Turpa

Turpa on leveäotsainen, suurisuinen ja lihavan oloinen särkikala. Lähinnä se muistuttaa säynettä (Leuciscus idus) ja seipiä (Leuciscus leuciscus), mutta myös sorva (Scardinius erythrophthalmus), särki (Rutilus rutilus), toutain (Aspius aspius) ja vimpa (Vimba vimba) ovat melko samannäköisiä lajeja. Leveänlitteän pään ohella sen erottavat kuitenkin suuremmat ja tummareunaisemmat suomut, joita kylkiviivalle mahtuu vain 44–46 (säyneellä 55–61, seipillä tästä väliltä). Turvan vatsa- ja peräevät ovat punertavat tai kellertävät, rintaevät keltaiset, selkä- ja pyrstöevät tumman harmaat. Vatsaevien etureuna on selkäevän etureunan etupuolella.

 

Turvan levinneisyys Euroopan sisävesissä ulottuu Britteinsaarilta ja Välimereltä Uralille ja pohjoisessa Ruotsin ja Suomen eteläosiin. Suomessa turpaa ei kuitenkaan tavata järvissä, vaan ainoastaan Itämeren rannikkovesissä ja siihen laskevissa joissa, joihin kala nousee kutemaan. Levinneisyys ulottuu Kaakkois-Suomesta Kokemäenjoelle. Se suosii sameita ja reheviä jokia.

Turpa kutee touko-kesäkuussa yleensä sora- tai hiekkapohjaisilla alueilla, kasvillisuuden seassa. Turpa kasvaa Suomessa suhteellisen hitaasti, viidessä vuodessa vain 14-senttisiksi. Se voi elää yli 20-vuotiaaksi ja saavuttaa usean kilon painon. Suomen 2000-luvun ennätysturpa oli 3,27-kiloinen Kymijoesta virvelillä saatu kala.^[2]

Turvan ravintoa ovat ensisijaisesti hyönteistoukat, kotilot, pienet simpukat ja madot, mutta se syö myös vesikasveja.

Turpaa ei pidetä hyvänä ruokakalana, mutta se on suosittu onkikala varsinkin Keski-Euroopassa, riittävän suuri ja vahva vastus urheilukalastajalle.

• Lehtonen, Hannu: Iso kalakirja – Ahvenesta vimpaan, s. 96–97. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4

• Luontoportti: Turpa (Leuciscus cephalus)
• Luonnontieteellinen keskusmuseo: Squalius cephalus
• Leuciscus cephalus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
• ITIS: Leuciscus cephalus (englanniksi)