The Space Value of Money: Rethinking

Finance Beyond Risk & Time Armen V.

Papazian
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-space-value-of-money-rethinking-finance-beyond-
risk-time-armen-v-papazian/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Water Risk Modeling: Developing Risk-Return Management

Techniques in Finance and Beyond Dieter Gramlich

https://ebookmass.com/product/water-risk-modeling-developing-
risk-return-management-techniques-in-finance-and-beyond-dieter-
gramlich/

The Philosophy of Money and Finance 1st Edition Joakim

Sandberg

https://ebookmass.com/product/the-philosophy-of-money-and-
finance-1st-edition-joakim-sandberg/

Beyond Time (Beyond Book 1) Lee Mccormick

https://ebookmass.com/product/beyond-time-beyond-book-1-lee-
mccormick/

Quantum Space: Loop Quantum Gravity and the Search for

the Structure of Space, Time, and the Universe Baggott

https://ebookmass.com/product/quantum-space-loop-quantum-gravity-
and-the-search-for-the-structure-of-space-time-and-the-universe-
baggott/
Ecological Money and Finance Thomas Lagoarde-Segot

https://ebookmass.com/product/ecological-money-and-finance-
thomas-lagoarde-segot/

A Guide to Good Money: Beyond the Illusions of Asset

Inflation Brendan Brown

https://ebookmass.com/product/a-guide-to-good-money-beyond-the-
illusions-of-asset-inflation-brendan-brown/

Of Risk and Ruin (Time Walkers Tales Book 1) E.B. Brown

https://ebookmass.com/product/of-risk-and-ruin-time-walkers-
tales-book-1-e-b-brown/

eTextbook 978-0132719162 Personal Finance: Turning

Money into Wealth (6th Edition) (The Prentice Hall
Series in Finance)

https://ebookmass.com/product/etextbook-978-0132719162-personal-
finance-turning-money-into-wealth-6th-edition-the-prentice-hall-
series-in-finance/

Marking the Centenary of Samuel Alexander's Space, Time

and Deity 1st Edition A.R.J. Fisher (Editor)

https://ebookmass.com/product/marking-the-centenary-of-samuel-
alexanders-space-time-and-deity-1st-edition-a-r-j-fisher-editor/
the space value
of money
Rethinking Finance
Beyond Risk & Time

Armen V. Papazian
The Space Value of Money
 Armen V. Papazian

The Space Value

of Money
Rethinking Finance Beyond Risk & Time
Armen V. Papazian
King’s College
University of Cambridge
Cambridge, UK

ISBN 978-1-137-59487-7 ISBN 978-1-137-59489-1 (eBook)

https://doi.org/10.1057/978-1-137-59489-1

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2022

The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work in accordance
with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Limited
The registered company address is: The Campus, 4 Crinan Street, London, N1 9XW, United Kingdom
 E pur si muove…1

1 ‘And yet it moves’, refers to the Earth and is attributed to Galileo Galilei (1564–1642).
 To my children,
Dare to imagine fearlessly, love unconditionally, and create responsibly.
 Preface

Finance, just like all human inventions, is designed and structured in human
reason and imagination first. It is actualised, institutionalised, and digitised,
in some shape or form, perfectly or imperfectly, only after its purpose, prin-
ciples, tools, and models have been defined, debated, and negotiated in
society.
Digitisation does not automatically imply improvement. An unfair and
unequal process can remain so after digitisation. The architecture of our
markets, the procedural mechanisms behind money creation, the principles
and equations of a valuation model change not when they are digitised, but
when they are reinterpreted in their fundamental assumptions, and are rebuilt
upon an entirely new value framework. In the age of digital transforma-
tion, we are more than ever exposed to the risk of digitising confusion, and
reinforcing suboptimal frameworks, structures, and models.
As the world becomes more aware of the devastating impact of climate
change and recognises that we have littered every environment we have come
to touch—debris in orbit, carbon in air, plastic in oceans, waste in rivers and
on land—the necessity for change has become a mainstream agenda. What-
ever the perceived and real levels of commitment, the growth in sustainable
finance is a testimony to this parallel and simultaneous transformation.
This book is a theoretical treatise on sustainability in finance and aims to
contribute to the debate. The main argument and purpose are straightfor-
ward. If we are to ensure an effective transition, and a long-term change in
our trajectory, we must integrate sustainability into the core principles and

ix
x Preface

equations of finance, in theory and practice. I offer an approach and a set of

equations that can achieve such an objective.
To entrench sustainability into finance, we must introduce space, as an
analytical dimension and our physical context, into our models and equa-
tions. The main insights and ideas presented aim to provide a roadmap to an
entirely new type of finance, where space and our impact, in it and on it, are
an integral element of our value models. The book proposes a change in the
logic of the value of money as taught and applied in finance theory and prac-
tice, in academia and industry. It entrenches our spatial responsibility into
our value paradigm heretofore entirely focused on risk and time.
The ideas and analysis proposed in this book have been in development
for more than a decade. I have, throughout the last many years, starting
in 2009, at different occasions and through different mediums and publi-
cations, shared different elements of the key concepts and metrics. Many of
the pieces of the puzzle that I have previously discussed have been changed
and transformed through the completed framework and analysis. I expect
that these propositions will continue to evolve through the collective debate
that improves and refines all ideas.
Whether a layperson or finance student or scholar, or practitioner, when
considering the concepts presented and discussed in this book, I urge you to
uphold an optimistic interpretation of human nature, and to recognise the
immense creative power we possess as individuals, and as a global collective.
Indeed, the incredible innovations in technology over the last many decades
should be enough evidence that the human mind is capable of great feats, and
it is time to expect innovative improvements in finance theory and practice
as well.
The principle and metrics I propose and discuss in this book are not
statistically tested, yet, because the aim is not to look for correlations in the
past—a past from which our future must be so very different. The statistical
testing will become possible only after the principle and metrics are adopted
in theory and practice. While the equations proposed can be applied imme-
diately, my focus is on making the case for a transformed value framework
that takes us beyond risk and time, beyond the risk-averse return maximising
individual investor.
I introduce humanity and the planet as the two stakeholders yet to be
formally accounted for in our financial value equations. This is important
given that the analytical framework of the discipline has been built around
the risk-averse investor concerned with the risk and time value of expected
cash flows. A framework that has brought us to the edge of an existential
crisis with potentially catastrophic implications for our ecosystem.
 Preface xi

We face the pressing need to transform money and finance, a discipline

and industry that have, sometimes unwittingly and sometimes intentionally,
damaged the very fabric of our ecosystem and thwarted the evolution of our
species. Indeed, the root cause of our current predicament is not the carbon
in our air, the plastic in our oceans, the radioactive waste on land, the sewage
and garbage in our rivers, or the debris in orbit, but the lack of human
responsibility, a monetary architecture that absolves it, and a discipline that
has legitimised both.
If we are to truly change course and secure the health of our home planet,
and the future of our children, we must reimagine the value of money and the
institutional structures that create it. We face an evolutionary choice that will
determine our survival and the sustainable expansion of human productivity
on this planet and beyond.

