Luettelo operaatio Exporterin joukoista

Operaation komentajana oli Britannian Lähi-idän joukkojen komentaja kenraali Archibald Wavell ja hänen apunaan Palestiinan ja Transjordanian sotilaskomentaja brittiläinen kenraali Henry Maitland Wilson.

Etelä-Syyrian ja Libanonin valtausta varten olivat seuraavat joukot (18. kesäkuuta Australian I armeijakunnaksi), joiden komentajana oli kenraaliluutnantti John Lavarack:

Australian 7. divisioona (kenraalimajuri John Lavarack 18. kesäkuuta saakka ja sen jälkeen kenraalimajuri Arthur Allen)

• Australian 21. prikaati (prikaatikenraali Jack Edwin Stawell Stevens)
  • 2/14th Battalion
  • 2/16th Battalion
  • 2/27th Battalion
• Australian 25. prikaati (prikaatikenraali Alfred Baxter-Cox, 22. kesäkuuta alkaen prikaatikenraali E. C. P. Plant)
  • 2/25th Battalion
  • 2/31th Battalion
  • 2/33th Battalion
• Australian 17. prikaati (28. kesäkuuta alkaen, prikaatikenraali Stanley Savige)
  • 2/3rd Battalion
  • 2/5th Battalion
  • 2/2nd Pioneer Battalion
• Divisioonajoukot
  • 6th Divisional Cavalry
  • 9th Divisional Cavalry
  • Tykistöjoukot (tykistökomentaja prikaatikenraali Frank Berryman)
    • 2/4th Field Regiment
    • 2/5th Field Regiment
    • 2/6th Field Regiment
    • 2/2nd Antitank Regiment
    • 57. kevyt ilmatorjuntarykmentti (vahvennuksena)
  • 2/3rd Machine Gun Battalion
  • Royal Scots Greys and The Staffordshire Yeomanry (mekanisoitu rykmentti, joka oli siirretty brittiläisestä 1. ratsuväkidivisioonasta)
  • komppania The Royals -rykmentistä (brittiläinen 1. ratsuväkidivisioona)
  • C pataljoona SSB

Gentforce, joka aktivoitiin 12. ja lakkautettiin 18. kesäkuuta kenraalimajuri Paul Legentilhomme (oik. Paul Louis Le Gentilhomme), joka haavoittui 12. kesäkuuta, ja prikaatikenraali Wilfrid Lewis Lloyd

Brittiläinen 6. jalkaväkidivisioona (perustettu 18. kesäkuuta komentajanaan kenraalimajuri John Fullerton Evetts)

• Brittiläinen 16. jalkaväkiprikaati (20. kesäkuuta alkaen, prikaatikenraali Cyril Lomax)
  • King's Own Royal Regiment II pataljoona
  • Leicestershire Regiment II pataljoona
  • Queen's Royal Regiment II pataljoona
• Brittiläinen 23. jalkaväkiprikaati (29. kesäkuuta alkaen, prikaatikenraali Alexander Galloway)
  • Durham Light Infantry I pataljoona
  • Tšekkoslovakian 11. jalkaväkipataljoona
  • Border Regiment IV pataljoona
• Intian 5. prikaati (prikaatikenraali Wilfrid Lewis Lloyd ja everstiluutnantti L. B. Jones Lloydin ollessa Gentforcen komentaja)
  • Royal Fusiliers I pataljoona
  • 1st Punjab Regiment III pataljoona
  • 6th Rajputana Rifles IV pataljoona
• 1. kenttätykistörykmentti (engl. 1st Field Regiment, Royal Artillery)
• 18th Field Company Bombay Sappers and Miners (pioneerikomppania)

Vapaan Ranskan 1. divisioona (kenraalimajuri Legentilhomme)

• prikaati d’Orient
  • 1. merijalkaväkipataljoona
  • 2. merijalkaväkipataljoona
  • 13. Muukalaislegioonan kevyt prikaati
  • kenttätykistöpatteri (4 x 75 mm)
  • panssarivaunukomppania (9 vaunua)
  • panssarintorjuntakomppania
  • komppania merijalkaväkeä
• ratsuväki (300 sotilasta)

Kokoonpanoista on jätetty pois pioneeri, viesti ja huoltoyksiköt. Divisioonan kahden oman pioneerikomppanian lisäksi sitä oli vahvennettu yhdellä komppanialla. Divisioona joukkoihin liitetyt kaksi jalkaväkipataljoonaa, konekivääripataljoona sekä 9. ratsuväkirykmentti olivat puutteellisesti varustettuja. Jalkaväkipataljoonat muun muassa vastaanottivat kuljetuskalustonsa vasta 17. kesäkuuta.

Vapaan Ranskan joukkoihin liitettiin myöhemmin kolme pataljoonaa senegalilaisia ja toinen patteri, jolloin divisioonaan voitiin muodostaa toinen prikaati.

Öljyputken varmistamisen sai vastuulleen Habforce, jonka komentajana oli kenraalimajuri John George Walters Clark.

• Brittiläinen 4. ratsuväkiprikaati (Brittiläisestä 1. ratsuväkidivisioonasta, kenraalimajuri James Joseph Kingstone 24. kesäkuuta saakka ja sitten kenraalimajuri J. G. E. Tiarks 29. kesäkuuta alkaen)
  • Household Cavalry Regiment
  • North Somerset Yeomanry
  • Royal Wiltshire Yeomanry
• Essex Regiment I pataljoona
• Arabilegioonan mekanisoitu rykmentti
• 237. kenttätykistöpatteri
• australialainen panssarintorjuntakomppania
• 169. kevyt ilmatorjuntapatteri

Intian 10. divisioona kenraalimajuri William Slim

• 13th Duke of Connaught's Own Lancers
• 157. kenttätykistörykmentti
• Intian 21. jalkaväkiprikaati (prikaatikenraali Charles Joseph Weld)
  • 2/10th Gurkha Rifles
  • 2/4th Gurkha Rifles
  • 4/13th Frontier Force Rifles
• Intian 25. jalkaväkiprikaati (prikaatikenraali Ronald Gervase Mountain)
  • 1/5th Mahratta Light Infantry
  • 2/11th Sikh Regiment
  • 3/9th Jat Regiment
  • 2/8th Gurkha Rifles (vahvistuksena Intian 20. jalkaväkiprikaatista)

Osasto oli suoraan Irakiin sijoitettujen brittijoukkojen komentajan kenraaliluutnantti Edward Quinanin alaisuudessa.

• Intian 20. jalkaväkiprikaati (Intian 10. jalkaväkidivisioonasta, prikaatikenraali Donald Powell)
  • 2/7th Gurkha Rifles
  • 3/11th Sikh Regiment
• Intian 17. jalkaväkirykmentti (prikaatikenraali Douglas Gracey)
  • 1/12th Frontier Force Regiment
  • 5/13th Frontier Force Rifles

Syyrian ja Libanoniin sijoitettujen joukkojen komentajana oli kenraali Henri Dentz ja hänen apulaisenaan kenraali de Verdilhac. Kolme aluekomentajaa olivat Damaskoksessa kenraali Delhomme, Beirutissa kenraali Beucler ja Aleppossa eversti Rottier. Ilmavoimien komentajana oli kenraali Jennequin.

Syyriassa oli Vichyn Ranskalla joukkoja seitsemästä vakinaisesta jalkaväkirykmentistä. Nämä olivat Muukalaislegioonan 6. rykmentti, Marokon 1. rykmentti, Tunisian 16. rykmentti, Senegalin 17. rykmentti, Algerian 22. rykmentti, 24. siirtomaarykmentti ja Algerian 29. rykmentti. Yhteensä joukkoja oli 18 pataljoonaa, joista neljä muukalaislegioonasta. Jalkaväen lisäksi oli kaksi panssarivaunurykmenttiä (ransk. Chasseurs d'Afrique), joista kumpaankin kuului 45 kappaletta kahdentoista tonnin Renault 35 panssarivaunuja aseistuksenaan 37 millimetrin tykit. Tykistöä joukoilla oli kaikkiaan 30 patteria. Vakinaisen väen lisäksi oli yksitoista pataljoonaa Lähi-idän joukkoja, joiden taistelukyky ei ollut paras mahdollinen.^[1]

Taistelutoimien alkaessa Algerian joukkoihin kuuluvat Spahit sekä toinen rykmenteistä olivat rannikolla ja loput algerialaisista Khirben ja Kiamin alueilla. Baniasista itään oli Senegalin 17. rykmentti ja osa panssarivaunuista ja -autoista. Yksi komppania I pataljoonasta vetäytyi Baniasta ja II pataljoona vetäytyi Sheikh Meskinestä, jolloin sen vahvuus oli pudonnut 350 mieheen. III pataljoona miehitti Kuneitraa.^[1]

Beirutiin ja Tripoliin oli sijoitettu pieni laivasto-osasto amiraali Gautonin La Division Navale du Levant. Siihen kuuluivat hävittäjät Guépard ja Valmy, kolme sukellusvenettä, partioalus, miinalaiva ja sluuppi. Osastoa täydennettiin kolmannella hävittäjällä Vauquelin, joka lähti Marseillesta 8. kesäkuuta.^[2]

Ilmavoimat oli sijoitettu seuraavasti^[3]:

• Rayakissa 6. hävittäjärykmentin III laivue (ransk. Groupe de Chasse III/6), jossa 25 kappaletta Dewoitine D.520 -hävittäjä ja pommituslentotykmentti 39 I laivue (ransk. Groupe de Bombardament I/39), jossa kolme kappaletta Martin M167F -koneita sekä tiedustelulentolaivue 592 (ransk. Escadrille de Observation 592) kuudella Potez 25TOE -konetta
• Estabelissa GC I/7, jossa kaksitoista Morane-Saulnier M.S.406 -hävittäjää
• Madjalounissa GB I/39, jossa kymmenen Martin M167F, sekä EB 3/39 kuudella MB200-konetta
• Damaskos-Mezze GR II/39, jossa kaksitoista Potez 63-11-konetta, ja EO 594 kuudella Potez 25TOE
• Aleppo-Nerab GC I/7, jossa kuusi Morane-Saulnier M.S.406 hävittäjää, GAO 583, jossa viisi Potez 63-11, sekä EO 593 kuusi Potez 25TOE
• Palmyra EO 595 kuusi Potez 25TOE
• Deir ez Zor EO 596 neljä Potez 25TOE
• Tripoli 19S (laivaston ilmavoimat) viisi Loire 130 -konetta

• Playfair, I. S. O.: The Mediterranean and Middle East Volume II The Germans come to the help of their Ally (1941). Uckfield, Sussex: The Naval & Military Press Ltd, 2004. ISBN 1-845740-66-1 (englanniksi)
• Shores, Christopher: Dust Clouds in the Middle East - The Air War for East Africa, Iraq, Syria, Iran and Madagascar, 1940-1942. Lontoo: Grub Street, 2010. ISBN 978-1-898697-37-4 (englanniksi)