O Filho Rico 11 Lições Para a Riqueza e

o Sucesso 1st Edition Felipe Miranda

Ricardo Mioto
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookstep.com/product/o-filho-rico-11-licoes-para-a-riqueza-e-o-sucesso-1st-e
dition-felipe-miranda-ricardo-mioto/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

O seu direito de ser rico: Aprenda como atrair o

dinheiro para alcançar a sua liberdade financeira 1st
Edition Napoleon Hill

https://ebookstep.com/product/o-seu-direito-de-ser-rico-aprenda-
como-atrair-o-dinheiro-para-alcancar-a-sua-liberdade-
financeira-1st-edition-napoleon-hill/

Gestão Digital O guia essencial para alcançar o sucesso

no mercado on line 1st Edition Ellen Salomão

https://ebookstep.com/product/gestao-digital-o-guia-essencial-
para-alcancar-o-sucesso-no-mercado-on-line-1st-edition-ellen-
salomao/

O Gato e o Rato Helen Grace 11 1st Edition M J Arlidge

https://ebookstep.com/product/o-gato-e-o-rato-helen-grace-11-1st-
edition-m-j-arlidge/

A Princesa e o Elfo Sombrio Elfos Sombrios do Bosque

Noturno 1 1st Edition Miranda Honfleur

https://ebookstep.com/product/a-princesa-e-o-elfo-sombrio-elfos-
sombrios-do-bosque-noturno-1-1st-edition-miranda-honfleur/
O guia do cavalheiro para o vício e a virtude Montague
Siblings 1 1st Edition Mackenzi Lee

https://ebookstep.com/product/o-guia-do-cavalheiro-para-o-vicio-
e-a-virtude-montague-siblings-1-1st-edition-mackenzi-lee/

O mapa do sucesso Carol Vaz

https://ebookstep.com/product/o-mapa-do-sucesso-carol-vaz/

A monja e o professor reflexões sobre ética preceitos e

valores Monja Coen Clóvis De Barros Filho

https://ebookstep.com/product/a-monja-e-o-professor-reflexoes-
sobre-etica-preceitos-e-valores-monja-coen-clovis-de-barros-
filho/

O tribunal como o Supremo se uniu ante a ameaça

autoritária 1st Edition Felipe Recondo Luiz Weber

https://ebookstep.com/product/o-tribunal-como-o-supremo-se-uniu-
ante-a-ameaca-autoritaria-1st-edition-felipe-recondo-luiz-weber/

O Tratado de Proibic a o Completa dos Testes Nucleares

CTBT perspectivas para sua entrada em vigor e para a
atuac a o diploma tica brasileira Maria Feliciana Nunes
Ortiga O De Sampaio
https://ebookstep.com/product/o-tratado-de-proibic-a-o-completa-
dos-testes-nucleares-ctbt-perspectivas-para-sua-entrada-em-vigor-
e-para-a-atuac-a-o-diploma-tica-brasileira-maria-feliciana-nunes-
Copyright © 2022 by Felipe Miranda e Ricardo Mioto
CHARGES
André Dahmer
REVISÃO
Rayana Faria
Thayná de Barros Pessanha
PROJETO GRÁFICO
Anderson Junqueira
DESIGN DE CAPA
Angelo Bottino
REVISÃO DE E-BOOK
Lara Freitas
GERAÇÃO DE E-BOOK
Érico Dorea
E-ISBN
978-65-5560-533-4

Edição digital: 2022

1a edição

Todos os direitos desta edição reservados à

Editora Intrínseca Ltda.
Rua Marquês de São Vicente, 99, 6o andar
22451-041 – Gávea
Rio de Janeiro – RJ
Tel./Fax: (21) 3206-7400
www.intrinseca.com.br
intrinseca.com.br

@intrinseca

editoraintrinseca

@intrinseca

@editoraintrinseca

intrinsecaeditora
 SUMÁRIO
[Avançar para o início do texto]

FOLHA DE ROSTO
CRÉDITOS
MÍDIAS SOCIAIS

DUAS CARTAS COMO INTRODUÇÃO

1. ENTREGUE-SE À BUSCA
2. TOME CUIDADO COM A ESCRAVIDÃO
3. COMECE A COMPRAR AÇÕES O QUANTO ANTES
4. ACERTE 54% DAS VEZES
5. ASSUMA A RESPONSABILIDADE
6. CORRA RISCOS ENQUANTO É TEMPO
7. NÃO SUPERESTIME A ESCOLA
8. SEJA MAIS BURRO QUE AS PESSOAS AO REDOR
9. ACREDITE NAS SUAS INTUIÇÕES
10. ELOGIE
11. TENHA UMA NOTA ALTA NO UBER
CONCLUSÃO
REFERÊNCIAS
NOTA

SOBRE OS AUTORES
Í
CONHEÇA OUTRO TÍTULO DOS AUTORES
LEIA TAMBÉM
Queridos João, Maria e Gabriel,
Os italianos têm uma palavra maravilhosa: “umarell”.
Significa “pessoa que passa o dia dando palpites não solicitados
em canteiros de obras”. O sujeito fica ali do lado, sugerindo que uma
viga poderia estar mais à direita ou coisas do gênero. Umarell que é
umarell dá opinião em qualquer construção, de puxadinho a
hidrelétrica, mas há uma predileção por obras públicas urbanas,
onde o pitaco ganha ares de cidadania.
O termo é originário do dialeto de Bolonha, uma cidade do norte
do país, mas há umarell na Itália inteira. Chamar alguém de umarell
costumava ser pejorativo. Nos últimos dez anos, porém, surgiu um
orgulho umarell.
Uma cidade chamada San Lazzaro di Savena resolveu dar o prêmio
de Umarell do Ano a quem tivesse especial desempenho na
atividade. Um desenvolvedor criou um aplicativo chamado Umarells
para indicar a localização de canteiros de obra perto do usuário. Uma
construtora do sul do país começou a inserir áreas de observação em
suas obras, de forma que os umarells pudessem desfrutar de mais
conforto. Bolonha construiu uma Praça dos Umarells, cuja
inauguração contou com a presença do prefeito, do governador e de
um tal de Franco Bonini, o “lorde dos umarells”, um sujeito que os
operários da região conhecem muito mais do que gostariam.
Os umarells de cada cidade são amigos. Às vezes discordam sobre
o uso do concreto armado ou outras questões eminentes da
construção civil contemporânea, mas nada que prejudique seu senso
de comunidade. Sim, a Itália é um lugar peculiar.
Por que de repente ser umarell deixou de ser constrangedor e
ficou cool, quase parte da identidade italiana?
 Porque ser umarell se tornou símbolo da boa vida do
mediterrâneo: passar os dias fazendo algo de que se gosta (e quem
há de questionar os interesses alheios?) em meio a amigos e sem
maiores preocupações financeiras. Umarell é paz de espírito.
E essa paz de espírito é raríssima no mundo.
Conforme vocês forem crescendo, perceberão que o que tira o
sono da grande maioria dos adultos é a necessidade e o desejo de
ganhar mais dinheiro. Um escritor disse que o dinheiro compra tudo,
até amor verdadeiro. Era um exagero, claro. Mas o dinheiro resolve
todos os nossos problemas financeiros. Isso já é muita coisa.
A maior parte das pessoas passa a vida:

1 > vivendo apertada com dinheiro, fazendo contas o tempo todo,

e/ou;
2 > trabalhando com algo que odeia, sofrendo por antecipação nos
domingos à noite.

Bem poucas pessoas conseguem fugir dessa armadilha.

