(eBook PDF) Bounded Rational Choice

Behaviour: Applications in Transport

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-bounded-rational-choice-behaviour-app
lications-in-transport/
List of Contributors

Theo Arentze Urban Planning Group, Eindhoven University of

Technology, Eindhoven, The Netherlands
Erel Avineri Engineering and Management of Infrastructure
Systems, ACITRAL
Afeka Center for
Infrastructure, Transportation and Logistic,
Afeka
Tel-Aviv Academic College of
Engineering, Tel Aviv, Israel
Eran Ben-Elia Gurion University of the Negev, Department of
Geography and Environmental Development,
Beer-Sheva, Israel
Xiqun Chen Department of Civil and Environmental
Engineering, University of Maryland, College
Park, MD, USA
Caspar G. Chorus Faculty of Technology, Policy and Management,
Delft University of Technology, Delft, The
Netherlands
Andrew T. Collins Institute of Transport and Logistics Studies,
The University of Sydney Business School,
The University of Sydney, Sydney,
Australia
Benedict G. C. Dellaert Department of Business Economics, Erasmus
School of Economics, Erasmus University
Rotterdam, Rotterdam, The Netherlands
Ke Han Department of Civil and Environmental
Engineering, Imperial College London,
London, UK
David A. Hensher Institute of Transport and Logistics Studies,
The University of Sydney Business School,
The University of Sydney, Sydney, Australia
viii List of Contributors

Oliver Horeni Verkehrsverbund Oberelbe Gmb, Dresden,

Germany
Stephane Hess Institute for Transport Studies, University of
Leeds, Leeds, UK
Davy Janssens Transportation Research Institute, Hasselt
University, Diepenbeek, Belgium
Ifigenia Psarra Urban Planning Group, Eindhoven University of
Technology, Eindhoven, The Netherlands
Soora Rasouli Urban Planning Group, Eindhoven University of
Technology, Eindhoven, The Netherlands
WY Szeto Department of Civil Engineering, The University
of Hong Kong, Hong Kong
Harry Timmermans Urban Planning Group, Eindhoven University of
Technology, Eindhoven, The Netherlands
Yi Wang Department of Civil Engineering, The University
of Hong Kong, Hong Kong
Geert Wets Transportation Research Institute,
Hasselt University, Diepenbeek, Belgium
Chenfeng Xiong Department of Civil and Environmental
Engineering, University of Maryland, College
Park, MD, USA
Lei Zhang Department of Civil and Environmental
Engineering, University of Maryland, College
Park, MD, USA
Junyi Zhang Graduate School for International Development
and Cooperation, Hiroshima University,
Higashi Hiroshima, Japan
Wei Zhu Department of Urban Planning, Tongji
University, Shanghai, China
Preface

The development of scientific disciplines has all the properties of man-made artifi-
cial systems. Although one would expect that scientific evidence is the main driver
of the survival and perseverance of theories and models, academic networks are
institutionalised in terms of journals, conferences and other means of dissemination.
Quality tends to be peer-reviewed, but the process is subjective or inter-subjective at
best. Like in any social system, highly respected scholars serve as sources of inspira-
tion, but at the same time tend to be the gatekeepers of the historical development
of the discipline and acceptance standards. For very good reasons, new approaches
are typically critically assessed under much or too much scrutiny, implying they
may not receive the attention they deserve. There are signs of self-selection as
chances of acceptance may decrease if one deviates too much from the state of the
art. Incremental contributions tend to be applauded; divergent views need more
convincing.
Although the transport community is known for its balance between accumula-
tive research within long-standing modelling approaches, supported and sustained
by continuous training and dissemination practices, and constructive openness to
new ideas, some fundamental foundations of transport research were largely left
unchallenged or were never put on the agenda for decades. The notion of equili-
brium and the principle of rational choice behaviour have been the cornerstones of
the disciplines for the last 40 years. Without any doubt, these concepts have played
a pivotal role in the development of the models that have become commonly used
in transportation planning practice. In turn, accepted practice cannot be disen-
tangled from these basic principles.
At the same time, however, the principle of fully rational behaviour lacks beha-
vioural realism. Nevertheless, compared to other disciplines, attempts to explore the
possibilities of formulating alternative models of activity-travel behaviour, derived
from principles of bounded rationality, have been limited in number in the travel
behaviour community. In part, this may be because transportation is primarily an
applied engineering science, and as such less concerned with more fundamental
explanations of observed behaviour. However, the very nature of the decision-
making processes underlying activity-travel behaviour, characterised by a relatively
stable of antecedent conditions and instrumental in kind, may not need a more
subtle and varied set of behavioural principles and mechanisms.
In any case, although models of bounded rationality have been around in travel
behaviour research since its inception, they never have played a central role in this
x Preface

research community. This book, based on a special session organised at the

Transportation Research Board Annual Meeting and subsequent invited chapters,
represents an attempt to put the spotlight on promising models of bounded rational-
ity. There are several reasons why these models should be put on the centre stage.
First, we have the feeling that conventional theories and discrete choice models,
based on principles of fully rational behaviour have entered the last stage of their
lifecycle. They have fully matured and there is little evidence of much further pro-
gress. Second, the application of models of transport demand forecasting has gradu-
ally shifted from long-term investment in infrastructure policy decisions to short-
term transport management decisions. It implies a refocusing of modelling
approaches on concepts such as uncertainty, adaptation and inertia, which do not
particularly lend themselves the basic premises of classic economic theories. Third,
choice behaviour itself is changing in the sense that increasingly more transport-
related choices have become instantaneous choices made under time pressure. It
changes the very nature of the underlying decision-making process and may necessi-
tate different modelling frameworks. Fourth, the still rapidly increasing computer
power and availability of varied, real time data sets in principle no longer limits to
the specification and conceptual richness of models.
This incentive to focus attention to models of bounded rationality does not
reflect any claim that such models are necessarily better than conventional utility-
maximising models. Our position is that the relevance of any model depends on the
processes that it is supposed to represent and how much value is attached to face
and construct validity versus its predictive performance. Ultimately, the transporta-
tion and travel behaviour community is served when systematic model comparisons
are made and debate challenges the limitations of any particular model as opposed
to uncritically cherishing its merits. The challenge is to develop models of bounded
rationality with equal rigour and if that turns out impossible to discuss the implica-
tions for underlying methodological issues. We trust that this book contains suffi-
cient food for thought and will contribute to additional future work on making
models of bounded rationality full competitors of our currently dominant models.

Soora Rasouli and Harry Timmermans

Eindhoven, August 2014
Frontiers in Modelling Bounded Rationality in
Travel Behaviour Research: Introduction to the
Collection of Chapters

The core business of transportation planners and engineers is to design, engineer

and maintain infrastructure and transportation policies that reflect the needs of peo-
ple and firms, meet particular norms and costs requirements and achieve particular
societal objectives related to the environment (noise, emissions, etc.). The assess-
ment of these design and policies requires travel demand forecasting models and
models that predict traveller response to changing land use and transportation sys-
tems. Behavioural forecasts can then be turned into the performance indicators that
are deemed relevant to evaluate a design or policy.
It is no surprise, therefore, that in light of the relevance of travel demand fore-
casting models in design processes transportation research has a rich history in
developing and applying various types of travel forecasting models. For long, the
four-step model has dominated travel demand forecasting. This approach predicts
travel demand according to four separate and independent steps: trip generation,
trip distribution, transport mode choice and trip assignment. More recently, several
types of cross-sectional activity-based models of travel demand have gradually
replaced the four-step model in academic research (Rasouli & Timmermans, 2014a).
Practice has followed, although the rate of dissemination of activity-based models
varies considerably from country to country. On balance, at this moment in time,
the four-step models still dominate transportation practice, while academia has
moved to develop the next generation of activity-based models of travel demand:
dynamic activity-based models.
Zooming in on the kind of models that underlie these competing approaches, the
trip distribution module of four-step models has traditionally been based on
production-constrained or doubly-constrained spatial interaction models. Basically,
production-constrained models assume that the probability of a trip arriving at a
particular destination is proportional to the attractiveness of the destination, nega-
tively proportional to some travel distance or travel costs function and negatively
proportional to the sum of attractiveness/impedance ratios of competing destina-
tions. Doubly constrained models are based on the same set of assumptions, but are
scaled such that both the production and attraction of trips for all origins and all
xii Introduction

destinations are equal to the observed total number of trips departing from the ori-
gins and arriving at the destinations. Many different specifications of the attractive-
ness and deterrence function exist, but a detailed discussion of the development of
spatial interaction models is beyond the scope. Useful introductions and reviews of
spatial interaction models can be found in Hayes and Fortheringham (1984) and
O’Kelly (2009).
One of the criticisms of four-step models, and consequently against spatial inter-
action models, concerned their lack of behavioural foundations. The models were
copied from physics and represent in statistical terms macroscopic aggregate rela-
tionships between spatial units (zones, districts). Although the mathematical expres-
sions have been given various economic interpretations (e.g. Anderson, 2011), zones
do not make any decisions, and the total number of trips is not the outcome of an
individual travel decision. Thus, spatial interaction models describe regularities in
aggregated decision outcomes of individuals, not the decisions of individuals
themselves.
Based on the argument that models capturing individual and household deci-
sions processes and choice behaviour are superior forecasting tools compared to
models that describe statistical regularities in aggregate distributions, develop-
ments in categorical data analysis led to the formulation of models of individual
choice behaviour. The multinomial logit model soon became the benchmark in
modelling transport mode, destination and route choice decisions. Many more
advanced discrete choice models followed to relax the limiting assumptions under-
lying the MNL model, allowing for substitution effects. Although it should be
noted that the mathematical expression of the MNL can logically be derived from
several different, even fundamentally conflicting, theoretical constructs, the MNL
model and many of its variants have been predominantly linked to random utility
theory.
Random utility theory assumes that individuals derive a utility from the chosen
alternative. This utility consists of a deterministic part and an error term.
Consequently, individuals are assumed to have stochastic preferences. In addition,
they are assumed to maximise their utility when choosing a single alternative from
the available options. Assumptions about the error terms of the utility functions
then, ceteris paribus, dictate the probability of choosing a particular alternative.
Random utility theory can be viewed as an example of rational decision-making.
The term ‘rational’ has received multiple definitions and interpretations, but in the
context of travel demand forecasting, it is commonly been used to indicate that the
concept of utility maximisation refers to the best or optimal choice. Rational means
that the decision-maker will systematically evaluate all available choice alternatives
and select the best, based on reason (i.e. a cognitive process), from the possible
choices. Models based on the principle of rationality assume that an individual will
define the set of attributes that is important to the decision-making problem. Next,
an individual will cognitively assess the outcomes of his possible decision for each
alternative in the choice set and choose the best option. The cognitive decision-
making process involves processing the various attributes and arrive at some overall
judgement by integrating the evaluation of the various attributes according to some
 Introduction xiii

integration function. The notion of cognitive processing of attributes implies the

