tapahtuneen jälkeen ilennyt lähettää enää korjattavaksikaan.

Tästä kaikesta johtuvan harmini purin Silanderiin. Kirjotin hänelle

kirjelapun, jossa puhuin muutamia suoria sanoja, ilmottaen
perinpohjin kyllästyneeni toimeen, jossa ei voinut elää edes
kunnollisesti puettuna. Kirjeen lähetin heti palvelustytön mukana
Silanderin kotiin.

Seuraavan tunnin käytin housujeni perinpohjaiseen

treenaamiseen: kävelin edestakaisin lattialla, seisoin hajasäärin ja
kädet taskuissa sekä otin tuolilla erilaisia istuma-asentoja. Kun siitä
päästyäni olin aikeissa lähteä ulos kävelylle, näin Silanderin kepin
avulla tulla lyyhäävän pihan halki.

Hän saapui minua lepyttämään. Kertoi käyneensä räätälin luona ja

saaneensa hänet tyydytetyksi. Puolet oli kuitattu ilmotusmaksuun ja
toisen puolen oli Silander luvannut toimittaa ensi tilassa. Minut oli
räätäli luvannut jättää kokonaan rauhaan.

Luonnollisesti haihtui tälläkin kertaa sydämestäni kaikki närä

Silanderia kohtaan ja nähdessäni hänen ajettuneet leukapielensä
sekä ontuvan jalkansa kaduin minä kirjeeni kovuutta. Kiitin häntä
vaivoistaan ja ystävinä puristimme jälleen toistemme käsiä.

Mitä kovanonnen housuihini tulee, niin ulkona liikkuessani

näyttivät aina ihmisten katseet kiintyvän erikoisesti niihin, kuten
aikaisemmin kenkiini. Tästä kiusaantuneena vein ne maalla
käydessäni kotikyläni tunnustetulle räätälimestarille, joka tarkasteli
niitä päätä pudistellen ja teki sitten sen ikävän paljastuksen, että
samalla kun ne olivat lonkilta liian ahtaat, oli takapuolessa
kokonaista kolme senttiä liikaa. Ja ne oli leikattu niin täpärälti, että
korjaaminen oli mahdotonta!

On luonnollista, että minä tästä harmillisesta seikasta tietoiseksi

tultuani en mielelläni ollut selin ihmisiin. Kohtelin ankarasti
housujani, saadakseni ne mahdollisimman pian loppuun kulutetuksi.
Mutta ne olivat luonnottoman sitkeähenkiset eikä niissä mikään
kohta vielä kiiltänyt, kun vuosia myöhemmin möin ne Helsingissä
juutalaiselle.

Henkistä sodankäyntiä Hoikkalassa.

Tietysti eivät Kolkkalan sanomalehdet naapurisopuun nähden

tehneet poikkeusta muista tuhatjärvisen maamme lukuisista
valonahjoista. Halu käydä tukkanuottasille kohtasi aika ajoin
kumpaakin lehti-rääsyä kuin kulkutauti. Mitään asiallista pohjaa ei
"polemiikilta" kaivattu eikä sellaista koskaan ollutkaan minun
Riennossa-oloaikanani. Riidanhalun päälle tullessa tehtiin tikusta
asiaa.

Kiistasepustuksia kirjotti Pohjantähteen "Yskä" ja Rientoon

"Näveri". Alkuaan oli Riennossa esiintynyt "Aivastus", mutta kun
Pohjantähti oli siitä saanut aihetta vällötellä Riennon huonosta
kekseliäisyydestä ja matkimishalusta, oli nimi muutettu "Näveriksi",
joka minun tullessani oli jo käytäntöön vakiintunut.

*****
 Viikonpäivät sen jälkeen kun edellä mainittu rakennusmestari oli
laskenut Kolkkalaa kiertämään juorun juopottelusta ja tappelusta
Riennon toimituksessa, ilmestyi Pohjantähteen seuraava
petiittisepustus:

"Valistuksen levittäjä sekin! Minulle, on kerrottu ylösrakentavainen

tarina erään kolkkalaisillekin tutun sanomalehden toimitustavoista.
Kun puheenalaisen lehden toimituskunta kerääntyy päivän työhön,
ilmestyy pöydälle aamupostin viereen ankara viinapänikkä, jonka
kanssa toimituskunta päätoimittajan annettua hyvän esimerkin,
käypi tekemään lähempää tuttavuutta. Pian kohoaa mieliala
toimistossa ja ykskaks kajahtaa ilmoille isänmaallinen laulu: 'Hei
Härmästä poikia kymmenen!' Pänikkä kiertää ahkerasti pöydän
ympäri ja sillävälin joku painopojista leikkaa 'käsikirjotusta' latojille.
Kun lehti täten saadaan vihdoin painokuntoon, ei toimittajien
innostuksella ole enää rajoja: he ryhtyvät veljelliseen tappeluun,
jolloin pöydät ja tuolit lyödään nurin ja toistensa suut sekä nenät
pannaan verta vuotamaan. — Näin on minulle kerrottu asianomaista
lehteä lähellä olevalta ja muutoin luotettavalta taholta. Yskä."

Kun asianomainen Pohjantähden numero oli saapunut meille ja

faktori lukenut sepustuksen ääneensä, vallitsi toimituksessa syvää
harmia todistava äänettömyys. Sen keskeytti Lundgren,
puuskahtaen:

— Kylläpä osasivat olla sikamaisia!

— Siihen pitää vastata! — ähkyi faktori, katsahtaen vaativasti

minuun.

— Tietysti siihen vastataan, — kirisin minä ja aloin terottaa

lyijykynääni.
 Väkevän suuttumuksen vallassa ryhdyin heti kirjottamaan
seuraavaa vastasapiskaa:

"Puhuvan köyhyydenpassin antaa eilisessä numerossaan itsestään

täkäläinen Pohjantähti-niminen sanomalehti-ilmiö, keittämällä
palstojensa täytteeksi sopan, jota nielemään se pitää lukijoitaan
kyllin alhaisina. Uskallan sentään epäillä, tokko Pohjantähdenkään
lukijoissa on sellaisia, joihin mokoma ryövärihistoria ottaa
upotakseen. Tuo typerä ja kirjottajansa halpamaisuutta todistava
sepustus on arvatenkin saanut alkunsa siitä, että toimitukseemme
tässä joku aika sitten soitti muuan lehtemme vihamiehistä ja silloin
juuri sattui eräs toimituksemme jäsenistä työnsä lomassa laulaa
huikasemaan pari säettä tuosta tunnetusta Härmän poikain laulusta.
Telefoonin auki ollessa sattui se tietysti vihamiehemme korvaan ja
hän kiiruhti siitä päätäpahkaa kehittämään tuon päättömän juorun,
jonka Pohjantähden 'Yskä' nyt hänelle tunnetulla ämmämäisyydellä
on yskinyt lehtensä palstoille." Tähän päästyäni virkkoi faktori: —
Sopisi huomauttaa siitäkin, että minä tässä viime syksynä näin juuri
Pohjantähden Yskän eräänä aamuhetkenä kadun täydeltä palailevan
Seurahuoneelta ja aina väliin pysähtyvän lyhtytolpan nojalle
spuklaamaan.

Minä jatkoin samaan vauhtiin: "Ja muutoin antaisin sellaisille

kynäsankareille, jotka päivän valjetessa kapakasta kotiin,
seilatessaan ovat pakotetut lyhtytolppia syleilemään sekä antamaan
ohikulkijoille näytöksiä ylenantamistaidossaan, sen hyödyllisen
neuvon, että kiskoisivat ensin malan omasta silmästään, ennenkun
lähtevät nyhtämään raiskaa naapurinsa silmästä. Tämän neuvon
antaa Yskän liiallista köhimisintoa vastaan kaikessa ystävyydessä
Näveri."
 Päästyäni loppuun luin sepustuksen ääneen faktorille ja
Lundgrenille. Kaikin tunsimme me kostonhimomme saaneen
tarpeellisen tyydytyksen ja sapiska työnnettiin painoon.

*****

Kesällä ja varsinkin mätäkuulla kävi riidanhalu tuntuvaksi. Silloin

vaati se vähintään joka viikko tyydytystä. Muun puutteessa
kelpasivat aiheeksi pienet oikeinkirjotus- tai painovirheet. Kerran
esimerkiksi oli meillä Riennossa tällainen pikku-uutinen:
"Harvinaisuuksia alallaan, voipi sanoa, ovat ne puukampat, joita eräs
ylimaan ukko kävi tänään toimistossamme näyttämässä ja joita hän
myyskentelee täällä Kolkkalassa. Kampat ovat ukon itsensä
valmistamia kotoisesta koivustamme, siistiä ja tarkotukseensa hyvin
soveltuvia eivätkä ole hinnallakaan pilattuja."

Tämä omintakeinen uutisemme pisti Pohjantähden tietysti

kateeksi, minkä lisäksi meidän edellinen sapiskamme oli heillä vielä
kostamatta. Niinpä puheenalaisen lehden seuraavaan numeroon laati
Yskä seuraavan vällötyksen:

"Uudistuksia kielemme alalla on täkäläinen Riento-lehti ruvennut

ajamaan. Se on m.m. jättänyt konsonanttien heikkenemisen pois
käytännöstä. Niinpä taivuttaa se esim. kampa-sanan: kampan,
kampalla, kampat j.n.e. Johdonmukaisuuden nimessä — vaikka
tosinhan johdonmukaisuus ei ole koskaan ollut Riento-poloisen
vahvimpia puolia — on silloin esim. kukko-sana taivutettava: kukkon,
kukkot j.n.e. Poika-sana taas: poikan, poikat j.n.e. Niin että Riennon
— pitää kai tästä puolin kutsua Rienton — kieltä käyttäen saamme
esim. seuraavan uutisen: 'Keppit aseinaan tappelivat iltalla
meritullissa muutamat poikat, niin että poliisin täytyi mennä väliin'."
 Tämä vaati tietysti vastausta ja seuraavasta Riennon numerosta
saatiinkin lukea:

"Tikusta asian on taas Pohjantähden Yskä tunnettuun tapaansa

tekaissut. Kun meidän viime numerossamme olleeseen, puukampoja
koskevaan uutiseen oli päässyt pujahtamaan painovirhe, siinä kun oli
kahteenkin kohti jäänyt' sanamuoto 'kampat', kun tietysti piti olla
'kammat', niin tästä itsessään tuiki vähäpätöisestä asiasta on nyt
Yskä vällötellyt pitkin ja poikin, kuinka me olemme muka ruvenneet
ajamaan uudistuksia kielemme alalla, jättäen konsonanttien
heikkenemisen käytännöstä pois. Näytteeksi on hän sepustanut
muka uutisenkin tällä kielellä. Yskän kieliopin taidon näyttää
kuitenkin olevan niin ja näin. Kun kaikki konsonantit on jätettävä
heikkenemättä, niin totta kai silloin mennä-sanankin tulee kuulua:
mentä. Yskä puhuu mahtaillen Riennon johdonmukaisuuden
puutteesta. Kuinkas on, eilisestä päättäen, sen oman
johdonmukaisuuden laita? Minä vaan kysyn. — Muutoin neuvoisin
Yskää vasta tyydyttämään kirjotushaluaan oman lehtensä paino- tai
aivovirheillä. Huolimatta enempään kajota huomautan tässä vain,
että samassa Pohjantähden numerossa, jossa tuo Yskän nerontuote
on sijansa saanut, puhutaan eräässä uutisessa kolmesta
'siskoksesta', joista yksi on poika ja kaksi tyttöä. Ainakin ne, joiden
suomenkielen taito yltää laajemmalle kuin Pohjantähden sepustajain,
tietävät, että sellaisessa tapauksessa ei käytetä sanaa 'siskokset',
vaan 'sisarukset'. Niin että Yskän sopisi vasta tyystin nuuskia oman
lehtensä palstat, ettei tarvitsisi lähteä merta etemmäksi kalaan. Sat
sapienti! Näveri."

