Full download test bank at testbankbell.

com

Test Bank for Supervision Concepts

and Skill Building, 7th Edition:
Certo

For dowload this book click Link below

http://testbankbell.com/product/test-bank-
for-supervision-concepts-and-skill-
building-7th-edition-certo/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Research Methods For Business A Skill Building Approach

7th Edition Sekaran Test Bank

https://testbankbell.com/product/research-methods-for-business-a-
skill-building-approach-7th-edition-sekaran-test-bank/

Test Bank for Modern Management: Concepts and Skills,

14th Edition, Samuel C. Certo, S. Trevis Certo

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-modern-management-
concepts-and-skills-14th-edition-samuel-c-certo-s-trevis-certo/

Test Bank for Human Relations in Organizations:

Applications and Skill Building 11th Edition Robert
Lussier

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-human-relations-
in-organizations-applications-and-skill-building-11th-edition-
robert-lussier/

Test Bank for Modern Management: Concepts and Skills,

12th Edition: Samuel C. Certo

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-modern-management-
concepts-and-skills-12th-edition-samuel-c-certo/
Test Bank for Supervision Concepts and Practices of
Management, 13th Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-supervision-
concepts-and-practices-of-management-13th-edition/

Test Bank for Supervision Concepts and Practices of

Management 11th Edition Edwin C. Leonard

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-supervision-
concepts-and-practices-of-management-11th-edition-edwin-c-
leonard/

Test Bank for Supervision Concepts and Practices of

Management 12th Edition: Edwin C. Leonard

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-supervision-
concepts-and-practices-of-management-12th-edition-edwin-c-
leonard/

Test Bank for Organizational Behavior A Skill-Building

Approach, 2nd Edition, Christopher P. Neck, Jeffery D.
Houghton, Emma L. Murray

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-organizational-
behavior-a-skill-building-approach-2nd-edition-christopher-p-
neck-jeffery-d-houghton-emma-l-murray/

Solution Manual for Human Resource Management

Applications Cases, Exercises, Incidents, and Skill
Builders, 7th Edition

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-human-
resource-management-applications-cases-exercises-incidents-and-
skill-builders-7th-edition/
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Test Bank for Supervision Concepts and

Skill Building, 7th Edition: Certo

Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-

for-supervision-concepts-and-skill-building-7th-edition-certo/

Multiple Choice Questions

[QUESTION]
1. A manager at the first level of management is known as a(n):
A. top executive.
B. middle manager.
C. assembly-line worker.
D. supervisor.
Answer: D
Page: 3
Difficulty: Easy

[QUESTION]
2. Which act states that a supervisor is “any individual having authority, in the interest of the
employer, to hire, transfer, suspend, lay off, recall, promote, discharge, assign, reward or
discipline other employees, or responsibility to direct them, or to adjust their grievances, or
effectively to recommend such action, if in connection with the foregoing the exercise of such
authority is not of a merely routine or clerical nature, but requires the use of independent
judgment”?
A. The Wagner Act
B. The Taft-Hartley Act
C. The Norris–La Guardia Act
D. The Fair Labor Standards Act
Answer: B
Page: 3
Difficulty: Medium

[QUESTION]
3. Generally, supervisors focus on:
A. day-to-day problems and goals to be achieved in one year or less.
B. trying to get the entire organization to meet its goals.
C. long-range goals extending over several years.

1
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

D. themselves only and are not concerned with organizational goals.

Answer: A
Page: 4
Difficulty: Medium

[QUESTION]
4. Because supervisors deal directly with employees and have knowledge about an
organization’s customers, they emphasize a (n):
A. task orientation.
B. technique orientation.
C. people orientation.
D. outcome orientation.
Answer: C
Page: 5
Difficulty: Easy

[QUESTION]
5. According to Abraham Maslow’s hierarchical pattern of needs, the most basic needs of any
human being are:
A. safety needs.
B. physiological needs.
C. needs related to love and belonging.
D. esteem needs.
Answer: B
Page: 5
Difficulty: Medium

[QUESTION]
6. Which of the following includes an attitude of acceptance, a lack of racial biases, and
creativity?
A. Self-actualization
B. Physiological needs
C. Needs related to love and belonging
D. Esteem needs
Answer: B
Page: 5
Difficulty: Medium

[QUESTION]
7. The ability to see the relationship of the parts to the whole and to one another is known as:
A. technical skills.
B. human relations skills.
C. conceptual skills.
D. process skills.

2
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Answer: C
Page: 6
Difficulty: Medium

[QUESTION]
8. Bundy has worked at the local shoe store for years. His ability to sell the most women's
shoes month after month is an example of:
A. ambitious skills.
B. conceptual skills.
C. motivational skills.
D. technical skills.
Answer: D
Page: 6
Difficulty: Medium

[QUESTION]
9. For a supervisor, conceptual skills would include:
A. recognizing how the work of various employees affects the performance of the department
as a whole.
B. the specialized knowledge and expertise used to carry out particular techniques or
procedures.
C. the ability to communicate with, motivate, and understand people.
D. the ability to analyze information and reach good decisions.
Answer: A
Page: 6
Difficulty: Medium

[QUESTION]
10. Efforts to carry out critical management-related duties, such as planning, setting
objectives for employees, and monitoring performance are:
A. team-related activities.
B. change-related activities.
C. people-related activities.
D. task-related activities.
Answer: D
Page: 7
Difficulty: Medium

[QUESTION]
11. People-related activities include all of the following except:
A. setting objectives for employees.
B. recognizing contributions.
C. developing employees’ skills.
D. providing support and encouragement.

3
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Answer: A
Page: 7
Difficulty: Medium

[QUESTION]
12. Change-related activities include all of the following efforts to modify components of the
organization except:
A. monitoring the environment to detect a need for change.
B. empowering employees to solve problems.
C. encouraging others to think creatively.
D. proposing new tactics and strategies.
Answer: B
Page: 7
Difficulty: Medium

[QUESTION]
13. When supervisors and other managers need to assign tasks, explain job responsibilities,
task objectives, and performance expectations, they rely on which of the following set of
managerial skills?
A. Envisioning change
B. Taking risks for change
C. Clarifying roles
D. Monitoring operations
Answer: C
Page: 7
Difficulty: Medium

[QUESTION]
14. When supervisors and managers challenge people to question their assumptions about the
work and consider better ways of doing it, they rely on which set of managerial skills?
A. Encouraging innovative thinking
B. External monitoring
C. Empowering
D. Developing
Answer: A
Page: 7
Difficulty: Medium

[QUESTION]
15. One positive consequence of the changing diversity of the U.S. workforce for today's
supervisors is:
A. supervisors will be able to draw on a greater variety of talent and perspectives.
B. supervisors will be challenged with this new issue of diversity.

4
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

C. supervisors will be coaching more and more younger people, since this age group is
growing faster than all others.
D. supervisors will not have to consider increased complexities of more and more women and
minorities in the workforce, since these groups are decreasing in number.
Answer: A
Page: 9
Difficulty: Medium

[QUESTION]
16. One of the strategies of dealing with subtle discrimination is to:
A. ignore it and hope it goes away.
B. pay attention to negative stereotypes and question them.
C. segregate the employees, by having all employees with similar values work together.
D. try not to show respect to others.
Answer: B
Page: 9
Difficulty: Medium

[QUESTION]
17. Deciding on the department's goals and how to meet them is known as the management
function of:
A. planning.
B. leading.
C. organizing.
D. controlling.
Answer: A
Page: 10
Difficulty: Easy

[QUESTION]
18. Anne, the supervisor had to prepare a budget for her department, showing all future
expenditures. The process of preparing departmental budgets is an example of which type of
management function?
A. Planning
B. Leading
C. Organizing
D. Controlling
Answer: A
Page: 10
Difficulty: Medium

[QUESTION]
19. Rhonda is the supervisor of the parts department at a car dealership. Among her
responsibilities are: scheduling who is supposed to work; when her subordinates are to work;

5
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

who should do the ordering; and who should help her with counting the inventory. These
responsibilities are examples of what type of management function?
A. Leading
B. Controlling
C. Organizing
D. Planning
Answer: C
Page: 11
Difficulty: Medium

[QUESTION]
20. The activities involved in identifying, hiring, and developing the necessary number and
quality of employees are known as the management function of:
A. organizing.
B. staffing.
C. communicating.
D. leading.
Answer: B
Page: 11
Difficulty: Easy

[QUESTION]
21. Influencing employees to act or not to act in certain ways is part of the management
function called:
A. leading.
B. planning.
C. organizing.
D. controlling.
Answer: A
Page: 11
Difficulty: Easy

[QUESTION]
22. Organizing draws heavily on the supervisor’s:
A. conceptual skills.
B. good human relations skills.
C. technical skills.
D. decision-making skills.
Answer: A
Page: 11
Difficulty: Medium

[QUESTION]
23. Monitoring performance and making needed corrections is the management function of:

6
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

A. leading.
B. planning.
C. staffing.
D. controlling.
Answer: D
Page: 11
Difficulty: Easy

[QUESTION]
24. Evan was a supervisor in the accounting department. He noticed that his supplies
expenditures were much greater than his budget allowed for the month of July. He researched
the overrun and remembered that he had approved a large purchase of supplies to take
advantage of a volume discount. Evan was performing which management function?
A. Planning
B. Organizing
C. Controlling
D. Staffing
Answer: C
Page: 11
Difficulty: Hard

[QUESTION]
25. Higher-level managers usually spend most of their time on these two management
functions:
A. leading and controlling.
B. planning and organizing.
C. leading and organizing.
D. organizing and controlling.
Answer: B
Page: 12
Difficulty: Medium

[QUESTION]
26. Supervisors' responsibilities toward employees EXCLUDE
A. giving employees clear instructions.
B. looking for problems and trying to correct them before employees' performances
deteriorate further.
C. speaking up for employees' interests to top management.
D. being inaccessible to subordinates.
Answer: D
Page: 13
Difficulty: Easy

[QUESTION]

7
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

27. The practice of imposing penalties for failing to adequately carry out responsibilities and
giving rewards for meeting responsibilities is referred to as:
A. planning.
B. accountability.
C. subtle discrimination.
D. reliability.
Answer: B
Page: 14
Difficulty: Medium

[QUESTION]
28. Most supervisors started out working in the department they now supervise because of
their superior _____, which are very important to first-level managers.
A. conceptual skills
B. intellectual abilities
C. human relations skills
D. technical skills
Answer: D
Page: 14
Difficulty: Medium

[QUESTION]
29. Congratulations, you have been promoted to a supervisory position, for the first time ever.
You will start the new position in six months. You go to your local community college and
enroll in a supervision class. You are
A. trying to make an effort to learn as much as possible about the company, the department,
and the job.
B. reducing any anxiety and trying to prepare for the job.
C. trying to get as much information about your future employees as possible.
D. just doing it for personal growth and have no intention of applying what you learn in the
class to your new job.
Answer: B
Page: 14
Difficulty: Medium

[QUESTION]
30. A new supervisor's most reliable source of getting to know his/her new employees is
probably the:
A. boss.
B. performance appraisals of the new employees.
C. personnel department.
D. employees themselves.
Answer: D
Page: 15

8
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Difficulty: Medium

[QUESTION]
31. Pam was promoted to supervise the biology lab at State University. Dave, who had the
most seniority, felt he should have been given the promotion and he made sure Pam knew
how he felt. Pam would leave Dave in charge of the lab during her lunch hours and whenever
she had to be out of the lab, because he was an excellent and reliable worker. She also trained
Dave to perform some of her supervisory duties. In two months, Dave became the evening
biology lab supervisor. The approach Pam used was:
A. to help the employee meet or exceed his goals.
B. useless, since Dave would have been promoted anyway.
C. a good delegative example, where Pam was able to make her job easier, since she was not
responsible for what Dave did.
D. was not beneficial to the university, since the lab lost an excellent worker during the
daytime.
Answer: A
Page: 15
Difficulty: Medium

[QUESTION]
32. All of the following are suggestions for making the transition smooth for a new supervisor
EXCEPT:
A. setting limits on the supervisor's behavior.
B. being a rescuer.
C. figuring out how to measure success.
D. communicating with everyone.
Answer: B
Page: 16
Difficulty: Hard

[QUESTION]
33. This characteristic of successful supervisors that involves not only making contact with
employees every day but also listening to what they have to say is known as:
A. being fair.
B. being a good communicator.
C. being an interesting person.
D. being positive.
Answer: B
Page: 17
Difficulty: Easy

[QUESTION]
34. Assigning work to employees refers to which characteristic of a successful supervisor?
A. Ability to delegate

9
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

B. Ability to be fair
C. Ability to be loyal
D. Ability to be a good leader
Answer: A
Page: 17
Difficulty: Easy

[QUESTION]
35. Henry was an engineer for an aerospace company. He had excellent technical skills, and
he thoroughly enjoyed his job. Due to his superior technical ability, he was offered a
promotion to supervisor. He refused the promotion, because a successful supervisor must:
A. play office politics.
B. be able to delegate.
C. be a good communicator.
D. want the job.
Answer: D
Page: 17
Difficulty: Medium

True/False Questions

[QUESTION]
36. Employees reporting to the supervisor are not managers.
Answer: True
Page: 3
Difficulty: Easy

[QUESTION]
37. For the top executives of an organization, managing is mainly about making sure that the
employees in a particular department are performing their jobs.
Answer: False
Page: 3
Difficulty: Easy

[QUESTION]
38. Applying scientific knowledge to the study of production is not feasible to maximize
efficiency.
Answer: False
Page: 4
Difficulty: Easy

[QUESTION]

10
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

39. The management function of planning involves setting goals for an organization, and
developing an overall strategy for achieving the goals.
Answer: True
Page: 5
Difficulty: Easy

[QUESTION]
40. Assigning tasks to specific members of the organization is an important aspect of control
management.
Answer: False
Page: 5
Difficulty: Medium

[QUESTION]
41. Organizing primarily includes overseeing the various tasks that are being completed and
ensuring that they are done in the expected manner.
Answer: False
Page: 5
Difficulty: Medium

[QUESTION]
42. Based upon Maslow’s findings, supervisors must help workers to satisfy their personal
needs while being productive in organizations.
Answer: True
Page: 5
Difficulty: Medium

[QUESTION]
43. Technical skills are the specialized knowledge and expertise used to carry out particular
techniques or procedures.
Answer: True
Page: 6
Difficulty: Medium

[QUESTION]
44. A person with strong conceptual skills has the ability to inspire employees, to defuse
conflicts, and get along with co-workers.
Answer: False
Page: 6
Difficulty: Medium

[QUESTION]
45. A mechanic’s ability to bring an automobile engine back to life relies on decision-making
skills.

11
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Answer: False
Page: 6
Difficulty: Easy

[QUESTION]
46. Supervisors rely more on technical skills than do higher-level managers because
employees who have a problem doing their jobs go to the supervisor and expect help.
Answer: True
Page: 6-7
Difficulty: Easy

[QUESTION]
47. Efforts to manage people, such as by providing support and encouragement, recognizing
contributions, developing employees’ skills, and empowering employees to solve problems
are important task-related activities.
Answer: True
Page: 7
Difficulty: Easy

[QUESTION]
48. Short-term planning includes checking on the progress and quality of the work, and
evaluating individual and unit performance.
Answer: False
Page: 7
Difficulty: Medium

[QUESTION]
49. Recognizing skills of successful managers includes providing coaching and advice,
providing opportunities for skill development, and helping people learn how to improve their
skills.
Answer: False
Page: 7
Difficulty: Medium

[QUESTION]
50. Supervisors who continually develop their skills in each area are the ones most likely to
stick to their roles in the organization.
Answer: False
Page: 8
Difficulty: Easy

[QUESTION]
51. Subtle discrimination puts women and minorities at a disadvantage.
Answer: True

12
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Page: 9
Difficulty: Easy

[QUESTION]
52. To reduce discrimination, supervisors can provide equal advice and coaching to diverse
groups of employees, helping them get along in the organization.
Answer: True
Page: 9
Difficulty: Easy

[QUESTION]
53. Although settings and degrees of responsibility may differ, supervisors and other
managers carry out the same types of functions.
Answer: True
Page: 10
Difficulty: Easy

[QUESTION]
54. The five functions of management are: (1) planning, (2) organizing, (3) staffing, (4)
leading, and (5) controlling.
Answer: True
Page: 10
Difficulty: Easy

[QUESTION]
55. The responsibility to determine departmental goals in sync with that of the organization
lies with top managers.
Answer: False
Page: 10
Difficulty: Medium

[QUESTION]
56. At the supervisory level, organizing usually involves scheduling projects or assigning
duties to employees.
Answer: True
Page: 11
Difficulty: Easy

[QUESTION]
57. A supervisor’s performance is usually judged on the basis of the results that the employee
has achieved as an individual.
Answer: False
Page: 11
Difficulty: Medium

13
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

[QUESTION]
58. Joe, the supervisor was interviewing two applicants to fill a job vacancy in his department.
Joe is performing the leading management function in this example.
Answer: False
Page: 11
Difficulty: Medium

[QUESTION]
59. All of the management functions are done in order.
Answer: True
Page: 12
Difficulty: Medium

[QUESTION]
60. The process of organizing comes before planning and after staffing.
Answer: False
Page: 12
Difficulty: Medium

[QUESTION]
61. As a supervisor, you must give higher-level managers timely and accurate information for
planning, though this is not part of your responsibility to top management.
Answer: False
Page: 13
Difficulty: Easy

[QUESTION]
62. Supervisors' responsibilities include building employee morale and carrying employee
concerns to the relevant managers.
Answer: True
Page: 13
Difficulty: Easy

[QUESTION]
63. Cooperating with co-workers in other departments is one of the responsibilities a
supervisor has.
Answer: True
Page: 13
Difficulty: Easy

[QUESTION]
64. Since most supervisors started out working in the department they now supervise, figuring
out how to make as many changes as possible is one of their most challenging tasks.

14
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Answer: False
Page: 14
Difficulty: Medium

[QUESTION]
65. A company can hire a recent college graduate as a supervisor, if that person demonstrates
leadership potential or a specialized skill that will help in the position.
Answer: True
Page: 14
Difficulty: Easy

[QUESTION]
66. The most important issue facing a new supervisor is that one or more employees who may
have been candidates for the new position may now be jealous of the new supervisor.
Answer: True
Page: 15
Difficulty: Easy

[QUESTION]
67. A new supervisor should make changes quickly and without consulting with any of the
employees.
Answer: False
Page: 16
Difficulty: Easy

[QUESTION]
68. Managers and co-workers prefer working with someone with a positive attitude.
Answer: True
Page: 17
Difficulty: Easy

[QUESTION]
69. As a supervisor, you give clear instructions, and listen to what your employees have to
say. You definitely have the characteristic of being a good communicator.
Answer: True
Page: 17
Difficulty: Easy

[QUESTION]
70. People who enjoy the challenge of making plans and inspiring others to achieve goals are
more likely to be poor supervisors.
Answer: False
Page: 17
Difficulty: Easy

15
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Essay Questions

[QUESTION]
71. Define a "supervisor" and give an example of one, making sure to show how your
example matches your definition of a supervisor.
Answer: A supervisor is a manager at the first level of management, which means the
employees reporting to the supervisor are not managers. Students can give all kinds of
examples here.
Page: 3
Difficulty: Medium

[QUESTION]
72. List and define the four skills required of all managers at all levels. (Do not confuse these
four skills with the five functions of management.)
Answer: Technical - specialized knowledge and expertise; human relations - working
effectively with other people; conceptual – ability to see the parts to the whole; decision-
making - the ability to analyze information and reach good decisions.
Page: 6
Difficulty: Medium

[QUESTION]
73. Of the four skills required of all managers, which is the most important to supervisors and
explain why.
Answer: Supervisors rely more on technical skills than do higher-level managers because
employees who have a problem doing their jobs go to the supervisor and expect help. Also,
top managers tend to rely more on decision-making skills simply because they tend to make
more complex decisions.
Page: 6-7
Difficulty: Medium

[QUESTION]
74. Considering all the trends surrounding the diversity of the U.S. work force, what effects
do these trends have on the supervisor? List two of them, and describe them.
Answer: (1) More female employees, (2) employees of a race other than white, (3) more
experience, and (4) a greater variety of talent and perspectives.
Page: 8-9
Difficulty: Medium

[QUESTION]
75. List or draw the five management functions and explain or show how the concept of
"quality" relates to these functions.

16
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Answer: Planning, organizing, staffing, leading, and controlling, or Figure 1.3 is acceptable.
All of these activities should be directed toward enabling employees to deliver a high quality
good or service.
Page: 10
Difficulty: Medium

[QUESTION]
76. Explain why the five functions of management can be considered an "endless, circular
process".
Answer: Because you start with planning, go through the other four steps and start again at the
planning stage.
Page: 12
Difficulty: Medium

[QUESTION]
77. List the three work groups that supervisors have responsibilities toward and explain what
these responsibilities are for each work group.
Answer: Managers - giving timely and accurate information for planning; employees - giving
clear instructions and treating them fairly; co-workers - cooperating with them.
Page: 13
Difficulty: Hard

[QUESTION]
78. What kind of a background do you think a supervisor should have to help him/her be
successful?
Answer: Among the answers can be: good technical skills, good work habits, leadership
qualities, seniority, and a college education.
Page: 14
Difficulty: Medium

[QUESTION]
79. Think back to a supervisor that you thought was a poor supervisor. List some of his/her
characteristics. List the characteristics of a good supervisor.
Answer: The list for the first part of the question may vary, but for the second part the
answers can be: positive attitude, fair, loyal, good communicator, able to delegate, wanted the
job.
Page: 17-18
Difficulty: Medium

[QUESTION]
80. Do you think you would make a good supervisor and why or why not?
Answer: This is very subjective. But grading can be based on if their answer is honest, logical,
and relates to the characteristics of a successful supervisor.
Page: 16-18

17
 Chapter 1 Modern Supervision: Concepts and Skills

Difficulty: Medium

18
Another random document with
no related content on Scribd:
Vuode tärisi häntä puistattavasta vapistuksesta. Verkkaisesti
aukenivat paksut luomet, ja taaskin Craven katsoi sumean syviin,
suuriin, harmaisiin silmiin, jotka olivat samanlaiset kuin hänen
omansa. Sitten häneltä pääsi vihlova ihmeellisen, melkein
uskomattoman helpotuksen huokaus, sillä hänen pelkäämäänsä
tuskaa ei näkynyt — hänen lähellään olevat kasvot olivat sen
onnellisen tytön kasvot, joka oli rakastanut Cravenia ennenkuin
epätoivon tuntu oli hipaissut häntä, hellistä, kirkkaista silmistä loisti
luottamusta ja ihailua. Yhä alemmaksi nainen kumartui, ja raottuneet
huulet kaartuivat herttaisen tervehdyksen hymyyn — vai oliko se
jäähyväisiksi? Sillä hänen odottaessaan henkeään pidättäen
kiihkeänä virinneen toivon vallassa, näyttivät naisen hahmon selvät
ääripiirteet himmenevän ja värähtelevän, hänen oli hetkisen kylmä
tuntu, ikäänkuin olisi aave painanut siihen suudelman, hän oli
kuulevinaan hiljaista kuiskutusta — ja näky oli poissa.

Oliko nainen ollutkaan hänen luonaan? Nääntyneenä hän ei

jaksanut tarkistaa sitä, mutta tunsi varmasti, ettei hän ikinä enää
näkisi pelättyä näkyä, joka oli häntä vainonnut. Hänen jäykistyneet
lihaksensa laukesivat, ja huokaisten rukouksen, joka uhkui
sanomatonta kiitollisuutta, hän käänsi kasvonsa pimeään päin ja
heltyi tyyten, itki kuin lapsi, painaen päätään pieluksiin, jotta Joshio
ei heräisi hänen kauheista nyyhkytyksistään. Ja lopen uupuneena
hän sitten nukkui.

Hänen jälleen herätessään oli jo melkein keskipäivä. Kivut olivat

lieventyneet, ja hän tuntui vahvemmalta kuin edellisenä päivänä.

Hän muisti elävästi edellisen yön näyn, mutta ei tahtonut

mietiskellä sitä. Se oli hänestä vainajan lähettämä sanoma, melkein
pyhä merkki siitä, että sen naisen sielu, jolle hän oli tehnyt vääryyttä,
oli saanut rauhan, antanut hänelle anteeksi, mitä hän ei ollut
koskaan rohjennut toivoa. Näin hän toivoi sen olevan. Hän kammosi
räikeän repiviä vaikutelmia, jotka sittenkin saattaisivat olla kuumeista
mielikuvitusta, kiihoittavan katumuksen työtä. Hänen saamansa
rauha oli liian kallisarvoinen kevyesti menetettäväksi. O Hara San oli
antanut hänelle anteeksi, vaikka itseltään hän ei milloinkaan saisi
anteeksiantoa.

