Djent

Termin "djent" ja siihen yhdistettävän musiikkityylin synty ovat tapahtuneet eriaikaisesti. Kun jo Meshuggahin None EP:llä (1994) on kuultavissa musiikkityylille nimen antanutta kitarasoundia ja sille ominaista rytmiikkaa, näyttää Google Trends ensimmäisen termillä tehtyjen hakujen tapahtuneen vasta vuoden 2009 tienoilla. Yhtyeen ennen vuotta 1994 julkaistut Meshuggah (EP) (1989) sekä kokopitkä albumi Contradictions Collapse (1991) olivat vielä pääosin thrash-metallia.

Djentin tyylilliseen syntyyn ja kehitykseen vaikutti merkittävästi niin sanottujen laajennetun äänialan omaavien kitaroiden tuleminen kuluttajamarkkinoille. Vuonna 1990 Ibanez julkaisi 7-kielisen mallinsa Ibanez Universe 7 (UV7), jossa standardimallisen 6-kielisen kitaran matalimman E-kielen alle oli lisätty vielä matalampi B-kieli. Meshuggah äänitti albuminsa tällä kitaralla vuoden 1994 None EP:stä vuoden 2002 Nothing-julkaisuun saakka. Myös Korn käytti kyseistä kitaraa debyyttialbumillaan Korn (1994), joka on eräs nu-metal-musiikkityylin alulle panneista julkaisuista.

 

Meshuggahin katsotaan popularisoineen genrelle ominaisen matalavireisen kitarasoundin sekä synkopoivan rytmiikan, joskin yhtyeen jäsenet kiistävät itse keksineensä termiä. Meshuggahin rumpali Tomas Haake kertoo yhtyeen ymmärtävän monien muiden djent-yhtyeiden ottaneen vaikutteita heiltä ja kertoo kunnioittavansa tätä.^[5] Djent-sanan käytön alkuperän voi jäljittää metalliyhtye Peripheryn kitaristi Misha Mansooriin, joka muistelee haastattelussa törmänneensä termiin online-foorumilla keskustellessaan Meshuggahin kitaran soinnista^[6]. Haastattelussa Mansoor ja Marc Okubo, yhtyeen Veil of Maya kitaristi, liittää kitarasoundin erityisesti Meshuggahin kappaleeseen "Aztec Two-Step".

Djentin kehitys, suosio ja leviäminen on merkittäviltä osin seurausta internetistä sekä kotistudioiden yleistymisestä. Peripheryn toinen kitaristi Jake Bowen kuvailee asiaa seuraavasti:

"Kaikki alkoi Meshuggahista, eikä heillä ollut tietoa siitä, että he aloittavat jotain, he tekivät sitä mitä tekivät ja he ovat uskomaton yhtye, eikä kukaan pysty koskemaan, tulemaan lähelle tai lähellekään kuulostamaan heiltä. Mutta suurin osa skenestä alkoi internetissä -- Olen huomannut, että nämä bändit, jotka yrittävät olla 'djent', ottavat vai yhden tai kaksi juttua soundista eivätkä tajua, että kyse on jostain paljon monipuolisemmasta.^[7]

Kuten Meshuggah, monet fanien ja yleisön djentiksi luokittelemat yhtyeet eivät itse luokittele musiikkiaan ensisijaisesti djentiksi.^[8][9][10]

Online-foorumi www.got-djent.com (Arkistoitu – Internet Archive) listaa sivuillaan käyttäjiensä maun perusteella suosituimmat djent-yhtyeet.^[11] Foorumin viisi suosituinta yhtyettä ovat Periphery, Animals as Leaders, TesseracT, Meshuggah sekä Vildhjarta.

Yhdysvaltalainen Periphery julkaisi yhtyeen nimeä kantavan debyyttialbuminsa vuonna 2010, jota seurasi vuonna 2012 Periphery II: This Time It’s Personal. Clear EP:n (2014) jälkeen yhtye on julkaissut viisi albumia; Juggernaut: Alpha sekä Juggernaut: Omega (2015), Periphery III: Select Difficulty (2016), Periphery IV: Hail Stan (2019) ja Periphery V: Djent Is Not a Genre (2023).

 

Niin ikään yhdysvaltalaisen Animals as Leadersin musiikki on sekoitus useita tunnistettavia musiikkityylejä. Säveltäjä-kitaristi Tosin Abasin johtama trio yhdistelee elementtejä niin metalista, klassisesta musiikista kuin jazzista. Yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Animals as Leaders vuonna 2009, jonka jälkeen heiltä on ilmestyneet levyt Weightless (2011) ja The Joy of Motion (2014). Yhtyeessä ei ole laulajaa, vaan sen musiikki on täysin instrumentaalista.