Tuota puukampa-uutista kirjottaessani oli kotiseutuni murre

sanellut minulle tuon muodon "kampat", joten se ei siis oikeastaan
ollut mikään painovirhe. Mutta olinhan jo toki sen verran
sanomalehtimies, että osasin saivarrella sen seikan olemattomaksi.

Muutoin tuo jalo tyylikukkanen: "Minä kysyn vaan", oli juuri näihin
aikoihin ilmestynyt joidenkin pääkaupungin lehtien palstoille ja minä
olin sen nyt ensimäisenä ympännyt kolkkalalaiseen
sanomalehtipuuhun. Se ei antanutkaan Pohjantähden Yskälle rauhaa,
ennenkun hänkin oli saanut tilaisuuden käyttää sitä
petiittipätkässään.

Mätäkuun loppupuolella oli Riennon ja Pohjantähden välillä

vallinnut rauha kokonaisen viikon — nimittäin tuollainen tympeä ja
eli osteleva mätäkuun rauha. Luonnollisesti se kävi kuminankin
terveydelle sietämättömäksi ja viikon lopulla, kun hieman rakkaampi
päivä verrytti Yskän aivoja, teki hän status quo'sta lopun,
hyökkäämällä kimppuumme.

Edellinen päivä oli ollut tavattoman painostava ja Riennon numero

oli syntynyt sen mukaan: siinä oli kaikki alusta loppuun saksien
tuotetta. Ei oltu viitsitty edes rupriikkeja vaihettaa eikä muita
tarpeellisia muutoksia tehdä. Niinpä alkoi siellä joku
eteläsuomalaisesta lehdestä leikattu uutinen: "Eilen ilmotettiin meille
Mäntsälästä" j.n.e. Tai: "Kaivoon suistui Kurkijoella pari päivää sitten
muutaman torpan hieho."

Yskä otti nyt tavallisessa petiittikirjotuksessaan, joka tällä kertaa

venyi toista palstan pituiseksi, osottakseen numeromme alkuperän,
eritellen sen kyynillisesti alkuaineksiinsa. Siinä näytettiin, mistä mikin
kirjotuksemme oli kotoisin ja että esim. tuo Mäntsälän uutinen ei
voinut olla eilispäivältä, koska se oli jo lähes viikko sitten ollut
porvoolaisessa sanomalehdessä, mihin se oli "eilen" ilmotettu. Tuosta
hiehon kaivoonsuistumisesta taas oli kulunut toista viikkoa, sillä
viikko sitten se oli tuossa muodossa ollut kerrottuna eräässä Viipurin
lehdessä.

Tällaista ja muuta harmittavaa paljasti Yskä mätäkuisessa

häijyydessään.

Mutta tällä kertaa päätin minä kostaa jalolla tavalla. Yskän

sepustukseen en Näverinä kajonnut ollenkaan, mutta sen sijaan
ponnistin kaikki voimani, mitä minulla mätäkuun hauteessa suinkin
oli jälellä, saadakseni Riennon seuraavana päivänä ilmestymään
oikein loistonumerona: siinä piti kaiken alusta loppuun oleman
omintakeista.

Sen pahempi oli päivän posti mahdollisimman niukka: se sisälsi

vain tavalliset sanomalehdet. Näiden joukosta mainittakoon kuitenkin
eräs uutuus: "St. Petersburger Zeitung", minkä Silander
jonkunlaisessa ylellisyyspuuskassa oli juhannuksen tienoissa tilannut.
Siitä minä suomensin joukon ulkomaan ja Venäjän uutisia sekä
pitemmän katsauksen Europan poliittiseen asemaan. Kun näitä ei
mikään suomalainen lehti voinut omikseen väittää, saatoin minä ne
täydellä syyllä lukea alkuperäiseksi, vallankin kun suomennokseni oli
ollut hyvin vapaata laatua — syystä, että Riennon toimituksessa ei
ollut saksalais-suomalaista sanakirjaa.