negation of affective responses in decision-making.
Implicitly, models of rational choice behaviour assume that individuals have no
limitations in processing attributes and choice alternatives. A true optimal choice
can only be made if an individual has full and perfect information of all relevant
attributes of all alternatives in his/her choice set. A more realistic set of assump-
tions, however, would state that individuals have partial, imperfect, biased cognitive
representations of reality. Of course, they can still act rationally and maximise the
utility based on their subjective beliefs and mental representation of reality.
On the other hand, an individual is said to demonstrate bounded rational beha-
viour if he/she does not systematically consider all attributes deemed relevant for
the decision problem at hand, does not systematically consider all relevant choice
options and/or does not choose the best choice alternative. Such simplified represen-
tation and limited processing may occur due to time budget constraints, low invol-
vement in the decision problem, relying on habits or too high mental effort.
Choice models have been developed for decision under conditions of certainty
and under conditions of uncertainty. In transportation and travel behaviour
research, the vast majority of choice models have assumed that individuals have
full and perfect information about the choice alternatives and their attributes.
Even though attributes may be inherently uncertain, single attribute values have
been used in the choice models. Only recently, the travel behaviour community
has slightly increased its interest into decision-making under conditions of uncer-
tainty. The equivalent to the random utility model of rational behaviour is the
expected utility model, which is based on a similar set of assumptions and adds
the assumption that individuals weigh their attribute utility with the (subjective)
probability of states of the world and that they choose the alternative that pro-
vides the maximum expected utility. Because the results of many experiments vio-
lated the model predictions, several other models for decision-making under
uncertainty have been advanced in economics, social psychology and decision
sciences, and some of these have also found their way into travel behaviour
research. Prospect theory and more recently regret theory have been most popular
in this regard. A recent overview of studies based on prospect theory can be found
in Li and Hensher (2011), while Rasouli and Timmermans (2014b) summarised a
wider set of modelling frameworks. In the models, the notion of bounded rational-
ity has focused on the inclusion of reference points and the curvature of the utility
or value function.
We realise that a more fundamental stance on rational versus bounded rational
behaviour can be taken. However, the notion of simplifying the choice task serves
well to position different modelling approaches that have tried to develop models of
decision-making and choice that can be viewed as alternatives to the dominantly
used random utility models and their underlying premises.
This volume contains a set of chapters that describe the latest developments in a
particular model or modelling approach of bounded rationality. We have organised
this book into two main sections. First, models of bounded rationality for decision-
making under conditions of certainty will be presented. Next, in a smaller section,
xiv Introduction

the focus of attention will shift to alternatives to expected utility-maximising models

of decision-making under uncertainty.
To set the stage, we provide a review of the history of models of bounded ration-
ality in urban planning and transportation research, which has addressed choice
and decision problem under certain conditions. This chapter serves to discuss mod-
elling approaches and model specifications that are not discussed elsewhere in this
book. Consequently, this chapter also allows readers to position and value the
approaches and models that are discussed in the various chapters, against this ear-
lier literature. In line with this introduction, the chapter uses the different ways of
simplifying the choice problems as the organisational principle to discuss the models
of bounded rationality.
Regret-based models have been developed as an alternative to classic utility-
maximising models, both for conditions under certainty and uncertainty. These
models are based on the premise that individuals minimise regret when choosing
between alternatives. Under conditions of certainty, it implies that regret associated
with a choice alternative is a function of attribute differences between the considered
choice alternative and one or more other alternatives in the choice set. Another
important development in choice modelling is the concept of behavioural mixing:
the notion that different individuals may employ different decision rules when arriv-
ing at a choice. In the second chapter of this book, Hess and Chorus present the
results of a modelling approach that combines the notion of behavioural mixing
with the most recent generalised version of the random regret model, which has the
random utility-maximising model, random regret minimisation model and hybrid
models as special cases. Thus, their model accounts for heterogeneity in decision
rules across individuals and attributes. A latent class structure is estimated, in which
the classes represent different decision rules. Results support the potential value of
the suggested approach.
The generalised random regret minimisation model expresses regret in terms of a
function of attribute differences between choice alternatives. It has this feature in
common with relative utility models, which were introduced in travel behaviour
about a decade ago. It raises the question about the similarity of these modelling
approaches. Zhang addresses this issue in his contribution to this volume. After dis-
cussing the motivation behind the formulation of relative utility models, the original
model specification and the formulation of elaborated models, he shows how not
only regret minimising models, but also other context-dependent choice models and
prospect theoretic models can be accommodated in this modelling framework.
Results of examples of the application of various specifications of relative utility-
maximising models show that these models often outperform classic random utility-
maximising models, but that overall differences in explanatory power tend to remain
limited. To some extent, this may reflect the insensitivity of our current apparatus to
detect differences in model performance, but it also expresses the fact that critical dif-
ferences in predicted choices between different models tend to be small.
As discussed, bounded rational behaviour can be reflected in individuals simplify-
ing the choice task by considering only a subset of attributes when making choices.
Recently, advanced choice models addressing the issue of attribute non-attendance
 Introduction xv

have been developed. While much of this work has been focused on information
processing in stated preference and choice experiments, there is no reason to assume
that similar reduction of task complexity will not be operant in real-world choice
and decision-making. Collins and Hensher provide a detailed review of the historical
evolution of various attribute non-attendance models that have been suggested, pri-
marily in the transportation and in the environmental economics literature. They
present and illustrate a random parameters attribute non-attendance model to
simultaneously infer attribute non-attendance and handle preference heterogeneity.
Using stated choice data on route choice of commuters under travel time uncer-
tainty and one or more time and cost attributes, their results indicate that attribute
non-attendance becomes more prevalent with an increasing number of attribute
levels, a decreasing number of choice alternatives and an increasing number of
attributes.
Zhu and Timmermans also address the problem that individuals may not consider
all potentially relevant attributes when making a decision. Rather than assuming a
single threshold, they define a series of successive activation levels. In addition to the
use of activation thresholds, defined at the attribute levels, an overall threshold is
estimated, which differentiates the choice alternatives into accepted and rejected
alternatives. Different overall thresholds then represent different non-compensatory
decision rules, such as disjunctive, conjunctive and lexicographic rules. For this rea-
son, they call their model a heterogeneous decision rule framework. The probability
that a particular rule will be used is a probabilistic function of mental effort, risk per-
ception and expected outcome. This approach is unique for travel behaviour research
where choices are usually modelled in terms of some performance measure of deci-
sion outcomes and not in terms of cognitive processes. Differences in mental effort
occur because the different non-compensatory decision rules involve a different
degree of processing the attributes. Risk perception depends on the setting of the
threshold. Little mental effort may imply some opportunity costs related to the
expected regret that results from making an inferior decision. Shannon’s entropy
measure is used to represent risk perception. Finally, expected outcome measures the
extent the use of a decision rule leads to preferred outcomes. Results of applications
of the model to aspect of pedestrian movement show that it represents observed data
slightly better than utility-maximising multinomial logit models.
As indicated, attribute non-attendance models have been predominantly devel-
oped in the context of stated choice experiments. Although it is likely that indivi-
duals also apply simplifying decision heuristics in real-world settings, some
differences between real-world decision-making and decisions in quasi-laboratory
settings prevail. In stated choice experiments, subjects have to understand the
experimental task, relate it to their personal decision context, process the attributes
and their levels, and the choice alternatives and choice sets, and then try to apply
their internalised preference structures to the reconstructed experimental task.
Selectivity and representation bias may occur in this process. By contrast, when
faced with a decision to be made, in real-world settings individuals need to apply
their preference functions to attribute levels of the choice alternatives that are
retrieved from their memory, which holds a cognitive representation of the
xvi Introduction

environment, build up over time as a function of experiencing the outcomes of pre-

vious decisions and possibly other active and/or passive sources of information.
Contextual circumstances, such as the degree of the involvement in the decision and
the available amount of time to make the decision, will dictate the amount of retrie-
val from memory, leading to simple, highly reduced or quite detailed mental repre-
sentations of the decision problem. In their chapter, Horeni, Arentze, Dellaert and
Timmermans sketch a conceptualisation of this problem, develop a computer-based
tool to measure mental representations and, based on a case study on shopping
choice behaviour, provide evidence that mental representations vary significantly
between individuals and choice contexts. In addition to providing a framework for
attribute non-attendance and corresponding mental representations, which has been
addressed mainly from a technical perspective in the literature, another key element
of their approach concerns the representation of benefits and causal relationships
between attributes. It suggests that in addition to heterogeneity in observed charac-
teristics and decision rules, additional heterogeneity due to different, context-
dependent mental representations of reality and the specific decision problems
should be addressed in models of activity-travel behaviour.
Utility-based choice theories and models are based on the postulate that indivi-
duals derive some utility from the attribute levels of the choice alternatives and then
choose the alternative that will maximise their utility. Thus, observed choice out-
comes are interpreted to reflect maximum utility; it is assumed that valid preference
functions can be derived from observed choices. Regardless of the question whether
this claim is justified, by contrast the theoretical considerations underlying computa-
tional process models of travel behaviour highlight the notion that by making
repeated choices individuals learn their environment and experience which decisions
are more satisfying and which are less satisfying under a given set of circumstances.
Over time, individuals are believed to develop a set of decision heuristics, which
indicate which decision or action to take under a set of conditions. In principle, dif-
ferent formalisms can be used to represent these conditional action or decision rules.
In transportation, decision tables have been predominantly used. Janssens and Wets
suggest a novel and improved approach by combining commonly used decision
tables and Bayesian Belief Networks. More specifically, their proposal is not to
derive the decision tables from the observations as is usually done, but rather from
the Bayesian network, which is built upon the original data. The potential advan-
tage is that the model is more stable because the Bayesian network already captures
the correlations among the conditions triggering the choice. The authors apply the
suggested approach to the original Albatross data and find mixed results. The
derived decision tree indeed turned out to be structurally more stable and less vul-
nerable to the variable masking problem. However, at a more detailed level, the
classic decision table extraction approach has benefits.
From an activity-based perspective of travel demand, models of travel demand
forecasting predict the (combined) choice of activity, travel party, destination, trans-
port mode, departure time, activity duration and route. The limited number of stu-
dies, grounded on principles of bounded rationality, has typically examined
problems of individual choice behaviour for one of these choice facets. Slightly
 Introduction xvii

