FI94137C

FI94137C - Polymeerien lisäaineena käyttökelpoinen koostumus

Info

Publication number: FI94137C
Application number: FI874842A
Authority: FI
Inventors: Jean-Paul Trotoir; Colin Bath
Original assignee: Zeneca Ltd
Priority date: 1986-11-11
Filing date: 1987-11-03
Publication date: 1995-07-25
Also published as: KR880006307A; CA1310785C; US4829114A; EP0267695B1; KR960006306B1; JP2866651B2; FI874842A; AU614942B2; AU8095487A; NO874669L; NZ222271A; JPS63135438A; ES2028101T3; NO874669D0; DK579387D0; FI874842A0; EP0267695A3; DK579387A; DE3775893D1; GR3003533T3

Description

94137

Polymeerien lisäaineena käyttökelpoinen koostumus Tämä keksintö koskee koostumusta, joka on tehokas nostamaan olefiinipolymeerien kiteytymislämpötilaa ja/tai 5 parantamaan olefiinipolymeerien optisia ominaisuuksia, polymeerikoostumusten valmistusta ja tällaisista seoksista muotoiltuja kappaleita.

Olefiinipolymeerejä voidaan valmistaa helposti ja niitä käytetään runsaasti polymeerimateriaaleissa. Eniten 10 käytettyjä olefiinipolymeerejä ovat eteeni- ja propeeni-polymeerit, jolloin termi "polymeeri" käsittää kopolymee-rit. Propeenipolymeerien sulamispiste on tavallisesti korkeampi kuin eteenipolymeerien, ja sen vuoksi propeeni-polymeerejä voidaan käyttää jonkin verran korkeammissa 15 lämpötiloissa kuin eteenipolymeerejä. Eteeni- ja propee-nipolymeerejä voidaan käyttää pakkauksiin, mutta niistä valmistetut muottiin valetut esineet ovat enimmäkseen sameita ja sen vuoksi ne eivät ole riittävän hyviä tarkoituksissa, joissa halutaan hyvää kirkkautta.

20 On tunnettua, että ytimiä muodostavien aineiden, esimerkiksi natriumbentsoaatin, lisääminen olefiinipoly-meeriin saa aikaan polymeerin kiteytymislämpötilan nousun ja/tai optisten ominaisuuksien paranemisen. Lisäksi ytimiä muodostavien aineiden käyttö voi ruiskupuristuspro-• 25 sessissa tehdä mahdolliseksi lyhyemmän vaiheen keston ja siten paremman tuottavuuden. Tällaisten ytimiä muodostavien aineiden käyttöä rajoittavat kuitenkin usein, esimerkiksi dibentsylideenisorbitolin yhteydessä, niiden korkea hinta tai esimerkiksi natriumbentsoaatin yhteydes-30 sä dispersio-ongelmat.

Olemme nyt havainneet, että tiettyjen helposti saatavissa olevien aineiden seokset kohottavat tehokkaasti olefiinipolymeerien kiteytymislämpötilaa ja/tai parantavat optisia ominaisuuksia.

2 94137

Keksinnön mukaiselle koostumukselle on tunnusomaista, että se käsittää a) karboksyylihappoyhdisteen, joka sisältää vähintään kolme hiiliatomia ja joka sisältää vähintään kaksi 5 karboksyylihapporyhmää, jotka ovat sitoutuneet mahdollisesti substituoituun tyydytettyyn alifaattiseen hiilive-tyryhmään tai, joka sisältää vähintään yhden karboksyyli-happoryhmän, joka on sitoutunut mahdollisesti substituoituun rengassysteemiin; ja

10 b) amiinin, jonka yleinen kaava on I tai II

(I) R1 R1 15 RR1R2N (II) joissa R on alkyyliryhmä, joka sisältää vähintään 8 hiiliatomia; Rx on hiilivetyryhmä, substituoitu hiilivetyryhmä tai 20 ryhmä (R30)x(C2H40)nH; R2 on hiilivetyryhmä, substituoitu hiilivetyryhmä tai ryhmä (R30)x(C2H40)nH, ja se voi olla sama tai erilainen kuin R3; R3 on alkyleeniryhmä, joka sisältää 3-5 hiiliatomia? v 25 m on kokonaisluku 1-10; n on 0 tai kokonaisluku 1 - 50; ja x on 0 tai kokonaisluku 1-50; sillä edellytyksellä, että kun komponentti (b) on amiini, jonka yleinen kaava on II niin komponentti (a), joka on 30 karboksyylihappoyhdiste on muu kuin bentsoehappo.

: Karboksyylihappoihin, jotka sisältävät vähintään kaksi karboksyylihapporyhmää liittyneenä alifaattiseen hiilivetyryhmään, kuuluvat glutaarihappo, adipiinihappo, meripihkahappo, korkkihappo, pimeliinihappo, atselaiini-35 happo ja sebasiinihappo. Edulliset tämän tyyppiset kar- 3 94137 boksyylihapot sisältävät kaksi karboksyylihapporyhmää ja 3-10 hiiliatomia. Karboksyylihappoihin, jotka sisältävät vähintään yhden karboksyylihapporyhmän liittyneenä rengassysteemiin, kuuluvat monokarboksyylihapot kuten 5 bentsoehappo, tolueenihappo ja tertiaarinen p-butyyli-bentsoehappo, hydroksikarboksyylihapot kuten salisyylihappo ja dikarboksyylihapot kuten ftaalihappo, tereftaa-lihappo, sykloheksaani-1,2-dikarboksyylihappo ja syklo-heksaani-1,4-dikarboksyylihappo.

10 On saatu käyttökelpoisia seoksia, joissa amiini on kaavan II mukainen yhdiste, jossa vähintään yksi ryhmistä Rj ja R2 on ryhmä (R30)x(C2H40)nH, jossa muuttujan n ja/tai x arvo on 1-50. Komponenttina (b) voidaan käyttää yhdisteiden seosta, esimerkiksi yhdisteiden seosta, jossa vä-15 hintään yhden muuttujan m, n tai x arvo on erisuuri. Seos voi olla muodostunut yhdisteistä, joissa ryhmän R luonne vaihtelee, esimerkiksi jos R on alkyyliryhmien seos. Jos käytetään yhdisteiden seosta, sellainen seos voi olla muodostunut kaavan II mukaisista yhdisteistä, joissa on 20 vähintään yksi ryhmä (R30 )x(C2H40 )nH, jossa ryhmässä muuttujan n ja/tai x arvo vaihtelee, ja erityisesti vähintään yksi ryhmä, jossa x on nolla ja muuttujan n arvo vaihtelee.