Kun tähän aikaan Suomen liikeapulaisyhdistykset olivat,

kunnioittaneet Kolkkalaa vuosikokouksellaan ja kun minun
kortteerissani kävi syömässä eräs kokouksen jäsenistä, jonka
samana päivänä oli alustettava kysymys "puotiapulaisten
suhtautumisesta yleisöön", pyysin minä aamiaisen aikana tuota
alustusta Riennossa julkaistavaksi. Näin odottamatta hänen osakseen
tulleesta kunniasta punastuen suostui tuo periaatteilla varustettu
tiskimies pyyntööni ja niin sai Riento omintakeisen pääkirjotuksen.
 Alakerraksi suomensin kaikessa kiiruussa ruotsinmaalaisesta
kuvalehdestä lappalaisaiheisen kertomuksen, merkiten otsikon alle:
"Riennolle kirjottanut U. W———nen". Maaseutu-uutisten ja Venäjän
osaston väliin valitsin kaunokirjallisten lähetysten säiliöstä runon:
"Ah, mun syksyistä sydäntäin — Riennolle kirjottanut Kaapo
Korvenranta".

Silanderkin viivähti tänään jonkun aikaa toimistossa ja hankki

telefonitse joukon virallisia uutisia. Tärkein kaupungin uutisten
joukossa oli kuitenkin eräs nekroloogi. Samassa rakennuksessa,
jossa oli Riennon toimitus, asui muuan Kolkkalan vanhimpia
asukkaita, jota oli jo pitemmän aikaa odotettu kuolevaksi. Nyt sattui
niin onnellisesti, että hän juuri tänään toimitustuntien aikana veti
viimeisen henkäyksensä, mistä me saman katon alla asuvina saimme
hetimiten tiedon. Tapaus merkitsi meille puolen palstan mittaista
uutista: "Kuolleita. Tänään, juuri lehteämme painoon pantaessa,
vaipui täällä kuoleman uneen yksi kaupunkimme vanhimpia
asukkaita, nuohoojamestari Anton Johannes Skarppi. Vainaja, jonka
harrastukset ulottuivat paljon laajemmalle omaa ammattiaan —
muun muassa otti hän aikoinaan virkeästi osaa kaupunkimme
kunnalliseen elämään — oli tunnettu tyynesti asioita harkitsevaksi,
tasapuoliseksi ja herttaiseksi mieheksi, jota laaja tuttavapiiri jää
kaipauksella muistelemaan j.n.e." Loppuun tietysti lause: "Kepeät
mullat kunnon vainajan haudalle!"

Kun Pohjantähti saattoi tämän uutisen kertoa vasta seuraavana

päivänä, hykersimme me mielihyvästä käsiämme, varmoina siitä,
että varsinkin tämä uutisennätyksemme tulisi sitä suuresti
harmittamaan.
 Maaseutuosastosta selviäminen näytti alussa vaikeimmalta, kun
tarjona ei ollut yhtään alkuperäistä uutista.

Mutta olihan nyt mätäkuu. Kirjottaako siis merikäärmeestä? Mutta

sehän oli niin kovin tavallista ja Riennon piti nyt ilmestyä joka
suhteessa oikein ehtana.

Merikäärmeestä juolahti mieleeni eräs poikasena kuulemani

käärmejuttu ja siinä tuokiossa alkoi lyijykynästäni vuotaa seuraava
uutinen: "Ihmeellinen tapaus on meille kerrottu pitäjästä. Kun eräs
pitkälle kehittynyttä keuhkotautia sairastava mies oli metsässä tuohia
kiskomassa ja väsyneenä paneusi mättäälle nukkumaan, matoi
käärme suusta hänen sisälleen. Hetken kuluttua palasi matelija
kuitenkin takaisin yltäpäätä viheriäisen liman peitossa.
Puhdistettuaan itsensä sammalistossa teki käärme uuden retken
miehen sisuksiin, palaten taas tovin kuluttua samanlaisen
limakerroksen peittämänä. Tällä kertaa sattui mies kuitenkin
heräämään ja pakeni kauhistuneena paikalta. Mikä asiassa on
merkillisintä, niin miehen kerrotaan kokonaan toipuneen taudistaan.
Ihmeellistä, mutta, totta, vakuuttaa meille kirjeenvaihtajamme."