No momento em que escrevo, João tem dez anos. Maria tem
apenas um aninho. Gabriel está na barriga da mãe. Ainda são muito
novos. Levarão vários anos para ler este livro e compreendê-lo em
sua totalidade. Mas aos poucos vão começar a perceber que nem
todos os adultos são iguais. Alguns estão se divertindo, mas a
maioria só vê os dias passarem enquanto pagam as contas.
Eu quero muito ajudar vocês a estar no grupo dos que se
divertem, dos que não se preocupam com dinheiro, dos que se
sentem realizados, dos que tiveram sucesso profissional.
Este livro é a carta que eu gostaria de ter recebido anos atrás.
Passei por muita coisa até aprender o que descrevo nestas páginas. E
me sinto feliz porque, quando eu não estiver mais aqui, este livro
estará.
Querido leitor,
Comecei este livro com a ideia de compartilhar com meus filhos,
João, Maria e Gabriel, meus conhecimentos sobre finanças e sucesso
pessoal. No entanto, no decorrer da escrita, entendi que o que eu
tinha a dizer poderia interessar a muito mais pessoas — pelo menos,
a todas que desejam melhorar sua jornada neste mundo. Afinal, eu e
meus sócios seguimos os 11 passos aqui descritos ao longo da
história das nossas empresas. Aprendemos aos trancos, por tentativa
e erro. Este guia poupará o seu tempo.
Começamos do nada, sem dinheiro, sem nome, sem pais ricos,
sem ninguém que botasse muita confiança em que aquilo daria
certo. Nosso primeiro escritório era uma casa velha emprestada,
cheia de goteiras, e o primeiro ativo incorporado ao patrimônio da
nossa empresa foi um rodo que o Rodolfo, meu sócio, comprou.
Passamos bastante tempo no limiar do fracasso, muito perto de
quebrar. Levamos cerca de cinco anos para começar a dar certo.
Hoje, a Empiricus, uma empresa de recomendações de
investimentos, tem mais de 400 mil clientes. A Vitreo, que é uma
plataforma de investimentos na qual os clientes podem aplicar
dinheiro diretamente, conta com mais de 13 bilhões de reais que nos
foram confiados por eles.
Em 2021, nossa empresa foi incorporada pelo BTG Pactual, o
principal banco de investimentos do Brasil, do qual passei a ser
sócio, algo que considero uma das maiores honras que alguém no
mercado financeiro brasileiro pode alcançar.
O que fez funcionar? Por que nossa vida profissional prosperou?
Ao longo da vida, você vai escutar com muita frequência que o
sucesso é fruto de uma destas três coisas:

1 > herança;
 2 > inteligência e talento;
3 > sonhar alto.

Não acredite em nada disso.

É lógico que é mais fácil para quem já é rico, mas esse não era o
nosso caso. Essa opção não estava disponível. Desde o meu primeiro
salário, eu ajudo a minha mãe, não o contrário. Meu pai faliu quando
eu era adolescente e infelizmente adoeceu e partiu quando eu estava
na faculdade. Este é um livro sobre criação de riqueza, não sobre
herança.
Tenha muito cuidado com a afirmação de que sucesso financeiro é
resultado de ser muito inteligente e talentoso. Sem dúvida isso
ajuda, mas não garante: eu poderia fazer uma lista bem longa de
pessoas de famílias simples que se tornaram ricas, mas faria uma
lista ainda maior de pessoas bastante inteligentes que não chegaram
tão longe.
Eu tinha colegas geniais na escola e na faculdade que ficaram
muito aquém das grandes expectativas que todos tinham para eles.
O mundo está repleto de potencial desperdiçado.
Embora eu sempre tenha sido bom aluno, não me acho um cara
naturalmente brilhante. Pelo contrário: muitas vezes tive dúvida e
questionei se realmente tinha condições de melhorar de vida.
O que descobri, porém, é que ser genial não é o mais importante
para ter sucesso. Como disse Warren Buffett, se você tem um QI de
160 pontos, venda 30 para alguém, porque isso não é fundamental.
O que é fundamental, então? O que faltou para os gênios que não
tiveram sucesso?
O fundamental é ter a mentalidade certa. Ou seja, conduzir a vida
tendo em mente os princípios certos.
É aí que mora o perigo.
 Nos últimos anos, falar de mentalidade entrou na moda, mas
quase sempre como a repetição de uma grande mentira.
Você vai ouvir muito esta recomendação: siga seus sonhos. Mire
alto e insista até dar certo. Esta é a terceira justificativa que você
verá sempre associada ao sucesso: as pessoas prosperam porque têm
a mentalidade de “sonho grande”. Ao longo dos próximos capítulos,
explicarei por que isso não é verdade. Vou sugerir uma mentalidade
alternativa a essa.
Meu passo a passo se resume a 11 diferentes valores que se
relacionam entre si. Estou muito convencido de que qualquer
pessoa, de qualquer origem, pode utilizar esses 11 valores para
aumentar muito sua chance de ter sucesso.
Por que estou tão convicto?
Porque não se trata apenas da minha história pessoal e dos meus
sócios.
A minha posição profissional é privilegiada. Ela me permite
conhecer muitas pessoas bem-sucedidas, pois alguns dos clientes de
uma empresa de investimentos como a Empiricus são bastante ricos:
donos de empresas industriais e de comércio, líderes do
agronegócio, executivos de alto escalão.
Além disso, os melhores profissionais do mercado financeiro são
meus pares, pessoas com quem estou sempre em contato. Por fim,
há os empresários ou executivos das empresas de capital aberto que
analisamos em nossos relatórios.
Quando estou com essas pessoas, tento ouvir mais do que falar. É
inevitável: o assunto muitas vezes é dinheiro. Busco entender sua
visão de mundo. Ao longo dos anos, fiquei mais e mais
impressionado: os discursos se repetem, os princípios são muitas
vezes idênticos.
É um tanto injusto que essa sabedoria sobre finanças e sucesso
profissional fique restrita a tão poucas pessoas. Certamente esses
homens e mulheres ricos transmitem seus valores para os filhos,
como eu busco fazer aqui. Mas e quem não tem as mesmas chances?
Esse é o motivo pelo qual decidi transformar essa conversa de pai
para filhos em um livro disponível a todos. É uma forma de ajudar
não apenas meus três filhos, mas de espalhar essas lições sobre a
construção de riqueza para muito mais pessoas. Infelizmente, nada
disso é ensinado na escola.
Meus conselhos servem para adolescentes, mas também para
adultos. Acredito que sempre há tempo para mudar sua vida
financeira, ganhar uma quantidade grande de dinheiro, passar a
amar sua vida profissional e encontrar o sucesso.
Se seguir esse passo a passo, também sentirá impactos em sua
vida pessoal: foram esses mesmos princípios que me fizeram
encontrar a mulher incrível com quem me casei, me ajudaram a me
tornar mais atlético e saudável e me possibilitaram ajudar minha
família como nunca imaginei que poderia. Se esses ideais me fizeram
tão bem, não seria justo deixar de compartilhá-los com muito mais
pessoas.
Então vamos começar: o que vem a seguir é um mapa que vai
ajudar você a atingir todo o seu potencial.
Minha área de atuação me possibilitou estar em contato com
pessoas e histórias incríveis. Por exemplo, conheci um executivo que
fez algo inacreditável. Ele é nosso cliente, mas eu que aprendo com
ele. (Ele não sabe disso, mas sou eu quem deveria estar pagando.)
Quando tinha 47 anos, esse homem se tornou o presidente de
uma pequena empresa de roupas. Eram apenas oito lojas. Os donos
da empresa lhe disseram que não podiam prometer um salário muito
alto, mas que, se ele fosse bem, ganharia um Monza. Caso você seja
um leitor jovem: o Monza é um carro de antigamente que, mesmo
quando era bom, já era meio ruim.
Em vinte anos, esse executivo transformou as oito lojas em 560. A
empresa, que valia menos de US$ 1 milhão, passou a valer mais de
US$ 5 bilhões — sim, com “b”. Uma multiplicação de milhares de
vezes.
A Empiricus também me deu a oportunidade de conhecer uma
pessoa que trabalha em um campo completamente diferente: o
esporte. Um treinador. Em seis Olimpíadas seguidas, ele ganhou...
seis medalhas, inclusive dois ouros inéditos.
Por fim, há um grupo de pessoas que infelizmente só conheci
pelos livros: os comandantes da Força Aérea Americana, a melhor do
mundo. Os Estados Unidos podem ter perdido guerras no solo, como
no Vietnã. Sua superioridade aérea, porém, sempre foi
inquestionável.
Tanto o executivo e o treinador quanto os comandantes queriam
muito o sucesso. Todos se visualizaram no topo. Todos eram
competitivos e desejavam muito vencer.
Que palavra você usaria para definir a razão do sucesso deles? Eu
o convido a pensar um pouco e arriscar um chute antes de continuar
lendo.
 Se você pensou em “ambição”, “sonho”, “paixão” ou qualquer
sinônimo, lamento. Está errado.
“Corra atrás dos seus sonhos e paixões” é um conselho ruim.
Muitos sonharam e não chegaram lá. Muitos eram muito
competitivos e mesmo assim perderam.
Napoleão era apaixonado por guerra e sonhou em invadir a
Rússia. Foi o começo da sua decadência. Eu amava jogar futebol e
sonhei muito em ser da Seleção Brasileira. Se pudesse participar de
uma Copa, estaria disposto a praticamente qualquer sacrifício. Mas
não cheguei nem perto de ser profissional. Muita gente que ama
cantar causaria traumas na plateia se pudesse subir em um palco.
Ambição não basta. Paixão não basta.
A mentalidade do “sonho grande” é especialmente problemática
porque torna nossos fracassos mais dolorosos, pois a consequência
lógica é pensar que falhamos em acreditar ou que não insistimos o
suficiente.
Essas três pessoas que citei têm outra coisa em comum, muito
mais importante.