Ryhmä R on edullisesti alkyyliryhmä ja erityisesti • 25 se on alkyyliryhmä, joka sisältää vähintään 8 hiiliatomia. Tyypillisesti R ei sisällä yli 20 hiiliatomia.

Kaavan I mukaisessa yhdisteessä Rx on edullisesti joko vetyatomi (jos muuttujien n ja x arvot ryhmässä (R30)*(C2H40)nH ovat nolla) tai metyyliryhmä tai hydrok-30 sietyyliryhmä. Muuttujan m arvo on edullisesti 2-6.

Kaavan II mukaisessa yhdisteessä ryhmät R2 ja R2 ovat kukin toisistaan riippumatta joko ryhmä R tai ryhmä (R30)x(C2H40)nH, jossa muuttujan x arvo on nolla ja n on on 0-50. Edullisesti molemmat ryhmät Rx ja R2 ovat samoja 35 kuin ryhmä R tai vähintään yksi ryhmistä R3 ja R2 on ryh- 94137 4 mä (R30)x(C2H40)nH, jossa muuttujan n arvo on 1-50. Edullisia amiineja ovat sellaiset, joissa vähintään yksi ryhmistä R, R1# ja R2 on alkyyliryhmä, joka sisältää vähintään 8 hiiliatomia, erityisesti vähintään 12 hiiliatomia.

5 Ryhmä R3 on edullisesti propyleeniryhmä. Sekä n että x voi olla nolla tai vähintään yhdellä muuttujista n ja x on positiivinen arvo. Muuttujien n ja x arvo ei edullisesti ylitä arvoa 20 ja erityisesti arvoa 15. Ryhmä (R30)x(C2H40)nH voi olla OH-ryhmään päättyvä alkyleeniok-10 sidi-, esimerkiksi propyleenioksidiryhmä, OH-ryhmään päättyvä etyleenioksidiryhmä tai se voi sisältää sekä al-kyleenioksidi- että etyleenioksidiryhmät. Jos molemmilla muuttujilla n ja x on positiivinen arvo, on tavallisesti edullista, että summan (n+x) arvo on 2-50, ja edullisesti 15 se ei ylitä arvoa 20 ja erityisesti se ei ylitä arvoa 15.

Jos happo tai amiini sisältää substituoidun ryhmän, substituentti voi olla hydroksiryhmä, yksi tai useampia halogeeniatomeja, nitriiliryhmä, alkyylioksiryh-mä, alkyylikarbonyyliryhmä kuten asyyliryhmä, alkyyliok-20 sikarbonyyli- tai alkyylikarbonyylioksiryhmä, joista hyd- rokarbyyliryhmät voivat olla lisäksi substituoituja edellä mainitun tyyppisillä substituenttiryhmillä.

Amiineihin, joita voidaan käyttää tämän keksinnön mukaisissa koostumuksissa, kuuluvat N,N-bis(hydroksietyy-.’25 li)alkyyli(C13-C15)amiini; N-metyyli-N-hydroksietyylial- kyyli(C13-C15)amiini; N, N-dimetyylioktadekyyliamiini; N, Iibis (hydroksietyy li )oktadekyyliamiini; N-metyyli-N,N-bis-(kookos Jämiini, Ν,Ν-dimetyylitaliamiini; ja N-tali-N,N',N'-tris(hydroksietyyli)-1,3-diaminopropaani.

30 Komponenttien (a) ja (b) moolisuhteet voivat vaih- : della laajalla alueella, esimerkiksi välillä 10:1 - 1:10.

Tavallisesti käytämme kuitenkin toisen komponentin ylimäärää toiseen komponenttiin nähden ja sen vuoksi pidämme tavallisesti edullisena, että komponenttien (a) ja (b) 35 moolisuhteet ovat välillä 10:1 - 1:3, erityisesti välillä li 94137 5 10:1 - 1:1. Jos komponentti (a) on dikarboksyylihappo tai komponentti (b) on diamiini, komponentteja voidaan käyttää oleellisesti stökiömetrisissä suhteissa, esimerkiksi yksi mooli dikarboksyylihappoa kahta moolia kohti mono-5 amiinia.

Tämän keksinnön mukainen koostumus voidaan liittää oiefiinipolymeeriin.

Siis tähän keksintöön kuuluu lisäksi polymeeri-koostumus, joka sisältää olefiinipolymeerin, karboksyyli-10 happoyhdisteen, joka sisältää vähintään kolme hiiliato mia, ja amiinin.

Karboksyylihappoyhdiste ja amiini ovat edellä keskustellun koostumuksen komponentit (a) ja (b).

Polymeerikoostumuksessa karboksyylihappoyhdisteen 15 osuus on tyypillisesti 0,05-3 paino-% ja edullisesti 0,1-1 paino-% polymeeristä ja amiinin osuus on tyypillisesti 0,05-3 paino-% ja edullisesti 0,1-1,5 paino-% polymeeristä .

Olefiinipolymeeri (jota nimitystä käytetään tässä 20 yhteydessä sekä homopolymeereistä että kopolymeereistä) voi olla eteenihomopolymeeri tai -kopolymeeri, erityisesti HD-polyeteeni tai suoraketjuinen LD-polyeteeni, joka on eteenin ja korkeamman olefiinimonomeerin kuten butee-ni-l:n, hekseeni-1:n, okteeni-l:n tai 4-metyylipentee-25 ni-l:n muodostama kopolymeeri. Vaihtoehtoisesti olefiinipolymeeri voi olla propeenihomopolymeeri tai -kopolymeeri, esimerkiksi sekapolymeeri, joka sisältää propeenia ja korkeintaan 8 paino-% polymeeristä eteeniä, tai sekvens-sipolymeeri, jota saadaan polymeroitaessa propeenia mui-30 den monomeerien ollessa oleellisesti poissa ja sen jäl-, , keen kopolymeroimalla eteenin ja propeenin seos, jolloin *' saadaan polymeeri, joka sisältää 5-30 paino-% eteeniä.

