Salla

Kunnan keskustaajama on Sallan kirkonkylä, jossa asuu 1 622 ihmistä (31.12.2019)^[8]. Kirkonkylältä on matkaa Kemijärvelle 67 kilometriä, Kuusamoon 115 kilometriä ja Rovaniemelle noin 150 kilometriä. Venäjän Kantalahteen kirkonkylältä kertyy matkaa 214 kilometriä.

 

Suurimpia kyliä ovat Kursu, Salmivaara ja Saija, jotka olivat aikaisemmin taajamia. Kelloselässä sijaitsee Sallan kansainvälinen rajanylityspaikka. Salla on tunnettu matkailupaikkakuntana, mutta myös korkean työttömyyden alueena. Sallassa sijaitsee Sallatunturien matkailukeskus ja Poropuisto. Kunnan alueella sijaitsevat myös Oulangan kansallispuisto, joka ulottuu myös Kuusamon puolelle sekä Värriön luonnonpuisto, joka jatkuu Savukosken puolelle. Sallan alueen kautta kulkee myös valtakunnallinen UKK-retkeilyreitti.

Pääosa Sallan alueesta kuuluu Kemijoen vesialueeseen. Kunnan pohjoisosasta alkaa Vienanmereen laskeva Tuntsajoki. Sallan eteläosasta alkavat niin ikään Vienanmereen laskevan Oulankajoen latvapurot.

Sallassa on yli 800 vähintään hehtaarin laajuista järveä. Suurimmat järvet ovat Onkamojärvi, Karhujärvi, Isojärvi, Kallunkijärvi ja Kieskisjärvi.^[9]

Aatsinki, Aholanvaara, Ahvenselkä, Hautajärvi, Hietajärvi, Hirvasvaara, Isohalme, Kallunki, Kelloselkä, kirkonkylä, Kotala, Koutelo, Mälävaara, Kursu, Käsmä, Naruska, Niemelä, Oulanka, Onkamo, Pahkakumpu, Paloperä, Pulkkaviita, Saija, Salmivaara, Selkälä, Tuohikylä, Vallovaara, Varvikko, Vittikko.

Alakurtti, Korja, Kuolajärvi, Lampela, Sallansuu, Sovajärvi, Tuutijärvi, Vuorijärvi, Vuosnajärvi, Yläkurtti

Vuoden 2022 lopussa Sallassa oli 3 336 asukasta, joista 1 555 asui taajamassa, 1 710 haja-asutusalueilla ja 71:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Sallan taajama-aste on 47,6 %.^[10] Kunnassa on vain yksi taajama, Sallan kirkonkylä.^[11]

 

Syyspakkasilla Sallassa voi kuunnella ja nähdä revontulia.^[12] Sallassa on mitattu 1900-luvun sen aikainen pakkasennätys, mikä oli −50 °C. Ennätys mitattiin vuoden 1985 loppiaisena Sallan Naruskan kylässä.^[13] Naruskalla mitattiin 28. tammikuuta 1999 Suomen epävirallinen pakkasennätys -54,3°C. ^[14]

Sallan merkittävimmät luontokohteet ovat Oulangan kansallispuisto ja Tuntsan erämaa.^[15] Vuonna 2022 perustettiin Sallan kansallispuisto.^[16] Oulankajoen varressa lähellä Aholanvaaraa sijaitsevat Aholanvaaran hiidenkirnut.^[17] Aatsingin kylässä sijaitsee Petservaaran näköalatorni, mikä on moottorikelkkareitin varrella.^[18][19]

Sallan alueella on ollut asutusta jo kauan ennen nykyaikaa. Ihmiset saapuivat todennäköisesti tälle alueelle pian viimeisen jääkauden päätyttyä noin 10 500 vuotta sitten, kun Sallan jääjärvi purkautui. Kivikaudella asutus keskittyi erityisesti järvien ja tärkeiden vesireittien läheisyyteen. Sallan kansallispuiston alueella oli hyvät yhteydet sekä länteen että itään, kuten Haudanojalta Tenniöjokeen ja sieltä Kemijokeen, ja myös länteen päin kohti Onkamojärveä ja Oulankajokea sekä vanhaa Vienan Karjalaa. Esihistorialliset asuinpaikat Sallan kansallispuiston ympäristössä sijoittuvat suurempien järvien, kuten Pyhäjärven ja Onkamojärven rannoille. Vanhin tunnettu asuinpaikka, Kenttälammen asuinpaikka, on voitu ajoittaa noin 7 000 vuoden taakse saviastialöydön avulla.^[20]

Esihistoriallisia kohteita on usein hankala havaita suoraan maan pinnalta. Kivikautiset asuinpaikat eivät yleensä jätä selkeitä merkkejä maastoon, mutta niitä voidaan tunnistaa maastossa yleisimmin kuluneilta poluilta tai sortuneilta rantapenkereiltä löydettyjen esinelöytöjen perusteella. Eräs tavallinen maastossa näkyvä kohde on pyyntikuoppa tai pyyntikuoppaketju, jotka liittyvät peuran metsästykseen. Pyyntikuopat ovat suhteellisen helppoja havaita maastossa, mutta niiden tarkka ajoittaminen on haasteellista, koska peuranpyynnissä käytetyt kuopat ovat olleet käytössä kivikaudelta aina 1800-luvulle saakka. Sallan kansallispuiston alueella on esimerkiksi löydetty esihistoriallinen asuinpaikka ja pyyntikuoppakohde Latvajärven lähistöltä.^[20]

