Deir ez Zorin taistelu

Liittoutuneet aloittivat 8. kesäkuuta 1941 hyökkäyksen Palestiinasta ja Transjordaniasta Libanoniin ja Kaakkois-Syyriaan estääkseen alueen käytön akselivalloilta. Aluetta olisi ollut mahdollista käyttää tukialueena hyökättäessä Suezin kanavalle ja Egyptissä olleiden joukkojen selustaan. Damaskos vallattiin 20. kesäkuuta, jolloin Henry Maitland Wilson käski kaksi uutta hyökkäystä Irakista kohti Palmyraa ja Aleppoa.

Hadithaan kasatut joukot koostuivat pääosin Bill Slimin Intian 10. jalkaväkidivisioonan 21. ja 25. jalkaväkiprikaateista sekä Intian 20. jalkaväkiprikaatin 2/8th Gurkha Rifles -rykmentistä, joka oli liitetty osastoon erityistehtävää varten. Divisioonan oli määrä edetä Eufratia seuraten ja vallata sen varrelta Abu Kamal, Deir ez Zor, Ar-Raqqah ja Meskene ennen marssin jatkamista Aleppoon. Deir es Zor oli Itä-Syyrian keskus, jossa sijaitsi kaksi Eufratin ylittävää siltaa.

Kärkiyksiköt lähtivät Hadithasta 27. kesäkuuta ja ne valtasivat ilman vastarintaa Abu Kamalin, jonne pääjoukot oli keskitetty 30. kesäkuuta mennessä. Seuraavana päivänä aloitti etenemisen kohti Deir ez Zoria. Eteneminen oli huonojen teiden vuoksi hidasta ja sitä hidasti entisestään Vichyn Ranskan ilmavoimien hyökkäys yhdeksän mailia ennen Deir ez Zoria.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kaupunkiin piti hyökätä kaakosta ja saman aikaisesti lähettää osasto kaupungin ympäri hyökkäämään Aleppon tietä pitkin vihollisen selustaan. Polttoaineen vähyyden vuoksi ja pelko sen loppumisesta oli suuri, mutta Slim piti yllätystä sen arvoisena. Gurkhat hyökkäsivät kaakosta 3. heinäkuuta aamulla kello 9 ja saartava lähti Mayadiniin viisi tuntia aiemmin ylittäen Palmyran tien ja kiertäen kaupungin. Saarrostava osasto saavutti Aleppon tien puolitoista tuntia hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Yllätys oli täydellinen osaston aloittaessa hyökkäyksensä puolustajien selustaan ja sen vallatessa sillat sekä häiritessä puolustajia, jotka yrittivät torjua toisesta suunnasta hyökkääviä Gurkhia. Puolustajat jättivät asemansa kello yhteentoista mennessä ja hyökänneet osastot kohtasivat toisensa kaupungissa. Puoli neljään mennessä viimeiset vastarintapesäkkeet oli tuhottu, mutta Vichyn Ranskan ilmavoimat jatkoivat hyökkäyksiä edelleen.

Kaupungista saatiin ainoastaan sata sotavankia syyrialaisten vaihtaessa siviilivaatteisiin ja hajaantuessa maaseudulle. Kuitenkin alueelta vallattiin 50 kuorma-autoa, yhdeksän tykkiä ja viisi lentokonetta sekä merkittävä määrä aseita, ammuksia ja polttoainetta.

 

Ar-Raqqah vallattiin 5. heinäkuuta ilman vastarintaa, mutta ilmatoiminta jatkui edelleen. Ilmatoimita pakotti huoltokuljetukset liikkumaan öisin. Divisioonasta muodostetut kaksipataljoonaiset prikaatin kokoiset taisteluosastot (engl. Brigade Group) toimivat itsenäisesti jatkaen etenemistä syvemmälle Syyriaan.

Intian 10. divisioona eteni 8. heinäkuuta Aleppoon uhaten siten Beirutissa olevien Vichyn Ranskan pääjoukkojen selustaa, mikä pakotti Vichyn Ranskan joukkojen komentajan Henri Dentzin aloittamaan aseleponeuvottelut. Neuvottelut alkoivat 11. heinäkuuta ja aselepo allekirjoitettiin 14. heinäkuuta.

 

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Deir ez-Zor