Full download test bank at ebook textbookfull.

com

Inspiring Greatness in Education A

School of the 21st Century Model at
the Independence School District

CLICK LINK TO DOWLOAD

https://textbookfull.com/product/inspiring-
greatness-in-education-a-school-of-the-21st-
century-model-at-the-independence-school-
district-1st-edition-edward-zigler/

textbookfull
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Psychosocial Skills and School Systems in the 21st

Century Theory Research and Practice 1st Edition
Anastasiya A Lipnevich

https://textbookfull.com/product/psychosocial-skills-and-school-
systems-in-the-21st-century-theory-research-and-practice-1st-
edition-anastasiya-a-lipnevich/

Teaching secondary school mathematics research and

practice for the 21st century Geiger

https://textbookfull.com/product/teaching-secondary-school-
mathematics-research-and-practice-for-the-21st-century-geiger/

The ASCA National Model A Framework for School

Counseling Programs American School Counseling
Association

https://textbookfull.com/product/the-asca-national-model-a-
framework-for-school-counseling-programs-american-school-
counseling-association/

21st Century C C Tips from the New School 2nd Edition

Ben Klemens

https://textbookfull.com/product/21st-century-c-c-tips-from-the-
new-school-2nd-edition-ben-klemens/
Rethinking 21st Century Diversity in Teacher
Preparation K 12 Education and School Policy Theory
Research and Practice Suniti Sharma

https://textbookfull.com/product/rethinking-21st-century-
diversity-in-teacher-preparation-k-12-education-and-school-
policy-theory-research-and-practice-suniti-sharma/

Handbook of the Sociology of Education in the 21st

Century Barbara Schneider

https://textbookfull.com/product/handbook-of-the-sociology-of-
education-in-the-21st-century-barbara-schneider/

The Past, Present, and Future of the Business School

1st Edition Edward W. Miles (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-past-present-and-future-of-
the-business-school-1st-edition-edward-w-miles-auth/

School based Partnerships in Teacher Education A

Research Informed Model for Universities Schools and
Beyond Linda Hobbs

https://textbookfull.com/product/school-based-partnerships-in-
teacher-education-a-research-informed-model-for-universities-
schools-and-beyond-linda-hobbs/

Anthropology and anthropologists the british school in

the twentieth century Fourth Edition Kuper

https://textbookfull.com/product/anthropology-and-
anthropologists-the-british-school-in-the-twentieth-century-
fourth-edition-kuper/
Inspiring Greatness in Education
 Inspiring Greatness
in Education

A School of the 21st Century Model

at the Independence School District

Dr. Edward F. Zigler

Dr. Jim Hinson

and

Jennifer Walker, M.Ed.

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of
Oxford. It furthers the University’s objective of excellence in research,
scholarship, and education by publishing worldwide.
Oxford New York
Auckland Cape Town Dar es Salaam Hong Kong Karachi
Kuala Lumpur Madrid Melbourne Mexico City Nairobi
New Delhi Shanghai Taipei Toronto
With offices in
Argentina Austria Brazil Chile Czech Republic France Greece
Guatemala Hungary Italy Japan Poland Portugal Singapore
South Korea Switzerland Thailand Turkey Ukraine Vietnam
Oxford is a registered trademark of Oxford University Press
in the UK and certain other countries.
Published in the United States of America by
Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016
© Oxford University Press 2014
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the prior
permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted by law,
by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction rights organization.
Inquiries concerning reproduction outside the scope of the above should be sent to the
Rights Department, Oxford University Press, at the address above.
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Zigler, Edward, 1930–
Inspiring greatness in education : a school of the 21st century model at the Independence
School District / Dr. Edward F. Zigler, Dr. Jim Hinson, Jennifer Walker, M.Ed.
pages cm
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978–0–19–989784–1
1. Community and school—Missouri—Independence. 2. Educational leadership—
Missouri—Independence. 3. School District of the City of Independence, Missouri.
I. Hinson, Jim. II. Walker, Jennifer. III. Title.
LC221.3.I53Z54 2014
371.19—dc23
2013045632

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed in the United States of America
on acid-free paper
 This book is dedicated to Matia Finn-Stevenson, Ph.D., director of the School
of the 21st Century and associate director of the Zigler Center in Child
Development and Social Policy at Yale University.

Dr. Finn-Stevenson introduced School of the 21st Century programs to the

Independence School District in Independence, Missouri, and to thousands of
children, families, and individuals in other school districts across the United
States who have benefited from School of the 21st Century programming.

This book also is dedicated to teachers, administrators, staff members,

community groups, and funding partners who have worked with the
Independence School District. Their dedication has enabled these productive
and meaningful programs, which make such a positive impact in Independence
and for students who will benefit from School of the 21st Century programs in
the future.

Dr. Edward F. Zigler, Dr. Jim Hinson, Jennifer Walker, M.Ed.

 C ON T E N T S

Foreword ix
Acknowledgments xi
Inspiring Greatness in Education xiii

1. A Need for Change: The Independence School District Adopts

the 21C Model 1
2. The Launch of 21C Within ISD: Voices from the Independence School
District Community 20
3. Expanding 21C in Independence: The 1990s Present New Challenges and
Opportunities 41
4. Expanding 21C’s Vision of Compassion into the Community: The School
District Reaches Out to Children and Families That Need Help 57
5. Progressive Change in the New Millennium 77

6. Identifying Services and Braiding Resources 103

7. 21C Mission Enters Annexed Schools Neighborhoods 131

8. Enabling Student Fitness and Good Health Becomes a Priority 154

9. Nurturing the Roots of 21C to Expand for the Future 180

ISD 21C Timeline 203

Afterword—Building Blocks for School of the 21st Century—
A Call to Action 213
Index 221
 F ORE WO R D

The role that school districts perform in the lives of children and families, and
in serving their neighborhood communities, is more diverse today than any
other time in history.
There are more opportunities for schools to improve instruction with new
technology; there is broader, more convenient access to imaginative educa-
tional programming and learning tools; and there are new ways for schools to
measure the success of new programs and modify them as necessary.
With this being the case, why are U.S. public schools so often criticized by
people inside and outside the system? Why aren’t more school districts enhanc-
ing early education, academic programs and social services that can help chil-
dren and their families in the journey through life?
Some critics blame reluctance by school districts to institute school system
reform. Others blame funding shortfalls or costs for training teachers and staff
when introducing any new program.
If there is consensus among the critics it may be that many school districts
today suffer from lack of visionary leadership and from a lack of willingness to
take risks. What can be the outcome?
School districts that address only rudimentary accreditation requirements
in order to receive funding entitlements and maintain the status quo may over-
look developmental needs that, if not addressed, can stifle students’ abilities to
learn and become well-adjusted young adults. This type of failure can easily
taint a school community and infect its metropolitan area.
The story of how the Independence School District in Independence,
Missouri, in the Kansas City metro area, has avoided that scenario and become
a national model for public school districts is both impressive and inspiring.
Its embrace and expansion of School of the 21st Century concepts has trans-
formed the once virtually-bankrupt district—which literally closed in the 1970s
x Foreword

for weeks—into a district that today has won Missouri’s esteemed “Distinction
in Performance” award six years in a row.
The School of the 21st Century is a community school model that incorpo-
rates child care and family support services. It promotes optimal child develop-
ment from birth through the school years. It is the vision of Dr. Edward F. Zigler,
director, emeritus, of The Edward Zigler Center in Child Development & Social
Policy at Yale University, where The School of the 21st Century is based.
This model is based on Dr. Zigler’s vision that neighborhood schools can be
hubs for child care, early education, family services, healthcare assistance, and
other services. This model program can ensure that children are ready to learn
when they enter school and continue to receive support they need to succeed
academically and in life.
The Independence School District is a national model for facilitating posi-
tive outcomes in whole school reform because of its application and expan-
sion of School of the 21st Century concepts. It has benefited from the passion,
commitment and determination of superintendents who chose to offer the best
education and developmental support possible for children while addressing
elemental family service needs. It embraced School of the 21st Century con-
cepts in 1988, becoming the first urban school district in the nation to do so.
One result in Independence today is a school district developing children’s
potential to the ultimate while offering family service safety nets, being able to
protract these initiatives with innovative funding strategies and well-trained
staff. Another result is that more students in Independence are scoring higher
on academic tests, and higher percentages of students are entering college when
they graduate from high school.
The Independence School District innovations are designed to “serve the
whole child.” Equally important, these initiatives fortify school families. Gains
achieved through these efforts help improve the lives of many parents, families
and neighborhoods, strengthening the community fabric.
This useful book displays what schools can accomplish when their admin-
istrators, principals, teachers, staff—and partners such as local nonprofit and
faith-based organizations—unite in commitments to best serve their commu-
nity, and take bold steps to make it happen.
Inspiring Greatness in Education: Schools of the 21st Century in Missouri—
The Independence School District Model is a chronicle of vision, determina-
tion and optimism for school districts and communities that they serve, and
displays how one determined school district perseveres in its mission. It is an
extraordinary case history for American public education.

Jan Kreamer, fundraiser, philanthropist, and former CEO of the Greater

Kansas City Community Foundation
 AC K N OW L ED G M E N T S

Without the involvement and resources of many individuals and organizations,

this book would not have been possible. The authors would like to thank deeply
each and every person who participated in this project for generous contribu-
tions of their time for interviews and providing resources and materials essen-
tial for compiling information useful in developing the manuscript.
We extend our sincere thanks and appreciation to:

• The Edward Zigler Center in Child Development and Social Policy

at Yale University for access to and provision of historic research and
diverse information about the origin and evolution of the Center’s
School of the 21st Century program and its applications in school
districts across the United States.
• Matia Finn-Stevenson, Ph.D., a friend of the authors and research
scientist at Yale University, Child Study Center, where she is also
associate director of The Edward Zigler Center in Child Development
and Social Policy and director of the School of the 21st Century.
Dr. Finn-Stevenson’s insights, consulting experience, training
programs and evaluations for School of the 21st Century programs in
Independence and elsewhere are unparalleled.
• Jeff Dunlap of St. Louis, Missouri, who compiled the research,
conducted interviews in 2011 and 2012, and wrote the manuscript that
became this book.
• The Trustees of the Smith Richardson Foundation, Inc. for their
generous financial contribution in support of this book.
• The Foundation for Child Development for their financial contributions
to this project.
• The Examiner newspaper in Independence, Missouri, and its online
archive service, NewsBank InfoWeb, for access to historic articles
xii Acknowledgments

about the Independence School District and the District’s applications

of School of the 21st Century programs.
• The Jackson County Board of Election Commissioners, which
provided historic data about bond issues in Independence, Missouri.
• Lori Worth, president of Vibe Communications, for contributions of
information and creative services.
• Rick Skwiot, of Key West, Florida, for editorial consulting as this book
was developed.
 IN S P I RI N G GRE AT N E SS I N E D U CAT I O N