Polymeerikoostumusta voidaan saada lisäämällä kar-boksyylihappoa ja amiinia erikseen olefiinipolymeeriin 35 tai happo ja amiini voidaan esisekoittaa ja sen jälkeen • 94137 6 lisätä olefiinipolymeeriin. Kun happo ja amiini liitetään olefiinipolymeeriin, seurauksena on polymeerin kiteyty-mislämpötilan nousu ja/tai optisten ominaisuuksien paraneminen. Happo ja amiini, joita käytetään tämän keksinnön 5 mukaiseen ensimmäiseen kohtaan, voivat reagoida keskenään, ja olemme havainneet, että reaktiotuote ei saa yhtä tehokkaasti aikaan haluttuja vaikutuksia kuin olefiinipo-lymeeriin liitettynä. Siispä me pidämme edullisena välttää näiden koostumusten pitämistä kohotetussa lämpötilas-10 sa, esimerkiksi lämpötilassa yli 120 °C ja erityisesti yli 200 °C, pitkähköjä ajanjaksoja, esimerkiksi yli 15 min.

Jotkin tämän keksinnön ensimmäisen kohdan mukaisten koostumusten komponentit ovat vallitsevassa lämpöti-15 lassa joko nesteitä tai vahamaisia kiinteitä aineita, ja niitä on vaikea käsitellä tässä muodossa, erityisesti jos tarvitaan komponenttien tarkkaa mittaamista. Sen vuoksi voi olla edullista, että koostumuksia valmistetaan poly-meeriperusseoksina, jotka sisältävät suuremman pitoisuu-20 den koostumusta kuin lopullisessa polymeerikoostumuksessa tarvitaan. Polymeeriperusseos voi olla seos, joka saadaan ilman sulatusta sekoittamalla varsinaisen polymeerin kanssa. Tavallisesti on kuitenkin edullista, että perus-seos on saatu sekoittamalla sulan polymeerin kanssa ja 25 tässä tapauksessa on erityisen edullista, että komponentti (a) ja komponentti (b) on muodostettu erillisiksi pe-russeoksiksi, jotta voitaisiin minimoida komponenttien (a) ja (b) väliset reaktiot. Lisäaineen määrä perusseok-sessa riippuu kulloinkin käytettävän lisäaineen luontees-30 ta. Tyypillisesti perusseos sisältää vähintään 5 paino-% • lisäainetta, mutta tavallisesti lisäaineen määrä ei ylitä 50 paino-%. Sopiva lisäaineen määrä perusseoksessa on 10-15 paino-%. Jos komponenteista (a) ja (b) on muodostettu erilliset perusseokset, niitä voidaan esisekoittaa 35 mielivaltaisessa suhteessa ja seos voidaan lisätä poly-

II

94137 7 meeriin. Vaihtoehtoisesti erilliset perusseokset voidaan lisätä erikseen polymeeriin, ilman että ne on esisekoi-tettu. Olemme havainneet, että käytettäessä joitakin amiineja perusseoksen käyttö ei saa aikaan vain helpompaa 5 käsiteltävyyttä, vaan se voi parantaa myös lopullisen po-lymeerikoostumuksen väriä.

Jos muodostuu polymeeriperusseos, on toivottavaa, että perusseoksen muodostukseen käytetty polymeeri sopii yhteen polymeerikoostumukseen käytetyn polymeerin kanssa.

10 Siis perusseokseen käytetty polymeeri on edullisesti samaa perustyyppiä kuin polymeerikoostumukseen käytetty polymeeri, esimerkiksi molemmat polymeerit ovat LD-poly-eteeniä tai molemmat ovat propeenihomopolymeerejä. Tavallisesti käytettävän perusseoksen määrä on pieni osuus lo- 15 pullisesta polymeerikoostumuksesta, ja yhteensopivuus saavutetaan helpommin, kun käytetään tällaisia suhteellisia polymeeriosuuksia. Yleensä perusseosta käytetään 1-10 paino-% lopullisesta koostumuksesta, kun käytetään perusseosta, joka sisältää 10 paino-% happoa ja/tai amiinia.

20 Tarkoituksenmukaisesti käytetään 1-6 paino-% amiiniperus-seosta, joka sisältää 10 paino-% amiinia, ja 3-5 paino-% happoperusseosta, joka sisältää 10 paino-% happoa. Perus-seoksia, jotka sisältävät lisäaineita muissa suhteissa, lisätään sopivat määrät, jotka riippuvat lisäaineiden ·. 25 määrästä perusseoksessa ja lopulliseen polymeerikoostu mukseen tarvittavasta määrästä.

Tämän keksinnön mukaisella polymeerikoostumuksella on kohonnut kiteytymislämpötila ja/tai parantuneet optiset ominaisuudet alkuperäiseen polymeeriin verrattuna.

30 Olemme havainneet, että jos olefiinipolymeeri on suora-ketjuinen LD-polyeteeni, karboksyylihapon ja amiinin lisääminen voi saada aikaan myös kiillon paranemista, sen lisäksi että se parantaa optisia ominaisuuksia ja/tai ki-teytymislämpötilaa.

35 Tämän keksinnön mukainen polymeerikoostumus voi 94137 8 sisältää myös muita lisäaineita, joita tavallisesti lisätään olefiinipolymeereihin. Siis polymeerikoostumus voi sisältää muita ytimiä muodostavia aineita, ja olemme havainneet kiteytymislämpötilan ja/tai optisten ominaisuuk-5 sien parantuvan entisestään koostumuksissa, jotka sisältävät hienojakoista piidioksidia alle 1 paino-% polymeeristä. Hienojakoisella piidioksidilla tarkoitetaan piidioksidia, jonka keskimääräinen hiukkaskoko on alle 5 pm ja erityisesti alle 1 pm.

