Stefan Johansson

Stefan Johansson aloitti uransa kartingeissa 1968 ja voitti Ruotsin mestaruuden vuonna 1973. Formula Ford -sarjan kansallisen mestaruuden hän vei 1977. Voitettuaan Britannian Formula 3 -sarjan kilpailun Silverstonen radalla hän sai mahdollisuuden kokeilla kykyjään Formula 1 -sarjassa. Shadow-auton vauhti ei kuitenkaan riittänyt tuomaan paikkaa lähtöruudukossa. Johansson palasi kolmosiin kaudeksi 1980 ja vei Britannian mestaruuden voitettuaan kaudella kuusi kilpailua.^[3]

Kaudeksi 1981 Johansson siirtyi Euroopan Formula 2 -sarjaan Toleman-talliin. Hän voitti kilpailun Hockenheimissa ja Mantorpissa,^[4] ja hänet pestattiin kaudeksi 1982 Spirit-Hondalle. Kausi ei sujunut erityisen hyvin, eikä hän saavuttanut yhtään voittoa, vaikkakin hän lähti useasti paalupaikalta. Johansson sai tilaisuuden testata Spirit-tallin Formula 1 -autoa. Tallin kuljettajaksi F1-sarjaan hän siirtyi kaudeksi 1983.^[3]

Johansson osallistui kaikkiaan 103 GP-viikonloppuun. Hän karsiutui kilpailusta 24 kertaa. Hänellä ei ole tilillään yhtään GP-voittoa, mutta neljä kakkossijaa ja kahdeksan kolmossijaa. Pisteitä hän keräsi kaikkiaan 88.^[5]

Johanssonin F1-ura alkoi kaudella 1980, kun hän osallistui kahteen kauden ensimmäiseen kilpailuun Shadow-tallin autolla. Hän kuitenkin karsiutui molemmista.^[6] Hänen tallikaverinaan ajoi britti Dave Kennedy, joka myös karsiutui samoista kilpailuista kuin Johansson.

 

Paluun ykkösiin Johansson teki kaudella 1983. Tällä kertaa tallina oli Spirit,^[7] joka oli ollut Johanssonin tallina jo hänen F2-ajoillaan. Johansson osallistui kuuteen kilpailuun kauden loppupuoliskolla. Hänen parhaaksi sijoituksekseen jäi Hollannin osakilpailun seitsemäs sija,^[7] joka sijallisesti oli juuri ja juuri pistesijojen ulkopuolella. Talli ajatti kaudella vain yhtä autoa, joten Johanssonilla ei ollut tallikaveria laisinkaan.

Kaudella 1984 Johansson osallistui kilpailuihin taas vasta kauden loppupuoliskolla, kun hän aluksi korvasi loukkaantunutta Martin Brundlea Tyrrell-tallissa. Tyrrellillä hän osallistui neljään kilpailuun, joista yhdessä hänen kilpailunsa päättyi jo aika-ajoihin.^[8] Muista kolmesta kilpailusta tuloksena oli hylkäys, koska tallin todettiin kiertävän autojensa painosäädöksiä.^[9] Kauden kolmessa viimeisessä kilpailussa Johansson ajoi Tolemanilla.^[8] Hänen tallikavereina olivat ensimmäisessä kilpailussa Pierluigi Martini ja kahdessa viimeisessä Ayrton Senna. Johansson saavutti Italian osakilpailussa neljännen sijan ja saavutti sen myötä kolme MM-pistettä.^[8]

Johansson ajoi Tyrrellillä vielä kauden 1985 ensimmäisen kilpailun.^[10] Vaikka hän lähti lähtöruudukossa peräpäästä, hän nousi muiden keskeytysten myötä sijalle seitsemän, josta ei kuitenkaan saanut pisteitä. Loppukaudeksi hän siirtyi korvaamaan René Arnoux'ta Ferrarille. Hänen tallikaverinaan ajoi italialainen Michele Alboreto. Ferrarilla Johansson saavutti kahdeksan pistesijaa, joista kaksi oli palkintosijoja. San Marinon osakilpailussa Johansson johti ja olisi luultavasti voittanut, ellei hänen autostaan olisi loppunut polttoaine. Yhteensä hän saavutti 26 pistettä ja sijoittui kuljettajien loppupisteissä sijalle seitsemän. Alboreto sen sijaan oli MM-sarjassa toinen.

Johansson ajoi myös kauden 1986 Michele Alboreton tallikaverina Ferrarilla. Kausi alkoi kahdella keskeytyksellä, mutta hän onnistui kauden kuluessa ajamaan pisteille seitsemästi. Neljässä kilpailussa hän oli palkintokorokkeella oltuaan maalissa kolmas. Pisteitä kertyi 23, ja hän sijoittui loppupisteissä viidenneksi.^[11] Taakse jäi muun muassa tallikaveri Alboreto, joka saavutti vain yhden palkintosijan ja 14 pistettä.

Kahden melko menestyksekkään Ferrari-kauden jälkeen Johansson siirtyi hallitsevan maailmanmestarin Alain Prostin tallikaveriksi McLarenille kaudeksi 1987. Kausi alkoi Johanssonin osalta kolmannella sijalla Brasilian GP:ssa, jossa Prost vei voiton. Johansson ylsi palkinnoille vielä neljästi, ja hän oli muilla pistesijoilla kolme kertaa.^[12] Voittoihin ei Johansson silti yltänyt, toisin kuin Prost. Johanssonilla oli kauden päätyttyä 30 pistettä, ja hän oli loppupisteissä kuudes. Kausi jäi pisteissä mitattuna Johanssonin parhaaksi F1-kaudeksi.

Kausi 1988 oli todellinen mahalasku Johanssonin F1-uralla. Hän siirtyi Ligier-talliin, jonka parhaat päivät olivat jo takanapäin. Johanssonin viimekautinen talli, McLaren, hallitsi kautta mennen tullen, eivätkä hän ja hänen tallikaverinsa René Arnoux yltäneet pistesijalle kertaakaan. Arnoux jatkoi tallissa vielä seuraavankin kauden, mutta Johansson siirtyi uuteen Onyx-talliin. Aluksi hänen tallikaverinaan ajoi Bertrand Gachot, mutta kauden neljässä viimeisessä kilpailussa Gachot'n paikan otti debyyttinsä F1-kilpa-ajajana tehnyt Jyrki Järvilehto. Johanssonin kilpailu päättyi kahdeksaan kertaan jo esikarsintoihin. Neljästä kilpailusta hän keskeytti, ja Kanadasta tuli hylkäys. Kilpailukyvyttömästä autosta huolimatta Johansson ylsi viidenneksi Ranskassa ja Portugalissa kolmanneksi.^[13] Kuudella pisteellään hänen loppusijoituksensa oli kymmenes. Johansson jatkoi Onyxilla myös 1990, tosin vain kauden kahdessa ensimmäisessä kilpailussa. Niistä kummastakin hän karsiutui, eikä hän ajanut loppukaudella enää F1:ssä kilpaa.

Viimeiseksi jääneellä kaudella 1991 Johansson ajoi ensin Automobiles Gonfaronnaises Sportives -tallissa kahdessa ensimmäisessä kilpailussa. Hän ei selviytynyt itse lähtöön, vaan matkanteko päättyi aika-ajoihin. Johansson ajoi vielä neljässä kilpailussa Footworkilla, mutta menestystä ei tullut. Britannian osakilpailu jäi hänen viimeiseksi F1-kilpailukseen.^[5]

Välittömästi F1-uransa jälkeen Johansson siirtyi CART-sarjaan, jossa hän ajoi Bettenhausen Motorsports -tallin kalustolla kaudet 1992–1996. Johansson oli kohtalaisen menestyksekäs vaikka ei aivan kuumimpaan kärkeen lukeutunutkaan. Kuten F1:ssä, Johansson ei saavuttanut CART-sarjassakaan yhtään voittoa, mutta kylläkin joitain palkintosijoja.

Kauden 1996 jälkeen Johansson jätti CART-sarjan, osittain siksi, että oli uransa ensimmäisen kerran mukana kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa, kun Jeff Krosnoff menetti henkensä sarjan Toronton kilpailussa loppukesällä 1996. 2000-luvulla Johansson teki paluun CART-sarjaan American Spirit -tallin tallipäällikkönä ja perustaja-omistajana. Talli oli mukana kuitenkin vain yhden kauden, kuljettajinaan ex-mestari Jimmy Vasser ja Ryan Hunter-Reay.

 

Johansson ajoi urheiluautokilpailuissa jo ennen F1-uraansa ja myös sen aikana. Hän osallistui muun muassa Le Mansin 24 tunnin ajoon useasti. Myös F1-uran jälkeen Johansson menestyi urheiluautoluokissa. Hän voitti muun muassa Le Mansin 24 tunnin ajon kolmasti: 1992 Trust Racingin Toyotalla yhdessä etelä-afrikkalaisen George Fouchén ja maanmiehensä Steven Andskärin kanssa, 1997 Joest Racingin Porschella yhdessä entisen Ferrari-tallitoverinsa Alboreton sekä tanskalaisen Tom Kristensenin kanssa sekä 2003 Champion Racingin Audilla yhdessä Emanuele Pirron ja JJ Lehdon kanssa. Johansson on voittanut Sebringin 12 tunnin ajon kahdesti: vuonna 1984 Mauricio de Narvaezin ja Hans Heyerin kanssa sekä vuonna 1997 Andy Evansin, Fermín Vélezin ja Yannick Dalmasin kanssa.

Johansson on myös ajanut American Le Mans Series -sarjassa, jossa hän ajoi kaudelle 2013 asti. Hän saavutti sarjassa yhden voiton kaudella 2013.

Viimeksi Johansson on ajanut kilpaa kaudella 2017 Pirelli World Challenge GT Am sarjassa Scuderia Corsan Ferrarilla.

Johansson osallistui entisille F1-kuljettajille tarkoitettuun Grand Prix Masters -sarjaan, mutta sarja kesti vain muutaman kilpailun verran. Hän osallistui myös vuonna 2008 alkaneeseen Speedcar Series -sarjaan. Hän ajoi neljästi pistesijalle. Mukana oli muun muassa hänen entinen tallikaverinsa Jyrki Järvilehto.

Johansson on naimisissa argentiinalaisen naisen, Gabriellan, kanssa. Heillä on kaksi lasta: Stefan Jr. ja Clara. Johanssonilla on lisäksi tytär Kelly aikaisemmasta suhteestaan. Johanssonilla on asunto Los Angelesissa Yhdysvalloissa ja Monacossa.^[14]

Johansson harrastaa maalausta, lukemista ja musiikin kuuntelua. Hänen lempiruokaansa on japanilainen ja italialainen ruoka. Hänen esikuvansa kilpailemisessa on Niki Lauda,^[14] joka on kolminkertainen F1-maailmanmestari.

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.

• Kuvia Johanssonista kilpailuissa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stefan Johansson.