FI92828B - Menetelmä valmistaa terapeuttisesti arvokasta 5,11-dihydro-6H-dipyrido/3,2-b:2',3'-e/ /1,4/diatsepin-6-onia - Google Patents

Description

92828

Menetelmä valmistaa terapeuttisesti arvokasta 5,11-dihydro-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e][1,4]diatsepin-6-onia - Förfarande för framställning av terapeutiskt värdefullt 5,11-dihydro-6H-dipyri-do[3,2-b:2',3'-e] [1,4]diazepin-6-on

Keksintö koskee menetelmää valmistaa terapeuttisesti arvokasta 5,11-dihydro-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e] [1,4]diatsepin-6-onia, jolla on kaava _ nl 7 fl5 Ί I Rs R3 N N^N^\Ra R2 jossa Z on happi tai rikki; R1 on vety, C1_4-alkyyli, 01-4-alkanoyyli, C1_4-alkyylitioalkyyli tai fenyyli-C1_4-alkyyli, R2 on vety, -alkyyli, joka voi olla substituoitu fluorilla, (C1_4-alkoksifenyyli)-C1_4-alkyyli, C1.4-alkanoyyli, C1_4-alkyy-litio-C1_4-alkyyli C2.6-alkenyyli, C2_6-alkinyyli, fenyyli tai fenyyli-C^_4-alkyyli, jossa fenyyliryhmä voi olla substituoitu nietoksilla, R3 - R8 ovat kukin vety; tai kullakin alla mainitulla ryhmällä R voi olla annettu merkitys ja muut ovat vetyjä R3 on halogeeni, C-^g-alkyyli, amino, mono- tai di-C1_4-alkyyli-amino, C1_4-alkoksi tai hydroksi, R4 on halogeeni, C1_6-alkyyli, amino tai nitro, R5 on halogeeni, C1_6-alkyyli, C1.4-alkoksi tai hydroksi, R6 ja R8 ovat C1_g-alkyyli, R7 on vety, halogeeni tai C^.g-alkyyli; tai R3 ja R4, tai R3 ja R5, tai R3 ja R8, tai R7 ja R8 ovat saman-• aikaisesti C-^.g-alkyyli; tai R3, R5 ja R8 ovat samanadkaisesti C-^g-alkyyli, tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävää happoadditiosuolaa.

Ihmisen sairautta, immuunikatoa (Acquired Immune Deficiency Syndrome, AIDS), aiheuttaa immuunikatovirus (HIV), erityisesti kanta, joka tunnetaan nimellä HIV-1.

2 92828

Kuten muutkaan virukset ei HIV-1 voi replikoitua ottamatta haltuunsa sen infektoiman isäntäsolun biosynteettistä laitteistoa. Se saa tämän laitteiston tuottamaan rakenneproteiineja, jotka muodostavat viruksen jälkeläisiä. Näitä proteiineja koodittaa infektoivan virushiukkasen eli virionin sisältämä geneettinen materiaali. Koska HIV on retrovirus, sen geneettinen materiaali on RNA:ta eikä DNA:ta, kuten isäntäsolun genomi. Niinpä viruksen RNA on ensin muutettava DNA:ksi ja liitettävä sitten isäntäsolun genomiin, jotta isäntäsolu tuottaisi tarvittavia viraalisia proteiineja.

RNA:n muuttaminen DNA:ksi toteutetaan käyttämällä käänteistrans-kriptaasi (RT)-entsyymiä, joka sisältyy infektoivaan virioniin RNA:n ohella. Käänteistranskriptaasilla on 3 entsymaattista tehtävää: se toimii RNA:sta riippuvana DNA polymeraasina, ribonuk-leaasina, ja DNA:sta riippuvana DNA-polymeraasina. Toimien ensin RNA:sta riippuvana DNA-polymeraasina RT tekee ensin virus-RNA:n 1-säkeisen DNA-kopion. Seuraavaksi RT vapauttaa ribonukleaasina toimien juuri tuotetun DNA:n alkuperäisestä virus-RNA:sta, ja tuhoaa sitten alkuperäisen RNA:n. Lopulta RT tekee DNA:sta riippuvana DNA-polymeraasina toimien toisen, komplementaarisen DNA-säikeen käyttämällä ensimmäistä DNA-säiettä templaattiina. Nämä 2 säiettä muodostavat 2-säikeiden DNA:n, jonka toinen integraasiksi kutsuttu entsyymi liittää isäntäsolun genomiin.

Yhdisteet, jotka inhiboivat HIV-1:n käänteistranskriptaasin entsymaattisia toimintoja, inhiboivat HIV-1:n replikoitumista infektoiduissa soluissa. Sellaiset yhdisteet ovat käyttökelpoisia HIV-l-infektion estossa tai hoidossa ihmiskohteilla.

Edullisia ovat keksinnön mukaan saadut kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa Z on happi tai rikki; R1 on vety, alkyyli, jossa on 1 - 4 hiiltä tai allyyli; R2 on alkyyli tai fluorialkyyli, jossa on 1 - 4 hiiltä, allyyli tai bentsyyli; ja R3 - R9 on kukin vety.

Il 3 92828 limetyyli (jossa aryyliryhmä on fenyyli, tienyyli tai furanyy-li, joka on joko substituoimaton tai substituoitu alkyylillä tai alkoksilla, jossa on 1 - 3 hiiltä, hydroksyylillä tai halogeenilla) , fenyyli (joka on joko substituoimaton tai substituoitu alkyylillä tai alkoksilla, jossa on 1 - 3 hiiltä, hyd-roksilla tai halogeenilla) tai alkoksikarbonyylimetyyli, jossa alkoksiryhmä sisältää 1-5 hiiltä: ja R® - r8 ovat kukin vety: tai, 1 ryhmistä R® - R® on alkyyli, jossa on 1 - 4 hiiltä, alkoksi tai alkyylitio, jossa on 1 - 4 hiiltä, alkoksikarbonyyli, jossa on 2 - 4 hiiltä, hydroksialkyyli, jossa on 1 - 4 hiiltä, alka-noyyli, jossa on 2 - 4 hiiltä, alkanoyylioksi, jossa on 2 - 4 hiiltä, alkanoyyliamino, jossa on 1 - 4 hiiltä, aminoalkyyli, jossa on 1 - 4 hiiltä, alkoksikarbonyylialkyyli, jossa alkoksi-ja alkyyliryhmät sisältävät kumpikin 1-2 hiiltä, karboksial-kyyli, jossa on 2 - 4 hiiltä, mono- tai dialkyyliamino, jossa kukin alkyyliryhmä sisältää 1-2 hiiltä, syaani, nitro, hyd-roksyyli, karboksyyli, amino, mono- tai dialkyyliaminoalkyyli, jossa kukin alkyyliryhmä sisältää 1-2 hiiltä, atsido tai halogeeni, muiden viiden substituentin ollessa vety: tai R®, R^ ja R® ovat kukin toisistaan riippumatta vety tai alkyyli, jossa on 1 - 3 hiiltä, sillä ehdolla, että ainakin 1 näistä .. substituenteista on vety, tai 1 R®:sta, R*:stä ja R5:stä on butyyli muiden 2 substituentin ollessa vety; ja R6, R7, ja R8 ovat kukin toisistaan riippumatta vety tai alkyyli, jossa on 1 - 3 hiiltä, sillä ehdolla, että ainakin 1 näistä substituenteista on vety, tai 1 R®:sta, R7:stä ja R8:sta on butyyli muiden 2 substituentin ollessa vety, sillä ehdolla, että kun Z on happi ja R^- ja R® ovat samoja tai erilaisia, ja ovat vety tai haaroittunut alkyyli, jossa on 1 -5 hiiltä, ainakin 1 R® - R®:sta on muu, kuin vety.

Keksinnön alinäkökanta koskee kaavan I mukaisia yhdisteitä, 4 92828 joissa Z on happi tai rikki; r! on vety, alkyyli tai fluorialkyyli, jossa on 1 - 5 hiiltä, trihalometyyli, alkenyyli tai alkynyyli, jossa on 2 - 4 hiiltä, 2-halogeenipropen-l-yyli tai alkoksialkyyli tai alkyylitioal-kyyli, jossa on 2 - 3 hiiltä; on alkyyli tai fluorialkyyli, jossa on 1 - 4 hiiltä, alkenyyli tai alkynyyli, jossa on 2 - 4 hiiltä, alkoksialkyyli tai alkyylitioalkyyli, jossa on 2 - 4 hiiltä, alkanoyyli, jossa on 2-3 hiiltä, hydroksialkyyli, jossa on 2 - 4 hiiltä, aryylime-tyyli (jossa aryyliryhmä on fenyyli tai tienyyli, joka on joko substituoimaton tai substituoitu metyylillä, nietoksilla, hyd-roksyylillä tai halogeenilla), fenyyli (joka on joko substituoimaton tai substituoitu metyylillä, nietoksilla, hydroksyy-lillä tai halogeenilla) tai alkoksikarbonyylimetyyli, jossa alkoksiryhmä sisältää 1-5 hiiltä; R3, R4 ja R5 ovat kukin toisistaan riippumatta vety tai metyyli, sillä ehdolla, että ainakin 1 näistä substituenteista on vety, tai R3 on etyyli, propyleeni tai butyyli muiden 2 subs-tituentin ollessa vety; ja, R®, R^ ja R® ovat kukin toisistaan riippumatta vety tai metyyli, sillä ehdolla, että ainakin 1 näistä substituenteista on vety, tai R® on etyyli, propyleeni tai butyyli muiden 2 sub-stituentin ollessa vety.