10 Polymeerikoostumus sisältää siis tyypillisesti li säaineita, jotka ainakin osittain estävät koostumuksen olefiinipolymeerikomponentin hajoamisen. Näihin lisäaineisiin kuuluu muiden muassa antioksidantteja, valostabi-lisaattoreita, antasidejä, voiteluaineita ja jos on vält-15 tämätöntä, kuparia tai metallideaktivaattoreita. Näiden jokaisen lisäaineen osuus on tyypillisesti alle 2 paino-% olefiinipolymeeristä ja tavallisesti se ei ylitä 1 paino-% olefiinipolymeeristä. Tunnetaan suuri joukko lisäaineita, jotka estävät jossain määrin olefiinipolymeerin 20 hajoamista, ja alaa hallitsevat pystyvät valitsemaan sopivia lisäaineita kunkin olefiinipolymeerin ja prosessointi- ja käyttöolosuhteiden mukaisesti. Esimerkkejä lisäaineista, joita muiden muassa voidaan käyttää, ovat 1,1,3-tris(2-metyyli-4-hydroksi-5-tert-butyylifenyyli)bu-. 25 taani yhdessä dilauryylitiodipropionaatin kanssa; polyme- roitu 1,2-dihydro-2,2,4-trimetyylikinoliini; 2,5-di-tert-butyyli-4-metyylifenoli; 4,4-tio-bis(6-tert-butyyli-4-me-tyylifenoli); oksaalihappo-bis(bentsylideenihydratsidi); N,N'-bis< β-3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyylipropio-30 no)hydratsidi; pentaerytritoli-tetra-[3-(3,5-di-tert-bu- . tyyli-4-hydroksifenyyli)propionaatti]; β-(3,5-di-tert-bu- tyyli-4-hydroksifenyyli)propionihappo-n-oktadekyylieste-ri; 2,2-bis[4-(2-3(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyyli ) propionyyli)oksi)etoksi)fenyyli]propaani; 2-(2'-hyd-35 roksifenyyli)bentsotriatsolijohdannaiset; 2-hydroksibent-

II

94137 9 sofenonit kuten 4-oktoksi-2-hydroksibentsofenoni; steeri-sesti estetyt amiinit kuten 4-bentsoyyli-2,2,6,6-tetrame-tyylipiperidiini; tris{2,4-di-tert-butyylifenyyli)f os-fiitti; kalsiumstearaatti; sinkkistearaatti ja dehydro-5 talkiitti.

Tämän keksinnön mukainen polymeerikoostumus voidaan muotoilla kalvoksi tai muiksi muotoilluiksi kappaleiksi käyttäen sopivaa tekniikkaa, erityisesti suulake-puristusta tai ruiskupuristusta. Olemme havainneet, että 10 karboksyylihapon ja amiinin muodostaman koostumuksen hyödyllisyys voi riippua jossain määrin esineiden muotoilussa käytetystä tekniikasta. Erityisen käyttökelpoisia vaikutuksia on havaittu, kun muotoiltu kappale on valmistettu käyttäen ruiskupuristusta.

15 Tämän keksinnön mukaista koostumusta tai polymee- rikoostumusta voidaan valmistaa sekoittamalla koostumuksen komponentit keskenään käyttäen tunnettua, sopivaa menetelmää, kuten aiemmin on esitetty. Polymeeri, karbok-syylihappo ja amiini voidaan sekoittaa olosuhteissa, 20 joissa polymeeri on sulaa, seos granuloidaan ja granuloitua polymeeriä käytetään seuraavassa sulaprosessivaihees-sa muotoillun kappaleen valmistamiseksi erityisesti ruiskupuristuksen avulla. Jotta kuitenkin voitaisiin minimoida aika, jonka happo ja amiini ovat sekoitettuina kohote-25 tussa lämpötilassa, on edullista, että happo ja amiini lisätään erikseen tai seoksena, joka saadaan kiinteiden aineiden sekoitusmenetelmällä, polymeeriin muotoillun kappaleen valmistuksen loppuvaiheessa, esimerkiksi ruis-kupuristusvaiheessa.

30 Tämän keksinnön mukaisten koostumusten ja polymee- ,* rikoostumusten valmistusta esitetään seuraavissa valaise vissa esimerkeissä, joissa on annettu myös valmistettujen koostumusten joitakin ominaisuuksia. Mikäli toisin ei ilmoiteta, polymeerikoostumusten yhteydessä ilmoitetut pro-35 sentit ovat painoprosentteja polymeerikomponentin suhteen.

94137 10

Esimerkit 1-4

Koostumukset valmistettiin sekoittamalla komponentit keskenään kaksivalssimyllyssä, jossa etuvalssi oli lämpötilassa 190 °C ja takavalssi lämpötilassa 150 °C.

5 Polymeeri lisättiin ensin ja käsittelyä jatkettiin, kunnes sulaminen tapahtui. Sen jälkeen myllyyn lisättiin lisäaineet ja käsittelyä jatkettiin, kunnes lisäaineet olivat täysin homogenoituneet (tämä vaati 10-15 min polymeerin lisäyksen alkamisesta) eikä voitu havaita merkkejä 10 hiukkasten paakkuuntumisesta, jonka merkkinä ovat valkoiset pilkut massassa. Jauhettu koostumus rakeistettiin käyttäen Pallman-rakeistinta.

Rakeita käytettiin valmistettaessa puhallettua kalvoa Brabender 8266-25D-ekstruuderin avulla, jossa on 15 halkaisijaltaan 1,9 cm oleva ruuvi, jossa suhde pituus : halkaisija on 25:1. Ruuvin pyörimisnopeus oli 45 min-1, ja lämpötilaprofiili ekstruuderissa oli 230 °C, 240 °C, 250 °C ja 260 °C (suulakkeessa). Polymeeriä ekstrudoitiin rengasmaisen suulakkeen aukon (halkaisija 2,64 cm ja le-20 veys 1 cm) läpi. Ekstrudoitu putki puhallettiin ilmanpaineella puhalletuksi kalvoksi, jonka halkaisija oli noin 15 cm ja keskimääräinen kalvon paksuus oli 60 pm.

Kiteytymislämpötila määritettiin jäähdyttämällä näytettä sulasta polymeerikoostumuksesta nopeudella 20 °C 25 minuutissa käyttäen Perkin-Elmer Differential Scanning

Calorimeter-laitetta (DSC). Sameus määritettiin ASTM-tes-timenetelmällä D 1003-59T käyttäen laitetta "EEL" Spherical Haze Meter (pallomainen sameusmittari).

Saadut tulokset sekä tulokset vertailuesimerkeis-: 30 tä, jotka eivät ole tämän keksinnön mukaisia, on esitetty

Taulukossa 1.