Viimeistään 1500-luvulta lähtien Sallan nykyinen alue oli osa Kuolajärven lapinkylää, joka tunnetaan myös nimellä siida. Tämän alueen asukkaat olivat metsäsaamelaisia. Termi ”metsäsaamelainen” ja lapinkyläjärjestelmä juontavat juurensa 1500-luvulle, kun Ruotsin hallinnolliset asiakirjat ja verotus alkoivat erottaa saamelaiset kahteen pääryhmään: metsäsaamelaisiin ja tunturisaamelaisiin. Tämä jako perustui heidän asuinalueisiinsa sekä elinkeinoihin ja näiden perusteella määrättyyn verotukseen. Metsäsaamelaiset asuivat omilla kausiasuinpaikoillaan metsästäen ja kalastaen, kun taas tunturisaamelaiset siirtyivät pidemmille matkoille vuotuisessa kiertokulussaan Jäämeren rannikon ja tunturien välillä, harjoittaen poronhoitoa, kalastusta ja metsästystä. Lapinkyläjärjestelmä säilyi voimassa aina 1700-luvulle saakka.^[20]

Metsäsaamelaisten elinkeino perustui vuotuiskiertoon, jossa eri vuodenajat tarjosivat erilaisia mahdollisuuksia. Kesäisin he kalastivat, syksyllä siirtyivät syyspeuranpyyntiin eli uurtoon, jonka jälkeen muuttivat talvikylään. Talvella metsästettiin majavaa, ja kevättalvella he jatkoivat peuran metsästystä talvipeuranpyynnissä eli moidassa. Metsäsaamelaiset eivät pitäneet suurta määrää poroja, vaan muutamia ajo- ja kantoporoja sekä houkutuseläimiä metsästyksessä. Talvikylät olivat keskeisiä paikkoja, joissa käytiin oikeudenkäyntejä, järjestettiin markkinoita, suoritettiin veroja ja hoidettiin kirkollisia asioita. Kuolajärven talvikylä sijaitsi Vanhan Sallan alueella Peterinselässä, nykyisen Venäjän puolella.^[20]

1600-luvulta alkaen alkoi saapua suomalaisia uudisasukkaita Kuolajärvelle. He toivat mukanaan maatalouden ja karjanhoidon perinteen, mikä toi uuden ulottuvuuden alueen elinkeinoihin. Suomalainen ja saamelainen väestö asuivat toisistaan erillään osittain elinkeinojensa vuoksi, mutta myös osin rinnakkain. Tällainen yhteiselo mahdollisti kulttuurien vaikutteiden vaihdon. Maatalouteen nojaava talonpoikainen elämäntapa toi mukanaan pysyvämpiä asuinpaikkoja, vaikka eränkäynnillä oli edelleen merkittävä rooli. Talonpojat liikkuivat laajalti alueen niityillä, asettivat ansoja ja harjoittivat kalastusta pyrkien varmistamaan elantonsa.^[20]

Kuolajärvi oli turkisaluetta. Siellä oli 19 kotakuntaa vuonna 1555. Suuren Pohjan sodan jälkeen uudisasutus laajeni. Kuolajärvi kuului vuodesta 1776 osaksi Kemijärveä, vaikka oli aikaisemmin kuulunut Kuusamoon. Hankalien ja pitkien yhteyksien vuoksi kuolajärveläiset rakensivat oman kappelin 1828 ja anoivat 1824 oikeutta Kemijärven alaiseen kappeliseurakuntaan, mikä vahvistettiin vuonna 1857. Tätä itsenäisen seurakunnan alkamista pidetään kunnan perustamisvuotena.^[21]

Kunnan nimi muutettiin 1936 Sallaksi.

Metsäteollisuus ja tukinajo toivat Kuolajärvelle sosialismin ajatuksen ja paikkakunnalla oli 1906 tukkityöläisten lakkoja. Muurmannin rata paransi Venäjän pohjois–etelä-yhteyksiä, minkä vuoksi Kuolajärvestä tuli sotatarvikkeiden kuljetusreitti Venäjälle. Vuonna 1922 Kuolajärvellä tapahtui Neuvostoliittoon siirtyneiden suomalaisten kommunistien järjestämä niin sanottu läskikapina.^[22]

1930-luvun mittaan Sallassa tehtiin niin sanottuja ”autosavottoja”, koska suuria ja hyvälaatuisia metsiä oli vedenjakajan itäpuolellakin. Savotoilta ajettiin tukit kuorma-autoilla Kemijoen vesistöön kuuluvien uomien varteen, josta ne uitettiin edelleen.^[23]