Päästyäni täten onnelliseen alkuun pyöräytin toiseksi seuraavan

uutisen:

"Kaksipäisen vasikan synnytti viime viikolla eräässä lähipitäjässä

muutaman torpparin lehmä, kertoi meille tänään asianomaisen
lehmänomistajan naapuri, joka oli kaupungissa asioilla käymässä.
Vasikka kuuluu muuten olevan täysin normaali sekä kykenevän
juomaan kummallakin suullaan. Suuret joukot ihmisiä kuuluu
sunnuntaisin kerääntyvän tätä ihmettä katsomaan."
 Miettiessäni aihetta seuraavaan uutiseen muistin Pohjantähden
viime numerossa olleen uutisen kovasta ukonilmasta, joka joitakin
päiviä sitten oli raivonnut Mäntyjärven pitäjässä. Siinä katsoin olevan
riittävästi aihetta uutiseen:

"Salaman tuhotöitä. Viime viikon lopulla raivonneen ukonilman

aikana, kirjotetaan meille Mäntyjärveltä, iski salama eräässäkin
talossa alas, tunkeutuen katonrajasta sisälle tupaan, jossa emäntä
juuri hääri keittopuuhissa. Salama kiersi muutamaan kertaan
keskilattialla olevan kätkyen, joka kuitenkin sillä kertaa oli onneksi
tyhjä, pujahti sitten savupiipun kautta ulos. Emäntä pääsi
tapauksesta pelkällä säikähdyksellä. — Samoihin aikoihin oli salama
murskannut kaivonvintin muutamasta torpasta sekä lyönyt erään
talon heinäväen hetkeksi aikaa tainnoksiin. Henkeään ei kuulu
sentään kukaan menettäneen."

Jännitysuutisiksi katsoin näiden jo riittävän ja kirjotin neljänneksi

puolen palstan mittaisen, varsin viattoman maaseutukirjeen
niittytöistä ja heinäntekoilmoista sekä maamiesten tyytyväisestä
mielestä korjatessaan ahkerain ponnistustensa hedelmiä j.n.e.
Kirjeen sovitin erään kaukaisemman pitäjän laskuun.

Täten oli Riento, joitakin helsinkiläisuutisia lukuunottamatta, saatu

täytetyksi alusta loppuun ilman saksien myötävaikutusta. Kun me
kolmisin, Lundgren, faktori ja minä, mahtavia savupilviä pöläytellen
silmäilimme vasta painokoneesta päässyttä numeroa, tulkitsi faktori
meidän yhteisen tyytyväisyytemme lausumalla:

— Köhiköönpäs nyt Pohjantähden Yskä, jos pystyy!

Tämä niin sanoakseni rekordinumeromme saattoi tietenkin

matkaan ankaraa harmia pohjantähteläisten keskuudessa ja
muutaman päivän kuluttua oli jo Yskä liikkeellä. Se väitti muka
asianomaisesta pitäjästä hankkineensa tiedon, että meidän
käärmeuutisemme oli ilmasta temmattu sekä ivaili häijynkurisesti
meidän tavoistamme laatia uutisia. Meidän puoleltamme pantiin
tietysti liikkeelle Näveri, joka viittaili Pohjantähden uutiskateuteen,
meidän käärmejuttumme kun oli Riennon nimellä varustettuna
päässyt kiertelemään maan sanomalehdistössä.

Siten tästä käärmehistoriasta pientä riidan nujakkaa pitäen

päästiin
Kolkkalan sanomalehtimaailmassa vihdoin mätäkuun loppuun.

Herodes ja Pilatus lähenevät hetkeksi toisiaan.

Pitkin kesää oli Kolkkalassa kierrellyt huhuja, että erinäisissä

piireissä, joissa oltiin tyytymättömiä sekä Rientoon että
Pohjantähteen, puuhattaisiin uutta sanomalehteä. Innokkaimpana
puuhassa sanottiin olevan ennemmin mainitun, taiteita harrastavan
leskirouvan, joka erikoisesti vihasi Rientoa sen johdosta, että hänen
siipiensä suojassa liikkuneen nuoren laulajattaren konsertista ei oltu
sanallakaan mainittu. Uuden lehden puuhaajat olivat tietysti kaikki
Kolkkalan sorakieliseen hienolistoon kuuluvia.

