Abhasia

Pääartikkeli: Abhasian historia

• Abhasian kuningaskunta (700–900-luku)
• Abhasian ruhtinaskunta (1400-luku–1864)
• Abhasian sosialistinen neuvostotasavalta (1921–1931)
• Abhasian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta (1931–1990)
• Abhasian sota (1992–1993)
• Abhasian taistelut 2008

Abhasian ensimmäisenä presidenttinä toimi Vladislav Ardzinba. Sergei Bagapš valittiin virkaan 12. tammikuuta 2005. Hän sai vaaleissa 91,54 % äänistä, ja hänen vastaehdokkaansa Jakob Lakoba vain 4,5 %. Bagapšin aikana käytiin Georgian sota, ja Venäjä tunnusti maan itsenäiseksi. Bagapš kuoli 2011 syöpäleikkauksen komplikaatioihin. Hänen seuraajakseen valittiin vuosina 2005–2010 pääministerinä toiminut Alyksandr Ankvab. Ankvab jätti eronpyyntönsä 1. kesäkuuta 2014 opposition protestiliikkeen vuoksi. Elokuun vaaleissa presidentiksi nousi liikkeen johtaja Raul Khadzimba niukalla enemmistöllä.^[5]

Abhasian parlamentti oli 2002, 2003 ja uudelleen 2004 turhaan vedonnut Venäjään Abhasian tunnustamiseksi, Abhasian liittämiseksi Venäjän rahajärjestelmään ja puolustusavun antamiseksi. Venäjä tunnusti kuitenkin itsenäisyyden vuoden 2008 sodan seurauksena.

YK perusti Abhasiaan ihmisoikeuksia edistävän ja tarkkailevan toimiston vuonna 1997. Toimiston tehtävänä oli edistää laillisuutta ja tukea sisäiseen maanpakolaisuuteen joutuneiden asukkaiden rauhanomaista paluuta kotiseuduilleen.^[6] Toimisto toimi yhdessä ETYKin mission kanssa vuoteen 2006 asti, jolloin ETYK lakkautti oman missionsa.^[7] Vuonna 2009 YK päätti edelleen jatkaa operaatiotaan Georgiassa, mutta kesällä 2009 se lakkautettiin Venäjän vastustuksen takia.^[8] Vuonna 2004 monilta Abhasian vähemmistökansallisuuksilta poistettiin oikeus käydä koulua omalla kielellään. Myös georgian kielen käyttö kouluissa on kielletty.^[9]

Georgian hallitus tunnusti ainoastaan tukemansa Abhasian autonomisen tasavallan hallituksen, joka piti elokuuhun 2008 asti asemapaikkanaan Tškhaltan kylää Kodorin solan yläpuolella. Tämä hallitus hallitsi nimellisesti Abhasian Georgian hallussaan pitämää aluetta, johon kuului noin 17 % Abhasian pinta-alasta ja 1–1,5 % väestöstä. Sen johdossa oli Malkhaz Akishbaia.^[10]

Kodorin kriisi 2006 aiheutui, kun Georgian sisäasiainministeriö lähetti erikoisjoukkoja riisumaan aseista Abhasian puolisotilaallisten joukkojen johtajan Emzar Kvitsianin. Saatuaan kyseisen alueen valtaansa määräsi Georgian presidentti Abhasian itsenäisyysmielisiä vastustavan Abhasian pakolaishallituksen Tbilisistä ottamaan alueen hallintaansa. Georgian hallitus suunnitteli myös georgialaisten paluumuuttoa alueelle.^selvennä

2007 Georgian helikopterikriisi aiheutui siitä, kun 11. maaliskuuta 2007 kolme Mi-24-helikopteria pommitti Tškhaltan kylää, jossa oli Abhasian autonomisen tasavallan hallituksen hallintopaikka. Venäjä kiisti hyökkäysepäilyt, jotka Georgian hallitus kohdisti siihen.

 

Abhasian kansainvälinen asema on kiistanalainen. Georgia pitää sitä autonomisena tasavaltanaan. Venäjän federaation liittokokouksen molemmat kamarit kehottivat yksimielisesti 25. elokuuta 2008 presidentti Dmitri Medvedeviä tunnustamaan Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden. Dmitri Medvedev ilmoitti jo seuraavana päivänä, 26. elokuuta 2008, Venäjän tunnustavan Abhasian ja Etelä-Ossetian "ihmishenkien säästämiseksi". Suurin osa kansainvälistä yhteisöä pitää Abhasiaa edelleen osana Georgiaa.