Keksinnön erityinen alanäkökanta koskee kaavan I mukaisia yhdisteitä, jossa Z on happi tai rikki; . R* on vety, alkyyli tai fluorialkyyli, jossa on 1 - 4 hiiltä tai allyyli; r2 on alkyyli tai fluorialkyyli, jossa on 1 - 4 hiiltä, allyyli tai bentsyyli; ja R3 - R® ovat kukin vety.

Il 5 92828

Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä tai niiden ilmeisillä modifioinneilla. Menetelmät A, B, C, D, ja E, jotka kuvataan alla, ovat kuvaavia yhdisteiden valmistukseen käytettävistä menetelmistä.

Menetelmä A

Yleisen kaavan Ia mukaiset yhdisteet A3 ^ /? A6 flVY~VV7

Ha' jossa r! ja R^ - R® ovat edellä määritellyt ja R^'jlla on samat määritelmät kuin Rasila paitsi vety, voidaan saada syklisoimal-la yleisen kaavan II mukaisia karboksyylihappoamideja H4 A5 , A6 H7

Hal HN

L.

R2 jossa R*, R·* - R® ja R^' ovat samat kaavalle Ia määritellyt, ja ·. Hai on fluori, kloori, bromi tai jodi. Syklisointi suoritetaan edullisesti muuttamalla yleisen kaavan II mukaiset yhdisteet alkalimetallisuoloikseen ja kondensoimalla seuraavaksi lämpötiloissa välillä 0 °C ja reaktioseoksen kiehumispiste.

Jos yleisen kaavan II mukaisissa lähtöaineyhdisteissä R1 on

• I

6 92828 muu, kuin vety, metallointi vaatii ainakin 1 moolin metalloin-tireagenssia. Jos R* toisaalta on vety, on tätä reagenssia käytettävä ainakin 2 moolia. Metallointiin käytetään edullisesti litium-, natrium- ja kaliumhydridejä, ja litiumalkyylejä, kuten n-butyylilitiumia.

Reaktio suoritetaan tavallisesti inerteissä liuottimissa, esimerkiksi tetrahydrofuraanissa, 1,4-dioksaanissa, glykolidime-tyylieetterissä, dietyleeniglykolidimetyylieetterissä, triety-leeniglykolidimetyylieetterissä, dimetyyliformamidissa, bent-seenissä tai anisolissa. Syklisoituminen voidaan saada aikaan kuumentamalla yleisen kaavan II mukaisia karboksyylihappoami-deja dipolaarisissa aproottisissa liuottimissa, edullisesti sulfolaanissa tai dimetyylisulfonissa. Vahvojen happojen, esimerkiksi rikkihapon, suolahapon, bromivetyhapon, fosforihapon, polyfosforihapon, metaanisulfonihapon tai p-tolueenisulfoniha-pon katalyyttiset määrät ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi. Välttämätön reaktiolämpötila on tavallisesti välillä 110 ja 220 ®C, edullisen lämpötila-alueen ollessa välillä 130 ja 170 °C.

Menetelmä B

Yleisen kaavan Ib mukaiset yhdisteet R5 Sf R6

XXHX X

R3 n n nN"\q8 H H

joissa R* ja R-* - R® ovat edellä määritellyt, voidaan valmistaa yleisen kaavan III mukaisissa yhdisteissä olevan aryylimetyyli-ryhmän hydrolyyttisellä lohkaisulla 7 92828 Η5 **ίj R6

JyR7 ρ3Γτί m A Γ jossa R1 ja R3 - R8 ovat edellä määriteltyjä, ja Ar voi olla esimerkiksi fenyyli tai 4-metoksifenyyli. Hydrolyysi saadaan aikaan keskinkertaisen vahvoilla - vahvoilla hapoilla tai Lewis-hapoilla lämpötiloissa välillä 2-0 ja +150°C. Sellaisia happoja voivat olla esimerkiksi, rikkihappo, metaanisulfoni-happo, trifluorietikkahappo, trifluorimetaanisulfonihappo, fosfori- tai polyfosforihappo. Fosfori- tai polyfosforihappoa käytettäessä on osoittautunut edulliseksi lisätä liuottimia, kuten bentseeni, tolueeni, fenoli, anisoli tai veratroli.

Jos aryylimetyyliryhmän poistamiseen käytetään Lewis-happoja, kuten alumiinikloridi tai -bromidi, ovat sopivia liuottimet, kuten aromaattiset hiilivedyt, esimerkiksi bentseni, tolueeni, anisoli, tai näiden seokset dikloorimetaanin kanssa.

Ammattimiehelle on ilmeistä, ettei menetelmä B ole edullinen niissä tapauksissa, joissa jokin ryhmistä R1 ja R3 - R8 on helposti hydrolysoituva substituentti, esimerkiksi kun R1 on alkanoyyli. Tapauksissa, joissa R1 on alkanoyyli on edullista käyttää edellä kuvattua menetelmää A; kun R1 on vety, on käytettävä 2 ekvivalenttia emästä.

8 92828

Menetelmä C

Yleisen kaavan Ie mukainen yhdiste R5 ^9 R6 R4^A^N-^Wy-R7 »«> q3^N^N^V\fia R2 jossa R*' on määritelty samoin, kuin R* paitsi vety, ja R2 - R8 ovat edellä määriteltyjä, voidaan saada muuttamalla kaavan IV mukainen 5,ll-dihydro-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e][1,4]diatsepin- 6-oni R5 1 ,9 fls R3* N N N-"\Ra P2 n (IV) jossa R2 - R8 ovat edellä määritellyt, vastaavaksi 5-alkali-tai maa-alkalimetalliyhdisteeksi, jota seuraa alkalimetalliyh-disteen reaktio kaavan V mukaisen yhdisteen kanssa R12,X (V) jossa R^':lla on samat merkitykset, kuin kaavassa Ie, ja X on reaktiivisen esterin radikaali, halogeeniatomi, ryhmä OSC^OR*', metaanisulfonyylioksi- tai etaanisulfonyylioksiryhmä tai aromaattinen sulfonyylioksiryhmä. Sen sijaan, että yleisen kaavan IV mukainen yhdiste muutettaisiin ensimmäisessä vaiheessa vastaavaksi alkalimetallisuolaksi, kaavan IV mukaisen yhdisteen

II

9 92828 alkylointi voidaan suorittaa myös reaktiolla kaavan V mukaisen yhdisteen kanssa amiinien, kuten trietyyliamiini, diatsabisyk-loundekeeni tai 4-(dimetyyliamino)pyridiini, tai alkalikarbo-naattien tai bikarbonaattien, kuten natrium- ja kaliumkarbonaatti, tai natriumbikarbonaatin läsnäollessa.

Yleisen kaavan IV mukaisen yhdisteen muuttaminen vastaavaksi alkalimetalli- tai maa-alkalimetalliyhdisteeksi voidaan suorittaa saattamalla kaavan IV mukainen yhdiste reagoimaan alkalimetalli- tai maa-alkalimetallihydroksidin, kuten litiumhydrok-sidin, bariumhydroksidin, natriumhydroksidin tai kaliumhydrok-sidin, alkalimetallialkoholaatin, kuten natriummetanolaatin tai kalium-tert-butoksidin, alkalilimetalliamidin, kuten natrium-amidin tai kaliumamidin, tai alkalimetallihydridin, kuten nat-riumhydridin tai kaliumhydridin kanssa. Reaktio suoritetaan edullisesti korotetuissa lämpötiloissa ja sopivan orgaanisen liuottimen läsnäollessa. Inertit orgaaniset liuottimet, kuten tetrahydrofuraani tai glykolidimetyylieetteri ovat edullisia, jos metallointireagensseina käytetään alkalimetallihydridejä, kun taas alkali- tai maa-alkalimetallihydroksideja käytettäessä voidaan käyttää myös orgaanisen liuottimen, kuten metanolin tai tetrahydrofuraanin vesiseosta. Näin saadun alkali- tai maa-alkalimetallisubstituoidun 5,ll-dihydro-6H-dipyrido [3,2-b:2’,3’-e][l,4]diatsepin-6-onin muuttamiseksi yleisen kaavan Ie mukaiseksi yhdisteeksi alkali- tai maa-alkalimetalliyhdisteen liuos tai suspensio saatetaan reagoimaan suoraan, ts. eristämättä, kaavan V mukaisen yhdisteen kanssa -20 °C:ssa tai korotetuissa lämpötiloissa, jopa liuottimen tai reaktioväliaineen kiehumispisteessä, kumpi vain on alhaisempi. Substituutio tapahtuu lähes yksinomaan dihydrodipyridodiatsepinonin 5-aseman typpiatomiin, myös jos kaavan IV mukaisessa lähtöaineessa on vetyatomi, sillä ehdolla, että käytetään 1 ekvivalentti emästä ja 1 ekvivalentti kaavan V mukaista yhdistettä.

Ammattimiehet havaitsevat, että nukleofiilisten substituenttien läsnäolo kaavan Ie mukaisissa yhdisteissä voi vaatia kaavan Ie mukaisen välituotteen käyttöä, jossa substituentit, muut, kuin 10 92828 11-aseman typpi, eivät ole nukleofiilisia, vaan voidaan deri-vatisoida antamaan tarvittavan ryhmän. Esimerkiksi ryhmän R3 tai R4 amino- tai monoalkyyliaminosubstituentit saadaan edullisesti alkyloimalla tai asyloimalla kaavan Ie mukainen välituote, jossa on nitroryhmä missä hyvänsä ryhmistä R3 tai R4, ja pelkistämällä nitroryhmä seuraavaksi, ja alkyloimalla, mikäli soveliasta, jolloin saadaan lopputuote.