United Kingdom Armen V. Papazian

22 February 2022
 Acknowledgments

I owe thanks and gratitude to a number of institutions and individuals. I

have received moral, financial, and intellectual support during the research
and writing phases of this book, and I would not have been able to complete
this work without it. I am grateful and thankful to:
King’s College Cambridge University, for providing me with an intellectual
home, and continuously supporting and inspiring my work.
Judge Business School Cambridge University for giving me the support and
the platform to express the early insights that are discussed in this book.
Tech Nation, for providing me with the support and sponsorship that
allowed me to continue working on this book.
Hermes Investment Management, recently Federated Hermes International,
for providing research funding during the early stages of the writing of this
book.
Finoptek, including founding partners and shareholders, for their faith and
support throughout the last many years.
Value Xd , including shareholders, colleagues, suppliers, and friends, for
their continuous support.
I owe special thanks to my parents, my mother Aline and late father Varant
Papazian, your love, courage, and humanity have inspired me throughout my
life; to my partner and friend, Taline Artinian, you have made everything
interesting and possible; to my wonderful children, Aren, Nayira, Roupen,
and Vicken, you have given meaning to it all; to my sisters, Taline, Garine,
Any, and their families, your continuous support has been invaluable; to my

xiii
xiv Acknowledgments

late grandparents, Dr. Papken and Arminée Papazian, and Aram and Sato
Amassian, their bold kindness and example have been a guiding light.
I owe special thanks to Tula Weis for her patience and strategic support,
she has played a central role in bringing this book to light, to Faith Su for
reviewing the manuscript and making sure everything is as it should be, and
to Pete Baker for recognising the theoretical and practical relevance of my
work and making this publication possible.
I owe special thanks to Dr. Keith Carne, Prof. Gishan Dissanaike, Lt
Col. Peter Garretson, Daud Vicary, Dr. Pascal Blanqué, Domenico del Re,
Dr. Salvatore Russo, Prof. Christine Hauskeller, Dr. Saker Nusseibeh, Giotto
Castelli, Adrian Webb, and Dr. Jonathan Bonello, for their support, for
reviewing the early drafts of this book, for feedback and discussions, for
providing reviews.
I am grateful to the following individuals for their direct and/or indirect
contributions, recently or in the past:
Prof. Dame Sandra Dawson, Dr. Mark Carney, Prof. Geoff Meeks, Prof.
Arnoud De Meyer, Prof. Ha-Joon Chang, Dr. Robin Chatterjee, Dr. Jose
Gabriel Palma, Prof. Tony Lawson, Prof. Geoffrey Hodgson, Prof. Pierre-
Charles Pradier, Prof. Peter Nolan, Prof Shailaja Fennell, Prof. Richard
Barker, Dr. Rachel Armstrong, Dr. Richard Obousy, Kelvin F. Long, Dr. Ian
J. O’Neill, Amalie Sinclair, John Lee, Prof. Pier Marzocca, Prof. Dirk Schulze-
Makuch, Prof. Joseph Miller, Charles Radley, Giorgio Gaviraghi, Eric Klein,
David Brin, Prof. Edward Guinan, Dr. Cathy W. Swan, Prof. Peter A. Swan,
Dr. Jose Cordeiro, Dr. Robert L. Frantz, Prof. Weilian Su, Dr. Mae Jemison,
Dr. David Livingston, Michael Laine, Dr. Eric Davis, Marc G. Millis, Paul
Gilster, John Davies, Dr. Andreas Hein, Robert Swinney, Patrick Mahon,
Robert Kennedy III, Angelo Genovese, Prof. Gregory Matloff, Mike Mongo,
Prof. Mauricio Talebi Gomes, Dr. Riccardo Vitale, Dr. Tara Cornish, Dr.
Tarek Mady, Dr. Shiyun Wang, George Littlejohn, Tony Manwaring, Richard
Spencer, Prof. Harold Chorney, Dr. Seishi Kimura, and Dr. Everett Price.
I am also grateful to the many colleagues, students, friends, and family who
have contributed to the wealth and depth of my learning and experiences over
the years. I have learned so much from so many.
While all are to be thanked, mistakes remain my own.
 Contents

1 Introduction 1
References 11
2 Finance: A Value Paradigm and Equations Without Space 17
2.1 The Risk and Time Value of Money 18
2.1.1 Discounting Cash Flows and the Net Present
Value Model 22
2.1.2 Company and Stock Valuation Models 24
2.1.3 The CAPM: Capital Asset Pricing Model 30
2.1.4 The Sharpe Ratio 31
2.1.5 The Arbitrage Pricing Theory and Three Factor
Model 32
2.1.6 Market Efficiency, Anomalies, and Risk-Adjusted
Abnormal Returns 33
2.1.7 The Modigliani Miller Theorem and Corporate
Investment 36
2.1.8 The Black and Scholes Option Pricing Model 37
2.1.9 Technical Analysis & Comparables 38
2.2 Space in Finance 39
2.3 Externalities 40
2.4 Conclusion 42
References 43

xv
xvi Contents

3 Sustainable Finance: Frameworks Without Value Equations 49

3.1 Carbon Budgets and Pathways 51
3.2 Sustainability: Standards and Frameworks 54
3.2.1 The TCFD Framework and Climate Disclosures 56
3.2.2 Climate Risks and Climate Responsibilities:
Double Materiality 59
3.2.3 Alignment Through Engagement
not Divestment 61
3.3 Portfolio Alignment Tools 62
3.3.1 Carbon Intensity 64
3.3.2 Implied Temperature Rise 64
3.4 ESG Ratings 67
3.5 ESG Integration in Practice 73
3.6 Responsible Banking, Nature-Related Financial
Disclosures, and Impact Investing 76
3.6.1 Impact Investing 76
3.6.2 Principles of Responsible Banking 79
3.6.3 Impact on Nature and the Taskforce
on Nature-Related Financial Disclosures 81
3.7 The Market Shaping Sustainable Finance and ESG
Reductionism 83
3.7.1 ESG, Responsible, Climate, and Sustainable
Finance 84
3.7.2 Space Layers and Sustainable Finance 85
3.7.3 Technology and Sustainable Finance: AI,
Algorithms, and Digital Data 87
3.7.4 Money Mechanics and Sustainable Finance:
Debt vs Crypto 87
3.8 Conclusion 88
References 89
4 The Missing Principle: Space Value of Money 101
4.1 The Transition Challenge: Impact & Return 102
4.2 The Space Value of Money 104
4.3 The New Stakeholders of Finance 106
4.3.1 A Pollution-Averse Planet 107
4.3.2 An Aspirational, Eternal, and Growing Human
Society 109
4.4 The Risk and Time Features of Our Evolutionary
Challenges 112
4.4.1 Short-Termism and Quarterly Capitalism 113
 Contents xvii