Kaksi muuta kansainvälisesti kiisteltyä itsenäiseksi julistautunutta aluetta, Transnistria ja Etelä-Ossetia, ovat myös tunnustaneet alueen itsenäisyyden.^[11]

Etelä-Ossetian tasavalta allekirjoitti 17. syyskuuta 2008 ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen Venäjän federaation kanssa. Sopimuksen neljäs artikla sisältää myös sotilaallisen avunannon mahdollisuuden Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51. artiklan mukaisesti. ^[12]. Samansisältöinen sopimus allekirjoitettiin samanaikaisesti myös Venäjän federaation ja Abhasian tasavallan kesken.

Valtio	Tunnustuspäiväys	Diplomaattisten suhteiden solmiminen	Viitteet
Venäjä	26. elokuuta 2008	9. syyskuuta 2008	[13][14][15] [16][17][18][19][20]
Nicaragua	5. syyskuuta 2008	10. syyskuuta 2009	[21][22][23][24][25] [26].[27][28][29]
Nauru	15. joulukuuta 2009	15. joulukuuta 2009	[30][31][32][33]
Venezuela	10. syyskuuta 2010	12. heinäkuuta 2010	[34][35][36] [37][38][39]
Syyria	29. toukokuuta 2018	22. heinäkuuta 2018	[40][41]

	Valtio	Tunnustuspäiväys	Diplomaattisten suhteiden solmiminen
2	Transnistria	12. lokakuuta 1994[42]
1	Etelä-Ossetia	19. syyskuuta 2005[42] [43]	26. syyskuuta 2007[44]
3	Artsakhin tasavalta	17. marraskuuta 2006[45]

Valtio	Tunnustuspäiväys	Diplomaattisten suhteiden solmiminen	Diplomaattiset suhteet katkaistu
Vanuatu	23. toukokuuta 2011[46]	23. toukokuuta 2011[47]	2015[48][49] [50]
Tuvalu	18. syyskuuta 2011[51][52][53]	18. syyskuuta 2011[54]	huhtikuu 2014[54][55]

Abhasian noin 8 600 km² suuruinen alue sijaitsee Georgian luoteisosassa Mustanmeren rannalla. Kaukasus-vuoret pohjoisessa erotavat Abhasian Venäjästä (Karatšai-Tšerkessiasta), ja etelässä maa rajautuu Georgian Samegrelon alueeseen.

Maa on erittäin vuoristoinen, ja lähes 75 % sen pinta-alasta on vuoria tai kukkuloita. Kaukasuksen korkein kohta Abhasian alueella on 4 046 m. Abhasia jakaantuu luonnon olosuhteiden mukaan kahteen hyvin erilaiseen osaan; Mustanmeren rannikkoseutuun ja sen pohjoispuolella olevaan Kaukasusvuoristoon. Asutus keskittyy suurimmaksi osaksi rantakaistaleelle ja muutamiin syviin, jokien kovertamiin laaksoihin.

Ilmasto on erittäin leuto, minkä vuoksi neuvostoaikana Abhasiaa sanottiin usein Georgian rivieraksi.^[56] Alue tunnetaan myös maataloustuotteistaan, kuten teestä, tupakasta, viinistä ja hedelmistä. Mustanmeren rannikkoseudulla vallitsee subtrooppinen ilmasto. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 1 400–1 500 mm. Tätä rannikkokaistaletta lukuun ottamatta Abhasia sijaitsee Ison-Kaukasuksen etelärinteillä. Ilmasto muuttuu sitä viileämmäksi mitä korkeammalle vuoristossa noustaan. Vuoristokin on varsin runsassateista seutua, vuoden keskimääräinen sademäärä on 700–1 000 mm.

Yli puolet Abhasian pinta-alasta on metsien peitossa. Mustanmeren rannikko kuuluu Välimerenilmaston nahkealehtisten kasvien vyöhykkeeseen (metsää ja pensastoa). Vuoristoalueella metsät ovat pääasiassa havumetsää. Korkeimmilla vuoristoseuduilla on vuoristoniittyä.