Vuonna 2003 perustettu brittiläinen TesseracT on vuoteen 2016 mennessä julkaissut kolme studioalbumia, One (2011), Altered State (2013) ja Polaris (2015), sekä kaksi EP:tä Concealing Fate (2010) ja Perspective (2012).

Vuonna 1987 perustettu Meshuggah on vuoteen 2016 mennessä julkaissut seitsemän kokopitkää albumia ja kuusi EP:tä. Yhtye teki sopimuksen saksalaisen Nuclear Blast -levy-yhtiön kanssa, joka julkaisi yhtyeen debyyttialbumi Contradictions Collapsen vuonna 1991. Seuraava kokopitkä albumi Destroy Erase Improve julkaistiin vuonna 1995, joka oli tyylillinen irtiotto debyyttialbumin trash-hengestä. Vuoden 1998 Chaospherea seurannut Nothing-albumi julkaistiin vuonna 2002 ja siitä tehtiin uudelleenäänitetty ja -masteroitu julkaisu, joka julkaistiin vuonna 2006. Meshuggahin kaksi viimeisintä kokopitkää julkaisua, obZen (2008) ja Koloss (2012) sijoittuivat Suomen myyntilistoilla sijoille 21 ja 7. Yhtyeen vuonna 2005 julkaisema konseptialbumi Catch ThirtyThree herätti yleisössä kohua siinä käytettyjen ohjelmoitujen rumpujen vuoksi. Yhtye on julkaissut myös kaksi live-DVD:tä, sekä kokoelma-albumin Rare Trax.

Ruotsalainen Vildhjarta perustettiin vuonna 2005. Yhtye julkaisi EP:n Omnislash vuonna 2009. Vildhjarta teki levytyssopimuksen Century Media Recordsin kanssa vuonna 2011 ja julkaisi samana vuonna debyyttialbuminsa Måsstaden, jota seurasi albumi Thousands of Evils vuonna 2013. Yhtye on lanseerannut leikkimielisesti oman musiikkiaan kuvaavan termin "thall".

Sumerian Records on vuonna 2006 perustettu yhdysvaltalainen levy-yhtiö. Yhtiö on tunnettu progressiivisen metallin, erityisesti djentin julkaisijana ja sen rosteriin kuuluvia yhtyeitä ovat muun muassa Periphery, Veil of Maya, After the Burial sekä Born of Osiris.

Vaikka djentille tyypillisiä musikaalisia elementtejä, kuten matalalle viritettyjä kitaroita sekä rytmistä synkopoivuutta ja polyrytmisyyttä, tavataan muissakin musiikkityyleissä, on djentille silti muodostunut ominainen soundi, josta se on verrattain helppo tunnistaa. Vaikka monet yleisön djentiksi luokittelemat yhtyeet eivät itse käytä termiä kuvaillessaan musiikkiaan, yhdistää niitä kuitenkin juuri edellä mainitut elementit.

Kuten termin djent syntyhistoriakin kertoo, on juuri tietynlainen kitarasoundi tärkeä genreä määrittelevä ominaisuus. Termi kuvaa matalavireistä, voimakkaasti särötettyä ja kämmensyrjävaimennettua staccato-iskua, joka on hyvin raskas, rouhea, ja joka matalan vireen ja äänenvärinsä vuoksi toimii usein ennemmin perkussiivisena, kuin harmonisena tai melodisena sävelenä. Useat kitaristit käyttävät extended range - eli laajennetun äänialan omaavia kitaroita, joissa on perinteisen kuuden kielen sijasta seitsemän kieltä tai enemmän. Heavy metallille tyypillisen voimasoinnun käyttö on djentissä harvinaisempaa, sillä kitaroiden matalan vireen vuoksi voimasointu puuroutuu ja sävelkorkeudet käyvät hankalasti erotettaviksi. Sen sijaan urkupistettä tavataan djentissä usein, urkupisteen muodostuessa kitaran vapaasta alimmasta kielestä kielen yläpuolisten sävelten toimiessa melodiaääninä.