4.4.2 Funding Evolutionary Challenges 115

4.5 Conclusion 118
References 119
5 Quantifying Space Impact 123
5.1 The Space Impact Timeline 124
5.2 Space Impact Granularity 125
5.3 Mapping the Space Impact of Investments 128
5.4 Quantifying Space Impact 133
5.4.1 Planetary Impact: Pollution, Waste, Nature
and Biodiversity 134
5.4.1.1 Pollution and Waste 134
5.4.1.2 Biodiversity 138
5.4.2 Human Impact: Human Capital and R and D 142
5.4.2.1 Human Capital 142
5.4.2.2 Research and Development 144
5.4.3 Economic Impact: New Assets and New Money 147
5.4.3.1 New Assets 147
5.4.3.2 New Money 150
5.4.4 Governance 152
5.5 Net Space Value or Aggregating Space Impact 154
5.6 Space Impact Types and Intensity 156
5.7 The Space Growth Rate 162
5.8 Conclusion 163
References 164
6 Integrating Impact into Value 171
6.1 Impact and Discounted Cash Flows 173
6.1.1 A Simplified Example 174
6.1.2 The Impact-Adjusted Present Value of Cash
Flows 175
6.1.3 Impact-Adjusted Firm Value with Constant
Growth 179
6.1.4 Impact-Adjusted Firm Value with Variable
and Dual Period Growth 182
6.2 Impact-Adjusted CAPM, APT, and Three Factor Model 183
6.3 Impact-Adjusted Returns 188
6.4 Conclusion 189
References 189
xviii Contents

7 The Algorithms of Sustainable Finance 193

7.1 Digitising Confusion 195
7.2 Digitising Sustainability 197
7.2.1 Data 197
7.2.2 Algorithms 200
7.3 Conclusion 203
References 203
8 Sustainable Money Mechanics in Space 207
8.1 Money Creation via Debt 209
8.2 The Challenges of Debt-Based Money 213
8.2.1 Calendar Time and Space 214
8.2.2 Monetary Gravity and Monetary Hunger 216
8.2.3 Innovation, Risk, and Control 221
8.3 Value Easing: Sustainable Money Creation 222
8.3.1 From Debt to Space Value Creation 224
8.3.2 Climate PCN 226
8.3.3 NASA PCN 226
8.4 From Debt Ceiling to Wealth Floor 228
8.5 ‘Money’ Creation via Mathematical Guesswork 230
8.6 Conclusion 235
References 236
9 Conclusion 243
References 247

Index 251
 About the Author

Armen V. Papazian is a financial economist, a visionary thinker and inno-

vator. His research work on sustainability and money have been on the
cutting-edge of theoretical finance, and his industry work has led to the
creation of new markets, products, and a software platform that reimagines
analytics.
He is the first winner of the Alpha Centauri Prize for his work on
money mechanics for space (2013). He was a finalist for the Finance for
the Future Awards for his work on Space Value of Money (2016). His
innovative analytics platform was selected as one of top 33 UK Tech Star-
tups (2019), listed amongst top innovative technologies, and shortlisted for
various awards (2022).

xix
xx About the Author

He is a former stock exchange executive, an investment banker, a lecturer

in finance, a consultant, and a researcher. He is the author of numerous arti-
cles and thought leadership contributions across professional and academic
publications and global media. He earned his Ph.D. at the Cambridge
University Judge Business School, King’s College Cambridge.
An eclectic thinker with a passion for real life application and industry,
Armen is a radical humanist whose work and ideas have served and
contributed to a more holistic interpretation of our place in the universe,
and the role of finance in securing the resources needed for the sustainable
expansion of our creative reach.

Our financial imagination is as important as our technological imagination

when it comes to extending our reach into the cosmos.

Armen V. Papazian, Starship Congress, 2013

 Abbreviations

AI Artificial Intelligence
APF Asset Purchase Facility
APT Arbitrage Pricing Theory
ASTP Advanced Space Transportation Program
AT Algorithmic Trading
BIM Biodiversity Impact Metric
CAA Climate Ambition Alliance
CAPM Capital Asset Pricing Model
CBD Convention on Biological Diversity
CCC Climate Change Committee
CDE Carbon Dioxide Equivalency
CDO Collateralised Debt Obligations
CDP Carbon Disclosure Project
CDSB Climate Disclosure Standards Board
CE Credit Easing
CGFI UK Centre for Greening Finance and Investment
CGFI-SFI UK Centre for Greening Finance and Investment, Spatial Finance
Initiative
CISL Cambridge Institute for Sustainability Leadership
COP26 UN’s 26th Conference of the Parties
CPI Climate Project Initiative
DCF Discounted Cash Flow
DDM Dividends Discount Model
DOJ Department of Justice
EA Environmental Agency

xxi
xxii Abbreviations

EELV Evolved Expendable Launch Vehicles

EIO-LCA Economic Input Output—Life Cycle Assessment
ELE Extinction Level Event
EPA Environmental Protection Agency
ESA European Space Agency
ESG Environmental, Social, Governance
ETC Energy Transition Commission
FCA Financial Conduct Authority
FCF Free Cash Flows
FCFE Free Cash Flows for Equity
FCFF Free Cash Flows for Firm
FSB-TCFD Financial Stability Board—Task Force on Climate-related Financial
Disclosures
GFANZ Glasgow Financial Alliance for Net Zero
GDI Green Design Institute
GEO Geostationary Orbit
GGM Gordon Growth Model
GHG Greenhouse Gas
GRI Global Reporting Initiative
GSV Gross Space Value
GTP Global Temperature Potential
GWP Global Warming Potential
HFT High Frequency Trading
HRC Habitat Replacement Costs
IBRD International Bank for Reconstruction and Development
IEA International Energy Agency
IFRS International Financial Reporting Standards
IIED International Institute for Environment and Development
IPBES Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and
Ecosystem Services
IPCC Intergovernmental Panel on Climate Change
IRR Internal Rate of Return
ISS International Space Station
ISSB International Sustainability Standards Board
LCA Life Cycle Assessment
LEO Low Earth Orbit
LTV Loan to Value
MBS Mortgage-Backed Securities
MEO Medium Earth Orbit
NASA National Aeronautics and Space Administration
NLP Natural Language Processing
NOPLAT Net Operating Profit Less Adjusted Taxes
NPV Net Present Value
NSV Net Space Value
 Abbreviations xxiii

