Ystävän ja ystävyyden päivä. 

❤

Tänään erityisesti muistamme toisiamme 

ajatuksin ja teoin. 

Tänään on luontevaa ja helppoa sanoittaa ystävyyttä 

ja muistaa ystävää,

vaikka se olisi toki tärkeä muistaa kertoa 

muinakin päivinä. 

Ystävyydestä on kirjoitettu niin 

paljon kauniita sanoituksia 

ja vertauskuvallisia ilmaisuja, 

jotka ovat jääneet elämään mieliimme. 

Pyysin kirjaamaan ystävänpäiväarvan mukaan sanan pari ystävästä/ystävyydestä. 

Tästä postauksesta tuleekin nyt niiden kommenttien kooste;

meidän yhteinen, teitä osallistava päivitys. 

Kommenttikentistä löytyi tällaisia 

ystävällisiä sanoja ja ihania ilmauksia:

❤❤❤

 Ystävyys on kuin lämmin halaus.

Ystävän halaus. 

Ystävä=sinä. 

 Rinnallakulkemista. 

  Mymmelin sanoin; 

minulla on varpaan nipukoita myöten hyvä olo. 

Onnea on hyvä ystävä! 

Ystävät elävät mukana arjessa ja juhlassa.

Ystävä on onni. 

 Ystävyys on kuin avain ja lukko. 

Ystävyyttä on yhteinen huumorintaju 

ja samansuuntaiset ajatukset. 

 Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle. 

Ystävien kanssa ei ole väliä mitä tehdään, 

kunhan tehdään yhdessä!

 Ystävyys on kantava voima. 

Ystävä on turvallinen kanssamatkaaja. 

Ystävä on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. 

 Ystävänpäivä on joka päivä. 

 Ystävyys on kallein aarre. 

Ystävyys lämmittää joka päivä. 

Todellinen ystävyys, on yhdessä kokemista, 

jakamista, olemista. 

Välillä voi olla pitkiäkin taukoja. 

Seuraavalla näkemällä kaikki jatkuu siitä mihin edellisellä kerralla jäi. 

Ystävyys on iloa ja vierellä kulkemista. 

❤ ❤❤

Ystävyys on sitä,

että ei tarvitse koskaan tuntea olevansa yksin.

Se on tietoisuutta, että joku on ajatuksen kantaman päässä

ja hänen seurassaan saan olla 

 se mikä olen;

vahvuuksieni ja heikkouksieni kanssa. 

Samanlaisia tuntemisia toivon voivani antaa vastavuoroisesti

Ystävälleni. 

Arvoin ystävänpäivälapaset 

ja ne saa tämän kommentin kirjoittaja Sini: 

Onnea ja iloa sekä lämpöä Sinulle. 

Laitatko yhteystietosi niin toimitan "vanttuut" sinulle piakkoin! 

~~~~~~~

Ystävänpäivän iloa meille kaikille! 💌

 

 Olipas eilen mukava ilta, 

kun pitkästä aikaan saimme kotiimme vieraita.

Juteltiin illan mittaan monenmoisista aihepiireistä,

myös suomalaisesta kyläilykulttuurista.

joka on kyllä hiipunut lähes kokonaan. 

Muistelimme, 

miten ennen saatettiin poiketa naapuriin juttusille kutsumattakin. 

Tapaamisia ei sovittu kalenterin kanssa. 

Lapsuudenkodissanikin saattoi olla useampi vieras yhtäaikaa.  

Muun muassa nimipäivät olivat oiva syy lähteä kyläilemään

 ja tervehtimään ystäviä. 

Tuo "saimme vieraita" ilmaisu on oikeastaan jännä ilmaisu ja johde verbistä vierailla.

Ei illalla luonamme olleet ihmiset olleet lainkaan vieraita,

vaan tuttuja, samaa ikäluokkaa olevia ihmisiä, ystäviä. 

 

Heidän kanssaan oli pitkään puhuttu ja ajatuksen tasolla sovittu,

että pitäisi nähdä, tavata, istahtaa alas yhdessä 

ja nyt se ajatus saatiin toteutettua 

sattumoisin tässä ystävänpäivän alla.

Tuollaisen leppoisan, kiireettömän, keskustelevan 

tapaamisen ja kohtaamisen jälkeen tulee olo, 

että näitä lisää. 

Mutta mihin se sitten jää. 

Omaan hitauteen esittää kyläilykutsua 

vai toisten hitauteen ilmaista kyläilyhalu? 

Käytkö sinä muuten kylässä tai käykö sinulla vieraita?

 Leipaisin suolaiseksi tarjottavaksi kylmäsavulohipiirakan, 

jonka ohjeen nappasin täältä.

~~~~~~

Tuuli oli nakannut kotikoivusta oksan hangelle. 

Koristelin sen kerrallisesta valoköynnöksestä jemmaamillani kukilla.

Ne ovat kuin jääkukkia. 

Pst. Ystävänpäiväarvontaan ehtii vielä osallistua.