A primeira pessoa que citei é o executivo José Galló, que

transformou a Renner de uma lojinha em uma das maiores empresas
do país.
Galló é um sujeito obcecado. Quando era o presidente da
empresa, os gerentes das lojas ficavam atordoados ao receber
ligações suas reclamando que um cliente no setor de perfumes
estava há vários minutos sem atendimento. Como ele sabia? Na sede
da Renner, Galló gostava de ficar olhando o movimento no sistema
de câmeras... Ele insistia para os funcionários que deviam ser mais
convictos ao desejar “bom dia”. Eu nunca vi alguém tão interessado
pela história do varejo: o homem tem no celular vídeos com
propagandas feitas no começo da década de 1990 pela Arapuã e pelo
Mappin, lojas que faliram há muitos anos.
A segunda pessoa que eu citei é o técnico Bernardinho. Deve
haver pouca gente no mundo que goste mais de treino e de esporte
do que ele. Suponha que você puxe um papo sobre cinema, por
exemplo. Ele vai conversar, claro: é muito provável que lhe conte
que adora o filme Desafio no gelo, de 2004, em que um técnico tem
que lidar com um time rebelde de hóquei no gelo.
Outro exemplo: depois de ganhar a medalha de ouro olímpica, ele
resolveu que uma boa premiação para sua equipe era fazer o treino
começar uma hora mais cedo. “Sou viciado em treinamento. Se fico
uns dias sem, me dá tremedeira”, disse ele quando o recebemos em
um evento da Empiricus.
O filho dele joga vôlei. A mulher com quem dividiu 25 anos de sua
vida era jogadora de vôlei. Bernardinho é o tipo de pessoa que passa
o dia treinando um time de vôlei, chega em casa, senta no sofá e,
para relaxar, vai assistir um joguinho de vôlei na TV.
Por fim, os comandantes da Força Aérea que mencionei se
reuniram com um escritor para tomar cerveja em um fim de tarde.
Por coincidência, estavam perto de um aeroporto na capital dos
Estados Unidos. A cada dez minutos, um avião passava sobre suas
cabeças. Um avião normal, como tantos outros, levando gente para
qualquer cidade no país.
Todas as vezes, os comandantes paravam brevemente a conversa.
Eles olhavam para os céus como se não houvesse alternativa exceto
se render ao pequeno prazer de assistir de novo à decolagem de um
avião.
“Obsessivos. Meu tipo de gente”, escreveu esse autor.
O que Galló, Bernardinho e os comandantes têm em comum é a
Paixão Pragmática.
 Claro que eles gostam muito de varejo, de vôlei e de aviões
(respectivamente). Mas como alcançaram o sucesso? Não foi só
amor. Foi se adaptando à realidade. Foi achando uma forma de
serem úteis.
Os comandantes eram loucos por aviões. A carreira militar foi
uma solução realista para poderem conviver com essa paixão. Seu
sonho talvez seja criar a maior varejista do Brasil. Sua concessão ao
pragmatismo é saber que o papel de CEO envolve muito mais do que
sonhar, inclusive ligações ocasionais para gerentes perguntando por
que há um cliente sem atendimento.
Veja Bernardinho. Ele é apaixonado por vôlei, mas será o primeiro
a dizer que não foi o melhor jogador da história do país. Chegou à
seleção, mas ficou no banco. Percebeu que poderia ser um técnico
muito melhor do que um jogador.
Paixão Pragmática significa achar algo de que se gosta muito,
claro, mas também ponderar isso com o realismo de saber o que dá e
o que não dá. Quais são nossos pontos fortes e fracos. Onde somos
bons e onde não somos. Não adianta sonhar por sonhar.

A adolescência é um ótimo momento para começar a descobrir

nossas paixões. Sem dúvida alguém que ficou dos 12 aos 17 anos
sentado em uma escrivaninha programando computadores deveria
considerar com muito carinho a possibilidade de se dedicar a isso
profissionalmente.
Mas isso é só 30% do caminho. Mesmo aqueles que têm muita
clareza sobre o que amam, o que nem sempre é tão evidente, terão
de conciliar isso com uma forma realista de ganhar dinheiro e ter
sucesso profissional.
 É muito difícil saber se vamos ser bons em alguma coisa antes de
tentar. Quando ainda não começamos, só temos uma vaga ideia de
como é trabalhar em determinada profissão. A solução é usar o
postulado de Dory, aquela personagem do desenho: continue a
nadar, continue a nadar.
Você só vai saber se tentar.
Quem está entrando no mercado de trabalho hoje provavelmente
viverá muitos anos. Será um profissional ativo por muitas décadas.
Terá tempo.
É óbvio que não se pode tentar todas as profissões do mundo. É
difícil na mesma vida experimentar ser médico, engenheiro,
cientista e puxador de escola de samba.
Tente, porém, escolher uma grande área e explorar dentro dela.
Um economista pode tanto trabalhar no mercado financeiro quanto
em instituições governamentais, por exemplo. Um matemático pode
ser professor de ensino básico e também funcionário da Nasa (ou
trabalhar no mercado financeiro). Um médico pode fazer qualquer
coisa, desde a atenção básica a ribeirinhos na Amazônia até
implantes de cabelo — escrevo esta frase com a propriedade e a
gratidão de um paciente, e digo apenas que nunca fui ribeirinho.
Eu evitaria, por isso, carreiras muito específicas, que deixam
pouca margem para escolha posterior.
Nosso sistema educacional força que os alunos de ensino médio
escolham o que querem estudar na faculdade ao se inscreverem no
vestibular. O resultado: o cotidiano da maioria das pessoas é
determinado pela escolha feita por um garoto ou uma garota de 17
anos do passado. Não precisa ser (completamente) assim.
Eu mesmo demorei a me encontrar.
Meu pai faliu quando eu era jovem, então ele tinha medo de que
eu levasse uma vida apertada, eternamente sem dinheiro.
Ele ficou aliviado quando cheguei em casa contando que iria
trabalhar no Deutsche Bank. Um banco de respeito. Pronto: a vida
profissional do filho estava resolvida.
Mas eu não me encaixei no banco. As pessoas não gostavam de
mim, eu não gostava das pessoas. Todo mundo se xingava. Eu era o
estagiário inseguro. Eles eram os caubóis babacas do mercado. Era
uma combinação impossível.
Alguém passava de mesa em mesa oferecendo chocolate, mas
pulando os estagiários, que ficavam de mãos esticadas e vazias.
Aquilo não tinha nada a ver comigo. Eu não sou assim.
Pedi demissão. Meu pai sentenciou que eu estava cometendo o
maior erro da minha vida por causa de uma frescura de ter ficado
sem chocolate.
Mas não era o chocolate. Era quem eu era. Hoje sei que foi a
melhor decisão que eu poderia ter tomado.
Ainda cheguei a trabalhar em um site de economia por vários
anos. Era melhor que o banco, mas ainda não era o meu lugar. Eu
queria poder influenciar os rumos da empresa. O jeito era abrir meu
próprio negócio. Abri mão de um salário razoável pela insegurança
de empreender. Ainda bem.

NÃO PERCA MUITO TEMPO EM

EMPREGOS QUE VOCÊ ODEIA.

Quando somos muito jovens, nossa tendência é privilegiar a

paixão: “vou cuidar de tartarugas marinhas em Noronha.” É fácil
subestimar a importância do dinheiro quando não somos nós que
pagamos as contas. (Filhos de famílias em dificuldades financeiras
tendem a ser mais conscientes sobre a falta que o dinheiro faz.)
 Conforme vamos ficando mais velhos, um risco é ir para o outro
extremo e achar que todos os trabalhos são igualmente
insuportáveis, aderindo à ideia de que não existe trabalho ruim,
ruim é ter que trabalhar.

Tome muito cuidado com isso.

Você só vai fazer algo bem se gostar minimamente daquilo.
Disciplina é importante, mas tem limite. Passar os dias indo para o
trabalho fazer algo que consideramos chato é um convite à
procrastinação: enrolar, bater papo no cafezinho ou vender memes
de gatinhos na internet. Dificilmente você vai fazer algo
extraordinário sem algum grau de dedicação apaixonada.
Nas palavras de um investidor americano, é muito difícil ser
realmente bom trabalhando com qualquer coisa sobre a qual você
não se pegue pensando cheio de curiosidade debaixo do chuveiro.
Se estiver se divertindo com o trabalho, ou ao menos com boa
parte dele, será muito mais difícil competir com você.

Eis agora a coisa mais importante sobre a Paixão Pragmática.

 Gostar de uma área ajuda a ser bom nela. Sentir curiosidade
genuína por finanças nunca fez mal a um profissional do mercado
financeiro. Seria bastante difícil conquistar real sucesso sem isso.
Mas o fluxo também se dá ao contrário: se você é bom em algo, passa
a gostar mais disso.
O sujeito vai trabalhar em um banco e descobre ter jeito para a
coisa. Começa a ser elogiado. Com o tempo e com esforço, ganha
dinheiro, aplausos, autoestima. É claro que tende a amar o que faz,
nem que seja por gratidão.
Será que os advogados tributaristas de sucesso sempre amaram
estudar impostos ou amam os honorários que a sua área paga?
Provavelmente um pouco das duas coisas.
Falaremos muito neste livro de ciclos que se retroalimentam. Este
é o primeiro caso. Na faculdade, uma aptidão inicial fez as aulas de
direito tributário parecerem interessantes. Conforme a pessoa foi se
dedicando, encontrou algum sucesso. Aí é como disse o professor
Scott Galloway: “Os melhores advogados tributaristas andam de
avião particular e têm muito mais opções de namorados e
namoradas do que mereceriam. Não surpreende que amem direito
tributário.”
Podemos chamar isso de Roda da Competência: o gosto inicial por
uma área leva, após muito esforço, ao sucesso, que por sua vez
reforça o gosto pela área.
Para evitar usar alguém do mercado financeiro, vou demonstrar,
com o exemplo do arquiteto Paulo Mendes da Rocha, que faleceu em
2021, como um sutil interesse inicial em uma área pode se tornar
uma forte identificação para enfim virar uma paixão e uma obsessão.
Como você pode ver no gráfico a seguir, esse pode ser um jogo
muito longo. E, claro, essa é apenas uma das possibilidades de como
a Roda da Competência pode se manifestar. Mas, se quiser ir longe,
precisa estar dentro desse movimento de alguma forma. Trabalhar
com aquilo que não o interessa vai matar ainda no nascimento sua
possibilidade de avançar nesse jogo.

A RODA DA COMPETÊNCIA
Como o interesse vira obsessão
 Na vida real, é menos linear do que no gráfico, é claro. Com
certeza vai haver dificuldades. Nunca vai ser um mar de rosas. Sem
dúvida, em muitos momentos você vai preferir estar bebendo uma
cerveja na beira da praia do que trabalhando. Sempre haverá
aspectos da rotina que você amará mais do que outros: um médico
apaixonado pode achar que fazer cirurgias é uma experiência de
prazer quase transcendental, mas será que fica feliz quando é
acordado de madrugada por uma ligação de emergência?
O cirurgião que conseguiu ativar a Roda da Competência, porém,
terá o privilégio de sentir que sua vida consiste em estar sempre
aprendendo um pouco mais sobre medicina. A percepção de que
estamos ficando cada vez melhores em algo que amamos é um
sentimento imbatível. É por isso que tanta gente fica horas na frente
de um videogame. Mas se você quiser ficar rico é preciso transportar
esse sentimento para a vida real.
Falando de dinheiro e de pragmatismo, tenha em mente que
algumas áreas simplesmente pagam bastante mal. Quanto pior a
remuneração média de uma profissão, mais excepcional você terá
que ser para compensar isso.
Designers ganham muito menos do que profissionais do mercado
financeiro. Se você for muito bom e conseguir se tornar chefe de
design da Apple ou da Tesla, terá bastante dinheiro. Mas perceba
quão excepcional alguém tem de ser para uma posição assim.
Como um exercício, imaginemos que sorteássemos cinco
fotógrafos e cinco médicos na população norte-americana. Faço isso
com dados americanos simplesmente porque eles estão mais
disponíveis, mas não deve haver grande diferença no Brasil.
Vamos perguntar para cada uma dessas dez pessoas qual é o seu
salário anual e vamos analisar. O resultado vai ser algo como o
gráfico a seguir. Os dados são reais.

Á
 SALÁRIO ANUAL

Você tem que ser um fotógrafo excepcional (no nosso exemplo, o

Fotógrafo 5) para ganhar mais do que um médico. Mesmo sendo um
ótimo fotógrafo, será difícil ganhar mais do que um médico que seja
apenas razoável.
Isso não deve impedir você de querer ser fotógrafo caso sinta que
nasceu para isso. Eu não acho que o Sebastião Salgado ou qualquer
outro grande fotógrafo se arrependa de não ter se tornado um
dermatologista. Mas saiba que, se quiser ser fotógrafo e ter uma vida
financeira confortável, terá de ser brilhante, e ainda assim é bastante
provável que não fique muito rico.
A história profissional de quase todo mundo envolve essa busca
meio esquisita e não linear por ativar sua Roda da Competência.
Um dos principais donos de banco do país, André Esteves, do BTG
Pactual, é originalmente formado em matemática. Seu sonho era
trabalhar com TI. Prestou um concurso e virou funcionário público.
Quando contou para a mãe que iria trocar a vaga supostamente
segura para trabalhar em um banco que prometia promoções para
quem tivesse bom desempenho, ela respondeu: “Mas meu filho, você
vai confiar em banqueiro?”
Na contramão, um dos maiores filósofos brasileiros, Eduardo
Giannetti, que esteve conosco várias vezes na Empiricus, estudou
economia e tentou trabalhar em banco, mas durou apenas uma
semana. Deixou os colegas perplexos ao achar que seria boa ideia
abrir um livro no meio da mesa de operações: “Me olharam como se
eu fosse um extraterrestre.”
O médico mais famoso do país, Drauzio Varella, resolveu
trabalhar em um presídio porque atender em consultório particular
não lhe bastava. Antes disso, se meteu em uma aventura
empresarial: chegou a fundar com amigos um cursinho pré-
vestibular. Era o Objetivo, hoje famoso, onde ele dava aulas de física
e química.
É fácil olhar para essas pessoas hoje e achar que elas sempre
foram muito decididas, que sempre souberam o que fazer, que
estava tudo desenhado. Isso é uma ilusão. É preciso tentar, e tentar
mais um pouco.
Isso não vale só para a vida profissional. Você dificilmente vai ser
feliz se não buscar respostas que fazem sentido especificamente
para você em todos os campos da vida: uma profissão, sim, mas
também um esporte, um casamento, um estilo de vida, um grupo de
pacientes na prisão ou a possibilidade de ler um livro em paz sem ser
julgado.
 E também não adianta nada encontrar o trabalho perfeito e
cometer o erro muito comum de que trato no próximo capítulo.

PERGUNTE A SI MESMO:
> A que tipo de coisa você se dedicava no seu tempo livre quando era
adolescente? (Se você é adolescente, a que dedica seu tempo?)

> Se dinheiro não fosse uma questão, com o que você gostaria de
trabalhar? Se você trabalha, os dias passam rápido ou você fica
contando as horas para ir embora do seu emprego? Você sofre nos
domingos à noite?

> Quantas coisas diferentes a sua profissão permite fazer?

RESUMO
> O aspecto mais importante da realização profissional é o
autoconhecimento. Descubra sua Paixão Pragmática.

> Não gaste a vida em atividades que você odeia.

> Ser excepcional em algo dá muito trabalho. Gostar de uma

profissão ajuda a ser bom nela, e ser bom ajuda a gostar.

> Mesmo dentro de uma única grande área profissional, há muito o

que explorar. Dois médicos ou engenheiros podem ter vidas
completamente diferentes.
> Tente, tente, tente. Mesmo que não dê certo, você estará cada vez
mais perto da resposta.
Another random document with
no related content on Scribd:
irtautui suloinen mielikuva sydämestäni, joka sitä jonkun aikaa oli
hellinyt ja vaalinut. Tahtoni ei voinut sille mitään. Ja minusta tuntui,
että eilisillasta oli kulunut lukemattomia päiviä, että Maurice,
rakkautemme, kihlajaisemme, kaikki oli jo kaukana minusta,
menneisyyden verhon takana, josta se, mikä kerran on ollut rakasta
todellisuutta, häämöittää himmeänä ja värittömänä kuin uni.