NZAM Net Zero Asset Managers Initiative

NZE Net Zero Emissions
OECD Organisation for Economic Co-operation and Development
PA Paris Agreement
PCN Public Capitalisation Notes
PRA Prudential Regulation Authority
PRI Principles of Responsible Investment
QE Quantitative Easing
ROIC Return on Invested Capital
RTZ Race to Zero
SASB Sustainability Accounting Standards Board
SBTi Science Based Targets initiative
SDGs Sustainable Development Goals
SF Sustainable Finance
SIIT Social Impact Investment Taskforce
SVM Space Value of Money
TCFD Task Force on Climate-related Financial Disclosures
TCFD-PAT TCFD, Portfolio Alignment Team
TCRE Transient Climate Response to Cumulative CO2 Emissions
TNFD Task Force on Nature-related Financial Disclosures
UNEP United Nations Environment Program
UNEPFI United Nations Environment Program Finance Initiative
UNFCCC United Nations Framework Convention on Climate Change
UNGC United Nations Global Compact
UNPRI United Nations Principles of Responsible Investment
VE Value Easing
VRF Value Reporting Foundation
WACC Weighted Average Cost of Capital
WBG World Bank Group
WWF World Wildlife Fund
Another random document with
no related content on Scribd:
 Sillävälin on eräs torpeedoveneen matruuseista lähestynyt meitä.
Näyttää kuin häntä vaivaisi uteliaisuus. Hän tiedustelee
kansallisuuttamme.

— Oletteko ruotsalaisia, koska puhutte ruotsia?

Suurin osa matruuseista on kotoisin Paraisilta.

— Ei, suomalaisia.

— Mutta ettehän te suomenkieltä puhu?

— Ei.

— Eikä se ole venättäkään. Eikä suomenkieltä?

— Ei. Hävettää sanoa, etteivät suomalaiset osaa suomea.

Matruusi hymyilee.

— Mutta eikö laivanne ollut venäläinen? kysyi hän uudelleen.

— Ei, kyllä se oli suomalainen, kotoisin Helsingistä. Suomalaiset

laivat purjehtivat Venäjän kauppalipun alla.

Hän on tyytyväinen saamiinsa selityksiin. Nyt saan minä

vuorostani tilaisuuden tiedustella asioita huonolla saksankielen
taidollani.

— Minne meitä viedään?

— Risteilijä Augsburgille ja sillä Danzigiin.

Minua huvittaa saada tietää vielä torpeedoveneen numero.

 — Kaksikymmentäviisi, hän vastaa.

Samassa kulkee ohitsemme komentosillalle upseeri ja muutamia

matruuseja. Puhuttelemani matruusi vetäytyy takaisin.

Selitän tovereilleni mitä olin saanut tietää.

— Mukava, ilmainen huvimatka, nauraa eräs joukosta.

— Kansimatkustajina, leikkaa toinen.

Raittiissa öisessä meri-ilmassa virkistämme itseämme edelleen

enemmän tai vähemmän tilaisuuteen sopivilla kokkapuheilla, joita
seuraavat naurunräjähdykset. Raskas, painostava ja jännittynyt
tunnelma on melkein kadonnut.

Vihdoin palaa ensimäinen perämies komentosillalta. Hänen on

vastattava lukemattomiin kysymyksiin.

— Miksi ne vaativat sinne?

— Täytyikö siellä luotsata?

— Vaativatko jotakin tietoja muista suomalaisista laivoista?

Hän on tyyten rauhoittunut ja vastaa:

— Ei, minun oli selvitettävä vain laivan paperit.

Hän jatkaa matkaansa laivan perään.

*****
 Kello puoli kaksitoista kiintyvät katseemme laivan savutorvissa
oleviin merkinantolaitteisiin. Niissä alkaa punainen sähkölamppuvyö
kipinöidä. Torpeedo ilmoittaa nähtävästi tulostaan.

Kuletaan edelleen täyttä vauhtia.

Pienen ajan kuluttua alkaa etäämpää näkyä suuri sotalaiva.

Se on risteilijä Augsburg.

Kuin autiolle saarelle rakennettu linnoitus kohoaa se merestä

kuutamossa. Se on kauttaaltaan vehreän harmaa. Uhkaavina
nousevat suuret tykit keulassa, sivuilla ja perässä. Kaikista kolmesta
savutorvesta tupruaa mustaa savua ilmaan.

Sinipukuisia matruuseja seisoo laivan syrjät ja keulakansi

mustanaan.
Alipäällystön viheltimet soivat. Matruuseja juoksee edestakaisin.
Komennussanoja alkaa erottaa.

Kohta on torpeedovene aivan risteilijän sivulla. Laivat kiinnitetään

toisiinsa köysillä. Kulkusilta asetetaan toisesta toiseen.

"Uleåborgin" väestö ja matkustajat saavat marssia risteilijälle.

Kun kaikki ovat risteilijällä, irrotetaan torpeedovene.

Eteenpäin kulku alkaa. Risteilijä kulkee edellä. Torpeedovene

seuraa sitä parinkymmenen metrin päässä alihangan puolella.

Kauan ei tarvitse seisoa kannella. Naiset erotetaan ja kuljetetaan

jonnekin.

Miehet taas viedään kiertoteitä kannen alle.

 Riippumatoissa, jotka ovat kiinnitetyt kattoon, makaa jo suuri
joukko miehiä. Koko keula on täynnä riippumattoja.

Riippumattojen alle on meille levitetty purjekangas. Kyyryssä seljin

levittäydymme purjeelle ja laskeudumme istualleen toinen toisemme
viereen, niin tiheään kuin suinkin mahdollista. Toiset taas tyytyvät
istumaan tynnyreille ja pakkilaatikoille.

