Tunturikiuru
Tunturikiuru (Eremophila alpestris) on pohjoisen pallonpuoliskon varpuslintu.
| Tunturikiuru | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Sarvikiurut Eremophila |
| Laji: | alpestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eremophila alpestris |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on 14–17 cm, siipien kärkiväli 30–35 cm ja paino 30–40 g. Jonkin verran pienempi kuin kiuru. Pää on mustan ja keltaisen kirjava. Musta juova päälaen yli kulkee ikään kuin sarviksi pään molemmille puolille. Leveä, musta, puolikuunmuotoinen laikku yli kuvun. Koiras on naarasta suurempi, ja sen pään kuviot ovat selkeämmät.
Esiintyminen
muokkaaTunturikiuru esiintyy hyvin laajalla alueella lähes koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Se elää suurimmassa osassa Pohjois-Amerikkaa, Keski-Aasiaa ja Siperian pohjoisosia. Maailman populaation kooksi on arvioitu 140 miljoonaa yksilöä. Euroopassa esiintyminen on kaksiosainen: Skandinaviassa Kölivuoristossa, Lapin tuntureilla ja Venäjän Jäämeren rannikkoseudun tundralla, sekä Kaakkois-Euroopan, Lähi- ja Keski-Idän sekä Atlasvuoristoissa.[3] Tunturikiurulla on 42 alalajia.[4]
Suomen nykyinen parimäärä on noin 2 (0–10), ja laji on lähes kadonnut maan pesimälinnustosta.[5] Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 6 000 – 18 000 paria.
Tunturikiurumme talvehtinevat Kaakkois- ja Etelä-Euroopassa. Suomessa se on harvinainen talvehtija lähinnä rannikkoseudun rikkaruohokentillä ja ulkosaaristossa. Keväällä se palaa maalis-toukokuussa, syksyllä lähtee loka–marraskuussa.
Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Tunturikiurun ohjeellinen arvo on 3 196 euroa.[6]
Elinympäristö
muokkaaTuntureilla, tundralla ja vuoristoseuduilla. Karaistunut kylmänkestävä lintu.
Lisääntyminen
muokkaaPesä on maassa hyvässä piilossa. Naaras munii 3–5 tummaa, rusehtavien täplien kauttaaltaan peittämää munaa. Naaras hautoo 10–11 päivää. Poikaset pysyvät pesässä 9–12 vuorokautta ja lentävät 16–18 vuorokauden ikäisinä. Pohjoisilla leveysasteiila lajilla on vain 1 pesye, lämpimämmillä seuduilla 2 pesyettä kesän aikana.[3]
Ravinto
muokkaaKesällä hyönteiset ja kasvinosat sekä siemenet, talvella siemenet ja rantojen pikkueläimet.
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Eremophila alpestris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ a b Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ Integrated Taxonomic Information System - Report itis.gov. Viitattu 1.9.2023.
- ↑ Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 1.9.2023.
- ↑ Lintujen korvausarvot birdlife.fi. Viitattu 6.6.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa- Hildén, Olavi 1987: Tunturikiuru katoamassa Suomesta. – Lintumies 2.1987 s. 51–59. LYL.