Menetelmä D

Yleisen kaavan Id mukainen yhdiste □ 1 R5 l 0 r6 nYY~VVR7 - H2' jossa R2”:lla on R2:n merkitykset alkanoyyliä lukuunottamatta, ja R1 ja R3 - R8 ovat edellä määritellyt, voidaan saada muuttamalla yleisen kaavan Ib mukainen 5,ll-dihydro-6H-dipyrido-[3,2-b:2',3'-3][1,4]diatsepin-6-oni vastaavaksi yleisen kaavan Via mukaiseksi metallisuolaksi, tai siinä tapauksessa, että R1 kaavan Ib mukaisessa yhdisteessä on vety, kaavan VIb mukaiseksi yhdisteeksi , Rl n . <VI*> R5 l ,, R6 iKOic: (-) .

M+

II

n 92828 “ R5 -¾0 RS " "W rV7 (-) J 2M* jossa M on alkalimetalli, kuten litium, natrium, kalium, rubidium tai cesium, tai M on ryhmä MgHal+, jossa Hai on kloori-, bromi- tai jodiatomi, ja seuraavaksi alkyloimalla yleisen kaavan VII mukainen yhdiste

O M

R2 X VII

jossa R2" ja X ovat edellä määritellyt. Yleisen kaavan Ib mukaisen yhdisteen muuttaminen vastaavaksi kaavojen VId ja VIb mukaiseksi alkalimetalliyhdisteeksi voidaan saada aikaan saattamalla kaavan Ib mukainen yhdiste reagoimaan litiumalkyylin (esimerkiksi n-butyylilitiumin tai t-butyylilitiumin) kanssa mahdollisesti tetrametyylietyleenidiamiinin, litiumdialkyyli-amidin (esimerkiksi litiumdi-isopropyleeniamidin, litiumdisyk-loheksyyliamidin ja litiumisopropyleenisykloheksyyliamidin), litiumaryylin (esimerkiksi fenyylilitiumin), alkalimetallihyd-roksidin (esimerkiksi litium-, natrium- tai kaiiumhydroksidin), alkalimetallihydridin (esimerkiksi natrium- tai kaliumhydri-din), alkalimetalliamidin (esimerkiksi natrium- tai kaliumami-dien) tai Grignard-reagenssin (esimerkiksi metyylimagnesium-jodidin, etyylimagnesiumbromidin tai fenyylimagnesiumbromidin) läsnäollessa. Kaavan Via mukaisten yhdisteiden muodostukseen vaaditaan 1 ekvivalentti emästä, kun kaavan VIb mukaisten yhdisteiden muodostumiseen vaaditaan 2 ekvivalenttia emästä.

» «

Metallointi suoritetaan sopivasti inertissä orgaanisessa liuot-timessa lämpötiloissa välillä -78 °C ja kyseessä olevan reak-tioseoksen kiehumispiste. Jos metallointiin käytetään litiumal-kyyliä, litiumaryyliä, litiumdialkyyliamidia tai Grignard-rea-genssia, edullisia liuottimia ovat eetterit, kuten tetrahydro- 12 92828 furaani, dietyylieetteri tai dioksaani, mahdollisesti seoksessa alifaattisten tai aromaattisten hiilivetyjen, kuten heksaa-nin tai bentseenin kanssa, ja operaatio voidaan suorittaa lämpötiloisa välillä -20 ja +80°C. Kun metallointi suoritetaan alkalimetallihydridillä tai alkalimetalliamidilla, voidaan edellä mainittujen liuottimien lisäksi mahdollisesti käyttää myös ksyleeniä, tolueenia, asetonitriiliä, dimetyyliformamidia ja dimetyylisulfoksidia, kun taas alkalimetallihydroksidia käytettäessä on mahdollista käyttää myös alkoholeja, kuten etanoli ja metanoli, ja alifaattisia ketoneja, kun asetoni, samoin kuin näiden liuottimien seoksia veden kanssa.

Näin saadun alkalimetallisuolan muuttamiseksi kaavan Id mukaiseksi yhdisteeksi alkalimetalliyhdisteen liuos tai suspensio saatetaan reagoimaan suoraan, ts. reaktiotuotetta eristämättä, kaavan VII mukaisen yhdisteen kanssa - 20°C:ssa tai korotetuissa lämpötiloissa, edullisesti liuotin- tai suspensioväli-aineen kiehumispisteessä tai kaavan VII mukaisen yhdisteen kiehumispisteessä, kumpi hyvänsä on alhaisempi.

Ammattimiehet havaitsevat, että kaavan Id mukaisissa yhdisteissä läsnäolevat nukleofiiliset substituentit voivat vaatia kaavan Id mukaisen välituotteen käyttöä, jossa on substituent-teja, jotka eivät ole, muut kuin 11-aseman typpi, nukleofiili-siä, mutta jotka voidaan derivatisoida vaadituksi ryhmäksi. Esimerkiksi ryhmä R4 aminoryhmän R3 monoalkyyliaminosubsti-tuentti saadaan edullisesti alkyloimalla tai asyloimalla kaavan Ie mukainen välituote, jossa on nitroryhmä seuraavaksi, ja alkyloimalla, mikäli soveliasta, jolloin saadaan lopputuote .

Lähtöaineina käytettävät yleisen kaavan II mukaiset karboksyy-lihappoamidit saadaan esimerkiksi aminoimalla yleisen kaavan VIII mukaisia 2-kloorinikotiinihappoamideja.

13 92828 R4 R5 , Rs R7 W R1 0 v_/ R 3^T>NJL<r^Ra n-^ y-ti mm

Hal Cl jossa R^· - R® ja Hal ovat edellä määritellyt, yleisen kaavan IX mukaisilla primäärisillä amiineilla H2N-R2' (IX) jossa R2' on edellä määritelty. Reaktio voidaan suorittaa myös epäorgaanisten tai orgaanisten apuemästen, kuten trietyyliamii-nin, Ν,Ν-dimetyylianiliinin tai natrium- tai kaliumkarbonaatin läsnäollessa. Reaktio voidaan suorittaa liuotinta käyttämättä; on kuitenkin jossain määrin edullista käyttää inerttejä orgaanisia liuottimia lämpötiloissa välillä 0 ja 150 °C, edullisesti reflusoitumislämpötilassa. Sopivia inerttejä liuottimia, joita voidaan käyttää, ovat mm. ylimäärä yleisen kaavan IX mukaista primääristä emästä, avoketjuiset tai sykliset eetterit, kuten tetrahydrofuraani, 1,4-dioksaani, glykolidimetyylieetteri, dietyleeniglykolidimetyylieetteri; aromaattiset hiilivedyt, kuten bentseeni, tolueeni, ksyleeni, klooribentseeni ja pyri-diini; alkoholit, kuten metanoli, etanoli, isopropanoli; dipo-.. laariset aproottiset liuottimet kuten dimetyyliformamidi; 1,3- dimetyyli-2-imidatsolidinoni, 1,3-dimetyyli-tetrahydro-2(1H)— pyrimidinoni ja sulfolaani. Yleisen kaavan VIII mukaiset lähtöaineet, joissa r! on muu, kuin vety, voidaan valmistaa yleisen kaavan X mukaisista 2-kloorinikotiinihappoamideista R4 R5 R6 R7

>_< H 0 W

-3 / \ M II / \_Q0 (X)

N-h( JpN

Hai Cl 14 92828 reaktiolla yleisen kaavan V mukaisen alkylointireagenssin kanssa protoniakseptorien, esimerkiksi amiinien, kuten tri-etyyliamiinin, diatsabisykloundekeenin, 4-(dimetyyliamino)-pyridiinin tai alkali- tai maa-alkalimetallihydroksidien, kuten natriumhydroksidin, kaiiumhydroksidin, kalsiumhydroksi-din, aikaiikarbonaattien tai maa-alkalimetallikarbonaattien tai -vetykarbonaattien, kuten natriumkarbonaattien tai kalium-karbonaatin, tai kaliumvetykarbonaatin läsnäollessa.

Yleisen kaavan X mukaiset 2-kloorinikotiinihappoamidit voidaan saada kondensoimalla 2-kloorinikotiinihappokloridi 3-amino-2-halopyridiinien kanssa hyvin tunnetuissa reaktio-olosuhteissa.

Kaikki muut lähtöaineet tunnetaan kirjallisuudesta tai voiaan ostaa tai saada kirjallisuuden tuntemilla tavoilla.

Menetelmä E

Menetelmässä E kaavan I mukainen yhdiste, jossa Z on rikki, saadaan saattamalla kaavan I yhdiste, jossa Z on happi, reagoimaan sulfurointireagenssin, kuten 2,4-bis(4-metoksifenyy-li)-l,3-ditia-2,4-difosfetaani-2,4-disulfidin; bis(trisyklo-heksyylitina)sulfidin; bis(tri-n-butyylitina)sulfidin; bis-(trifenyylitina)sulfidin; bis(trimetyylisilyyli)sulfidin tai fosforipentasulfidin kanssa. Reaktio suoritetaan inertissä ·. orgaanisessa liuottimessa, kuten rikkihiilessä, bentseenissä tai tolueenissa huoneen lämpötilassa tai korkeammassa lämpötilassa, edullisesti korotetussa lämpötilassa jopa reaktioseok-sen kiehumispiste, ja edullisesti vedettömissä olosuhteissa. Edelä mainittuja tina- tai silyylisulfideja käytettäessä sul-furointireaktio suoritetaan edullisesti Lewis-hapon, kuten bootitrikloridin läsnäollessa.

Ammattimiehet ymmärtävät, että toisen karbonyyliryhmän läsnäolo kaavan I mukaisessa yhdisteessä vaatii ketonikarbonyylin suojaamista tunnetuilla menetelmillä sopivalla suojaryhmällä ennen sulfurointireaktiota: toivottu yhdiste saadaan sulfu-

II

15 92828 rointireaktion jälkeen suoritettavalla suojaryhmän poistolla. Samoin tapauksissa, joissa R2 on esimerkiksi alkanoyyli, on selvää, että sulfurointireaktio olisi suoritettava ennen 11-aseman typen asylointia. Tapauksissa, joissa substituentit ryhmistä R3 ja R4 voidaan johtaa nitrosta, esimerkiksi alkano-yyliamino, sulfurointi voidaan suorittaa vastaavaan nitrojoh-dannaiseen, jota seuraa sopiva (tunnettu) pelkistys ja lopulta asylointi toivotuksi yhdisteeksi.

Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan muuttaa haluttaessa tavanomaisilla menetelmillä ei-toksisiksi, farmaseuttisiksi hyväksyttäviksi happoadditiosuoloikseen; esimerkiksi liuottamalla kaavan I mukainen yhdiste sopivaan liuottimeen ja säätämällä liuoksen pH yhdellä tai useammalla mooliekvivalentilla toivottua happoa happamaan pH-arvoon. Keksintö koskee myös sellaisia suoloj a.

Esimerkkejä epäorgaanisista ja orgaanisista hapoista, jotka voivat muodostaa kaavan I mukaisen yhdisteen kanssa ei-toksisia, farmaseuttisesti hyväksyttäviä happoadditiosuoloja, ovat seuraavat: suolahappo, bromivetyhappo, rikkihappo, fosforihap-po, typpihappo, viinihappo, sitruunahappo, metaanisulfonihappo ja vastaavat. Yleisen kaavan I mukaiset yhdisteet muodostavat happoadditiosuoloja tavallisesti 1 mooliekvivalentin kanssa happoa.

Edellä kuvatuilla kaavan I mukaisilla yhdisteillä on tavallisesti HIV-l-käänteistranskriptaasin vastaista inhiboivaa aktiivisuutta. Sopivissa annoksissa annettuna ne ovat käyttökelpoisia AIDSin, ARC:n ja HIV-infektioon liittyvien läheisten häiriöiden estoon tai hoitoon. Siksi keksinnön toinen näkökanta koskee menetelmää HIV-l-infektion estämiseksi tai hoitamiseksi, jossa HIV-l:lle altistuneelle tai sillä infektoidulle ihmiselle annetaan ennalta estävästi tai terapeuttisesti tehokas määrä edellä kuvattua, uutta, kaavan I mukaista yhdistettä .

IS

92828

Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan antaa yhtenä tai jaettuina annoksina oraalisesti, parenteraalisesti tai paikallisesti. Sopiva oraalinen annos kaavan I mukaiselle yhdisteelle olisi alueella noin 10 to 500 mg/päivä. Parenteraalisissa formulaa-tioissa sopiva annosyksikkö voi sisältää 1 - 50 mg mainittuja yhdisteitä, kun puolestaan paikalliseen antoon edullisia ovat formulaatiot, jotka sisältävät 0,01 - 1 % aktiivista valmistusainetta. Olisi kuitenkin ymmärrettävä, että annettava annos vaihtelee potilaasta potilaaseen, ja että erityisen potilaan annos riippuu kliinikon arvioinnista, joka pitää kunnollisen annoksen määrityksessä kriteereinä potilaan kokoa ja tilaa, samoin kuin potilaan vastetta lääkkeelle.

Kun keksinnön mukaisia yhdisteitä on annettava oraalisesti, ne voidaan antaa lääkkeinä farmaseuttisten formulaatioiden muodossa, jotka sisältävät ne yhdessä yhteensopivan farmaseuttisen väliaineen kanssa. Sellainen väliaine voi olla inertti orgaaninen tai epäorgaaninen väliaine, joka soveltuu oraaliseen antoon. Esimerkkejä sellaisista väliaineista ovat vesi, gelatiini, talkki, tärkkelys, magnesiumstearaatti, arabikumi, kasvis-öljyt, polyalkyleeniglykolit, vaseliini ja vastaavat.

Farmaseuttiset formulaatiot voidaan valmistaa tavallisella tavalla, ja valmiit annosmuodot voivat olla kiinteitä annos-muotoja, esimerkiksi tabletteja, rakeita, kapseleita ja vastaavia, tai nestemäisiä annosmuotoja, esimerkiksi liuoksia, suspensioita, emulsioita ja vastaavia. Farmaseuttiset formulaatiot voidaan alistaa tavanomaisille farmaseuttisille operaatioille, kuten steriloinnille. Edelleen farmaseuttiset formu-iaatiot voivat sisältää tavanomaisia apuaineita, kuten säilöntäaineita, stabilointiaineita, emulgoimisaineita, maunparan-tajia, kostutusaineita, puskureita, osmoottisen paineen muuttamiseen tarkoitettuja suoloja, ja vastaavia. Kiinteitä väliaineita, joita voidaan käyttää, ovat esimerkiksi tärkkelys, laktoosi, mannitoli, metyyliselluloosa, mikrokiteinen selluloosa, talkki, piidioksidi, kaksiemäksinen kalsiumfosfaatti ja suuri-molekyylipainoiset polymeerit (kuten polyetyleeniglykoli).

Il 17 92828

Parenteraaliseen käyttöön kaavan I mukainen yhdiste voidaan antaa vesipitoisessa tai vedettömässä liuoksessa, suspensiossa tai emulsiossa farmaseuttisesti hyväksyttävässä öljyssä tai nesteseoksessa, joka voi sisältää bakteriostaattisia aineita, hapetuksenestoaineita, säilöntäaineita, puskureita tai muita liuenneita aineita liuoksen tekemiseksi veren kanssa isotoniseksi, sakeutusaineita, suspendoimisaineita tai muita farmaseuttisesti hyväksyttäviä lisäaineita. Tämän tyyppisiä lisäaineita ovat esimerkiksi tartraatti-, sitraatti- ja asetaattipus-kurit, etanoli, propyleeniglykoli, polyetyleeniglykoli, kompleksinmuodostajat (kuten EDTA), hapetuksenestoaineet (kuten natriumbisulfiitti, natriummetabisulfiitti, ja askorbiinihap-po), viskositeetin säätöön tarkoitetut suurimolekyylipainoiset polymeerit (kuten nestemäiset polyetyleenioksidit) ja sorbito-lianhydridien polyetyleenijohdannaiset. Mikäli välttämätöntä, voidaan lisätä myös säilöntäaineita, kuten bentsoehappo, metyyli- tai propyleeniparabeeni, bentsalkoniumkloridi ja muut kva-ternääriset ammoniumyhdisteet.

Tämän keksinnön mukaiset yhdisteet voidaan antaa myös nasaali-seen antoon tarkoitettuina liuoksina, ja ne voivat sisältää keksinnön mukaisten yhdisteiden lisäksi sopivia puskureita, paineensäätöaineita, mikrobiaalisia säilöntäaineita, hapetuksenestoaineita ja viskositeettia nostavia aineita vesipohjaisessa väliaineessa. Esimerkkejä aineista, joita käytetään viskositeetin lisäämiseen, ovat polyvinyylialkoholi, selluloosa-johdannaiset, polyvinyylipyrrolidoni, polysorbaatit tai glyse-riini. Lisättyjä mikrobiaalisia säilöntäaineita voivat olla mm. bentsalkoniumkloridi, timerosali, klooributanoli tai fenyyli-etyylialkoholi.

Lisäksi keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan antaa peräpuikkona .

Kuten edellä mainittiin, on keksinnön mukaiset yhdisteet in hiboivat HIV-l-RT:n entsyymiaktiivisuutta. Näiden yhdisteiden alla kuvattujen testien perusteella tiedetään, että ne inhiboi- 18 92828 vat HIV-RT:n RNA:sta riippuvaa DNA-polymeraasiaktiivisuutta. Muiden, ei tässä kuvattujen testien pohjalta uskotaan, että ne inhiboivat myös HIV-RT:n DNArsta riippuvaa DNA-polymeraasiaktiivisuutta.

Yhdisteiden kykyä inhiboida HIV-RT:n RNAssta riippuvaa DNA-polymeraasiaktiivisuutta voidaan testata alla kuvattua kään-teistranskriptaasi (RT)-määritystä käyttämällä. Niinpä testattiin myös määrättyjä,a 11a esimerkeissä kuvattuja erityisiä yhdisteitä. Näiden testien tulokset on esitetty taulukossa I alla.

KÄÄNTEISTRANKRIPTAASI fRTΪ-MÄÄRITYS Määrityksen teoria:

Ihmisen immuunikatoviruksen (HIV-1) koodittamiin entsyymeihin kuuluu käänteistranskriptaasi (1), jota kutsutaan tällä nimellä, koska se kääntää RNA-templaatista DNA-kopion. Tämä aktiivisuus voidaan mitata kvantitaativisesti soluttomassa entsyymi-määrityksessä, joka on kuvattu aikaisemmin (2), ja joka perustuu havaintoon, että käänteistranskriptaasi voi käyttää synteettistä templaattia [Poly r(C), jossa on alukkeena oligo d(G)] radioleimatun, hapolla saostuvan DNA-säikeen transkriptiossa käyttämällä substraattina ^H-dGTP:tä.

Materiaalit: a) Entsyymin valmistus Käänteistranskriptaasientsyymi immuunikatoviruksen (HIV-1) LAV-kannasta (1) eristettiin bakteerikannasta JM109 (3), joka eks-pressöi DNA-kloonia pBRTprtl+ (2), joka on lac-promoottorin kontrollin alaisena ekspressiövektorissa pIB121 (4). Yön yli 2XYT-väliaineessa kasvatettua viljelmää (37 eC, 225 r/min) (5), jota on täydennetty 100 ^g/ml:lla ampisilliinia positiivista valintaa varten, siirrostetaan l:40-laimennokseen M9-väliainee-seen, joka on täydennetty 10 μg/ml:lla tiamiinia, 0,5 %:lla kasaminohappoja ja 50 μς/ιη1:1ΐ3 ampisilliinia (5). Viljelmää inkuboidaan (37 °C, 225 r/min), kunnes se saavuttaa OD540-arvon 19 92828 0,3 - 0,4. Tällöin lisätään repressori-inhibiittoria IPTG (iso-propyleeni-b-D-tiogalaktopyranosidi) tasolle 0,5 mM, ja inku-boidaan vielä 2 tuntia. Bakteerit pelletöidään, suspendoidaan uudelleen 50 mM Tris, 0,6 mM EDTA, 0,375 M NaCl-puskuriin ja sulatetaan lysotsyymiä (1 mg/ml) lisäämällä 30 min jäässä.

Solut hajotetaan 0,2-% NP-40:een lisäämällä, ja säädetään tasoon 1 M NaCl.

Kun liukenemattomat solujätteet on poistettu sentrifugoimalla, proteiini saostetaan lisäämällä 3 tilavuutta kylläistä ammo-niumsulfaatin vesiliuosta. Entsyymi pelletöidään, suspendoidaan uudelleen RT-puskuriin (50 mM Tris, pH 7,5, 1 mM EDTA, 5 mM DTT, 0,1 % NP-40, 0,1 M NaCl ja 50 % glyserolia), ja varastoidaan edelleen käyttöä varten -70 °C:ssa.

b) 2X-konsentraatio kantareaktioseoksen muodostaminen kantareaaenssi 2X-konsentraatioseos

1 M Tris pH 7,4 100 mM

1 M ditiotrietoli 40 mM

1 M NaCl 120 mM

1 % Nonidet P-40 0,1 %

1 M MgCl 4 mM

[Poly r(C)/oligo d(G)] (5:1) 2 pg/ml 3H-dGTP (81 μΜ) 0,6 μΜ

• · I

Määritysmenetelmä: 2X-konsentraation reaktiokantaseos jaetaan eriin ja varastoidaan -20 °C:ssa. Seos on stabiili ja sulatetaan käytettäväksi kussakin määrityksessä. Tämä entsyymimääritys on sovitettu 96-kaivoiselle mikrotiitterilevyjärjestelmälle, ja se on kuvattu aikaisemmin (6). Trispuskuri (50 mM, pH 7,4), väliaine (liuotin laimennettuna sopivaksi yhdisteen laimennokseen), tai yhdisteet väliaineessa lisätään 96-kaivoisiin mikrotiitterilevyihin (10 μΐ/kaivo; 3 kaivoa/yhdiste). HIV-RT-entsyymi sulatetaan, laimennetaan 50 mM Tris pH 7,4:ään niin, että 15 μΐ laimennettua entsyymiä sisältää 0,001 yksikköä (1 yksikkö on entsyymimäärä, • « 20 92828 joka muuttaa 1 μιηοοίϊη substraattia/min 25 eC:ssa), ja lisätään 15 μΐ/kaivo. Mikrotiitterilevyn ensimmäisiin 3 kaivoon lisätään 20 μΐ 0,12 - 0,5M EDTA:ta. EDTA kelatoi läsnäolevan Mg++:n, ja estää käänteistranskription. Tämä ryhmä toimii taustapolyme-rointina, joka vähennetään kaikista muista ryhmistä. Kaikkiin kaivoihin lisätään 25 μΐ 2X reaktioseosta, ja määritys saa inkuboitua huoneenlämpötilassa 60 min. Määritys päätetään saos-tamalla kussakin kaivossa oleva DNA 50 piillä 10-% trikloori-etikkahappoa (TCA) l-% natriumpyrofosfaatissa. Mikrotiitterile-vyä inkuboidaan 15 min 4 °C:ssa, ja sakka kiinnitetään #30 lasikuitupaperille (Schleicher & Schuell) Skatron-puoliauto-maattista kerääjää käyttämällä. Sitten suodattimet pestään vielä 5-% TCA:11a, joka sisältää 1 % natriumpyrofosfaattia, huuhdellaan 70-% etanolin vesiliuoksella, kuivataan, ja siirretään tuikepulloihin (6). Kuhunkin pulloon lisätään 2 ml tui-kekoktailia, ja lasketaan Beckman-beeta-laskurilla.

Laskelmat prosentuaalista inhibitiota varten ovat seuraavanlaiset: inhibitio-% CPM keskim. testiarvo -CPM keskim. kontrolliarvo xlOO CPM keskim. kontrolliarvo

Viitteet: : 1. Benn, S., et ai., Science 230 (1985) 949 2. Farmerie, W.G. et. ai., Science 236 (1987) 305 3. Yanisch-Perron, C., Viera, J., ja Messing, J., Gene 33 (1985) 103 4. International Biotechnologies, Inc., New Haven, CT 06535 5. Maniatis, T, Fritsch, E.F., ja J. Sambrook, toimittajat, Molecular cloning: A Laboratory Manual, Cold Spring Harbor Laboratory, 1982 6. Spira, T., et. ai. J. Clinical Microbiology 25. (1987) 97.

Jotta vahvistettaisiin, että yhdisteet, jotka ovat aktiivisia RT-määrityksessä, voivat inhiboida HIV-replikaatiota myös elä- vässä järjestelmässä, keksinnön mukaiset yhdisteet testattiin myös alla kuvatussa ihmisen T-soluviljelmämäärityksessä. Näiden testien tulokset esitetään taulukossa I.

21 92828

IHMISEN T-SOLUVILJELMÄMÄÄRITYS

Määrityksen teoria: Monitumaisen solulimamassan muodostuminen on HIV-lillä infektoituneiden CD4+ T-solujen in vitro-viljel-mien ominaispiirre. Tässä määrityksessä T-solut käsitellään oletetulla replikaatiota inhiboivalla yhdistellä, ja infektoi-daan sitten HIV-l:llä. Inkuboinnin jälkeen viljelmästä tarkastetaan monitumaisen solulimamassan muodostuminen. Monitumaisen solulimamassan puuttumista tai vähenemistä käytetään mittana testiyhdisteen kyvystä inhiboida HIV-replikaatiota.

Määritysmenetelmä: Kohteena olevat solut, joita merkitään C8166, ovat T-soluista peräisin olevia ihmisen imukudoskasvain-soluja, ja niitä lisätään alkutiheydessä 5x10^/100 μΐ RPMI 1640 (+ 10 % naudansikiönseerumia)-kasvatusväliaineeseen 96-kaivoi-sille tasapohjaisille levyille. Lisätään valittu määrä testiyh-distettä liuotettuna DMS0:ssa. 24 tunnin kuluttua kuhunkin viljelmään siirrostetaan 50 - 100 TCID5Q:t (annos, joka saa aikaan indusoidun vaikutuksen 50 %:ssa testiveljelmistä) HIV-l:n HTLV-IIIB-kantaa (2). Kontrolliviljelmiin lisätään vain yhdistettä tai virusta. 4 päivää virukselle altistamisen jälkeen viljelmistä tutkitaan näköhavainnolla viruksen indusoima jätti-läissolumonitumaisen solulimamassan taajuus ja jakauma. Testi-yhdisteen inhibitio-% määritetään kontrolliarvoihin vertaamalla. Virusreplikaation läsnäolon tai puuttumisen varmistaminen toteutetaan keräämällä kaikista koeryhmistä soluttomia viljely-nesteitä määrittämään infektoivien virusjälkeläisten läsnäolo tai puuttuminen monitumaisen solulimamassan muodostuksen induktiolla toisissa ihmisen T-soluviljelmissä 3 päivän kuluttua.

Viitteet: (1) M. Somasundaran ja H.L. Robinson, Science 242 (1998) 1554 (2) G.M. Shaw, R.H. Hahn, S.K. Arya, J.E. Groopman, R.C. Gallo 22 92828 ja F. Wong-Staal, Science 226 (1984) 1165

Jotta määritettäisiin keksinnön mukaisten yhdisteiden entsyymi-inhibitorisen aktiivisuuden spesifisyys, muutamalta yhdisteeltä testattiin sinänsä tunnetuilla määritysmenetelmillä niiden kyky inhiboida kissan leukemiaviruksesta peräisin olevaa käänteis-transkriptaasia ja vasikan kateenkorvasta peräisin olevaa DNA-a-polymeraasia. Minkään näin testatuista yhdisteistä ei havaittu omaavan lainkaan inhiboivaa aktiivisuutta näitä entsyymejä kohtaan. Nämä tulokset ilmaisevat, että keksinnön mukaisten yhdisteiden entsyymi-inhibitioaktiivisuus on kohdistunut melko spesifisesti HIV-RT:tä kohtaan.

Jotta määritettäisiin karkeasti keksinnön mukaisten yhdisteiden sytotoksisuus useita sellaisia yhdisteitä testattiin alla kuvatulla MTT-solusytotoksisuusmäärityksellä. Näiden testien tulokset on esitetty taulukossa I alla. Edullisia ovat yhdisteet, joilla on suhteellisen korkea EC50·

SOLUSYTOTOKSISUUDEN MTT-MÄÄRITYS

Määrityksen teoria: MTT [3-(4,5-dimetyylitiatsol-2-yyli)-2,5-difenyylitetratsolium-bromidi)määritys perustuu tetratsoliumbromidin lohkaisuun meta-bolisesti aktiivisissa soluissa, mikä johtaa hyvin kvantitatii-: viseen siniseen väriin. Tämä määritys on kuvattu aikaisemmin (1), mutta sitä on optimoitu tässä esitettyjä testejä varten.

Määritysmenetelmä: H9-solulinjaa (2), joka on varma ihmisen imusolmukekasvainsus-pensiosolulinja, jota kasvatetaan RPMI 1640:ssä, jota on täy-dennetty 10 % naudansikiönseerumilla, käytetään määrityksessä kohdesolulinjana. Soluja (100 μΐ) lisätään mikrotestilevyn kaivoihin konsentraatiossa 105 solua/ml inhibiittorin vaihtele-vien konsentraatioiden läsnäollessa. Soluja inkuboidaan 37 °C:ssa kostutetussa C02”inkuboijassa. 5 päivää myöhemmin kuhunkin kaivoon lisätään 20 μΐ MTT:tä (5mg/ml RPMI 1640:ssa, soni- 11 23 92828 koitiin, suodatettiin 0,2 μχη suodattimena, ja varastoitiin 4 °C:ssa). 4 tunnin edelleen inkuboinnin jälkeen 37 °C:ssa kuhunkin kaivoon lisätään 60 μΐ Triton-X:ää, ja sekoitetaan läpikotaisin kiteiden liuottamisen auttamiseksi. Absoluuttista etanolia (5 μΐ) inkuboidaan 30 min 60 °C:ssa, ja luetaan välittömästi levylukijalla (Dynatech) aallonpituudella 570 nm.

Tästä määrityksestä saatuja tietoja käytettiin ei-lineaarisen regressioanalyysin muodostamiseen, josta saatiin EC50·

Viitteet: 1. Mosmann, Tim, J. Immunol. Methods 65 (1983) 55.

2. Jacobs, J.P., J. Natl. Cancer Inst. 34 (1965) 231.

Seuraavat esimerkit kuvaavat tätä keksintöä edelleen ja mahdollistavat ammattimiehille ymmärtää keksinnön täydellisemmin. Olisi kuitenkin ymmärrettävä, ettei keksintö rajoitu alla esitettyihin erityisiin esimerkkeihin.

Esimerkki 1 5. ll-dihvdro-ll-etwli-5-metwli-6H-dipvridor3.2-bi2 ' .3' . -e 1 -Γ1.41-diatsepin-6-tioni

Seosta, jossa oli 2,66 g (0,01 mol) 5,ll-dihydro-ll-etyyli-5-metyyli-6H-dipyrido(3,2-b:2’3'-e][l,4]diatsepin-6-onia ja 2,10 g (0,005 mol) Lawessonin reagenssia (2,4-bis(4-metoksifenyyli)- l,3-ditia-2,4-difosfetaani-2,4-disulfidia) 50 m:ssa tolueenia, refluksoitiin 2,5 tuntia. Sitten liuotin poistettiin tyhjiössä, ja jäännökseen lisättiin vettä. Tuote uutettiin etyyliasetaatilla, kuivattiin (vedetön natriumsulfaatti) ja konsentroitiin tyhjiössä. Puhdistus suoritettiin silikageelipylväässä käyttäen .. metyleenikloridia ensimmäisenä eluenttina, ja sitten etyyliase- taatti/heksaania (1:4). Liuotin poistettiin tyhjiössä, jolloin saatiin 2,20 g (74 % teoreettisesta) 5,ll-dihydro-ll-etyyli-5-metyyli-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e][1,4]diatsepin-6-tionia keltaisena jauheena, joka uudelleenkiteytettiin 10-% heksaani/-etyyliasetaatista, jolloin saatiin 1,1 g keltaisia neulasia, 24 92828 sp. 157 - 158 *C.

Tulokseksi saatu yhdiste testattiin käänteistranskriptaasi-inhibitiomääritystä (tasolla 10 μq/ml) ja T-soluviljelmämääri-tystä (tasolla 3 μg/ml) käyttämällä, ja sillä ilmeni molemmissa testeissä 100-% inhibitio.

Lähtöainevhdisteen valmistus 5.ll-dihvdro-6H-dipvridof 3,2-b:2'. 31-41Γ1«4ldiatsepin-6-oni a) 2-kloori-N-f2-kloori-3-pYridinwli)-3-pyridiinikarboksamidi

Kolmikaulaiseen pyöreäpohjäiseen kolviin, johon oli sovitettu tehokas refluksointikolonni, mekaaninen sekoitin ja tiputussup-pilo, lisättiin 215 g (1,672 mol) 3-amino-2-klooripyridiiniä liuotettuna seokseen, jossa oli 400 ml dioksaania, 500 ml syk-loheksaania ja 130 ml pyridiiniä. Lisättiin liuosta, jossa oli 299,2 g (1,7 mol) juuri valmistettua 2-kloori-3-pyridiinikar-boksyylihappokloridia 200 ml:ssa dioksaania sellaisella nopeudella, että kiivas reaktio pysyi kontrollin alaisena. Tämän jälkeen reaktioseos sai jäähtyä huoneenlämpötilaan, ja tulokseksi saatu liteinen sakka suodatettiin pois ja pestiin peräkkäin sykloheksaanilla ja eetterillä.

Tummanruskea tuote liuotettiin 5 l:aan 3-% natriumhydroksidin vesiliuosta. Tulokseksi saatu liuos käsiteltiin aktiivihiilellä, suodatettiin imupullolla, ja suodos säädettiin happamaan pH-arvoon lisäämällä 50-% etikkahapon vesiliuosta. Tulokseksi saatu sakka kerättiin suodattamalla ja pestiin läpikotaisin vedellä. Yön yli kuivaamisen jälkeen typpivirrassa huoneenlämpötilassa melkein värittömän tuotteen sp. oli 156 - 159 eC, ja tuote oli riittävän puhdasta seuraavia reaktioita varten. Saanto oli 376,0 g (84 % teoreettisesta).

b> N-(2-kloori-3-pyridinwlil-2-r Γ (4-metoksifenwli 1 metwli 1-amino1-3-pvridiinikarboksamidi

II

25 92828 13,4 g (0,05 mol) vaiheessa a) saatua tuotetta liuotettiin 20 ml:aan ksyleeniä, ja tulokseksi saatu liuos sekoitettiin 13,8 g:n (0,1 mol) kanssa of p-metoksibentsyyliamiinia. Tämän jälkeen seosta refluksoitiin 2 tuntia. Sitten reaktioseos haihdutettiin tyhjiössä, ja jäännös puhdistettiin pylväskromatogra-fiällä silikageelillä (0,2 - 0,5 mm) käyttämällä dikloorimetaa-ni/etyyliasetaattia 10/1 (tilavuus/tilavuus) eluenttina. Värittömiä kiteitä, sp. 122 - 124 °C (asetonitriilistä uudelleenko-teytyksen jälkeen). Saanto oli 17,2 g (93 % teoreettisesta).

c) 5,ll-dihvdro-11-Γ(4-metoksifenwlilmetyylil-6H-dipvrido-Γ3.2-b:2'.3'-el f 1.41diatsepin-6-oni 16,7 g (0,0453 mol) vaiheessa b) saatua tuotetta liuotettiin 150 ml:aan absoluuttista dioksaania, ja tulokseksi saatu liuos sekoitettiin 6,7 g:n (0,14 mol) kanssa 50-% natriumhydridin dispersiota mineraaliöljyssä.

Sen jälkeen seosta refluksoitiin suojaten ulkoiselta ilmakehältä vähäisellä typpivirralla kunnes TLC:llä ei voitu havaita lähtöainetta. Natriumhydridijäännös hajotettiin lisäämällä varovasti 10 ml seosta, jossa oli metanolia ja tetrahydrofuraa-nia (50/50 tilavuus/tilavuus). Reaktioseoksen pH säädettiin neutraaliin pH-arvoon lisäämällä etikkahappoan ja haihdutettiin sitten tyhjiössä. Jäännös puhdistettiin pylväskromatografiällä ,, silikageelillä (0,2 - 0,5 mm) käyttäen eluentteina peräkkäin dikloorimetaani/etyyliasetaattia 10/1 (tilavuus/tilavuus) ja dikloorimetaani/etyyliasetaattia 1/1 (tilavuus/tilavuus). Sopivien jakeiden haihduttamisella saatu kiteinen tuote uudelleen-kiteytettiin asetonitriilistä ja 2-propanolista. Tuotteen sp. oli 213 - 215 *C, ja se identifioitiin 5,ll-dihydro-ll-[(4-me-^ toksifenyyli)metyyli]-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e][1.4]diatsepin- 6-oniksi. Saanto oli 10,3 g (68 % teoreettisesta). RF 0,7 (Macherey-Nagel, Polygram1* SIL G/UV254, esipäällystettyjä TLC-muovilevyjä; dikloorimetaani/etyyliasetaatti 1/1 tilavuus/tilavuus) .