Sydämeni tykki ankarasti, kun Maurice astui eteeni. Hänen

ylpeytensä oli saanut kolauksen, mahdollisesti tunsi hän kenties
hiukan omantunnon vaivoja, mikä seikka teki hänet vieläkin
kärtyisämmäksi. Kuitenkin ojensi hän minulle kätensä.

— Arvaatte kai, minkätähden olen tullut näin aikaiseen aamulla?

Olen hyvin levottomassa ja kiusallisessa mielentilassa ja odotan
teiltä selityksiä.

— Minkä johdosta? Minun käytökseni oli aivan johdonmukainen ja

luonnollinen. Samaa en voi sanoa teidän käytöksestänne.

— Tuo on taas sitä naisten tavallista kiemurtelua, sanoi hän

rypistäen kulmakarvojaan. Tehän väännätte koko asian.

— Todellakin? Haluaisinpa tietää, mitenkä te sen esitätte.

Clairmont oli istuutunut. Hän nojasi kyynärpäätään pöytään ja

koputteli hermostuneesti jalkaterällään lattiaan.

— Te pidätte minua pilkkananne, Hellé. Eilen te teitte

varomattomuuden, jolla voi olla ikäviä seurauksia. Hankitte minulle
vihamiehen… ja sitten loukkasitte minua julmasti.

— Minäkö loukkasin teitä?

 — Älkää tekeytykö viattomaksi. Tiedätte mitä tarkoitan.

— Selittäkää sananne.

— Hitto vieköön, rakas ystävä, te olette tahtonut kuuluttaa julki

jalomielisiä tunteitanne, joita maailma ei käsitä sillä tavoin kuin te
näytte luulevan. Te olette rikkonut tahdikkaisuutta vastaan. Rebussat
on syvästi loukkaantunut. Hän ei tule antamaan sitä anteeksi.

— Tarvitsetteko siis häntä niin suuresti?… Niin, todellakin, teidän

kunniamerkkinne näyttää teistä olevan vaarassa, tuo kallisarvoinen
kunniamerkki, jonka loiste sokaisi teidät eilen niin, että olitte kuuro ja
mykkä kaikelle muulle.

— Te laskette leikkiä kanssani. Hetki on huonosti valittu.

— No hyvä, sanoin minä suuttuneena hänen kiertelyistään,

vastaan teille siis suorasti, olkoon että se tuntuisi teistä raa'altakin;
tämä keskustelu on paljon vakavampi kuin mitä luulettekaan ja
meidän on tällä hetkellä puhuttava aivan avoimesti. Te syytätte
minua tahdikkaisuuden puutteesta ja minä syytän teitä kunnian ja
rehellisyyden puutteesta. Minä olen ollut varomaton, myönnettäköön.
Te olette ollut heikko ja raukkamainen.

— Minä olen menetellyt niinkuin jokainen hyvin kasvatettu mies

olisi menetellyt tällaisessa tapauksessa. Minä vaikenin, niinkuin
tulikin tehdä.

— On tapauksia, jolloin vaikeneminen on halpamaisuutta.

— Hellé!
 — Vaikenemalla teitte itsenne myötärikolliseksi panetteluun. Tekö
menettelitte niinkuin hyvinkasvatetun miehen tulee? Olisin
mieluummin nähnyt, että olisitte menetellyt niinkuin mies, vaikkakin
se olisi sotinut sovinnaisuutta, varovaisuutta ja etujanne vastaan.

— Minä tein niinkuin minua halutti tehdä. Ja jos en puolustanut

Genesvrier'ta, tapahtui se siksi, että minulla oli painavia syitä vaieta.

— Haluaisinpa tietää nuo syyt.

— Älkää toivoko, että sanoisin teille ne kaikki.

— En pelkää totuutta.

— Siinä teette väärin.

— Puhutteko? sanoin vihdoin hetken vaitiolon jälkeen.

Kumealla äänellä hän vastasi:

— Sitä pahempi! Itse olette niin tahtonut.

— No siis?

— No niin! Rakas ystävänne Antoine Genesvrier ei ole se synnitön

sankari, jona te häntä ihailette ja jumaloitte. Hänestä on liikkeellä
kaikenlaisia huhuja… Hän on, piru vie, ovela, hyvin ovela, hyvin
taitava, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi salatakseen maailmalta
kepposensa.

— Mitä tarkoitatte?

Hän hymyili ilkeän ivallisesti.

 — Säälin teidän kaunista harhakuvaanne, Hellé. Te luulette
itseänne hyvin viisaaksi, ja kuitenkin olette ihmeteltävän lapsellinen.
Mutta tietäessäni sen mitä tiesin, vaikenin armeliaisuudesta ja
hienotunteisuudesta, nähdessäni teidän jumaloivan ihailunne
kuvittelemaanne suurmiestä kohtaan.

— Minä välitän vähät teidän hienotuntoisuudestanne ja

armeliaisuudestanne. Te olette sanonut joko liian paljon tai liian
vähän, Maurice. Puhukaa suunne puhtaaksi!

— Tietäkää siis, että pidän vähän liiallisena ystävyyttänne miestä

kohtaan, joka on kylmäverisesti pitänyt teitä leikkikalunaan… Oh,
olen kuullut hänestä kerrottavan paljon asioita näinä viime päivinä!…
Olette luullut hänen ihailevan teidän suurta älyänne ja kenties, koska
ylpeyttänne hiveli se tietoisuus, että te yksin kaikista naisista olitte
voinut valloittaa tuon voittamattoman sankarin, kenties tuotti teille
iloa ajatus, että hän todella rakasti teitä… Hellé raukka! Elämä
täydentää teidän kasvatustanne teidän omalla kustannuksellanne.

— Mitä tiedätte? Puhukaa!

— Tulette katumaan itsepintaista tiedonhaluanne. Olisin halunnut

odottaa ja paljastaa teille totuuden myöhemmin.

— Puhukaa, minä vaadin sitä!

— Teidän on täytynyt olla hyvin… kokematon, (joka on anteeksi

annettava, jopa kunnioitettavakin ominaisuus teidän ijällänne)
voidaksenne olla huomaamatta, että yritettiin päästä käsiksi teidän
rahoihinne. Oli turvattava nuo filantropiset yritykset ja Tulevaisuuden
yhteiskunta. Mutta tämä ei olisi vielä mitään. Antoine Genesvrier on
osoittanut julkeaa kunnioituksen puutetta teitä kohtaan tuodessaan
luoksenne tuon Marie Lamiraultin, rakastajattarensa, ja lapsen, jota
hän ei ole uskaltanut tunnustaa omakseen.

Silmiäni hämärsi. Tunsin hermojeni pingoittuvan ja veren

jähmettyvän suonissani; mutta vastustamattomasti järkeni,
sydämeni, vaistoni nousivat kapinaan:

— Se on mahdotonta.

— Te olette ainoa, joka ette tiedä tästä suhteesta. Marie Lamirault

jakoi suosionsa Genesvrier'n ja Louis Florentin kesken. Niin minulle
on kerrottu ja minä uskon sen. Mitä lapseen tulee…

— Antoine ei ole voinut minua niin halpamaisesti pettää. Minä en

tahdo epäillä häntä sellaisesta.

— Ottakaa asiasta selko ja näette, että olen puhunut totta.

Hän puhui niin varmalla, niin voitonriemuisella äänellä, että

voimani minut hetkeksi petti. Clairmont näki minun olevan
mielenliikutuksesta kuolon kalpean; saatoin tuskin hengittää, olin
itkuun purskahtamaisillani. Hän ei enää voinut hillitä vihaansa:

— Se järkyttää teitä siis niin kovin! sanoi hän tarttuen ranteisiini…

Ah, siis oli epäilykseni oikea! Te rakastitte häntä, rakastatte häntä
vielä!

— Minä?

— Niin, te rakastatte häntä. Millainen nainen te siis olettekaan?

Te rakastatte häntä, tuota arvon herraa, tuota maanmainiota
laupeudenharjoittajaa, tuota kirjailijaneroa, tuota marttyyria!…
Miksi ette sitten mennyt naimisiin hänen kanssaan, Hellé!
 Minä työnsin hänet luotani suuttuneena:

— En usko teitä, en tahdo uskoa teitä. Teidän menettelynne on

katalaa.
Menkää!

Hän kertasi:

— Heti ensimmäisenä päivänä olisi minun pitänyt huomata se.

Tehän aivan ahmitte hänen sanojaan…

Minä sopersin:

— Teillä ei ole todistuksia… te kerrotte häpeällisiä panetteluja. Se

on halpamaista, halpamaista.