Il 94137

Taulukko 1 11

Esimerkki Polymeeri Lisäaineet Kit.lämpötila (d) Sameus tai vert. (a) Tyyppi Paino Alku Piikki (%) 5 esimerkki (b) (%) (c) (°C) (°C) (e) A I ei ei 111,5 107 68 B I Si02 0,1 119 114 39 C I A 0,5 117 108,5 57 10 D I AA 0,3 124,5 119,5 24 E I AA 0,5 123,5 119,5 30 1 I A 2,0 122 117,5 22 AA 0,5 2 I A 2,0 126 122 22 15 AA 0,5

SiOz 0,1 F I GA 0,3 128 122,5 20 G II ei ei 112 106,5 61 H II A 2,0 107 103,5 52 20 I II AA 0,3 126 121 15 J II AA 0,5 129 125 18 3 II A 2,0 125,5 121,5 26 AA 0,5 4 II A 2,0 128,5 125 16 25 AA 0,5

Si02 0,1 K II GA 0,3 129 12 12

Huomautuksia Taulukkoon 1 30 (a) I on propeenihomopolymeeri Propathene (rekis- . teröity tavaramerkki), laatu GWE 26, toimittaja Imperial

Chemical Industries PLC. II on propeenihomopolymeeri No-volen, laatu 1100LX, toimittaja BASF AG.

(b) Si02 on hienojakoista hydrofobista piidioksi-35 dia Sipernat 50S, toimittaja Degussa AG. A on etoksyloitu 94137 12 amiini tyyppiä RN[(C2H4O)n H]2, jossa muuttujan n arvo on 1 ja R on suoraketjuisten ja haaroittuneiden 13-15 hiiliatomia sisältävien alifaattisten ryhmien seos. AA on adipiinihappo. GA on glutaarihappo.

5 (c) Paino {%) on lisäaineen paino polymeeristä.

(d) Kiteytymislämpötila on määritetty DSC-lait-teella käyttäen jäähdytysnopeutta 20 °/min.

(e) Sameus {%) on määritetty ASTM-testaumenetelmän D 1003-59T mukaisesti ja se on mitattu muodostuneesta 10 kalvosta otetulle näytteelle.

Esimerkit 5 ia 6

Toistettiin esimerkeissä 1-4 esitetty menetelmä käyttäen kahta erilaista suoraketjuista LD-polyeteeniä ja erilaisia lisäaineita, ja käytetyt prosessiolosuhteet 15 olivat samat.

Saadut tulokset sekä tulokset vertailuesimerkeis-tä, jotka eivät ole tämän keksinnön mukaisia, on esitetty Taulukossa 2.

20 Taulukko 2

Esimerkki Polymeeri Lisäaineet Sameus Kiilto tai vert. (f) Tyyppi Paino (%) (%) esimerkki (b)(h) (%)(c) (e) (i) 25 : L III ei ei 22 41 M III LD 15 14 66 5 III LD 1 10 78 A 0,1 30 AA 0,5 N IV ei ei 34 20 0 IV LD 15 22 63 6 IV LD 15) 13 65 A 0,1 35 AA 0,5 li 94137 13

Huomautuksia Taulukkoon 2 (b), (c) ja (d) on määritelty kohdassa Huomautuk sia Taulukkoon 1.

(f) III on lineaarinen LD-polyeteeni, toimittaja 5 Essochem, laatu LL 1201. IV on lineaarinen LD-polyeteeni, toimittaja Essochem, laatu LL 1417.

(h) LD on LD-polyeteeni, toimittja Essochem, laatu LD 183.

(i) Kiilto (%) on määritetty muodostuneesta kallo vosta otetulle näytteelle käyttäen British Standard'in menetelmää 515B.

Esimerkit 7-10

Seuraavat koostumukset valmistettiin esimerkkien 1-4 mukaisella menetelmällä, ja tulokset on esitetty Tau-15 lukossa 3.

Taulukko 3

Esimerkki Polymeeri Lisäaineet Kit.lämpötila (d) Sameus 20 tai vert. (a) Tyyppi Paino Alku Piikki (%) esimerkki (b) (%) (c) (°C) (°C) {e) P V ei ei 110,5 106 67 Q V A 2,0 113 106,5 46 .. 25 7 V A 0,1 120,5 114 43 AA 0,5 8 V A 2,0 118,5 113,5 38 AA 0,5 R VI ei ei 113 106,5 78 30 S VI A 2,0 112,5 106,5 72 9 VI A 0,1 127,5 122 69 AA 0,5 10 VI A 2,0 127 124,5 69 AA 0,5 94137 14

Huomautuksia Taulukkoon 3 (b), (c), (d) ja (e) on määritelty kohdassa Huo mautuksia Taulukkoon 1.

(j) V on propeenihomopolymeeri Propathene (rekis-5 teröity tavaramerkki), laatu GWM 22, toimittaja Imperial Chemical Industries PLC. VI on propeenikopolymeeri Propathene (rekisteröity tavaramerkki), laatu GWM 101, toimittaja Imperial Chemical Industries PLC.

Esimerkit 11-18 10 Muita koostumuksia valmistettiin ja testattiin seuraavasti.

Lisäaineet sekoitettiin kuhunkin polymeeriin käyttäen rumpusekoitusta ja jauheseos ekstrudoitiin käyttäen Betol-ekstruuderia, jonka ruuvin halkaisija oli 25 mm ja 15 jossa oli matriisisiirtosekoitin. Ekstruuderin lämpötila-profiili oli 190 °C - 220 °C, ja lämpötila putosi arvoon 205 °C suulakkeessa. Ekstrudoitu tuote johdettiin vesi-hauteen läpi, kuivattiin ja sen jälkeen rakeistettiin.

Saadut tuotteet muotoiltiin sen jälkeen levyiksi, 20 joiden halkaisija oli 8,9 cm ja paksuus 1,6 mm rakeiden ruiskupuristuksen avulla käyttäen ruiskupuristuskonetta Boy 30M lämpötilassa 240 °C, jolloin muotin lämpötila oli 50 °C. Muotista poiston yhteydessä muovattujen levyjen annettiin jäähtyä itsestään.

25 Sameusmittaukset suoritettiin ruiskupuristetuille levyille käyttäen Gardner Hazemeter'iä.

Käytetty polymeeri oli propeenin ja eteenin seka-kopolymeeri, joka sisälsi noin 2,6 paino-% eteeniä, ja sitä toimittaa nimellä Propathene (rekisteröity tavara-30 merkki), laatu PXC 22406, Imperial Chemical Industries . PLC.

