Sharja (emiraatti)

 

 

Sharja sijaitsee Yhdistyneissä arabiemiraateissa. Pinta-alaltaan se on arabiemiraateista kolmanneksi suurin. Pinta-alaa sillä on 2 590 km². Se on maan emiraateista ainoa, jonka alue käsittää rannikkoa Persianlahdella sekä Omaninlahdella. Persianlahdella rantaviivaa on noin 20 kilometriä ja Omaninlahdella noin 80 kilometriä.^[2] Emiraattiin kuuluva alue on hyvin hajanainen, eikä rajan kulkua ole kaikkialla edes määritelty kovin tarkasti. Sharjan ydinalue ulottuu noin 100 kilometriä Persianlahdelta luoteesta Musandamin niemimaalle kaakossa. Omaninlahden puolella emiraattiin kuuluu myös kolme pientä enklaavia, Dibba, Khor Fakkan ja Kalba. Dibba on jaettu Fujairan ja Omanin kanssa. Sharjalla on yhteistä rajaa kaikkien muiden kuuden arabiemiraatin kanssa sekä kansainvälinen raja Omanin kanssa.^[3] Suuri osa Sharjasta on aavikkoa. Se sisältää kuitenkin myös joitakin maatalousalueita, soita ja akaasiametsikköjä. Emiraattiin kuuluvia saaria ovat esimerkiksi Sir Bu Nuair.^[2] Abu Musa on kuulunut emiraattiin ja maa vaatii sitä yhä, mutta Iran on miehittänyt saarta vuodesta 1992.

Emiraatin pääkaupunki ja samalla suurin kaupunki on Sharjan kaupunki Persianlahdella.^[3] Muita suuria kaupunkeja on viisi. Khorfakkan on itärannikon suurin kaupunki. Al Dhaid on kolmannesi suurin. Al Badayer sijaitsee aavikolla. Kaksi muuta ovat Kalba ja oikeastaan kolmesta kylästä koostuva Dibba.^[2]

 

 

Sharjaa voidaan nykyisin kuvailla Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kolmanneksi tärkeimmäksi emiraatiksi Dubain ja Abu Dhabin jälkeen. Se on kuitenkin historiallisesti ollut vielä voimakkaampi. Ensimmäiset historialliset maininnat Sharjan kaupungista ovat 1400-luvulta.^[4] 1700-luvulta lähtien aluetta alkoivat hallita Al Qasimien suku. Heistä tuli Sharjasta käsin yksi Persianlahden johtavista merivoimista.^[3] Tuolloin he hallitsivat myös suurempaa aluetta, joka ajoittain käsitti ylivallan esimerkiksi nykyisiin Ras al-Khaiman, Ajmanin ja Umm al-Qaiwainin emiraattien suhteen. Voimasuhteet ovat kuitenkin vaihdelleet ja muut hallitsijat ovat ajoittain olleet myös itsenäisiä. Keskusvalta ei myöskään koskaan ollut erityisen keskitetty.^[4]

Sharjan toiminta merellä ajoi heidät välikohtauksiin brittien kanssa. Britit pakottivat sen muiden emiraattien ohella allekirjoittamaan sarjan sopimuksia, joista ensimmäinen tehtiin vuonna 1820.^[3] Viimeinen vuonna 1892 johti niin sanottujen Sopimusvaltioiden muodostamiseen. Britit tunnustivat myös useiden aikaisemmin Sharjaan kuuluneiden emiraattien oman aseman. Ras al-Khaima tunnustettiin vuonna 1921. Kalba tunnustettiin vuonna 1936, mutta se jälleenliitettiin Sharjaan vuonna 1952. Samana vuonna myös Fujairasta tuli itsenäinen. Britit saivat aikaan myös hyvin monimutkaisen rajanvedon emiraattien välillä. Rajat ovat perua brittiviranomaisten selvityksistä vuodelta 1960-luvulta, jolloin rajoja vedettiin paikallisten hallitsijoiden toiveiden mukaan. Sharjan suhteet muihin emiraatteihin ovatkin rajanvetojen takia olleet ajoittain ongelmalliset. Brittivallan aikana Sharja alkoi myös jäädä jälkeen Dubaista ja Abu Dhabista.^[4] Sharjan oman sataman liettyessä korostui Dubain sataman merkitys.^[3]

Brittivalta alueella päättyi vuonna 1971. Samalla itsenäistyivät nykyiset Yhdistyneet arabiemiraatit.^[3] Seruraavana vuonna Sharjan hallitsijaksi nousi šeikki Sultan bin Muhammad al-Qasimi. Hänen edeltäjänsä ja veljensä Khalid bin Muhammad al-Qasimi oli saanut surmansa Saqr bin Sultan al-Qasimin vallankaappausyrityksessä. Saqr oli puolestaan itse syrjäytetty brittivallan aikana vuonna 1965, koska britit olivat pitäneet häntä liian myötämielisenä Egyptille ja arabinationalismille. Aikaisemmin Sharjan ja Iranin yhteishallinnassa ollut Abu Musan saari menetettiin iranilaisille näiden miehittäessä koko saaren vuonna 1992.^[4]

 

Sharjan hallitsijat kuuluvat Al Qasimien hallitsijasukuun. Nykyinen hallitsija on šeikki Sultan bin Muhammad al-Qasimi.^[2] Osana Yhdistyneitä arabiemiraatteja Sharjalla on edelleen omia itsenäisiä toimintojaan. Osa toiminnoista on kuitenkin siirretty yhteiseen hallintaan. Näin tehtiin esimerkiksi asevoimille vuonna 1976. Sharjan erikoisuutena muihin emiraatteihin nähden alkoholin myynti on ollut kiellettyä vuodesta 1985 lähtien.^[4]

 

Nykyisin Sharjan talous on keskittynyt etenkin liikenteeseen ja teollisuuteen.^[3] Emiraatissa toimii esimerkiksi tuhansia pieniä tai keskikokoisia yrityksiä. Niiden toiminta-aloja ovat esimerkiksi tuotanto, kiinteistöt, maakaasu, matkailu, koulutus, terveydenhoito ja yrityspalvelut. Sen 19 teollisuusaluetta vastaavat lähes puolta koko Yhdistyneiden arabiemiraattien teollisesta tuotannosta.^[2] Emiraatilla on myös pienet öljy- ja maakaasuvarannot.^[3] Sharjan bruttokansantuote oli vuonna 2014 113,89 miljardia dirhamia.^[2]

Taloudellinen kehitys on keskittynyt pitkälti Sharjan kaupunkiin, jossa on toteutettu esimerkiksi uusia rakennushankkeita. Khor Fakkan on puolestaan tullut tunnetuksi kullan salakuljetuksen keskuksena. Vielä 1970-luvun alkuun saakka emiraatti sai huomattavan osan tuloistaan painattamalla postimerkkejä, jotka myytiin pääasiassa keräilijöille.^[3] Taloudellinen kehitys lähti myöhemmin liikkeelle paljolti Abu Dhabista ja Kuwaitista saadun taloudellisen tuen ansiosta.^[4]

Vuonna 2015 Sharjan asukasluku oli 1 405 843.^[3] Vuonna 2012 vastaava lukema oli arviolta 1 171 097. Vuonna 2010 Yhdistyneiden arabiemiraattien kansalaisia asukkaista oli 153 365.^[2] Suurin osa emiraatin asukkaista on ulkomaalaisia.^[4]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sharja Wikimedia Commonsissa