Hulluna mustasukkaisuudesta ja raivosta hän huusi:

— Kaikki teille kelpaavatkin! Minun pitäisi hävetä — ellen sille

nauraisi — että minun pitää väistyä sellaisen kilpailijan tieltä… Hän
voisi olla vähän kauniimpi ja nuorempi edes!… No, nyt ainakin
tiedätte, mikä hän on miehiään ja että hänellä ei ole rakkaudessa
mitään ehdottomuuden vaatimuksia: eri asia on, jos te katsotte
voivanne jakaa hänen rakkauttaan tuollaisen… kanssa…

— Vaiti! Ei sanaakaan enää! En ole enää teidän morsiamenne,

olen nainen, jota loukkaatte. Lähtekää!

— Varokaa! Jos lähden, en palaa enää.

— Ulos!

Hän lähti paiskaten eteisen oven pauhinalla kiinni. Kuulin hänen

askeleensa etääntyvän puutarhan hiekkakäytävällä. Mutta sensijaan,
että olisin huutanut takaisin häntä, joka meni pois vieden mukanaan
ensimmäisen unelmani sirpaleet, oli mielessäni vain yksi ainoa
ajatus, joka purkautui nyyhkytykseen:

— Antoine ei ole voinut minua niin pettää… Se ei ole totta, se ei

ole mahdollista.
XXVIII.

Haavoittuneena ja värisevänä saavuin Châtaigneraie'n

vieraanvaraisten suojien turviin. Taloissa, joissa esi-isämme ovat
eläneet, joissa me itse olemme lapsuutemme unelmoineet, on
jotakin selittämättömän äidillistä. Jos sinne palaamme suru
vaatteissa etsimään lohtua, tunnemme meitä ympäröivien esineiden
salaperäisen myötätunnon ja orpous painaa meitä vähemmän.

Maurice oli minulle kirjoittanut muutamia päiviä ennen lähtöäni.

Ollen itse kykenemätön tuntemaan syviä tunteita, ei hän voinut
käsittää, että muillakaan voisi olla sellaisia. Kaikki näytti hänestä
voivan tulla hyväksi jälleen, hän oli epätoivoissaan minun
suuttumuksestani, jota hän ei vielä ollut saanut pois mielestään.
Mutta minä tiesin, että tämä kevyt sielu parantuisi pian ja nopeasti:
Maurice ei voinut rakastaa eikä kärsiä muualla kuin kirjoissaan, ja
rakkaus ja tuska olivat hänelle ainoastaan taiteellista huumaustilaa.
Hänen kirjeensä osoittivat oikeaksi tämän minun arveluni.
Selittämättä mitään, ottamatta takaisin sanojaan ja voimatta
ymmärtää, että olin syystä suuttunut hänen käytökseensä, hän pyysi
että unohtaisin kaikki: hän kohteli minua kuin pahantuulista lasta,
jonka pienellä hyväilyllä saattaisi jälleen lepyttää. Suuttumukseni oli
haihtunut, mutta rakkauteni oli auttamattomasti kuollut.
 Koetin selittää kaikkea tätä Mauricelle. Kirjoitin hänelle, että
annoin anteeksi hänen tulistumisensa, että en kantanut siitä mitään
kaunaa, mutta että olin liian selvästi huomannut luonteittemme
erilaisuuden. Rouva Marboy tahtoi silloin ruveta välittäjäksi.
Mauricen uskottuna hän vakuutti minulle, että me olimme luodut
toisillemme, että minun pitäisi olla kärsivällinen. »Sitten kun olette
naimisissa, kirjoitti hän, pitää rakkaus kyllä kaikesta huolen.»

Arvasin hänen ajatuksensa ja täydensin mielessäni hänen

todisteluaan: hän uskoi rakkauden kaikkivaltaan, joka saa kahden
nuoren vastanaineen kuvittelemaan olevansa täysin onnellisia. Mutta
en ollut tietämätön siitä, että kuherruskuukauden lyhyen hurmauksen
jälkeen aviopuolisot muuttuvat jälleen mieheksi ja naiseksi, jotka
ovat erilaisia luonteeltaan, ajatuksiltaan ja mielihaluiltaan. Kaukana
siitä, että he olisivat saavuttaneet sopusoinnun, he silloin vasta
alkoivat luoda sitä, päivä päivältä, epävarmoina siitä, voisivatko he
koskaan päästä siihen. Jos jotkut siinä onnistuivatkin, oli tehtävä
mahdoton useimmille heistä ja silloin oli edessä joko
molemminpuolinen välinpitämättömyys tai aviollisten riitojen
sietämätön helvetti. Mutta minä tiesin, mitkä puolet sielussani jäisivät
Mauricelle ainaiseksi arvoitukseksi; minä tiesin, mitä itse en voinut
hyväksyä hänessä, mitkä riidan aiheet salaa tulisivat ikuisesti
uhkaamaan sopuamme, ellei jompikumpi meistä, viekkaampi tai
voimakkaampi, voittaisi toista ja alistaisi häntä orjakseen. Minua
inhotti tuollainen harkittu yliote, joka olisi tehnyt Mauricesta
tahdottoman leikkikaluni, ja toiselta puolelta minä en olisi voinut
alistua miehen valtaan, joka ei ollut minua korkeammalla.

Kirjoitin rouva Marboylle; avasin hänelle sydämeni. Suureksi

hämmästyksekseni hän väitti minun olevan joka suhteessa
väärässä, syyttäen minua ylpeydestä, välinpitämättömyydestä,
kuivakiskoisesta järkeilemisestä. Totesin surulla, että me emme
puhuneet samaa kieltä, että sanat rakkaus ja avioliitto eivät
merkinneet meille samaa. Hänessä huomasi tuon vanhanaikaisen
kasvatuksen vaikutuksen, joka saa naisen kunnioittamaan miestä,
sentähden että tämä on mies, ja ottamaan vastaan samasta kädestä
hyväilyn ja kurituksen. Sitä, mitä minä nimitin ihmisarvoksi,
oikeutetuksi personallisuuden tunteeksi, nimitti hän ylpeydeksi. Sitä,
mitä minä nimitin todelliseksi sopusoinnuksi, nimitti hän tyhjäksi
haaveeksi ja naurettavaksi houreeksi. Minä arvostelin Mauricea
ilman pahansuopaisuutta, mutta en asettanut häntä korkeammalle
kuin mitä hän ansaitsi. Hän ei kuulunut minun rotuuni. Minä en voinut
häntä rakastaa.

Kun rouva Marboy huomasi, että meidän välimme oli

auttamattomasti rikkoontunut, luopui hän välitysyrityksistään, mutta
hän ei voinut salata tyytymättömyyttään. Minä olin itsekäs,
pingoittunut. En ollut enää hänen sydämensä tytär.

Silloin lähdin Châtaigneraie'hen. Kun juna jyristen lähti liikkeelle,

tunsin olevani äärettömän yksin, kaikki perhe- ja ystävyyssiteet olivat
katkenneet. Muistelin Genesvrier'ta… Valitettavasti Mauricen
vihjaukset vastoin tahtoanikin kiusasivat minua ja lamauttivat tahtoni.
En tahtonut nähdä Antoinea enkä kirjoittaa hänelle, ennenkuin olin
saavuttanut rauhan ja tasapainon.

Pitkien päivien kuluessa minä koetin keinotekoisesti tuudittaa

itseni lepoon melkein luostarimaisella elämällä. Setäni oli jättänyt
muutamia kirjoja erääseen kirstuun, joka onneksi oli säilynyt rotilta.
Siinä oli halpahintaisia painoksia ranskalaisista ja latinalaisista
klassikoista, samoja, joita opiskeluaikanani olin lukenut, öisin,
talvisen tuulen huokaillessa ulkona koetin elvyttää itsessäni
nuoruuden aikaisia tunnelmia. Mutta pian kuitenkin huomasin
ponnistelujeni teennäisyyden. Tahtoni höltyi. Vajosin unelmiin.