more scholars have examined the problem of dynamic route assignment from the
perspective of bounded rationality. The notion of bounded rationality in this
domain of study has also been subject of varying and often too vague definitions,
missing mathematical rigour. Szeto, Wang and Han deliver a good introduction to
the dynamic traffic assignment, the alternative meanings of the notion of bounded
rationality in this field of study and the latest developments. Bounded rationality in
route choice implies that the travel times of all selected routes between the same
origin-destination are all the same within some defined acceptable tolerance thresh-
old from the minimum travel time. They present (heuristic) solution methods for
this objective and discuss existence and uniqueness of solutions. Finally, an exten-
sion to the joint departure time route choice problem is discussed.
The challenge of these approaches is the find a close form mathematical specifica-
tion that is consistent with the attempted behavioural principles and which at the
same time can be estimated. Consequently, there are limits to these kinds of model
in general, and particularly in modelling complex dynamic processes and systems.
To enrich the models, some agent-based model systems of decision-making pro-
cesses that are based on principles of bounded rationality have been suggested. Two
of these are included in this volume. First, Psarra, Arentze and Timmermans outline
an agent-based model and illustrate its properties using numerical simulations that
simulate dynamic choice behaviour in response to endogenous and exogenous
change. Agents learn about their environment when making choices. Consequently,
agents become aware of the choice alternatives in their environment, develop choice
sets and build up context-dependent cognitive representations about the attributes
of the alternatives in their choice set. It leads to dynamically updated beliefs about
the state of the world. Over time, if a choice alternative has not been visited forget-
ting is also simulated, implying that choice alternatives have different activation
levels. In addition to this cognitive mechanism, agents build up affective beliefs,
which are defined as a function of the discrepancy between expected and experi-
enced utility and act on those. At the same time, agents have context-dependent
aspirations, which may also change over time if after trying different behaviour they
cannot be met. Endogenous change is triggered as a function of stress, which builds
up if experienced utility is lower than the corresponding aspiration level. The agent-
based system thus is capable of simulating very different dynamic behavioural tra-
jectories of activity-travel behaviour, depending on the parameters setting. It will
simulate the emergence of habitual behaviour from a state of complete unawareness
of the environment if the agent’s environment allows a balance between aspiration
levels and the utility that can be derived from the environment. It may also simula-
tion lowering of aspirations levels or a change of residential and/or job locations if
the current long-term decisions do not allow achieving aspirations levels associated
with their activity-travel behaviour. The model system incorporates several mechan-
isms that assume agents do not maximise their utility and have perfect knowledge,
but rather act in a bounded rational way. The numerical simulations reported in
their chapter focus on the impact of memory-activation parameters, habit strength
and the strength of emotional response. Results illustrate the effect of trade-offs
between past and recent emotional experiences, and between cognitive and affective
xviii Introduction

responses. They indicate that higher dependence on emotional responses results in

more exploration and decreasing aspiration values. Similarly, relying only on recent
emotional experiences and ignoring accumulated past experiences leads to more dis-
appointment and consequently exploratory behaviour.
Xiong, Chen and Zhang present another computational process that also departs
from rationality assumptions of classic models of activity-travel behaviour by imi-
tating travel behaviour in terms of information acquisition, learning, adaptation
and decision heuristics. Similar to Psarra et al., agents learn by acquiring informa-
tion from different sources. Travel experiences reinforce positive behaviour and not
visiting particular location leads to decay and forgetting of alternatives. An interest-
ing feature of their model is that information acquisition and other mental efforts
are explicitly modelled in terms of perceived search costs that are judged against
subjective search gains to direct search behaviour. Agents apply a set of heuristics
to activate their knowledge and identify alternatives. Principles of Bayesian updat-
ing are used to simulate learning and forgetting based on the recentness and repre-
sentativeness of past experiences. Prior beliefs are assumed to follow a Dirichlet
distribution. Different production rules, derived by applying various machine learn-
ing algorithms, are used to direct short-term departure time and route search, while
long-term travel mode search is simulated using a hidden Markov process. The
behaviour of the computation process model is illustrated for a small hypothetical
network using stated adaptation data. Results witness the richness of the model in
the sense that quite different dynamics can be simulated. Both these computational
process models, however, also clearly demonstrate that the enhanced richness of the
models and the inclusion of various process mechanism also imply that the impact
of any particular variable cannot be directly assessed. Computational process mod-
els imply different causation regimes and may lead to quite different dynamics
(from chaotic behaviour, via bifurcations to habitual behaviour) dependent on para-
meter settings.
All above chapters relate to choice behaviour under conditions of certainty.
Although it should be noted that relative utility and regret theory have also been
developed for decisions under conditions of risk and uncertainty and that the theo-
retical foundations of particularly regret theory may appear stronger for that case,
the number of studies in travel behaviour research applying these models to
decision-making under risk and uncertainty is very limited indeed (Rasouli &
Timmermans, 2014b). The equivalent of utility maximisation for the case of
decision-making under conditions of uncertainty is maximisation of expected utility.
Interestingly, because in many different fields of study, a huge body of empirical evi-
dence has accumulated showing that the principle of maximisation of expected uti-
lity is often not congruent with human decision-making, it is often viewed as a
normative theory of decision-making and alternative descriptive theories and mod-
els have been suggested. The most widely applied theory in this context is (cumula-
tive) prospect theory. It asserts that outcomes of decision-making processes depend
on the framing of the decision problem, that individuals differentiate between gains
and losses and that risk attitudes work out differently in these two regimes.
Consequently, models have a reference point and need non-linear specifications to
 Introduction xix

account for the typical violations of expected utility maximisation that have been
documented in the literature. Seminal work on prospect theory in travel behaviour
can be traced back to Avineri and his co-authors in their attempts to operationalise
the key concepts of prospect theory in a travel behaviour context and judge the rele-
vance of prospect theory for route choice departure choice and other choice pro-
blems in travel behaviour research. In this book, Avineri and Ben-Elia provide an
excellent overview of the theoretical foundations of (cumulative) prospect theory,
discuss the model specifications that have been applied and give a detailed account
of the design and results of accumulated research in travel behaviour research that
is based on these theoretical foundations that deviate from rational behaviour under
conditions of risk and uncertainty. The potential of prospect theory for particular
decision-making in travel behaviour research is clearly articulated, but limitations
are also identified, leading to further research needs.
This collection of chapters represents the frontier in travel behaviour research in
endeavours to increase the behavioural realism of our model apparatus that is used
to predict transport demand. The different approaches and models witness, all in
their own right, how principles of bounded rationality can be incorporated into the-
ories and models of choice and decision-making, both under conditions of certainty
and uncertainty, as they are related to the different facets of activity-travel beha-
viour. These contributions, however, also evidence that increased realism tends to
come with increased complexity. The number of parameters tends to increase.
Moreover, while conventional models come with performance indicators such as
willingness to pay and consumer surplus and straightforward equations for calculat-
ing (cross-)elasticities, for some of the models discussed in this volume, equivalent
equations will be difficult or impossible to generate. Moreover, as discussed, some
of these models of bounded rationality violate properties of classic models such as
regularity, which the travel behaviour research community seems to have embraced,
regardless of empirical evidence on the contrary. Furthermore, the estimation of
some models of bounded rationality is far from standard, and may require dedi-
cated software development. The lack of software to estimate a model of course
should never be an excuse for not accepting or further exploring it, but it does indi-
cate that substantial investment in the development, dissemination and discussion of
alternative modelling approaches is needed.
Soora Rasouli
Harry Timmermans
Editors

References

Anderson, J. E. (2011). The gravity model. Annual Review of Economics, 3, 133
160.

Hayes, K. E., & Fotheringham, S. (1984). Gravity and spatial interaction models. Thousand
Oaks, CA: Sage.
xx Introduction

Li, Z., & Hensher, D. (2011). Prospect theoretic contributions in understanding traveller
behaviour: A review and some comments. Transport Reviews, 31, 97
115.
O’Kel, M. (2009). Spatial interaction models. International Encyclopedia of Human
Geography, 2009, 365
368.
Rasouli, S., & Timmermans, H. J. P. (2014a). Activity-based models of travel demand:
Promises, progress and prospects. International Journal of Urban Sciences, 18, 31
60.
Rasouli, S., & Timmermans, H. J. P. (2014b). Applications of theories and models of choice
and decision-making under conditions of uncertainty in travel behavior research. Travel
Behaviour and Society, 1(3), 79
90.
Chapter 1

Models of Bounded Rationality under Certainty

Soora Rasouli and Harry Timmermans

Abstract
Purpose
This chapter reviews models of decision-making and choice under
conditions of certainty. It allows readers to position the contribution of the
other chapters in this book in the historical development of the topic area.
Theory
Bounded rationality is defined in terms of a strategy to simplify the
decision-making process. Based on this definition, different models are reviewed.
These models have assumed that individuals simplify the decision-making pro-
cess by considering a subset of attributes, and/or a subset of choice alternatives
and/or by disregarding small differences between attribute differences.
Findings
A body of empirical evidence has accumulated showing that under
some circumstances the principle of bounded rationality better explains
observed choices than the principle of utility maximization. Differences in
predictive performance with utility-maximizing models are however small.
Originality and value
The chapter provides a detailed account of the different
models, based on the principle of bounded rationality, that have been suggested
over the years in travel behaviour analysis. The potential relevance of these mod-
els is articulated, model specifications are discussed and a selection of empirical
evidence is presented. Aspects of an agenda of future research are identified.

Keywords: Lexicographic models; attribute non-attendance; choice set

composition; regret models; decision rules

The study of travel behaviour concerns the description, analyses and modelling of
decision processes related to multi-faceted travel behaviour. It aims at better under-
standing and predicting travel choices and how these co-vary with the decision-
makers’ personal traits and characteristics, attributes of the choice alternatives and

Bounded Rational Choice Behaviour: Applications in Transport

Copyright r 2015 by Emerald Group Publishing Limited
All rights of reproduction in any form reserved
ISBN: 978-1-78441-072-8
2 Soora Rasouli and Harry Timmermans

context. The focus may be on cross-sectional analysis or on dynamics as it relates to

scripts, variability in activity-travel patterns and adaptation. Decision-makers can
be individuals, households, friends, business partners, etc. Facets concern departure
time, destination, day of the week, travel party, transportation mode(s) and route.
Generally, the attributes depend on the facet or combination of facets being mod-
elled, while context may relate to the urban setting, economic conditions, weather,
time pressure, etc. The study of travel behaviour ranges from a focus on a single
facet to the modelling of dynamic comprehensive activity-travel patterns.
Forecasting travel behaviour is an essential component of feasibility and impact
studies. The purpose of a feasibility study is to assess whether a project can achieve
(financially or otherwise) a targeted performance. Performance measures often
require a forecast of the number of people using the planned infrastructure or facil-
ity. Unless the new project attracts more people or expenditure from a larger market
area than the minimum required to achieve feasibility, it will compete with the exist-
ing facilities in the market area. In that case, it is relevant to assess not only
the feasibility, but also the impact the project will have on each of the competing
facilities. Although under such conditions, the impact will be negative, the policy
question is how negative and how the effects are distributed across the existing
facilities.
In this forecasting setting, if one is not satisfied with a statistical analysis only,
but it is felt important to base the model on a theory of decision-making, preference
or choice, then the researcher has to (i) select or formulate a theory of decision-
making that is assumed valid for the problem at hand, (ii) translate the general
theory into an operational model that mathematically expresses the functional
relationship between decision outcomes and the set of individual and household
characteristics, attributes of competing choice alternatives and context conditions.
An adequate reproduction of observed decision outcomes is then seen as a valida-
tion of the behavioural postulates underlying the model.
In turn, models based on behavioural theories are often implicitly or explicitly
perceived as being superior to aggregate statistical models. A good example is the
shift from aggregate spatial interaction models, embedded in four-step travel
demand forecasting models, to activity-based travel demand models, which are
based on behavioural postulates and mechanisms (Rasouli & Timmermans, 2014a).
While we generally agree with the contention that models capturing behavioural
processes are better capable of predicting the effects of policies than statistical
models that are only based the outcomes of decision processes than on decision pro-
cesses themselves, particularly if the policies violate the antecedent conditions that
have led to observed aggregate patterns, the issue is more complicated than often
suggested in the literature.
Firstly, it is common practice to estimate variations of a model that are based on
the same underlying behavioural postulate. For example, one may be satisfied with
estimating a multinomial logit model only because the literature has suggested it to
be robust. Alternatively, one may compare the performance of a multinomial model
against a model allowing for different variances and/or covariances, but both are
based on the same behavioural postulate of utility-maximizing behaviour. The more
 Models of Bounded Rationality under Certainty 3

complex versions of the model may better reproduce the observed choices, but this
approach does not give any guidance whether the assumed utility-maximizing deci-
sion process is the best representation of the decision-making process.
Secondly, one should realize that the same mathematical expression, depicting
the functional relationship between the dependent and the set of independent vari-
ables, can often be derived from different conflicting behavioural theories. For
example, the multinomial logit model can be deducted from Luce’s choice theorem
and random utility theory, which fundamentally differ with respect to the nature
of preferences (deterministic vs. stochastic) and the nature of the decision process
(probabilistic vs. deterministic). Regret-based choice models which define regret as
a linear function of attribute difference between the best non-chosen and the cho-
sen alternative are mathematically equivalent to the multinomial logit model; yet
the principle of regret-minimization is fundamentally different from the principle
of utility-maximizing behaviour. To make matters even more complicated, the
mathematical expression of the multinomial logit model can also be derived from
the quantum response model, which is a theory of decision-making under uncer-
tainty rather than a theory of riskless choice. This equivalence implies that any
satisfactory fit of the model to the data is just a necessary but not a sufficient con-
dition for validating the behavioural principles and mechanisms underlying the
mathematical model.
When developing behavioural models, it is important to critically consider which
theory seems most valid for the decision-making process under investigation.
Unfortunately, the travel behaviour community, unlike for example the marketing
community, does not have a rich tradition of developing, let alone systematically
comparing, alternate theories of choice and decision-making. The vast majority of
studies on various facets of travel behaviour has been based on discrete choice mod-
els, which in turn have been interpreted as representations of random utility theory.
This theory can be seen as an example of a theory of rational decision-making.
Individuals are assumed engaged in a high involvement decision process in which
they have full information about the set of attributes, characterizing the choice
alternatives in their choice set, from which they derive a utility. The behavioural
principle of utility-maximizing behaviour then leads to a set of probabilities of
choosing the alternatives in an individual’s choice set. The approach negates any
emotional considerations.
Although the literature in travel behaviour research on models of bounded
rationality is relatively small, travel behaviour researchers have occasionally
explored the formulation and application of such models. The purpose of this chap-
ter is to provide an overview of these models, allowing readers to better understand
the contribution of the specific papers, included in this book.
This chapter is organized as follows. Firstly, we will present a general framework
for positioning various models and theories of choice and decision-making. Based
on this framework, we will continue the conditions under which we would consider
the decision-making process evidencing bounded rationality. These conditions are
used in the remainder of the chapter to organize existing research in mainly trans-
portation and urban planning research on bounded rationality. More specifically,
4 Soora Rasouli and Harry Timmermans

we will first discuss models that do not necessarily lead to an optimal choice. Next,
we will discuss models that involve simplifications of the decision process by not
considering all relevant attributes. This is followed by a discussion of models, which
assume that individuals ignore small attribute or alternative differences, and there-
fore are indifferent between those choice alternatives that only differ marginally.
Finally, we will discuss modelling attempts aimed at mimicking how individuals
ignore choice options to reduce their consideration set. The chapter is completed
with a conclusion, discussion and agenda of further research.

1.1. Framework

Although models of decision-making and choice behaviour differ substantially, they

have in common (part of) the following approach. In travel behaviour analysis and
related disciplines, the aim of the modelling approach is to predict the choices of
different segments of the population, which are assumed to represent observed
heterogeneity, related to a particular facet (destination, travel mode, route, depar-
ture time, etc.), mostly to support planning processes. Because planning is primarily
related to the physical attributes of the transportation and urban system, essentially
choice probabilities are predicted as a function of the physical attributes of
the spatial setting. Physical attributes may be augmented with other, for example,
economic attributes.
Let us first introduce basic notation. The urban-transportation system can be
described in terms of a set of i = 1; 2; …; I ∈ C choice alternatives, making up
choice set C. Each choice alternative i is characterized by a non-empty set of Ki
attributes. To allow that choice sets differ between individuals, let us denote the
choice set Cn of individual n. This set of attributes may be identical for the different
choice alternatives; for example, a set of generic attributes for shopping centres. It
may also (partly) be specific for different alternatives; for example, attributes of
transport modes. Let Xik describe the attribute value of alternative i on attribute k.
Finally, let the characteristics of decision-makers n = 1; 2; …; N be described as
Znj ; j = 1; 2; …; J.
In some modelling approaches, attributes of the choice alternatives are directly
linked to choices observed in the real world fXik g→ pi ; i ∈ C. In this case, the
researcher has to decide on the set of attributes fKi g assumed to influence the choice
behaviour of interest. In addition, the choice set C has to be identified. In case of
transport mode and departure time choice, this modelling step is trivial. In contrast,
identification of the choice set in case of destination and route choice is a challen-
ging and non-trivial task. More detailed approaches involve one or more of the fol-
lowing decision-making steps:

1. Mapping of objective, physical space into a cognitive space, measuring indivi-

duals’ perception: fXik g→fxnik g ∀ i ∈ C; ∀ n; k ∈ Kni . This step acknowledges that
individuals may have partial ðk ∈ Kni Þ and imperfect knowledge xnik ≠ Xik about the
environment surrounding them. Moreover, they may not be familiar with all
Another random document with
no related content on Scribd:
piilee siellä pimeän keskellä, valopilkkuna ja suurena muistuttajana.
Eikä tarvitse, ei tarvitse paljoa selittää eikä opettaa, hän ymmärtää
kaiken yksinkertaisesti. Luuletteko te, että rahvaan mies ei
ymmärrä? Koettakaa, lukekaa hänelle vielä liikuttava ja hellyttävä
kertomus kauniista Esteristä ja ylpeästä Vastista; tai ihmeellinen
tarina profeetta Joonaasta valaskalan vatsassa. Älkää myöskään
unohtako Herramme vertauksia, varsinkaan Luukkaan evankeliumin
mukaan (niin olen minä tehnyt), ja sitten Apostolien Teoista
Sauluksen kääntymystä (tämä on välttämätön, välttämätön), ja
lukekaa lopuksi pyhien miesten elämäkerrastosta vaikkapa Aleksein,
Jumalan miehen, sekä suurten marttyyrien joukossa suuren
riemumielin kärsineen Jumalan näkijän ja Kristuksen kantajan Maria
Egyptiläisen elämäkerrat, — niin nämä yksinkertaiset tarinat
tunkevat läpi hänen sydämensä, eikä siihen tarvita kuin tunti
viikossa, aivan riippumatta pienestä palkasta, yksi tunti vain. Ja hän
saa itse nähdä, että kansamme on armelias ja kiitollinen, antaa
satakertaisen kiitoksen; muistaen papin ahkeroimisen ja hänen
liikuttavat sanansa se auttaa häntä hänen pellollaan vapaaehtoisesti,
auttaa häntä hänen kodissaankin ja osoittaa hänelle entistä
suurempaa kunnioitusta, — sillä tavoin hänen palkkansa tulee
suuremmaksi. Asia on niin yksinkertainen, että me toisinaan
suorastaan pelkäämme lausua sen julki, sillä se herättää naurua, ja
kuinka oikein se kuitenkin on! Ken ei usko Jumalaan, ei usko
myöskään Jumalan kansaan. Ken taas on ruvennut uskomaan
Jumalan kanssaan, saa nähdä myös Hänen pyhyytensä, vaikka ei
itse siihen asti olisi uskonut siihen ollenkaan. Vain kansa ja sen
tuleva henkinen voima voi käännyttää omasta maasta vieraantuneet
ateistimme. Ja mitä on Kristuksen sana ilman esimerkkiä? Kansa on
turmion oma ilman Jumalan sanaa, sillä sen sielu janoaa Sanaa ja
kaikkea kaunista tajuttavaa. Nuoruudessani, jo kauan sitten, siitä on
jo melkein neljäkymmentä vuotta, me kuljimme isä Antimin kanssa
ympäri koko Venäjää kooten luostarille lahjoja, ja yövyimme kerran
ison, haaksikulkuisen joen rannalle kalastajien kanssa, ja
joukkoomme istuutui kauniin näköinen nuorukainen, ulkomuodosta
päättäen noin kahdeksantoista vuoden ikäinen talonpoika; hän
kiiruhti paikalleen hinatakseen seuraavana päivänä kauppiaan lotjaa.
Näin hänen katsovan eteensä lempein ja kirkkain silmin. Oli valoisa,
tyyni, lämmin heinäkuun yö, joki on leveä, siitä kohoaa höyry ja tuopi
meille vilpoisuutta, kuuluu pieni kalan pulskahdus, linnut ovat
vaienneet, kaikki on hiljaista, kaunista, kaikki rukoilee Jumalaa. Vain
me kaksi olemme valveilla, minä ja tämä nuorukainen, ja me
aloimme puhella tämän Jumalan maailman kauneudesta ja sen
suuresta salaisuudesta. Jokainen ruoho, jokainen kuoriainen,
muurahainen, kullankeltainen mehiläinen, kaikki tuntevat
ihmeteltävän hyvin tiensä, vaikka niillä ei ole järkeä, todistavat
Jumalan salaisuudesta, toteuttavat lakkaamatta itse sitä, ja minä
huomasin hyvän nuorukaisen sydämen ruvenneen hehkumaan. Hän
kertoi minulle rakastavansa metsää ja metsän lintuja; hän oli lintujen
pyytäjä, ymmärsi jokaisen niiden vihellyksen, osasi houkutella
jokaisen linnun luokseen: parempaa kuin metsässä-olo, sanoo hän,
en tiedä, mutta kaikki on kaunista. »Totisesti», vastaan hänelle,
»kaikki on kaunista ja suurenmoista, sillä kaikki on totuutta. Katso
hevosta», sanon hänelle, »se on iso eläin ja läheinen ihmiselle, tai
katso härkää, joka elättää ihmistä ja tekee hänelle työtä, tuota
allapäin olevaa ja miettivää eläintä, katso niiden muotoa: mikä
nöyryys, mikä kiintymys ihmiseen, joka usein lyö sitä
säälimättömästi, mikä leppeys, mikä luottavaisuus ja mikä kauneus
onkaan sen muodossa. Tämä on suorastaan liikuttavaa, ja on
selvää, että siinä ei ole mitään syntiä, sillä kaikki on täydellistä, kaikki
paitsi ihminen ovat synnittömiä ja Kristus on niiden kanssa
ennemmin kuin meidän kanssamme.» — »Onko todellakin», kysyy
nuorukainen, »heilläkin Kristus?» — »Kuinka voisi muuten olla»,
sanon hänelle, »sillä kaikkia varten on Sana, jokainen luotu olento ja
jokainen eläin, jokainen lehti suuntautuu Sanaa kohti, laulaa
Jumalalle kiitosta, itkee Kristukselle, itse tietämättään, synnittömän
elämänsä salaisuuden voimalla tekee sen. Tuolla», sanon hänelle,
»metsässä kuljeksii kauhea karhu, peloittava ja julma, mutta siihen
se ei ole yhtään vikapää.» Ja minä kerroin hänelle, kuinka karhu
kerran tuli erään hyvin pyhän miehen luo, joka eli sielunsa
pelastuksen tähden metsässä pienessä majassa, ja pyhä mies sääli
sitä, meni pelkäämättä ulos sen luo ja antoi sille palan leipää:
»Mene, Kristus olkoon kanssasi», ja julma peto poistui kuuliaisena ja
nöyränä pahaa tekemättä. Ja nuorukainen heltyi siitä, että peto
poistui pahaa tekemättä ja että sen mukana oli Kristus. »Ah», sanoo,
»miten tämä kaikki on kaunista, miten kaikki Jumalan luoma on
kaunista ja ihanaa!» Istuu, on vaipunut hiljaisiin ja suloisiin
mietteisiin. Huomaan hänen ymmärtäneen. Ja hän nukkui minun
viereeni kevyeen, synnittömään uneen. Jumala siunatkoon
nuoruutta! Ja minä rukoilin silloin itse hänen puolestaan vaipuessani
uneen. Jumala, lähetä ihmisillesi rauha ja valkeus!
 c) Muistelmia luostarinvanhin Zosiman poikavuosilta ja
nuoruudesta hänen ollessaan vielä maailmassa. Kaksintaistelu.