Mutta vaikka hänet olikin vallannut anteeksisaamisen rauhoittava

tunne, tiesi hän kuitenkin, ettei hänen virheensä ollut vielä sovitettu,
ettei sitä ikinä voisi sovittaa. Pikku O Hara Sanin traagillinen muisto
oli yhä vielä hänen ja onnen välissä. Hän oli edelleenkin sidottu,
yhäti siinä kuopassa, jonka hän oli itse kaivanut. Hän oli saastainen
ja kelvoton, hänen syntinsä esti häntä noudattamasta sydämensä
käskyjä. Hänen mielensä täytti syvä suru ja raskas
menetyksentunne, kun hän ajatteli naista, jonka oli ottanut
puolisokseen. Gillian oli hänen vaimonsa, hän rakasti vaimoaan
intohimoisesti, kaipasi häntä koko tulisen luonteensa voimalla, mutta
synnin tahraamana ei uskaltanut vaatia häntä omakseen.
Moitteettoman puhtaana Gillian oli hänen halunsa yläpuolella. Ja
hänen tähtensä Gillianin täytyi elää ilman naisellista oikeuttaan.
Menemällä avioliittoon Gillianin kanssa hän oli tehnyt hänelle
korvaamattoman vääryyden. Hän oli sen aina tiennyt, mutta silloin
hänellä ei ollut näyttänyt olevan muuta keinoa. Mutta varmasti olisi
ollut joku muu mahdollisuus, jos hän oikein todenteolla olisi koettanut
sitä keksiä. Oliko hän? Itsepintaisesti hän vakuutti, että hän oli
koettanut — että itsensä ajatteleminen ei ollut vaikuttanut hänen
päätökseensä. Mutta hänen sitä vakuutellessaan nousi omatunto
syyttävänä ja repi rikki viimeisetkin häntä sokaisseet itsepetoksen
riekaleet, ja hän tunnusti solminneensa avioliiton sitä varten, ettei
Gillianista tulisi kenenkään toisen miehen vaimo. Hän oli menetellyt
mahdollisimman halpamaisesti. Silloin hän ei ollut sitä tajunnut —
hän oli luullut toimineensa yksinomaan Gillianin eikä itsensä tähden.
Mutta nyt hän selvästi oivalsi, kuinka itsekäs hän oli ollut. Ja mihin se
päättyisi? Miten hän milloinkaan voisi sovittaa Gillianille tekemänsä
vääryyden?

Joshion saapuminen lopetti hänen itsetutkistelunsa, joka oli sekä

karvas että kirvelevä. Ja palvelijan poistuttua tunnin kuluttua ei
Cravenia vähääkään haluttanut uudelleen aloittaa turhaa
mietiskelyä, joka ei vienyt mihinkään. Hän oli päässyt pohjakallioon
saakka — hän ei voinut arvostella itseään pahemmin kuin jo
arvosteli. Kuta vähemmän hän ajatteli itseään, sen parempi. Nyt
hänen oli tultava terveeksi mahdollisimman nopeasti ja palattava
Englantiin — sen edemmäksi hän ei jaksanut punnita. Ulkoa kuului
Saidin ääni, ja se oli mieluisa helpotus. Arabialainen kuulosti
väittelevän Joshion kanssa, joka itsepäisesti epäsi häneltä
sisäänpääsyn. Craven lopetti kinan lyhyeen.

»Laske sheikki sisälle, Joshio!» huusi hän ja naurahti oman

äänensä heikkoudelle.

Se oli kuitenkin siksi voimakas, että kuului teltan ovelle, verho

heilahti syrjään, ja arabialaispäällikkö astui sisään. Hän tarttui
Cravenin ojennettuun käteen ja silmäili häntä jonkun aikaa leveä
hymy kauniilla kasvoillaan.

»Enfin, mon brave, luulin jo, etten enää koskaan näkisi sinua! Olit
aina nukuksissa, ainakin minulle niin väitettiin», virkkoi hän nauraen,
laskien kantapäänsä mattoon ja sytyttäen savukkeen. Sitten hän loi
nopean, tutkivan katseen vuoteella viruvaan, kääreiden peittämään
olentoon ja alkoi uudelleen nauraa.
 »Oikeastaan sinun pitäisi olla kuollut, ymmärräthän, ja olisitkin
kuollut ilman tuota palvelijaasi.» Hän keikautti päätään ovea kohti.
»Saat kiittää häntä hengestäsi, rakas ystävä. Tiedäthän, että hän
lähti mukaamme sinä yönä, lainasi ratsun ja burnuusin, jota sinä et
suostunut panemaan yllesi, ja pysytteli poissa näkyvistäsi viimeiseen
minuuttiin saakka. Hyökätessämme hän oli ihan takanasi, eksyi
sinusta mylläkässä, mutta löysi sinut taaskin, kun aika oli jo perin
täpärällä. Minä olin sillä hetkellä erotettuna sinusta, mutta näin sinun
haavoittuvan, hänen raivaavan itselleen tien luoksesi ja sitten teidän
molempien sortuvan maahan. Luulin teitä menneiksi miehiksi.
Samassa taistelu kääntyi meidän onneksemme, pääsin luoksesi,
mutta en toivonutkaan tapaavani sinua elossa. En eläissäni ole
ällistynyt enemmän kuin silloin nähdessäni sen pienen jaappanilais-
pahuksen ryömivän esiin mies- ja hevoskasan alta, kiskoen sinua
perässään. Hän oli kolhiutunut ja huumaantunut, ei erottanut ystävää
vihollisesta, mutta hänellä oli jälellä kyllin järkeä tunteakseen, että
olit hengissä, ja hän aikoi pitääkin sinut elossa. Hän laski sinut
hietikolle ja istui päällesi — naura vain, mutta se on totta — ja
välkytteli revolveriaan, tähdäten jokaista, joka tuli lähelle, ja kiljuen
kansansa sotahuutoa, kunnes minulla oli kyyneleet silmissä
naurusta. Ja kun kaikki oli ohitse, ärisi hän kuin pantteri minun
koettaessani koskea sinuun, torjui kaikki avuntarjoukset ja toi sinut
tänne takaisin sylissään ratsunsa selässä — etkä sinä ole keveän
sarjan miehiä. Siinä mies, kautta Allahin!» lopetti hän haltioissaan.

Cravenia hymyilytti arabialaisen maalaava kuvaus, mutta

sydämessään hän toivoi, ettei Joshion uskollinen into olisi ollut niin
tuloksellinen. Mutta leikissä oli ollut muidenkin henki vaarassa.

»Omar?» tiedusti hän levottomana.

 Saidin silmistä katosi nauru äkkiä, ja hänen kasvonsa muuttuivat
vakaviksi.

»Kuollut», vastasi hän lyhyesti. »Hän ei koettanutkaan jäädä

henkiin. Elämä oli hänestä sisällyksetön ilman Safiyaa», lisäsi hän,
kohauttaen merkitsevästi olkapäitään, mikä kaunopuheisesti osoitti,
ettei hän jaksanut käsittää sellaista ajatustapaa.

»Entä Safiya —?»

»Tappoi itsensä samana yönä, jona hänet ryöstettiin. Hänen

ryöstäjänsä ei saanut hänestä vähääkään huvia — ja Omarin kunnia
pysyi tahrattomana — vaikka hän ei sitä tiennyt, poloinen mies. Hän
surmasi vihamiehensä», lisäsi Said, hymyillen julman tyytyväisesti.
»Se oli paikallaan, mies oli luopio, kavaltaja, kypsä kuolemaan.
Päällikkö tuli minun osalleni. Juuri häneltä sain tietoja Safiyasta —
hän puhui ennen kuolemaansa.»

Lyhyt, kolea nauru, joka seurasi näitä paljon merkitseviä sanoja, oli
aito arabialainen. Hän viritti uuden savukkeen ja poltteli jonkun aikaa
ääneti, kun taas Craven katseli avaruuteen ja koetti olla kadehtimatta
vainajaa, joka oli saanut häneltä evätyn levon.

