Aleksanteri Järvenpää

Aleksanteri Järvenpää syntyi Etelä-Pohjanmaalla Isojoen Kodesjärven kylässä. Hänen vanhempansa olivat Hongonjoella syntynyt talollinen Juho Järvenpää (ent. Kantinkoski, 1820-1891) ja Kankaanpäästä kotoisin ollut Greeta Liisa Sakarintytär Nauriskoski (1819-1877). Isän velkaannnuttua perhe muutti vuonna 1863 Paltaniemelle, jossa Järvenpää päätyi kasvatiksi tätinsä Jemina Andelinin (1825-1911) ja tämän puolison kirkkoherra Antti Andelinin perheeseen.^[4][5] Järvenpää sai yksityisopetusta ja kävi myöhemmin Kajaanissa ala-alkeiskoulua, jonka jälkeen hän teki muun muassa maatöitä ja toimi pyhäkoulunopettajana. Järvenpää aikoi kansakoulunopettajaksi, mutta ei päässyt Jyväskylän seminaariin. Toisten lähteiden mukaan hän olisi joutunut keskeyttämään seminaariopinnot huonon kuulonsa vuoksi. 18-vuotiaana Järvenpää aloitti Jyväskylässä Weilin+Göösin kirjakaupan juoksupoikana, josta hän siirtyi pian kirjansitomon puolelle viivoittajaksi. Järvenpää toimi myös Keski-Suomi- ja Päijänne-lehtien avustajana.^[4][6] Fennomanian ohella hän kiinnostui työväenaatteesta lukiessaan Agathon Meurmanin ja Tapani Kärkösen selostuksia saksalaisesta työväenliikkeestä. Järvenpää ryhtyi pohtimaan asian edistämistä Suomessa, mutta ei saanut ajatuksilleen vastakaikua herraskaiselta Meurmanilta.^[7] Vuonna 1883 Weilin+Göös muutti Helsinkiin, jossa Järvenpää työskenteli viivausosaston työnjohtajana ja myöhemmin varastopäällikönä.^[4][6][8]

Helsingissä Järvenpää tutustui henkiseksi oppi-isäkseen kutsumaansa Viktor Julius von Wrightiin ja lähti mukaan tämän perustamaan wrightiläiseen työväenliikkeeseen.^[7] Hän liittyi Helsingin työväenyhdistykseen heti sen perustamisvuonna 1884 ja oli Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen jäsen.^[2] Järvenpää kirjoitti työväenasioista suomenmielisiin Uuteen Suomettareen ja Päivälehteen.^[1] Hän oli myös Helsingin Suomalaisen Sivistysseuran, Kansanvalistusseuran ja Suomalaisen kansakoulun ystävien jäsen.^[6]

1880-luvun lopussa Järvenpää esitti HTY:n julkaiseman Arbetaren–Työmies-lehden palstoilla radikaaleja näkemyksiään vaatien muun muassa porvarijohtoisen yhdistyksen ottamista työläisten haltuun. Seuraavan vuosikymmenen alussa hän oli kirjansitoja Vilho Virran ohella HTY:n radikaalin opposition toinen johtohahmo.^[9] Syyskuussa 1893 Järvenpää osallistui Helsingissä pidettyyn valtakunnalliseen työväenyhdistysten edustajakokoukseen.^[10] Järvenpää ja turkulainen N. R. af Ursin toivat esille jyrkkiä kantojaan muun muassa työaikakysymyksessä, jossa suuri osa edustajista piti 10-tuntisen työpäivän tavoittelua turhanpäiväisenä haihatteluna.^[11] Hän oli kokouksessa perustetun Suomen työväen valtuuskunnan jäsen koko sen toiminnan ajan vuoteen 1899.^[1] Valtuuskunnan jäsenenä Järvenpää osallistui muun muassa eri puolilla maata syntyneiden työtaistelujen sovitteluun.^[12] Kesällä 1894 Järvenpää ja Virta julkaisivat HTY:n opposition näkemyksiä sisältänyttä monistettua lehteä, jonka seuraajaksi syntyi pian oikea sanomalehti. Järvenpää toimi talvella 1895 ilmestymisensä aloittaneen Työmiehen avustajana kuolemaansa saakka.^[13][6] Sosialistisen aatteen levitessä hän kirjoitti erilaisia kertomuksia ja pakinoita myös muihin työväenlehtiin, kuten Kansan Lehteen, Länsisuomen Työmieheen, Kurikkaan ja Työmiehen Illanviettoon.^[6] Järvenpää käytti muun muassa nimimerkkejä ”A. J. Moukari”, ”Kolistaja” ja ”Wihwilä”.^lähde?

Opposition kasvaessa HTY:ssä asetettiin erityinen sosialismia pohtiva komitea, johon kuuluivat Järvenpää, Virta ja Eetu Salin.^[14] Virallisissa kokouksissa Järvenpää kuitenkin edusti sovittelevaa linjaa ja pyrki ottamaan huomioon myös porvarien näkemyksiä.^[15] Heinäkuussa 1899 Järvenpää osallistui HTY:n edustajana Turussa pidettyyn Suomen Työväenpuolueen (myöh. SDP) perustavaan kokoukseen.^[16] Suurlakon jälkeen puolueessa käytiin kamppailua niin sanotussa menettelytapakysymyksessä. Revisionistista linjaa edustivat erityisesti Järvenpää, N. R. af Ursin ja Taavi Tainio, jotka saivat vastaansa siltasaarelaisiksi kutsuttuja nuoremman polven sosialidemokraatteja. Nämä kannattivat tinkimätöntä luokkataistelulinjaa, kun taas revisionistit olivat valmiita parlamentaristiseen yhteistyöhön porvarien kanssa.^[17] Vuoden 1906 puoluekokouksen johtajavalinnoissa tehtiin kompromissi, kun puheenjohtajaksi äänestettiin radikaali Edvard Valpas ja Järvenpäästä tehtiin varapuheenjohtaja.^[18] Hän jätti tehtävänsä keväällä 1909 sosialidemokraatteja ravistelleen sisäisen kriisin yhteydessä, jolloin koko puoluetoimikunta erosi muutaman viikon kuluessa.^[19]

Järvenpää oli HTY:n johtokunnan jäsen yli 20 vuoden ajan. Lisäksi hän kuului muun muassa Työväen Sanomalehti Oy:n, Helsingin Työväen Säästöpankin ja Kansan Näyttämön johtokuntiin. Järvenpää toimi myös pitkään Weilin & Göösin sairas- ja eläkekassan rahastonhoitaja.^[1] Järvenpää kuoli kolme viikkoa aikaisemmin saamansa sairaskohtauksen seurauksena Mehiläisen sairaalassa kesäkuussa 1916.^[2][20] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaahan.^[21]

Järvenpää kuului niiden 10 kirjapainotyöntekijän ryhmään joka kustansi vuonna 1889 Minna Canthin novellit Lain mukaan ja Kauppa-Lopo yhteisniteenä nimellä Kansan ääniä. Hän oli kirjeenvaihdossa tästä asiasta Canthin kanssa ja on myös otaksuttu että Järvenpää kävi muutakin kirjeenvaihtoa Minna Canthin kanssa käyttäen nimimerkkiä Mystico. Toisaalta on myös esitetty että nimimerkki Mystico olisi ollut kuopiolainen sanomalehtimies ja näyttelijä Kaarlo Frisk (1860–1921).^[5][22]

Aleksanteri Järvenpään ensimmäinen puoliso oli jyväskyläläinen Hilda Sofia Masalin (1856-1927), jonka kanssa hän oli naimisissa 1879–1897. Avioeron jälkeen Järvenpää avioitui vuonna 1900 Hilda Henrika Åkerblomin (1876-1962) kanssa.

• Viidessätoista minuutissa : kertomuksia. (nimimerkillä Wihwilä) tuntematon, 1882.

• Aleksanteri Järvenpää SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Wikiaineisto : Kuka kukin oli 1961