Metalcore

Metalcoressa on metallille tyypillisiä kitarariffejä ja taitavaa soittotaitoa, sekä sisältää hardcorelle tyypillistä asennetta ja raakuutta. Metalcore-kappaleet ovat usein keskitempoisia ja sisältävät breakdowneja. 2000-luvun yhdysvaltalaiselle metalcorelle ovat tyypillisiä melodiset lauluosuudet ja ruotsalaisesta death metalista vaikutteita ottaneet riffit (jotkut bändit).^[1]

Melodic metalcore on fuusiogenre, joka yhdistää metalcorea ja melodista death metallia. Siinä vaikuttavat instrumentaaliset melodiat, metalcorelle tyypilliset breakdownit ja tupla-kitaraharmoniat. Puhtaaseen laulamiseen yhdistetään örinää. Yleensä melodic metalcore -yhtyeet ovat ottaneet vaikutteita ruotsalaisista melodinen death metal yhtyeistä, kuten At the Gates, Arch Enemy, In Flames ja Soilwork.

Yleensä metalcoreyhtyeitä on luokiteltu myös melodiseksi metalcoreksi, kuten Killswitch Engage, Trivium, All That Remains, Atreyu, Bullet for My Valentine, Caliban Darkest Hour, As I Lay Dying, The Devil Wears Prada ja August Burns Red.

Pääartikkeli: Deathcore

Deathcore on death metalista vaikutteensa ottanutta metalcorea. Se on hyvin lähellä perinteistä death metalia, joskin deathcorekappaleet ovat usein metalcorelle tyypillisen keskitempoisia ja tyylilajia edustavien yhtyeiden jäsenet eivät edusta metallille tyypillistä pukeutumistyyliä. Deathcoressa musiikin soundi on bassovoittoista ja laulu on hyvin matalaa murinaa.^[1]

Deathcoreyhtyeitä: Whitechapel, Thy Art Is Murder, Suicide Silence ja Chelsea Grin^[1]

Pääartikkeli: Mathcore

Mathcoren piirteitä ovat vaikeat ja kappaleissa usein vaihtuvat tahtilajit, nopeatempoisen blastbeat-osuudet, monimutkaiset kitarariffit, kireä lauluääni ja kompleksiset kappalerakenteet.^[1]

Mathcoreyhtyeitä: vanha Architects, Iwrestledabearonce, Protest the Hero^[1]

Pääartikkeli: Nintendocore

Nintendocore yhdistää metalcoreen 8-bittisen videopelimusiikin äänimaailmaa. Alatyylilajin nimi on peräisin Horse the Band -yhtyeeltä.^[1]

Nintendocoreyhtyeitä: Horse the Band, Enter Shikari^[1]

Crabcore on musiikillisesti lähellä mathcorea, mutta lisää siihen sille tyypillisiä piirteitä kuten discobiittiä ja punkkomppia. Crabcoressa käytetään erilaisia laulutyylejä kuten murinaa ja Autotune-efektillä kyllästettyä laulua. Crabcoreyhtyeiden live-esiintymisille ovat tyypillisiä liikkeet, joita yhtyeiden jäsenet esittävät soittamisensa lomassa kuten alatyylilajille nimensä antanut taskuravun liikkumista muistuttava kyykistyminen.^[1] Crabcore sekoitetaan usein electronicoreen, koska kummatkin tyylilajit ovat melkein samanlaisia, paitsi että electronicore on elektronisempaa kuin crabcore.

Crabcore-yhtyeitä: Attack Attack!, One Morning Left^[1]

Yhdysvaltalainen Judge oli ensimmäinen määriteltävissä oleva metalcore-yhtye yhdistäessään heavy metalin ja perinteisen hardcoren, kuulostamatta silti thrash metalilta. Tämä yhdistelmä otti hyvin tuulta purjeisiinsa, ja jo ennen Judgen ensimmäistä albumia (Those Who Fear Tomorrow), oli yhtye nimeltä Integrity perustettu. Ensimmäiset metalcore-kappaleet olivat tyyliltään samankaltaisia kuin New York hardcoressa, mutta poikkesi rumpalin tuplabassorumpujen käytöstä. Näin saatiin aikaan voimakkaampi ääni, ja myös lauluääni muuttui karheammaksi.^lähde?