• · 26 92828 d) 5, ll-dihvdro-6H-dipyridoΓ3,2-b:2',3'-el Γ1.41diatsepin-6-oni 10.0 g (0,03 mol) vaiheessa c) saatua tuotetta liuotettiin 50 ml:aan trifluorietikkahappoa, jolloin seos lämpeni hiukan.

Sen jälkeen reaktioseosta sekoitettiin 60°C:ssa 1 tunti. Tällöin TLC:llä ei voitu havaita lähtöainetta. Sitten seos haihdutettiin tyhjössä. Näin saatu jäännös sekoitettiin läpikotaisin 0,5 % ammoniakin vesiliuoksen kanssa ja suodatettiin sitten imupullolla. Raakatuote uudelleen kiteytettiin 150 ml:sta dimetyylisulfoksidia, jolloin saatiin värittömiä kiteitä, sp. > 340°C. Saanto oli 4,8 g (75 % teoreettisesta).

Tuote identifioitiin 5,ll-dihydro-6H-pyrido[3,2-b:2',3' -e] - [1,4]diatsepin-6-oniksi.

e) 5.11-Dihvdro-ll-Γ(4-metoksifenvvli)metvvlil-5-metwli-6H-dipvrido r3.2-b:2'.3'-e1 Γ1.41diatsepin-6-oni 10.0 g (0,030 mol) 5,11-dihydro-ll-[(4-metoksifenyyli)metyyli]-6H-dipyrido [3 , 2-b: 2 ' , 3 '-e] [1,4]diatsepin-6-onia lisättiin pulloon, joka sisälsi 2,16 g 50 %:sta natriumhydridin dispersiota mineraaliöljyssä ja 100 ml dime tyyliformamidia. Saatua seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 30 minuuttia ja sen jälkeen kuumennettiin 50°C:een 30 minuutin aikana. Jäähdytyksen jälkeen lisättiin 8,51 g (0,060 mol) metyylijodi- . dia 10 ml:ssa dimetyyliformamidia tipottain ja seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa yön yli. Ylimääräinen natriumhy-dridi hajotettiin huolellisesti lisäämällä jäitä. Vettä lisättiin ja tuote uutettiin eetterillä, kuivattiin (vedettömällä natriumsulfaatilla) ja konsentroitiin, jolloin saatiin 10,3 g (99 % teoreettisesta) 5,11-dihydro-ll-[ (4-metoksifenyyli)metyyli] -5-metyyli-6H-dipyrito[3,2-b:2',3'-e] [1,4]diatsepin-6-onia vaalean keltaisena öljynä, joka soveltui käytettäväksi seuraavaan reaktiovaiheeseen.

Il 27 92828 f) 5.11-Dihvdro-5-metyyli-6H-dipvrido f3.2-b:2'.3'-el fl.41 -diatsepin-6-oni 50 ml trifluorietikkahappoa lisättiin 10,3 g (0,030 mol) 5,11-dihydro-11-[(4-metoksifenyyli)metyyli]-5-metyyli-6H-dipyrido-[3,2-b:2',3'-e][1,4]diatsepin-6-onia ja seosta sekoitettiin tunnin huoneen lämpötilassa. Happo poistettiin tyhjössä ja jäännöstä sekoitettiin tunnin 0,5 %:lla ammoniakilla. Kiinteä aines erotettiin suodattamalla ja kuivattiin, jolloin saatiin 6,70 g (98 % teoreettisesta) puhdasta 5,ll-dihydro-5-metyyli-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e][1,4]diatsepin-6-onia,

Sp.: 230 - 232°C.

g) 5.11-Dihvdro-11-etvvli-5-metyyli-6H-dipyrido[3.2-b:2' . 3 ' -el -f1.41diatsepin-6-oni 2,00 g 50 %:sta natriumhydridin dispersiota mineraaliöljyssä lisättiin liuokseen, jossa oli 5,7 g (0,025 mol) 5,11-dihydro-5-metyyli-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e] [1,4]diatsepiin-6-onia 100 mlrssa dimetyyliformamidia. Kun vedyn kehitys loppui seosta kuumennettiin 50°C:ssa 30 minuuttia ja jäähdytettiin sitten huoneen lämpötilaan. Sitten lisättiin 7,80 g etyylijo-didia (puhdas) tipottain 15 minuutin aikana ja näin muodostettua seosta sekoitettiin yön yli huoneen lämpötilassa. Ylimääräinen natriumhydridi hajotettiin lisäämällä huolellisesti jäitä ja sen jälkeen vettä. Tuote uutettiin eetterillä, kuivattiin (vedettömällä natriumsulfaatilla) ja haihdutettiin, jolloin saatiin 4,5 g (70 % teoreettisesta) 5,11-dihydro-ll-etyyli-5-metyyli-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e] [1,4]diatsepin-6 -onia,

Sp.: 130 132°C.

Seuraavat yhdisteet valmistettiin analogisesti esimerkin 1 kanssa (lähtöaineiden valmistus) ja menetelmien C ja D (kun Z = O mukaisesti ja analogisesti esimerkin 1 (menetelmä D) (kun Z on S) kanssa, testattiin edellä kuvattua kään-teistranskriptio-inhibitiomääritystä käyttäen.

92828 28 Z on happiatomi ellei yhdisteen mainita ole-_4 van tiolaktaami.

n» i j b« RA Jl .N \ 1 _7 Yhdisteet ovat substi- 5 6V^X^R/ T|3H 1 / ' tuoimattoma asemissa jU 2, 3, 4, 7, 8 ja 9 R I N ellei sarakkeessa I- 10 n "MUU" ole mainittu esi- inhib.@

merkki R1 R2 MUU 10 uq/ml Sp. °C

2 H -CH2Ph-4-OMe 81 % 209-210 3 Me -CH2Ph 66 % 4 Me -CH2Ph-4-OMe 45 % 120-121,5 5 Me -CH2CH2F 96 % 117-118 6 H -Ph 71 % 220-222 7 H Et 4-Et 100 % 212-214 8 Me Et 8-Cl 94 % 105-106 9 Me Et 4-Me 98 % 157-159 10 Me -COCH3 73 % 138-143 11 -CH2SCH3 Et 93 % 118-120 12 H Et 2,3-di Me 100 % 212-214 13 H Et 9-Me 86 % 244-247 « 14 H Et 2-Me 91 % 263-266 15 H Et 2,4-di Me 100 % 210-211 16 H Et 3-Me 95 % ei saat.

17 Me Et 3-Me 96 % 94-96 18 H -COCH3 60 % >215 (haj.) 19 Me Et 2,9-di Me 98 % 100-102 20 H Et 2,4,9-tri Me 100 % 228-230 21 Me Et 2-Me 100 % 124-126 22 H Et 3,4-di Me 100 % 265-266 23 Me Et 3,4-di Me 99 % 119-120 24 Me Et 9-Me 96 % 79- 93 25 -COCH3 Et 96 % 123-124,5

II

92828 29 26 Me -CH2SCH3 99 % 109-110 27 H Et 3-Cl 92 % 217-218 28 Me Et 3-Cl 99 % 124-125 29 -CH2Ph -COCH3 37 % 169-170 30 Me -CH2CH2=CH2 99 % 93- 95 31 H Et 2-Cl 96 % 252-254 32 Me Et 100 % 143-145 33 Me -CH2C=CH 94 % 169-170 34 Me Et . 2-Cl 100 % 125-126 35 H Et 7-Me 80 % 193-194 36 H Et 8,9-di Me 42 % 204-206 37 H Et 8-Me 89 % 182-183 38 H Et 4-Cl 100 % 184-186 39 H Et 4-Ome 96 % 156-157 40 H Et 4-Et 100 % 218-219 41 H Et 8-Br - 233,5-235,5 42 Me Et 3-N02 - 154-156 43 Me Et 3-NH2 - 235-240 44 H i-Pr 4-Me - 188-189 45 Me Et 2,4-di Me - 151-153 46 Me Et 7-Me - 122-124 47 H Et -Me (tiolaktaami) - 158-159 48 H Et 4-OH (2HBr-suola) - 295-296 49 Me Et 2-OMe - 116-118 50 Me Et 2-OH - 215-218 51 H Et 2,4-di Me (tiolaktaami) - 199-201 52 Me Et 2-NH2 - 197-199 53 Me Et 2-NHMe - 186-189

Claims (1)