This book chronicles the evolution, expansion and continuing success of School
of the 21st Century programming (21C) in the Independence School District
in Independence, Missouri. Many educators consider the Independence School
District a national leadership model of public school administration and pro-
gressive early education. The 21C-related programming has helped generate
positive academic outcomes for students and, in addition, addressed diverse
social and family needs in neighborhoods that the District serves, making the
community stronger.
Independence was the original living pilot program for 21C-related pro-
gramming that today is offered in some 1,300 public schools and school
districts across the United States. In 1987, Independence School District
Superintendent Dr. Robert Henley, a progressive, tough-minded administra-
tor, met Yale University’s Dr. Edward Zigler, architect of 21C programming.
He heard Dr. Zigler’s inspired call to action for public school districts to better
address needs for early education, compassionate care and child development by
focusing on “the whole student” and, in addition, transforming public schools
into hubs for neighborhood family services. Dr. Henley vowed to implement
Dr. Zigler’s vision to provide compassionate care and early education for stu-
dents, including infants and pre-school children, in the Independence School
District while addressing neighborhood family and social service needs.
Results in the schools of the Independence School District, among other
achievements measured by evaluators, have included more positive outcomes
in academic performance, child development, student wellness initiatives and
student physical fitness. In addition, the Independence community has ben-
efited greatly from local neighborhood networking and redevelopment efforts
led by the District. Dr. Zigler’s courage, compassion and commitment for early
education, child development and for offering family services by utilizing
xiv Introduction

neighborhood schools as resource centers, has been embraced and embellished

by the Independence School District, whose superintendents have helped to
distinguish the Independence School District for excellence for more than
25 years.
Achieving such goals in today’s epoch of federal and state education fund-
ing cutbacks and economic recession is noteworthy. Independence is a
middle-class urban community of about 117,000 citizens located a few miles
east of Kansas City. Founded in 1827, it is well known as the pioneering city
where Harry S. Truman lived before and after he was elected U.S. president.
However, Independence has for many years dealt with socio-cultural issues and
economic challenges often associated with communities on the fringe of major
metropolitan areas, including changing demographics, manufacturing plant
closings, transient residents, pockets of poverty and aging post-World War II
infrastructures. The Independence School District has frequently been lauded
for taking the lead in addressing such issues by establishing and participating
in productive partnerships with civic, governmental and faith-based organiza-
tions to boost redevelopment and improve economic opportunity.
With 21C, Dr. Zigler’s community school model that integrates child care
and family support services into neighborhood schools to advance early edu-
cation and child development, Independence School District administrators,
teachers, staff, stakeholders and partners have refused to accept their District’s
status quo. Instead, they chose to help enable greater success for students and
families and also for the District and the community by confronting risks asso-
ciated with making true progress.
With 21C principles as a guideline, this process has required a great deal more
than the requisite passion, commitment and determination of those involved; it
has required constantly focused and re-focused efforts, new types of thinking,
progressive fund-raising initiatives and establishing many cooperative commu-
nity partnerships, all of which the District continues to achieve. This book tells
the story of the Independence School District’s journey to inspiring levels of
achievement.
Inspiring Greatness in Education
 1

A Need for Change

The Independence School District Adopts

the 21C Model

We were big believers in early childhood and cross-service.

The process of educating kids begins way before kindergarten, and if you
wait ‘til then, you’re losing some opportunities.
—Dr. Robert Henley, former superintendent,
Independence School District

I
n 1988, the Independence School District of Independence, Missouri,
became the first urban school district in the United States to implement
School of the 21st Century (21C) concepts for early child development and
before-and-after school programming developed by The Edward Zigler Center
in Child Development and Social Policy at Yale University.
Among the approximately 1,300 schools and school districts that have applied
21C concepts across the United States since that time, the Independence School
District has become unique in its embrace of the 21C model as a catalyst for
introducing diverse, school-based child development programs and, in addi-
tion, diverse social and community services that assist students and families
in all walks of life. In this way, the Independence School District demonstrates
how neighborhood public schools can perform as essential hubs not only for
education, child development, wellness, and personal growth, but for helping
children and families while enhancing neighborhood pride and encouraging
vibrant local community-development.
2 I N S P I R I N G G R E AT N E S S I N E D U C AT I O N

The story of how the Independence School District came to be what many
academics and educators consider a national model for facilitating positive
outcomes in whole school reform is notable for its origins and, in particular,
because the District, despite tight budgets, has continued to embellish its 21C
components and grow 21C-rooted programming continuously over nearly
25 years. In succession, four different superintendents in Independence since
1988 have embraced the 21C model with passion and commitment that today
distinguish the District and its community.
As Dr. David Rock, who served as superintendent from 1999 to 2002, says
today, “If I had ever announced to the community, “We have to eliminate our
21C early childhood and before-and-after school programs,” people all over the
District would have been up in arms. It would have been easier for me to cut a
District sports program than to cut School of the 21st Century programming.
That’s how far it had come and that’s how widespread the acceptance was.”
With a population of approximately 117,000, the city of Independence is
located seven miles east of downtown Kansas City in a region that Lewis and
Clark traversed in 1804 during their Voyage of Discovery as their keelboat
headed west on the Missouri River.
The District was established in 1866 with ten instructors. Its first public school
opened four blocks from the Independence courthouse the following year in a
four-story building that was formerly a private academy. The District also taught
students in rented rooms and churches until construction of a new school in 1870.
For 100 years the Independence School District steadily grew, graduating a
bespectacled youth named Harry Truman from high school in 1901. Later, as
president of the United States, Truman would write, “I do not remember a bad
teacher in all my experiences.”
Independence boomed as a center for light manufacturing and as a Kansas City
bedroom community for the 20 years after World War II until super-highways
made it easy for commuters to live in newer suburbs a few miles farther east.
At the same time major industrial manufacturers near Independence began to
discover it was easier to build new plants elsewhere than to upgrade their aging,
post-war technology. So they cut work shifts or closed, laying off hundreds of
employees living in Independence.
“The Queen City of the Trails,” as Independence had been known since
the 1840s, began to lose her luster. Once hailed as a solid, urban district, the
Independence School District began a slide in the 1970s as families moved out
to look for jobs elsewhere, local development slowed, and local tax revenues
decreased. School programs suffered as budgets were slashed. The District was
so poor it canceled classes and closed its doors for two weeks and the Board
of Education fired its superintendent. Families and businesses lost faith in the
District and its credit rating was in jeopardy.
A Need for Change 3

Into this turmoil strode former University of Missouri football player

Dr. Robert L. Henley. Henley, whose predecessor had been fired six months
previously, had earned a Masters degree in education at Washington University
in St. Louis, and his Ph.D. at the University of Missouri. When the Board
recruited him, he was an associate superintendent in the Mehlville School
District, which served a community of about 20,000 people south of St. Louis.
Working in Mehlville as a teacher and administrator had been Dr. Henley’s only
job in education when the Independence Board contacted him for an interview.
He vividly remembers his initial meetings with that Board. “There were many
problems that concerned Board members,” Dr. Henley says. “The District was
very broke. It had been the first school district in Missouri to ever close down
because they ran out of money, and the Board members had the impression
that the District’s administration was incompetent. The administration had pro-
posed a tax levy with a proposition to the community that, ‘If you don’t pass this,
we’re going to close the schools down,’ which isn’t a good strategy. It didn’t pass,
and they closed the schools down. That alienated the community, and almost
every other organization.
“Before I arrived in Independence, the District had 23 straight defeats on
bond issues and tax levies—and the community was very upset,” Dr. Henley
says. “Among District patrons and teachers there was discontent and lack of
confidence . . . But, oh my, that’s the best job you can get, when everybody else
has been declared incompetent, because anything you do is good! That’s not a
bad environment for a fledgling Superintendent.
“I think they wanted [a superintendent] from outside the District, because
their administration was ingrown and that had caused problems,” Dr. Henley
continues. “It wasn’t just that the Board members didn’t like the previous super-
intendent—they didn’t like anybody in the administrative organization. They
had a list of names, and they said to me, “We’ll hire you if you fire these 13
people. They wanted me to agree to that, to fire 13 people I’d never seen, never
talked to, and didn’t know anything about.”
Dr. Henley responded to the Board by saying, “I can tell you only that I will
take a close look at them. But I will not tell you that I will fire anyone until I’ve
met them.” To that response, Dr. Henley says, “The Board members grumbled a
little . . . but they wanted change, yes, they did want change.”

“CHANGE OUR SCHOOLS FOR THE BETTER”

Quickly, the Board decided that Dr. Henley was the change-maker they wanted
and needed. He was hired as superintendent and given this mandate: Save the
Independence School District and change our schools for the better.
4 I N S P I R I N G G R E AT N E S S I N E D U C AT I O N

As much as anyone working in a public school district could be, Henley from
the start was a benign dictator, brusque yet beloved, a tough-talking executive
who wouldn’t accept “No” as an answer from anyone on his staff. The first thing
Dr. Henley, a St. Louis native, did when he assumed the job was put a small sign
on his desk. It read: “Be Reasonable. Do it My Way.” Then he set to work.
Among community leaders, politicians, government bureaucrats, and philan-
thropists he was considered savvy, charming, and a natural leader. Dr. Henley’s
agenda was loud and clear: “Do what’s best for kids.” His initiatives: Close out-
dated school buildings; eliminate poorly performing administrators; hire and
motivate new staff; position the District to gain voter support for bond issues;
and win back community confidence with high-quality education.
Among teachers and administrators he immediately became known as dic-
tatorial but fair-minded—as long as his staff and principals were team play-
ers who followed orders. Demanding prompt, well-planned responses to his
decisions and directives, he routinely listened to alternative opinions that arose
when discussing District issues, but this approach often ended with the cour-
tesy of listening, followed by a decision on the matter based on his own opinion.
At a meeting soon after his arrival when administrators told him that they
didn’t believe it was part of their job to promote proposed school bond issues,
Dr. Henley cleared his throat and then told them bluntly, “If you stay employed
here, you will be involved in school bond elections,” settling the complaint once
and for all.
Within days of his arrival, he set about rebuilding the District’s public rep-
utation, telling his secretary, staff, and principals to book him for as many
neighborhood gatherings and public appearances as possible. “I had 270 coffee
meetings that first year in living rooms full of people,” Dr. Henley says. “We
talked about whatever they wanted to.” Among business leaders, politicians,
philanthropists, charitable foundations—and administrators from other school
districts—he became known as a brilliant and charismatic “can-do” person, a
natural leader who aggressively represented the best interests of his District, its
students and patrons.
Strategically, he also began refreshing the District’s personnel resources. Over
time, Dr. Henley discretely found ways to dispense with the poorly perform-
ing administrators identified on the Board of Education’s list, plus a number
of teachers and other staff—and without negative legal repercussions for the
District. Generally, he delegated teacher-firing to principals, but “We had one
spectacular case when we actually fired a teacher who took it to court—and the
District won. When other principals watch that sort of thing, they don’t want
to get into that, and, in most cases anyway, a principal can make things clear to
the teacher (by saying to them), “We’ve seen your evaluations, and you’re con-
sistently underperforming, you’re not doing very well.” Many people who hear
A Need for Change 5