Saadut tulokset sekä tulokset vertailuesimerkeis-tä, jotka eivät ole tämän keksinnön mukaisia, on esitetty Taulukossa 4.

Il 94137

Taulukko 4 15

Esimerkki Lisäaineet Kit.lämpötila Sameus tai vert. Tyyppi Paino piikki (°C) (%) 5 esimerkki (b)(k) (%)(c) (1) (m) T ei ei 104,5 71 U A 0,5 ND 88 V A 1,0 ND 84 10 V TBA 0,35 124 37 11 TBA 0,35 126 20,5 A 0,54 X BA 0,35 124 67 12 BA 0,35 125,5 27 15 A 0,78 Y AA 0,35 123 58 13 AA 0,36 123,5 44 A 0,66 14 AA 0,35 123,5 41 20 A 1,31 Z C12 0,35 115 83 15 C12 0,35 120,5 45 A 0,56 16 C12 0,35 120,5 45 25 A 1,11 : 17 C14 0,35 121 49 A 0,56 18 C14 0,35 121,5 47 A 1,11 30 . Huomautuksia Taulukkoon 4 (b) ja (c) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 1.

(k) TBA on tert-p-butyylibentsoehappo. BA on bent-35 soehappo. C12 on sykloheksaani-1,2-dikarboksyylihappo.

94137 16 C14 on sykloheksaani-1,4-dikarboksyylihappo.

(1) Määritetty DSC-laitteella ja on se lämpötila, jossa saavutetaan suurin kiteytymisaste jäähdytettäessä nopeudella 20 °/min.

5 (m) Sameus {%) on määritetty ASTM-testaumenetelmän D 1003-59T mukaisesti Gardner Hazemetr'in avulla ja määrityksessä on käytetty ruiskupuristettua levyä.

ND merkitsee, että määritystä ei ole suoritettu.

Esimerkit 19-25 10 Esimerkeissä 11-18 esitetty menetelmä toistettiin, mutta käytetty polymeeri oli erilainen sekapolymeeri, joka sisälsi noin 3 paino-% eteeniä, ja sitä toimittaa nimellä Propathene (rekisteröity tavaramerkki), laatu PXC 22265, Imperial Chemical Industries PLC.

15 Saadut tulokset sekä tulokset vertailuesimerkeis- tä, jotka eivät ole tämän keksinnön mukaisia, on esitetty Taulukossa 5.

«

II

94137

Taulukko 5 17

Esimerkki Lisäaineet Kit.lämpötila Sameus tai vert. Tyyppi Paino piikki (°C) (%) 5 esimerkki (b)(k)(n) (%)(c) (1) (m) AA ei ei 105 58 AB SA 0,35 121 38 19 SA 0,35 123 25 10 A 0,89 AC GA 0,35 122 35 20 GA 0,35 123 29 A 0,8 AD AA 0,35 121 35 15 21 AA 0,35 122 30 A 0,72 AE SUA 0,35 ND 39 22 SUA 0,35 ND 34 A 0,60 20 AF BA 0,35 123 56 23 BA 0,35 123 46 A 0,86 AG TA 0,35 ND 49 24 TA 0,35 ND 39 25 A 0,77 *: AH TBA 0,35 121 34 25 TBA 0,35 124 33 A 0,59 1 2 3 4 5 6 •

Huomautuksia Taulukkoon 5 2 (b) ja (c) on määritelty kohdassa Huomautuksia 3

Taulukkoon 1.

4 (k), (1) ja (m) on määritelty kohdassa Huomautuk 5 sia Taulukkoon 4.

6

(n) SA on meripihkahappo. SUA on korkkihappo. TA

94137 18 on tolueenihappo.

ND merkitsee, että määritystä ei ole suoritettu. Esimerkit 26-28

Esimerkkien 11-18 yhteydessä esitetty menetelmä 5 toistettiin, mutta polymeerinä käytettiin kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 1 huomautuksessa (a) määriteltyä polymeeriä I.

Saadut tulokset on esitetty Taulukossa 6.

10 Taulukko 6

Esimerkki Lisäaineet Kit.lämpötila Sameus tai vert. Tyyppi Paino piikki (°C) (%) esimerkki (b)(k) (n) {%)(c) (1) (m) 15 AI ei ei 116 77 AJ GA 0,35 132 52 26 GA 0,35 133 48 A 0,8 20 AK SA 0,35 132 54 27 SA 0,35 135 41 A 0,89 AL BA 0,35 133 69 28 BA 0,35 135 47 25 A 0,86

Huomautuksia Taulukkoon 6 (b) ja (c) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 1.

30 (k), (1) ja (m) on määritelty kohdassa Huomautuk- : siä Taulukkoon 4.

(n) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 5.

Esimerkit 29-36 35 Esimerkkien 11-18 yhteydessä esitetty menetelmä « « li 94137 19 toistettiin käyttäen erilaisia amiineja ja esimerkeissä 19-25 käytettyä sekakopolymeeriä.

Saadut tulokset on esitetty Taulukossa 7.

5 Taulukko 7

Esimerkki Lisäaineet Sameus Suht.

tai vert. Tyyppi Paino (%) kirkkaus esimerkki (b) (k) (n) (o) (%) (c) (m) (p) 10 AM ei ei 76 37 AN MHA 0,9 71 35 29 AA 0,35 31 150 MHA 0,9 15 AO AA 0,35 43 107 AP SA 0,35 42 115 30 SA 0,35 28 165 MHA 0,9 AQ GA 0,35 44 107 20 31 GA 0,35 29 160 MHA 0,9) AR DOA 0,35 66 35 32 GA 0,35 28 165 DOA 0,5 25 AS MCA 0,5 65 32 33 GA 0,35 30 175 MCA 0,5 34 GA 0,35 27 175 MTA 0,5 30 AT THD 0,5 62 37 35 GA 0,35 29 165 1 THD 0,5 36 GA 0,35 29 165 A 0,5 94137 20

Huomautuksia Taulukkoon 7 (b) ja (c) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 1.

(k) ja (m) on määritelty kohdassa Huomautuksia 5 Taulukkoon 4.

(n) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 5.

(o) HMA on tyyppiä RRiN(C2H4O)nH oleva etoksyloitu amiini, jossa Ri on metyyli, muuttujalla n on arvo 1 ja R

10 on 13-15 hiiliatomia sisältävien suoraketjuisten tai haaroittuneiden alifaattisten hiilivetyryhmien seos. DOA on tyyppiä RR1R2N oleva amiini, jossa R on oktadekyyliryhmä ja Ri ja R2 ovat metyyliryhmiä. MCA on N-metyyli-N,Iibis (kookos) amiini . MTA on Ν,Ν-dimetyylitaliamidi. THD on 15 N-tali-N,N',N’-tris(hydroksietyyli)-1,3-diaminopropaani.

(p) Suhteellinen kirkkaus on polymeerin ruiskupu-ristetun levyn kirkkaus verrattuna standardiin. Laitteisto koostuu valaistusta laatikosta, jonka pintaan on merkitty ristikko. 82,55 mm (3,25 tuumaa) valaistun laatikon 20 yläpinnan yläpuolella on laakea teline, johon on leikattu rako, jonka läpi ristikko näkyy. Teline on ympäröity kehikolla, jonka sisäpinnat on tummennettu.

Kaksi vertailulevyä on kiinnitetty yhteen ja laitettu raon päälle, niin että ne lähes kokonaan peittävät 25 verkon hahmon katsottaessa tämän kahden levyn muodostaman ‘ rakennelman läpi. Testattavat kappaleet (ruiskupuristetut levyt, jotka on valmistettu esimerkeissä 11-22 kuvatulla tavalla) laitetaan raon päälle vertailulevyjen viereen ja lisää levyjä laitetaan päällekkäin, kunnes verkon hahmo 30 on lähes kokonaan hävinnyt näkyvistä katsottaessa testat-. tavien levyjen läpi, ja hahmo vastaa oleellisesti vertai- lulevyjen läpi näkyvää hahmoa. Jos tarkkaa vastaavuutta ei saavuteta, arvioidaan levyn osan määrä.

Suhteellinen kirkkaus ilmoitetaan päällekkäin ole-35 vien levyjen määränä kerrottuna kymmenellä, eli suhteel- *

II

94137 21 linen kirkkaus 100 vastaa 10 päällekkäistä levyä.

Esimerkit 37-43

Perusseoskoostumus valmistettiin käyttäen joko happoa tai amiinia.

5 Perusseokset valmistettiin käyttäen esimerkkien 19-25 mukaista propeenisekakopolymeeriä ja ne sisälsivät joko 5 paino-% lisäainetta (adipiinihappo tai glutaari-happo) tai 10 paino-% lisäainetta (meripihkahappo tai etoksyloitu amiini RN(C2H<»0H)2, jossa R on 13-15 hiili-10 atomia sisältävien suoraketjuisten tai haaroittuneiden alifaattisten ryhmien seos). Perusseokset valmistettiin Polymix 150 -tyyppisessä kaksivalssimyllyssä (toimittaja Schwabenthan), jonka etuvalssin lämpötila oli 190 °C ja takavalssin lämpötila 150 °C. Sula polymeeri rakeistet-15 tiin käyttäen rakeistinta Pallman, tyyppi PS/2.

Saatujen perusseosten annoksia lisättiin suurempaan määrään samaa propeenisekakopolymeeriä sellaiset määrät, että saavutettiin haluttu lopullinen hapon tai happojen ja amiinin määrä, joka on esitetty taulukossa 8. 20 Perusseokset sekoitettiin polymeerin kanssa rumpusekoit-timessa ja näin saatu seos ekstrudoitiin, rakeistettiin ja lopuksi ruiskupuristettiin esimerkeissä 11-18 esitetyllä tavalla. Ruiskupuristetut näytteet valmistettiin myös käyttämällä perusseosten ja polymeerin rumpusekoi-25 tusta ja ruiskupuristamalla seos ilman ekstrudointi-ja rakeistusvaiheita.

Valmistetut koostumukset ja saadut tulokset on esitetty Taulukossa 8.

t 94137

Taulukko 8 22

Esimerkki Lisäaineet Suht.

tai vert. Tyyppi Paino kirkkaus 5 esimerkki (b)(k)(n) (q) (%)(c) (p)(r) 37 AA 0,30 SA 0,085 127 A 0,15 10 38 AA 0,30 SA 0,085 145* A 0,15 39 AA* 0,30 SA* 0,085 137 15 A 0,15 40 AA* 0,30 SA* 0,085 165* A 0,15 AU AA 0,30 105 20 SA 0,085 41 AA 0,30 122 A 0,15 AV AA 0,30 102 AV GA 0,35 130 . 25 42 GA 0,35 145 A 0,15 43 GA 0,35 160 A 0,50 1

Huomautuksia Taulukkoon 8 ·, (b) ja (c) on määritelty kohdassa Huomautuksia

Taulukkoon 1.

(k) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 4.

94137 23 (n) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 5.

(p) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 7.

5 (q)* Nämä komponentit lisättiin jauheina eikä nii tä oltu esimuovattu perusseokseen.

(r)* Nämä tulokset saatiin käyttämällä muovattuja levyjä, jotka saatiin käyttämällä polymeerin ja lisäaineiden rumpusekoitusta (joko perusseoksena tai jauheena) 10 ja ruiskupuristamalla sekoitettu seos ilman edeltäviä ekstruusio- ja rakeistusvaiheita.

Esimerkit 44-49

Esimerkeissä 11-18 esitetty menetelmä toistettiin käyttäen erilaisia happojen ja amiinien seoksia ja myös 15 erilaisia esimuovattuja happojen ja amiinien reaktiotuotteita.

Käytetyt materiaalit ja saadut tulokset on esitetty Taulukossa 9.

«

Taulukko 9 94137 24

Esimerkki Lisäaineet Sameus Suht.

tai vert. Tyyppi Paino {%) kirkkaus 5 esimerkki (b)(o) (s) (%)(c) (m) (p) AX ei ei 76 20 44 AA 0,35 48 90 HMA 0,70 10 45 AA 0,35 46 97 HMA 0,90 AY RP 1 1,00 73 42 AA RP 2 1,65 78 25 BA RP 3 1,87 74 25 15 BB RP 4 1,12 70 27 BC RP 5 0,72 64 55 46 AA 0,35 ND 120 A 0,50 47 AA 0,35 ND 125 20 A 0,70 48 AA 0,35 ND 125 A 0,90 49 AA 0,35 ND 130 A 1,8 25

Huomautuksia Taulukkoon 9 (b) ja (c) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 1.

(m) on määritelty kohdassa Huomautuksia Taulukkoon 30 4.

. (o) ja (p) on määritelty kohdassa Huomautuksia • *

Taulukkoon 7.

(s) Kukin RP on adipiinihapon ja amiinin reaktio-tuote, joka saadaan sekoitettaessa happo ja amiini keske-35 nään, kuumentamalla seos typessä lämpötilaan 240 °C ja 94137 25 pitämällä lämpötilassa 240 °C 2 tunnin ajan. Reaktio näytti tapahtuvan nopeasti ja oli käytännöllisesti katsoen päättynyt 30 minuutissa. RP 1 on AA:n ja HMA:n reaktiotuote (moolisuhde 1:1). RP 2 on AA:n ja HMA:n reaktio-5 tuote (moolisuhde 1:2). RP 3 on AA:n ja A:n reaktiotuote (moolisuhde 1:2). RP 4 on AA:n ja A:n reaktiotuote (moolisuhde 1:1). RP 5 on AA:n ja A:n reaktiotuote (moolisuhde 2:1) .

Kutakin RP-ainetta käytettiin sellainen määrä, et-10 tä se vastasi 0,35 paino-% adipiinihappoa. Saadut tuotteet olivat estereitä, ja RP l:n tapauksessa havaittiin läsnä olevan myös jonkin verran amiinia, mutta amiinia ei havaittu muissa tuotteissa.

Claims

941 37

1. Koostumus joka on tehokas nostamaan olefiinipo-lymeerien kiteytymislämpötilaa ja/tai parantamaan olefii-5 nipolymeerien optisia ominaisuuksia, tunnettu siitä, että se käsittää a) karboksyylihappoyhdisteen, joka sisältää vähintään kolme hiiliatomia ja joka sisältää vähintään kaksi karboksyylihapporyhmää, jotka ovat sitoutuneet mahdolli- 10 sesti substituoituun tyydytettyyn alifaattiseen hiilive- tyryhmään tai, joka sisältää vähintään yhden karboksyyli-happoryhmän, joka on sitoutunut mahdollisesti substituoituun rengassysteemiin; ja b) amiinin, jonka yleinen kaava on I tai II 15 (I) R1 R1 RR1R2N (II) 20 joissa R on alkyyliryhmä, joka sisältää vähintään 8 hiiliatomia; Rx on hiilivetyryhmä, substituoitu hiilivetyryhmä tai ryhmä (R30)s(C2H40)nH; • 25 R2 on hiilivetyryhmä, substituoitu hiilivetyryhmä tai ryhmä (R30)x(C2H40)nH, ja se voi olla sama tai erilainen kuin Rx; R3 on alkyleeniryhmä, joka sisältää 3-5 hiiliatomia; m on kokonaisluku 1-10; 30. on 0 tai kokonaisluku 1 - 50; ja x on 0 tai kokonaisluku 1-50; sillä edellytyksellä, että kun komponentti (b) on amiini, jonka yleinen kaava on II niin komponentti (a), joka on karboksyylihappoyhdiste on muu kuin bentsoehappo. Il 94137

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että joko karboksyylihappoyhdis-te, sisältää vähintään kaksi karboksyylihapporyhmää, jotka ovat sitoutuneet tyydytettyyn alifaattiseen hiilivety- 5 ryhmään ja se on valittu ryhmästä glutaarihappo, adipii-nihappo, meripihkahappo ja korkkihappo, tai karboksyyli-happo sisältää vähintään yhden karboksyylihapporyhmän, joka on sitoutunut rengassysteemiin ja se on valittu ryhmästä bentsoehappo, p-tert-butyylibentsoehappo, syklohek-10 saani-1,2-dikarboksyylihappo ja sykloheksaani-1,4-dikar-boksyylihappo.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että amiini sisältää vähintään yhden ryhmän, joka on alkyyliryhmä, tai on alkyyliryhmien 15 seos, joissa on 8 - 20 hiiliatomia.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että komponenttien (a) ja (b) moolisuhde on 10:1 - 1:10.

5. Polymeerikoostumus, tunnettu siitä, 20 että se käsittää olefiinipolymeerin ja minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-4 mukaisen koostumuksen.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen polymeerikoostumus, tunnettu siitä, että karboksyylihappoyhdis-teen osuus on 0,05 - 3 paino-% polymeeristä ja amiinin • 25 osuus on 0,05 - 3 paino-% polymeeristä.

7. Muotoiltu kappale, tunnettu siitä, että se valmistetaan ruiskupuristamalla minkä tahansa patenttivaatimuksen 5 tai 6 mukaista polymeerikoostumusta.

8. Menetelmä, polymeerikoostumuksen valmistamisek-30 si,tunnettu siitä, että olefiinipolymeeri sekoitetaan karboksyylihappoyhdisteen ja amiinin kanssa, tai karboksyylihappoyhdisteen ja amiinin seoksen kanssa, jolloin happo ja amiini yhdessä ovat korotetussa lämpötilassa vain kerran ja happo on karboksyylihappoyhdiste, joka 35 sisältää vähintään kaksi karboksyylihapporyhmää, jotka 94137 ovat sitoutuneet mahdollisesti substituoituun tyydytettyyn alifaattiseen hiilivetyryhmään tai, joka sisältää vähintään yhden karboksyylihapporyhmän, joka on sitoutunut mahdollisesti substituoituun rengassysteemiin; ja 5 amiini on amiini, jonka yleinen kaava on I tai II Τ(ανπιΤ U) Ri Ri

10 RR^N (II) joissa R on alkyyliryhmä, joka sisältää vähintään 8 hiiliatomia; R: on hiilivetyryhmä, substituoitu hiilivetyryhmä tai 15 ryhmä (R30)Jt(C2H40)nH; R2 on hiilivetyryhmä, substituoitu hiilivetyryhmä tai ryhmä (R30)x(C2H40)nH, ja se voi olla sama tai erilainen kuin R3; R3 on alkyleeniryhmä, joka sisältää 3-5 hiiliatomia; 20. on kokonaisluku 1-10; n on 0 tai kokonaisluku 1 - 50; ja x on 0 tai kokonaisluku 1-50.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että happo ja amiini lisätään po-• 25 lymeeriin erikseen ruiskupuristusvaiheen aikana. 94137