Valkeaan matruusipukuun puettu, meitä opastava matruusi selittää

— englannin ja saksankielellä, että jos jotakuta nälittää, on
saatavana keksejä ja vettä.

Melkein kaikki lähtevät noutamaan keksejä itselleen. Mutta ne ovat

kivikovia. Helpolla ei tavallisilla hampailla saa niistä irti.

Kummaksemme havaitsemme, etteivät riippumatoissa makaavat

ole laivan väestöä. Ne ovat siviilipukuisia. On niin muodoin täytynyt
tapahtua kaappaus jo ennen meitä.

Valkopukuinen matruusi kertookin meille, että ne ovat

englantilaisia. Höyryl. "Gauthiod" oli matkallaan pysäytetty ja sieltä
viety kaikki englantilaiset matkustajat. Kolmekymmentä kuusi
luvultaan.

On jo myöhä. Kello taitaa lähetä kahta aamulla. Epämukavalla

makuusijalla, jossa tuskin on tilaa istumiseen koettaa itse kukin
nukahtaa. Ja useat onnistuvatkin tässä yrityksessään.

Toisille taas ei uni maita. He koettavat kuluttaa aikaansa

puhelemalla vahtien kanssa, joina on nuorempi upseeri ja matruusi.
Kummatkin ovat varustetut ladatuilla revolvereilla, joita kantavat
vyöllään.
 He ovat ystävällisiä ja kohteliaita ja vastaavat mielellään heille
tehtyihin kysymyksiin.

Tässä öisessä keskustelussa saamme tietää, että laiva oli juuri

jättämässä Pohjanlahden, kun siltä havaittiin "Uleåborgin" valot.
Tällöin annettiin määräys torpeedovene n:o 25:lle ja se lähti
ottamaan selvää mikä laiva siellä oli liikkeellä.

— Jos, sanoivat vahdit, "Uleåborg" olisi taas kulkenut

sammutetuin valoin, kuten "Gauthiod", ei sitä olisi havaittu ollenkaan.

— Mutta merilakihan kieltää laivojen liikkumasta ilman

merkkivaloja.
Sehän on suorastaan rikos yleisiä säädöksiä vastaan.

— Sota-aika, vastataan.

Kapteenin menettelylle annetaan kuitenkin täysi tunnustus. Hän on

menetellyt siten kuin kapteenin, joka on vastuussa miehistönsä ja
matkustajien hengistä, täytyy menetellä. Kulkea ilman merkkivaloja,
olisi voinut olla toiselta puolen suuri riski…

Samaa mielipidettä kannattavat kaikki.

Hiljalleen hipuu yö. Virkempienkin päät alkavat nuokkua ja

retkahtavat rinnalle myöhäisemmillä aamutunneilla.

Päivän sarastaessa on kaikkein noustava ylös. Englantilaiset

kiipeävät riippumatoistaan. He ovat merimiehiä. Sen huomaa jo ensi
silmäyksellä.

Haastamme puhetta. He kertovat saman kuin mitä jo aikaisemmin

olemme saaneet tietää. He olivat matkalla Venäjältä, jonne heidän
laivansa oli jäänyt, kotiinsa. Matkan katkasi kuitenkin saksalaiset. Ja
täällä he nyt ovat. Sille ei mitään mahda.

Meidän on lähdettävä kannelle. Aamu on kostea ja kylmä.

Värisyttää.
Onkin jo syksy. Kahdeksas syyskuuta.

Suomalaiset saavat haltuunsa ylähangan puolen keulakannesta.

Englantilaisille annetaan taas vastakkainen puoli kävelypaikaksi.

Kaikenlainen kanssakäyminen englantilaisten kanssa kielletään.

Samoin poistuminen määräpaikalta.

Kotvan kuluttua käsketään meidät taas alas keulahyttiin, jossa

olemme yömme viettäneet. Se on nyt järjestetty ruokailuhuoneeksi.
Riippumatot ovat poissa. Samoin purjeet lattialta. Kaksi pitkää
pukkipöytää, samallaisine penkkeineen, on sijotettu keskelle kantta.

Niitten ympärille asetutaan.

Kahvisammiot on jo tuotu sisälle. Meille jaetaan miehistön ruoka-

astiat. Maissikorppuja, samoja joita saimme yöllä, tuodaan pöytään.
Samoin margarinia. Mustaa kahvia, ilman kermaa tai edes "milkkiä"
ja ilman sokeria tarjoillaan. Hyvää se ei ole, mutta aamutuimaan
erinomaista.

Kapteeni ja luokkamatkustajat saavat nauttia aamukahvinsa

kansiupseerien ruokailuhytissä. Alipäällystö ja naiset taas
konepäällystön ruokailuhytissä.

Aamukahvin jälkeen noustaan keulakannelle. Kapteeni,

luokkamatkustajat ja naiset saavat jäädä peräkannelle. Kaikkien
muitten on oltava keulassa.
 Aurinko alkaa kiivetä jo taivaalle. Kevyt auer pakenee sitä, Värit
kirkastuvat ja voimistuvat. Mutta aamutuuli on vielä kostea ja kirpeä.
Yökasteen jäljeltä on kansi märkä. Kaikki vaara on jo ohi. Ollaan
Itämerellä. Risteilijä kulkee vähääkään keikkumatta eteenpäin, aivan
kuin se täydelleen hallitsisi merta.

Torpeedovene seuraa sitä yhä. Merkkilippukieltä puhutaan.

Nähtävästi koskevat tiedonannot yöllistä seikkailua.
IV

Gottlantia lähetessämme klo 8 aikaan aamulla alkaa eteläiseltä

taivaanrannalta näkyä merenpintaa pitkin itäänpäin ajautuvaa savua.

Siellä täytyy olla laivoja.

Aivan oikein. Hiljalleen nousee merestä raakapuulla ja

tähystyskorilla varustettuja mastoja, sitten savutorvia ja vihdoin
kokonainen sarja jykeviä laivanrunkoja. Kaukaa katsoen näyttävät ne
olevan yhdessä rivissä. Suurimmat itäisellä sivustalla, pienemmät
lännessä.

Silhuetteina piirtyvät ne kirkasta aamutaivasta vastaan. Niitten

yksityiskohtia ei näy. Suurina, jättiläispiirteisinä massoina kohoavat
ne merestä. Ne ovat kahdenkymmenen vuosisadan mammutteja,
teräksisiä mammutteja, tulta sylkeviä mammutteja, joitten ääni on
jyrisevä ja uhkaava ja viha mammutin vihaa kammottavampi. Ne
ovat meren jättiläisiä, jotka eivät pelkää sitä sen ärjyessä, jotka
tyyneinä ja rauhallisina liikkuvat sillä, hallitsevat sitä.