that take the attitude that maybe the right thing to do is to do something else.
A lot of (underperforming) teachers exited out of the system.”
He replaced them with experienced professionals who, above all, loved chil-
dren and loved helping kids learn. Around the District’s offices, if he was not
engaged in a meeting, talking on the phone or consulting with a staff member,
Dr. Henley, a handsome, dark-haired man with an athletic girth, sometimes
seemed deeply absorbed in his own thoughts, detached from busy goings-on
around him.
Staff members who worked with him remember that Dr. Henley sometimes
was seen in the District offices with his hair slightly disheveled, or with one shirt
collar button loose, or with half of a shirt-tail hanging out, his concentration so
intense that he’d overlooked attending to such miniscule things. This occasion-
ally disheveled, but intensely-focused appearance endeared Dr. Henley to many
people.
“He was a true visionary, focused on the ‘big picture’ ” asserts Dr. Robert
Watkins, who was hired by Dr. Henley to be deputy superintendent. “He was
the brightest man I have ever been around. He had restless creative energy, and
he wanted to create, needed to create . . . and as Superintendent he wanted to
help children excel.”
As the District’s tough-minded, visionary boss, Dr. Henley was not espe-
cially detail-oriented but Dr. Watkins, who had been a high school principal in
Columbia, Missouri, and a superintendent in suburban Springfield, Missouri,
was fastidious and meticulously organized; the men formed an excellent part-
nership. “My role was good for me,” says Dr. Watkins. “I loved working with
Bob. Never in our years of working together did we have a cross word—which
wasn’t always the case with Bob, because he could get on people pretty good.
“I could run the operations aspects of the District, and Bob (with Board of
Education approval) would develop policy and direct our mission and work
with the community. He was great with community connections and associat-
ing with business leaders, money people and foundations, and even bureaucrats
and politicians. In his time he became very much a state and national figure in
education.”
One outcome of Dr. Henley’s creative, if demanding, demeanor, Watkins
recalls, “was that everybody became more creative. The creative thinking of
principals and other people (in the District) began to swell.”

Consolidating and closing schools, strengthening finances, and expanding

school buildings while enhancing the educational mission and curricula that
had made Independence a Triple-A rated school district were Dr. Henley’s
priorities in the late 1970s and early 1980s. In the years immediately before
his arrival, the District’s student population had decreased from almost 18,000
6 I N S P I R I N G G R E AT N E S S I N E D U C AT I O N

students to fewer than 12,000. He believed strongly that the District should not
only improve learning opportunities for kids, build new schools, and improve
existing infrastructure, but expand services that the District offered to families
to help strengthen the fabric of the community.
“We proceeded to do things that the District needed done that others before
us had avoided doing,” Dr. Henley says. “We had too many schools for our
number of students, and some of those school buildings were very old. Our
student populations were dropping. Families used to have four or five kids in
every house. Then they had less than two. All that happened in one generation.”
Yet demographic and economic changes impacting Independence and
nearby Sugar Creek (also served by the District) starting in the 1970s, such as
manufacturing plant closings that put hundreds of residents out of work, con-
tinued to affect the District. Many upper-middle-class families moving out of
the Kansas City environs to live farther east hop-scotched over Independence
to settle into new homes near superhighways that ensured easy commutes in
the metro area.
Dr. Henley says, “The average income began to drop in this community
and larger percentages of non-English speaking groups began to move in.
Employment patterns kept changing. Lower income people were replacing
higher income people.” More students, many of them poor, lived in homes
where both parents worked—or a single parent, usually a working mother, was
head-of-household.1
“We began closing schools because some of our buildings were very old and
the facilities were below standard. And then, of course, we needed a robust
school building program as well,” Dr. Henley says.
First on the superintendent’s list was to close the Hiram Young School, which
had been established in 1874 by a successful African American entrepreneur
in Independence to educate the city’s population of black children. In pioneer
days, Independence was the origination point for the California, Oregon, and
Santa Fe Trails. Young, a former slave who had bought his freedom and that
of his wife, built wagons for pioneers heading west. For much of the 20th cen-
tury, the Young School was the Independence District’s high school for dis-
abled and special education students. But in 1975, Congress had passed Public
Law 94-142—the Education of All Handicapped Children Act (now codified as
IDEA, the Individuals with Disabilities Education Act)—which required that,
in order to receive federal funds, states must implement policies to ensure a free
appropriate public education to all children with disabilities and to, essentially,
“mainstream” disabled children into conventional high schools.
“Closing the Young school was the first job that I took on when I came into
the District in 1978,” says Dr. Watkins, who was the superintendent’s point
man for most of the 11 school closings or consolidations that occurred during
A Need for Change 7

Dr. Henley’s tenure. “At the same time as I was going through the process of
closing the Young school down, Bob Henley proposed a bond issue and it
passed; it was the first school bond issue to pass in many, many years! We
used the money to build a new wing onto William Chrisman High School, and
we began to bring the special education kids in to Chrisman High and they
began to blend into the whole scene with the other kids, which was the way
it should have been, and it worked out fine. Initially there was concern in the
community among some parents and even among some teachers about mov-
ing those kids from a ‘sheltered’ school environment to attend Chrisman High
School, but the special kids mingled in with the other kids. They had lockers;
extracurricular activities were all the same. It worked fine.” (Chrisman High
and the District’s middle and elementary schools employed teachers certified
in special education, and mentally retarded children attended special classes,
Dr. Watkins says.)
Dr. Henley began brainstorming for ways that the District could improve,
expand—and fund—its services for young school children and their families.
“We were big believers in early childhood and cross-services . . . to me, it was
just obvious. The process of educating kids begins way before kindergarten,
and if you wait ‘til then, you’re losing some opportunities (for their develop-
ment),” Dr. Henley says, noting that he wanted to attract substantial funding so
that the District could implement a unique type of early childhood/family ser-
vice program. One of his ideas in the late 1970s was, he explains, “taking Title
IV money, which was ‘innovation’ money, and creating a pilot for establishing
early childhood programs.”
The federal Title IV program provides financial assistance to schools with
high numbers or high percentages of poor children to help ensure that all chil-
dren meet state academic standards. Then as now, federal funds were allocated
through statutory formulas based primarily on census poverty estimates and
the cost of education in each state. Gaining support and consensus from a num-
ber of his peers in Missouri public education, Dr. Henley visited Jefferson City,
the state capital, to personally lobby Arthur Mallory, who was then Missouri’s
commissioner of education.
Dr. Henley continues, “Of course there was no money. Keep in mind that,
at that time, most people thought that ‘educating kids’ was what the school
did and should do—and that they didn’t have enough money to do even that—
and so schools should not be involved with early childhood programs for four-
and five-year-old kids. I used to go to meetings with public administrators and
they’d say, ‘Hey, you don’t have enough education funding for what you’re doing
now.’ My answer always was, ‘You’ll never be as good as you ought to be until
you work with kids age four and five, particularly in homes where they don’t
have a lot of other kinds of advantages.’ ”
8 I N S P I R I N G G R E AT N E S S I N E D U C AT I O N

His opinion was influenced, in part, by what he saw in his District. “If you
went to a kindergarten class at Randall Elementary School [which was located
in a largely poor neighborhood where the District considered a number of
children and families “at-risk”] a lot of the kids there couldn’t even write their
name. I could go over to Sycamore Hills Elementary [located in a middle-class
neighborhood] where kindergarten kids could not only write their names but a
lot of them were reading at the second or third grade level,” he says. “Obviously,
rates of early child development were a factor.
“[To my thinking] the rates of development were basically the kind of enlight-
enment that young kids got in their own home situation and from among
local people, local resources. It doesn’t take brain science to figure that out,”
Dr. Henley says. “I think one of the problems with keeping early childhood
education at the forefront is that you have to truly believe in it, even if you can’t
satisfactorily gain that point of view by studying data which support that point
of view. We live in a data-worshiping country even if we don’t always know
what it means. But at that time in Independence, we knew there was a problem,
and we wanted a new program to address it, and we wanted Arthur Mallory to
see the wisdom of putting Title IV money in a basket to develop an innovative
program that would help address the problem.”
Dr. Henley engaged the support of Mildred Winter, who was then Missouri’s
director of early childhood education, to help lobby Commissioner Arthur
Mallory. “We talked Arthur into putting Title IV money in a pile to enable
development of the program . . . The program that was established was called
Parents as Teachers.”
Christopher “Kit” Bond, who was then Missouri’s governor and, later, a
U.S. senator, also supported the Parents as Teachers idea. In 1981, thanks in
part to Dr. Henley’s persistent lobbying, the Independence School District
launched one of the four original Parents as Teachers pilot programs.
Designed in part by Winter, the pilot program was funded by the Missouri
Department of Elementary and Secondary Education and The Danforth
Foundation. Passage of a Missouri law in 1984 championed by Governor
Bond required all Missouri school districts to offer the Parents as Teachers
program. Handled by teachers and developmental specialists, Parents as
Teachers provides early detection of developmental delays and health issues,
as well as parent education to help families understand their role in encour-
aging their child’s development from birth to kindergarten to help improve
school readiness. Since its origins in Independence, the program has spread
to all 50 states and many foreign countries. (In 1987, Mildred Winter became
founding director of the Parents as Teachers National Center, which today is
based in St. Louis.)
A Need for Change 9

“A FORTUITOUS MEETING FOR BOTH MEN”

On October 19, 1987, Missouri Governor John Ashcroft, successor to Governor

Bond, convened a milestone two-day conference in St. Louis called “Investing
in the Beginning: National Conference for Decision Makers.” It was a show-
case for the Parents as Teachers program2; more than 150 participants arrived
from 41 states, England, Mexico, and Puerto Rico, including the governor of
Minnesota and the First Lady of Colorado.
The keynote speaker was Dr. Edward Zigler, who was by then known as a
preeminent expert on child development and related social policy, the Sterling
professor of psychology and director of what was then called The Bush Center
in Child Development and Social Policy at Yale University. The man who intro-
duced Dr. Zigler to the audience from the podium was Dr. Robert Henley. The
conference, hosted in a hotel ballroom, was a fortuitous meeting for both of them.
Dr. Zigler then delivered a milestone speech, “A Solution to the Nation’s
Child Care Crisis: The School of the 21st Century.” In it he detailed his vision
for transforming public schools into centers for before-and-after school child
care, early education, child development, and family support.
“We can solve the child care crisis by implementing a second system within
already existing elementary school buildings, where formal education now
takes place,” Dr. Zigler asserted. “This second system will operate an on-site
child care [center] for children ages three to twelve and will have three outreach
programs: a family support system . . . support for family day care homes within
the neighborhood and, thirdly, an information and referral service.”

The child care problem in the United States today is so massive and has
been ignored for so long that it is too late to rely on Band-Aid approaches.
We must institutionalize high-quality child care for each and every child
who requires such care. Our society and our place in the world depend
upon the degree to which we optimize the development of every American
child, as influenced not just by quality education, but by quality of child
care as well.
—Dr. Edward Zigler

Some in the audience thought Dr. Zigler’s vision inappropriate for school
districts—even radical. Not Dr. Henley. Immediately after the speech, as the
applause died, Henley approached Dr. Zigler and said simply: “We will do it at
the Independence School District with your help.”
The commitment that Dr. Henley established that day with Dr. Zigler to
launch School of the 21st Century programming within the Independence
10 I N S P I R I N G G R E AT N E S S I N E D U C AT I O N

School District was a turning point for both men. For Dr. Henley, it launched
an initiative to provide more services to help both children and families that
he considers among the most important and satisfying achievements of his
long career. For Dr. Zigler, it was the beginning of national acceptance of his
School of the 21st Century early child development vision which, today, has
been engaged by some 1,300 schools and school districts in more than 20 states.

Dr. Zigler, who is today Sterling professor of psychology, emeritus, and direc-
tor emeritus of The Edward Zigler Center in Child Development and Social
Policy at Yale University, grew up in Kansas City, Missouri, during the Great
Depression in an impoverished part of the city, seven miles from Independence.
His parents were immigrants from Poland who did not speak English; his father
owned a vegetable wagon. Young Zigler often accompanied his father on the
wagon’s daily rounds, rising before dawn and returning after dark to his family’s
small apartment.
“As a result of my family’s circumstances, I started working when I was about
seven or eight down at the city market, and it was a rough, tough existence,”
Dr. Zigler says. “Like most immigrant families, my parents worked very hard to
see their children advance above their own status in life. My two older sisters,
who were born in Europe, and my younger sister and I certainly have done that.”
Dr. Zigler’s childhood education in Kansas City “was not of a very impressive
type,” he recalls. “I went to a poor elementary school in Kansas City and then
to a high school that was essentially a vocational school because, in those years,
there was this firm belief that if you were a child of an immigrant the best you
could do would be to master a trade to make a decent living in this country.
However, I knew early on that I was, I guess, a gifted child. I skipped a lot of
grades in grammar school and moved ahead. So I knew early that I wasn’t going
to follow a trade.
“I made up my mind that you had to go to college if you wanted to be any-
thing, and that’s exactly what I did. I was the first member of my family to go
on to college . . . but the only college I could possibly afford [was] the University
of Kansas City, now the University of Missouri–Kansas City. My grades and
accomplishments in my high school years captured a lot of attention because
the high school was so poor in socioeconomic status that it very rarely accom-
plished anything of intellectual merit. But as a sophomore in high school I won
the city oratorical championship in Kansas City. I was in those days a great
debater—I’m still debating—and we won the debating championship. So it
helped me get into college [with]a scholarship because I was born in the city.”
Drafted into the U.S. Army before he graduated, Dr. Zigler fought in Korea
for two years until his discharge and return to college on the G.I. Bill. After
working as a graduate research assistant in the psychology department at the
A Need for Change 11

University of Kansas City, he entered a clinical psychology doctoral program

at the University of Texas, earning his Ph.D. Post-graduate internships and
research in developmental psychology focusing on children, including men-
tally retarded children, ultimately led Dr. Zigler to his first job in education—as
a clinical psychologist at the University of Missouri–Columbia.
“I was continuing my work in both areas when I got a call from Yale . . .Yale,
at that time, 1959, had no child development program,” Dr. Zigler recalls. He
was recruited to co-found Yale’s child psychology program and, less than a year
later, was named its chair. “Then about 1965 happenstance hit again, and it
probably started a new discipline that I’m probably best known for . . . Child
Development and Social Policy.”
That “happenstance” was Lyndon B. Johnson’s inauguration as president and
declaration of his “War on Poverty,” a social service program led by R. Sargent
Shriver, founder of the Peace Corps in President John F. Kennedy’s adminis-
tration. Shriver assembled 14 top psychologists, physicians, sociologists, and
academics, including Dr. Zigler, who was 34 years old, to design a federal pro-
gram to provide primarily low-income children with early education, nutrition,
medical, and mental health services, combined with family services; Head Start
launched nationally in 1965.
When Richard M. Nixon was elected president in 1968, Head Start became
part of the U.S. Department of Health, Education, and Welfare (HEW).
President Nixon appointed Dr. Zigler3 Director of the Office of Child
Development at HEW with responsibilities for administering Head Start and
serving as the president’s liaison on child care before Congress, among other
responsibilities.
“So 1965 was the turning point, I guess, in my life,” Dr. Zigler observes. “I was
already thinking, though, in terms of pragmatics . . . My philosophy was kind
of embedded in pragmatism and sense of duty . . . I was wondering even before
then, ‘What is this business (of higher education) about?’ I could see at Yale
and at most universities what it was about . . .You did good, solid, experimental,
respected works and good theorizing. Hopefully along the way you published
in the best journals, you (wrote) a book or two, and then you became tenured
and before long you were rich and successful. That’s what psychology (in a uni-
versity setting) looked like to me because that was reality.

In fact, when I started at Yale, policy work was scorned . . . If you actually
went to Washington . . . and wrote a piece appearing in Child Development
[a scholarly journal of The Society for Research in Child Development] 300
people read it and that’s a notch in your belt. If you wrote a piece for Parents
Magazine and six million people read it and you impact a lot of lives, in those
days that was called ‘prostituting yourself.’
12 I N S P I R I N G G R E AT N E S S I N E D U C AT I O N

“I still remember distinctly in those years one of the great leaders of our field,
Robert Sears, took me aside and told me that I would be a first-rate child psy-
chologist if I would just give up this ‘policy nonsense.’ . . . But I was convinced
that knowledge was not its own end . . . and I had this sense that our work isn’t
just to fill up journals and books. It is to impact the world out there and try to
help children. I was advocating for that even, I think, before I got into Head
Start. . . .”
While working in the Nixon administration, and in keeping with his pragmatic
views to “help children,” Dr. Zigler created the nation’s first Office of Child Care
and conceptualized and implemented the Healthy Start program, Home Start
(Head Start’s home-based services program), the national Child Development
Associates certification program, and the national Education for Parenthood
program. In addition, Dr. Zigler established the first family support programs
in the network of Child and Family Resource programs. When President Nixon
vetoed the heavily-politicized Comprehensive Child Development Act, which
would have funded universal child care across America, young Dr. Zigler chose
to return to Yale “to continue the battle to improve the quality of American
child care.” It was 1972.
That battle took a dramatic turn 15 years later on that October day in 1987
when he gave his St. Louis speech outlining his vision for the School of the
21st Century. Today his comments still aptly define the problems and suggest
approaches that have been mirrored in the Independence School District over
the past quarter century. For those seeking to implement similar programs,
Dr. Zigler’s remarks, excerpted below, continue to serve as guideposts:
“I have decided to use this very important meeting and this platform in my
native state of Missouri to present to this audience a vision of the future. I’m
going to outline for you this morning the School of the 21st century, as I envi-
sion it. I’m glad to see that a consensus is developing about where our nation
should go. The White House Conference on Children in 1971 voted child care
as the single-most serious problem for America’s families. That was 17 years
ago. The question then and now, “How is this nation going to solve the problem
of child care?” Over the course of the last 17 years, I have worked and thought
about this problem. Now, for the first time in complete form, I’m advancing a
solution to America’s child care problem.
“If we look at the numbers, we will have a sense of the magnitude of the prob-
lem, which is now called America’s child care crisis. The magnitude is reflected
in the number of children and families involved. But most important for devel-
opmentalists, such as myself, is the impact on the development of children that
we will face if we do not solve this problem . . .
“Today in America, roughly 75 percent of the mothers of school-age children
are in the out-of-home work force. Among preschoolers, that number is now
Another random document with
no related content on Scribd:
saa ostaa mitään edullisella kaupalla englantilaiselta naiselta. Niinpä
minä eilen illalla sähkötin herra Eismanille ja kerroin herra
Eismanille, ettei hän näy tietävän, kuinka kalliiksi sivistyksen
hankkiminen matkustamalla käy, ja sanoin, että tosiaan tarvitsisin
kymmenentuhatta dollaria ja ettei minun toivoakseni olisi tarvis
lainata niitä rahoja keltään tuntemattomalta englantilaiselta
herrasmieheltä, vaikka se herra olisi erittäin komeakin. Ja niin minä
tuskitteluni vuoksi en voinut nukkua koko yönä, sillä jollen minä saa
rahoja sitä timanttidiadeemia ostaakseni, voi käydä kovin vaikeaksi
saada niitä sataa dollaria takaisin englantilaiselta naiselta.

Mutta nyt minun täytyy tosiaan pukeutua, sillä majuri Falcon aikoo
viedä Dorothyn ja minut katsomaan kaikkia Lontoon nähtävyyksiä.
Mutta minä tosiaan luulen, että jollen saa sitä timanttidiadeemia, niin
koko käyntini Lontoossa tietää minulle pettymystä.

Huhtikuun 18 p:nä.

Eilen oli kerrassaan mainio päivä. Tarkoitan, että majuri Falcon tuli
noutamaan Dorothyn ja minut Lontoon kaikkia nähtävyyksiä
katselemaan. Ja minä tuumin, että olisi ihanaa, jos seurassamme
olisi toinenkin herrasmies. Niinpä käskin majuri Falconin soittamaan
sir Francis Beekmanille. Tarkoitan, että minä sain sähkösanoman
herra Eismanilta, joka ei sanonut voivansa lähettää kymmentätuhatta
dollaria, mutta lupasi lähettää tuhat dollaria, mikä tosiaan olisi vain
pelkkä pisara pytyssä timanttidiadeemin hinnan avuksi. Mutta sir
Francis Beekman sanoi, ettei hän voinut tulla, mutta minä kiusasin
häntä yhtä mittaa puhelimitse, kunnes hän lupasi tulla.
 Kun majuri Falcon ajoi omaa autoaan, istui Dorothy hänen
kanssaan, ja minä istuin sir Francis Beekmanin kanssa, mutta minä
sanoin hänelle, etten minä aikonut nimittää häntä sir Francis
Beekmaniksi, vaan että todella aioin nimittää häntä Possuksi.

Lontoossa pidetään kovin, kovin suurta melua ihan tyhjästä.

Tarkoitan, että Lontoo ei tosiaan ole mitään. Niinpä ne pitävät suurta
melua tornista, joka tosiaan ei ole edes niin korkea kuin Hickoxin
rakennus Little Rockissa Arkansasissa ja kelpaisi ainoastaan
savupiipuksi johonkin torniimme New Yorkissa. Ja sir Francis
Beekman tahtoi, että menisimme katsomaan sitä tornia, koska hän
sanoi, että eräältä oikein kuuluisalta kuningattarelta siellä muuanna
aamuna katkaistiin pää, ja Dorothy huudahti: Olipa se aika hupsu,
kun nousi sinä aamuna vuoteeltaan! Se on tosiaan ainoa järkevä
sana, minkä Dorothy Lontoossa on lausunut. Emme siis viitsineet
astua ulos autosta.

Emmekä me sitten enää menneet katsomaan useampia

nähtävyyksiä, koska eräässä kovin, kovin sirossa uudessa
ravintolassa, nimeltä Kafee dö Parii, todella tarjoillaan ihastuttavia
samppanjagrogeja, jollaisia ei voisi saada New Yorkissa, ei rahalla
eikä rakkaudella, ja minä sanoin Possulle, että matkustellessa täytyy
todella käyttää hyväkseen kaikkea, mitä kotona ei ole saatavissa.

Ja kun Dorothy ja minä sitten olimme Kafee dö Pariissa

sivelemässä ihojauhetta neniimme naisten pukuhuoneessa,
tapasimme ameriikkalaisen tytön, jonka Dorothy oli tuntenut
Folliesissa, mutta joka nyt asuu Lontoossa. Ja hän kuvaili meille
Lontoon kiireestä kantapäähän. Ja herrasmiehillä kuuluu Lontoossa
olevan sellainen perin kummallinen tapa, etteivät he anna tytöille
paljon lahjoja. Tarkoitan, että englantilaiset tytöt todella näkyvät
tyytyvän kultaiseen savukeimukkeeseen tai jonkinlaiseen
rannerenkaaseen, joka on vain kultaa ilman mitään kiviä ja jonka
ameriikkalaiset tytöt tosiaan antaisivat palvelijattarelleen. Ja hän
sanoi, että siitä voi arvata, minkälaisia englantilaiset herrasmiehet
ovat, kun tietää, etteivät edes englantilaiset säätyläisnaiset heiltä
mitään saa. Ja hän sanoi, että sir Francis Beekman oli tosiaan kautta
Lontoon kuulu siitä, ettei hän tuhlannut edes niin paljoa rahoja kuin
englantilaiset herrasmiehet yleensä. Ja Dorothy ja minä jätimme
sitten hyvästi Dorothyn tyttötuttavalle, ja Dorothy virkkoi:
"Sanokaamme näille kahdelle miestuttavallemme, että meillä on
paha päänkivistys ja että palaamme Ritziin, missä miehet ovat
ameriikkalaisia." Sillä Dorothy sanoi, että sir Francis Beekmanin
seura on liian suuri hinta muutamista lasillisista samppanjagrogia.
Mutta minä sanoin Dorothylle, ettei vielä kannattanut hellittää ja että
minusta olisi somaa, jos ameriikkalainen tyttö osaisi kasvattaa
sellaista englantilaista herrasmiestä kuin Possua.

Niin me palasimme pöytään, ja minun täytyy melkein myöntää,

että Dorothy on oikeassa Possuun nähden, koska se mielellään
haastele? aika paljon ja aina juttelee eräästä ystävästään, joka oli
vallan kuuluisa kuningas Lontoossa, nimeltä kuningas Edward. Ja
Possu sanoi, ettei hän koskaan unohtaisi niitä sukkeluuksia, joita
kuningas Edward aina veisteli, ja ettei hän koskaan unohtaisi sitä
kertaa, kun oltiin huvipurressa ja kaikki istuivat pöydän ympärillä ja
kuningas Edward nousi ja sanoi: "En välitä, mitä te teette, hyvät
herrat, mutta minä poltan sikaarin." Ja sitten Possu nauroi kovin,
kovin äänekkäästi, ja tietysti minäkin nauroin kovin, kovin
äänekkäästi ja sanoin Possulle, että hän oli ihan ihmeellinen
leikinlaskija. Tarkoitan, että voi aina tietää, milloin on naurettava,
koska Possu aina nauraa ensimmäiseksi.
 Ja sinä iltapäivänä kuulivat useat rouva Weeksin naistuttavat, että
minä aioin ostaa timanttidiadeemin, ja he soittivat meille ja pyysivät
meitä kotiinsa teelle, joten Dorothy ja minä menimme ja otimme
mukaamme herrasmiehen, jonka Dorothy oli tavannut eteisessä ja
jolla on kovin, kovin komea ulkonäkö, mutta hän on vain
englantilainen ammattitanssija eräässä kahvilassa, milloin hänellä on
hommaa.

Menimme sitten teelle erään rouvan luo, jonka nimi oli lady
Elmsworth, ja hänellä taas näkyi olevan meille ameriikkalaisille
myytävänä öljyvärillä maalattu öljyvärikuva jostakin esi-isästään.
Mutta minä sanoin hänelle, että minun isäni oli vähintäänkin yhtä
kaunis, mutta ettei minulla ollut hänestä mitään muotokuvaa, sillä
aina kun kehoitin häntä menemään valokuvaajalle, vihelteli hän vain
eikä ollut tietääkseenkään.

Kun me sitten tapasimme rouvan, nimeltä lady Chizzleby, joka

halusi kutsua meidät kotiinsa teelle, niin sanoimme hänelle, ettemme
tosiaan tahtoneet ostaa mitään. Mutta hän sanoi, ettei hänellä ollut
mitään myydä, vaan että hän olisi lainannut meiltä viisi puntaa.
Emme siis menneet ja olen todella iloinen, ettei herra Eisman
saapunut Lontooseen, koska kaikki englantilaiset rouvat kutsuisivat
hänet teelle ja hän saisi kokonaisen vaununlastin helminauhoja
päänsä siteiksi ja antiikkisia koirankuvia, joista ei kellään ole iloa.

Ja eilen illalla Possu ja minä ja Dorothy ja tanssija, jonka nimi on

Gerald, menimme Kit-Kat-kerhoon, koska Geraldilla ei ollut mitään
parempaa hommaa, kun hän on työttömänä. Ja sitten Dorothy ja
minä hiukan riitelimmekin, kun minä sanoin Dorothylle, että hän
tuhlasi paljon aikaa hukkaan lähtiessään työttömän herrasmiehen
kanssa, mutta Dorothyn tapaista on aina pihkaantua johonkuhun
ihan tosissaan eikä hän koskaan opi, kuinka on meneteltävä.
Tarkoitan, että minusta aina tuntuu siltä, että jos tytöstä on todella
hauskaa herrasmiehen seurassa, joutuu hän ihan alakynteen, eikä
siitä voi mitään todellista hyvää koitua.

No, tästä illasta tulee oikea ilta, koska majuri Falcon aikoo viedä
Dorothyn ja minut tanssiin erään ladyn taloon tänä iltana
tavataksemme siellä Walesin prinssin tänä iltana. Ja nyt minun
täytyy valmistautua Possun seuraan, koska hänestä ja minusta
näkyy tulevan vallan hyvät ystävät, vaikkei hän olekaan vielä minulle
kukkia lähettänyt.

Huhtikuun 19 p:nä.

Eilen illalla tapasimme todellakin Walesin prinssin. Tarkoitan, että

majuri Falcon tuli hakemaan Dorothya ja minua ja saattoi meidät
erään ladyn taloon, jossa oli hyväntekeväisyysjuhla armeliaisuutta
varten. Walesin prinssi on todella ihmeellinen. Tarkoitan, että jollei
hän olisikaan prinssi, olisi hän sittenkin ihmeellinen, sillä milloin vain
harjoitetaan hyväntekeväisyyttä jotakin armeliaisuutta varten osaa
hän seurustella ihmisten kanssa aivan kuin olisi siihen tottunut. Ja
sitten hän aina tanssii ihan jokaisen kanssa juuri armeliaisuudesta.
Ja majuri Falcon vei Dorothyn ja minut hänen luokseen ja esitteli
meidät toisillemme, ja minä tulin kovin liikutetuksi, kun hän pyysi
minua tanssiin. Ja minä päätin kirjoittaa päiväkirjaani jok'ikisen
sanan, minkä hän sanoi, niin että aina voin palata sitä lukemaan ja
yhä lukemaan, kun olen oikein vanha. Ja sitten me aloimme tanssia,
ja minä kysyin häneltä vieläkö hän jaksoi pitää hevosista, ja hän
sanoi, että kyllä vaan. Ja kun meidän tanssimme oli päättynyt, pyysi
hän Dorothylta tanssia, mutta Dorothy ei koskaan opi, kuinka pitää
prinssin edessä käyttäytyä, sillä hän heitti minulle viuhkansa ja
sanoi: "Pidä tätä sillävälin, kun minä sipsutan uuden lehden
Englannin historjaan", ja ihan Walesin prinssin nenän edessä. Ja
minä olin kovin, kovin harmissani Dorothyn tanssiessa Walesin
prinssin kanssa, koska hän jutteli Walesin prinssille herkeämättä
kaiken aikaa, ja kun tanssi oli päättynyt, kirjoitti Walesin prinssi
kalvosimeensa muutamia hänen alati käyttämiään jokapäiväisyyksiä.
Ja jos hän siis mainitsee jollekulle mahtavalle henkilölle, että hän on
"kiva mies", ja toistaa jonkun muun, Dorothyn käyttämän
puolivillaisuuden, niin varmaankin minua moititaan siitä, että olen
tuonut moisen tytön englantilaisiin seurapiireihin. Kun siis Dorothy
palasi, oli meillä pienoinen riitakin, koska Dorothy sanoi, että minusta
Walesin prinssin tavattuani on tulemassa liian englantilainen. Mutta
tositeossa minä aionkin sanoa, että usein muistelen isäukkoa, joka
elelee siellä Arkansasissa ja hänellä oli usein tapana kertoa, että
hänen isoisänsä oli tullut jostakin Australia-nimisestä paikasta
Englannista, joten minä tosiaan sanonkin, ettei ole ihmekään, jos
Englanti joskus purskahtaa minussa näkyviin. Sillä jos tyttö ikäänkuin
puhuu Englannin murteella, on se minusta tosiaan varsin somaa.

Huhtikuun 20 p:nä.

Eilen illalla minä todella ajattelin, että minun tulisi alkaa kasvattaa
Possua kohtelemaan tyttöä niinkuin ameriikkalaiset herrasmiehet
tyttöjä kohtelevat. Niinpä pyysin häntä tulemaan teelle saliimme
hotelliin, koska minulla oli pahanlainen päänkivistys. Tarkoitan, että
tosiaan näytän varsin sirolta vaaleanpunaisessa kotipuvussani. Ja
minä lähetin erään näppärän hotellipojan, Dorothyn ja minun
tuttavani, joka on vallan veikeä poika, nimeltään Harry, ja jonka
kanssa me haastelemme aika paljon. Ja minä annoin Harrylle
kymmenen puntaa englantilaisten rahaa ja käskin hänen mennä
kaikkein kalliimman kukkaskauppiaan myymälään ostaakseen
minulle kovin, kovin kalliita orkideja kymmenellä punnalla ja
tuodakseen ne saliimme neljännestä yli viiden mitään muuta
virkkaamatta kuin että ne olivat minulle.

Sitten Possu tuli teelle, ja me joimme teetä, kun Harry tuli sisälle
eikä sanonut sanaakaan, vaan antoi minulle aika ison laatikon ja
sanoi, että se oli minulle. Sitten minä avasin laatikon, ja ihan tottakin
siellä oli tusina mitä komeimpia orkideja. Sitten minä etsin korttia,
mutta eihän siellä tietenkään mitään korttia ollut, ja minä tartuin
Possuun ja sanoin, että minun oli häntä oikein hartaasti syleiltävä,
koska kukkien täytyi olla häneltä. Mutta hän sanoi, ettei hän ollut
niitä lähettänyt. Mutta minä sanoin, että hän se tietysti oli, sillä minä
sanoin, että Lontoossa oli vain yksi ainoa herrasmies, joka oli niin
herttainen ja jalomielinen ja jolla oli niin lämmin sydän, että hän
lähettäisi tytölle tusinan orkideja, niinkuin hän nyt oli tehnyt. Hän
tahtoi edelleenkin kieltää. Mutta minä sanoin tietäväni, että se oli
hän, koska Lontoossa ei ollut toista niin ihmeellisen ihmeellistä ja
merkillistä herrasmiestä, että lähettäisi tytölle tusinan orkideja joka
päivä, kuten hän. Niin minun täytyi tosiaan pyytää anteeksi, että
halasin häntä niin kiihkeästi, mutta minä sanoin hänelle, että minä
olin niin täynnä sysäyksiä ja innoituksia, että kun minä tiesin hänen
aikovan lähettää minulle tusinan orkideja joka päivä, riemastuin siitä
niin kovin, etten voinut itseäni hillitä.
 Sitten Dorothy ja Gerald tulivat sisälle, ja minä kerroin heille, mikä
ihmeen ihmeellinen herrasmies Possu näytti olevan, ja sanoin heille,
että kun herrasmies lähettää tytölle tusinan orkideja joka päivä, niin
hän tosiaan oli mielestäni kuin prinssi. Ja Possu punastui kovin ja oli
tosiaan kovin, kovin mielissään eikä enää kieltänyt, että hän oli kukat
lähettänyt. Sitten minä aloin hupsutella hänen kanssaan ja sanoin
hänelle, että hänen oli pidettävä varansa, koska hän tosiaan oli hyvin
komean näköinen ja minä olin niin herkkä, että vielä jonakuna
päivänä saatoin unohtaa itseni ja muiskauttaa hänelle suukkosen. Ja
Possu tunsi tosiaan hyvin, hyvin suurta mielihyvää siitä, että hän oli
niin komean näköinen herrasmies. Hän ei voinut olla punastumatta
tuon tuostakin ja nauraa irvisti kaiken aikaa koko naamallaan
toisesta korvasta toiseen.

Sitten hän kutsui meidät päivällisille, ja hän ja Gerald menivät

muuttamaan vaatteita päivällistä varten. Ja sitten Dorothylla ja
minulla oli heidän mentyään pikku riitakin, kun Dorothy kysyi minulta,
oliko minun isäni murtovaras vai maantierosvo. Mutta minä vastasin
hänelle, etten minä ollut kyllin hienostumaton kuluttaakseni aikaani
herrasmiehelle, joka oli vain palkattu ammattitanssija, silloin kun
hänellä oli jotakin hommaa. Ja Dorothy sanoi, että Gerald oli
herrasmies, koska hän oli kirjoittanut hänelle aateliskilvellä
varustetun kirjelipun. Mutta minä käskin hänen koettaa, kelpaisiko se
kilpi syötäväksi. Ja sitten meidän täytyi mennä pukeutumaan.

Nyt tänä aamuna Harry, se meidän poikatuttavamme, joka on

hotellin juoksupoika, herätti minut kello kymmeneltä, koska hänellä
oli tusina orkideja laatikossa Possulta. Ja kun Possu nyt tottuu
ostamaan tusinan orkideja joka päivä, niin lopuksi näyttää
timanttinauha hänestä varsin hyvältä kaupalta. Sillä minä ajattelin
aina, että rahojen tuhlaus on vain totuttu tapa, ja jos saa
herrasmiehen ostelemaan tusinan orkideja kerrallaan, oppii hän
tosiaan varsin hyviä tapoja.

Huhtikuun 21 p:nä.

No, niin, eilen illalla minä vein Possun ostoksille Bond Street-
nimiselle kadulle. Ja minä vein hänet jalokivimyymälään, sanoen
haluavani hopeista kuvaraamia, koska minun oli saatava hänen
valokuvansa ja tahdoin kehystää sen sellaiseen. Sillä minä sanoin
Possulle, että kun tyttö joutuu tuntemaan niin uhkean herrasmiehen
kuin hänet, haluaa hän pitää hänen kuvaansa toalettipöydällään
voidakseen sitä oikein paljon katsella. Ja Possu tuli ihan nenästä
vedetyksi. Katselimme siis hopeisia kuvakehyksiä. Mutta sitten minä
sanoin hänelle, että minusta ei hopearaami tosiaan ollut kyllin hyvä
hänen muotokuvalleen; olinhan vain unohtanut, että oli
kultaraamejakin, kunnes niitä täällä näin. Aloimme siis katsella
kultaisia valokuvaraameja. Ja sitten kävi ilmi, että hänen kuvansa oli
otettu upseerin univormussa. Silloin minä sanoin hänelle, että hänen
täytyi näyttää niin komealta upseeripuvussa, että kultakehyksetkään
eivät minusta olleet kyllin hyviä; mutta kun siellä ei ollut
platinakehyksiä, täytyi meidän ostaa paras, minkä löysimme.

Sitten minä kysyin häneltä, voisiko hän huomenna pukeutua

vormuunsa, koska minä kernaasti näkisin hänet siinä, ja sitten
menisimme rouva Weeksin teekutsuihin. Ja sitten hän tuli tosiaan
hyvin iloiseksi, sillä hän irvisti koko naamallaan ja lupasi noudattaa
pyyntöäni. Sitten minä sanoin hänelle, että minunlaiseni pikku etana
näyttäisi olemattoman vähäpätöiseltä astuessaan hänen komean
univormunsa rinnalla. Ja sitten me aloimme katsella rannerenkaita,
mutta muuan hänen naistuttavansa, joka on hyvä ystävä hänen
vaimolleen, joka asuu heidän maahuvilassaan maalla, tuli
myymälään, ja Possu aivan hermostui, kun hänet tavattiin
jalokivikaupasta, jollaisessa ei ollut käynyt moniin vuosikausiin, ja
niin meidän oli pakko mennä tiehemme.

Tänä aamuna Gerald soitti Dorothylle ja sanoi, että ylihuomenna

heillä on puutarhakutsut teatterinäytäntöineen ja siellä myydään
ihmisille tavaroita hyväntekeväisyydestä, ja hän kysyi, tahtoisimmeko
Dorothy ja minä tulla myös myyjättäriksi myydäksemme ihmisille
hyväntekeväisyystavaroita. Ja me lupasimme tulla.

Ja nyt minun täytyy soittaa rouva Weeksille ja sanoa tuovani sir

Francis Beekmanin teelle huomenna, ja toivon, että kaikki käy hyvin.
Mutta minä toivon todella, ettei Possu kertoisi niin monia juttuja.
Tarkoitan, ettei minulla ole mitään herrasmiestä vastaan, joka kertoo
paljon juttuja, mutta herrasmies, joka kertoo paljon juttuja ja aina
samoja juttuja, on kovin ikävystyttävä. Tarkoitan, että Lontoo on
tosiaan epäkasvattava, kosken täällä näy muuta oppivan kuin
joitakuita Possun juttuja, joiden unhottamisessa minulla on täysi työ.
Niinpä alankin saada Lontoosta vallan kylläkseni.

Huhtikuun 22 p:nä.

Eilen Possu tuli univormussaan, mutta hän oli ihan kauhuissaan,

kun oli saanut kirjeen. Tarkoitan, että hänen vaimonsa on tulossa
Lontooseen, se kun aina tulee Lontooseen kerran vuodessa
käännättääkseen vanhat vaatteensa, koska täällä on tyttö, joka
tekee sen kovin, kovin halvalla. Ja hän aikoo asua sen
rouvashenkilön luona, joka näki meidät jalokivikaupassa, koska aina
käy halvemmaksi kineesata jonkun ystävän luona. Mutta minä yritin
reipastuttaa Possua, sanoen, ettei se rouvashenkilö kaiketikaan
meitä nähnyt, ja jos olisi nähnytkin, ei olisi uskonut silmiäänkään
tavatessaan hänet jalokivikaupassa. Mutta minä en kertonut hänelle,
että Dorothyn ja minun kai on parasta pian lähteä Pariisiin. Sillä
Possun seura alkaa vähitellen todellakin kysyä tytön hermoja. Mutta
sainpa Possun oikein ihastumaan vormuunsa, kun sanoin, että
tunsin sopivani hänen seuraansa vain timanttidiadeemissa. Ja sitten
minä sanoin hänelle, että vaikka hänen vaimonsa oli Lontoossa, sopi
meidän silti olla ystäviä, koska minä en voinut olla häntä ihailematta,
vaikka hänen vaimonsa olikin Lontoossa. Ja minä sanoin hänelle
tosiaan uskovani, että tällainen asia oli melkein aina kohtalon
sormen jälki. Ja sitten me menimme teelle rouva Weeksin luo. Ja
Possu sopi rouva Weeksin kanssa timanttidiadeemin kaupasta,
suostuen pulittamaan rahat, ja rouva sai melkein halvauksen; mutta
hän pitää asian salassa, kun ei sitä kuitenkaan kukaan uskoisi. Nyt
minulla siis on timanttidiadeemi, ja minun täytyy myöntää, että kaikki
aina kääntyy parhain päin. Mutta minä lupasin Possulle, että jäisin
ainaiseksi Lontooseen ja että pysyisimme aina ystävinä. Sillä Possu
sanoo aina, että minä olen ainoa, joka ihailen häntä hänen oman
itsensä tähden.

Huhtikuun 25 p:nä.

Niin, viime päivinä meillä on ollut niin paljon hommaa, ettei minulla
ole ollut aikaa kirjoittaa mitään päiväkirjaan, koska nyt olemme
laivassa, joka näyttää varsin pieneltä laivalta ja purjehtii Pariisiin,
jonne pääsemme tänä iltapäivänä. Sillä ei kestä läheskään yhtä
kauan matkustaa Pariisiin kuin Lontooseen. Tarkoitan, että tuntuu
ihan omituiselta ajatella matkan Lontooseen kestävän kuusi
vuorokautta, kun Pariisiin ehtii yhdessä päivässä.

Ja Dorothy on ihan kiukuissaan, kun hän ei tahtonut tulla, sillä hän

on sokeasti rakastunut Geraldiin ja Gerald sanoi, ettei meidän
tosiaankaan tulisi lähteä Lontoosta ennenkuin olimme käyneet
Englantia katsomassa, kun nyt kerran satuimme täällä olemaan.
Mutta minä sanoin hänelle, että jos Englanti oli samallainen paikka
kuin Lontoo näkyy olevan, niin tiedän jo tosiaan liian paljon
mokomasta välittääkseni. Tarkoitan, että Gerald sukelsi esiin
asemalla, tuoden Dorothylle rannerenkaan, ja silloin minä sanoin
Dorothylle, että hän sai kiittää onneaan, kun pääsi eroon moisesta
miehestä. Mutta Dorothyn täytyi tulla mukaan, koska herra Eisman
maksaa hänen matkakulunsa, sillä hän tahtoo, että Dorothy on
minun esiliinani.

Ja viimeinen homma Lontoossa oli se puutarhajuhla. Ja minä myin

aika paljon punaisia ilmapalloja. Minä myin kahdestakymmenestä
punnasta punaisen ilmapallon Harry Lauderille, kuuluisalle
skotlantilaiselle herrasmiehelle, joka on se kuuluisa skotlantilainen
tenori. Ja Dorothy sanoi, ettei minun tarvinnut ostaa matkalippua
Pariisin laivaan, sillä jos minä sain sen kitupiikin ostamaan punaisen
ilmapallon, niin kyllä maar minä saatoin Kanaalin yli kävelläkin.

Eikä Possu tiedä, että me olemme lähteneet, mutta minä postitin

hänelle kirjeen sanoen, että kyllä halusin tavata hänet jonkun ajan
päästä joskus. Ja minä olin tosiaan iloinen päästessäni pois
huoneistamme Ritzissä. Tarkoitan, että viisi-kuusikymmentä
kappaletta orkideja tosiaan herättää tytössä hautajaistunnelmaa.
Sitten minä lähetin sähkösanoman herra Eismanille, ilmoittaen
hänelle, ettemme voineet mitään oppia Lontoossa, koska tiesimme
liian paljon, ja että Pariisiin tultuamme voisimme edes oppia
franskaa, jos niin haluaisimme.

Ja minä olen tosiaan kovin, kovin utelias, kun olen kuullut kovin
paljon Pariisista ja aavistan, että sen täytyy olla paljoa kasvattavampi
kuin Lontoo; ja sormeni syyhyvät nähdäkseni Ritzin hotellin
Pariisissa.

PARIISI ON JUMALAINEN

Huhtikuun 27 p:nä.

Pariisi on jumalainen. Tarkoitan, että Dorothy ja minä saavuimme

Pariisiin eilen, ja se on tosiaan jumalainen. Sillä kun me tulimme
laivasta ja kävimme tullissa, oli hirveän kuuma ja tuntui lemuavan
aika lailla, ja kaikki ranskalaiset herrasmiehet tullitoimistossa
kirkuivat aika paljon. Silloin minä vilkaisin ympärilleni ja keksin
ranskalaisen herrasmiehen, joka oli tosiaan kovin komeassa
vormussa, ja hän näkyi olevan kovin, kovin tärkeä herra, ja minä
annoin hänelle kahdenkymmenen frangin verran Ranskan rahaa, ja
hän oli kovin, kovin kohtelias, tuuppi kaikki muut kumoon ja kiikutti
matkalaukkumme tullitoimiston läpi. Sillä minun mielestäni on
kaksikymmentä frangia kovin vähän herrasmiehelle, jolla jo
takissaankin on vähintään sadan dollarin edestä kultakaluunaa,
housuista puhumattakaan.

Tarkoitan, että minusta ranskalaiset herrasmiehet kirkuvat aina

aika paljon, varsinkin autonajajat, kun ne vaan saavat juomarahaksi
pienikokoisen kellervän lantin, jota sanotaan "viideksikymmeneksi
sangtiiniksi". Mutta hyvä asia kaikissa ranskalaisissa herrasmiehissä
on se, että joka kerta kun ranskalainen herrasmies alkaa huutaa, voi
aina tukkia hänen suunsa viidellä frangilla, olkoon hän kuka tahansa.
Tarkoitan, että on niin virkistävää kuulla ranskalaisen herran
lakkaavan parkumasta, että se tosiaan olisi hyvä kauppa
kymmenelläkin frangilla.

Tulimme sitten Ritzin hotelliin, ja Ritzin hotelli on jumalainen. Sillä

kun tyttö saa istua suloisessa tarjoiluhuoneessa ja nauttia ihania
samppanjagrogeja ja katsella kaikkia Pariisin tärkeitä ranskalaisia
ihmisiä, niin minusta se on jumalaista. Tarkoitan, että kun tyttö saa
istua siellä ja katsella Dollyn sisaria ja Helmenhohtavaa ja Maybelle
Gillman Coreyta ja rouva Nashia, niin sille ei ole maailmassa vertaa.
Sillä kun katselee rouva Nashia, ja kuulee, mitä rouva Nash on
herrasmiehiltä saanut, niin tytön täytyy pidätellä henkeään.

Ja kun tyttö kävelee ympäriinsä ja lueskelee kaikkia kylttejä

kaikkine kuuluisine ja historjallisine nimineen, saa se hänet tosiaan
pidättelemään henkeään. Sillä kun Dorothy ja minä olimme kävelyllä
ja olimme kävelleet vain muutamia katuvälejä, niin niillä muutamilla
katuväleillä luimme kaikki historjalliset nimet, kuten Cotyn ja
Cartierin, ja minä tiesin, että näimme jotakin kasvattavaa vihdoinkin
ja ettemme olleet tehneet matkaamme turhaan. Tarkoitan, että minä
tosiaan yritän kasvattaa Dorothya ja herättää hänessä
kunnioituksentunnetta. Niinpä seisoimme kerran Vantomi-nimisen
torin kulmassa, ja jos kääntää selkänsä sen keskelle pystytettyyn
muistopatsaaseen, niin näkee pelkkiä Cotyn kylttejä. Ja minä sanoin
Dorothylle, eikö tosiaan ollut kirpaiseva ajatella seisovansa sillä
historjallisella paikalla, missä herra Coty valmistaa kaikki
hajuvetensä. Mutta Dorothy sanoi, että herra Coty oli kai tullut
Pariisiin ja haistanut, että Pariisissa saattoi tehdä afäärejä sillä alalla.
Dorothy, nähkääs, ei tosiaan opi koskaan mitään kunnioittamaan.

Sitten saimme nähdä jalokivikaupan ja näimme sen ikkunassa

jalokiviä, ja meistä ne tuntuivat olevan kovin, kovin huokeahintaisia,
mutta hinnat oli niihin kaikkiin merkitty frangeissa, eikä Dorothy ja
minä oikeastaan olla niin suuria matemikkoja, että osaisimme
laskea, kuinka paljon frangit tekevät rahassa. Menimme siis sisälle ja
kysyimme, ja hinta näkyi olleen ainoastaan kaksikymmentä dollaria,
eivätkä ne kuulu olleen timantteja, vaan "similiä", mikä on erään
sanan nimi, joka merkitsee jäljennös. Silloin Dorothy sanoi; että
"similiksi" pitäisi tytön sanoa herrasmiestä, joka hänelle mokomaa
tarjoo. Tarkoitan, että olisin joutunut tosiaan hämilleni, mutta
herrasmies ei näkynyt ymmärtävän Dorothyn englantia.

Näin ollen tulee tyttö tosiaan alakuloiseksi ajatellessaan, ettei

tiedä, onko se mitään muuta kuin mukailua. Tarkoitan, että
herrasmies voisi pettää tytön antamalla hänelle lahjan, joka on
ainoastaan kahdenkymmenen dollarin arvoinen. Kun siis herra
Eisman ensi viikolla tulee Pariisiin ja jos hän haluaa antaa minulle
lahjan, niin pyydän häntä ottamaan minut mukaan, koska hän on
erinomaisen taitava ja tottunut nuuskimaan halpoja esineitä. Ja kun
herrasmies jalokivikaupassa sanoi, että monen monilla Pariisin
kuuluisilla tytöillä oli mukailuja kaikista jalokivistään, jotka he pistivät
kassakaappiin, ja että he käyttivät vain mukailuja ollakseen komeita
ja voidakseen huoleti pitää hauskaa samalla kertaa, niin minä sanoin
hänelle, etten luullut kenenkään tytön, joka oli hieno neiti, voivan
ajatellakaan pitää niin hauskaa, ettei muistaisi katsoa jalokiviensä
perään.

Sitten palasimme Ritziin ja purimme matkalaukkumme erään

tosiaan herttaisen viinurin avulla, joka toi meille herkullisen puolisen.
Hän on nimeltään Leon ja puhuu englantia melkein kuin
ameriikkalainen. Ja Dorothy ja minä haastelemme hänen kanssaan
melko paljon. Ja Leon sanoi, ettei meidän tulisi oleskella Ritzissä
kaikkea aikaamme, vaan että meidän tosiaan pitäisi käydä Pariisia
katsomassa. Silloin Dorothy sanoi menevänsä alas eteiseen
tavatakseen jonkun herran, joka näyttäisi meille Pariisia. Parin
minuutin päästä hän soitti minulle eteisen puhelimesta ja sanoi
minulle: "Olen täällä tavannut ranskalaisen peipposen, joka on
ranskalainen aatelismies varakreivin tittelillä, niin juoksehan nyt pian
alas." Ja minä sanoin: "Kuinka on ranskalainen joutunut Ritziin?"
Dorothy vastasi: "Hän pistäysi tänne sadetta pakoon eikä ole
huomannut, että se on jo tauonnut." Ja minä sanoin: "Kai sinä tapasi
mukaan olet löytänyt jonkun, jolla ei ole edes millä auton maksaa.
Mikset ottanut ameriikkalaista herrasmiestä, jolla on aina rahaa?"
Niin Dorothy sanoi, että hän oli luullut ranskalaisen herrasmiehen
tuntevan Pariisin paremmin. Minä vastasin: "Eihän se hölmö edes
tiedä, että sade on tauonnut." Mutta alas minä menin kuitenkin.