Katkaistakseen ajatustensa juoksun hän kääntyi jälleen Saidin

puoleen. Hilpeys oli häipynyt arabialaisen kasvoilta, ja hän tuijotti
synkästi matonkaistaleeseen, jolla hän kyykötti. Hänen alakuloinen
asentonsa ei sopinut voittajalle, joka hän epäilemättä oli. Että veljen
kuolema suretti häntä syvästi, sen Craven tiesi sanomattakin, mutta
aavisti, että Saidin masentumiseen oli muutakin syytä kuin Omarin
menetys.
 »Se oli kaiketi ratkaiseva», huomautti hän epämääräisesti,
tarkoittaen neljä päivää sitten tapahtunutta ottelua.

Said nyökkäsi.

»Se oli pieksämistä», sanoi hän äänessään halveksimisen häive.

»Koiria, jotka osasivat ryöstää ja murhata, kun eivät kohdanneet
vastarintaa, mutta joilta nousi sisu kaulaan, kun joutuivat taisteluun.
Mutta olivathan he aikoinaan miehiä, ja me hupsut pidimme heitä
miehinä vieläkin. He olivat soittaneet suutaan ja rehennelleet, kautta
Allahin, ja pitiväthän heistä jotkut puoliaan päällikkönsä ympärillä.
Mutta rivimiehet — pyh!» Hän sylkäisi savukkeensa lattialle
halveksivan näköisenä. »Aluksi se näytti varsin lupaavalta», murisi
hän sitten. »Arvelin meille tarjoutuneen tilaisuuden nähdä, millaista
ainesta väkemme on. Mutta vihollisilla ei ollut minkäänlaista
järjestystä. Ensimmäisen puolen tunnin kuluttua teimme heille mitä
halusimme. Se oli perin helppo voitto», lisäsi hän, käyttäen melkein
ainoita osaamiaan englanninkielisiä sanoja.

Cravenia nauratti hänen harminsa.

»Ja sinä kun aloit menettää taistelukuntosi! Huono onni, sheikki.»

Said katsahti häneen kasvoillaan virnistys, joka kuitenkin pian

haihtui, ja hän oli yhtä surullisen näköinen kuin ennenkin. Craven
luuli arvaavansa, mikä häntä vaivasi.

»Se muuttaa elämääsi — Omarin kuolema nimittäin», huomautti

hän.

»Muuttaa!» kertasi toinen happamesti. »Se lopettaa kaikki.» Hän

heilautti käsiään kiivaasti. »Minun on luovuttava rykmentistäni»,
jatkoi hän sitten haikeasti, »kumppaneistani, Ranskassa olevasta
kilparatsu-tallistani — kaikesta, mistä pidän ja mikä tekee elämäni
miellyttäväksi. Ja mitä varten? Hallitakseni heimoa, josta on tullut
niin voimakas, ettei sillä ole vihollisia, kuunnellakseni alituisia juttuja
varkauksista ja perintöriidoista ja jakaakseni oikeutta ihmisille, jotka
vannovat koraanin kautta ja sitten valehtelevat minulle vasten
kasvoja, ottaakseni vaimon ja hankkiakseni poikia, jotta Mukair Ibn
Zarrarahin heimo ei kuolisi sukupuuttoon. Grand dieu, millaista
elämää!»

Hänen äänensä traagillisen surkea sävy ei jättänyt vähääkään

epäilyksen varaa hänen vilpittömyydestään. Eikä Craven, joka tunsi
hänet, ollut kärkäs epäilemään. Saidiin sovitettu menettely oli
puolustettavissa, niin kauan kun hän oli nuorempi poika, jolla ei ollut
toiveita välittömästi tulla isänsä jälkeen heimon johtajaksi — olihan
aina voitu toivoa, että Omarin vaimo saisi jälkeläisen — mutta kun oli
käynyt näin, oli se erehdys, joka oli tehnyt hänet kerrassaan
sopimattomaksi siihen osaan, jota esittämään hänet nyt oli kutsuttu.
Hänen synnynnäinen taipumuksensa eurooppalaisuuteen, joka
tuntui selittämättömältä sekä hänestä itsestään että hänen
omaisistaan, oli kehittynyt ja lujittunut hänen seurustellessaan
ranskalaisten upseerien kanssa, joiden pariin hän oli joutunut ja jotka
olivat ottaneet hänet avosylin vastaan aluksi mahtavan
aavikkoheimon edustajana ja sitten, varsin pian, hänen itsensä
tähden. Hänen miellyttävä olemuksensa oli saanut heidät kiintymään
häneen, ja hänestä oli hyvin helposti tullut rykmentin suosituin
alkuasukasupseeri. Häntä oli imarreltu, hänelle oli juhlittu, häntä oli
ylistelty sekä mielenylevyyden että auliuden vuoksi, ja vain hänen
oma terve järkensä oli estänyt häntä täydelleen pilaantumasta.
Vähävaraisista ranskalaisista oli hänen varallisuutensa erittäin
edullinen piirre, sillä ratsastuskilpailut olivat hallitsevana intohimona
rykmentissä, ja kun hän pystyi hankkimaan mainioita hevosia, takasi
hän, että rykmenttien välinen kiertopalkinto, joka jo joitakuita vuosia
oli koristanut heidän kasinonsa pöytää, pysyi siellä edelleenkin. Hän
oli täydestä sydämestään antautunut seuraelämään, saaden yhä
enemmän vaikutuksia länsimaisesta ajatustavasta ja kulttuurista, silti
menettämättä omaa yksilöllisyyttään. Hän oli omaksunut sivistyksen
parhaat puolet hankkimatta sen vikoja.

Mutta se kokemus ei todennäköisesti ollut omiaan edistämään

hänen vastaisen elämänsä onnea. Craven ajatteli sitä elämää, jota
spahit viettivät Algierissa ja loma-aikoinaan Pariisissa, ja vertasi sitä
silmiensä edessä näkyvään, kokonaan toisenlaiseen elämään. Hän
arvasi, mitä vaikeuksia ilmaantuisi, mitä pulmia syntyisi, ja ennen
kaikkea hän ymmärsi Saidia pahimmin harmittavan seikan —
avioliiton, jota hänen naisvihaajansielunsa kammosi.

Kuten hänellä itsellään oli arabialaisellakin edessään tärkeä

käännekohta. He olivat kyllä hyvin erilaisissa, mutta sittenkin
samantapaisissa asemissa. Hänen oli työskenneltävä pelastuksensa
hyväksi Englannissa, Saidin taas oli meneteltävä samoin
aavikkolinnoituksessaan. Se ajatus vahvisti hänen ystävyyttään
alakuloista nuorta arabialaista kohtaan. Hän olisi ollut valmis
uhraamaan paljon voidakseen auttaa Saidia, mutta hänen luontainen
umpimielisyytensä sitoi hänen kieltään. Hänellä oli ollut kylliksi ikäviä
kokemuksia omassa elämässään, eikä hän tuntenut olevansa pätevä
tyrkyttämään neuvoja toiselle.

»Tämä maailma on hullunkurinen», virkkoi hän huoahtaen,

»vaikka otaksuttavasti ei vika ole maailmassa, vaan ihmisissä».
Hajamielisyydessään hän puhui äidinkieltään.

»Plaît-il?»
 Saidin kummastelu herätti hänet tajuamaan, missä hän oli, ja hän
käänsi sanansa arabiankielelle lisäten: »Se on kova onni sinulle,
sheikki, mutta se on kismet. Kaikki on kohtalo määrännyt», lopetti
hän melkein ujostellen, tuntien olevansa mahdollisimman huono
Jobin lohduttaja.

Arabialainen kohautti olkapäitään.

»Niille, jotka uskovat», lausui hän synkästi, »mutta minä, hyvä

ystävä, en usko mihinkään. Entä sinä? Koko ikäni olen epäillyt, en
ole milloinkaan ollut puhdasoppinen muhamettilainen — vaikka
minun on ollut pidettävä ajatukseni omina tietoinani, bien entendu!
Ja viime vuodet olen elänyt sellaisten miesten parissa, joilla ei ole
uskoa, ei jumalaa, ei ajatusta millekään muulle kuin maailmalle ja
sen nautinnoille. Islam ei minulle merkitse mitään. 'Allahin tahto —
Allahin rauha', mitäpä muuta ne ovat kuin sanoja, tyhjiä,
sisällyksettömiä sanoja? Minkälaisen rauhan Allah soi Omarille, joka
uskoi tiukasti? Millaisen rauhan Allah on lahjoittanut isälleni, joka
istuu päivät pääksytysten teltassaan, murehtien esikoistaan? Minä
itse vannon Allahin ja profeetan nimessä, mutta se on totuttu tapa
eikä perustu niiden sanojen minussa herättämiin tunteisiin. Olen
lukenut erään amerikkalaisen kirjoittaman Muhametin elämäkerran
ranskalaisen käännöksen. Se ei tehonnut minuun. Se ei tehnyt
minua suopeammaksi hänen oppiansa kohtaan. Minulla on oma
uskontoni — en valehtele, en varasta, en syö sanaani. Tekevätkö
kaikki profeetan hartaat kannattajat aina yhtä paljon? Sinä tiedät, ja
minä tiedän, etteivät he tee. Missä suhteessa he sitten ovat
parempia ihmisiä kuin minä? Ja jos on tuleva elämä, minkä olen
valmis myöntämään, olen taipuvainen uskomaan, että minun
arvolauseeni on siellä yhtä hyvä kuin kenen totisen uskovaisen
hyvänsä», lopetti hän, naurahtaen ilottomasti ja ponnahtaen pystyyn.
 »On — muitakin uskontoja», sanoi Craven kömpelösti. Hän ei
missään nimessä tahtonut esiintyä käännyttäjänä ja karttoi
uskonnollisia väittelyitä mahdollisimman tarkoin, mutta Saidin
avomielisyys oli liikuttanut häntä. Hän käsitti, ettei arabiailainen olisi
puhunut niin peittelemättä kenellekään muulle. Mutta Said pudisti
päätään.

»Minä pidän oman uskontoni. Se kelpaa», vastasi hän lyhyesti.

Sitten hän taaskin kohautti olkapäitään, ikäänkuin sysäten syrjään
häntä vaivaavat huolet, katsahti Craveniin ja purskahti nauramaan.
»Ja sinä, ystävä-parkani, jonka olisi ollut paljoa parempi ottaa
tarjoamani burnuusi, jäät tänne katselemaan spahin
muodonvaihdosta, hein?»

»Toivoisin voivani sen tehdä», vakuutti Craven, hymyillen hänkin.

»Mutta minua odottavat omat tehtäväni Englannissa. Minun on
lähdettävä heti, kun vain olen saanut haavani kyllin umpeen.»

Said nyökkäsi vakavasti. Hän käsitti täydelleen, että Craven oli

tahallaan etsinyt kuolemaa lähtiessään heimon mukana vihollisia
vastaan. Vähemmänkin tarkkanäköinen ihminen kuin
teräväsilmäinen arabialainen olisi huomannut, että hänessä oli
retken jälkeen tapahtunut muutos, ja hänen lausumansa aikomus
palata Englantiin vahvisti sitä. Mistä muutos oli johtunut, se tuntui
Saidista vähäarvoiselta seikalta; riitti se, että se oli mielen
tervehtymisen merkki. Sillä hulluuden puuska se oli tietysti ollut —
missään muussa valossa hän ei voinut sitä nähdä. Mutta koska se
oli mennyt ohitse ja hänen englantilainen ystävänsä oli taaskin
täydessä järjessään, ei hän voinut muuta kuin tyytyä päätökseen,
jota hän omasta puolestaan pahoitteli. Hän olisi tahtonut pidättää
Cravenin luonaan epämääräiseksi ajaksi. Craven edusti
menneisyyttä, yhdisti ranskalaisystävällisen arabialaisen siihen
elämään, josta hän vastahakoisesti luopui. Mutta nyt ei ollut sopiva
hetki sen pohtimiseen. Craven alkoi äkkiä näyttää uupuneelta, ja
Joshio, joka oli meluttomasti hiipinyt sisälle, seisoi vuoteen
pääpuolessa isäntänsä näköpiirin ulkopuolella ja viittoili kiihkeästi
vierasta poistumaan.

Lausuen hilpeän pilan komea Said lähti tottelevasti teltasta.

X

Kului lähes neljä kuukautta, ennenkuin Craven pääsi lähtemään

Mukair Ibn Zarrarahin leiristä. Hänen vammansa olivat parantuneet
nopeasti, ja pian hän oli saanut takaisin entiset voimansa. Kiihkeästi
hän olisi halunnut palata Englantiin viipymättä, mutta oli suostunut
jäämään, kun Said oli hartaasti pyydellyt häntä odottamaan, kunnes
he voisivat ratsastaa Algieriin yhdessä. Nuorella sheikillä oli ollut
paljon puuhaa. Hän oli nyt jo itse teossa heimon johtaja. Mukair Ibn
Zarrarah oli ollut vanhanpuoleinen jo poikiensa syntyessä ja Omarin
kuoleman jälkeen vanhentunut hämmästyttävän pian. Ihan äkkiä
hänestä oli tullut iäkäs mies; hän ei ollut jaksanut toipua häntä
kohdanneesta kolahduksesta; valittaen vanhemman lempipoikansa
kohtaloa hän vapisi ajatellessaan rakastetun heimonsa tulevaisuutta,
kun se jäisi sellaisen miehen hoivattavaksi, joka, kuten hän nyt tunsi,
oli pikemminkin ranskalainen kuin arabialainen. Hän liioitteli kaikkia
Saidissa havaitsemiaan ranskalaisystävällisiä taipumuksia ja kirosi
ranskalaisia yhtä hartaasti kuin Omar oli konsanaan kironnut,
unohtaen itse olevansa suuressa määrin niihin syypää. Mutta hänen
pelkonsa oli pääasiallisesti kuvittelua. Muutamia uudistuksia Said
tosin toteutti, mutta hän oli liian viisas olennaisesti muuttaakseen
kansansa hallintotapoja. Heimo oli uskollinen ja kiintynyt hallitsevaan
sukuun, ja hän oli kyllin älykäs antaakseen sen olla rauhassa, kyllin
laajakatseinen oivaltaakseen, ettei lukuisaa, hajallaan asuvaa
heimoa voitu johtaa saman suunnitelman mukaan kuin
spahirykmenttiä, ja kyllin filosofinen ymmärtääkseen, että hän oli
kääntänyt elämänsä tarinan lehden ja että hänen täytyi tyytyä
jossakin määrin seuraamaan edeltäjäinsä jälkiä. Soturit kannattivat
häntä yksimielisesti; niidenkin, jotka olivat olleet taipuvaiset
esittämään huomautuksia hänen eurooppalaista taktiikkaansa
vastaan, oli, nähdessään hänen loistavat päällikönominaisuutensa,
ollut pakko myöntää hänelle se kunnioitus, mikä hänelle kuului.

Sillä hänen saavuttamansa voitto ei ollut tullut varsin niin helposti

kuin hän oli Cravenille vakuuttanut sitä hilpeästi kuvatessaan.
Vanhemmat miehet — erikoisesti päälliköt —, joilla vielä oli
ennakkoluuloja ja jotka Mukair Ibn Zarrarahin tavoin olivat
keskittäneet kaikki toiveensa Omariin, alkoivat oivaltaa, että heidän
levottomuutensa Saidin hallituksen tähden oli perusteeton ja ettei
hänen pitkä oleskelunsa vihatun hallitsevan rodun keskuudessa ollut
pilannut hänen rohkeuttaan eikä tartuttanut häneen heidän
kammomiaan tapoja. Cravenista oli mielenkiintoista tarkkailla, kuinka
hyvä yhteisymmärrys vähitellen vakiintui nuoren sheikin ja hänen
alapäällikköjensä välillä. Parannuttuaan hän oli ollut mukana useissa
neuvottelukokouksissa, joita oli pidetty sen johdosta, että vanha
sheikki siirtyi syrjään heimon varsinaisesta johdosta, ja hän oli
ihmetellyt Saidin maltillista ja sovinnollista esiintymistä päällikköjä
kohtaan. Hän oli mennyt puolitiehen heitä vastaan, tukahduttaen
omia tunteitaan ja riistäen heidän epäluuloiltaan kärjen. Ja samalla
hän oli selvästi näyttänyt aikovansa hallita itsevaltaisesti, kuten
hänen isänsäkin oli tehnyt. Häneen syvälle syöpyneestä
sivistyksestä huolimatta hän sittenkin oli liiaksi arabialainen, liiaksi
Mukair Ibn Zarrarahin poika voidakseen sydämestään olla muuta
kuin itsevaltainen. Ja hänen valtaotettaan olivat alemmat päälliköt
katselleet suopein silmin. He olivat tottuneet siihen, että heitä
hallittiin rautaisella kädellä, ja olisivat halveksineet heikkoa johtajaa.
He olivat pelänneet ulkomaisen vaikutuksen seurauksia,
kammonneet sellaista komentoa, joka olisi heikentänyt heimon
arvovaltaa. Mutta kun heidän epäilyksensä olivat rauhoittuneet, olivat
he innostuneina kerääntyneet uuden päällikkönsä ympärille.

Heti liikkeelle päästyään oli Craven käynyt Mukair Ibn Zarrarahin

luona hänen synkistyneessä teltassaan ja säikähtänyt hänen
muuttunutta ulkonäköään. Hän saattoi tuskin uskoa kumaraista,
murtunutta olentoa, joka vaivoin huomasi hänen tulonsa ja
murheeseen vaipuneena huojui yhtä mittaa edestakaisin, jupisten
koraanin lauseita ja hokien poika-vainajansa nimeä, samaksi
jänteväksi, virkeäksi vanhukseksi, jonka hän vielä muutamia viikkoja
sitten oli nähnyt hallitsevan vimmaista joukkoa persoonallisuutensa
voimalla ja puhuvan heille äänellä, joka oli kantanut kuuntelevan
väkijoukon äärimmäisille liepeille. Rusentava suru ja äkkiä tuntunut
vuosien taakka olivat muuttaneet hänet hylyksi, joka oli
romahtamaisillaan pirstoiksi.

Said oli seurannut häntä päivänpaisteiseen ulko-ilmaan.

»Näit, miten hänen asiansa ovat», virkkoi hän. »En voi nyt poistua
hänen luotaan. Niin pian kuin mahdollista lähden Algieriin jättämään
erohakemukseni ja selvittämän asiat hallituksen kanssa. Emme ole
varsin hyvissä kirjoissa tämän jutun jälkeen. Olemme säilyttäneet
rauhan näillä seuduin niin kauan, että meidän käy aika vaikeaksi
selittää harkittua sotaretkeämme. He myöntävät kyllä, että meitä oli
ärsytetty, mutta moittivat meidän kostamistapaamme. Moittikoot!»
huudahti hän, nauraen ja kohauttaen olkapäitään. »Minua nimitetään
pikaiseksi ja ajattelemattomaksi. Kuvernööri tutkii minua
säälimättömästi — tunnethan hänet, vanhan, lihavan Faidherben?
Hän vapisee aina, huolissaan asemastaan, pitäen pikkuheimojen
mitättömiä kahakoita järjestettyinä kapinoina ja peläten kuohuntaa,
jonka seurauksena saattaisi olla, että hän menettäisi virkansa.
Lihavuori ja kananpojan sydän! Hän raivoaa ja kiljuu ja puhuu paljon
mainiosta ranskalaisesta hallinnosta ja minun tapaisistani
kiittämättömistä päälliköistä, joka lisäävät hallituksen vaikeuksia.
Mutta eversti asettuu puolelleni, epävirallisesti tietenkin, ja hänen
sanansa on painava hallituksen korvissa. Siinä kokonaan
toisenlainen mies, kautta Allahin! Olisi onni tälle maalle, jos hän olisi
Faidherben paikalla. Mutta hän on ainoastaan soturi eikä politikko,
joten hän todennäköisesti elämänsä loppuun saakka pysyy pelkkänä
spahien everstinä.»

Poistuessaan teltan luota he keskustelivat ranskalaisten

Algeriassa noudattamasta hallintotavasta, ja Craven sai tietää paljon
sellaista, mikä hämmästytti häntä ja olisi myöskin aika lailla
hämmästyttänyt virkahuoneessaan Place Beauveaun varrella
kaikessa rauhassa istuvaa sisäministeriä. Said oli nähnyt ja kuullut
paljon. Kun hänen myötätuntonsa oli tunnettu, oli hänelle uskottu
paljon salaisuuksia, eivätkä edes hänen ranskalaisystävälliset
taipumuksensa olleet estäneet häntä näkemästä rehoittavaa
turmelusta, lahjomista ja petosta; hän tiesi, että lahjuksia tarjottiin
runsaasti ja korkeassa asemassa olevat viranomaiset ottivat niitä
vastaan, omaisuuksia kasattiin luvattomasti keinottelemalla valtion
rahoilla; sellaisia virheitä olivat tehneet viranomaiset, käyttäen väärin
asemaansa riistääkseen maata, jota hallitsemaan heidät oli lähetetty.

Kuunnellessaan näitä avomielisiä paljastuksia ainoan milloinkaan

kohtaamansa rehellisen arabialaisen suusta Craven aprikoi,
minkälainen vaikutus Saidin tarkoilla tiedoilla olisi hänen elämäänsä,
kuinka paljon ne muuttaisivat hänen toimintaansa ja millaiseksi
hänen ja maan isäntien väliset suhteet todennäköisesti
vastaisuudessa muodostuisivat. Jos kysymyksessä olisi ollut joku
toinen päällikkö, joka ei olisi ollut niin laajasieluinen eikä niin vilpitön
kuin Said, olisivat tulokset saattaneet olla tuhoisat. Mutta Saidilla oli
enemmän kokemuksia kuin useimmilla muilla arabialaispäälliköillä ja
hänen kiintymyksensä ranskalaisiin perustui pikemminkin siihen,
mitä hän oli nähnyt Ranskassa, kuin siihen, mitä hän oli pannut
merkille Algeriassa.

Tammikuun alussa he lähtivät ratsastamaan pitkää taivalta

aavikon halki. Muutamia viikkoja oli Craven jo ollut maltiton, haluten
päästä pois, mutta Saidille annettu lupaus oli pidättänyt häntä.

Keitaalta lähti lukuisa ratsujoukko, sillä arvo-aseman tähden piti

uudella päälliköllä olla suurempi saattue kuin spahikapteenilla oli
ollut. Matkalla ei sattunut mitään erikoista. Vaikka Cravenia kalvoikin
koti-ikävä, sujui taivaltaminen kaikin puolin hauskasti. Kun hän
kerran oli lähtenyt liikkeelle, vaimeni hänen rauhattomuutensa, sillä
jokainen päivä vei häntä likemmäksi Englantia. Ja myöskin Said oli
karkoittanut alakuloisuutensa ja viimeaikaisen vakavuutensa ja
puheli tulevaisuudesta toiveikkaammin. Pohjoiseen edetessään he
saapuivat paremmille viljelysseuduille ja sivuuttivat joitakuita laajoja
hedelmäviljelyksiä, jotka alkoivat yhä enemmän antaa maisemalle
leimaansa. Ne olivat kauniita pilkkuja aavikolla; kärsivällisesti ja
sitkeästi ne oli muokattu kuivasta erämaasta, ja aina olivat niiden
uhkana tuhoavat heinäsirkat, vaikka enää niiden ei tarvinnut pelätä
arabialaisten ryöstöretkiä, jotka pari-, kolmekymmentä vuotta sitten
olivat olleet alituisena vaarana. Eurooppalaisten ja
alkuasukastyöläisten kirjavat parvet, jotka, mikä ahkerammin, mikä
laiskemmin, uurastivat viinitarhoissa ja hedelmä-istutuksilla,
kokoontuivat aina katselemaan ohiratsastavaa sheikin joukkuetta,
joka mieluisasti katkaisi heidän päivänsä yksitoikkoisuuden, ja kerran
tai pari Said suostui tuttujen viljelyksenomistajain vieraskutsuun.

Algierissa Craven viipyi vain yhden yön. Kirjoittaessaan kotiin

Lagosista hän oli ilmoittanut algerilaisen osoitteen, johon kirjeet
voitaisiin lähettää, vaikka ei arvellutkaan siitä olevan hyötyä.
Käydessään tulonsa jälkeisenä aamuna postitoimistossa hän sai
tietää, että hänen postinsa oli erään virkailijan erehdyksen tähden
palautettu Englantiin. Sanomien puute teki hänet levottomaksi.
Häntä alkoi äkkiä peloittaa, että Gillianille oli saattanut tapahtua
jotakin, ja hän aprikoi, pitikö ensin mennä Pariisiin etsimään Gilliania
sikäläisestä hänelle vuokratusta asunnosta. Mutta tarkemmin
mietittyään hän pysyi alkuperäisessä aikomuksessaan ja päätti
matkustaa suoraa päätä Craveniin — varmastikin Gillian olisi siihen
aikaan jo palannut Towersiin.