1. 92828 30 Patenttivaatimus Menetelmä valmistaa terapeuttisesti arvokasta 5,ll-dihydro-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e] [1,4]diatsepin-6-onia, jolla on kaava R5 ^ _jj R6 Pr N N >T\Re R2 jossa Z on happi tai rikki; R1 on vety, C1_4-alkyyli, C1_4-alkanoyyli, C1_4-alkyylitioal-kyyli tai fenyyli-C1_4-alkyyli, r R2 on vety, C^.g-alkyyli, joka voi olla substituoitu fluorilla, (c1_4-alk°ksifenyyli)-Ci_4-alkyyli, C1_4-alkanoyyli, C-^-al- kyylitio-C1_4-alkyyli C2_6-alkenyyli, C2_6-alkinyyli, fenyyli tai fenyyli-C1_4-alkyyli, jossa fenyyliryhmä voi olla substituoitu nietoksilla, R3 - R8 ovat kukin vety; tai kullakin alla mainitulla ryhmällä R voi olla annettu merkitys ja muut ovat vetyjä R3 on halogeeni, C-^g-alkyyli, amino, mono- tai di-C1_4-alkyy-liamino, C1.4-alkoksi tai hydroksi, R4 on halogeeni, C^.g-alkyyli, amino tai nitro, R5 on halogeeni, C-j^g-alkyyli, C1_4-alkoksi tai hydroksi, R6 ja R8 ovat C-^g-alkyyli, 92828 31 R7 on vety, halogeeni tai C-^g-alkyyli; tai R3 ja R4, tai R3 ja R5, tai R3 ja R8, tai R7 ja R8 ovat samanaikaisesti C1_g-alkyyli; tai R3, R5 ja R8 ovat samanaikaisesti C1_g-alkyyli, tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävää happoadditiosuolaa, tunnettu siitä, että suoritetaan yksi seuraavista menetelmistä: A) Kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, jossa R2 on muu kuin vety, syklisoidaan yleisen kaavan II mukainen karbok-syylihappoamidi R4 R5 , R6 R7 N—^ y—N Hal HN R2' jossa ryhmillä R1 ja R3 - R8 on samat kaavan I kohdalla esitetyt merkitykset ja R2:lla on samat merkitykset, kuin R2, X vetyä lukuunottamatta, B) kaavan Ib mukaisten yhdisteiden tuottamiseksi R5 ^ 0 p6 e4£Crr’ * R3^n" tr\X H H 92828 32 jossa ryhmillä R1 ja R3 - R8 on samat kaavan I kohdalla esitetyt merkitykset, lohkaistaan hydrolyyttisesti aryylimetyyli-ryhmä yleisen kaavan III mukaisessa yhdisteessä H5 ^,9 R5 "j&lrV"7 R3^ Ar jossa R1 ja R3 - R8 on edellä määritellyt ja Ar on fenyyli tai 4-metoksifenyyli, C) kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, jossa ryhmät R2 - R8 ovat edellä kaavan I kohdalla määriteltyjä ja R1 on muu kuin vety, muuttamalla kaavan IV mukainen 5,11-dihydro-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e] [1,4]diatsepin-6-oni r R5 1 /9 R6 R4TX/N_\ArR7 R2 (iv) jossa R2 - R8 ovat edellä määritellyt, vastaavaksi 5-alkali-tai maa-alkalimetalliyhdisteeksi ja saattamalla alkalimetal-liyhdiste seuraavaksi reagoimaan kaavan V mukaisen reaktiivisen esterin kanssa R1* X (V) jossa R1 :llä on samat määritelmät kuin R1:llä vetyä lukuun-. ottamatta, ja X on reaktiivisen esterin radikaali, halogee- 92828 33 niatomi, ryhmä OSC^OR1' , metaanisulfonyylioksi- tai etaani-sulfonyylioksiryhmä tai aromaattinen sulfonyylioksiryhmä, C') kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, jossa R2 -R8 ovat kaavalle I määritellyt ja R1 on muu kuin vety, saattamalla edellä määritelty kaavan IV mukainen yhdiste reagoimaan edellä määritellyn kaavan V mukaisen yhdisteen kanssa amiinin tai alkalikarbonaatin tai -bikarbonaatin läsnäollessa, D) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R2 on muu kuin alkanoyyli ja R1 ja R3 - R8 ovat edellä kaavalle I määritellyt, muuttamalla kaavan I mukainen yhdiste, jossa R2 on vety, vastaavaksi yleisen kaavan Via mukaiseksi suolaksi, tai kun R1 on vety, yleisen kaavan VIb mukaiseksi suolaksi ftln 2m+ VvV LWVV1 H + Via VIb jossa R1 on edellä määritelty ja M on alkalimetalli tai M on ryhmä MgHal, jossa Hai on kloori-, bromi- tai jodiatomi, ja alkyloimalla seuraavaksi yleisen kaavan VII mukaisella yhdisteellä O II R2 X VII jossa R2":lla on samat määritelmät kuin R2:lla alkanoyyliä, hydroksialkyyliä ja alkoksikarbonyyliä lukuunottamatta, ja X on edellä määritelty, E) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa Z on rikki ja R1 - R8 ovat kaavalle I määritellyt, saattamalla kaavan I mukainen yhdiste, jossa Z on happi, reagoimaan sulfu-rointireagenssin kanssa, 92828 34 ja kussakin edellä mainituissa prosesseissa kaikki reaktiiviset ryhmät voidaan haluttaesa ja tarvittaessa suojata, ja eristämällä sen jälkeen kaavan I mukainen yhdiste sellaisenaan tai farmaseuttisesti hyväksyttävänä happoadditiosuola-naan. r » » 92828 35 Förfarande för framställning av terapeutiskt värdefullt 5,11-dihydro-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'-e] [1,4]diazepin-6-on med formeln R5 ,? r6 ιΑ^ΛΛβι R2 där Z är syre eller svavel; R1 är väte, C1_4-alkyl, C1_4-alkanoyl, C1_4-alkyltioalkyl eller fenyl-C1-4-alkyl, R2 är väte, 01-6-alkyl, som kan vara substituerad med fluor, (C1_4-alkoxifenyl)-C1_4-alkyl, Cj^-alkanoyl, C1_4-alkyltio-C1_4-alkyl-C2_6-alkenyl, C2_6-alkinyl, fenyl eller fenyl-C1_4-alkyl, där fenylgruppen kan vara substituerad med metoxi, R3 - R8 är var och en väte; eller varje nedan nämnda grupp R kan ha angiven betydelse och de andra är väte R3 är halogen, C1_6-alkyl, amino, mono- eller di-C1_4-alkyl-amino, C1_4-alkoxi eller hydroxi, R4 är halogen, C1_6-alkyl, amino eller nitro, R5 är halogen, C·^ g-alkyl, C1_4-alkoxi eller hydroxi, R6 och R8 är C1_6-alkyl, R7 är väte, halogen eller C^.g-alkyl; eller 92828 36 R3 och R4, eller R3 och R5, eller R3 och R8, eller R7 och R8 är samtidigt C^.g-alkyl; eller R3, R5 och R8 är samtidigt C1_6-alkyl, eller dess farmaceutiskt godtagbar syraadditionssalt, k ä n -netecknat därav, att ett av följande förfaranden utförs: A) för framställning av en förening med formeln I, där R2 är nägot annat än väte, cykliseras en karboxylsyraamid med den allmänna formeln II R4 R5 , R6 R7 N-^ N Hal HN L. R2 där grupperna R1 och R3 - R8 har samma betydelse som i formeln I och R2’ har samma betydelse som R2 med undantag för väte, B) för framställning av en förening med formeln Ib R5 ^ 0 n6 * r^n" N-^V\oe H H 92828 37 där grupperna R1 och R3 - R8 är har samma betydelse som i formeln I, arylmetylgruppen avspjälks hydrolytiskt frän en förening med den allmänna formeln III R5 ^ ,9 R6 "ÄirV"’ R3' N IH A r där R1 och R3 - R8 är ovan definierad och Ar är fenyl eller 4-metoxifenyl, C) för framställning av föreningar med formeln I, där grupperna R2 - R8 är definierade ovan i formeln I och R1 är nägot annat än väte, omvandlas 5,11-dihydro-6H-dipyrido[3,2-b:2',3'- e] [1,4]diazepin-6-on med formeln IV R5 H ,9 R5 R 4^νΛΛ.α7 r3>T N'>I'\rb R2 (IV) där R2 - R8 är ovan definierade, tili motsvarande 5-alkali-eller jord-alkalimetallförening och i det följande omsätts alkalimetallföreningen med en reaktiv ester med formeln V R1'X (V) där R1’ har samma definition som R1 med undantag för väte, och X är en reaktiv esters radikal, en halogenatom, gruppen 92828 38 OSC^OR1' , en metansulfonyloxi- eller etansulfonyloxigrupp eller en aromatisk sulfonyloxigrupp, C') för framställning av föreningar med formeln I, där R2 - R8 är definierade för formeln I och R1 är nägot annat än väte, omsätts en förening med ovan definierad formel IV med en förening med ovan definierad formel V i närvaro av en amin eller alkalikarbonat eller -bikarbonat, D) för framställning av en förening med formeln I, där R2 är nägot annat än alkanoyl och R1 och R3 - R8 är ovan definierade för formeln I, omvandlas en förening med formeln I, där R2 är väte, tili ett motsvarande sait med den allmänna formeln Via, eller dä R1 är väte, tili ett motsvarande sait med den allmänna formeln VIb M+ Via VIb . · där R1 är ovan definierad och M är en alkalimetall eller M är gruppen MgHal, där Hai är en klor-, brom- eller jodatom, och i det följande alkyleras med en förening med den allmänna formeln VII R2"XVII där R2" har samma definitioner som R2 med undantag för alkanoyl, hydroxialkyl och alkoxikarbonyl, och X är ovan definierad, E) för framställning av en förening med formeln I, där Z är svavel och R1 - R8 är definierade för formeln I, en förening 92828 39 med formeln I, där Z är syre, omsätts med ett sulfurylise-ringsreagens, och i varje ovan nämnda process kan alia reaktiva grupper vid behov skyddas, och därefter isoleras en förening med formeln I som sädan eller som farmaceutiskt godtagbart syraadditionssalt. »