Tutkimuksessaan Meshuggahin musiikin rytmiikasta ja metriikasta Jonathan Pieslak esittää näiden musiikin osatekijöiden koostuvan pääosin kolmesta tekijästä: laaja-alaisista epätyypillisistä tahtilajeista, yhdistellystä metriikasta sekä metrisistä päällekkäisyyksistä.^[12] Epätyypillisiä tahtilajeja ja yhdisteltyä metriikkaa tavataan esimerkiksi Meshuggahin kappaleessa "Stengah", jonka riffissä, kappaleen kohdassa 0:16 – 0:48, kuullaan kitaran, basson ja bassorummun soittavan ensin viisi kertaa tahtilajissa 11/8 kulkevan riffin, jota seuraa 9/8 tahtilajissa oleva riffi.^[12] Riffin päällä oleva, 4/4-tahtilajissa soiva symbaali ikään kuin sitoo epätyypillisistä tahtilajeista koostuvan riffin yhdeksi kokonaisuudeksi, joka päättyessään toistuu. Tällöin voidaan puhua myös polyrytmeista.

Myös synkopoivuus on djentissä käytetty rytminen keino. Yksinkertaisimmillaan synkooppi tarkoittaa tahdin normaalisti painottoman osan painotusta. Djentissä iskut tapahtuvat usein, ja runsain mitoin, tahdin painottomilla osilla.

Yllä kuvattu rytminen kompleksisuus on ominaista djentille, eikä vastaavanlaista rytmiikan ja metriikan käyttöä tavata juuri muissa metallin alalajeissa.

Erotuksena muihin laajennetun äänialan ja enemmän kuin kuusi kieltä sisältäviin kitaroihin, joita on käytetty muun muassa klassisessa musiikissa ja jazzissa, yhdistää heavy metalissa käytettyjä kitaroita äänialan laajentaminen pääasiassa alaspäin. Niinpä 7-kielisen kitaran matalin kieli standardivirityksessä on kontra-B (B1=61,74 Hz), 8-kielisen kontra-F# (F#1=46,25 Hz) ja 9-kielisen kontra-C# (C#1=34,65 Hz). 6-kieliset kitarat eivät kuitenkaan ole kadonneet heavy metalista, ja laajennetun äänialan omaavien kitaroiden käyttö liittyykin lähinnä tiettyihin metalin alalajeihin.

Laajennetun äänialan omaavien kitaroiden rakenne poikkeaa 6-kielisistä kitaroista. Yhden tai useamman lisätyn kielen vuoksi sekä otelauden että kitaran mikrofonin tulee luonnollisesti olla leveämpi. Optimaalisen soittotuntuman vuoksi alimpien kielten tulee olla paksumpia. Monen 7-kielisen kitaran mensuuri on sama kuin 6-kielisissä kitaroissa, mutta kielten jännitteen vuoksi 8- ja 9-kielisten kitaroiden mensuurin on oltava 6- ja 7-kielisiä kitaroita pidemp: esimerkiksi Fender Stratocasterin tai Gibson Les Paulin mensuuri eli kielen soiva pituus on noin 25 tuumaa, on Ibanezin RG2228-mallilla pituutta vastaavasti 27 ja M8M-mallilla 29,4 tuumaa.^[13]

Meshuggahin kitaristi Mårten Hagström kuvailee 8-kielisen kitaran luonnetta Guitar Player -lehdessä seuraavasti:

"8-kielinen kitara toimii aivan eri tavoin kuin viritettäessä alas 7-kielisen kitaran universumiin. Siitä tulee kokonaan eri kitara. Se on erittäin fyysinen – kuin soittaisi bassoa – siten, että riffit ovat yleensä reaktoita käsiin ja ruumiiseen. Lisäksi 8-kielisen kitaran ääniala on suurempi. 7-kielinen kitara tuntuun niin pieneltä, että se hämmentää minua. 6-kielinen tuntuu ukulelelta!"^[14]

Meshuggah vaihtoi 7-kielisen Ibanezin UV7-mallin 8-kielisiin erikoisvalmisteisiin kitaroihin, kun ruotsalainen soitinrakentaja Fredrik Nevborn sai soittimet valmiiksi Nothing-albumin julkaisukiertuetta varten vuonna 2002. Ibanez julkaisi vuonna 2003 oman 8-kielisen RG8-mallinsa, ja on julkaissut myös kaksi Meshuggahin nimikkomallia, Ibanez M8M:n, sekä edullisemman Ibanez M89M:n. Myös Animals as Leaders -yhtyeen Tosin Abasi on saanut Ibanezilta nimikkokitaransa, kun yhtiö julkaisi vuonna 2013 TAM 100 -mallinsa.