Ne lähenevät. Suurenevat. Yksityiskohdat alkavat vähinerin

erottua.
Niitä on seitsemäntoista. Yhdeksän suurempaa, muut pienempiä.
 Signaalilaitteet ja sähkölennätin toimivat. Eri laivojen
mastokoreissa vilkutellaan valonheittäjillä. Augsburgilla vastataan.
On kuin sähkönuolia viskottaisiin ylös taivaalle…

Kello yhdeksän tienoissa saavutetaan laivasto.

Se kulkee hiljaista vauhtia etelään. Ei kuitenkaan yhtenäisenä

suorana viivana, kuten etäämpää näytti, vaan kaakkoisesta
luoteiseen suuntautuvassa viivassa. Torpeedoveneet viimeisenä.

Itäistä syrjää pitkin höyryää "Augsburg" kaikkien ohi. Vasta

viimeisen rinnalla hiljentää se vauhtiaan.

Se on amiraalilaiva. Sen mastossa liehuu Saksan laivastolippu.

Laivamme komentosillalla tarttuu upseeri huutotorveen. Lyhyin ja

selvin sanoin kertoo hän matkan tuloksen. Lippukielellä puhutaan
ahkeraan. Kun raportti on annettu huudetaan amiraalilaivalta:

— Tehtävä on hyvin suoritettu!

Toiset väittävät huutajan olevan keisari Vilhelmin pojan, prinssi

Henrikin.

Senjälkeen kiihtyy taas Augsburgin vauhti Se jatkaa matkaansa

suoraan eteenpäin. Se sivuuttaa amiraalilaivan. Eskaderi sitävastoin
suuntaa kulkunsa kaakkoiseen ilmansuuntaan, edeten ja pieneten,
lopulta kokonaan kadoten näköpiiristämme.

*****

Koko aamupäivän joutiloidaan kannella. Toiset marssivat

edestakaisin. Toiset ovat kyyristyneet suuren savutorven suojaan ja
koittavat siitä lähtevässä lämmössä paikata rikkinäiseksi jäänyttä
yöuntaan. Erittäinkin pienille, viluisille harjaajapojille, Kalleille —
kuten heidän yleinen ja yhteinen nimensä kuuluu — ja lämmittäjille
on tämä nurkkaus tervetullut paikka. Muutamat istuvat taas jykevillä
rantapollareilla ja eräs nojaa heidän takanaan reilinkiin.

Viimeksimainitussa ryhmässä on vilkas keskustelu käymässä.

Puhutaan vielä "Uleåborgista". Eräs miehistä selvittelee parhaillaan
villiä mielikuvaa.

— Ajatelkaa, pojat, miten kamalata olisi ollut, jos joku olisi jäänyt
ammuttavaan laivaan?

— Hirvittävä tapaus, myöntää reilinkiin nojaava mies lakoonisesti.

— Mutta ei keulassa mitään vaaraa olisi ollut, huomauttaa toinen

istujista. Sehän säilyi tulelta niin kauan kuin laiva oli nähtävissä.

— Se on totta, myönsi ensin mainittu.

— Olisikin pitänyt piiloutua jonnekin, uhmailee taas toinen istujista.

Eivät olisi saksalaiset löytäneet. Pari miestä esimerkiksi. Ja kun
torpeedo olisi lähtenyt, olisi ottanut pelastusveneen ja alkanut soutaa
Raumaa kohden…

Hullu, mutta mieltäkiinnittävä tuuma, vahvistaa reilinkiin nojaava

mies.

Keskustelevien ympärille on kasaantunut kuuntelijoita.

— Mutta, katkaisee puheen eräs kuuntelijajoukosta, jota

seikkailuhalu ja intomielisyys ei ollut vielä sokaissut, mutta jos
veneet olisivat ehtineet palaa sitä ennen? Miten sitten?
 Mutta keskustelevat nuorukaiset, jotka vielä ovat melkein
intiaaniromaanien lukuijässä, eivät anna myöten.

— Siinä tapauksessa olisi löytänyt ehkä jonkin pelastusrenkaan tai

korkkivyön tai…

— Tai pahimmassa tapauksessa voidrittelin (Uleåborg oli

voilastissa), nauraa eräs toinen kuuntelijoista.

Juttua kestää. Yhä merkillisimpiä päähänpistoja esiintuodaan.

Toiset tekevät pilaa puhelevien kustannuksella.

Vihdoin tulee päivällisaika.

Meidät johdetaan ruokailuhyttiin. Istutetaan taas pitkien pöytien

ääreen. Ruoka-astiat jaetaan.

Ruokaa tuodaan suuressa sammiossa. Se on puurontapaista.

Siinä on pippuria ja ryytejä niin runsaasti, että kitalakea kirvelee.

Runsaasti sitä kukin kuppiinsa ammentaa. Mutta harvat kolmesta

kauhallisesta kolmea lusikkaa enemmän syövät.

Joku joukosta huutaa:

— Syökää, pojat, hyvää ruokaa.

Parastelaiset eivät ole tottuneet saksalaisten ryytiruokiin. Suuta

vääntäen koettavat kuitenkin vähän syödä.

— Ei ole ihmisruuaksi, sanoo eräs joukosta.

— Tuskimpa suomalainen maatiaissikakaan tällaista söisi, leikkaa

toinen.
 Nauretaan. Kaunista ruokapöytäpuhetta!

Mutta miten onkaan, maistuu se saksalaisille ja itävaltalaisille, ja

kummastellen he suomalaisten huonoa ruokahalua katselevat.

Syötyämme lähdetään taas kannelle. Nyt on englantilaisten

ruokailuvuoro. Maistuukohan heille keitos paremmalta?

Iltapäivä kuluu samallaisessa marssimisessa kuin aamupäiväkin.

Naisväki, joka ei koko aamupäivään ole poistunut peräkannelta,

käy meitä nyt tervehtimässä.