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 enemmistö siihenastisen Sallan alueesta pysyi Suomessa, mutta pinta-alaltaan suuri itäpuolisko (Vanha Salla) siirtyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Kodittomaksi jäänyt osa sallalaisista asutettiin toimintaansa jatkaneen kunnan alueelle, jossa Märkäjärven kylästä tehtiin uusi kirkonkylä ja kuntakeskus. Sellaiseksi harkittiin myös Kursua, jota saksalaiset eivät olleet polttaneet, mutta Märkäjärven katsottiin sijaitsevan keskemmällä kuntaa.^[24]

Kunta eli vahvaa nousukautta aina 1960-luvun loppuun saakka, johon asti väkiluku kasvoi ja syntyvyys oli omaa luokkaansa. Sen jälkeen alkoi suuri muuttoliike enimmäkseen Ruotsiin. Vuonna 1966 kunnassa asui yli 11 000 ihmistä. Kiihkeimmän muuton vuosina monet kylät menettivät jopa puolet asukkaistaan ja kunnan väkiluku laski rajusti, lähes puolittuen muutaman vuoden kuluessa. Monissa kylissä asukasmäärä puolittui muutamassa vuodessa. Kunnan väkiluku on laskenut vuosi toisensa jälkeen siitä lähtien. Toinen suuren muuton aalto tuli 1990-luvulla, jolloin väkiluku myös jatkoi voimakasta laskuaan. Huomattavaa on se, että esimerkiksi Kemijärven väkiluku on ollut suuren muuton ajoista noususuuntainen joinain vuosina.

Sallan kunnanjohtaja vuodesta 2014 on Erkki Parkkinen.^[6] Hänen edeltäjänsä oli Kari Väyrynen.^[25]

Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista yksitoista on keskustan hallussa kaudella 2021–2025. Perussuomalaisilla on neljä paikkaa, vasemmistoliitolla kolme paikkaa, SDP:llä kaksi paikkaa ja kokoomuksella yksi paikka.^[7]

Vuonna 2019 kunnassa oli 1067 työpaikkaa. Niistä 16 prosenttia oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 75 prosenttia palveluissa ja 8 prosenttia jalostuksessa. Työttömien osuus työvoimasta 2018 oli 14,9 prosenttia.^[8]

Sallassa naisten mediaanipalkka oli vuoden 2017 verotuksessa 1,48-kertainen miesten mediaanipalkkaan verrattuna, syinä miesvaltainen porotalous ja naisten suuri osuus korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa.^[26]

Eniten yhteisöveroa kunnassa maksavat yhteismetsät ja Sallan Osuuspankki.^[27]

Sallan asukasluku seitsenkertaistui noin sadassa vuodessa (1 479 asukasta vuonna 1860, 10 389 asukasta vuonna 1964^[21]). Sallan kunnan väestökehitys on ollut 1960-luvulta lähtien laskeva. Vuonna 1970 kunnassa asui 8 840 ihmistä. Väkiluku painui alle 4 000:n marraskuussa 2012^[28].

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2023 tilanteen mukainen.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Sallassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[30]

• Sallan seurakunta (ent. Kuolajärven seurakunta)

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Sallassa toimii Sallan helluntaiseurakunta.^[31]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Sallan alueella toimii Pohjois-Suomen ortodoksiseen seurakuntaan kuuluva Lapin ortodoksinen kappeliseurakunta.^[32]

 

Sallan kirkonkylän koulukeskuksessa on sekä Kirkonkylän koulu vuosiluokille 1.–6., Sallatunturin koulu luokille 7.–9. että Sallan lukio.^[33] Lukiota on 2010-luvulla käynyt myös joukko venäläisiä oppilaita, mikä osin vaikuttaa siihen, että koulua kannattaa ylläpitää näin pienessä kunnassa. 1960-luvulla Sallassa oli yli 10 000 asukasta ja 40 kyläkoulua.^[34]

Sallan sosiaali- ja terveyskeskus (Jungintie 3) tarjoaa arkipäivisin terveyskeskuspalveluja. Iltaisin ja viikonloppuisin kiireellistä lääkäripäivystystä tarjotaan Kemijärvellä Hyvinvointikeskus Lapponiassa, ja öisin kello 21–8 Rovaniemellä Lapin keskussairaalan päivystyksessä.^[35]

Salla on ilmoittanut sitaateissa hakevansa vuoden 2032 kesäolympialaisia, minkä ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin ilmastonmuutoksen torjunta kunnan imagon lisäksi.^[36]

• Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo
• Aholanvaaran hiidenkirnut
• Oulangan kansallispuisto

• Luettelo Sallan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma, s. 42-44.. (Suomen ympäristö 31 / 2012) Ympäristöministeriö ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Lataussivun osoite (pdf) (viitattu 1.11.2019).

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salla Wikimedia Commonsissa

• Sallan kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Sallan avainluvut
• Lapajärven kotisivut
• Kursun kyläsivut
• Esky, Etelä-Sallan KehittämisYhdistys (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kyläreitti Sallan kunnassa matkusteleville (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sallan matkailun kotisivut
• Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo