S/S Yorkbrook

South Shieldsissä rakennettu alus laskettiin vesille vuonna 1905 nimellä Solo ja nimettiin uudelleen Yorkbrookiksi 1929. Vuonna 1935 laiva siirtyi parin vuoden ajaksi Viron lipun alle. Tammikuussa 1939 se upposi ilmaiskun jälkeen Barcelonan satamassa. Vuotta myöhemmin Espanjan sisällissodan voittaneet nationalistit nostivat Yorkbookin ylös ja ottivat sen korjaustöiden jälkeen käyttöön nimellä Castillo Monteagudo. Vuonna 1952 alus nimettiin vielä kerran uudelleen Vicente Suareziksi ja romutettiin lopulta 1970.^[1]

Yorkbrookin asekuljetuksista on paljon ristiriitaisia tietoja, mutta alus teki syksyn 1936 ja kevään 1937 välillä kolme Suomen ja Espanjan välistä matkaa, jotka vuonna 1967 ilmestyneissä muistelmissaan vahvistaa myös Merimies-Unionin silloinen puheenjohtaja Niilo Wälläri. Helsingistä lähteneen laivan määräasatamia Espanjassa olivat kahdella ensimmäisellä kerralla Barcelona ja viimeisella matkalla Baskimaalla sijaitseva Santander.^[2] Yorkbrook purjehti tuolloin virolaisen Usalduühing Jakobsen & Ko -yhtiön omistuksessa Pärnu kotisatamanaan.^[1]

Tasavaltalaisille myydyn sotamateriaalin järjesti saksalainen asekauppias Joseph Veltjens, vaikka natsi-Saksa kuului Espanjan sisällissodan vastapuolen, kenraali Francon johtamien kansallismielisten tukijoihin. Asekaupoissa hän käytti hyväkseen Suomessa vaikuttaneen toisen saksalaisen asekauppiaan Willi Daugsin bulvaaniyhtiötä Oy Transbaltic Ab, joka osti aseita myös hänen myöhemmin ostamaltaan Oy Tikkakoski Ab:lta. Viranomaisten hämäämiseksi virallisiin asiapapereihin merkittiin niiden määränpääksi Jemenin kuningaskunnassa sijaitseva Al Hudaydahin satama ja ostajaksi imaami Yahya Muhammad Hamid ed-Din. Suomesta hankittujen aseiden lisäksi Espanjaan vietiin Saksan kautta ostettua sotamateriaalia, joka kuitenkin laivattiin aluksi Helsinkiin.^[2]

Elokuussa 1936 solmitun puuttumattomuussopimuksen johdosta Espanja oli aseidenvientikiellossa, joten kuljetukset piti hoitaa salaisesti.^[2] Yorkbrookin asekuljetukset tulivat kuitenkin Suomessa julkisuuteen keväällä 1937, jolloin SDP:n kansanedustaja K. H. Wiik sai niistä vihiä ja otti asian esille eduskunnassa, luullessaan aseiden olevan matkalla kansallismielisille. Kun Wälläri selvitti Wiikille asioiden todellisen laidan, tämä pysyi jatkossa hiljaa.^[3] Tämän jälkeen Yorkbrookin matkasta kirjoitti useaan otteeseen vasemmistolainen kulttuurilehti Tulenkantajat, joka sekin erehtyi luulemaan aseiden olevan menossa kapinallisille. Lehti piti tapausta virheellisesti suorana todisteena Suomen puolustuslaitoksen ja suojeluskuntajärjestön asekaupoista Francon fasistien kanssa.^[4]

Kolmen Suomesta lähetetyn aselasti lisäksi Veltjens järjesti Espanjaan myös neljännen kuljetuksen, jonka välikäsinä hän käytti ruotsalaisia liikemiehiä. Allegro-nimisellä aluksella vietiin Gdyniasta keväällä 1937 aseita ja ammuksia Barcelonaan, mutta kun lasti saapui perille, huomaisivat tasavaltalaiset, että 13 000 kuljetuslaatikosta ainoastaan 1 000 sisälsi asemateriaalia ja loput oli täytetty tiilillä. Ruotsalainen merikapteeni Erik Ericsson puolestaan väitti vuonna 1939 ilmestyneessä kirjassaan, että hän vaihtoi tiilet aseiden tilalle yhdessä suomalaisten kommunistien kanssa, kun Saksasta saapunut lasti odotti laivaustaan Helsingin satamassa. Operaatio tehtiin, koska pelättiin, että kuljetus olisi voinut päätyä kansallismielisten käsiin. Ericssonin mukaan aseet toimitettiin myöhemmin perille ranskalaisella aluksella Ahvenanmaan Eckeröstä. Hänen kertomustensa todenperäisyyttä ei kuitenkaan ole voitu vahvistaa. 1940-luvun puolivälissä Ruotsin lehdistö kirjoitti laajasti Allegron tekemistä asekuljetuksista, käsitellen samalla myös Yorkbrookia ja suomalaisten asekauppoja.^[5]

Yorkbrook lähti ensimmäisen kerran Helsingistä kohti Espanjaa syyskuussa 1936.^[2] Ranskalaisen L'Oeuvre-lehden helmikuussa 1940 julkaiseman artikkelin mukaan lastina oli saksalaisten salaisesti Suomessa varastoimia vanhentuneita ammuksia, jotka Joseph Veltjens myi tasavaltalaisille Saksan silloisen ilmailuministerin Hermann Göringin toimeksiannosta. 25 miljoonan Ranskan frangin kauppasumma talletettiin ruotsalaiseen pankkiin. Göring kuitenkin ilmoitti aluksesta Espanjan kansallismielisille, joiden oli tarkoitus kaapata Yorkbrook, mutta laiva pääsi lopulta suunnitelmien mukaisesti perille Barcelonaan.^[6]

Toinen asekuljetus tehtiin joulukuussa 1936. Espanjan hallituksen edustajana siitä oli Helsingissä neuvottelemassa sosialistipoliitikko José Calviño Ozores ja kaupan rahoittajana ilmeisesti toimi tasavaltalaisia tukenut Neuvostoliitto.^[6] Barcelonaan laivattu lasti käsitti 400 japanilaisvalmisteista kivääriä ja kaksi miljoonaa patruunaa, 88 kranaatinheitintä ja 15 000 kranaattia, 400 Suomi-konepistoolia ja 860 000 patruunaa, 230 Colt-konekivääriä, kolme Kruppin valmistamaa kanuunaa sekä 12 kenttäkanuunaa ja 18 000 kranaattia.^[6] Laivan mukana oli myös 42 japanilaisvalmisteista 75 VK 98 -vuoritykkiä, jotka ostettiin suojeluskuntajärjestöltä. Se puolestaan oli saanut tykit vuoden 1918 sisällissodan aikana sotasaaliina punakaartilta.^[7] Joidenkin tietojen mukaan lastina oli Tikkakoski Oy:tä ostettujen konepistoolien ohella myös Lahti-Saloranta-pikakiväärejä,^[2] mutta espanjalaisissa tasavaltalaisten aseistusta koskevissa lähteissä niitä ei mainita. Samojen lähteiden mukaan baskiarmeijalle päätyneet Suomi-konepistoolit myytiin virallisesti Viroon.^[8]

Viimeiselle Helsingistä Espanjaan suuntautuneelle matkalleen Yorkbrook lähti 22. helmikuuta 1937. Sen määränpäänä oli nyt Barcelonan sijasta Biskajanlahden rannalla sijaitseva Santander. Kansainvälisen kuljetustyöntekijöiden liiton ITF:n hollantilainen puheenjohtaja Edo Fimmen otti Niilo Wälläriin yhteyttä ennen aluksen lähtöä ja pyysi tätä palkkaamaan laivaan luotettavan radistin, pelätessään kapteenin ohjaavan laivansa kansallismielisten käsiin. Ajatuksena oli, että radiosähköttäjä ottaa yhteyttä tasavaltalaisiin, joiden alukset sitten saattaisivat Yorkbrookin turvallisesti perille.^[2]

Varotoimista huolimatta alus kuitenkin joutui Biskajanlahdella kapinallisten haltuun, kun viholliselle myymistään aseista katumapäälle tullut Joseph Veltjens oli paljastanut tietonsa nationalisteille. Yorkbrookin vallannut risteilijä Canarias yritti 4. maaliskuuta siepata myös linjalaiva Galdamesin, joka oli matkalla Ranskan Bayonnesta Espanjan Baskimaalle. Machichacon niemen edustalla Canarias joutui taisteluun linjalaivaa saattaneiden baskilaivaston aseistettujen troolareiden kanssa, jolloin Yorkbrook pääsi pakenemaan. Laiva saapui lopulta vuorokautta myöhemmin kalastusalusten turvaamana Bormeon satamaan, jossa sen lasti purettiin.^[2][7]