He ovat oloonsa tyytyväiset. Erittäinkin kestitykseen. Makuusijat

tosin eivät olleet niin kehuttavat. Heille oli annettu laivan sairaala
keulassa, heiluvine sänkyineen, käytettäväksi. Oli likaista. Toiset
eivät kuitenkaan kovinkaan paljon siitä piitanneet. Mutta "trissa" ei
tyytynyt. Kuin tiikeri häkissään kulki hän koko yön lattiaa
edestakaisin. Samoin keittäjätär. Pari oli itkeä pillittänyt koko yön tätä
surkeutta, ja toivoneet olevansa "Uleåborgissa"… Mutta toista oli
päivällä. Ihan karsain silmin olivat miehet katselleet niitä
herkkupaloja, joita heille kannettiin. Tarjottiinpa vielä viiniäkin… Niin,
ja kirjoittaakin saatiin kotiin. Tuotiin postikortteja ja lyijykyniä…
Lisäksi vielä jakoivat Augsburgin kuvakortteja.

He olivat hirveästi ihastuneita saksalaisiin upseereihin.

— Senkötähden, huomauttaa eräs joukostamme tehdyllä

mustasukkaisuudella, senkö tähden on meidät kokonaan unohdettu
tänne keulaan yksin?

Myöhemmin iltapäivällä kuletaan läpi hiililaivavyöhykkeen.

 Kaukana ei enää olla Saksan rannikolta.

Koko matkan on kuljettu Ruotsin rannikkoa pitkin, päättäen siitä,

että sivuutamme eräitä saaria, jotka nähtävästi kuuluvat Ölandin
saaristoon.

Kello viiden tienoissa nautimme mustaa iltapäiväkahvia. Tällä

kertaa saamme kahvin kanssa kuitenkin suuren viipaleen mustaa,
pehmeätä limppua, joka jonkun verran korvaa päivällisen niukan
ruoan.

Kello kuuden seutuvilla kutsuu vihellin koko laivan väestön ja

vangit tai matkustajat, kuten meitä kutsutaan, keulakannelle,
komentosillan taakse. Joka puolelta laivaa tulvii sinne väkeä sankoin
parvin.

Komendantin ilmestyttyä näkyviin komentosillalla, mustat kannet

kainalossa, vaikenee voimakas surina yht'äkkiä.

On saapunut sotasähkösanomia.

Komendantti lukee jokaisen sähkösanoman sanan painolla ja

ponnella. Ne kertovat voitosta Ranskassa. Yhdistyneet
ranskalaisenglantilaiset joukot on lyöty suurin tappioin. Maubeugen
luona. Linnoitus valloitettu. Sotavankeja on otettu
kuusikymmentätuhatta. Tykkejä yhdeksänsataa. Sen lisäksi on saatu
ampumatarpeita, muonavaroja y.m. sotasaaliiksi.

Sähkösanomien johdosta puhuu komendantti muutamia innostavia

sanoja.

Senjälkeen huudetaan keisarille kolmenkertainen eläköön!

 Laivan väestö hehkuu innostusta. Riemu tulvii jokaisen kasvoilta.

Sähkösanomat tulkitsee toinen upseeri englanninkielelle,

englantilaisia sotavankeja varten ja lausuu lopuksi, hillityn riemun ja
vahingonilon sekaisella äänellä pahoittelunsa siitä, että hänen on
ilmoitettava tämä ikävä uutinen heille.

Senjälkeen kaikki taas hajaantuvat.

Matkustajat, jotka ovat olleet pubeissa laivan upseerien kanssa

kertovat vallalla olevan yleisen mielipiteen, että meidät vapautetaan
päästyämme Saksaan. Mutta mitään varmaa lupausta eivät upseerit
voi antaa, sillä heistä ei riipu vapautuksemme. Ja vaikka monikaan
näin matkan alussa ei osaa arvioida vapauden suurta merkitystä, on
joukossa niitä, joitten tuntoa tämä sanoma rauhoittaa. Sillä jäädä
vangiksi sodan loppuun, joka ties kestää kuinka kauan ei olisi
kovinkaan hauskaa. —

Hämärä tulee täällä paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Havaitsee selvästi, että kotorannoilta on edetty pitkät matkat.

Kuu tekee nousuaan. Kevyt kohoava sumu kimmeltää sen

hohteessa kuin harsomainen hopeakudonta. Meri on ihmeellisen
kaunis, siinä on jotakin neitseellisen hentoa.

*****

Jo päivemmällä teimme ikävän huomion. Tupakat alkavat loppua.

Toisilla kyllä vielä on. Näyttää kuitenkin siltä kuin he eivät olisi
niinkään kärkkäitä niitä jakamaan.

Eräs neuvoo meitä laivan kauppaan. Koetamme ostaa

suomalaisella rahalla. Ei, suomalainen raha ei kelpaa.
 Käännymme erään nuoremman upseerin puoleen tiedustellen,
voisiko mahdollisesti laivalla saada vaihtaa Suomen paperirahaa.
Kohteliaasti tarjoutuu hän yrittämään. Mutta palaa tyhjin toimin.

— Mihin tarvitsemme saksalaista rahaa? hän tiedustelee.

Olisimme ostaneet savukkeita.

— Paljonko? hän kysyy.

— Noin kaksikymmentä viisi, vastaan.

Hän katoaa hetkeksi. Tullessaan takaisin, ojentaa hän meille

savukelaatikon.

— Ellette pahastu tästä pikku palveluksesta.

Ne ovat oivallisia englantilaisia savukkeita.

Olemme iloissamme tästä odottamattomasta

kohteliaisuudenosoituksesta.
Parhaimmalla saksankielellä koetamme tavailla kiitokseksi:

— Danke schön! Danke schön!

*****

Kellon sivuutettua yhdeksänlyömän alkaa keulasta kuulua

rätisevää pauketta. Suuntaamme sinne katseemme. Kuuluu
suhahdus. Raketti lentää ilmaan. Niitä lasketaan lukemattomia,
erivärisiä. Kuin lentotähdet tekevät ne ilmassa kauniin kaaren ja
sammuvat pudotessaan alas.

Danzigiin ilmoitetaan tulostamme.

 Kauan ei meidän anneta kannella katsella tätä ilotulitusta. Meidän
on mentävä kannen alle keulaan. Siellä ovat kaikki venttiilit suletut ja
himmeä valo heijastaa ympäri hyttiä. Englantilaiset ovat jo alhaalla.

Meistä laaditaan luettelo. Siihen merkitään ristimä- ja sukunimet,

syntymävuosi ja -päivä, syntymä- ja kotipaikka, niin, ja ammatti.
Jokainen vuorostaan saa käydä antamassa nämä tiedot. Sitten on
englantilaisten vuoro.

Tämän jälkeen alkaa odotus. Meitä ei päästetä enää kannelle, sillä

kuletaan jo Danzigiin miinoitettuja reittejä. Kaikki
varovaisuustoimenpiteet on otettu lukuun.
V.

Noin klo 11 pysähtyy laiva. Kuuluu ketjujen ratinaa. Ankkuria ei

sentään lasketa, vaikka ankkurivinssi on täydessä käymäkunnossa
keulassa ja miehet valmiina tottelemaan ensimäistä määräystä.

Vihdoin tulee lähtökäsky. Kellä matkatamineita on, tarttuu niihin.

Mennään keskikannelle. Siellä odottavat jo naiset.

Rantaa valaisevat muutamat häikäisevät hehkulamput. Niitten

valossa kohoavat rannalta valtavat nostokraanat, joitten taustaksi
nousevat suurpiirteiset ja jykevät punaiset mustilla ovilla ja
ikkunaluukuilla varustetut varastohuoneet. Ne muodostavat teräviä
ulokkeita laiturille ja avautuvat kapeiksi, synkiksi ja salaperäisiksi
kaduiksi, jotka johtavat kaupunkiin.

Rantalaiturilla odottaa sotaväki kotkakypäreineen ja kivääreineen.

Kansaa on sankoin parvin. Nähtävästi ovat langattomat
sähkösanomat jo edeltäpäin kertoneet tulostamme.

Matkatavaroinemme siirretään meidät laiturille. Lukemattomat

uteliaat ja vahingoniloiset silmät seuraavat jokaista liikettämme.
 Toimitetaan nimenhuuto. Senjälkeen asetutaan kaksimiehisiin
riveihin. Suomalaiset etunenään, englantilaiset viimeisiksi.
Sotamiesketju ympäröi meidät.

Marssi alkaa. Utelias, riemuitseva kansa seuraa jälessämme ja

sivuillamme.

Kuljemme pimeitä, kapeita katuja, joitten kummallakin puolella

kohoavat kaksi- ja kolmikerroksiset valkeat rakennukset, joitten
ikkunat ovat pienet, ovet matalat, päädyt useimmiten kadulle päin,
joiden kaikki kulmat eivät enää ole kovinkaan vinkkelissä ja
vatupassissa, eivätkä seinän pinnat täysin luotisuorassa.

Vihdoin pysähdymme pienelle aukeamalle. Vasemmalla, laidassa

on synkkä puistikko. Sen jatkona suuri, punainen saksalaista
rautatieasemaa muistuttava rakennus, rautaristikkoineen ja
rautaportteineen. Oikealla on myöskin suuri tiilirakennus, suurine
mustine ovineen alakerrassa. Lieköhän paloasema?

Ja perällä kohoavat valkeat, vanhat kivirakennukset, joitten

ääriviivat vain aavistaa pimeässä.

Täällä jakautuu joukkomme kahtia. Naiset, kapteeni, ensim.

koneenkäyttäjä, luotsioppilas ja molemmat "Kallet" ovat joko yli- tai
ali-ikäisiä. Siis kelvottomia sotaan. He joutuvat toiseen
joukkueeseen. Samaan parveen erotetaan myös itävaltalaiset ja
ruotsalaiset sekä eräs venäläinen, Ruotsin konsuli
Jeketerinowburgissa. Nämä ovat sitä joukkoa, jonka vapaus ei pitäisi
olla kiistanalainen ja joitten huhuillaan pääsevän pois jo ensitilassa.

Mutta meille ilmoitetaan sitävastoin, että meidän on jäätävä

vangiksi — ja tässä eroavat tiemme.
 Siinä seisoessamme hajallaan ja hämmästyneinä, kuin pesästään
ajetut linnut, saamme ensi kerran kokea raakaa kohtelua
saksalaisten taholta.

— Pysykää rivissä, taikka näytän! ärjäisee saksalainen sotilas

takanamme ja on lyödä pyssynperällään.

Silloin kuohahtaa toverini hämäläisveri.

— Lyönkö tuota perkeleen roistoa? hän ärjyy korvaani.

Saan kuitenkin hänet rauhoittumaan ja käsittämään, että olemme

sotavankeja. Sellaisessa asemassa katsotaan jok'ainoa
vastustusyritys kapinahankkeeksi ja seuraukset sellaisesta voivat
koitua kaikille mitä kalliimmaksi.

— Mutta on toki aseetonta ihmistä kohdeltava inhimillisesti, hän

sanoo.

— Sotamiehen ei tarvitse tuntea inhimillisyyttä, ei ainakaan

saksalaisen, selitän. Esikuvana on pidettävä itse Saksan keisaria,
joka
Europa-uhmassaan hiljattain huusi: me emme pelkää muuta kuin
Jumalaa!
Miten voisi yksinkertaiselta sotamieheltä vaatia parempaa!

Saamme tuskin jättää toisille, meistä eroaville, jäähyväisiä. Ennen

lähtöä pistää kuitenkin eräs naisista matkahuovan keittiömestarille,
tyrkäten sitä estää koettavan sotamiehen syrjään.

— Valmiit! Mars! kuuluu käsky. Meidän on lähdettävä. Toinen

joukkue lähtee eri suunnalle.
 Tiemme kulkee puistikkokatua, jonka toisella puolen kohoavat
valkeat kivirakennukset ja toisella puolen korkea tiilimuuri. Kuljemme
kadun päähän ja taitamme sitten vasemmalle.

— Rivit suoriksi! ärjyy sivullamme kulkeva sotamies. Meillä on

matkatavaroita kannettavanamme. Käskyä on melkein mahdoton
täyttää. Koitamme parastamme.

Vihdoin komennetaan:

— Seis!

Rivit seisahtuvat. Suuret portit avataan. Tulemme mukulakivillä

kivetylle laajalle pihalle, jossa on ainoastaan kuormastovaunu ja
vesitynnyri. Oikealla kohoaa korkea varastohuone. Sen ovet ovat
auki. Sinne meidät viedään.

Yhtenä huoneena olevaa rakennusta valaisee heikosti lyhty.

Lattialla näemme olkia. Perällä on jonkunlaisia hyllylokeroita… Kovin
houkuttelevalta ei se näytä.

Täällä on meidän yövyttävä. Olemme tyyten uupuneita.

Kasaamme oljet vähän mukavammin. Vedämme niitä peitteiksi. Yö
on raitis ja vähän kostea. Lepo maistuu erinomaiselta.

Kotvan kuluttua kuuluu avarassa suojassa väsyneitten

sotavankien syvä kuorsaus.