Ja se varakreivi oli todella oikein ihastuttava. Sitten me ajoimme

katselemaan Pariisia ja näimme, kuinka jumalainen se tosiaan on.
Tarkoitan, että Eiffel-torni on jumalainen, ja se on paljon
kasvattavampi kuin Lontoon Tower, koska Lontoon tornia ei voi edes
nähdä, jos sattuu seisomaan kahden katumitan päässä. Mutta kun
tyttö katselee Eiffel-tornia, tietää hän jotakin katselevansa. Sillä minä
luulen, että tosiaan olisi vaikea olla Eiffel-tornia huomaamatta.

Sitten menimme Madrid-nimiseen paikkaan teelle? Ja siellä oli

tosiaan jumalaista. Tarkoitan, että näin Dollyn sisaret ja
Helmenhohtavan ja rouva Coreyn ja rouva Nashin kaikki jälleen
uudestaan.

Sitten menimme päivälliselle ja sitten Mongmartiin, ja siellä oli

tosiaan jumalaista, koska näimme heidät kaikki jälleen uudestaan.
Tarkoitan että Mongmartissa on oikea ameriikkalainen jazzorkesteri
ja aika paljon new-yorkilaisia, jotka me tunsimme, ja tuntui vallan
siltä kuin olisimme olleet New Yorkissa, mikä oli jumalaista. Ja sitten
me palasimme Ritziin. Sitten Dorothylla ja minulla oli pikku riitakin,
kun Dorothy sanoi, että minä meidän Pariisia katsellessamme kysyin
varakreiviltä, mikä oli sen tuntemattoman sotilaan nimi, joka oli
haudattuna aika suuren muistopatsaan alle. Silloin minä sanoin, ettei
aikomukseni ollut sitä kysyä häneltä, jos niin teinkään, sillä minähän
tarkoitin vain kysyä häneltä sen sotamiehen äidin nimeä, sillä
kuolleen sotamiehen äiti on aina se, jota minä aina näyn ajattelevan
enemmän kuin sitä kuollutta sotamiestä, joka on kuollut.

Ja se ranskalainen varakreivi aikoo käydä tapaamassa aamulla,

mutten minä aio ottaa häntä vastaan. Sillä ranskalaiset herrasmiehet
tuottavat tosiaan aina pettymyksen. Tarkoitan, että ne vievät meidät
vallan veikeihin paikkoihin, joissa tuntee elämänsä vallan hauskaksi
ja luulee tosiaan viettävänsä ihanan hetken. Mutta kun tulee kotiin ja
miettii sitä kaikkea, niin kaikki, mitä tyttö on saanut, on
kahdenkymmenen frangin hintainen viuhka, joka ei rahassa merkitse
juuri mitään, ja nukke, joita ravintoloissa lahjoitellaan ilmaiseksi.
Tarkoitan, että tytön tulee pitää varansa Pariisissa, sillä muutoin
hänellä olisi Pariisissa niin hauskaa, ettei hän pääsisi puusta pitkään.
Sen vuoksi tosiaan ajattelenkin, että ameriikkalaiset herrasmiehet
ovat sittenkin parhaita, sillä vaikka suutelo kädelle tuntuukin varsin
ihanalta, niin timantti- ja safiirirannerengas kestää iankaiken. Sitä
paitsi en luule, että minun tulisi lähteä kenenkään pariisilaisen
herrasmiehen mukaan, koska herra Eisman saapuu tänne ensi
viikolla, ja hän sanoi minulle, että ainoat herrasmiehet, joiden kanssa
hän soisi minun seurustelevan, ovat nerokkaat herrasmiehet, jotka
voivat kasvattaa tytön aivoja. Mutta minä en tosiaan näy näkevän
monta herrasmiestä täällä Ritzissä, jotka näyttävät siltä, että
kehittäisivät tytön aivoja. Huomenna siis lähdemme ostoksille ja
minusta näyttää tosiaan liian paljolta toivoa löytäväni herrasmiestä,
jota herra Eisman pitäisi sopivana tyttöjen älyjen kehittäjäksi ja joka
viitsisi lähteä meidän kanssamme ostoksille.

Huhtikuun 29 p:nä.

Eilen vasta oli päivä. Tarkoitan, että Dorothy ja minä olimme juuri
lähdössä ostoksille, kun puhelin soi ja ilmoitettiin, että lady Francis
Beekman oli alhaalla ja halusi tulla yläkertaan. Siitä minä ihan
hämmästyin. Tarkoitan, etten tiennyt, mitä sanoin, ja niin sanoin:
hyvä on. Sitten minä kerroin Dorothylle, ja me löimme viisaat
päämme yhteen. Sillä lady Francis Beekman kuuluu olevan sen sir
Francis Beekman-nimisen herrasmiehen vaimo, joka ihaili minua
Lontoossa ja näkyi ihailevan minua niin paljon, että kysyi saisiko hän
lahjoittaa minulle timanttidiadeemin. Ja näytti siltä, että hänen
vaimonsa oli täytynyt siitä kuulla, ja näytti todella siltä, että hän sen
vuoksi oli saapunut suoraa päätä Lontoosta. Ja kun ovelle
kolkutettiin oikein, oikein kovaa, pyysin minä häntä tulemaan sisälle.
Ja lady Francis Beekman tuli sisälle ja hän oli aika kookas rouva,
joka paljonkin muistutti Bill Hartia. Tarkoitan, että lady Francis
Beekman Dorothyn mielestä muistutti paljonkin Bill Hartia, vaikka
hän tosiaan sanoo hänen vielä enemmän muistuttavan Bill Hartin
hevosta. Ja hän lienee sanonut, että jollen heti antaisi takaisin
timanttidiadeemia, nostaisi hän siitä aika melun ja tärvelisi minun
maineeni. Sillä hän sanoi, että koko jutussa täytyi tosiaan olla jotakin
vinossa. Sir Francis Beekman ja hän kuuluivat näetten olleen
naimisissa kolmekymmentäviisi vuotta, ja viimeinen lahja, jonka hän
vaimolleen antoi, oli vihkisormus. Silloin Dorothy avasi suunsa ja
sanoi: "Rouvaseni, yhtä vähän te voitte tärvellä minun ystävättäreni
mainetta kuin upottaa Veitsin laivaston."

Tarkoitan, että olin aivan ylpeä Dorothysta, kun hän täten puolusti
mainettani. Sillä minusta ei tosiaan ole mikään niin ihmeellistä kuin
kaksi tyttöä, jotka tukevat toisiaan ja auttavat toisiaan sekä myötä-
että alamäessä. Sillä näyttipä lady Francis Beekman kuinka
tarmokkaalta tahansa, täytyi hänen tajuta, ettei hän kyennyt
upottamaan kokonaista laivastoa, joka oli täynnä laivoja. Ja niin
hänen täytyi heretä mainettani uhkaamasta. Sitten hän sanoi, että
hän raahaisi minut tuomioistuimen eteen ja sanoisi, että se oli ollut
sopimatonta vaikutusta. Mutta minä vastasin hänelle. "Jos te tulette
tuo hattu päässänne lakitupaan, niin saammepa nähdä, tarvitaanko
siihen tuomarin mielestä mitään sopimatonta vaikutusta, että Sir
Francis Beekman tulee vilkaisseeksi johonkuhun tyttöön." Silloin
Dorothy avasi suunsa, ja Dorothy sanoi: "Ystävättäreni on oikeassa,
lady Beekman. Teidän pitäisi olla kuningatar saadaksenne käydä
rauhassa tommoinen hattu päässänne." Ja lady Francis Beekman
näkyi ihan suuttuvan. Ja sitten hän sanoi, että hän lähettäisi
hakemaan sir Francis Beekmanin, joka oli äkkiä lähtenyt Skotlantiin
metsästämään, kun sai kuulla, että lady Francis Beekman oli saanut
kuulla. Silloin Dorothy sanoi: "Tarkoitatteko, että olette päästänyt sir
Francis Beekmanin valtoimeksi niiden Skotlannin tuhlarien
joukkoon?" Ja Dorothy sanoi, että hänen olisi parasta katsoa
miehensä perään, jottei se jonakuna iltana joutuisi poikaviikarien
seuraan ja tuhlaisi puolta pennyä ihan turhaan. Tarkoitan, että aina
rohkaisen Dorothya suulauteen, kun meidän on haasteltava lady
Francis Beekmanin kaltaisten hienostumattomien ihmisten kanssa,
koska Dorothy puhuu hienostumattomien ihmisten kanssa heidän
omaa kieltään paremmin kuin minunlaiseni sivistynyt tyttö. Ja
Dorothy sanoi: "Parasta on, ettette lähetä hakemaan sir Francis
Beekmania, sillä jos minun ystävättäreni todella tahtoisi käydä sir
Francis Beekmanin kimppuun, niin hänestä tulisi niin putipuhdas,
ettei jäisi jäljelle muuta kuin hänen arvonimensä." Ja sitten minäkin
puhuin suuni puhtaaksi ja sanoin, että minä olin ameriikkalainen tyttö
ja että me ameriikkalaiset tytöt emme piittaa arvonimistä, koska me
ameriikkalaiset tytöt aina sanomme, että se mikä kelpaa
Washingtonille, kelpaa meillekin. Mutta lady Francis Beekman näkyi
tulevan yhä vihaisemmaksi kaiken aikaa.

Sitten hän sanoi, että hän tarpeen tullen kertoisi tuomarille, että sir
Francis Beekman oli järjiltään silloin, kun hän sen minulle antoi.
Silloin sanoi Dorothy: "Jos menette oikeuteen ja tuomari tulee teihin
oikein tarkkaan katsahtaneeksi, niin hän päättelee sir Francis
Beekmanin olleen järjiltään kolmekymmentäviisi vuotta sitten." Niin
lady Francis Beekman sanoi tietävänsä minkälaisen henkilön kanssa
hän oli tekemisissä ja ettei hän halunnut olla minkään sellaisen
henkilön kanssa tekemisissä, koska se loukkasi hänen arvoaan. Ja
Dorothy sanoi: "Rouvaseni, jos me loukkaamme teidän arvoanne