Talvi, joka näillä seuduin oli leuto, läheni loppuaan. Istuin eräässä
huoneessa ensimmäisessä kerroksessa vaalenneilla
musliiniuutimilla verhotun ikkunan ääressä ja katselin, miten
taivaanranta peittyi sateen harsoon tai sumuun. Puutarhassa ei ollut
kukkia ja ainoastaan puksipuut, muratit ja punakuusamat säilyttivät
vielä tumman vehreytensä, surullisina ja vakavina kuin haudat, joita
ne koristavat. Väliin kun sade lakkasi, saatoin istua tuntikausia
liikkumatta, puhumatta, tuijottaen taivaan vaihtelevain valaistusten
värittämiin maisemiin. Edessäni ei ollut enää kesän loistavaa
väriasteikkoa: vivahdukset olivat hienompia, käsittäen kaikki
harmaan, sinipunaisen, sinisen herkät yhtymät, jotka sulivat utuisen
ilman vienoon valohämytaustaan. Tämän laajan näyttämön etualalla
muodostivat viljellyt vainiot eloisia, likaisen ruskeita, raikkaan ja
kostean vihreitä väritäpliä. Mutta kauneinta maisemassa oli taivas,
— sininen, ikäänkuin maitoon kastettu taivas, jossa utuhaituvat uivat
valkeina ja pehmeinä kuin joutsenet, — harmaa taivas, joka vaihteli,
lyijynharmaasta helmenharmaaseen ja sinipunervan harmaasta
hopean harmaaseen, — noiden hallavien, raskaiden sumupilvien
täyttämä taivas, jotka tuulen kiidättäminä lentävät yhdessä
muuttolintujen kanssa, läikehtivä taivas, levoton kuin ihmiselämä.

Ensimmäinen lumikello aukaisi vihdoin metsänreunassa

vihertävän valkean kukkakupunsa. Kävin kurkistelemassa tuon
kuivuneiden oksien ja mädäntyneiden lehtien lomista pilkistelevän
lapsekkaan kukan eloonheräämistä, jota setä Sylvain oli opettanut
minua rakastamaan. Aurinko oli vielä kovin kalpea, mutta kuitenkin jo
oikea aurinko, eikä enää tuo talvinen tähti, joka peittää kolkot
kasvonsa sumuharsoon. Metsänhakkaajien nuotioiden savu kohosi
pystysuoraan kirkkaalle taivaalle. Ei tuulen henkäystäkään tuntunut.
Ilmassa oli kevättä.

Olin istuutunut kuivan ruohon peittämälle mäen rinteelle, kylvetyn

pellon reunaan, jossa keikkui raakkuvia korppeja. Hengitin keveästi,
voimakkaasti, säännöllisin ja pitkin siemauksin, niin että se tuotti
minulle nautintoa, joka aivan teki kipeää. Olisin tahtonut levittää
käsivarteni, sulkea luonnon, koko maan ja taivaan äärettömään
syleilyyn. Olin pakahtua selittämättömästä kaihosta ja ikävästä ja
äkkiä huomasin itkeväni.

Mutta nämä silmistäni vierivät kaihon kyyneleet eivät tarkoittaneet

Mauricea, jonka olin kadottanut, ehdoin tahdoin kadottanut. Tiesin
liiankin hyvin, että en ollut todella rakastanut; olin rakastanut
kangastusta, loistavampaa ja vaikeammin tavoitettavaa kuin ovat
valon ihmeellisen heijastukset autereisessa usvassa. Tunsin, että
rakkaus todellisuudessa oli jotakin valtavaa ja hirvittävää. Voi, se oli
mennyt läheltä ohitseni, tuo suuri rakkaus! Nuoruuteni oli pelännyt
sen rajua voimaa, mutta en ollut päästänyt sen kaukaista kuvajaista
silmistäni. Nyt se saapui luokseni voittajana. Se kolkutti sydämeni
ovelle.

Harhailin koko päivän siellä täällä: illalla huoneeseeni palattuani

avasin Köyhät, jonka olin tuonut maalle aukileikkaamattomana. Yön
hetket kuluivat, öljy loppui lampustani; sytytin kynttilän. Kalvas
valonsäde pilkoitti ikkunaluukkujen raosta. Suljin kirjan. Oli jo suuri
päivä.

Clairmont oli valehdellut tai sitten taitavasti kertonut toisten

valheita. Nyt olin kerta kaikkiaan päässyt tuosta epävarmuudesta,
epäilystä, mustasukkaisesta surusta, joka oli minua vaivannut
viikkokausia ja jota en ollut uskaltanut edes itselleni tunnustaa. Olin
Antoinen teosta lukiessani tiedustellut totuutta hänen suurelta
sielultaan. Se oli minulle antanut vastauksen. Ah, kuinka tutulta ja
läheiseltä se minusta tuntui, lukiessani tuon kirjan yleviä sivuja, jotka
olivat täynnä hänen palavaa uskoaan, hänen värisevää
kärsimystään, hänen hellää sääliään! Se kutsui minun sieluani, se
viittasi kohti huikaisevia korkeuksia, missä ihmisrakkaus kohoaa
yläpuolelle itsekkyyden ja aistillisuuden, missä se laajenee, kirkastuu
ja yhtyy iankaikkisuuteen.
XXIX.

Kun tulin raatihuoneen ovelle, näin siinä ilmoituksen, johon suurin

kirjaimin oli painettu seuraavat sanat: Helppotajuisia
esitelmätilaisuuksia. Aina siitä asti kun olin tullut takaisin Parisiin, —
kolme päivää sitten — olin tuuminut tehdä kenenkään tietämättä
tällaisen seikkailuretken etäiseen esikaupunkiin, jossa en tuntenut
ketään ihmistä. Ristiriitaiset tunteeni olivat estäneet minua
menemästä Antoinen luo tai kirjoittamasta hänelle, ja minä paloin
halusta saada nähdä häntä.

Olin puettu tummaan pukuun, päällysnuttuun, joka peitti vartaloni,

ja harsoon, joka kätki kasvonpiirteeni, ja olin varmaankin jonkun
köyhän opettajattaren näköinen, joka oli tullut etsimään itselleen
hyödyllistä ja maksutonta hupia. Ihmisiä meni sisälle pilarikäytävästä
ja minä seurasin heitä umpimähkään.

Pian olin suuressa, alastomassa salissa, joka muistutti koulusalia

olkituoleineen ja penkkiriveineen. Salin perällä oli pienellä
korokkeella Tasavallan hengettären kipsinen rintakuva. Tällä
korokkeella oli vielä piano, kaksi nuottitelinettä ja viheriäisellä veralla
päällystetty pöytä. Tuoleilla istui puoli tusinaa nuoria miehiä ja naisia,
ja minä ymmärsin, että he olivat tilapäisiä esiintyjiä, jotka olivat
lupautuneet tulemaan opettamaan ja huvittamaan köyhiä ja
tietämättömiä kuulijoita. Eräällä naisella, joka oli sangen nuori, oli
kukoistavat, ruskeiden hiusten kehystämät kasvot. Toisella, joka oli
pikemminkin vanha, melkein ruma, oli hyväntahtoinen hymyily.
Heidän miestovereihinsa olivat kirjalliset toimet ja opettaja-ammatti
painaneet erikoisleimansa. Heillä oli väsyneet kasvonpiirteet,
likinäköiset silmät, yllään kuluneet lievetakit ja mustat kaulaliinat,
heidän eleensä olivat puhuvia ja havainnollisia.

Vähitellen sali täyttyi. Se oli samaa yleisöä, josta Genesvrier oli

opettanut minua tuntemaan muutamia tyyppejä, tuota kirjavaa,
värikästä yleisöä, jota ei näe muualla kuin Parisissa. Siinä näkyi
virkailijoita perheineen, vanhoja, siistejä, nukkavieruja, valkopartaisia
herroja, kirjailijoita, taiteilijoita ja nuoria työmiehiä, jotka kuuluivat
tuohon vähän edistyneemmän köyhälistön valiojoukkoon, joka
ahkerasti käy iltaluennoilla ja kansankirjastoissa. Nämä olisivat
epäilemättä toisessa yhteiskunnallisessa ympäristössä hankkineet
itselleen samat tiedot, saman opillisen sivistyksen kuin porvariston
nuorukaiset, joilla, köyhinäkin, on tilaisuus pitkiin opintoihin ja jotka
saavat nauttia hienomman kasvatuksen siunauksista. He edustivat
ilmeisesti kansan nuorta kukkaa, toistaiseksi poikkeuksellisia
tyyppejä. Monet heidän tovereistaan vetelehtivät varmaankin tällä
hetkellä kahviloissa ja biljardipöytien ympärillä, tupakansavun,
kirousten ja raa'an naurun täyttämässä ilmakehässä.