 

Abhasia jaetaan epävirallisen lähteen mukaan yhteen Abhasian hallinnon alaiseen kaupunkiin (Suhumi) ja seitsemään piiriin.^[57] Kunkin piirien alaisuudessa olisi enimmillään kaksi kaupunkia:

• Gagra
• Gali
• Gudauta
• Gulripši
• Otšamtšire
• Suhumi*
• Suhumin maakunta
• Tkvartšeli

Katso myös: Luettelo Georgian kaupungeista

Mustanmeren rannikon suotuisan ilmaston ja hedelmällisen maaperän ansiosta siellä viljellään teetä, tupakkaa, sitrus- ym. hedelmiä, viinirypäleitä ja maissia. Maan teollisuus on lähinnä maataloustuotteita jalostavaa teollisuutta. Lisäksi louhitaan kivihiiltä. Kivihiilialueen keskuksena on Tkvartšeli. Mustallamerellä harjoitetaan kalastusta.

Matkailu on aikaisemmin ollut merkittävä elinkeino, sillä alueella on useita suosittuja loma- ja virkistyskeskuksia, kuten Suhumi, Pitsunda, Gagra ja Ritsajärvi. Georgian kanssa käyty sota on kuitenkin karkottanut turistit. Maa toivoi turismin elpyvän viimeistään, kun Sotšin talviolympialaiset toivat turisteja lähialueelle vuonna 2014.^[56]

Maan tärkeimmät liikenneväylät ovat tiheästi asutun rannikon halki kulkevat rauta- ja valtatie. Tärkein lentokenttä on Suhumissa. Alueen pohjoiset vuoristoseudut ovat vaikeakulkuisia.

Abhasian väestö on kokenut 1990-luvulta lähtien rajuja muutoksia. Viimeisessä Neuvostoliiton aikana suoritetussa väestönlaskennassa 1989 Abhasian ASNT:n asukasluku oli 525 061, josta 45,7 % oli georgialaisia, 17,8 % abhaaseja, 14,6 % venäläisiä, 14,4 % armenialaisia ja 7,5 % muita.^lähde? Vuosina 1992–1993 käyty sota johti Abhasian eroamiseen Georgiasta ja noin 80 % georgialaisesta väestöstä, noin 200 000 henkeä, pakeni tai ajettiin maasta.^lähde? Abhasian separatistit tekivät sotarikoksia: vähintään 5 000 georgialaista siviiliä (muun muassa naisia ja lapsia) murhattiin.^[58]

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan maan väkiluku oli 240 705 henkeä. 50,7 % väestöstä on abhaaseja, 17.93 % georgialaisia, 17.4 % armenialaisia, 0,2 % venäläisiä, 1,3 % mingreelejä ja 0,6 % kreikkalaisia. Hieman yli puolet väestöstä asuu kaupungeissa ja toinen puolisko maaseudulla. 53,6 % väestöstä on naisia.^[1]

Abhasian asutus on keskittynyt Mustanmeren rannikolle.

Kirjoitettuja teoksia alkoi ilmestyä abhaasin kielellä verrattain myöhään 1900-luvun alussa. Abhaasin kielen aakkoset luotiin 1800-luvulla. Kuuluisin abhaasikirjailija on Fazil Iskander, joka tosin kirjoitti vain venäjäksi.

Abhasian suosituin urheilulaji on jalkapallo. Maan merkittävin jalkapalloseura on Dinamo Suhumi. Abhasian irtauduttua Georgiasta maahan luotiin oma jalkapalloliiga 1994. Abhasialaiset ovat saavuttaneet ansioita myös muun muassa nyrkkeilyssä (EM David Arshba 2005).

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abhasia Wikimedia Commonsissa

• President of the Republic of Abkhazia. Official site (en, ru, ab, tr) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Abkhazia: The Long Road to Reconciliation (International Crisis Group, 2013, pdf) (englanniksi) (crisisgroup.org)
• Abkhazia - An open wound in Georgia
• BBC Regions and territories: Abkhazia (englanniksi) (bbc.co.uk)
• Globalis.fi - Georgia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Abkhazia (Unrepresented Nations and Peoples Organisation) (englanniksi) (unpo.org)

 

Georgian hallinnolliset alueet

Tasavallat: Abhasia | Adžaria

Alueet: Guria | Imereti | Kakheti | Kvemo Kartli | Mtskheta-Mtianeti | Ratša-Letškhumi ja Kvemo Svaneti | Samegrelo ja Zemo Svaneti | Samtskhe-Džavakheti | Šida Kartli

Kaupunki: Tbilisi