Syksyn kuluessa tuli puuhasta tosi ja uusi lehti lähetti julkisuuteen

näytenumeronsa. Se oli pieni kolmipäiväinen lehti. Otsikossa komeili
nimi: "Kolkkalan Sanomat" ja päätoimittajaksi oli merkitty eräs
valtuuston jäsen.

Kaksinaisin tuntein käytiin niin Riennossa kuin varmasti

Pohjantähdessäkin tätä uutta tulokasta tunnustelemaan.
 Johtavassaan selitteli lehti syntyään ja tarkotustaan. Kaupungissa
ja sen vaikutuspiiriin kuuluvalla maaseudulla oli muka kauan kaivattu
sanomalehteä, joka niin sivistyksellisiin (siinä minä heti vainusin tuon
Riennosta puuttuneen konserttiarvostelun vaikutusta) kuin
yhteiskunnallisiinkin kysymyksiin nähden tyydyttäisi korkeampia
vaatimuksia. Niinpä olikin muka etupäässä sivistyneemmissä piireissä
herännyt uuden äänenkannattajan tarve. Oli kyllästytty sellaiseen
pikkumaiseen kiistaan ja nälvimiseen, jota esimerkiksi kesän lopulla
Kolkkalan molemmat entiset sanomalehdet harjottivat, riidellä
jahnatessaan, kuten hyvin muistetaan, viikkokausia typerästä
käärmejutusta. Kolkkalan Sanomat tahtoi asettua sellaisen
pikkumaisuuden yläpuolelle.

— Jahah, vai sillä tavalla! — huudahdin minä Lundgrenille

harmistuneena, kun olin ääneeni lukenut johtavan.

— Eiköhän ole parasta panna Näveri liikkeelle? — arveli Lundgren.

— Tietysti, ja nyt saapi Yskä olla rauhassa.

— Yskä esiintyy nyt tietysti Näverin liittolaisena, sillä koskeehan

kirjotus yhtä paljon häntäkin.

Näveri kirjottikin seuraavaan Riennon numeroon kokonaisen

palstan pituisen "tarkastelun Kolkkalan Sanomat’in ylväästä
pääkirjotuksesta". Yskä puolellaan teki samoin. Se oli onnistunut
vainuamaan selville, että useimmat uuden sanomalehden
kannattajista olivat Kolkkalan viinatehtaan osakkaita. Sen johdosta
julisti se nyt kursailematta Kolkkalan Sanomat viinaherrain
äänitorveksi, jonka suhteen ihmisten oli syytä olla yhtä varovaisia
kuin konsanaan kuningas Alkoholiin nähden.
 Tämän murhaavan sapiskan johdosta tunsin ensi kerran lämmintä
myötätuntoa Yskää kohtaan.

Jännityksellä odotimme sitten Kolkkalan Sanomain seuraavaa

numeroa, nähdäksemme, miten se suhtautuisi meidän
hyökkäyksiimme. Iloksemme keksimmekin sen sisäsivulla Riennolle
ja Pohjantähdelle yhteisesti tarkotetun petiittikirjotuksen.

Siinä ivailtiin Riennon "sepustelijan" suomenkielen taitoa, se kun

oli kirjottanut "Kolkkalan Sanomat’in" pro "Kolkkalan Sanomain" ja
Yskän väitteitä lehden viinakannasta koetettiin aiheettomina torjua.
Kirjottaja käytti nimimerkkiä "Naskali".

Näveri ja Yskä saivat uutta vettä myllyynsä.

Lehti oli ylvästellyt asettuvansa pikkumaisten kiistain yläpuolelle,

mutta nyt se oli heti alussa asettunut tuiki pikkumaiselle kannalle,
saivarrellen vähäpätöisistä kieliopin nikseistä j.n.e. Että sepustelija oli
käyttänyt nimimerkkiä "Naskali", osotti Kolkkalan Sanomat’in (Riento
otti nyt itsepäisesti käytäntöön tämän muodon, kun Näveri
vastineessaan oli joillakin oikeinkirjotusopin väärennetyillä säännöillä
saanut jotenkuten todistetuksi sen oikeutuksen) toimittajissa sangen
huonoa kekseliäisyyttä, sillä olihan matka näveristä naskaliin sangen
lyhyt.