Naisyleisö kiinnitti vielä enemmän mieltäni. Näin työläisnaisia,

jotka olivat saapuneet veljineen ja ystävineen. Heidän ammattinsa,
joissa ei tarvittu muuta kuin aivan koneellista kätevyyttä, olivat
kehittäneet heissä ainoastaan heidän sormensa ja tuon naiselle
ominaisen kauneusvaiston, joka on kuin esteettisen tunteen
ensimmäinen alku-itu. Kuinka he erosivatkaan noista naapureistaan,
kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenenvuotisista naisista,
joilla oli vakavat kasvot, kuihtunut iho ja älyä säteilevät silmät. Ne
olivat opettajattaria, valtion virkailijattaria, oppineita ja sivistyneitä,
jotka olivat porvareita syntyperältään ja tottumuksiltaan, mutta jotka
työ ja puute liitti köyhälistöön. Nämä, joilla ei ollut varaa käydä
teattereissa eikä vieraskutsuissa, löysivät täältä vaihtelua
arkiaskareilleen ja elämänsä pikkuhuolille. He toivat näihin
tilaisuuksiin ikäänkuin jotakin herkempää ainesta, joka oli alttiimpaa
taidevaikutuksille.

Sali oli melkein täynnä. Minä istuin takimmaisen penkin päässä

seinän vieressä ajatellen omalta kohdaltani rouva de Nébriantin
vastaanottoja ja yhdenvärin päivällisiä. Millä alentuvaisella säälillä
paroonitar ja hänen pöytäseuransa olisivatkaan katselleet näitä
minua ympäröiviä ihmisiä.

Kuuntelin keskusteluja, tarkkasin kasvojen piirteitä, panin merkille

ilmeitä.

— Viime kerralla oli hauskaa.

— Vähän liian paljon musiikkia minun mielestäni. Minä pidän

enemmän runoista.

— Voi, musiikki rupeaa itkettämään, sanoi muuan vaimo.

— Herra Genesvrier'ko tänä iltana puhuu?

— Niin.

— Kas, sepä hyvä, sanoi eräs kahdenkymmenen vuotias

ompelijatar, sitä miestä viitsii ainakin kuunnella! Hänen kielensä ei
ole solmulla niinkuin sen nuoren.
 — Senkö herra Saintis'in?

— Niin. Hän on nätti poika, mutta muuten ei mistään kotoisin, hän

sopottaa mitä sattuu.

— Se punaisiin puettu neiti vasta osaa laulaa.

— Hänellä vasta on laulunääni!…

— Kyllähän se on hyvin kaunista, kun se on surullista, sanoi se

vaimo, joka äsken oli puhunut.

— Se on yhtä kaunista kuin teatterissa eikä maksa mitään… Kas,

rouva
Peyron, oletteko tekin täällä?

— Minä olen täällä poikani seurana. Minulle, nähkääs, tämä on

liian oppinutta tai minä olen jo liian vanha käsittääkseni. Eugène,
hänellä sitä on tietoja; aina nenä kiinni kirjoissa. Minun aikanani ei
niin tehty.

— Entä vanhempi poikanne?

— Aina samanlainen vetelehtijä… Eikä hän välitä musiikista

hölynpölyä.

— Hänestä ei teille tosiaankaan ole iloa. Mutta onneksi teillä on

Eugène.

— Täytyy tyytyä heihin sellaisina kuin he ovat. Eugène, siinä vasta

poika, jollaista ei ole toista. Ferdinand on kovaluontoisempi… Mutta
ei paha hänkään, tiedän mä.

Nuori mies ja vanha nainen juttelivat minun takanani:

 — Tuo oikealla on herra Saintis. Minä tunnen hänet. Hän on ollut
viisaustieteen opettajana maaseudulla. Nyt hän on
sanomalehtimies… Tuo toinen, pitkätukkainen, on Mariot Punaisesta
kuukauslehdestä.

— Runoilijako?

— Niin, rouva. Ja tuo vaaleanpunaisiin puettu nuori tyttö on neiti

Dumesnil.

— Näyttelijätär?

— Ei, erään kuvanveistäjän tytär. Kas, isä Dumesnil on myöskin

täällä, tuolla toisella rivillä.

— Entä tuo toinen nainen?

— Hän soittaa pianoa, mutta hän ei ole pianisti ammatiltaan. Hän

on eräs naisasianainen, Marie Chauvel, esitelmöitsijä.

— Ja missä on herra Genesvrier?

— Hän on myöhästynyt… Hänen pitäisi tulla Louis Grannis'in

kanssa.

— Kuuluisan Grannis'in?

— Itsensä runoilija Grannis'in kanssa. Hän osoittaa suurta

mielenkiintoa näitä tilaisuuksia kohtaan.

— Te tunnette siis herra Genesvrier'n?

— Kyllä, rouva. Olen lääketieteen ylioppilas. Tutustuin herra

Genesvrier'hen erään sairaan luona, jota hoidin.
 — Ja mitä ajattelette hänestä?

— Minä ihailen häntä, rouva, ihailen äärettömästi. — Eräässä

sanomalehdessä näin häntä moitittavan.

— Kaikilla suurilla miehillä on vihollisia. Antoine Genesvrier on

hyvin suosittu nuorison parissa. Hän on apostoli, henki, jollaisia
nykyaikana harvoin näkee! Ja mikä suuri kirjailija! Oletteko lukenut
Köyhät, rouva?

— En.

— Se on luettava… Katsokaa, tuolla Genesvrier tuleekin

Grannis'in kanssa! Grannis on tuo vanhempi, se, jolla on
kunniamerkki.

— Hän on siis Akatemian jäsen?

— On, rouva.

— Vai niin, sanoi rouva ihailevasti.

Kaasulamput tekivät ilman hehkuvaksi. Minä nostin harsoni

nähdäkseni paremmin. Antoine oli jo puhujalavalla. Viheriän
lampunvarjostimen läpi lankeavassa valossa näyttivät hänen vielä
nuorekkaat kasvonsa minusta olevan syvän väsymyksen uurtamat,
joka tuntui vanhentaneen hänet muutamassa kuukaudessa.

Hän puhui istuen pienen pöydän ääressä. Hän kiitti Grannis'ta

siitä, että tämä oli tullut tähän tilaisuuteen, ja koruttomasti, ilman
imartelua hän palautti mieliin runoilijan loistavan elämäntyön. Sitten
hän muutamin sanoin selosti näiden esitelmätilaisuuksien syntyä,
puhui voitetuista vaikeuksista, siitä innostuksesta, jonka ne olivat
herättäneet, ja siitä avustuksesta, jota yritystä kohtaan oli osoitettu.

Tämän johdannon jälkeen Antoine selaili eteensä levitettyjä

papereita ja luki lyhyen kuvauksen eräästä Beethovenin sinfoniasta,
jonka andanten rouva Chauvel tulisi soittamaan. Ihailin sitä taitoa,
millä hän valitsi sanansa selittääkseen mahdollisimman
havainnollisesti tuon sävellyskatkelman luonteen. Se oli verrattain
lyhyt, melodisilta aiheiltaan niin jykevä ja selväpiirteinen, että miltei
jokainen kuulija saattoi tajuta sen kauneuden. Samoin selostettiin
lyhyesti kaikki muutkin ohjelman numerot. Kohtaus Shakespearen
Julius Caesarista, eräät kauniit sivut Michelet'n tuotannosta, Vignyn
Suden kuolema, Don César de Bazanin yksinpuhelu Ruy Blas'n
neljännestä näytöksestä ja eräs Haydnin jouhikvartetti miellyttivät
etenkin miehistä kuulijakuntaa. Naiset osoittivat suosiotaan
etupäässä katkelmille Gluckin Orfpheuksesta, eräälle Chopinin
nocturnolle, muutamille vienoille runo-elegioille ja tuolle kuuluisalle
kohtaukselle Molièren le Dépit amoureux'sta. Mutta kun Louis
Grannis nousi ja luki itse tunnetuimman runoistaan, yhtyivät sekä
yleisö että ohjelmansuorittajat välittömästi osoittamaan hänelle
lämmintä ja sydämellistä suosiota. Silloin Akatemian jäsen tuli
puhujalavan partaalle ja teki merkin, että hän tahtoi puhua.

Ensin hän kiitti ilmeisesti liikutettuna kuulijoita, sitten hän sanoi

olevansa iloisesti yllätetty voidessaan todeta tällaisen
lähentymisyrityksen taiteilijoitten ja kansan välillä ja antoi
tunnustuksensa tämän yrityksen alkuunpanijalle, oikeudentuntoiselle
ja lahjakkaalle miehelle, jonka työtä kirjallisuuspomot ja poliittiset
seikkailijat saattoivat vähäksyä, mutta jota kaikki ne, joilla oli sydän
paikallaan, kunnioittivat ja tukivat, sillä hän ajoi oikeuden asiaa,
johdattaen kansaa kauneuden lähteille.