— Kadettikoulussa Pietarissa minä olin kauan, melkein kahdeksan

vuotta, ja uusi kasvatus tukahdutti minussa paljon lapsuuden
vaikutelmia, vaikka minä en unohtanut mitään. Sensijaan omaksuin
niin paljon uusia tapoja ja mielipiteitäkin, että minusta tuli miltei villi,
säälimätön ja mahdoton olento. Kohteliaisuuden ja hienon käytöksen
kiiltokuoren omaksuin samalla kertaa kuin opin ranskankielen, mutta
opistossa meitä palvelevia sotamiehiä pidimme me kaikki ja minä
niinikään pelkkinä eläiminä. Minä kenties enemmän kuin kukaan
muu, sillä olin kaikista tovereista vastaanottavaisin kaikelle. Kun
meistä tuli upseereita, niin me olimme valmiita vuodattamaan
vertamme, jos meidän kunniaamme rykmentin jäseninä loukattiin,
mutta oikeata kunniaa ei juuri kukaan meistä tuntenutkaan eikä
tietänyt mitä se on, ja jos olisi saanut tietää, niin olisi ensimmäisenä
ollut valmis sille heti nauramaan. Juopottelusta, irstailusta ja
uhmailusta miltei ylpeilimme. En sano, että oltiin huonoja: kaikki
nämä nuoret miehet olivat hyviä, mutta he käyttäytyivät huonosti ja
minä kaikkein huonoimmin. Tärkeintä oli, että käytettävikseni ilmestyi
omia varojani, ja siksi minä aloinkin elää iloista elämää nuoruuden
koko halulla ja laskettelin hillittömästi täysin purjein. Mutta eräs asia
on ihmeellinen: minä lueskelin silloin kirjojakin, vieläpä suurella
mielihyvälläkin; vain Raamattua en tähän aikaan avannut juuri
milloinkaan, mutta en koskaan myös siitä eronnut, vaan kuljetin sitä
kaikkialla mukanani: totisesti minä säilyttelin tätä kirjaa tietämättäni
»päivään ja hetkeen, kuukauteen ja vuoteen». Kun näin olin palvellut
noin neljä vuotta, jouduin viimein K:n kaupunkiin, missä
rykmenttimme silloin oli. Kaupungin seurapiiri oli kirjavaa,
runsaslukuista ja iloista, vieraanvaraista ja rikasta, ja minut otettiin
kaikkialla hyvin vastaan, sillä olin luonteeltani iloinen ja sen lisäksi
minua pidettiin varakkaana, mikä maailmassa merkitsee sangen
paljon. Sattuipa sitten eräs tapaus, joka oli alkuna kaikelle. Minä
kiinnyin erääseen nuoreen ja kauniiseen neitoon, joka oli älykäs ja
huomiota ansaitseva, luonteeltaan valoisa ja jalo, arvossapidettyjen
vanhempien tytär. Nämä eivät olleet mitään vähäpätöisiä ihmisiä,
heillä oli rikkautta, vaikutusvaltaa ja voimaa, minut he ottivat vastaan
ystävällisesti ja hyväntahtoisesti. Minusta alkoi näyttää, että tyttö oli
taipuvainen hellempiin tunteisiin minua kohtaan. — Tämä unelma sai
sydämeni liekehtimään. Sitten oivalsin itse ja pääsin täydelleen
selville siitä, että minä kenties en rakastanutkaan häntä niin
voimakkaasti, vaan ainoastaan kunnioitin hänen älyään ja ylevää
luonnettaan, mitä en voinut olla tekemättä. Itserakkaus esti minua
kosimasta siihen aikaan: tuntui raskaalta ja peloittavalta erota
nuoren ja vapaan miehen elämän irstaista iloista niin nuorena, kun
kaiken lisäksi vielä omisti rahojakin. Tein kuitenkin viittailuja. Joka
tapauksessa lykkäsin ratkaisevan askelen ottamisen vähän
tuonnemmaksi. Mutta silloin yht'äkkiä minut komennetuinkin toiseen
piirikuntaan kahdeksi kuukaudeksi. Palaan kahden kuukauden
kuluttua ja saan yht'äkkiä kuulla, että tyttö on jo naimisissa erään
lähellä kaupunkia asuvan rikkaan tilanomistajan kanssa, joka tosin
oli minua vanhempi, mutta vielä nuori mies, ja jolla oli suhteita
pääkaupungin parhaisiin seurapiireihin, mitä minulla ei ollut. Hän oli
sangen rakastettava mies ja sitäpaitsi sivistynyt, kun taas minulla ei
ollut mitään sivistystä. Niin suuresti hämmästytti minua tämä
odottamaton tapaus, että järkenikin himmeni. Pääasia tässä oli
kuitenkin se, että, niinkuin samaan aikaan sain tietää, tämä nuori
tilanomistaja oli jo kauan ollut neidon sulhanen ja että minä itse olin
monta kertaa tavannut hänet heidän kodissaan, vaikka omien
etevien ominaisuuksieni sokaisemana en ollut huomannut mitään.
Mutta tämäpä minua ennen kaikkea juuri loukkasikin: kuinka oli
mahdollista, että melkein kaikki tiesivät, mutta minä yksin en tietänyt
mitään? Ja minä aloin äkkiä tuntea sietämätöntä vihaa. Punastuen
aloin muistella, miten monta kertaa olin melkein tunnustanut
rakkauteni tuolle neidolle, ja koska hän ei ollut pysähdyttänyt
puhettani eikä mitään ennakolta ilmoittanut, niin hän siis, päättelin
minä, oli tehnyt minusta pilaa. Myöhemmin minä tietysti selvitin
itselleni ja muistin, että tyttö ei ollenkaan ollut tehnyt minusta pilaa,
vaan päinvastoin keskeyttänyt leikillisesti tämmöiset keskustelut ja
aloittanut niiden asemesta toisenlaisen, — mutta silloin minä en
kyennyt tätä itselleni selvittämään, vaan aloin hehkua
kostonhimosta. Muistelin ihmetellen, että tämä kosto ja tämä vihani
olivat minulle itselleni äärettömän raskaat ja vastenmieliset, sillä
minulla oli kevyt luonne enkä voinut olla kenellekään kauan
vihoissani, ja sentähden minä nyt ikäänkuin keinotekoisesti kiihoitin
itseäni ja muutuin lopulta säädyttömäksi ja järjettömäksi. Odotin
sopivaa hetkeä, ja kerran suuressa seurassa minun onnistui äkkiä
loukata »kilpailijaani» ikäänkuin aivan tähän asiaan kuulumattomasta
syystä, tekemällä pilkkaa eräästä hänen esittämästään mielipiteestä,
joka koski erästä siihen aikaan tärkeätä tapausta, — tämä tapahtui
vuonna kaksikymmentäkuusi, — ja pilkkani, sanoivat ihmiset, oli
älykästä ja nokkelaa. Senjälkeen pakotin hänet antamaan selityksen
ja esiinnyin hänen selittäessään asiaa niin raa'asti, että hän otti
vastaan haasteeni kaksintaisteluun, huolimatta suuresta erosta, joka
oli välillämme, sillä minä olin häntä nuorempi ja vähäpätöisempi sekä
alhaisessa virka-asemassa. Myöhemmin sain varmasti tietää hänen
ottaneen haasteeni vastaan niinikään jonkinmoisen
mustasukkaisuuden vaikutuksesta: hän oli ennenkin ollut minulle
hiukan mustasukkainen vaimonsa, silloisen morsiamensa vuoksi; nyt
hän ajatteli, että jos vaimo saa tietää hänen kärsineen minun
puoleltani loukkauksen ja jättäneen haastamatta minut
kaksintaisteluun, niin vaimo ehkä tahtomattaan voisi ruveta häntä
halveksimaan ja vähemmän rakastamaan. Sekundantin sain pian,
erään toverin, meidän rykmenttimme luutnantin. Vaikka silloin
koetettiinkin ankarasti estää kaksintaisteluja, niin ne olivat kuitenkin
aivan kuin muodissa sotilaitten keskuudessa, — niin hillittömiksi
saattavat joskus kehittyä ja vakiintua ennakkoluulot. Kesäkuu oli
lopullaan, ja meidän oli kohdattava toisemme seuraavana aamuna
kello seitsemän, — ja totisesti tapahtui minulle silloin jotakin aivan
kuin kohtalokasta. Kun illalla palasin kotiin äkäisenä ja hävyttömänä,
suutuin sotamiespalvelijaani Afanasiin ja iskin häntä kaikin voimin
kaksi kertaa vasten kasvoja, niin että hänen kasvoistaan alkoi vuotaa
verta. Hän ei ollut vielä kauan ollut palveluksessani, ja oli ennenkin
tapahtunut, että olin lyönyt häntä, mutta en koskaan noin petomaisen
julmasti. Ja uskotteko, rakkaani, siitä on kulunut aikaa jo
neljäkymmentä vuotta, mutta nytkin vielä muistelen sitä häveten ja
kärsien. Kävin makaamaan, nukuin noin kolme tuntia, nousen, päivä
koittaa jo. Nousin äkkiä vuoteesta, en tahtonut enää maata, menin
ikkunan luo, avasin sen, — se avautui puutarhaan päin, näen
auringon nousevan, on lämmintä, ihanaa, lintujen laulu alkaa helistä.
Mitä tämä on, ajattelen, tunnenko sielussani jotakin ikäänkuin
häpeällistä ja alhaista? Johtuukohan se siitä, että olen menossa
vuodattamaan verta? Ei, ajattelen, ei se tunnu olevan sitäkään.
Eiköhän se johdu siitä, että pelkään kuolemaa, pelkään, tulevani
surmatuksi? Ei, sitä se ei ole ensinkään, ei sinnepäinkään… Ja
samassa minä yht'äkkiä ymmärsinkin mistä oli kysymys: siitä, että
minä eilen olin lyönyt Afanasia! Kaikki nousi äkkiä silmieni eteen
aivan kuin se olisi tapahtunut uudelleen: hän seisoo edessäni, ja
minä lyön häntä minkä jaksan suoraan vasten kasvoja, hänellä on
kädet sivuilla, pää suorana, silmät pullollaan aivan kuin rintamassa,
hän vavahtaa joka iskulla, mutta ei uskalla edes kohottaa kättään
suojakseen, — ja tuo tuommoiseen alennustilaan saatettu olento on
ihminen, ja tässä ihminen lyö ihmistä! Millainen rikos! Oli kuin terävä
neula olisi tunkeutunut sieluni läpi. Seison siinä kuin hölmistyneenä,
aurinko paistaa, pääskyset liitelevät iloisina, lintuset kilvan ylistävät
Jumalaa. Peitin molemmin käsin kasvoni, heittäydyin vuoteelle ja
aloin ääneeni itkeä. Ja minä muistin silloin veljeni Markelin sekä
hänen sanansa ennen kuolemaansa palvelijoille: »Rakkaat ystäväni,
miksi te minua palvelette, miksi minua rakastatte, ansaitsenko minä
sen, että minua palvellaan?» — »Niin, ansaitsenko minä sen?»
nousi äkkiä päähäni. »Todellakin, kuinka minä olen sen arvoinen,
että toinen ihminen, samanlainen Jumalan kuva kuin minäkin, minua
palvelisi?» Näin tunkeutui mieleeni ensimmäisen kerran elämässäni
silloin tämä kysymys. »Äitikulta, emoseni, todellakin on jokainen
kaikkien edessä syyllinen kaikkien puolesta, ihmiset vain eivät tiedä
tätä, ja jos he oppisivat sen tietämään, — niin heti täällä olisikin
paratiisi!» — »Hyvä Jumala, eikö tämäkään ole totta», itken minä ja
ajattelen: »Totisesti minä olen kaikkien puolesta syyllinen ja kenties
syyllisempi kaikkia muita sekä huonompi kaikkia ihmisiä
maailmassa.» Ja yht'äkkiä minä näin koko totuuden kaikessa
valossaan: mitä olen menossa tekemään? Olen menossa
tappamaan miehen, joka on hyvä, älykäs, jaloluontoinen eikä
missään suhteessa syyllinen minuun nähden, ja riistän täten hänen
vaimoltaan ainaiseksi onnen, kidutan ja surmaan hänet. Makasin
tällä tavoin vuoteella kasvot tyynyyn painettuina enkä ollenkaan
huomannut, kuinka aika kului. Äkkiä astuu sisälle toverini, luutnantti,
minua noutamaan pistolit mukanaan. »Ahaa», sanoo, »on hyvä, että
olet jo noussut, on aika lähteä». Minä tulin levottomaksi ja pääni
meni pyörälle, mutta läksimme kuitenkin ulos noustaksemme
rattaille. »Odotahan tässä vähän aikaa», sanon hänelle, »poistun
silmänräpäykseksi, unohdin kukkaroni». Ja minä juoksin yksinäni
takaisin asuntooni, suoraan Afanasin komeroon. »Afanasi», sanon,
»minä löin sinua eilen kaksi kertaa vasten kasvoja! Anna minulle
anteeksi», sanon. Hän hätkähti aivan kuin olisi pelästynyt, katsoo —
ja minä huomaan, että tämä ei riitä, ei ollenkaan riitä, ja äkkiä minä
virkapuvussani heittäydyn hänen jalkoihinsa ja painan otsani
maahan: »Anna minulle anteeksi!» sanon. Nyt hän aivan jähmettyy:
»Teidän ylhäisyytenne, isäkulta, herra, kuinka te… olenko minä sen
arvoinen»… ja hän alkoi äkkiä itkeä aivan samoin kuin minä äsken,
peitti molemmin käsin kasvonsa, kääntyi ikkunaan päin ja värisi
itkusta. Minä juoksin ulos toverini luo, lensin rattaille, »anna mennä!»
huudan: »Oletko», huudan hänelle, »nähnyt voittajaa, — semmoinen
on nyt edessäsi!» Olin kovin riemuissani, nauroin koko matkan ajan,
puhuin puhumistani, en muista enää mitä kaikkea puhuinkaan. Hän
katsoo minua: »No niin, veli, olet uljas mies, huomaan, että et
häpäise sotilaspukua.» Niin saavuimme paikalle, ja toiset olivat jo
siellä, odottivat meitä. Meidät asetettiin paikoillemme kahdentoista
askelen päähän toisistamme, hänen oli ensin ammuttava, — seison
hänen edessään iloisena, katsellen suoraan häntä kasvoihin, en
räpäytä silmääni, rakastaen katson häntä, tiedän mitä teen. Hän
laukaisi, luoti raapaisi vain hiukan poskeani ja kosketti korvan
taustaa, — »Jumalan kiitos», huudan, »ette tappanut ihmistä!» Ja
tartuin omaan pistoliini, käännyin selin ja paiskasin sen metsään.
»Siellä», huudan, »on sinun paikkasi!» Käännyin vastustajani
puoleen: »Hyvä herra», sanon, »antakaa anteeksi minulle, tyhmälle
nuorukaiselle, että syyttä loukkasin teitä ja nyt saatoin teidät
ampumaan itseäni. Minä itse olen kymmenen kertaa huonompi kuin
te, ehkäpä vieläkin huonompi. Sanokaa tämä sille henkilölle, jota te
kunnioitatte enemmän kuin ketään muuta maailmassa.» Tuskin olin
tämän lausunut, kun he kaikki kolme alkoivat huutaa: »Hyväinen
aika», sanoo vastustajani, hän ihan suuttui, »jos ette tahdo tapella,
niin miksi te ollenkaan vaivasitte?» — »Eilen», sanon hänelle, »olin
vielä tyhmä, mutta tänään olen viisastunut», näin vastaan hänelle
iloisesti. — »Mitä eiliseen tulee», sanoo, »niin uskon sen, — mutta
tämänpäiväiseen nähden on vaikeata tehdä teistä johtopäätöstä». —
»Bravo», huudan hänelle taputtaen käsiäni, »olen tässäkin samaa
mieltä kuin te, olen tämän ansainnut!» — »Ammutteko, hyvä herra,
vai ettekö?» — »En ammu, — mutta jos te tahdotte, niin ampukaa
vielä kerta, vaikka parempi olisi, että ette ampuisi.» Sekundantitkin
huutavat, varsinkin minun sekundanttini: »Tämähän on rykmentin
häpäisemistä, kun seisoo kaksintaisteluasennossa ja pyytää
anteeksi; jospa vain olisin tämän tietänyt.» Asetuin silloin seisomaan
heidän kaikkien eteen enkä enää naura. »Hyvät herrat», sanon,
»onko todellakin meidän aikanamme niin ihmeellistä tavata ihminen,
joka itse katuu tyhmyyttään ja tunnustaa julkisesti syykseen sen,
mihin on syypää?» — »Mutta eihän toki kaksintaisteluasennossa»,
huutaa sekundanttini taas. »Siinäpä se juuri onkin», vastaan heille,
»sepä juuri onkin ihmeellistä, sillä minun olisi pitänyt tunnustaa itseni
syylliseksi heti tänne saavuttuamme, jo ennen kuin he ampuivat,
eikä olisi pitänyt johdattaa heitä suureen kuolemansyntiin, mutta niin
tavattoman säädyttömäksi, sanon, olemme me itse järjestäneet
olomme maailmassa, että oli melkeinpä mahdotonta tehdä sitä, sillä
vasta sen jälkeen kuin olin antanut heidän ampua itseäni
kahdentoista askelen päästä, voivat sanani heille nyt jotakin merkitä,
mutta jos minä ennen ampumista heti tänne tultuani olisin sen
tehnyt, niin olisi sanottu vain yksinkertaisesti: 'hän on pelkuri,
pelästyi pistolia, eikä hänen puheitaan kannata kuunnella'. Hyvät
herrat», huudahdin äkkiä kaikesta sydämestäni, »katsokaa
ympärillenne Jumalan lahjoja: taivas on kirkas, ilma puhdas, ruoho
hempeä, linnut ja koko luonto kauniit ja synnittömät, mutta me, vain
me yksin, olemme jumalattomia ja tyhmiä emmekä ymmärrä, että
elämä on paratiisi, sillä meidän ei tarvitse muuta kuin tahtoa
ymmärtää, niin heti se esiintyy koko kauneudessaan, me syleilemme
silloin toisiamme ja vuodatamme kyyneliä.»… Tahdoin vielä jatkaa,
mutta en voinut, hengitykseni salpaantui, oli niin suloista, niin nuorta,
sydämessäni tunsin niin suurta onnea, että semmoista en ollut
kokenut koskaan elämässäni. »Tämä on kaikki järkevää ja jaloa»,
sanoo minulle vastustajani, »joka tapauksessa te olette originelli
mies». — »Naurakaa», nauroin minäkin hänelle, »mutta myöhemmin
ylistätte itsekin». — »Minähän olen valmis», sanoo, »nytkin
ylistämään; jos sallitte, niin ojennan teille käteni, sillä te näytätte
olevan todellakin vilpitön mies». — »Ei», sanon, »ei tarvitse nyt,
vaan myöhemmin, kun minusta on tullut parempi ja minä olen
ansainnut kunnioituksenne, ojentakaa silloin kätenne, — teette siinä
hyvin». Palasimme kotiin, sekundanttini toruu minua koko matkan,
mutta minä suutelen häntä. Heti saivat kaikki toverit tietää asian,
kokoontuivat jo samana päivänä minua tuomitsemaan: »Hän on
häväissyt sotilaspuvun», sanovat, »ottakoon virkaeron». Ilmaantui
puolustajiakin: »Kuitenkinhan hän», sanovat, »antoi ampua itseään».
— »Niin, mutta pelkäsi enempää ampumista ja pyysi kaksintaistelun
aikana anteeksi.» — »Jos hän olisi pelännyt ampumista», väittävät
tähän puolustajat, »niin hän olisi ensin laukaissut pistolinsa,
ennenkuin pyysi anteeksi, mutta hän viskasi sen metsään, kun se
vielä oli ladattuna; ei, tässä on tapahtunut jotakin muuta, originellia.»
Minä kuuntelen, ja mieleni on iloinen heitä katsellessani. »Rakkaat
ystäväni ja toverini», sanon, »älkää pelätkö, että minä en pyytäisi
eroa virastani, sillä minä olen sen jo tehnyt, olen jo tänä aamuna
jättänyt kansliaan erohakemukseni, ja heti kun olen saanut eron,
menen luostariin, sitä varten eroankin virastani.» Heti kun olin tämän
sanonut, alkoivat he jok'ikinen nauraa täyttä kurkkua: »Olisit sanonut
sen jo alussa, no nyt on kaikki selvää, munkkia ei voi tuomita»,
nauravat nauramistaan, ei ollenkaan ivallisesti, vaan ystävällisesti ja
iloisesti, kaikki alkoivat äkkiä pitää minusta, kiihkeimmät syyttäjätkin,
ja koko sen kuukauden, mikä meni virkaeron odottamiseen, he
melkein kantavat minua käsillään: »Voi sinua, munkki», sanovat.
Jokainen lausuu minulle jonkin ystävällisen sanan, alkoivat kehoittaa
luopumaan aikeestani ja sääliäkin: »Mitä sinä teetkään itsellesi?» —
»Ei», sanovat, »tämä meidän miehemme on urhoollinen, hän antoi
ampua itseään ja olisi voinut laukaista oman pistolinsa, mutta hän oli
edellisenä iltana nähnyt unen, että hänen oli ruvettava munkiksi,
siinä on syy». Aivan samoin kävi kaupungin seurapiireissä. Ennen ei
minua juuri oltu huomattukaan, oli vain otettu ystävällisesti vastaan,
mutta nyt kaikki kilvan tekivät tuttavuuttani ja alkoivat kutsua
luokseen: nauravat minulle, mutta pitävät minusta. Huomautan
tässä, että vaikka kaikki silloin puhuivatkin ääneen
kaksintaistelustamme, niin esimiehet painoivat asian villaisella, sillä
vastustajani oli kenraalimme läheinen sukulainen, ja koska mitään
verenvuodatusta ei ollut tapahtunut, vaan koko asia oli ollut kuin
leikintekoa ja loppujen lopuksi minä olin pyytänyt virkaeroa, niin koko
juttu lyötiinkin leikiksi. Ja minä aloin silloin puhua kaikkien kuullen ja
pelkäämättä enkä välittänyt heidän naurustaan, sillä se ei kuitenkaan
ollut ilkeätä, vaan hyväntahtoista naurua. Nämä keskustelut
tapahtuivat enimmäkseen iltaisin naisseurassa, naiset silloin
mieluimmin minua kuuntelivat ja saivat miehetkin kuuntelemaan.
»Kuinka on mahdollista, että minä olisin syyllinen kaikkien puolesta»,
nauraa minulle jokainen päin kasvoja, »voinko minä olla syyllinen
esimerkiksi teidän puolestanne?» — »Kuinka», vastaan heille,
»voisitte sen tietääkään, kun koko maailma on jo ammoin lähtenyt
kulkemaan toista tietä ja kun me pidämme silkkaa valhetta totuutena
ja vaadimme muiltakin samanlaista valhetta. Minä olen nyt yhden
kerran elämässäni ottanut ja menetellyt vilpittömästi, ja seuraus oli
se, että kaikki pitävät minua jossakin määrin löylynlyömänä: vaikka
pidättekin minusta, niin kuitenkin te», sanon, »nauratte minulle». —
»Kuinka voisi olla pitämättä teistä?» sanoo minulle emäntä nauraen,
ja seura siellä on lukuisa. Äkkiä näen naisten joukosta nousevan
saman nuoren naisen, jonka takia silloin olin pannut toimeen
kaksintaistelun ja jota vielä niin vähän aikaa sitten olin ajatellut
morsiamekseni; en ollut huomannutkaan hänen tuloaan nyt tähän
illanviettoon. Hän nousi, astui luokseni, ojensi minulle kätensä:
»Sallikaa minun», sanoo, »selittää teille, että minä olen
ensimmäinen lukeutumaan niihin, jotka eivät naura teille, päinvastoin
kyynelsilmin kiitän teitä ja lausun teille kunnioitukseni silloisen
käytöksenne johdosta». Hänen miehensäkin tuli silloin luokseni, ja
sitten kerääntyivät yht'äkkiä kaikki ympärilleni, olivat miltei suudella
minua. Mieleni riemastui, mutta erityisesti kiintyi äkkiä huomioni
erääseen herrasmieheen, joka oli jo ikämies ja joka myös tuli
luokseni; vaikka tunsin hänet ennestäänkin nimeltä, en ollut koskaan
ollut tuttu hänen kanssaan enkä siihen iltaan asti ollut edes vaihtanut
sanaakaan hänen kanssaan.

d) Salaperäinen vieras

Hän oli jo kauan ollut virassa meidän kaupungissamme, hänellä oli

huomattava asema, hän oli kaikkien kunnioittama ja rikas mies, oli
tunnettu hyväntekeväisyydestään, oli lahjoittanut melkoisen summan
vaivaistaloa ja orpokotia varten ja teki sitäpaitsi paljon hyvää salassa
ja toisten tietämättä, mikä kaikki sittemmin hänen kuoltuaan tuli ilmi.
Hän oli noin viidenkymmenen vuoden ikäinen ja ulkomuodoltaan
miltei ankaran näköinen; hän oli harvapuheinen; naimisissa hän oli
ollut vasta kymmenen vuotta, ja hänen vaimonsa oli vielä nuori;
heillä oli kolme pientä lasta. Kun seuraavana iltana istun kotona, niin
huoneeni ovi äkkiä avautuu ja huoneeseeni astuu juuri tuo mies.

On huomattava, että silloin en enää asunut entisessä

asunnossani, vaan olin heti virkaeroa pyydettyäni muuttanut toiseen,
jonka olin vuokrannut eräältä vanhalta vaimolta, virkamiehen
leskeltä, ja minua palveli hänen palvelijansa, sillä oli tähän asuntoon
vain sentähden muuttanutkin, että olin samana päivänä kuin palasin
kaksintaistelusta toimittanut Afanasin takaisin rintamapalvelukseen,
sillä minua hävetti katsoa häntä silmiin sen jälkeen, mitä vähän
aikaisemmin olin hänelle tehnyt, — siinä määrin on valmistumaton
maailman lapsi taipuvainen häpeämään jotakin perin oikeatakin
tekoaan.

»Minä», sanoo luokseni saapunut herra, »olen jo muutamana

päivänä kuunnellut teitä eri taloissa suurella mielenkiinnolla ja
haluaisin lopulta tutustua teihin persoonallisesti puhuakseni
kanssanne vielä tarkemmin. Voitteko te, hyvä herra, tehdä minulle
niin suuren palveluksen?» — »Voin», sanon, »teen sen suurella
mielihyvällä ja pidän sitä erikoisen suurena kunniana», näin puhun
hänelle, mutta olen miltei pelästynyt, siinä määrin hän silloin minua
ensi katseella hämmästytti. Sillä vaikka minua oli kuunneltu ja
osoitettu kohtaani mielenkiintoa, niin ei kukaan vielä ollut lähestynyt
minua sisällisesti niin totisena ja ankarana. Mutta tämä oli kaiken
lisäksi itse tullut asuntooni. Hän istuutui. »Suuren», jatkoi hän,
»luonteen lujuuden huomaan teissä, sillä te ette pelännyt palvella
totuutta semmoisessa asiassa, jossa antauduitte vaaraan saada
totuutenne tähden osaksenne kaikkien halveksumisen». — »Kenties
te ylistätte minua aivan liikaa», sanon hänelle. »Ei, en liioittele»,
vastaa hän minulle, »uskokaa, että tuommoisen teon suorittaminen
on paljon vaikeampaa kuin luulettekaan. Oikeastaan», jatkaa hän,
»vain tämä saikin minut hämmästymään, ja senvuoksi minä olenkin
tullut luoksenne. Kuvailkaa minulle, jos vain ette pidä tätä kovin
sopimattomana uteliaisuutena minun puoleltani, mitä te nimenomaan
tunsitte sillä hetkellä, jolloin te kaksintaistelussa päätitte pyytää
anteeksi, jos te suinkin muistatte. Älkää pitäkö kysymystäni
kevytmielisenä, päinvastoin minulla tehdessäni tämän kysymyksen
on oma salainen tarkoitukseni, jonka luultavasti ilmaisen teille
myöhemmin, jos Jumala näkee hyväksi lähentää meitä enemmän
toisiimme.»

Kaiken aikaa hänen tätä puhuessaan katsoin häntä suoraan

kasvoihin ja aloin yhtäkkiä tuntea häntä kohtaan mitä lujinta
luottamusta ja sen lisäksi myös omasta puolestani tavatonta
uteliaisuutta, sillä tunsin, että hänellä on sielussaan jokin oma
erityinen salaisuutensa.

»Te kysytte, mitä nimenomaan tunsin juuri sinä hetkenä, kun

pyysin vastustajaltani anteeksi», vastaan hänelle, »mutta minä
kerron mieluummin alusta alkaen teille sen, mitä en vielä ole
kertonut toisille», ja minä kerroin hänelle kaikki mitä olin tehnyt
Afanasille ja miten olin kumartanut hänelle maahan asti. »Tästä
voitte itse nähdä», päätin kertomukseni, »että kaksintaistelun aikana
minun jo oli helpompi, sillä olin alkanut jo kotona, ja kun kerran olin
tälle tielle lähtenyt, niin kaikki muu sitten ei ollut enää vaikeatakaan,
vaan meni iloisesti ja riemukkaasti.»

Kuultuaan kertomuksen hän katsoo minuun kauniisti. »Kaikki

tämä», hän sanoo, »on tavattoman mielenkiintoista, ja minä tulen
vielä ja yhä uudelleen luoksenne.» Ja siitä lähtien hän alkoi käydä
luonani melkein joka ilta. Ja meistä olisi tullut hyvin hyvät ystävät, jos
hän olisi puhunut minulle itsestäänkin. Mutta itsestään hän ei
puhunut minulle juuri sanaakaan, kyseli vain minua koskevia asioita.
Siitä huolimatta minä aloin suuresti pitää hänestä ja ilmaisin hänelle
aivan luottavasti kaikki tunteeni ajatellen: mitäpä minun tarvitsee
tietää hänen salaisuuksiaan, näenhän muutenkin, että hän on
rehellinen mies. Sitäpaitsi hän on niin vakava mies ja paljon
vanhempi minua, mutta käy minun, nuorukaisen, luona, eikä
ylenkatso minua. Ja paljon hyödyllistä minä olen häneltä oppinut,
sillä hän oli hyvin älykäs mies. »Että elämä on paratiisi», sanoo hän
minulle yht'äkkiä, »sitä olen jo kauan ajatellut», ja äkkiä hän lisäsi:
»Sitähän minä vain ajattelenkin.» Katsoo minua ja hymyilee. »Minä
olen», sanoo, »siitä enemmän vakuutettu kuin te, myöhemmin saatte
tietää miksi.» Kuuntelen tätä ja ajattelen itsekseni: Hän tahtoo
varmaankin ilmaista minulle jotakin. »Paratiisi», hän sanoo, »on
kätketty jokaiseen meistä, se piilee nyt minussakin, ja jos tahdon, —
niin se huomenna muuttuu minulle todellisuudeksi ja pysyy sitten
koko elämäni ajan.» Katson: hän puhuu liikutettuna ja katsoo minuun
salaperäisesti, aivan kuin kuulustelisi minua. »Mutta siitä», jatkaa
hän, »että jokainen ihminen on kaikkien ja kaiken puolesta syyllinen
omien syntiensä lisäksi, siitä te olette lausunut aivan oikean
mielipiteen ja tehnyt sen liikuttavaksi, kuinka saatoittekaan äkkiä niin
täydellisesti tämän ajatuksen käsittää. Ja totisesti uskon, että kun
ihmiset ymmärtävät tämän ajatuksen, niin heille alkaa taivaan
valtakunta, ei enää haaveena, vaan todellisuudessa.» — »Mutta
milloin», huudahdin minä silloin hänelle surumielin, »tämä toteutuu ja
toteutuuko se koskaan? Eikö se ole ainoastaan unelma?» — »Siispä
te nyt», hän sanoo, »ette usko, saarnaatte, ettekä usko itse.
Tietäkää siis, että ehdottomasti tämä unelma, kuten te sanotte,
toteutuu, uskokaa se, mutta se ei toteudu nyt, sillä kaikella
tapahtumisella on oma lakinsa. Tämä on henkinen, psykologinen
asia. Jos mieli uudistaa maailma, täytyy ihmisten itsensä
psyykillisesti kääntyä toiselle tielle. Ennenkuin tulet todellakin
jokaisen veljeksi, ei veljeyttä synny. Ei koskaan mikään tiede eikä
mikään etu opeta ihmisiä kaikkien tyydytykseksi jakamaan
omaisuutensa ja oikeutensa. Aina on jokaisella mielestään vähän, ja
aina he tulevat nurisemaan, kadehtimaan ja tuhoamaan toisiaan. Te
kysytte, milloin tämä toteutuu. Se toteutuu, mutta sitä ennen pitää
inhimillisen eristäytyneisyyden aikakauden päättyä.» — »Minkä
eristäytyneisyyden!» kysyn häneltä. — »Sellaisen, joka nyt vallitsee
kaikkialla ja varsinkin meidän aikanamme, mutta ei ole vielä
kokonaan loppunut eikä sen aika ole tullut. Sillä jokainen pyrkii nyt
mahdollisimman paljon erottamaan persoonaansa, mutta kaikista
hänen ponnistuksistaan tulee elämän täyteläisyyden asemesta
tulokseksi vain täydellinen itsemurha, sillä oman olemuksensa
täydellisyyden määrittelyn sijaan he joutuvat täydelliseen
eristäytyneisyyteen. Kaikki meidän aikanamme ovat näet
jakaantuneet yksilöihin, jokainen vetäytyy omaan luolaansa, jokainen
etääntyy toisista, piiloutuu ja piilottaa sen, mitä hänellä on, ja lopuksi
hän nykäisee itse itsensä irti ihmisten joukosta ja sysää itse ihmiset
pois luotaan. Hän säästää eristäytyneisyydessään rikkautta ja
ajattelee: kuinka voimakas nyt olenkaan ja kuinka turvattu, eikä
tiedäkään, mieletön, että kuta enemmän hän säästää, sitä enemmän
hän vaipuu itsemurhaavaan voimattomuuteen. Sillä hän on tottunut
luottamaan vain itseensä ja on erottautunut kokonaisuudesta
yksilöksi, totuttanut sielunsa olemaan uskomatta ihmisten apuun,
ihmisiin ja ihmiskuntaan, ja vapisee vain sitä, että menettää rahansa
ja sillä hankkimansa oikeudet. Kaikkialla alkaa nykyisin inhimillinen
äly ivata ja olla ymmärtämättä sitä, että henkilön persoonallinen
turvallisuus ei riipu hänen eristäytyneestä persoonallisesta
ponnistuksestaan, vaan yleisestä ihmisten yhteenkuuluvaisuudesta.
Mutta käy ehdottomasti niin, että tulee loppu myös tästä kauheasta
eristäytyneisyydestä, ja kaikki ymmärtävät samalla kertaa, miten
luonnottomasti he ovat erottautuneet toisistaan. Sellainen tulee
olemaan ajan henki, ja he ihmettelevät sitä, että olivat olleet niin
kauan pimeässä näkemättä valoa. Silloinpa ilmestyykin Ihmisen
Pojan ennusmerkki taivaalle… Mutta siihen mennessä täytyy
kuitenkin suojella lippua, ja jotenkuten, vaikkapa yksin, pitää ihmisen
näyttää esimerkkiä ja johtaa sielunsa eristäytyneisyydestä veljellisen
yhteyden sankaripolulle, olkoonpa, että saa siitä vähämielisen
nimen. Tämä on tarpeen, jotta suuri ajatus ei kuolisi…»

Tämmöisissä palavissa ja riemastuttavissa keskusteluissa kuluivat

iltamme toinen toisensa jälkeen. Minä jätin seurapiiritkin ja aloin
paljon harvemmin käydä vieraissa, jotapaitsi aloin myös joutua pois
muodista. En sano tätä tuomitakseni, sillä minua rakastettiin
edelleen ja minuun suhtauduttiin iloisesti; se seikka, että muoti
todellakin on voimakas hallitsija maailmassa, on kuitenkin
tunnustettava. Mutta salaperäistä vierastani aloin lopulta katsella
ihastuneena, sillä paitsi sitä nautintoa, minkä hänen älykkyytensä
minulle tuotti, aloin aavistaa hänen hautovan mielessään jotakin
aietta ja valmistautuvan kenties suureen sankaritekoon. Kenties
häntä miellytti sekin, että minä en udellut hänen salaisuuttaan enkä
kysellyt sitä suoraan enkä vihjailemalla. Huomasin kuitenkin viimein,
että häntä itseäänkin näytti alkaneen vaivata halu ilmaista minulle
jotakin. Ainakin se alkoi olla hyvin ilmeistä noin kuukauden kuluttua
siitä, kun hän oli alkanut käydä luonani. »Tiedättekö», kysyi hän
minulta kerran, »että kaupungilla ollaan hyvin kiinnostuneita meistä
molemmista ja ihmetellään, että minä käyn niin usein teidän
luonanne; mutta vähätpä heistä, sillä kohta kaikki saa selityksensä.»
Toisinaan hän joutui äkkiä tavattoman mielenliikutuksen valtaan, ja
tämmöisissä tapauksissa hän miltei aina nousi ja lähti pois.
Toisinaan hän katsoo minuun kauan ja läpitunkevasti, — ajattelen:
»Nyt hän sanoo jotakin», mutta hän keskeyttää äkkiä katsomisensa
ja alkaa puhua jostakin tunnetusta ja tavallisesta asiasta. Usein hän
myös alkoi valittaa päänkivistystä. Kerran hän sitten aivan
odottamatta, puhuttuaan pitkään ja tulisesti, äkkiä kalpeni, hänen
kasvonsa vääristyivät kokonaan ja hän tuijotti minuun jäykin katsein.

»Mikä teidän on», sanon, »etteköhän voi pahoin?» Hän olikin juuri
valittanut päänkivistystä.

»Minä… tiedättekö… minä… olen tappanut ihmisen.»

Sen sanottuaan hän hymyili, mutta oli valkea kuin liitu. Miksi hän
hymyilee? — tämä ajatus tunki läpi sydämeni, ennenkuin vielä olin
mitään tajunnut. Minä itse kalpenin.

»Mitä te puhutte?» huudan hänelle.

»Näettekö», vastaa hän minulle hymyillen yhä kalpeata hymyään,

»kuinka vaikeata minun oli sanoa ensimmäinen sana. Nyt olen sen
sanonut ja luullakseni päässyt tielle. Lähden sitä kulkemaan.»

Pitkään aikaan en uskonut häntä, eikä lopultakaan totuus minulle

valjennut yhdellä kertaa, vaan vasta sitten, kun hän oli kolmena
päivänä käynyt luonani ja kertonut minulle kaikki seikkaperäisesti.
Pidin häntä mielipuolena, mutta lopuksi kuitenkin asia oli minulle
täysin selvä suureksi surukseni ja ihmeekseni. Hän oli tehnyt suuren
ja kamalan rikoksen neljätoista vuotta sitten, ja rikoksen uhriksi oli
joutunut eräs rikas rouva, nuori ja kaunis tilanomistajan leski, jolla oli
kaupunkimatkojaan varten oma talo kaupungissamme. Tuntien
suurta rakkautta tätä naista kohtaan hän tunnusti hänelle
rakkautensa ja alkoi taivutella häntä menemään kanssansa
naimisiin. Mutta nainen oli jo antanut sydämensä toiselle, eräälle
huomattavalle ja verraten korkeassa asemassa olevalle sotilaalle,
joka sillä kertaa oli sotaretkellä, mutta jota hän odotti pian luokseen
palaavaksi. Hän antoi rukkaset ja pyysi kosijaa olemaan käymättä
hänen luonaan. Tämä lakkasi käymästä, mutta tuntien hänen talonsa
hän tunkeutui sinne yöllä puutarhasta katon kautta hyvin rohkealla
tavalla ollen vaarassa tulla huomatuksi. Mutta sangen useinhan käy
niin, että tavattoman rohkeasti suoritetut rikokset myös onnistuvat
paremmin kuin muut. Hän meni sisälle taloon ullakkoikkunasta ja
laskeutui alas asuinhuoneisiin ullakon portaita, tietäen että portaitten
päässä oleva ovi palvelijain huolimattomuuden vuoksi ei aina ollut
lukossa. Hän luotti tähän leväperäisyyteen, ja tällä kertaa kävikin
hänen toiveittensa mukaisesti. Hiivittyään asuinhuoneisiin hän meni
pimeässä emännän makuuhuoneeseen, jossa paloi jumalankuvan
lamppu. Sattui niinkin, että talon molemmat sisäköt olivat menneet
salaa ja lupaa pyytämättä naapurissa saman kadun varrella
vietettäviin nimipäiväkekkereihin. Muut palvelijat ja palvelijattaret
nukkuivat palvelijain huoneissa ja keittiössä, alakerroksessa. Kun
hän näki makaavan naisen, niin intohimo syttyi hänen sydämessään;
ja sitten hänet valtasi kostonhimon ja mustasukkaisuuden herättämä
vihastus, ja tietämättä mitä teki hän aivan kuin juopunut astui
makaavan luo ja työnsi veitsen suoraan tämän rintaan, niin että
nainen ei edes huudahtanutkaan. Sitten hän helvetillisen ja
rikoksellisen kavalasti laittoi niin, että epäluulo kohdistuisi
palvelijoihin: otti murhatun kukkaron, avasi avaimilla, jotka hän otti
tyynyn alta, hänen lipastonsa ja otti sieltä erinäisiä esineitä juuri sillä
tavoin kuin sivistymätön palvelija olisi tehnyt, toisin sanoen: jätti
arvopaperit paikoilleen ja otti vain rahat, otti muutamia isompia