*****

Kolkkalan henkinen elämä oli siis tuntuvasti vilkastunut, sillä nyt

riideltiin kolmikannassa. Alussa olivat Riento ja Pohjantähti hyvän
aikaa yhdestä puolin "virallisen lehden" kimpussa, kuten he
Kolkkalan Sanomain suureksi harmiksi sitä nimittivät, syystä että sen
päätoimittaja oli valtuuston jäsen ja lehti siten onnistui saamaan
viralliset kaupungin uutiset tuoreimpina.

Mutta yhteistunto liittolaisten kesken ei suinkaan ollut mitään

kestävämpää laatua. Usein ilmestyi aihetta käydä vanhan tavan
mukaan käsiksi toistensa tukkaan.

Silloin otti Kolkkalan Sanomat aina ylemmyyden leiman ja

halveksivasti hymyillen viittasi noihin pikkumaisiin nälvijöihin. Mutta
se sai Riennon, ja Pohjantähden nopeasti jälleen liittoutumaan ja
yhteisvoimin kiskomaan Kolkkalan Sanomat tuolta itse otetulta
ylemmyyden jalustalta alas.

*****

Mutta näihin aikoihin alkoivat lehtien väliset kiistat saada toisen

luonteen, sillä maan muuttunut valtiollinen asema sai
sanomalehdistönkin kääntämään huomionsa miltei kokonaan
politiikkaan. Ihmiset jakaantuivat puolueisiin ja ilmassa alkoi tuntua
yhä sakeampana ruudinkäry. Kolkkalalaisetkaan eivät enää olleet
entisiä rauhallisia kolkkalalaisia, vaan muuttuivat kuin taikasauvan
kosketuksesta "matelijoiksi" ja "kiristyslaillisiksi". Ja tapausten
edelleen kehittyessä on heistä uusien mullistusten kautta
muodostunut "verenimijoitä" ja "kurjalistolaisia".

Näistä seikoista kertomisen jätän kuitenkin toistaiseksi, varsinkin

kun minä noiden suurten tapausten alkaessa jätin sekä Riennon että
Kolkkalan.

Palkkaani alkoi yhä enemmän jäädä rästiksi, joten minä lopulta

katsoin parhaaksi pudistaa Kolkkalan tomut jaloistani. Sovinnossa
minä erosin Silanderista, jättäen saamatta olevan palkkani anteeksi.
 Muutoin on Silander aikoja sitten jättänyt Riennon toisiin käsiin ja
siirtynyt itse muille aloille. Hänessä kuuluu lisäksi tapahtuneen
uskonnollinen kääntymys, pysyvämpää ja totisempaa lajia kuin
"Tasala Wilkun gäändmys paremppa elämähä".
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK "RIENNON"
TOIMITUS ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1
with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or
expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or
a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original
“Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must
include the full Project Gutenberg™ License as specified in
paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive
from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information
 about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who

notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt
that s/he does not agree to the terms of the full Project
Gutenberg™ License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend

considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for

the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim
all liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH
1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK
OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL
NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT,
CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF
YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving
it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by
sending a written explanation to the person you received the work
from. If you received the work on a physical medium, you must
return the medium with your written explanation. The person or
entity that provided you with the defective work may elect to provide
a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work
electronically, the person or entity providing it to you may choose to
give you a second opportunity to receive the work electronically in
lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may
demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted
by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation,

the trademark owner, any agent or employee of the Foundation,
anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with
the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or
any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission

of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers.
It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and
donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a
secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help,
see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project

Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,

Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to

the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without
widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can
be freely distributed in machine-readable form accessible by the
widest array of equipment including outdated equipment. Many
small donations ($1 to $5,000) are particularly important to
maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and
keep up with these requirements. We do not solicit donations in
locations where we have not received written confirmation of
compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of
compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where

we have not met the solicitation requirements, we know of no
prohibition against accepting unsolicited donations from donors in
such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of
other ways including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About

Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how
to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.