Muuta hän ei osannut tehdä kuin sähköttää Petersille olevansa

kotimatkalla ja valmistautua lähtemään Afrikasta ensimmäisessä
sopivassa tilaisuudessa. Saatuaan kuulla, ettei Marseillesiin lähtisi
laivoja melkein kokonaiseen viikkoon, hän tilasi itselleen ja Joshiolle
paikat samana yönä Gibraltariin lähtevään rannikkoalukseen.
Auringon laskiessa hän oli laivalla, heiluttaen kättään jäähyväisiksi
Saidille, joka oli tullut laiturille näkemään hänestä vielä viimeisen
vilahduksen ja seisoi silmäänpistävänä roskaväen seassa,
ympärillään kaikkiin kansallisuuksiin kuuluvia kiertolaisia ja sekä
yöllä että päivällä tulevia ja lähteviä laivoja katselemaan keräytyviä
rantavetelehtijöitä. Oli luoteen aika, ja törkyistä vesirajaa reunustivat
silmää miellyttävään epäjärjestykseen vedetyt kalastuspurret;
matalassa vedessä kahlasi kallioiden välissä paljasjalkaisia
alkuasukasnaisia kokoamassa simpukoita ja merileviä selkäänsä
kiinnitettyihin koppiin, ja alastomia lapsia pulikoi heidän ympärillään
tai seisoi sormet suussa, katsellen laiturista verkkaisesti etääntyvän
pikku höyryn vettä pieksäviä siipipyöriä. Craven nojasi aluksen
kaiteeseen piippu hampaissaan — viimeisten neljän kuukauden
aikana hän oli poltellut Saidin savukkeita — ja heilautti kättään
vastaukseksi sheikin viimeiseen jäähyväismerkkiin, katsellen sitten
hänen jälkeensä, kun hän asteli kirjavan tungoksen lävitse kahden
satulassa istuvan seuralaisensa luokse, jotka pitelivät hänen
maltitonta ratsuaan. Said keikahti ratsaille, kävelijät hajaantuivat
sivulle, kun kolmikko lähti liikkeelle arabialaisten tavalliseen raisuun
tapaan, ja sitten rakennusryhmä piilotti sheikin näkyvistä.

Rannalla liikkuvat joutilaat maleksijat eivät kiinnittäneet Cravenin

mieltä; hän oli liian tottunut heihin, nähnyt ulkomaisten satamien
hylkyväkeä liian usein edes vilkaistakseen heihin. Mutta hetkisen
hän viipyi kannella, silmäillen Notre Dame d'Afrique-kirkkoa, joka
kohoten korkealle sataman yläpuolelle ja kuvastuen selväpiirteisenä
taivasta vasten lämpöisesti välkkyi laskevan auringon säteissä.

Sitten hän laskeutui pieneen, ummehtuneeseen hyttiin, jossa

päivällinen odotti.

Seuraavat neljä päivää hän kärsimättömästi kopisteli Gibraltarin

kallioita kantapäillään, odottaen pääsyä johonkin kotimatkalla
olevaan Intian liikennettä välittävään laivaan. Kun se saapui, oli siinä
vain vähän matkustajia, kuten siihen vuodenaikaan saattoi odottaa,
ja myrsky karkoitti heti suurimman osan heistä salonkeihin, joten
Craven sai verrattain rauhassa marssia kannella tarvitsematta
kuunnella epäsuotuiseen vuoden aikaan kotiin palaavien, vilusta
hytisevien englantilaisintialaisten nurkumista. Lainattu öljytakki yllään
hän vietti tuntikausia kannella, tarkkaillen valkoharjaisia laineita,
jotka vyöryivät laivaa vastaan, uhaten haudata sen helmaansa, ja
lipuivat sitten peräpuolelle vaahtoisena myllerryksenä. Meren raju
kauneus kiehtoi häntä, ja raskaina riippuvat, lyijynharmaalla taivaalla
vinhasti ajautuvat pilvet ja purevasti puskeva tuuli tuntuivat
tervetulleelta vaihtelulta hänen kestettyään yli kaksi vuotta Afrikan
armotonta auringonpaahdetta ja näännyttävää hellettä.

Perin vitkallisesti he kulkivat Thamesia ylöspäin sakeassa

sumussa, joka kävi yhä kosteammaksi heidän lähestyessään
telakoita, mutta ennättivät laituripaikalleen siksi hyvissä ajoin, että
Craven ehti junaan, jolla hän pääsisi kotiin päivällisajaksi. Niin oli
parempi kuin tuhlata yö Lontoossa.

Hänen hallussaan oli kokonainen osasto, ja hän kulutti aikaa

tuijottelemalla ulos sumeista, sateen pieksämistä ikkunoista kovasti
huolestuneena ja maltittomana. Viisituntinen junamatka ei ollut
milloinkaan tuntunut niin pitkältä. Hän oli ostanut joukon sanoma- ja
aikakauslehtiä, mutta ne viruivat lukemattomina hänen vieressään.
Hän ei ollut selvillä tapahtumien kulusta ja oli käväissyt
sanomalehtimyymälässä pikemminkin tottumuksesta kuin
varsinaisen uutishalun pakotuksesta. Telakalta hän oli taaskin
sähköttänyt Petersille. Olisiko Gillian asemalla häntä vastassa? Se
tuskin oli otaksuttavaa. Heidän tapaamisestaan sukeutuisi
pakostakin jäykkä, syrjäisen rautatieaseman junasilta ei hevin ollut
sopiva paikka sitä varten. Ja miksi taivaan nimessä pitäisi Gillianin
suoda hänelle niin suuri kunnianosoitus? Hänellä ei ollut oikeutta
odottaa sitä, ei minkäänlaista oikeutta odottaa mitään. Jo se, että
Gillian oli hänelle kohtelias, oli enemmän kuin hän ansaitsi. Olikohan
Gillian lainkaan muuttunut? Hyvä Jumala, kuinka hän ikävöi nähdä
hänet! Jo se ajatuskin pani hänen sydämensä hurjasti sykkimään.
Takinkaulus käännettynä korville ja lakki vedettynä silmille hän istui
väristen kolean vaunun nurkassa ja haaveili vaimostaan tuntien
vieriessä tuskastuttavan verkkaisesti. Ulkona alkoi hämärtää, ja
ikkunat olivat muuttuneet niin himmeiksi, ettei hän niiden lävitse
tuntenut tuttuja maisemia. Juna tuntui etenevän matelemalla.
Viimeisellä pysäkillä oli viivytty jostakin selittämättömästä syystä,
eikä hukattua aikaa nähtävästi koetettukaan voittaa takaisin.

Tämä oli omituinen kotiintulo, juolahti äkkiä hänen mieleensä.

Vieläkin omituisempi kuin yli kuusi vuotta sitten, jolloin hän oli
saapunut Craveniin muassaan tätinsä ja ujo hiljainen tyttö, jonka
kohtalo ja John Locke olivat tehneet hänen holhokikseen.
Muistelikohan Gilliankin sitä aikaa toivoen tulevaisuutensa koituvan
paremmaksi? Kammottiko Gilliania hänen talonsa ja valittiko hän
sitä, että Craven oli lainkaan osunut hänen tielleen? Oli hyvin vähän
todennäköistä, että hänellä voisi olla muunlaisia tunteita puolisoaan
kohtaan, joka ei ollut millään tavoin pyrkinyt tekemään häntä
onnelliseksi, vaan pannut parhaansa tehdäkseen hänestä
onnettoman. Päästäen tukahdutetun ähkäisyn Craven kumartui
eteenpäin, painaen kasvonsa käsiinsä ja sadatellen itseään.

Miten Gillian ottaisi hänet vastaan? Entäpä jollei hän suostuisikaan

jatkamaan nurinkurisia suhteita, jotka olivat aiheuttaneet niin paljon
surkeutta, jollei hän luopuisikaan miehensä poissaolon aikana
nauttimastaan laajemmasta vapaudesta, vaan vaatisi oikeutta yhä
elää omaa eloaan erillään hänestä? Olisi ihan luonnollista, että hän
tekisi niin. Eikä tietysti siveelliseltä kannalta olisi vähintäkään
oikeutta evätä sitä. Hän oli menettänyt sen oikeuden. Eikä kysymys
missään nimessä ollut siitä, mihin hän suostuisi ja mihin ei, vaan
yksinomaan Gillianin onnesta ja toiveista.