Muita varhaisia metalcoreyhtyeitä olivat Suicidal Tendencies, Earth Crisis ja Agnostic Front.^[1]

Eräillä 1990-luvun aikana valtavirtasuosiota saaneilla metalliyhtyeillä oli suurta vaikutusta metalcoreen. Esimerkiksi Pantera-yhtyeelle tyypilliset riffit vaikuttivat metalcoren breakdowneihin. Myös Faith No Moren lauluosuuksista otettiin tyylilajiin vaikutteita.^[1]

1990-luvun loppupuolella Biohazardin, Hatebreedin ja Pro-Painin kaltaiset yhtyeet tulivat suosituiksi. Niiden musiikki oli pohjimmiltaan hardcorea, mutta se oli soitettu selkeästi metallisella otteella.^[1]

2000-luvun alusta monet yhdysvaltalaiset yhtyeet alkoivat yhdistämään aikaisempaan metalcoreen ruotsalaisesta melodisesta death metalista (esimerkiksi At the Gates ja In Flames) muistuttavia riffejä ja melodisia lauluosuuksia. Tätä tyyliä edustavat muun muassa Killswitch Engage, All that Remains, God Fordib^[1] ja Unearth. Poison the Well teki tästä risteytyksestä suosittua.^lähde? Metalcoren kaupallinen menestys on kasvanut suunnattomasti näiden yhtyeiden myötä^[1], ja nyttemmin myös levy-yhtiöt ovat kiinnostuneet tästä tyylilajista. Esimerkiksi As I Lay Dying -yhtyeen albumi Shadows are Security, Bullet for My Valentinen Scream Aim Fire ja Norma Jeanin O'God, The Aftermath ovat saavuttaneet sen verran suuren levymyyntimäärän, että ovat käyneet Yhdysvaltojen Billboard-listalla.^lähde?

Post-hardcore voidaan nähdä metalcoren kanssa rinnakkaiseksi hardcoresta irtautuneeksi haaraksi. Molemmat tyylilajit kehittyivät samaan aikaan, mutta post-hardcore ei ottanut itseensä metallivaikutteita.^[1]

Metallin ja hardcoren toisiinsa yhdistäviä mutta metalcoresta erillisiä tyylilajeja ovat grindcore ja crossover thrash. Grindcore syntyi thrash metalin ja hardcoren yhdistelmänä ja sen kehityslinja on metalcoresta erillinen, eikä genrejä näin ollen tulisi sekoittaa toisiinsa. Grindcore on raaempaa ja nopeampaa kuin metalcore, eikä nojaa yhtä paljon raskaisiin riffeihin. Joillakin metalcore-bändeillä on musiikissaan myös hyvin vahvoja vaikutteita emosta, mitä grindcoressa ei ole. Blast beatia käytetään metalcoressa harvoin, kun taas grindcorekappaleissa se on olennainen osa. Lisäksi metalcoressa voi vokaaleissa kuulla usein rosoisen huudon sijasta myös puhtaita lauluosuuksia, joita taas kuuluu grindcoressa tuskin lainkaan.^lähde?

Crossover thrash on thrash metal alalaji, joka on perinteistä thrashiä lähempänä hardcorea.^lähde?

• Agnostic Front^[1]
• All That Remains^[1]
• Biohazard^[1]
• Earth Crisis^[1]
• God Forbid^[1]
• Hatebreed^[1]
• Killswitch Engage^[1]
• Pro-Pain^[1]
• Suicidal Tendencies^[1]

• Atlas
• Balance Breach
• Collusions
• My Favourite Nemesis
• One Morning Left
• Portraits